Puolison vuorotyö pilaa perhe-elämän

Mulla hajois pää, jos molemmat tehtäisi ma-pe 8-16. Mies tekee tätä, itse kolmivuorotyössä. Jos mulla on iltavuoro, niin vien lapset töihin lähtiessä, jos arkena yö, niin mies vie aamulla ja minä haen puolen päivän jälkeen. Mies kun tulee kotiin, niin nukun vielä pari tuntia ennen töitä. Vapaa viikonloppu 2 kertaa kuudessa viikossa, silloin tehdään perheen kesken jotain yhteistä.

Meillä ainakin toimii hyvin, lapset eivät kärsi, tykkäävät rauhallisista aamuista, kun ei tarvi seitsemäksi mennä päiväkotiin.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen mies on, jos kerran on niin väsynyt? Olisiko hänellä vähän matalat testosteronitasot myös, jos ei arkea jaksa ja seksikkään ei ilmeisesti haluta - lääkäriin vaan. Se tilanne on yleinen jo kolmekymppisillä miehillä, eli väsyttää, ei huvita mikään, on äkäisyyttä jne. Luultavasti hänellä on myös mahanröllykkää, joka kertoo matalista testoarvoista ja myös huonoista ruokatottumuksista. Liikuntakaan ei varmaan innosta ja kun rytmit ovat mitä ovat, niin luulisi, että miestä itseäänkin alkaisi jo kiinnostaa asioiden muuttaminen fiksumpaa suuntaan. Toki jos mies on ihan pälli, niin hän jatkaa tuolla tavoin siihen saakka kunnes joku elintasosairaus iskee lujalla lekalla.

Voi voi mitä ylhäältpäin tuomitsemista. Et ole varmaan ainakaan nuoruuden jälkeen tehnyt fyysistä työtä. Se väsyttää, hyväkuntoistakin. Ja ap:n miehellä perussairaus, jos edes luit.

Voimia ap:n perheelle. Ap;n mies tässä kärsii eniten mielestäni.

Toivottavasti ap itse tajuaa miten raskasta on seistä koko päivä kuumassa keittiössä kovan stressin alla.

Sääli ettei Suomeen saada parempia palkkoja. Tuossa menee terveys ja perhe halvalla.

Sitten ihmetellään kun on eronneita alkoholisoituneita miehiä.

Tämähän on se miehen kaava Suomessa.

Kova työelämä ja annetaan kaikkensa ja sitten erotaan ja lopulta alkoholisoidutaan.

Kunnon korvaus työstä ei olisi pahitteeksi ja se lepyttäisi myös rahan ahneiden vaimojenkin mieltä jonkin verran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä hyötyä ero tuo?

Olet eron jälkeen edelleen yhtä yksin.

Mitä haittaa ero tuo?

Altistat lapsesi uusperheelle, jokaei välttämättä toimi. Seuraavaksi itket täällä, kun lastesi äitipuoli on sitä ja tätä.

Samaa ajattelin. Ap:lla taitaa menokenkä vipattaa ja vierasta tekisi mieli, joten hän keksi miehen vuorotyön hyväksi syyksi mahdolliseen eroon.

Mies on töissä ja tienaa rahaa. Se raha mahdollistaa ap:n palkan kanssa ap:n ja lasten mukavan elämisen. Mies on lasten kanssa, mutta ap ei saa parisuhde aikaa - yrittääkö hän itse järjestää sitä edes? Se on ap:n tekemisistä myös kiinni, ei vain miehen.

Miten joku voi tulkita noin uskomattoman ilkeästi ja omien luulojensa mukaan toisen tekstiä? Jos ap tahtoisi pettää, eiköhän hän sen pystyisi tekemään. Mutta kun ei siitä ollut kysymys. Vaan siitä, että isä olisi osa perheensä arkea ja jakaisi vastuun.

Vaikuttaa siltä, että ongelmana on ennemminkin se, ettei miehesi ole kiinnostunut perhe-elämästä. Entä jos hänellä olisikin säännöllinen päivätyö. Luultavasti herätys olisi melko aikaisin, tarharumba silloin tällöin jne. Kyllä sekin väsyttää. Voin kuvitella että tuollainen ihminen menisi sohvalle löhöämään kun _hänellä_ on ollut niin rankkaa.

Itse tein aikoinaan vuorotyötä pikkulapsiaikana. Lapsi (ja yhtälailla parisuhde) meni kaiken muun edelle. Yövuorot olivat ainoat kerrat, jolloin vapaa-aikani kului kokonaan lepoon. Muulloin joko hain lapsen aikaisin tai iltavuoroon mennessä vein myöhään. Vaihtoehtoisesti iltavuoroa ennen hoidin kotityöt ja ruoanlaiton valmiiksi.

Vierailija kirjoitti:

Mä teen samanlaisia työaikoja kuin sun miehesi, ja siinä on yksi syy, jonka vuoksi on monta lupaavaa kumppania mennyt sivu suun. Kumppaniehdokkaat eivät ole jotenkin selityksistäni huolimatta ymmärtäneet, että sitä yhteistä aikaa tulee olemaan todella vähän tavallisessa päivätyössä käyvän kanssa. Olen silti loppuun saakka jaksanut jankuttaa, että minä tiedän, että kumppani alkaa pian kokea olonsa hylätyksi.

Teidän tilanteessanne mies siis kuitenkin on lupautunut vaihtamaan työaikojaan, peräti kokonaan työpaikkaansa, kun lapsia tulee? Hän ei selkeästikään ajatellut, mitä tuli luvattua. Hänen on nyt lunastettava lupauksensa, tai sitten suosittelen eroa. Moni näkee tulevaisuuden ongelmia pohdittaessa liudan helppoja ja järkeviä ratkaisuja, jotka lupaa toteuttaa kyllä heti sitten, kun lapsia tulee, tottakai! ja joita ei kuitenkaan koskaan toteuteta. Jos muutos ei tapahdu ennen lapsia, ei se tapahdu niiden tultuakaan.

Niin juuri. Miksei ap:ta haukkuvat tajua, että mies petti lupauksensa? 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa erota.  Sitten se vasta onkin hauskaa, kun olet lasten kanssa oikeasti yksin. Ja ne ihanat, rikkaat, päivätöitä tekevät miehet ei pahemmin innostu yksinhuoltajasta. Joten yksin saat olla lasten kanssa sen jälkeen

Miten niin ihan oikeasti yksin? Enemmän varmaan silloin omaa aikaa saisin, kun mies pitäisi tottakai lapsia myös vuorollaan.

En etsi mitään rikasta päivätyötä tekevää miestä. Oikeasti olet itse aika rassukka, jos kuvittelet että monikaan nainen nykypäivänä on riippuvainen miehestä. Päinvastoin tuntuu helpottavalta ajatukselta olla rehdisti sitten yksin, kuin huonossa parisuhteessa joka ei anna enää mitään.

Ja minähän tienaan miestäni enemmän jo nyt, päivätyöstä. Että se siitä rahan perässä juoksemisesta. Miehen uhrautumista työlle voisi jotenkin paremmin ymmärtää, jos hän oikeasti tienaisi noilla työajoilla rahaa. Silloin asioita voisi kompensoida esim. palkkaamalla siivojan tai lastenhoitajan tai vaikka lähtemällä sinne lomalle joskus. Se auttaisi varmaan hänen omaakin jaksamista. Mutta ei näillä palkoilla...

Semmoista se työnteko on.Työ on pahasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

akateeminen ja duunari kirjoitti:

Me jaksettiin tuollaista elämää tasan seitsemisen vuotta.

Lopulta oli pakko pitää palaveri että erotaanko vai tehdäänkö jotain radikaalia. Niin ei voinut enää jatkaa.

Mies oli kokki ja hän oli määräaikaisesti töissä. Yleensä vuodessa tuli 3kk työttömyyttä. Yhtenä kesänä mies ei sitten enää ottanut vastaan työtä, jonne aina perinteisesti oli mennyt työttömyysjakson jälkeen.

Ei se pieni raha korvannut sitä aikaa, jonka oli pois perheeltään.

Toki neuvotteli että saisiko viran ja palkankorotuksen niin ei tullut pomo vastaan. Virka olisi ollut hyvä, sillä sen avulla oltaisiin saatu lainaa pankilta ja oma koti.

Minä olen työtön opettaja. Pitäisi töiden perässä matkustella muutaman kuukauden pätkähommien perässä ties minne. Ei sitä lapset kestäisi ja parisuhde muutenkaan.

Tällä hetkellä asutaan kivassa lähiössä ja nautitaan osittaista ansiosidonnaista. Tehdään sen verran töitä että voi elää muutaman vuoden ansiosidonnaisella ja nauttia elämästä.

Työelämä ei ole perheelliselle reilu nykyään.

Opettajana saan saman ansiosidonnaisena kuin mies sai työssä käydessä kuukaudessa. Aika jännää sinällään. Ihan hyvin tullaan toimeen halvassa lähiössä. Elämässä on tärkeitä asioita ja sitten vähemmän tärkeitä asioita. Harmi ettei työ ole se tärkeä enää suomalaisessa kultuurissa ja rahat menee vain rahan luo. Toivotaan että joku päivä työnteosta tulee vielä kannattavaa, koska työ on osa suomalaista kultuuria.

Nyt ei enää ole. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille ja ottakaa mietintään tämä meidän perheen ratkaisu. Harmittaa että emme tehneet tätä jo aikaisemmin. Lasten koulunkäynti on parantunut ja kaikki on paljon pirteämpiä, myös alkoholin käyttö on jäänyt kokonaan. Työstressin aikana tuli tissuteltua iltaisin ja aina kun kerkesi, ahdistus oli niin kova.

Muistakaa että vähemmälläkin pärjää ja autot voi vielä myydä lopuksi, jos raha loppuu tyystin.

Käytte siis naapurinne lompsalla, jotka kustantavat teidän elämäntapanne, mutta vain edunvalvoja puuttuu.

Otahan nappula selvää ansiosidonnaisesta. Se on ansio-sidonnainen. Ei naapurin rahaa vaan minun rahaa minun ansiolla hankittua rahaa ansiotuneesta työstä.

Naapurilta lainataan sitten sokeria tai munia ja ne saa hakea takaisin, jos uskaltaa.

Ne rahat on minun rahoja ei sinun.

Kyllä. Meillä Suomessa on tälläinen systeemi kuin ansiosidonnainen. Lääkäri kun lähtee ansiosidonnaiselle se saa suuria summia rahaa tekemättä yhtään mitään. Voisi kuvitella että saman saa vuosia tekemättä kuin hoitaja saa kaikkine ylitöineen painamalla.

Miksi Suomessa hoitajilla on niin matala palkka ja lääkärit ne vaan porskuttaa menemään, vaikka työ ei sinällään ole raskasta ja opiskelu lääkäriksi ei ole mahdottomuus? Miksi meillä arvostetaan lääkärin ammattia samalla tavoin kuin 1800-luvulla pappeutta? Siihen ei edes ole enää mitään perusteita kun on nettiaika ja kaiken voi itse diagnosoida helposti.

Tietenkin papit olivat kovasti oikeiston puolella 1900-luvulla, kun aistivat että nyt alkaa alan arvostus kadota. Samaa henkeä näkyy kyllä monessa muussakin työssä, vaikka järjen mukaisesti pappienkin olisi pitänyt olla kansan ja köyhien puolella, mutta lahtareitahan ne oli!

Milloin palkat tasataan ja työtä Suomessa arvostetaan? Milloin sairaanhoitajat saavat sen palkkansa?

Työ on vähintään 4000e arvoista kuukaudessa. Mitä he nyt saavat?

Entä kokit sitten`? Miksi työtä ei arvosteta?

Vierailija kirjoitti:

Semmoista se työnteko on.Työ on pahasta.

Jokainen lapsi muistelee työtä tekeviä vanhempiaan. Väsyneitä riitaisia vanhempia, jota tuskin näki päivän aikana. Tulivat illalla kotiin pariksi tunniksi ylitöistä ja kävivät nukkumaan. Tätä rataa vuodesta toiseen ja lopulta erottiin kun saatiin asuntolaina maksettua ja sitten myytiin asunto ja muutettiin erilleen. Ei jäänyt mummolaa.

Erohan siinä tuli.

Miten lapset aikuisena suhtautuvat työelämään?

Siten että ei työntekoa jos on lapsia. Työttömyys on lapsiperheiden asia ja työelämä ei ole realiteetti terveelle kasvuympäristölle.

Meillä mies iltavuoroissa joka toisen viikon ma-pe ja viikonloput vapaalla. Minä päivätöissä. Näin eletty yhdessä 17 vuotta. Kun lapsi oli pieni, meillä kokoaikainen päiväkotipaikka, mutta mies vei lapsen sinne yleensä lounaalle. Oli sitten vähän aikaa kotona yksin ennen töihinmenoa. Saivat molemmat nukkua pitkään ja lapsen hoitopäivät jäivät niillä viikoilla mukavan lyhyiksi. Touhusivat aina aamupäivällä yhdessä jotain ennen hoitoon menoa, kävivät uimassa, luistelemassa tms. On aina tehnyt osansa. Lisäksi heillä pojan kanssa tosi läheiset ja hyvät välit. Ei se vuorotyö aina ole perhe-elämälle huono homma. Ap, kannattaa miettiä, miten haluat elää ja jatkaa.

Esim. huomenna itsenäisyyspäivänä mies on töissä klo. 12-20. Huomenna on pyhäpäivä joten palkka on parempi. Toisaalta mitä iloa siitä loppupeleissä on kun peruspalkka on niin huono, että pitää harva se sunnuntai ja pyhä olla töissä että pääsee edes 1500 euron nettopalkkaan. Minusta tosi iso uhraus kun miettii saatavaa rahamäärää. 1500e tienaa monesta päivätyöstäkin. Siksi toivoisin että mies harkitsisi tarkkaan kannattaako tuollaisessa työssä jatkaa. Seuraava on joulunpyhät jolloin mies on taas työssä. Siinä menee monet juhlat lastenkin elämästä sivu suun. Ja kun kuitenkaan kyse ei ole mistään ihmisten hengistä, vaan ravintolatyöstä.

Mimi3 kirjoitti:

Meillä mies iltavuoroissa joka toisen viikon ma-pe ja viikonloput vapaalla. Minä päivätöissä. Näin eletty yhdessä 17 vuotta. Kun lapsi oli pieni, meillä kokoaikainen päiväkotipaikka, mutta mies vei lapsen sinne yleensä lounaalle. Oli sitten vähän aikaa kotona yksin ennen töihinmenoa. Saivat molemmat nukkua pitkään ja lapsen hoitopäivät jäivät niillä viikoilla mukavan lyhyiksi. Touhusivat aina aamupäivällä yhdessä jotain ennen hoitoon menoa, kävivät uimassa, luistelemassa tms. On aina tehnyt osansa. Lisäksi heillä pojan kanssa tosi läheiset ja hyvät välit. Ei se vuorotyö aina ole perhe-elämälle huono homma. Ap, kannattaa miettiä, miten haluat elää ja jatkaa.

Kuitenkin aika eri kuvio tuo teidän kuin ap:n kuvio. Eikai tuo niin kuormittavaa olekkaan.

Naisen loiseus :( kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä hyötyä ero tuo?

Olet eron jälkeen edelleen yhtä yksin.

Mitä haittaa ero tuo?

Altistat lapsesi uusperheelle, jokaei välttämättä toimi. Seuraavaksi itket täällä, kun lastesi äitipuoli on sitä ja tätä.

Samaa ajattelin. Ap:lla taitaa menokenkä vipattaa ja vierasta tekisi mieli, joten hän keksi miehen vuorotyön hyväksi syyksi mahdolliseen eroon.

Mies on töissä ja tienaa rahaa. Se raha mahdollistaa ap:n palkan kanssa ap:n ja lasten mukavan elämisen. Mies on lasten kanssa, mutta ap ei saa parisuhde aikaa - yrittääkö hän itse järjestää sitä edes? Se on ap:n tekemisistä myös kiinni, ei vain miehen.

Ainakin miehen terveys varmasti pilaantuu ja mielenterveys saa kolhun, kun kovalla työllä ja omistautumisella perheelle ei sittenkään pärjännyt.

Siinä sitten juodaan lopuksi ja kuollaan nuorena. Tyypillisen suomalaisen miehen kohtalo.

Nainen ottaa lopulta jonkun toisen miehen kuvitellessaan että elämänlaatu paranee, mutta lopulta uusikin suhde menee karille. Naiset tuntuisivat vain käyttävän miehet loppuun ja ottavan kaikki rahat miehiltä ja uskon rakkauteen.

Minäkin melkein riistin itseltäni ranteet auki, kun kuulin että naiseni ei ollut tyytyväinen työssäkäyntiin. Kun ehdotin että irtisanoudun ja alan työttömäksi niin ei sekään käynyt. Menin sitten vielä varastolle töihin jossa kk palkka oli 1200e kk. Ei riittänyt naiselleni.

Kamala ikävä lapsia ja se kova isku sille että rakkautta ei ole oikeasti olemassakaan. Se oli kaikista kovin isku ja elämä tuntuu pimeydeltä. Onneksi valopilkkuni pitävät minut elossa, mutta tiedän että akka käyttää kaikki elarit itseensä ja lapset kärsivät uudessa perheessä. Kuulen tästä jatkuvasti lapsilta että uus isä huutaa ja juovat äidin kanssa viiniä illat pitkät...

T: Murheellinen kokki-isä

Kutsutko tuota ap:n miehen tapausta omistautumiseksi perheelle? Sinusta omistautumista on perheen elättäminen?

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa erota.  Sitten se vasta onkin hauskaa, kun olet lasten kanssa oikeasti yksin. Ja ne ihanat, rikkaat, päivätöitä tekevät miehet ei pahemmin innostu yksinhuoltajasta. Joten yksin saat olla lasten kanssa sen jälkeen

No nyt puhut kakkendaalia. Yh:t kelpaavat miehille oikein hyvin. 

Ehkä ei kannattaisi valita puolisokseen mitään amista.

Kuulostaa kyllä perhe elämää ajatellen hankalalta kuviolta. Mies on tipahtanut tavallaan muun perheen kyydistä elämään omaa arkeaan. Ja sinä pyörität kaiken kantaen vastuuta teidän yhteisistä lapsista ja arjesta. Jotta toinen voi käydä töissä.

Miten mies meinaisi eron sattuessa hoitaa lapsia? Olisiko hänellä varaa maksaa yksinään esim asuntoa johon mahtuvat myös lapset silloin,kun ei ole töissä? Onko hän rakentanut koko kuvion sinun varaasi, että olet siinä kumppanina hänelle kun itse hän on taustalla omassa elämässään? Silloin ehkä kannattaisi myös herätä pitämään huolta siitä, että suhde jatkuu. Muuten on melkoinen märkärätti vasten kasvoja huomata,että yksinään ne vaihtoehdot vain loppuvat.

Vierailija kirjoitti:

Muille käynyt näin? Meillä mies lähes aina illat ja viikonloput töissä. Lomat aina eri aikaan kuin muilla. Pyhät töissä. Arki on minun vastuulla, minä olen lasten kanssa yksin illat, viikonloput, pyhät ja lomat. Päivisin käyn töissä ja lapset päiväkodissa; mies lepää kotona että jaksaa iltavuoroon.

Jos jotain yhteistä aikaa onkin se on sitten aikaa lapsille. Parisuhteelle ei ole aikaa eikä jaksamista.

Huono palkka ei auta asiaa, puoliso tienaa aivan surkeasti vaikka on meidän näkökulmasta AINA töissä. (ravintola-ala).

Sukulaiset kehuu kilpaa kuinka ahkera mies on kun on AINA töissä. Koskaanhan hän ei ole esim. pyhänä sukujuhlissa. Vaan töissä. Minä en kyllä koskaan saa mitään mainintaa siitä että omien töitteni lisäksi hoidan lapset yksin..

Mies ei näe ongelmaa, minusta taas olisi aivan sama vaikka erottaisiin. Ei mies muutenkaan ole täällä läsnä, joten eroa harkitsen hyvin vakavasti. Miten yksin sitä voikaan olla parisuhteessa!

Vali vali.

Olisit nainut jonkun sossupummin joka ei ole työnteosta kuullutkaan. Se olisi kotona koko ajan.

Vuorotyö on edessä yhä useammalla ihmisellä, joten kannattaacetukäteen miettiä mahdollisia sudenkuoppia noissa suhteissa. Mielestäni on pääasia, että lapset eivät kärsi vanhempien vuorotyöstä.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa kyllä perhe elämää ajatellen hankalalta kuviolta. Mies on tipahtanut tavallaan muun perheen kyydistä elämään omaa arkeaan. Ja sinä pyörität kaiken kantaen vastuuta teidän yhteisistä lapsista ja arjesta. Jotta toinen voi käydä töissä.

Miten mies meinaisi eron sattuessa hoitaa lapsia? Olisiko hänellä varaa maksaa yksinään esim asuntoa johon mahtuvat myös lapset silloin,kun ei ole töissä? Onko hän rakentanut koko kuvion sinun varaasi, että olet siinä kumppanina hänelle kun itse hän on taustalla omassa elämässään? Silloin ehkä kannattaisi myös herätä pitämään huolta siitä, että suhde jatkuu. Muuten on melkoinen märkärätti vasten kasvoja huomata,että yksinään ne vaihtoehdot vain loppuvat.

Miten AP on meinannut elättää lapsen? Yhteiskunnan ja miehen rahoilla vai?