Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Puolison vuorotyö pilaa perhe-elämän
04.12.2018 |
Muille käynyt näin? Meillä mies lähes aina illat ja viikonloput töissä. Lomat aina eri aikaan kuin muilla. Pyhät töissä. Arki on minun vastuulla, minä olen lasten kanssa yksin illat, viikonloput, pyhät ja lomat. Päivisin käyn töissä ja lapset päiväkodissa; mies lepää kotona että jaksaa iltavuoroon.
Jos jotain yhteistä aikaa onkin se on sitten aikaa lapsille. Parisuhteelle ei ole aikaa eikä jaksamista.
Huono palkka ei auta asiaa, puoliso tienaa aivan surkeasti vaikka on meidän näkökulmasta AINA töissä. (ravintola-ala).
Sukulaiset kehuu kilpaa kuinka ahkera mies on kun on AINA töissä. Koskaanhan hän ei ole esim. pyhänä sukujuhlissa. Vaan töissä. Minä en kyllä koskaan saa mitään mainintaa siitä että omien töitteni lisäksi hoidan lapset yksin..
Mies ei näe ongelmaa, minusta taas olisi aivan sama vaikka erottaisiin. Ei mies muutenkaan ole täällä läsnä, joten eroa harkitsen hyvin vakavasti. Miten yksin sitä voikaan olla parisuhteessa!
Kommentit (198)
Vierailija kirjoitti:
Sympatiani AP:lle. Meillä vaimo tekee vuorotöitä ja se tekee elämästämme helvettiä. Kun itse puolestani olen yrittäjä, niin minunhan on helppo joustaa, vai mitä? Niinhän sitä luulisi. Tosiasiassa kaikki on täyttä kaaosta. Kenelläkään perheessä ei ole kahta samanlaista päivää ja touhu on jatkuvaa sumplimista, kuka milloinkin tekee mitäkin. Lapset ja äitinsä eivät välttämättä näe pariin päivään toisiaan lainkaan. Itse näen vaimoa joskus puoli tuntia päivässä, kun tämä iltavuoron jälkeen hetken aikaa jaksaa rupatella ennenkuin kaatuu puolikuolleena sänkyyn, jos jaksan siihen saakka valvoa. Tai sitten näemme aamukahvilla, jos vaimo jaksaa siihen herätä. Yleensä kuitenkin niin äkäisenä, että homma muuttuu riidaksi. Lapsilla on päiväkoti/eskari/koulu niin kivasti rytmitetty, että harvana päivänä alkaa ja loppuu samaan aikaan. Kunnan kyytejä ei ole, mutta matka on pienille liian vaativa näiden yksin kulkeakseen. Siispä vientihakuheittokyydityksiä tulee 3-4 kertaa päivässä, plus iltaharrastukset päälle, ja useimmin minulle, koska minähän voin joustaa. Kokonaisuus on sellainen, että käytännössä minulla ei ole aikaa tehdä täyttä työaikaa, mikä on suoraan pois omista tuloistani. Tämä on irvokasta, koska minulla olisi parempi palkka kuin matalapalkka-alan vuorotyöläisvaimollani. Mutta ei niin suuri silti, että vaimo pystyisi jäämään kotiäidiksi. Nykysysteemillä parisuhteemme on täysin raunioina, koko perhe kärsii ja käytännössä elämme koko ajan yli varojemme. Tämä tilanne on muodostunut vasta tänä syksynä ja se on yllättänyt. Parisuhde on kyllä ollut jo aiemmin huonolla tolalla, mutta nyt tämä kaaos on saanut sen repeämään ihan palasiksi. Luultavasti eroamme. Sillä ratkeavat kaikki ongelmat.
Kyllä lapsiperheiden elo näyttää olevan ihanaa...pentuja saa kuskata jopa 3 tai 4 keetaa päivässä kouluun/tarhaan ja puolisot eivät näe toisiaan ja kaikki ovat kiukkuisia ja väsyneitä. Ihanaa. Onneksi ei tarvitse ryhtyä tuohon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monessa näissä kirjoituksissa käy ilmi, että lapsia ei toisen vuorotyö haittaa, vaan enemmänkin puolisoa. Silloinhan asian ei pitäisi olla mikään ylittämätön este.
Jos ne kotityöt voi jakaa kuitenkin samoin kuin lasten hoitovastuun, niin hyvähän se vaan on. Toinen tekee osansa silloin kun toinen on työssä. Ja varmasti jää aina jossain välissä aikaa peiton heiluttelulle. Liian usein asioita ajatellaan mustavalkoisesti. Se entinen agraariyhteiskunta ei enää milloinkaan palaa, jossa töihin mentiin aamulla, ja sieltä tultiin pois iltapäivällä. Halutaan tai ei, niin mennään kohti 24/7 yhteiskuntaa. Muistaakseni joka kolmas työntekijä tekee epäsäännöllistä työaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Kitsaat ja ahneet huomataan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on pienet lapset ja mies tekee 3-vuorotyötä. Yhdistelmä on rankka. Vanhempi lapsista ikävöi isää koko ajan tämän ollessa poissa. Arki tuntuu pelkältä hengissäselviämiseltä. Olen itse väsynyt kantamaan isompaa vastuuta lapsista, kun paljon enemmän heidän kanssaan olen.
Pilaatte lapsenne elämän. Minä irtisanoutuisin työstäni. Elätte vain kerran ja tuo on lasten kidutusta tuollainen.
Vähemmälläkin pärjää elämässä. Antakaa hyvät ihmiset aikaa niille lapsillenne!
Tämän takia perustulo on tuloillaan että te pelastutte ja perhe-elämänne paranee. Vasemmistolle vaan ääntä rajusti. Kukaan muu ei työläisen puolta pidä.
Missä muussa lapsen kotihoitoa suositaan näin pitkään kuin Suomessa? Suomessa on pitkät perhevapaat, kunnes lapsi täyttää 3v.
Monessa maassa lapsi viedään hoitoon alle vuoden ikäisenä ja näin oli ennen myös Suomessa ja Euroopassa ja muualla koulut alkavat jo 3v.
Mikä tekee suomalaisista lapsista niin erityisiä, ettå tarvitsevat vanhempiaan 24/7 vielä leikki-ikäisenä?
Oletko ravintola-alan yrittäjä joka vetää itselle vähän paksumpaa palkkaa ja painostaa työntekijöitä ylitöihin ilman ylityölisiä?
Maksatko 8e tuntipalkkaa niille joilla ei ole koulutusta, vaikka taitonsa ja osaamisensa puolesta voisivat saada ihan sitä 10e tunti?
Tajuatko että pilaat lasten elämän tuolla ahneudellasi?=
Mikä estää ryhtymästä "ahneeksi ja paksulomsaiseksi" yrittäjäksi, jos taitoa ja osaamista löytyy?
Ai, ei saa enää loisia ja käydä naapurin kukkarolla, vaan joutuu töihin. Onhan se ikävää, kun aikuinen ihminen ei voi elää huoletonta elämää jota on tottunut jo lapsesta asti viettämään.
Se että ei kysyntää oikeasti ole yrittämiselle.
Jos ei ole varaa tarjota palkkoja ja oikeita työolosuhteita niin ei pidä mennä perustamaan yritystäkään. Nykyään näyttäisi olevan paljon sellaisia työpaikkoja, jotka eivät oikeita työpaikkoja olekaan. Pelkkää kulissia ja murhetta. Ei siinä kukaan muu vedä rasvoja leivän päälle kuin yrittäjä itse ja lopulta tulee conkurssi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyötyä ero tuo?
Olet eron jälkeen edelleen yhtä yksin.Mitä haittaa ero tuo?
Altistat lapsesi uusperheelle, jokaei välttämättä toimi. Seuraavaksi itket täällä, kun lastesi äitipuoli on sitä ja tätä.Samaa ajattelin. Ap:lla taitaa menokenkä vipattaa ja vierasta tekisi mieli, joten hän keksi miehen vuorotyön hyväksi syyksi mahdolliseen eroon.
Mies on töissä ja tienaa rahaa. Se raha mahdollistaa ap:n palkan kanssa ap:n ja lasten mukavan elämisen. Mies on lasten kanssa, mutta ap ei saa parisuhde aikaa - yrittääkö hän itse järjestää sitä edes? Se on ap:n tekemisistä myös kiinni, ei vain miehen.
Ainakin miehen terveys varmasti pilaantuu ja mielenterveys saa kolhun, kun kovalla työllä ja omistautumisella perheelle ei sittenkään pärjännyt.
Siinä sitten juodaan lopuksi ja kuollaan nuorena. Tyypillisen suomalaisen miehen kohtalo.
Nainen ottaa lopulta jonkun toisen miehen kuvitellessaan että elämänlaatu paranee, mutta lopulta uusikin suhde menee karille. Naiset tuntuisivat vain käyttävän miehet loppuun ja ottavan kaikki rahat miehiltä ja uskon rakkauteen.
Minäkin melkein riistin itseltäni ranteet auki, kun kuulin että naiseni ei ollut tyytyväinen työssäkäyntiin. Kun ehdotin että irtisanoudun ja alan työttömäksi niin ei sekään käynyt. Menin sitten vielä varastolle töihin jossa kk palkka oli 1200e kk. Ei riittänyt naiselleni.
Kamala ikävä lapsia ja se kova isku sille että rakkautta ei ole oikeasti olemassakaan. Se oli kaikista kovin isku ja elämä tuntuu pimeydeltä. Onneksi valopilkkuni pitävät minut elossa, mutta tiedän että akka käyttää kaikki elarit itseensä ja lapset kärsivät uudessa perheessä. Kuulen tästä jatkuvasti lapsilta että uus isä huutaa ja juovat äidin kanssa viiniä illat pitkät...
T: Murheellinen kokki-isä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sympatiani AP:lle. Meillä vaimo tekee vuorotöitä ja se tekee elämästämme helvettiä. Kun itse puolestani olen yrittäjä, niin minunhan on helppo joustaa, vai mitä? Niinhän sitä luulisi. Tosiasiassa kaikki on täyttä kaaosta. Kenelläkään perheessä ei ole kahta samanlaista päivää ja touhu on jatkuvaa sumplimista, kuka milloinkin tekee mitäkin. Lapset ja äitinsä eivät välttämättä näe pariin päivään toisiaan lainkaan. Itse näen vaimoa joskus puoli tuntia päivässä, kun tämä iltavuoron jälkeen hetken aikaa jaksaa rupatella ennenkuin kaatuu puolikuolleena sänkyyn, jos jaksan siihen saakka valvoa. Tai sitten näemme aamukahvilla, jos vaimo jaksaa siihen herätä. Yleensä kuitenkin niin äkäisenä, että homma muuttuu riidaksi. Lapsilla on päiväkoti/eskari/koulu niin kivasti rytmitetty, että harvana päivänä alkaa ja loppuu samaan aikaan. Kunnan kyytejä ei ole, mutta matka on pienille liian vaativa näiden yksin kulkeakseen. Siispä vientihakuheittokyydityksiä tulee 3-4 kertaa päivässä, plus iltaharrastukset päälle, ja useimmin minulle, koska minähän voin joustaa. Kokonaisuus on sellainen, että käytännössä minulla ei ole aikaa tehdä täyttä työaikaa, mikä on suoraan pois omista tuloistani. Tämä on irvokasta, koska minulla olisi parempi palkka kuin matalapalkka-alan vuorotyöläisvaimollani. Mutta ei niin suuri silti, että vaimo pystyisi jäämään kotiäidiksi. Nykysysteemillä parisuhteemme on täysin raunioina, koko perhe kärsii ja käytännössä elämme koko ajan yli varojemme. Tämä tilanne on muodostunut vasta tänä syksynä ja se on yllättänyt. Parisuhde on kyllä ollut jo aiemmin huonolla tolalla, mutta nyt tämä kaaos on saanut sen repeämään ihan palasiksi. Luultavasti eroamme. Sillä ratkeavat kaikki ongelmat.
Kyllä lapsiperheiden elo näyttää olevan ihanaa...pentuja saa kuskata jopa 3 tai 4 keetaa päivässä kouluun/tarhaan ja puolisot eivät näe toisiaan ja kaikki ovat kiukkuisia ja väsyneitä. Ihanaa. Onneksi ei tarvitse ryhtyä tuohon.
Niin no, se on ihan itsestä kiinni millaiseksi arkensa organisoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sympatiani AP:lle. Meillä vaimo tekee vuorotöitä ja se tekee elämästämme helvettiä. Kun itse puolestani olen yrittäjä, niin minunhan on helppo joustaa, vai mitä? Niinhän sitä luulisi. Tosiasiassa kaikki on täyttä kaaosta. Kenelläkään perheessä ei ole kahta samanlaista päivää ja touhu on jatkuvaa sumplimista, kuka milloinkin tekee mitäkin. Lapset ja äitinsä eivät välttämättä näe pariin päivään toisiaan lainkaan. Itse näen vaimoa joskus puoli tuntia päivässä, kun tämä iltavuoron jälkeen hetken aikaa jaksaa rupatella ennenkuin kaatuu puolikuolleena sänkyyn, jos jaksan siihen saakka valvoa. Tai sitten näemme aamukahvilla, jos vaimo jaksaa siihen herätä. Yleensä kuitenkin niin äkäisenä, että homma muuttuu riidaksi. Lapsilla on päiväkoti/eskari/koulu niin kivasti rytmitetty, että harvana päivänä alkaa ja loppuu samaan aikaan. Kunnan kyytejä ei ole, mutta matka on pienille liian vaativa näiden yksin kulkeakseen. Siispä vientihakuheittokyydityksiä tulee 3-4 kertaa päivässä, plus iltaharrastukset päälle, ja useimmin minulle, koska minähän voin joustaa. Kokonaisuus on sellainen, että käytännössä minulla ei ole aikaa tehdä täyttä työaikaa, mikä on suoraan pois omista tuloistani. Tämä on irvokasta, koska minulla olisi parempi palkka kuin matalapalkka-alan vuorotyöläisvaimollani. Mutta ei niin suuri silti, että vaimo pystyisi jäämään kotiäidiksi. Nykysysteemillä parisuhteemme on täysin raunioina, koko perhe kärsii ja käytännössä elämme koko ajan yli varojemme. Tämä tilanne on muodostunut vasta tänä syksynä ja se on yllättänyt. Parisuhde on kyllä ollut jo aiemmin huonolla tolalla, mutta nyt tämä kaaos on saanut sen repeämään ihan palasiksi. Luultavasti eroamme. Sillä ratkeavat kaikki ongelmat.
Kyllä lapsiperheiden elo näyttää olevan ihanaa...pentuja saa kuskata jopa 3 tai 4 keetaa päivässä kouluun/tarhaan ja puolisot eivät näe toisiaan ja kaikki ovat kiukkuisia ja väsyneitä. Ihanaa. Onneksi ei tarvitse ryhtyä tuohon.
Niin no, se on ihan itsestä kiinni millaiseksi arkensa organisoi.
Juu ei se elämä varmaan kaikissa perheissä tuollaista ole mutta silti...
Vierailija kirjoitti:
akateeminen ja duunari kirjoitti:
Me jaksettiin tuollaista elämää tasan seitsemisen vuotta.
Lopulta oli pakko pitää palaveri että erotaanko vai tehdäänkö jotain radikaalia. Niin ei voinut enää jatkaa.
Mies oli kokki ja hän oli määräaikaisesti töissä. Yleensä vuodessa tuli 3kk työttömyyttä. Yhtenä kesänä mies ei sitten enää ottanut vastaan työtä, jonne aina perinteisesti oli mennyt työttömyysjakson jälkeen.
Ei se pieni raha korvannut sitä aikaa, jonka oli pois perheeltään.
Toki neuvotteli että saisiko viran ja palkankorotuksen niin ei tullut pomo vastaan. Virka olisi ollut hyvä, sillä sen avulla oltaisiin saatu lainaa pankilta ja oma koti.
Minä olen työtön opettaja. Pitäisi töiden perässä matkustella muutaman kuukauden pätkähommien perässä ties minne. Ei sitä lapset kestäisi ja parisuhde muutenkaan.
Tällä hetkellä asutaan kivassa lähiössä ja nautitaan osittaista ansiosidonnaista. Tehdään sen verran töitä että voi elää muutaman vuoden ansiosidonnaisella ja nauttia elämästä.
Työelämä ei ole perheelliselle reilu nykyään.
Opettajana saan saman ansiosidonnaisena kuin mies sai työssä käydessä kuukaudessa. Aika jännää sinällään. Ihan hyvin tullaan toimeen halvassa lähiössä. Elämässä on tärkeitä asioita ja sitten vähemmän tärkeitä asioita. Harmi ettei työ ole se tärkeä enää suomalaisessa kultuurissa ja rahat menee vain rahan luo. Toivotaan että joku päivä työnteosta tulee vielä kannattavaa, koska työ on osa suomalaista kultuuria.
Nyt ei enää ole. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille ja ottakaa mietintään tämä meidän perheen ratkaisu. Harmittaa että emme tehneet tätä jo aikaisemmin. Lasten koulunkäynti on parantunut ja kaikki on paljon pirteämpiä, myös alkoholin käyttö on jäänyt kokonaan. Työstressin aikana tuli tissuteltua iltaisin ja aina kun kerkesi, ahdistus oli niin kova.
Muistakaa että vähemmälläkin pärjää ja autot voi vielä myydä lopuksi, jos raha loppuu tyystin.
Ja muistakaa myös, että Ansiosidonnainen ei ole ikuista
Ja kun nyt jättäydyttr pois töistä, ei sitä uutta työtä sitten enää saakaan ihan helposti...Voi silti olla että ehdotus on hyvä, mutta mikä on tarkoitettu väliaikaiseksi helpotukseksi kiireeseen ja stressiin, voi yhtäkkiä ollakin elämänpituinen kituuttaminen :/
Kyllä ainakin pätkätöitä saa aika helposti ja muutahan ei ole tarjollakaan. Itse en enää nelikymppisenä enää arvoltani ala tekemään pätkästä pätkää vaan nautin elämästä ja teen sopivan määrän pätkää että pääsen pariksi vuodeksi ansiosidonnaiselle. Meillä on melkein sama järjestely kuin lainaamallasi perheellä. Ps. Ansiosidonnainen ei ole naapurilta lainaa vaan ansiota käydystä työstä. Kanamunat ja jauhot on naapurilta lainaa, mutta aina saa lainata takaisin ja sitä varten ne naapurit on.
T: Ope kans
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap.. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähennätte lasten hoitotunteja, mies hakee heidät jo puolen päivän jälkeen. Tulee säästöä. Mies tekee ruuat valmiiksi, että viikonloppuna ja iltaisin voit vaan lämmittää. Ehtii myös siivota lasten ollessa hoidossa. Ei se aamusta niin pitkään nuku.
Ei sovi miehelle. Satunnaisesti tekee jotain näistä mutta yleensä ei. Ei kuulemma jaksa.
Lapsillakin on parempi hoidossa kuin kykkiä kotona väsyneen isän levätessä.
Ja kuitenkin. Ei nämä ratkaise sitä asiaa ettei nähdä = ei olla perhe.
Ei se sitten näyttäisi olevan se puolison vuorotyö, joka se perhe-elämän pilaa.
Kyllä se on oleellinen osa tätä kuviota. Hänen työ on suurin syy siihen miksi hän on niin väsynyt. Ravintolatyö on kyllä oikeasti rankkaa, en minäkään sitä kiellä.
Vierailija kirjoitti:
Monessa näissä kirjoituksissa käy ilmi, että lapsia ei toisen vuorotyö haittaa, vaan enemmänkin puolisoa. Silloinhan asian ei pitäisi olla mikään ylittämätön este.
Jos ne kotityöt voi jakaa kuitenkin samoin kuin lasten hoitovastuun, niin hyvähän se vaan on. Toinen tekee osansa silloin kun toinen on työssä. Ja varmasti jää aina jossain välissä aikaa peiton heiluttelulle. Liian usein asioita ajatellaan mustavalkoisesti. Se entinen agraariyhteiskunta ei enää milloinkaan palaa, jossa töihin mentiin aamulla, ja sieltä tultiin pois iltapäivällä. Halutaan tai ei, niin mennään kohti 24/7 yhteiskuntaa. Muistaakseni joka kolmas työntekijä tekee epäsäännöllistä työaikaa.
Kuulostaa ihan kamalalta. Minulle ainakin parisuhde on aika paljon muuta kuin vaan peitonheiluttelua silloin tällöin.
Vuorotöitäkin on erilaisia. Jos vuorotyö on fyysisesti raskasta ja vielä todella alipalkattua niin kyllä kuormitus on ihan omaa luokkaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas rouva paiskii vuorotöitä, ja ihan hyvin tullaan asian kanssa toimeen. Tekee parisuhteellekin ihan hyvää, kun ei olla kaikkia iltoja yhdessä. Ja lapset on niin tottuneita siihen, että isi on läsnä iltaisin ja hoitaa harrastusrumban, että ei ongelmia siinäkään.
Vaimo hoitaa sitten omalla vapaa-ajallaan yhteisiä arkirutiineja. Ja saadaan kuitenkin lomailla useimmiten samaan aikaan koko perhe. Se on hyvä juttu.
Minä myös naisena teen vuorotyötä. Onneksi kaikkien hoitajien miehet ei mieti samaa, kuin ap, että ero pitää ottaa, jos puoliso on vuorotöissä.
En ole ap, mutta ei se vuorotyö mitään perhe-elämää pilaa, mutta kyllä se yleensä johtaa siihen että sitä perhe-elämää voi viettää yhdessä hieman vähemmän kun jos tehdään normityöaikaa. Jos vaimo ja lapset yleensä vapaalla viikonloppuna ja iltaisin ja mies töissä, niin onhan se vähän eri kun jos vapaa ajat sijoittuvat kaikille iltaan ja viikonloppuihin. Tosin monessa vuorotyössä tehdään viikonloppuja vaihtelevasti eli esim. 1 vkl 3 viikon jaksossa ja ilta- aamuvuoroja tehdään vaihtelevasti eli kyllä sitä vapaa-aikaa osuu yleensä myös samoihin aikoihinkin perheen kanssa, joka viettää ”normi” viikkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
akateeminen ja duunari kirjoitti:
Me jaksettiin tuollaista elämää tasan seitsemisen vuotta.
Lopulta oli pakko pitää palaveri että erotaanko vai tehdäänkö jotain radikaalia. Niin ei voinut enää jatkaa.
Mies oli kokki ja hän oli määräaikaisesti töissä. Yleensä vuodessa tuli 3kk työttömyyttä. Yhtenä kesänä mies ei sitten enää ottanut vastaan työtä, jonne aina perinteisesti oli mennyt työttömyysjakson jälkeen.
Ei se pieni raha korvannut sitä aikaa, jonka oli pois perheeltään.
Toki neuvotteli että saisiko viran ja palkankorotuksen niin ei tullut pomo vastaan. Virka olisi ollut hyvä, sillä sen avulla oltaisiin saatu lainaa pankilta ja oma koti.
Minä olen työtön opettaja. Pitäisi töiden perässä matkustella muutaman kuukauden pätkähommien perässä ties minne. Ei sitä lapset kestäisi ja parisuhde muutenkaan.
Tällä hetkellä asutaan kivassa lähiössä ja nautitaan osittaista ansiosidonnaista. Tehdään sen verran töitä että voi elää muutaman vuoden ansiosidonnaisella ja nauttia elämästä.
Työelämä ei ole perheelliselle reilu nykyään.
Opettajana saan saman ansiosidonnaisena kuin mies sai työssä käydessä kuukaudessa. Aika jännää sinällään. Ihan hyvin tullaan toimeen halvassa lähiössä. Elämässä on tärkeitä asioita ja sitten vähemmän tärkeitä asioita. Harmi ettei työ ole se tärkeä enää suomalaisessa kultuurissa ja rahat menee vain rahan luo. Toivotaan että joku päivä työnteosta tulee vielä kannattavaa, koska työ on osa suomalaista kultuuria.
Nyt ei enää ole. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille ja ottakaa mietintään tämä meidän perheen ratkaisu. Harmittaa että emme tehneet tätä jo aikaisemmin. Lasten koulunkäynti on parantunut ja kaikki on paljon pirteämpiä, myös alkoholin käyttö on jäänyt kokonaan. Työstressin aikana tuli tissuteltua iltaisin ja aina kun kerkesi, ahdistus oli niin kova.
Muistakaa että vähemmälläkin pärjää ja autot voi vielä myydä lopuksi, jos raha loppuu tyystin.
Käytte siis naapurinne lompsalla, jotka kustantavat teidän elämäntapanne, mutta vain edunvalvoja puuttuu.
Otahan nappula selvää ansiosidonnaisesta. Se on ansio-sidonnainen. Ei naapurin rahaa vaan minun rahaa minun ansiolla hankittua rahaa ansiotuneesta työstä.
Naapurilta lainataan sitten sokeria tai munia ja ne saa hakea takaisin, jos uskaltaa.
Ne rahat on minun rahoja ei sinun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
akateeminen ja duunari kirjoitti:
Me jaksettiin tuollaista elämää tasan seitsemisen vuotta.
Lopulta oli pakko pitää palaveri että erotaanko vai tehdäänkö jotain radikaalia. Niin ei voinut enää jatkaa.
Mies oli kokki ja hän oli määräaikaisesti töissä. Yleensä vuodessa tuli 3kk työttömyyttä. Yhtenä kesänä mies ei sitten enää ottanut vastaan työtä, jonne aina perinteisesti oli mennyt työttömyysjakson jälkeen.
Ei se pieni raha korvannut sitä aikaa, jonka oli pois perheeltään.
Toki neuvotteli että saisiko viran ja palkankorotuksen niin ei tullut pomo vastaan. Virka olisi ollut hyvä, sillä sen avulla oltaisiin saatu lainaa pankilta ja oma koti.
Minä olen työtön opettaja. Pitäisi töiden perässä matkustella muutaman kuukauden pätkähommien perässä ties minne. Ei sitä lapset kestäisi ja parisuhde muutenkaan.
Tällä hetkellä asutaan kivassa lähiössä ja nautitaan osittaista ansiosidonnaista. Tehdään sen verran töitä että voi elää muutaman vuoden ansiosidonnaisella ja nauttia elämästä.
Työelämä ei ole perheelliselle reilu nykyään.
Opettajana saan saman ansiosidonnaisena kuin mies sai työssä käydessä kuukaudessa. Aika jännää sinällään. Ihan hyvin tullaan toimeen halvassa lähiössä. Elämässä on tärkeitä asioita ja sitten vähemmän tärkeitä asioita. Harmi ettei työ ole se tärkeä enää suomalaisessa kultuurissa ja rahat menee vain rahan luo. Toivotaan että joku päivä työnteosta tulee vielä kannattavaa, koska työ on osa suomalaista kultuuria.
Nyt ei enää ole. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille ja ottakaa mietintään tämä meidän perheen ratkaisu. Harmittaa että emme tehneet tätä jo aikaisemmin. Lasten koulunkäynti on parantunut ja kaikki on paljon pirteämpiä, myös alkoholin käyttö on jäänyt kokonaan. Työstressin aikana tuli tissuteltua iltaisin ja aina kun kerkesi, ahdistus oli niin kova.
Muistakaa että vähemmälläkin pärjää ja autot voi vielä myydä lopuksi, jos raha loppuu tyystin.
Ja muistakaa myös, että Ansiosidonnainen ei ole ikuista
Ja kun nyt jättäydyttr pois töistä, ei sitä uutta työtä sitten enää saakaan ihan helposti...Voi silti olla että ehdotus on hyvä, mutta mikä on tarkoitettu väliaikaiseksi helpotukseksi kiireeseen ja stressiin, voi yhtäkkiä ollakin elämänpituinen kituuttaminen :/
Kyllä ainakin pätkätöitä saa aika helposti ja muutahan ei ole tarjollakaan. Itse en enää nelikymppisenä enää arvoltani ala tekemään pätkästä pätkää vaan nautin elämästä ja teen sopivan määrän pätkää että pääsen pariksi vuodeksi ansiosidonnaiselle. Meillä on melkein sama järjestely kuin lainaamallasi perheellä. Ps. Ansiosidonnainen ei ole naapurilta lainaa vaan ansiota käydystä työstä. Kanamunat ja jauhot on naapurilta lainaa, mutta aina saa lainata takaisin ja sitä varten ne naapurit on.
T: Ope kans
Ope ehkä saa sen pätkätyön, jossain päin Suomea, mutta Ootko seurannut uutisia? Työpaikkojen puute on monella paikkakunnalla aika iso ongelma. Siis sellaisten, joista maksetaan tes-palkkaa ja tunteja on turvatusti, oli kyse sitten pätkä- tai vakityöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa erota. Sitten se vasta onkin hauskaa, kun olet lasten kanssa oikeasti yksin. Ja ne ihanat, rikkaat, päivätöitä tekevät miehet ei pahemmin innostu yksinhuoltajasta. Joten yksin saat olla lasten kanssa sen jälkeen
Vierailija kirjoitti:
Onko nämä ravintolatyöt kokkihommia, vai viinan kaatamista yön pikkutunneille? Jos jälkimmäistä, niin väsymyksen syy voi olla joku muukin kuin raskas työ. Ravintelimaalimassa on kaikenlaista lieveilmiötä. Työporukka on kuin oma perhe, jonka luona ajatukset saattavat olla siviilissäkin. Siinä yhdistetään kahta perhe-elämää, joista se työmaailma saattaa tuntua läheisemmältä, kun aikaa vietetään tiiviisti toisten kanssa ja ns ymmärretään toisia, ollaan siellä samassa veneessä, kuullaan huolet, ja puolustetaan työkavereita häiriköiltä, kuunnellaan suruja jne.
Tiedän tämän koska olen itse ollut töissä kys paikassa. Myös töissä joissa vietetään säännöllisensti öitä pienellä sekaporukalla, syntyy suhteita työkavereihin helpommin kuin normi 8-4 duunissa. Johtuen siitä että yöt ovat intiimimpiä, ja mahdollisesti aina saman henkilön kanssa vietetään öitä yhdessä.
Muina aikoina saattaa sitten siviilissä väsyttää, se on ikään kuin vain vapaata, joka on tarkoitettu sitä varten että jaksaa sitten taas paremmin sen työperheen kanssa.
Hyvin moni viinankaataja eroaa. Löytyy asiakkaasta tai työkaverista uusi ymmärtävä puoliso.
Kyllä syynä on yleisesti alhainen palkkataso ihan kaikilla aloilla, lähtien matalapalkka-alojen töistä, jossa alhaisimmillaan palkka voi olla 6e tunti harjoittelijana ja siitä sitten ylenetään 8e tuntiin.
Ei sellaisella maksa edes omaa elämäänsä.
Tälle pitää tehdä loppu ja saada ne rahat jakoon työväelle. Selvästi rahaa menee nyt jonnekin muille isoille tileille. Tälle pitää saada loppu.
Ei se nyt niin voi olla että ap:n miehen tapauksessa raatamalla 12h päivässä tienaa vain pari tonnia. Ei se niin pitäisi mennä. Milloinkaan maailman historiassa ei ole ennen teollistumista ollut näin hullua orjuutusta. Tälle pitää tehdä loppu ja äänestää sosialisteja!
Ap:n perhe voi rauhassa odotella ja pian koittaa hyvät ajat. Teidän taloutenne tulot tulevat kohoamaan muutaman vuoden sisällä parilla tonnilla ja oikeus toteutuu. Muistakaa äänestää vasemmistoa ja taistella riistoa vastaan oikeilla ostovalikoimilla. Ei suuryrityksille.
Rahat pois johtajilta.
Ap.. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä kuvittelit sitten kun teitte ne lapset?
Että hän hakeutuu muihin töihin niinkuin oli puhe.
Mutta siis joo. Nykyään moni varmaan jättää lapset tekemättä juuri tämän takia. Yhteiskunta menee yhä enemmän vuorotyön suuntaan eikä se oikein sovi yhteen lapsiperhe-elämän kanssa.
Hankalat työajat eivät sovi lapsettomille sen paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi tienata niin vähän kun kerran tekee vain iltoja ja viikonloppuja ja pyhiä mistä saa ylimääräistä korvausta? Onko se ravintolassa töissä? Ehkä olis parasta vaihtaa työpaikkaa tai koko alaa. Monilla on vuorotöitä eikä aiheuta noin suuria ongelmia.
Ei vaan kovempia lakkoja ja johtoon kiristystä että nyt saa riittää ja palkkaa korkeammalle.
Suomalaisissa on juuri tuo vika että lähdetään häntä koipien välissä pois ja seuraava saa kärsiä.
Ranskassa aloitetaan mellakat ja pistetään ravintola paskaksi jos ei rahaa ala tippua tilille.
Nyt alkaa mitta olemaan täynnä tätä riistoa. Ei se nyt niin voi olla että annetaan näiden alojen rehottaa, jotka riistävät. Työpaikan vaihto ei saa olla vaihtoehto vaan lisää liksaa tilille ja heti!
Tiedätkö edes Ranskan sosiaaliturvasta?
Siellä esim. äitiysloma on synnytyksen jälkeen 12viikkoa, lukukausimaksut monessa koulussa 10.000-12.000€, ei kouluruokailua, jos on työtön, eikä muutaman kuukauden sisällä löydä uutta työtä, työttömyyskorvausta voidaan leikata jopa 60% jne
Ja sinä vielä jaksat ihalla tätä ja paheksut kovasti kuinka huonosti Suomessa on asiat, vaikka kommentisi perusteella et pärjäisi päivääkään Ranskassa.Itse en kannata tukia. Ranskan malli on hyvä. Työnteko on ensisijainen keino tulla toimeen. Suomen työväen ostovoima on kamalan matala ja Suomeen tarvittaisiin minimipalkka. Vähintään 15e tunti. Jos tuota palkkaa ei kykene maksamaan niin ei ole silloin olemassa oikeaa firmaakaan. Muussa tapauksessa saa yrittäjä itse painaa yksin työnsä.
Itseasiassa mieheni on ranskalainen ja olemme asuneet Ranskassa 12 vuotta. Mies on rekkakuski ja minä olen tutkija. Tiedän Ranskasta vähän enemmän kuin sinä tiedät. Ranskassa palkkaus on sentään korkeampi ja työolosuhteet paremmat kuin Suomessa.
Esimerkiksi jokapäiväisistä myöhästelyistä ei tule potkuja ja työelämä on paljon rennompaa. Asiakkaalle ja pomolle voi huutaa päin naamaa ja pitää puolensa. Suomessa saa nöyristellä ja puristella hattua. Suomessa on sairas työilmapiiri. Ranskassa esimerkiksi voi mielenosoituksellisesti lähteä puoleksi päiväksi pois työpaikalta jos menee pomon kanssa sukset ristiin. Hän kyllä soittelee ja pyytelee anteeksi, jos hätä tulee. Suomessa siitä saa potkut, vaikka olisi hyvä tekijä.
Koko maan mentaliteetti on hyvin maaorjamaista itsenäisessä maassa. Näin miehenikin on ihmetellyt että ei kukaan suutu eikä mellakoi. Ihailemme tällä hetkellä Pariisin mellakoita ja sydämemme on mellakoitsijoiden puolella.
Kerromme myös lapsillemme että tuo on osaa heidän kultuuriperintöä.
Sentään huomenna osa kansasta osoittaa mieltään tietyllä tavalla.
Tuet ovat Suomessa hyvät, mutta suurin osa kansasta ei ymmärrä niiden ideaa. Jos jokainen menisi tukien varaan niin johtajien olisi pakko nostaa palkkoja riittävälle tasolle. Tällä hetkellä vain inhotaan työttömiä ja tuilla olevia kansan sankareita. Nämä sankarit ovat aidosti lakossa työelämästä. He taistelevat puolestanne, kun te ette uskalla!
Meidän perheen sydämet on myös työttömien ja tukien varassa olevien kansansankarien puolella!
Vierailija kirjoitti:
Älä valita, sinulla on asiat kuitenkin hyvin. Täällä mies hoitaa lapsia ja minä käyn töissä.
N26
Onko tuossa siis joku ongelma? Eikö mies saisi hoitaa lapsiaan?
Ap.. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen vauva se mies oikein on, jos sen pitää kaiket aamupäivät levätä jotta jaksaa mennä töihin??? Koskas sä lepäät? Haudassa?
Mä en katselis tommosta meininkiä. Mies saisi joko olla lasten kanssa aamut ja viedä ne vasta aikaisintaan lounaalle päiväkotiin, tai sitten tehdä aamupäivät kotitöitä/laittaa ruokaa/käydä kaupassa yms. jotta äidinkin taakka helpottuisi.
Mutta enpä minä sille mitään voi jos toinen sanoo ettei jaksa. Onhan ravintolatyö rankkaa, kun seisoo kuumassa keittiössä jaloillaan koko vuoron ja yötä myöten. Eipä siinä auta toisen vauvaksi haukkumiset. On vielä perussairaus mikä verottaa jaksamista.
Minusta ainoa keino olisi uudelleenkouluttautua ja vaihtaa alaa. Mutta sitä ei ole tapahtunut.
Just niin, monikaan tietokoneen ääressä istuva ei tajua, mitä on tehdä fyysistä työtä ja olla jalkojen päällä koko työajan. Se on oikeasti raskasta. Ja kun on vielä perussairaus.
Alue: Aihe vapaa
Miehellä nelipäiväinen työviikko, työvuoro keskimäärin 9h. Ainakaan vielä ei ole tullut ilmi, että lapsi olisi jotenkin jäänyt ryhmän ulkopuoliseksi. Ja toki miehellä on silloin tällöin viikonloput vapaana, n 10-12 kertaa vuodessa. Niinä viikkoina lapsi on sitten enemmän hoidossa.
Ei olla otettu tästä asiasta ongelmaa, kun siihen ei ole kerran syytä.