Puolison vuorotyö pilaa perhe-elämän

Vierailija kirjoitti:

Ap... kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuorotyöläisenä täällä nauran teille. Että ihan eroa mietitään kun reppanaäiti joutuu olemaan omien lastensa kanssa sillä välin kun isä on töissä. Monista jutuista lisäksi kuultaa läpi se halveksuva asenne vuorotyöläisen väsymystä kohtaan ja lisänä asenne jossa kuvitellaan vuorotyöläisellä olevan enemmän vapaa-aikaa. Itsekin kohdannut esim päivähoidossa tämän asenteen ”sinähän voit ottaa arkivapaita aina koulujen loma-aikaan, suunnittelupäiviin ja muihin hoitajille epäsuotuisiin päiviin jotta lapset ei tarvitse hoitoa”.

Juu en voi toteuttaa omia työvuorojani hoitajien mielenoikkujen mukaan. Minulla ei ole yhtään enempää vapaapäiviä kuin kenelläkään muullakaan, ja ne on miten sattuu. Joskus odotellaan kolme viikkoa että on edes kaksi vapaata putkeen.

Kun lapsi oli pakollisessa eskarissa minulla ei ollut vapaapäiviä ollenkaan, kello soimaan ja viemään lasta, kotiin kotitöihin ja taas hakemaan. Ei ikinä levollista aikaa toisin kuin perheen päivätyöläisellä, joka vapaapäivänään sai nautiskella kahvinsa lasten katsoessa lastenohjelmia. Minun vuorotyön mukaisina arkivapaina hoidetaan myös lasten hammaslääkärit ja neuvolat, koulun vanhempainvartit yms.

Toisekseen, mitä ne massiiviset kotityöt on kun lapset on hoidossa päivät? Porsaitako te olette? Jos ruoan laitto ja pyykinpesu noin ahdistaa niin ongelma on ihan muualla kuin vuorotöissä.

Onneksi mies ei ole kyseenlaistanut koskaan osallistumistani perheen arkeen. Epäsäännöllinen päivärytmi todella väsyttää ja tämän pitäisi olla itsestään selvää. On viikkoja jolloin laskennallisesti jää yöunia väliin, kun mennään 4-5h unilla töihin! Onhan se rankkaa kun perheellä ei ole viikoittain yhteistä vapaa-aikaa, mutta asennetta peliin. Ei sitä nykypäivänä niin vaan vaihdeta työpaikkaa, harvassa taitaa olla ne aloittajan tapauksen ravintolapuolen päivätyötkään. Aloittajalle ja muille päivätyöläisille sanoisin että te ette tiedä oikeasti rankasta arjesta yhtään mitään. Odottelen alapeukkuja.

Olipas taas viestillinen täynnä sitä itseään. Vai ei sinulla ollut ollenkaan vapaa-aikaa kun piti viedä lapsi eskariin vapaa-aamuna, mutta päivätyössä oleva ehti ihan juoda kahvit omana vapaapäivänään kun lapset oli KOTONA sen koko hemmetin päivän 😂 Omalla miehellä on ihan valtavasti omaa vapaa-aikaa, kun sitä on jopa 5 päivää viikossa 4-6h, kun lapset on hoidossa ja eskarissa ja minä töissä. Ja lisääntyy vaan kun molemmat lapset on kohta koulussa ja kulkee sinne itekseen.

Ja joo, kyllä minua rasittaa olla yksin vastuussa lapsista ylivoimaisesti eniten iltaisin ja viikonloppuisin ja kaikki pitkät pyhävapaat yksin. Ei se poista rakkauttani heitä kohtaan, vaikka väsyn yksin huolehtimiseen. Ja teen sen niiden omien töideni päälle. Ei minulla ole töiden jälkeen aikaa rojahtaa sohvalle, kun pitää yksin huolehtia kaikesta.

Ja jos se epäsäännöllinen päivärytmi väsyttää sinua (mitä en ole missään vaiheessa kieltänyt) voit olla varma että se rasittaa ja vaikuttaa myös muuhun perheeseen.

En edes viitsi vastata mitään sun porsaskommenttiin. Kertakaikkiaan ala-arvoista. Sinusta huokuu itsekkyys + hyökkäävyys. Mahtaako se sun oma puoliso uskaltaa edes rehellisesti sanoa asioista, kun olet noin hyökkäävä ja katsot asioita vain omasta perspektiivistä.

Todistit kaikki pointtini. Sinä ilmeisesti joka lauantai ja sunnuntai laitat kellon soimaan kuudelta että ehdit viemään lapsen kahdeksaksi jonnekin. Tulet takaisin kotiin yksivuotiaan kanssa, ruokit sen, hoidat kotihommat, teet ruoan sille 1-vuotiaalle, syötät sen ja kiirehdit taas hakemaan eskarilaista. Tässä vaiheessa sulla on väsymyksestä sekaisin oleva 1v jonka nukutat, sitten annat aikaa eskarilaiselle, teet taas kotihommat (kuten siivoat ne lounassotkut). Tee vuosi näin ja kerro oletko palautunut töistä. Samalla toki vaihdat viikon sisään päivärytmiäsi jatkuvasti.

Kun menen iltavuoroon, herään silloinkin kuudelta, aikoinaan sen eskarilaisen vein kahdeksaksi, 1-vuotiaan kymmeneksi (tässä 2h välissä toki omat hommansa hänen kanssaan), tulin kotiin, tein perheelle päivällisen, tarvittaessa kävin kaupassa, siivosin yms ja lähdin töihin jossa pitää olla skarppina n. 22 saakka illalla. Samaan aikaan aamuvuorolainen eli päivätyöläinen joi rauhassa kahvit, ei vienyt aamulla ketään mihinkään, tuli päiväkodin kautta, lämmitti valmiin ruoan ja laittoi tiskikoneen päälle. Katseli rauhassa lasten kanssa pikkukakkosen, teki iltapalan ja laittoi lapset nukkumaan. Lösähti sohvalle 20 aikaan ja pääsi ajoissa nukkumaan. Ja minä kotona 22:15 saaden unta puoliltaöin, aamulla takaisin töihin seitsemäksi. Oikeastiko minulla iltavuorolaisena oli helpompaa?

Ne vapaapäivät jolloin ei tarvitse laittaa kelloa soimaan ja saa oikeasti rauhassa juoda aamulla kahvit, mennä lasten kanssa vaikka pulkkamäkeen/hoploppiin/puistoon tms on ihan eri kuin kiirehölkkä ympäri kylää. Kyllä, kotona vapaapäivällä vaikka lapset on kotona, ehtii todellakin rauhassa juoda kahvit, ihan ilman hörönauruja. Sehän ei ole minin vikani jos sinun lapsesi ei niin anna tehdä.

Ja ei, silloin kun lapset ovat päivän hoidossa/koulussa ei todellakaan ole kotitöitä iltaan asti tehtäväksi. Ruoka, pyykit ja kaupassa käynti. Oikeasti haluaisin tietää miksi nämä ovat raskaita asioita illalla hoidettavaksi, kun teidän päivätyöläisten mielestä ne on helppo tehdä aamulla?

Harmillista että pidit kommentointiani itsekkäänä. Kunhan yritin tuoda vuorotyöläisen näkökulmaa, kun se teidän mielestä on niin helppoa ja vastuun pakenemista. Onneksi meillä mies myöntää pääsevänsä verrattaen helpolla (8-16 työajallaan) eikä meistä kumpikaan koe lasten kanssa vietettyä aikaa raskaana, vaikka se vuoronperään yksin aina tehdäänkin. Elämä on ja töitä pitää tehdä! Se mikä tökkii on yhteisen vapaa-ajan puute mutta lapset kasvaa. Ei meillä vertailla kumpi teki enemmän ja kumpi vietti tällä viikolla tunnin enemmän lasten kanssa, niinkuin tässä ketjussa suurin osa tuntuu tekevän.

Meillä lapset herää aina kuudelta. Minä herään aamulla ekana lasten kanssa (toki, että mies saa nukkua kun on myöhään tullut töistä kotiin). Pesen lapset, annan niille aamupalan, laitan vaatteet, pakkaan reput, katson ulkovaatteet. Laitan itseni kuntoon ja eväät töihin. Lähden töihin ja välillä vien samalla ainakin toisen lapsista. Välillä toki mies herää ja heittää ne valmiiksi puetut ja ruokitut lapset hoitoon mikä on ihan kiva, mutta siis puhutaan klo. 8-9 välistä, koska eskari alkaa täällä vasta yhdeksältä. 

Töistä haen lapset, tulen kotiin, aina on jotain siivottavaa ja välillä paljonkin. Ei meillä riitä läheskään mikään yksi pyykkikoneen pyöritys päivässä. Aina on jotain imuroitavaa, pyyhittävää, pestävää, lakanoita vaihdettava yms. hommaa. Lisäksi meidän molemmat lapset harrastaa ja minä kuljetan heitä harrastuksiin iltaisin ja odotan siellä sen aikaa. Siksi en aina ehdi iltaisin siivoilemaan vaan ne sotkut jää miehelle seuraavaksi aamupäiväksi. Ja jos ja kun mies ei jaksa siivota, minulla on entistä enemmän siivottavaa sinä iltana kun menoja ei ole. 

Päälle kaikki muut hommat mitkä jää lähes poikkeuksetta minulle. Ei meillä mies hoida juoksevia asioita kuin korkeintaan ohjattuna. Oli kyse sitten lasten hoitoaikojen suunnittelusta ja kirjaamisesta päikkyyn taikka ulkovaatteiden uusimisesta taikka influenssarokotusten hakemisesta. Minä hoidan ja järkkään. 

Ei meilläkään vertailla kumpi oli tunnin enemmän lasten kanssa. Ihan naurettava kommentti. Minä olen noin 30-40h viikossa enemmän lasten kanssa kuin mies, vaikka sinä tai kuka tahansa muu sille naureskelisi tai sitä vähättelisi. 

Ja kyllä meillä myös lapset huomaa tämän. Heillä on ikävä ja heitä harmittaa esim. se että isä ei ole juuri koskaan nukuttamassa iltaisin unille. Viikossa on useita päiviä jolloin meidän lapset ei edes näe isäänsä, paitsi ehkä aamulla sen hetken kun isä vie heidät hoitoon ja eskariin. 

Vuorotyötä tekevän pitää löytää kompromissi perheen ja työn välillä. Myös työnantaja voi tulla asioissa vähän vastaan. Esim kiertävä listä,että jokainen saa vuorovuosina tietyn pyhän vapaaksi. Työpaikkaa on hankala vaihtaa. Mutta tosiasia kuitenkin on se,että niistä omista lapsistaakin täytyy pitää huolta. Se palkka ei tililtä muutu ruuaksi tai pestyiksi vaatteiksi. Ja varmasti lapsetkin kaipaavat vanhempaansa. Myös sille vastuuta kantavalle vanhemmalle pitäisi suoda pieni hengähdys arjessa. Ja miettiä olisiko joku maksettu lapsenvahti kerran viikossa ratkaisu ensi alkuun. Itsekin olen vuorotyötä tehnyt ja aikanaan irtisanoutunut siitä. Nykyään yrittäjänä taistellen perhe ja työelämän kanssa.

Varmaan todettu jo, mutta en jaksa kahlata kaikkia sivuja läpi...

Ongelma ei ole miehen duuni, vaan mies on järjestänyt asiat noin, ettei tarvii tehdä mitään ja olla perheensä kanssa.

Mun mies on ravintola-alalla töissä. Kyllä hänellä on viikonloppuvapaita, 1 viikonloppuvapaa per kuukausi, kukin maanantai ja tiistai. Pyhiäkin sopivasti vapaana. Meillä ei ole lapsia hoidettu päiväkodeissa, kun mies oli lasten kanssa päivät. Satunnaisia välivuoroon menoja tuli jommankumman äiti hoitamaan pariksi tunniksi, kun pääsin töistä.

Mies myös osallistuu upeasti kotitöihin. Arkisin on ruokakin valmiina, kun tulen töistä.

En voi valittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on pienet lapset ja mies tekee 3-vuorotyötä. Yhdistelmä on rankka. Vanhempi lapsista ikävöi isää koko ajan tämän ollessa poissa. Arki tuntuu pelkältä hengissäselviämiseltä. Olen itse väsynyt kantamaan isompaa vastuuta lapsista, kun paljon enemmän heidän kanssaan olen.

Pilaatte lapsenne elämän. Minä irtisanoutuisin työstäni. Elätte vain kerran ja tuo on lasten kidutusta tuollainen.

Vähemmälläkin pärjää elämässä. Antakaa hyvät ihmiset aikaa niille lapsillenne!

Tämän takia perustulo on tuloillaan että te pelastutte ja perhe-elämänne paranee. Vasemmistolle vaan ääntä rajusti. Kukaan muu ei työläisen puolta pidä.

Missä muussa lapsen kotihoitoa suositaan näin pitkään kuin Suomessa? Suomessa on pitkät perhevapaat, kunnes lapsi täyttää 3v.

Monessa maassa lapsi viedään hoitoon alle vuoden ikäisenä ja näin oli ennen myös Suomessa ja Euroopassa ja muualla koulut alkavat jo 3v.

Mikä tekee suomalaisista lapsista niin erityisiä, ettå tarvitsevat vanhempiaan 24/7 vielä leikki-ikäisenä?

Kaikissa niissä maissa, joissa on käytössä perheverotus (käytännössä koko länsi-Eurooppa, UK ja USA nyt ainakin) suositaan lasten kotihoitoa oikeastaan loputtomasti, koska puolison jäädessä kotiin (oli niitä lapsia tai ei) saa aina veroetua useita satasia (todella hyvätuloisilla tuhansia), joten Suomen kotihoidontuen kanssa näpertely on nappikauppaa ja aivan turha verrata mihinkään muualle.

Ap... kirjoitti:

Esim. huomenna itsenäisyyspäivänä mies on töissä klo. 12-20. Huomenna on pyhäpäivä joten palkka on parempi. Toisaalta mitä iloa siitä loppupeleissä on kun peruspalkka on niin huono, että pitää harva se sunnuntai ja pyhä olla töissä että pääsee edes 1500 euron nettopalkkaan. Minusta tosi iso uhraus kun miettii saatavaa rahamäärää. 1500e tienaa monesta päivätyöstäkin. Siksi toivoisin että mies harkitsisi tarkkaan kannattaako tuollaisessa työssä jatkaa. Seuraava on joulunpyhät jolloin mies on taas työssä. Siinä menee monet juhlat lastenkin elämästä sivu suun. Ja kun kuitenkaan kyse ei ole mistään ihmisten hengistä, vaan ravintolatyöstä.

Miten hitossa palkka voi olla noin huono? Itsellä ei ole mitään koulusta ja silti nettona tulee yleensä noin 1700e enkä saa _mitään_ lisiä ja töistäkin pääsee aina viimeistään 14.30. Kyllä kokin pitäisi ainakin saman verran tienata ku tälläsen kouluttautumattoman duunarin.

Hei,

Meillä myös mies ravintolassa töissä ja meidän arki on täysin samanlaista kuin apn. Kun miehellä on aamuvuoro nukkuu hän yleensä iltaisin sohvalla. Pyhät ja viikonloput töissä, onneksi jouluna hän on aina vapaana.

Hoidan lapset ja kodin yksin omien töiden lisäksi. Hän tekee onneksi herkkuruuat perheelle. Ne hetket kun olemme kaikki yhdessä ovat Ihania ja arvostan suuresti. Kun lapsilla on esim. Joulujuhlia tai muita tärkeitä tapahtumia mieheni huolehtii siitä että hän on silloin paikalla.

Olen onnellinen ja lapsia meillä on kolme. Lapset eivät kärsi meillä on aina ollut tällainen elämä ja yhdessä ollaan oltu miehen kanssa jo 12 vuotta.

Olen raflassa hommissa, ja palkka bruttona n. 5500e/kk. Missä mäkkärissä miehesi on töissä...? 

Olen itse urani aikana ollut vuorotyössä ja ns virka-aikaan tehtävässä työssä. Näistä vuorotyö on ehdottomasti mukavampaa ja tuottoisampaa.

Eikä meillä ainakaan perhe ole tuosta kärsinyt. Se 25-30% suurempi tili vuorotyöstä tulee tarpeeseen. Ja molemmat ollaan hoidettu lapsien tarpeet ja läsnäolot omalta osaltamme. Kumpikaan ei ole valittanut, että hoitovastuu olisi kasautunut liikaa toisen harteille.

Ikävää, jos joissain suhteissa näin tapahtuu.

lähipiirissäni ei ole ketään kuka tekisi päivätyötä. Kaikilla on vuorotyö ja jotenkin kummallista että ei saada arkea rullaamaan? Jos on vkl töitä niin onhan sitä sitten arkena vapaata. Ja vaikka vkl olisikin töissä niin onhan siinä aikaa ennen töitä tai töiden jälkeen touhuta jotain jos puolisolla on vapaata. Järjestelykysymys

Vierailija kirjoitti:

Muille käynyt näin? Meillä mies lähes aina illat ja viikonloput töissä. Lomat aina eri aikaan kuin muilla. Pyhät töissä. Arki on minun vastuulla, minä olen lasten kanssa yksin illat, viikonloput, pyhät ja lomat. Päivisin käyn töissä ja lapset päiväkodissa; mies lepää kotona että jaksaa iltavuoroon.

Jos jotain yhteistä aikaa onkin se on sitten aikaa lapsille. Parisuhteelle ei ole aikaa eikä jaksamista.

Huono palkka ei auta asiaa, puoliso tienaa aivan surkeasti vaikka on meidän näkökulmasta AINA töissä. (ravintola-ala).

Sukulaiset kehuu kilpaa kuinka ahkera mies on kun on AINA töissä. Koskaanhan hän ei ole esim. pyhänä sukujuhlissa. Vaan töissä. Minä en kyllä koskaan saa mitään mainintaa siitä että omien töitteni lisäksi hoidan lapset yksin..

Mies ei näe ongelmaa, minusta taas olisi aivan sama vaikka erottaisiin. Ei mies muutenkaan ole täällä läsnä, joten eroa harkitsen hyvin vakavasti. Miten yksin sitä voikaan olla parisuhteessa!

Mun mies oli "aina" töissä, vaikka ei tehnyt vuorotyötä. Lisäksi toi töitä kotiinkin ja teki niitä viikonloput. Eipä se vastannut käsitystäni perhe-elämästä. On nyt entinen mies. Elämäni paras päätös.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on todella julmaa ja surullista kun kenenkään mielestä ratkaisu näihin ongelmiin on aina se että uudelleenkouluttaudu ja vaihda alaa. Ja jos et sitä tee niin minä lähden.

Huomattava prosentti väestöstä tulee aina olemaan vuorotyössä. Arvostakaamme heitä.
Hyvä ravinto ja liikunta ja uni voi auttaa siinä että ei ole kotona niin poikki vuorotyön jälkeen.

Tietenkin auttaakin, mutta ei nuokaan ihmeisiin pysty ja varsinkaan kun edes unirytmistä ei voi kuin haaveilla. Kaikille ihmisille ei vaan sovi vuorotyön aiheuttama epäsäännöllinen elämä ja työrytmi vaan se uuvuttaa ja tätä ei monikaan tajua ennen kuin ihan itse kokeilee vuorotyötä. Ei joku ma-pe virka-aikana työskentelevä edes tajua millaista se on, kun yhtenä päivänä työvuoro on klo 6.45-14.30 ja seuraavana päivänä klo 11-19 ja sitten taas tulee pari iltaa kun työvuoro onkin klo 14.30-21.15. Näistä tuo aamuvuoro olisi itselle se kaikista paras, mutta niin se tuntuu olevan kaikille muillekin (plus että silloin tarvitaan vähiten hlökuntaa) joten kaikista harvimmin niitä listassa on. Tuossa klo 11-19 vuorossa ei pysty/ehdi tekemään sen paremmin aamulla kuin illallakaan oikein mitään, eli olisi ihan sama vaikka työvuoro olisi ympäripyöreä klo 9-21.15. Iltaan mennessä toki jo ehtii, mutta se sitten on yhtä kellon kanssa kilpaa juoksemista ja arpomista ehtisikö vielä tehdä sitä tätä tai edes tuota.

Tähän kun vielä lisää sen kuinka raskasta (ja p*rseestä) asiakaspalvelutyö nykypäivänä on niin työmotivaatio on suorastaan huipussa. Palkka kun ei tosiaan ole missään suhteessa työn vaatimuksiin nähden.

Taitaa ongelma olla enemmänkin miehen laiskuus ja saamattomuus kuin vuorotyö. Nimimerkki itsekin laiska ja saamaton rouva 50+

PIeni vinkki: lähde töihin tai opiskelemaan. Hommaa itsellesi muuta elämää. Jossain vaiheessa miehesi huomaa, että sinäkin teet jotain etkä ole vain odottamassa kotona. Tällä hetkellä hän ilmeisesti pitää sinua itsestään selvyytenä, mutta muistathan että sinullakin on oikeus omaan elämään.

Noup ap. Vuorotyö pilaa elämän.

Pointti olikin se, että jos mun mies olisi itsekäs paska, joka haluaa aamuisin nukkua rauhassa pitkään ja lepäillä päivän rauhassa ennen seuraavaa iltavuoroa, niin silloinhan minäkin olisin valittanut, että minä vien ja tuon lapsen hoitoon ja hoidan yksin kaiken. Ap:n miehellä on varmaan vapaita ja aamuvuoroja keskimäärin saman verran kuin minun miehelläni, eli loppujen lopuksi kyse on ihan vastaavasta tilanteesta työvuorojen suhteen, miehet vain kovin erilaiset.

Ap... kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap... kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuorotyöläisenä täällä nauran teille. Että ihan eroa mietitään kun reppanaäiti joutuu olemaan omien lastensa kanssa sillä välin kun isä on töissä. Monista jutuista lisäksi kuultaa läpi se halveksuva asenne vuorotyöläisen väsymystä kohtaan ja lisänä asenne jossa kuvitellaan vuorotyöläisellä olevan enemmän vapaa-aikaa. Itsekin kohdannut esim päivähoidossa tämän asenteen ”sinähän voit ottaa arkivapaita aina koulujen loma-aikaan, suunnittelupäiviin ja muihin hoitajille epäsuotuisiin päiviin jotta lapset ei tarvitse hoitoa”.

Juu en voi toteuttaa omia työvuorojani hoitajien mielenoikkujen mukaan. Minulla ei ole yhtään enempää vapaapäiviä kuin kenelläkään muullakaan, ja ne on miten sattuu. Joskus odotellaan kolme viikkoa että on edes kaksi vapaata putkeen.

Kun lapsi oli pakollisessa eskarissa minulla ei ollut vapaapäiviä ollenkaan, kello soimaan ja viemään lasta, kotiin kotitöihin ja taas hakemaan. Ei ikinä levollista aikaa toisin kuin perheen päivätyöläisellä, joka vapaapäivänään sai nautiskella kahvinsa lasten katsoessa lastenohjelmia. Minun vuorotyön mukaisina arkivapaina hoidetaan myös lasten hammaslääkärit ja neuvolat, koulun vanhempainvartit yms.

Toisekseen, mitä ne massiiviset kotityöt on kun lapset on hoidossa päivät? Porsaitako te olette? Jos ruoan laitto ja pyykinpesu noin ahdistaa niin ongelma on ihan muualla kuin vuorotöissä.

Onneksi mies ei ole kyseenlaistanut koskaan osallistumistani perheen arkeen. Epäsäännöllinen päivärytmi todella väsyttää ja tämän pitäisi olla itsestään selvää. On viikkoja jolloin laskennallisesti jää yöunia väliin, kun mennään 4-5h unilla töihin! Onhan se rankkaa kun perheellä ei ole viikoittain yhteistä vapaa-aikaa, mutta asennetta peliin. Ei sitä nykypäivänä niin vaan vaihdeta työpaikkaa, harvassa taitaa olla ne aloittajan tapauksen ravintolapuolen päivätyötkään. Aloittajalle ja muille päivätyöläisille sanoisin että te ette tiedä oikeasti rankasta arjesta yhtään mitään. Odottelen alapeukkuja.

Olipas taas viestillinen täynnä sitä itseään. Vai ei sinulla ollut ollenkaan vapaa-aikaa kun piti viedä lapsi eskariin vapaa-aamuna, mutta päivätyössä oleva ehti ihan juoda kahvit omana vapaapäivänään kun lapset oli KOTONA sen koko hemmetin päivän 😂 Omalla miehellä on ihan valtavasti omaa vapaa-aikaa, kun sitä on jopa 5 päivää viikossa 4-6h, kun lapset on hoidossa ja eskarissa ja minä töissä. Ja lisääntyy vaan kun molemmat lapset on kohta koulussa ja kulkee sinne itekseen.

Ja joo, kyllä minua rasittaa olla yksin vastuussa lapsista ylivoimaisesti eniten iltaisin ja viikonloppuisin ja kaikki pitkät pyhävapaat yksin. Ei se poista rakkauttani heitä kohtaan, vaikka väsyn yksin huolehtimiseen. Ja teen sen niiden omien töideni päälle. Ei minulla ole töiden jälkeen aikaa rojahtaa sohvalle, kun pitää yksin huolehtia kaikesta.

Ja jos se epäsäännöllinen päivärytmi väsyttää sinua (mitä en ole missään vaiheessa kieltänyt) voit olla varma että se rasittaa ja vaikuttaa myös muuhun perheeseen.

En edes viitsi vastata mitään sun porsaskommenttiin. Kertakaikkiaan ala-arvoista. Sinusta huokuu itsekkyys + hyökkäävyys. Mahtaako se sun oma puoliso uskaltaa edes rehellisesti sanoa asioista, kun olet noin hyökkäävä ja katsot asioita vain omasta perspektiivistä.

Todistit kaikki pointtini. Sinä ilmeisesti joka lauantai ja sunnuntai laitat kellon soimaan kuudelta että ehdit viemään lapsen kahdeksaksi jonnekin. Tulet takaisin kotiin yksivuotiaan kanssa, ruokit sen, hoidat kotihommat, teet ruoan sille 1-vuotiaalle, syötät sen ja kiirehdit taas hakemaan eskarilaista. Tässä vaiheessa sulla on väsymyksestä sekaisin oleva 1v jonka nukutat, sitten annat aikaa eskarilaiselle, teet taas kotihommat (kuten siivoat ne lounassotkut). Tee vuosi näin ja kerro oletko palautunut töistä. Samalla toki vaihdat viikon sisään päivärytmiäsi jatkuvasti.

Kun menen iltavuoroon, herään silloinkin kuudelta, aikoinaan sen eskarilaisen vein kahdeksaksi, 1-vuotiaan kymmeneksi (tässä 2h välissä toki omat hommansa hänen kanssaan), tulin kotiin, tein perheelle päivällisen, tarvittaessa kävin kaupassa, siivosin yms ja lähdin töihin jossa pitää olla skarppina n. 22 saakka illalla. Samaan aikaan aamuvuorolainen eli päivätyöläinen joi rauhassa kahvit, ei vienyt aamulla ketään mihinkään, tuli päiväkodin kautta, lämmitti valmiin ruoan ja laittoi tiskikoneen päälle. Katseli rauhassa lasten kanssa pikkukakkosen, teki iltapalan ja laittoi lapset nukkumaan. Lösähti sohvalle 20 aikaan ja pääsi ajoissa nukkumaan. Ja minä kotona 22:15 saaden unta puoliltaöin, aamulla takaisin töihin seitsemäksi. Oikeastiko minulla iltavuorolaisena oli helpompaa?

Ne vapaapäivät jolloin ei tarvitse laittaa kelloa soimaan ja saa oikeasti rauhassa juoda aamulla kahvit, mennä lasten kanssa vaikka pulkkamäkeen/hoploppiin/puistoon tms on ihan eri kuin kiirehölkkä ympäri kylää. Kyllä, kotona vapaapäivällä vaikka lapset on kotona, ehtii todellakin rauhassa juoda kahvit, ihan ilman hörönauruja. Sehän ei ole minin vikani jos sinun lapsesi ei niin anna tehdä.

Ja ei, silloin kun lapset ovat päivän hoidossa/koulussa ei todellakaan ole kotitöitä iltaan asti tehtäväksi. Ruoka, pyykit ja kaupassa käynti. Oikeasti haluaisin tietää miksi nämä ovat raskaita asioita illalla hoidettavaksi, kun teidän päivätyöläisten mielestä ne on helppo tehdä aamulla?

Harmillista että pidit kommentointiani itsekkäänä. Kunhan yritin tuoda vuorotyöläisen näkökulmaa, kun se teidän mielestä on niin helppoa ja vastuun pakenemista. Onneksi meillä mies myöntää pääsevänsä verrattaen helpolla (8-16 työajallaan) eikä meistä kumpikaan koe lasten kanssa vietettyä aikaa raskaana, vaikka se vuoronperään yksin aina tehdäänkin. Elämä on ja töitä pitää tehdä! Se mikä tökkii on yhteisen vapaa-ajan puute mutta lapset kasvaa. Ei meillä vertailla kumpi teki enemmän ja kumpi vietti tällä viikolla tunnin enemmän lasten kanssa, niinkuin tässä ketjussa suurin osa tuntuu tekevän.

Meillä lapset herää aina kuudelta. Minä herään aamulla ekana lasten kanssa (toki, että mies saa nukkua kun on myöhään tullut töistä kotiin). Pesen lapset, annan niille aamupalan, laitan vaatteet, pakkaan reput, katson ulkovaatteet. Laitan itseni kuntoon ja eväät töihin. Lähden töihin ja välillä vien samalla ainakin toisen lapsista. Välillä toki mies herää ja heittää ne valmiiksi puetut ja ruokitut lapset hoitoon mikä on ihan kiva, mutta siis puhutaan klo. 8-9 välistä, koska eskari alkaa täällä vasta yhdeksältä. 

Töistä haen lapset, tulen kotiin, aina on jotain siivottavaa ja välillä paljonkin. Ei meillä riitä läheskään mikään yksi pyykkikoneen pyöritys päivässä. Aina on jotain imuroitavaa, pyyhittävää, pestävää, lakanoita vaihdettava yms. hommaa. Lisäksi meidän molemmat lapset harrastaa ja minä kuljetan heitä harrastuksiin iltaisin ja odotan siellä sen aikaa. Siksi en aina ehdi iltaisin siivoilemaan vaan ne sotkut jää miehelle seuraavaksi aamupäiväksi. Ja jos ja kun mies ei jaksa siivota, minulla on entistä enemmän siivottavaa sinä iltana kun menoja ei ole. 

Päälle kaikki muut hommat mitkä jää lähes poikkeuksetta minulle. Ei meillä mies hoida juoksevia asioita kuin korkeintaan ohjattuna. Oli kyse sitten lasten hoitoaikojen suunnittelusta ja kirjaamisesta päikkyyn taikka ulkovaatteiden uusimisesta taikka influenssarokotusten hakemisesta. Minä hoidan ja järkkään. 

Ei meilläkään vertailla kumpi oli tunnin enemmän lasten kanssa. Ihan naurettava kommentti. Minä olen noin 30-40h viikossa enemmän lasten kanssa kuin mies, vaikka sinä tai kuka tahansa muu sille naureskelisi tai sitä vähättelisi. 

Ja kyllä meillä myös lapset huomaa tämän. Heillä on ikävä ja heitä harmittaa esim. se että isä ei ole juuri koskaan nukuttamassa iltaisin unille. Viikossa on useita päiviä jolloin meidän lapset ei edes näe isäänsä, paitsi ehkä aamulla sen hetken kun isä vie heidät hoitoon ja eskariin. 

Ymmärrät varmaan itsekin, että ongelmahan ei ole puolison vuorotyö vaan puoliso itse. Aika moni perhe pyörittää nykypäivänä vuorotyö-päivätyö-koululaisrumbaa ja siinä ei ole mitään ongelmaa jos kumpikin tekee osansa vuorollaan. Vuorotyöläisellä ei ole vapaa-aikaa yhtään enempää kuin päivätyöläiselläkään, jos sun miehes on kelvoton osaansa tekemään niin ei se sitä tekisi päivätöissäkään. Turha siitä on vuorotyötä syyttää.

P.s itse vuorotyöläisenä kärsin hirvittävästi siitä etten peittele lapsiani nukkumaan. Siinä onkin se päivävuorolainen tärkeässä roolissa, ettei syyllistä poissaolijaa lapsille. Kun sille työlle ei mitään voi.

Meillä mies tekee myös yövuoroa eivätkä lapset silloin voi olla kotona miehen kanssa, kun pitää nukkua. Lapset ovat siis tarhassa normaaliin tapaan. On helpompaa lapsille, kun heidän arkirytminsä ei koko ajan vaihtele miehen työvuorojen mukaan. Vähemmän aikaa vain puolisolle jää lasten seurassa vuorotyön takia.

Vierailija kirjoitti:

Erikoisia ohjeita annetaan täällä. Sanotaan että pitäisi vaihtaa työpaikkaa, KÄSKEÄ laittamaan työvuorot sellaiseen kuosiin että rouvaa miellyttää. Ja olihan siellä vielä sekin että menee vaan kouluun ja opiskelee paremman ammatin. 

Työpaikkaa ei välttämättä kannata vaihtaa. Sehän voi seuraava paikka olla jopa huonompi tai onko edes varmaa että saa työtä jos irtisanoutuu. Työvuoroja ei voi vaimo käskeä laittamaan mihinkään eri malliin. Työnantaja tekee listat ja niiden mukaan mennään. Tuo koulutus juttu on myös hieman hankala. Onko motivaatiota käydä koulua? Sekin vie sitten aikaa ja täytyy varmaan tehdä omalla ajalla paljon juttuja. Tämäkin olisi varmaan ikävää tästä lapsellisesta naisesta. 

Näinhän se on. Työnantajalta voi pyytää jotain, mutta ei ole mitään takeita ettäkö se tehoaa. Minulla on itsellä vuorotyön suhteen nyt mietintä, että mitä teen. Yritänkö löytää edes kaksivuoro työn vai vaihdanko kokonaan alaa (tähän on muitakin syitä) Minulla ei ole edes lapsia, mutta silti koen kolmivuorotyön kohtuuttoman kuormittavaksi niin fyysisesti, kuin sosiaalisestikin. Ensimmäisen voisi kestää, jos toinen olisi kondiksessa. Olen totaali kyllästynyt olemaan töissä aina parhaina aikoina, kuin minulle ei muka olisi tärkeää myös viettää joulua tms. perheeni ja ystävieni kanssa (tähän väliin sopii ihmetellä, että tosiaankin ihme, että niitä vielä on) Ja tämä jatkuva paine, että yhteiskunnan pitäisi toimia kauppoja myöten 24/7 (kauppojen vapautetut aukioloajat vaikutti myös minun työhöni) eikä tästä menetyksestä edes haluttaisi maksaa kunnolla, vaikka aihetta kyllä olisi. 

Silti tuntuu todella isolta tehdä se päätö, että lähtisi TAAS opiskelemaan. Ei jaksaisi sitä saamarin köyhäilyä tämän jälkeen, kun on päässyt  säännölliseen rahaan jolla pärjää jo vähän kiinni. En oikeasti uskalla, ei se opiskelukaan mikään tae yhtään mistään ole. Tiedostan olevani onnekas, että töitä on ja irtisanoutuminen ilman mitään varmaa on aika pelottavaa. Silti töissä ollessa elämä on niin vaikeaa.