Puolison vuorotyö pilaa perhe-elämän

Mediaanipalkkaa, about 2600,€ /kk ennen veroja tienaava mies ei paljoa taloudellista turvaa tuo naiselle.

Jos pari alaikäistä lasta ja nainen heittäytyy yritystukien varaan, ero on mitätön.

AP:n ongelma ei ole työajat, vaan KELA:n insentiivi mekanismit.

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä te ihmiset päädytte tällaisiin suhteisiin? Ja senkin vielä ymmärrän, mutta että rupeatte vielä lapsen teko hommiin. 

Meillä takana 9 vuotta ja vasta nyt esikoinen tulossa. Itse en ainakaan uskaltaisi tehdä lapsia ihmisen kanssa jota en tunne läpikotaisin ja keneen pystyn luottamaan 100%. Lisäksi suhteet tulee olla niin vahva, että kestää lapsien ja arjen tuoman turbulenssin.

Puhutaan sitten kun olet oikeasti sen yhden edes synnyttänyt. Ja mielellään pari.

Lätistä voi asioista maailman tappiin. Todellisuus mitataan vasta kun oikeasti olette siitä sinappikoneesta vastuussa 24/7 kolmen vuoden univeloissa ja kaikki rahat menee allergisen lapsen erikoisruokien ostamiseen ja korvakierteen takia saikulla ollaan joka toinen viikko. Kun kukaan ei voi edes itsestään mennä vastuuseen että millaisia esim. lapsuuden traumoja sieltä vanhemmuuden myötä nousee pintaan (ja niitä nousee kaikilla) tai miten todellisuudessa ne turbulenssit jaksaa kun puhutaankin VUOSISTA eikä vaiheista, niin miten sitten kumppanista? Ei millään.

Meillä ei todellakaan puolison vuorotyö pilannut perhe-elämää. Tiesin, mihin ryhdyin, kun aloimme suhteeseen ja perheen perustamista suunnittelemaan. 

Mieheni oli urheilija, ja kuten tiedetään, urheilutapahtumat pidetään yleensä iltaisin ja viikonloppuisin. Alusta asti oli selvää, että minä pyöritän arjen rulettia, ja mies puolestaan tuo leipää pöytään. Tämä oli meidän yhteinen sopimus.

Kun asian oli tehnyt selväksi itselleen, niin kyllä sitä jaksoi vuodesta toiseen ihan hyvin. Ja kyllä mieskin osallistui yhteisiin kotitöihin ja muihin rutiineihin niin paljon kuin pystyi. Huippu-urheilija kun ei hirveästi voi niitä kompromisseja tehdä, mikäli haluaa olla ja pysyä huipputasolla. 

Silloin kun lapset olivat pieniä, sain onneksi apua hoitorulettiin omilta ja miehen vanhemmilta. Olen siitä kiitollinen heille. Meidän yhteinen työnjako mahdollisti sen, että mieheni pääsi sinne huipulle ja saavutti uransa aikana arvokisamenestystä.  Tästä mies on monta kertaa jälkeen päin kiittänyt, että ilman minun panostani ja vastuutani kotitalouden pyörittäjänä, asia ei olisi ollut mahdollista.

Ja kun mieheni päätti lopettaa urheilijan uransa, teimme yhdessä päätöksen, että nyt minä saan toteuttaa omia ambitioitani. Hän ottaa vastuun perheen arjesta. Olin vähän skeptinen aluksi, mutta näin tosiaan on tapahtunut. Mieheni tekee tätä mielellään, ja tykkää puuhata lasten kanssa kaikenlaista.

Opiskelen nyt "vanhoilla päivilläni" ammattiin, johon olen aina tuntenut vetoa. Ja mieheni tosiaan pyörittää arjen karusellia.

Ehkä tämä meidän esimerkkitapaus ei ole ihan normaali ja muihin verrattavissa, mutta ei se toisen vuorotyö ja säännöllinen poissaolo välttämättä parisuhdetta hajota. Jos asia on selvä ja kirkas etukäteen, niin ei siitä ongelmia silloin tule. 

Vierailija kirjoitti:

Siis kai se mies nyt joskus on vapaalla? Itsekin iltahommissa, mutta onhan niitä vapaapäiviäkin vai onko joka päivä muka töissä?

Ja selittäkää nyt tyhmälle, että miksei se iltavuoroon menijä voi olla lasten kanssa päivällä kotona ja päivävuorosta tulija sitten taas loppupäivän? Jos ei niin vika on työtuntimäärässä ei siinä onko se työ päivä vai iltahommaa....

Jos iltavuoro alkaa klo 14 ja toisen työpäivä loppuu klo 16. Eivät hoitopaikat ota 2h pätkiksi, eli iltavuorolainen vie lapset jo aamulla.

Meillä sujuu arki tosi hyvin vaikka olen vuorotöissä. Lapset on 3 päivänä viikossa hoidossa ja 2 päivänä minulla on arkivapaa jolloin lapset ovat kotona. About joka toinen viikko minulla on vain 2 arkipäivää töitä jolloin yhtenä päivänä olen yksin kotona Ja teen kotitöitä / omia juttuja. Mies myös vie lapset aina hoitoon joten tällöin saan nukkua pitkään. Vklp olen aika usein ainakin toisen päivän töissä jolloin mies on lasten kanssa. Ei ole kumpikaan valittanut.

Sympatiani AP:lle. Meillä vaimo tekee vuorotöitä ja se tekee elämästämme helvettiä. Kun itse puolestani olen yrittäjä, niin minunhan on helppo joustaa, vai mitä? Niinhän sitä luulisi. Tosiasiassa kaikki on täyttä kaaosta. Kenelläkään perheessä ei ole kahta samanlaista päivää ja touhu on jatkuvaa sumplimista, kuka milloinkin tekee mitäkin. Lapset ja äitinsä eivät välttämättä näe pariin päivään toisiaan lainkaan. Itse näen vaimoa joskus puoli tuntia päivässä, kun tämä iltavuoron jälkeen hetken aikaa jaksaa rupatella ennenkuin kaatuu puolikuolleena sänkyyn, jos jaksan siihen saakka valvoa. Tai sitten näemme aamukahvilla, jos vaimo jaksaa siihen herätä. Yleensä kuitenkin niin äkäisenä, että homma muuttuu riidaksi. Lapsilla on päiväkoti/eskari/koulu niin kivasti rytmitetty, että harvana päivänä alkaa ja loppuu samaan aikaan. Kunnan kyytejä ei ole, mutta matka on pienille liian vaativa näiden yksin kulkeakseen. Siispä vientihakuheittokyydityksiä tulee 3-4 kertaa päivässä, plus iltaharrastukset päälle, ja useimmin minulle, koska minähän voin joustaa. Kokonaisuus on sellainen, että käytännössä minulla ei ole aikaa tehdä täyttä työaikaa, mikä on suoraan pois omista tuloistani. Tämä on irvokasta, koska minulla olisi parempi palkka kuin matalapalkka-alan vuorotyöläisvaimollani. Mutta ei niin suuri silti, että vaimo pystyisi jäämään kotiäidiksi. Nykysysteemillä parisuhteemme on täysin raunioina, koko perhe kärsii ja käytännössä elämme koko ajan yli varojemme. Tämä tilanne on muodostunut vasta tänä syksynä ja se on yllättänyt. Parisuhde on kyllä ollut jo aiemmin huonolla tolalla, mutta nyt tämä kaaos on saanut sen repeämään ihan palasiksi. Luultavasti eroamme. Sillä ratkeavat kaikki ongelmat. 

Meillä vuorotyötä tehnyt aina minä.äiti.Koskaan ei ole ollut ongelma.Olen pyhiä,iltoja,öitä töissä.Vapaita sitten vastaavasti viikolla,jolloin hemmottelen perhettäni,leivon,teen ruoat valmiiksi ym.

Tottakai olen myös välillä vkonloput vapailla.Lasten tarvinnut olla vähän hoidossa,kun pidin kaikki vapaat kotona ja kun menin iltaan,mies haki kotiin oman päivätyönsä loputtua.

Kolmivuorotyö tuo myös mukavasti lisää rahaa.

Kun pojat aloitti koulun,raahasin niitä ja naapurin lapsia yövuoron jälkeen kouluun ja takaisin koulusta kotiin,ettei tarvinnut yksin kävellä tai mennä iltapväkerhoon.Myöskään koira ei joutunut olemaan yksin juurikaan yhtään.Vuorotyössä paljon hyviä puolia myös perheen kannalta.

Nyt pojat isoja ja olen pystynyt heidän kanssaan olemaan enemmän,kuin ikinä jos olisin päivää tehnyt.

Raskasta välillä oli,mutta aika aikaansa kutakin.

Vierailija kirjoitti:

Ap.. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen vauva se mies oikein on, jos sen pitää kaiket aamupäivät levätä jotta jaksaa mennä töihin??? Koskas sä lepäät? Haudassa?

Mä en katselis tommosta meininkiä. Mies saisi joko olla lasten kanssa aamut ja viedä ne vasta aikaisintaan lounaalle päiväkotiin, tai sitten tehdä aamupäivät kotitöitä/laittaa ruokaa/käydä kaupassa yms. jotta äidinkin taakka helpottuisi.

No lasten lounaalle viemisessä päiväkotiin ei ole kyllä mitään järkeä. Minusta ongelma ei ole se että lapset on päivisin päiväkodissa/ eskarissa, koska heidän arkensa pitääkin olla säännöllistä ja tuttua, vaikka isänsä arki ei sitä olisikaan. Eskarista nyt edes ei voi olla toistuvasti pois eskariaikaan.

Mutta enpä minä sille mitään voi jos toinen sanoo ettei jaksa. Onhan ravintolatyö rankkaa, kun seisoo kuumassa keittiössä jaloillaan koko vuoron ja yötä myöten. Eipä siinä auta toisen vauvaksi haukkumiset. On vielä perussairaus mikä verottaa jaksamista.

Minusta ainoa keino olisi uudelleenkouluttautua ja vaihtaa alaa. Mutta sitä ei ole tapahtunut.

Eli muehesi on kokki?

Miksei hän hae esim.lounaskokiksi tai edes pyydä työnantajalta päivävuoroa?

Näköjään kokin keskipalkka kuukaudessa on 2000 e, kyllä sillä jo perhe elää.

Ja mitä tarkoitat yötä myöten? Onko miehesi siis "kokki" jossain grillillä tai m.amupizzeriassa? Siellä ei varmaan hyvät palkat olekaan.

Kuules tietämätön, ihan a la carte-ravintoloissakin joutuu kokit monesti olemaan yötä myöten töissä, työt kun eivät suinkaan lopu, kun keittiö menee kiinni. Jos keittiö sulkeutuu esim. klo 23, niin voi hyvinkin olla että kotiin pääsee lähtemään vasta klo 01, kiireaikoina vielä myöhemmin. Ja monet ravintolat ovat auki ainakin siihen 23-24. Sen jälkeen pitää hoitaa viimeiset tilaukset, jotka otettu ennen sulkemista, siivota, tiskata, misata ym. Ja usein tietysti vajaamiehityksellä mennään, koska tehokkuus.

Mä en olisi voinut kuvitellakaan perustavani perhettä ravintolatyöaikoinani.

Vierailija kirjoitti:

Sympatiani AP:lle. Meillä vaimo tekee vuorotöitä ja se tekee elämästämme helvettiä. Kun itse puolestani olen yrittäjä, niin minunhan on helppo joustaa, vai mitä? Niinhän sitä luulisi. Tosiasiassa kaikki on täyttä kaaosta. Kenelläkään perheessä ei ole kahta samanlaista päivää ja touhu on jatkuvaa sumplimista, kuka milloinkin tekee mitäkin. Lapset ja äitinsä eivät välttämättä näe pariin päivään toisiaan lainkaan. Itse näen vaimoa joskus puoli tuntia päivässä, kun tämä iltavuoron jälkeen hetken aikaa jaksaa rupatella ennenkuin kaatuu puolikuolleena sänkyyn, jos jaksan siihen saakka valvoa. Tai sitten näemme aamukahvilla, jos vaimo jaksaa siihen herätä. Yleensä kuitenkin niin äkäisenä, että homma muuttuu riidaksi. Lapsilla on päiväkoti/eskari/koulu niin kivasti rytmitetty, että harvana päivänä alkaa ja loppuu samaan aikaan. Kunnan kyytejä ei ole, mutta matka on pienille liian vaativa näiden yksin kulkeakseen. Siispä vientihakuheittokyydityksiä tulee 3-4 kertaa päivässä, plus iltaharrastukset päälle, ja useimmin minulle, koska minähän voin joustaa. Kokonaisuus on sellainen, että käytännössä minulla ei ole aikaa tehdä täyttä työaikaa, mikä on suoraan pois omista tuloistani. Tämä on irvokasta, koska minulla olisi parempi palkka kuin matalapalkka-alan vuorotyöläisvaimollani. Mutta ei niin suuri silti, että vaimo pystyisi jäämään kotiäidiksi. Nykysysteemillä parisuhteemme on täysin raunioina, koko perhe kärsii ja käytännössä elämme koko ajan yli varojemme. Tämä tilanne on muodostunut vasta tänä syksynä ja se on yllättänyt. Parisuhde on kyllä ollut jo aiemmin huonolla tolalla, mutta nyt tämä kaaos on saanut sen repeämään ihan palasiksi. Luultavasti eroamme. Sillä ratkeavat kaikki ongelmat. 

Myykää lapset johonkin lapsettomuudesta kärsivään perheeseen ja erotkaa. Lapsenne tuntevat nyt olonsa jo syypäiksi rähinöihinne ja perheen ongelmiin, joten hekin saisivat hyvän kodin, jossa heille olisi aikaa ja rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis kai se mies nyt joskus on vapaalla? Itsekin iltahommissa, mutta onhan niitä vapaapäiviäkin vai onko joka päivä muka töissä?

Ja selittäkää nyt tyhmälle, että miksei se iltavuoroon menijä voi olla lasten kanssa päivällä kotona ja päivävuorosta tulija sitten taas loppupäivän? Jos ei niin vika on työtuntimäärässä ei siinä onko se työ päivä vai iltahommaa....

Jos iltavuoro alkaa klo 14 ja toisen työpäivä loppuu klo 16. Eivät hoitopaikat ota 2h pätkiksi, eli iltavuorolainen vie lapset jo aamulla.

Terävä havainto, paitsi jos iltavuoro alkaa klo 14 on lapsi vietävä varmaan yleensä ainakin 30 min ennen työajan alkua ellei ole töissä päiväkodin vieressä ja samoin jos työt loppuu klo 16 tuskin voi teleporttaa itsensä olemaan päiväkodilla klo 16.

Myös päiväkodillakin voi olla toiveensa tuomis- ja hakuajoista eli ei yleensä toivota että lapsia tuodaan klo 9 jälkeen, ei ainakaan suoraan päiväunille tai välipalalle. Varsinkin jos lapsi on jo 5 tai yli on tarkoitus että lapsi saa osansa varhaiskasvatuksesta eikä se toteudu jos heitetään lapsi pariksi tunniksi päiväkodin pihalle leikkimään iltapäivällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen vauva se mies oikein on, jos sen pitää kaiket aamupäivät levätä jotta jaksaa mennä töihin??? Koskas sä lepäät? Haudassa?

Mä en katselis tommosta meininkiä. Mies saisi joko olla lasten kanssa aamut ja viedä ne vasta aikaisintaan lounaalle päiväkotiin, tai sitten tehdä aamupäivät kotitöitä/laittaa ruokaa/käydä kaupassa yms. jotta äidinkin taakka helpottuisi.

Miten se helpottaa äidin taakkaa että mies on lasten kanssa aamut, vaikka äiti on töissä..?

Joo en mäkään ymmärrä miksi miehen pitäisi olla lasten kanssa aamuisin ellei ole jotain vauveleita, joille olisi hyvä olla mahdollisimman lyhyet päivät esim. päiväkodissa.

Mutta se iltavuorolainen voi kyllä heittää lapset päiväkotiin ja avustaa kouluun laitossa. Kyllä se on ihan eri asia lähteä töihin ja olla siellä seitsemältä jos on vietävä pari mukulaa ensin päiväkotiin, kun jos pitää hoitaa vain oma ahterinsa sinne töihin. Voi olla ajallisesti merkittävä asia, sillä meneminen töihin päiväkodin kautta voi tarkoittaa vaikka tunnin lisäystä aamutoimiin ja matkoihin, varsinkin jos päiväkoti sijaitsee eri suunnalla kun työpaikka.

Iltavuoroja ja viikonloppuja tekevä pääsee yleensä helpolla lasten ja kodin hoidosta. Siis ihan tahtomattaankin tilanne on pakosti sellainen, että jos et ole kotona silloin kun lapset ovat kotona enimmäkseen, niin et voi/pääse/pysty/joudu hoitamaan heitä.

Jos taas vapaata on arkisin päivällä, niin ei silloin voi aina harrastaa mitään perhehetkiä tai lasten hoitoa, kun lapset ovat koulussa tai päiväkodissa.

Pähkinänkuoressa, paljon ilta- ja viikonloppuja tekevä voi tai joutuu (miten sen nyt haluaa ottaa) hoitamaan lapsia vain parina arki-iltana viikossa, kun taas normi työaikaa tekevä joutuu hoitamaan ne lapset joka arki ilta ja koko viikonlopun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen vauva se mies oikein on, jos sen pitää kaiket aamupäivät levätä jotta jaksaa mennä töihin??? Koskas sä lepäät? Haudassa?

Mä en katselis tommosta meininkiä. Mies saisi joko olla lasten kanssa aamut ja viedä ne vasta aikaisintaan lounaalle päiväkotiin, tai sitten tehdä aamupäivät kotitöitä/laittaa ruokaa/käydä kaupassa yms. jotta äidinkin taakka helpottuisi.

Miten se helpottaa äidin taakkaa että mies on lasten kanssa aamut, vaikka äiti on töissä..?

Joo en mäkään ymmärrä miksi miehen pitäisi olla lasten kanssa aamuisin ellei ole jotain vauveleita, joille olisi hyvä olla mahdollisimman lyhyet päivät esim. päiväkodissa.

Mutta se iltavuorolainen voi kyllä heittää lapset päiväkotiin ja avustaa kouluun laitossa. Kyllä se on ihan eri asia lähteä töihin ja olla siellä seitsemältä jos on vietävä pari mukulaa ensin päiväkotiin, kun jos pitää hoitaa vain oma ahterinsa sinne töihin. Voi olla ajallisesti merkittävä asia, sillä meneminen töihin päiväkodin kautta voi tarkoittaa vaikka tunnin lisäystä aamutoimiin ja matkoihin, varsinkin jos päiväkoti sijaitsee eri suunnalla kun työpaikka.

Iltavuoroja ja viikonloppuja tekevä pääsee yleensä helpolla lasten ja kodin hoidosta. Siis ihan tahtomattaankin tilanne on pakosti sellainen, että jos et ole kotona silloin kun lapset ovat kotona enimmäkseen, niin et voi/pääse/pysty/joudu hoitamaan heitä.

Jos taas vapaata on arkisin päivällä, niin ei silloin voi aina harrastaa mitään perhehetkiä tai lasten hoitoa, kun lapset ovat koulussa tai päiväkodissa.

Pähkinänkuoressa, paljon ilta- ja viikonloppuja tekevä voi tai joutuu (miten sen nyt haluaa ottaa) hoitamaan lapsia vain parina arki-iltana viikossa, kun taas normi työaikaa tekevä joutuu hoitamaan ne lapset joka arki ilta ja koko viikonlopun.

Väärin. Meillä alle kouluikäinen lapsi, ja kyllä mies hoitaa lasta ihan aamusta iltaan silloin kun on arkivapaalla. Silloin lasta ei viedä hoitoon ollenkaan. Lapsi viedään hoitoon keskimäärin 2 päivänä viikossa. Eli arkisin mies viettää enemmän aikaa lapsen kanssa kuin minä. Viikonloppuna sitten taas minä vietän enemmän aikaa lapsen kanssa.  

Eli tuo väite, ettei voi harrastaa arkisin päivällä perhehetkiä, on väärä. Toki tilanne muuttuu, kun lapsi menee eskariin ja kouluun. Silloin mieheni ei enää vietä niin paljon aikaa päivittäin lapsen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen vauva se mies oikein on, jos sen pitää kaiket aamupäivät levätä jotta jaksaa mennä töihin??? Koskas sä lepäät? Haudassa?

Mä en katselis tommosta meininkiä. Mies saisi joko olla lasten kanssa aamut ja viedä ne vasta aikaisintaan lounaalle päiväkotiin, tai sitten tehdä aamupäivät kotitöitä/laittaa ruokaa/käydä kaupassa yms. jotta äidinkin taakka helpottuisi.

Miten se helpottaa äidin taakkaa että mies on lasten kanssa aamut, vaikka äiti on töissä..?

Joo en mäkään ymmärrä miksi miehen pitäisi olla lasten kanssa aamuisin ellei ole jotain vauveleita, joille olisi hyvä olla mahdollisimman lyhyet päivät esim. päiväkodissa.

Mutta se iltavuorolainen voi kyllä heittää lapset päiväkotiin ja avustaa kouluun laitossa. Kyllä se on ihan eri asia lähteä töihin ja olla siellä seitsemältä jos on vietävä pari mukulaa ensin päiväkotiin, kun jos pitää hoitaa vain oma ahterinsa sinne töihin. Voi olla ajallisesti merkittävä asia, sillä meneminen töihin päiväkodin kautta voi tarkoittaa vaikka tunnin lisäystä aamutoimiin ja matkoihin, varsinkin jos päiväkoti sijaitsee eri suunnalla kun työpaikka.

Iltavuoroja ja viikonloppuja tekevä pääsee yleensä helpolla lasten ja kodin hoidosta. Siis ihan tahtomattaankin tilanne on pakosti sellainen, että jos et ole kotona silloin kun lapset ovat kotona enimmäkseen, niin et voi/pääse/pysty/joudu hoitamaan heitä.

Jos taas vapaata on arkisin päivällä, niin ei silloin voi aina harrastaa mitään perhehetkiä tai lasten hoitoa, kun lapset ovat koulussa tai päiväkodissa.

Pähkinänkuoressa, paljon ilta- ja viikonloppuja tekevä voi tai joutuu (miten sen nyt haluaa ottaa) hoitamaan lapsia vain parina arki-iltana viikossa, kun taas normi työaikaa tekevä joutuu hoitamaan ne lapset joka arki ilta ja koko viikonlopun.

Väärin. Meillä alle kouluikäinen lapsi, ja kyllä mies hoitaa lasta ihan aamusta iltaan silloin kun on arkivapaalla. Silloin lasta ei viedä hoitoon ollenkaan. Lapsi viedään hoitoon keskimäärin 2 päivänä viikossa. Eli arkisin mies viettää enemmän aikaa lapsen kanssa kuin minä. Viikonloppuna sitten taas minä vietän enemmän aikaa lapsen kanssa.  

Eli tuo väite, ettei voi harrastaa arkisin päivällä perhehetkiä, on väärä. Toki tilanne muuttuu, kun lapsi menee eskariin ja kouluun. Silloin mieheni ei enää vietä niin paljon aikaa päivittäin lapsen kanssa. 

Harmi vain sille lapselle, jonka on yleensä aika vaikea päästä ryhmään sisään jos on vain 2 päivää viikossa paikalla, kun muut on 5 päivää. Tosi harvalle lapselle se sopii ja jää helposti porukan ulkopuolelle. Jokainen voi miettiä kuinka helppoa itselle olisi olla työpaikalla vain 2 päivää viikossa.

t. hoitaja

Ap.. kirjoitti:

Minusta ainoa keino olisi uudelleenkouluttautua ja vaihtaa alaa. Mutta sitä ei ole tapahtunut.

Minkälainen rahatilanteenne on? Voisiko kyse olla siitä, että mies ei luota pärjäämiseenne yhtä paljon kuin sinä, jos hän menee joksikin aikaa koulun penkille? Tai häntä pelottaa se, että työllistyminen uudelle alalle on aina epävarmempaa - miten taloutenne kestäisi työttömyyden? Voi hyvin olla, että olet oikeassa, pärjäisitte hyvin ja elämänlaatunne kasvaisi huomattavasti. Kannattaa kuitenkin selvittää, onko kyse tällaisesta pelosta, ja miten aiheellinen tämä pelko on.

Vain siten voitte päästä eteenpäin, että syy miehen haluttomuudelle jättää nykyinen työnsä selviää. Tämän jälkeen voitte mahdollisesti työstää asiaa. Voihan kyse olla siitäkin, että mies pitää nykyisestä työstään, eikä keksi mitään muuta alaa, jolle uudelleenkouluttautuminen kiinnostaisi läheskään yhtä paljoa. Tällainen on toki kipeä tilanne, vaikka tietysti toiveesi normaalimmasta perhe-elämästä ei ole kohtuuton.

Vierailija kirjoitti:

akateeminen ja duunari kirjoitti:

Me jaksettiin tuollaista elämää tasan seitsemisen vuotta.

Lopulta oli pakko pitää palaveri että erotaanko vai tehdäänkö jotain radikaalia. Niin ei voinut enää jatkaa.

Mies oli kokki ja hän oli määräaikaisesti töissä. Yleensä vuodessa tuli 3kk työttömyyttä. Yhtenä kesänä mies ei sitten enää ottanut vastaan työtä, jonne aina perinteisesti oli mennyt työttömyysjakson jälkeen.

Ei se pieni raha korvannut sitä aikaa, jonka oli pois perheeltään.

Toki neuvotteli että saisiko viran ja palkankorotuksen niin ei tullut pomo vastaan. Virka olisi ollut hyvä, sillä sen avulla oltaisiin saatu lainaa pankilta ja oma koti.

Minä olen työtön opettaja. Pitäisi töiden perässä matkustella muutaman kuukauden pätkähommien perässä ties minne. Ei sitä lapset kestäisi ja parisuhde muutenkaan.

Tällä hetkellä asutaan kivassa lähiössä ja nautitaan osittaista ansiosidonnaista. Tehdään sen verran töitä että voi elää muutaman vuoden ansiosidonnaisella ja nauttia elämästä.

Työelämä ei ole perheelliselle reilu nykyään.

Opettajana saan saman ansiosidonnaisena kuin mies sai työssä käydessä kuukaudessa. Aika jännää sinällään. Ihan hyvin tullaan toimeen halvassa lähiössä. Elämässä on tärkeitä asioita ja sitten vähemmän tärkeitä asioita. Harmi ettei työ ole se tärkeä enää suomalaisessa kultuurissa ja rahat menee vain rahan luo. Toivotaan että joku päivä työnteosta tulee vielä kannattavaa, koska työ on osa suomalaista kultuuria.

Nyt ei enää ole. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille ja ottakaa mietintään tämä meidän perheen ratkaisu. Harmittaa että emme tehneet tätä jo aikaisemmin. Lasten koulunkäynti on parantunut ja kaikki on paljon pirteämpiä, myös alkoholin käyttö on jäänyt kokonaan. Työstressin aikana tuli tissuteltua iltaisin ja aina kun kerkesi, ahdistus oli niin kova.

Muistakaa että vähemmälläkin pärjää ja autot voi vielä myydä lopuksi, jos raha loppuu tyystin.

Entä kun auto on myyty ja rahat ovat jälleen loppu? Mitä sitten teette?

Ja jos välillä käy töissä (kuten kirjoitit), niin se auto mahdollistaisi työn ottamisen sellaisestakin paikasta mihin ei pääse julkisilla. Tai ihan vaan helpottaa ja samalla nopeuttaa työmatkaa, voi nopeuttaa paljonkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen vauva se mies oikein on, jos sen pitää kaiket aamupäivät levätä jotta jaksaa mennä töihin??? Koskas sä lepäät? Haudassa?

Mä en katselis tommosta meininkiä. Mies saisi joko olla lasten kanssa aamut ja viedä ne vasta aikaisintaan lounaalle päiväkotiin, tai sitten tehdä aamupäivät kotitöitä/laittaa ruokaa/käydä kaupassa yms. jotta äidinkin taakka helpottuisi.

Miten se helpottaa äidin taakkaa että mies on lasten kanssa aamut, vaikka äiti on töissä..?

Joo en mäkään ymmärrä miksi miehen pitäisi olla lasten kanssa aamuisin ellei ole jotain vauveleita, joille olisi hyvä olla mahdollisimman lyhyet päivät esim. päiväkodissa.

Mutta se iltavuorolainen voi kyllä heittää lapset päiväkotiin ja avustaa kouluun laitossa. Kyllä se on ihan eri asia lähteä töihin ja olla siellä seitsemältä jos on vietävä pari mukulaa ensin päiväkotiin, kun jos pitää hoitaa vain oma ahterinsa sinne töihin. Voi olla ajallisesti merkittävä asia, sillä meneminen töihin päiväkodin kautta voi tarkoittaa vaikka tunnin lisäystä aamutoimiin ja matkoihin, varsinkin jos päiväkoti sijaitsee eri suunnalla kun työpaikka.

Iltavuoroja ja viikonloppuja tekevä pääsee yleensä helpolla lasten ja kodin hoidosta. Siis ihan tahtomattaankin tilanne on pakosti sellainen, että jos et ole kotona silloin kun lapset ovat kotona enimmäkseen, niin et voi/pääse/pysty/joudu hoitamaan heitä.

Jos taas vapaata on arkisin päivällä, niin ei silloin voi aina harrastaa mitään perhehetkiä tai lasten hoitoa, kun lapset ovat koulussa tai päiväkodissa.

Pähkinänkuoressa, paljon ilta- ja viikonloppuja tekevä voi tai joutuu (miten sen nyt haluaa ottaa) hoitamaan lapsia vain parina arki-iltana viikossa, kun taas normi työaikaa tekevä joutuu hoitamaan ne lapset joka arki ilta ja koko viikonlopun.

Väärin. Meillä alle kouluikäinen lapsi, ja kyllä mies hoitaa lasta ihan aamusta iltaan silloin kun on arkivapaalla. Silloin lasta ei viedä hoitoon ollenkaan. Lapsi viedään hoitoon keskimäärin 2 päivänä viikossa. Eli arkisin mies viettää enemmän aikaa lapsen kanssa kuin minä. Viikonloppuna sitten taas minä vietän enemmän aikaa lapsen kanssa.  

Eli tuo väite, ettei voi harrastaa arkisin päivällä perhehetkiä, on väärä. Toki tilanne muuttuu, kun lapsi menee eskariin ja kouluun. Silloin mieheni ei enää vietä niin paljon aikaa päivittäin lapsen kanssa. 

Harmi vain sille lapselle, jonka on yleensä aika vaikea päästä ryhmään sisään jos on vain 2 päivää viikossa paikalla, kun muut on 5 päivää. Tosi harvalle lapselle se sopii ja jää helposti porukan ulkopuolelle. Jokainen voi miettiä kuinka helppoa itselle olisi olla työpaikalla vain 2 päivää viikossa.

t. hoitaja

Niin ja eikös se varhaiskasvatus ole suotavaa jo 5-vuotiaasta lähtien, mutta ymmärrän, kotihoidon puolustajat ovat eri mieltä.

Vielä siltä kysyisin, ketä kehui että lapsi on hoidossa vain parina päivänä viikossa, niin jos isän kanssa arkivapailla (joita varmaankin maksimissaan 2 viikossa ja tuokin tarkoittaisi sitä että lähes koskaan ei ole vapaalla viikonloppuna?) ja jos 2 päivää hoidossa niin miten sitten se viides arkipäivä? Ja tosiaan onko teillä siis niin huonosti että isällä aina arkena vapaat, eikä viikonloppuna? Sitten eskarilaisen ja koululaisena ei toimi, niinkuin tiedätkin.

Mulla päinvastainen kokemus. Mies on vuorotöissä ja iltavuoropäivinä vie lapset päiväkotiin ysiksi ja tulee muutamaksi tunniksi kotiin ja yleensä silloin siivoaa, pyykkää yms ja mun on illalla kiva tulla kotiin töistä. Aamuvuoropäivinä pääsee aikaisin töistä. Arkivapaina lapset ovat kotona ja tulee vähän vapaapäiviä päiväkodista. Tää tapaus ei tosin oo ravintola-alalla ja palkkakin on ihan hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla päinvastainen kokemus. Mies on vuorotöissä ja iltavuoropäivinä vie lapset päiväkotiin ysiksi ja tulee muutamaksi tunniksi kotiin ja yleensä silloin siivoaa, pyykkää yms ja mun on illalla kiva tulla kotiin töistä. Aamuvuoropäivinä pääsee aikaisin töistä. Arkivapaina lapset ovat kotona ja tulee vähän vapaapäiviä päiväkodista. Tää tapaus ei tosin oo ravintola-alalla ja palkkakin on ihan hyvä.

Noin se varmaan toimiikin jotenkin, paitsi varmaan sitä normi työaikaa tekevää voi joskus haitata se, että on yksin suurimman osan illoista ja viikonlopuisin, varsinkin pienten lasten kanssa huomattavasti raskaampaa yksin kun kaksin.

Ap.. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähennätte lasten hoitotunteja, mies hakee heidät jo puolen päivän jälkeen. Tulee säästöä. Mies tekee ruuat valmiiksi, että viikonloppuna ja iltaisin voit vaan lämmittää. Ehtii myös siivota lasten ollessa hoidossa. Ei se aamusta niin pitkään nuku.

Ei sovi miehelle. Satunnaisesti tekee jotain näistä mutta yleensä ei. Ei kuulemma jaksa.

Lapsillakin on parempi hoidossa kuin kykkiä kotona väsyneen isän levätessä.

Ja kuitenkin. Ei nämä ratkaise sitä asiaa ettei nähdä = ei olla perhe.

Ei se sitten näyttäisi olevan se puolison vuorotyö, joka se perhe-elämän pilaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla päinvastainen kokemus. Mies on vuorotöissä ja iltavuoropäivinä vie lapset päiväkotiin ysiksi ja tulee muutamaksi tunniksi kotiin ja yleensä silloin siivoaa, pyykkää yms ja mun on illalla kiva tulla kotiin töistä. Aamuvuoropäivinä pääsee aikaisin töistä. Arkivapaina lapset ovat kotona ja tulee vähän vapaapäiviä päiväkodista. Tää tapaus ei tosin oo ravintola-alalla ja palkkakin on ihan hyvä.

Noin se varmaan toimiikin jotenkin, paitsi varmaan sitä normi työaikaa tekevää voi joskus haitata se, että on yksin suurimman osan illoista ja viikonlopuisin, varsinkin pienten lasten kanssa huomattavasti raskaampaa yksin kun kaksin.

Eihän se mies aina oo töissä? Kai sillä vapaapäiviä ja vapaita viikonloppuja on?