Puolison vuorotyö pilaa perhe-elämän

Vierailija kirjoitti:

akateeminen ja duunari kirjoitti:

Me jaksettiin tuollaista elämää tasan seitsemisen vuotta.

Lopulta oli pakko pitää palaveri että erotaanko vai tehdäänkö jotain radikaalia. Niin ei voinut enää jatkaa.

Mies oli kokki ja hän oli määräaikaisesti töissä. Yleensä vuodessa tuli 3kk työttömyyttä. Yhtenä kesänä mies ei sitten enää ottanut vastaan työtä, jonne aina perinteisesti oli mennyt työttömyysjakson jälkeen.

Ei se pieni raha korvannut sitä aikaa, jonka oli pois perheeltään.

Toki neuvotteli että saisiko viran ja palkankorotuksen niin ei tullut pomo vastaan. Virka olisi ollut hyvä, sillä sen avulla oltaisiin saatu lainaa pankilta ja oma koti.

Minä olen työtön opettaja. Pitäisi töiden perässä matkustella muutaman kuukauden pätkähommien perässä ties minne. Ei sitä lapset kestäisi ja parisuhde muutenkaan.

Tällä hetkellä asutaan kivassa lähiössä ja nautitaan osittaista ansiosidonnaista. Tehdään sen verran töitä että voi elää muutaman vuoden ansiosidonnaisella ja nauttia elämästä.

Työelämä ei ole perheelliselle reilu nykyään.

Opettajana saan saman ansiosidonnaisena kuin mies sai työssä käydessä kuukaudessa. Aika jännää sinällään. Ihan hyvin tullaan toimeen halvassa lähiössä. Elämässä on tärkeitä asioita ja sitten vähemmän tärkeitä asioita. Harmi ettei työ ole se tärkeä enää suomalaisessa kultuurissa ja rahat menee vain rahan luo. Toivotaan että joku päivä työnteosta tulee vielä kannattavaa, koska työ on osa suomalaista kultuuria.

Nyt ei enää ole. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille ja ottakaa mietintään tämä meidän perheen ratkaisu. Harmittaa että emme tehneet tätä jo aikaisemmin. Lasten koulunkäynti on parantunut ja kaikki on paljon pirteämpiä, myös alkoholin käyttö on jäänyt kokonaan. Työstressin aikana tuli tissuteltua iltaisin ja aina kun kerkesi, ahdistus oli niin kova.

Muistakaa että vähemmälläkin pärjää ja autot voi vielä myydä lopuksi, jos raha loppuu tyystin.

Ja muistakaa myös, että Ansiosidonnainen ei ole ikuista

Ja kun nyt jättäydyttr pois töistä, ei sitä uutta työtä sitten enää saakaan ihan helposti...

Voi silti olla että ehdotus on hyvä, mutta mikä on tarkoitettu väliaikaiseksi helpotukseksi kiireeseen ja stressiin, voi yhtäkkiä ollakin elämänpituinen kituuttaminen :/

Tuon takia perustulo tulee olemaan pian se juttu.

Totuus on että rahaa kyllä löytyy, mutta sitä ei työläisille jaeta vaan raha menee rahan luo. Tälle pitää tehdä loppu.

Kitsaat ja ahneet huomataan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on pienet lapset ja mies tekee 3-vuorotyötä. Yhdistelmä on rankka. Vanhempi lapsista ikävöi isää koko ajan tämän ollessa poissa. Arki tuntuu pelkältä hengissäselviämiseltä. Olen itse väsynyt kantamaan isompaa vastuuta lapsista, kun paljon enemmän heidän kanssaan olen.

Pilaatte lapsenne elämän. Minä irtisanoutuisin työstäni. Elätte vain kerran ja tuo on lasten kidutusta tuollainen.

Vähemmälläkin pärjää elämässä. Antakaa hyvät ihmiset aikaa niille lapsillenne!

Tämän takia perustulo on tuloillaan että te pelastutte ja perhe-elämänne paranee. Vasemmistolle vaan ääntä rajusti. Kukaan muu ei työläisen puolta pidä.

Missä muussa lapsen kotihoitoa suositaan näin pitkään kuin Suomessa? Suomessa on pitkät perhevapaat, kunnes lapsi täyttää 3v.

Monessa maassa lapsi viedään hoitoon alle vuoden ikäisenä ja näin oli ennen myös Suomessa ja Euroopassa ja muualla koulut alkavat jo 3v.

Mikä tekee suomalaisista lapsista niin erityisiä, ettå tarvitsevat vanhempiaan 24/7 vielä leikki-ikäisenä?

Oletko ravintola-alan yrittäjä joka vetää itselle vähän paksumpaa palkkaa ja painostaa työntekijöitä ylitöihin ilman ylityölisiä?

Maksatko 8e tuntipalkkaa niille joilla ei ole koulutusta, vaikka taitonsa ja osaamisensa puolesta voisivat saada ihan sitä 10e tunti?

Tajuatko että pilaat lasten elämän tuolla ahneudellasi?=

Mitä ihmettä sä mesoat?

En ole yrittäjä, vaan meillä molemmat ollaan kolmivuorotyössä ja kyllä, joudutaan joskus tekemään ylitöitä.

Meille kolmivuorotyö on mahdollistanut kolmelle lapselle olla heidän kanssaan enemmän, toisin jos tekisimme toimistoaikaa, kun lapset ovat olleet päiväkodissa 2-3ov/ vk ja usein vain 5-7h. kun jompikumpi vanhempi on kotona hoidetaan itse.

Itse olen hoitoalalla kolmivuorotyössä. Tottakai harmittaa olla lähes aina viikonloput töissä. Pyhäpäivissä onneksi voi vuorotella, ei tarvitse joka joulu olla töissä onneksi.

Mutta en näe tilannetta perheen kannalta kuitenkaan noin surkeana. Päivähoitoikäiset lapset on ollut kanssani vapaalla silloin kun minulla on arkivapaa. Eskari-ikäinen on ollut vain eskariajan niinä päivinä ja koululaisen ei ole tarvinnut mennä iltapäiväkerhoon.

Iltavuoropäivinä vien lapset hoitoon/eskariin siinä 9 aikaan. Käyn myös yleensä kaupassa ja hoidan kotihommia. Toki saatan myös käydä kaverin kanssa kahvilla, lenkillä tai jotain muuta. Ei ne nyt pelkkää kotityön tekoa ole, harva normi 8-16 työntekijäkään koko iltaa tekee kotitöitä eli myös lepoon on oltava oikeus.

Paljon on itsestä kiinni miten asennoituu. Tottahan se on että parisuhteelle jää vähemmän aikaa.

Onnekseni miehelle ei ole ongelma se että joutuu olemaan jonkin verran yksin lasten kanssa, olenhan minäkin oman osuuteni silloin kun en ole töissä. Kokonaisuutena olen jopa enemmän lasten kanssa kuin mies, koska aamuvuorosta pääsen suhteellisen aikaisin ja yövuoron jälkeen haen myös lapset ajoissa hoidosta. Lisäksi ne arkivapaat.

Pakkohan sillä miehellä on olla arkivapaita jos on kaikki pyhät töissä? Lapset on silloin tietysti isän kanssa kotona joten säästätte päivähoitomaksuissa ja niinä päivinä ehditte viettää sitä perheaikaakin. Meidän perheessä minulla on työajat välillä 7-22, miehellä virastotyöaika ja lapset voi sen ansiosta olla vähemmän hoidossa. Onhan se vähän rankkaa perhe-elämän kannalta kun yhteistä aikaa on vähän, mutta minä sentään en ole joka viikonloppua töissä. Ja välillä pystyn tekemään niin että vien lapset jo aamusta hoitoon ja siivoan tai teen muita kotihommia ennen kuin menen iltavuoroon töihin. Jos mies ei suostu osallistumaan perheestään huolehtimiseen, syy ei ole vuorotyössä vaan miehen asenteessa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

akateeminen ja duunari kirjoitti:

Me jaksettiin tuollaista elämää tasan seitsemisen vuotta.

Lopulta oli pakko pitää palaveri että erotaanko vai tehdäänkö jotain radikaalia. Niin ei voinut enää jatkaa.

Mies oli kokki ja hän oli määräaikaisesti töissä. Yleensä vuodessa tuli 3kk työttömyyttä. Yhtenä kesänä mies ei sitten enää ottanut vastaan työtä, jonne aina perinteisesti oli mennyt työttömyysjakson jälkeen.

Ei se pieni raha korvannut sitä aikaa, jonka oli pois perheeltään.

Toki neuvotteli että saisiko viran ja palkankorotuksen niin ei tullut pomo vastaan. Virka olisi ollut hyvä, sillä sen avulla oltaisiin saatu lainaa pankilta ja oma koti.

Minä olen työtön opettaja. Pitäisi töiden perässä matkustella muutaman kuukauden pätkähommien perässä ties minne. Ei sitä lapset kestäisi ja parisuhde muutenkaan.

Tällä hetkellä asutaan kivassa lähiössä ja nautitaan osittaista ansiosidonnaista. Tehdään sen verran töitä että voi elää muutaman vuoden ansiosidonnaisella ja nauttia elämästä.

Työelämä ei ole perheelliselle reilu nykyään.

Opettajana saan saman ansiosidonnaisena kuin mies sai työssä käydessä kuukaudessa. Aika jännää sinällään. Ihan hyvin tullaan toimeen halvassa lähiössä. Elämässä on tärkeitä asioita ja sitten vähemmän tärkeitä asioita. Harmi ettei työ ole se tärkeä enää suomalaisessa kultuurissa ja rahat menee vain rahan luo. Toivotaan että joku päivä työnteosta tulee vielä kannattavaa, koska työ on osa suomalaista kultuuria.

Nyt ei enää ole. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille ja ottakaa mietintään tämä meidän perheen ratkaisu. Harmittaa että emme tehneet tätä jo aikaisemmin. Lasten koulunkäynti on parantunut ja kaikki on paljon pirteämpiä, myös alkoholin käyttö on jäänyt kokonaan. Työstressin aikana tuli tissuteltua iltaisin ja aina kun kerkesi, ahdistus oli niin kova.

Muistakaa että vähemmälläkin pärjää ja autot voi vielä myydä lopuksi, jos raha loppuu tyystin.

Ja muistakaa myös, että Ansiosidonnainen ei ole ikuista

Ja kun nyt jättäydyttr pois töistä, ei sitä uutta työtä sitten enää saakaan ihan helposti...

Voi silti olla että ehdotus on hyvä, mutta mikä on tarkoitettu väliaikaiseksi helpotukseksi kiireeseen ja stressiin, voi yhtäkkiä ollakin elämänpituinen kituuttaminen :/

Tuon takia perustulo tulee olemaan pian se juttu.

Totuus on että rahaa kyllä löytyy, mutta sitä ei työläisille jaeta vaan raha menee rahan luo. Tälle pitää tehdä loppu.

Perustulo, perustulo... Tuota hoetaan joka paikassa, mutta niin isoa perustuloa ei pystytä maksamaan, että se oikeasti muuttaisi mitään. Edes byrokratia ei vähene, jos perustulo ei riitä elämiseen, vaan rahaa pitää yhä hakea muualta avustuksina.

Kitsaat ja ahneet huomataan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on pienet lapset ja mies tekee 3-vuorotyötä. Yhdistelmä on rankka. Vanhempi lapsista ikävöi isää koko ajan tämän ollessa poissa. Arki tuntuu pelkältä hengissäselviämiseltä. Olen itse väsynyt kantamaan isompaa vastuuta lapsista, kun paljon enemmän heidän kanssaan olen.

Pilaatte lapsenne elämän. Minä irtisanoutuisin työstäni. Elätte vain kerran ja tuo on lasten kidutusta tuollainen.

Vähemmälläkin pärjää elämässä. Antakaa hyvät ihmiset aikaa niille lapsillenne!

Tämän takia perustulo on tuloillaan että te pelastutte ja perhe-elämänne paranee. Vasemmistolle vaan ääntä rajusti. Kukaan muu ei työläisen puolta pidä.

Missä muussa lapsen kotihoitoa suositaan näin pitkään kuin Suomessa? Suomessa on pitkät perhevapaat, kunnes lapsi täyttää 3v.

Monessa maassa lapsi viedään hoitoon alle vuoden ikäisenä ja näin oli ennen myös Suomessa ja Euroopassa ja muualla koulut alkavat jo 3v.

Mikä tekee suomalaisista lapsista niin erityisiä, ettå tarvitsevat vanhempiaan 24/7 vielä leikki-ikäisenä?

Oletko ravintola-alan yrittäjä joka vetää itselle vähän paksumpaa palkkaa ja painostaa työntekijöitä ylitöihin ilman ylityölisiä?

Maksatko 8e tuntipalkkaa niille joilla ei ole koulutusta, vaikka taitonsa ja osaamisensa puolesta voisivat saada ihan sitä 10e tunti?

Tajuatko että pilaat lasten elämän tuolla ahneudellasi?=

Mikä estää ryhtymästä "ahneeksi ja paksulomsaiseksi" yrittäjäksi, jos taitoa ja osaamista löytyy?

Ai, ei saa enää loisia ja käydä naapurin kukkarolla, vaan joutuu töihin. Onhan se ikävää, kun aikuinen ihminen ei voi elää huoletonta elämää jota on tottunut jo lapsesta asti viettämään.

akateeminen ja duunari kirjoitti:

Me jaksettiin tuollaista elämää tasan seitsemisen vuotta.

Lopulta oli pakko pitää palaveri että erotaanko vai tehdäänkö jotain radikaalia. Niin ei voinut enää jatkaa.

Mies oli kokki ja hän oli määräaikaisesti töissä. Yleensä vuodessa tuli 3kk työttömyyttä. Yhtenä kesänä mies ei sitten enää ottanut vastaan työtä, jonne aina perinteisesti oli mennyt työttömyysjakson jälkeen.

Ei se pieni raha korvannut sitä aikaa, jonka oli pois perheeltään.

Toki neuvotteli että saisiko viran ja palkankorotuksen niin ei tullut pomo vastaan. Virka olisi ollut hyvä, sillä sen avulla oltaisiin saatu lainaa pankilta ja oma koti.

Minä olen työtön opettaja. Pitäisi töiden perässä matkustella muutaman kuukauden pätkähommien perässä ties minne. Ei sitä lapset kestäisi ja parisuhde muutenkaan.

Tällä hetkellä asutaan kivassa lähiössä ja nautitaan osittaista ansiosidonnaista. Tehdään sen verran töitä että voi elää muutaman vuoden ansiosidonnaisella ja nauttia elämästä.

Työelämä ei ole perheelliselle reilu nykyään.

Opettajana saan saman ansiosidonnaisena kuin mies sai työssä käydessä kuukaudessa. Aika jännää sinällään. Ihan hyvin tullaan toimeen halvassa lähiössä. Elämässä on tärkeitä asioita ja sitten vähemmän tärkeitä asioita. Harmi ettei työ ole se tärkeä enää suomalaisessa kultuurissa ja rahat menee vain rahan luo. Toivotaan että joku päivä työnteosta tulee vielä kannattavaa, koska työ on osa suomalaista kultuuria.

Nyt ei enää ole. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille ja ottakaa mietintään tämä meidän perheen ratkaisu. Harmittaa että emme tehneet tätä jo aikaisemmin. Lasten koulunkäynti on parantunut ja kaikki on paljon pirteämpiä, myös alkoholin käyttö on jäänyt kokonaan. Työstressin aikana tuli tissuteltua iltaisin ja aina kun kerkesi, ahdistus oli niin kova.

Muistakaa että vähemmälläkin pärjää ja autot voi vielä myydä lopuksi, jos raha loppuu tyystin.

Käytte siis naapurinne lompsalla, jotka kustantavat teidän elämäntapanne, mutta vain edunvalvoja puuttuu.

Puolison työaika itsellänikin on se syy, miksi lykkään koko ajan lapsihaaveita.. Jäinkin miettimään kuinka yksin olisin lapsen kanssa jos sellainen olisi siunaantunut.

Mieheni on logistiikka-alalla ja lähtee joka pv klo 14 töihin ja tulee aamulla kuuden maissa jonka jälkeen luonnollisesti nukkuu yhteen asti, ja lähtee melkein herättyään ajelemaan 30km päähän töihin. Lisäksi vuorot ovat hyvin erikoiset, välillä ajetaan 4 yötä putkeen, välillä jopa 7 eikä vapaita vloppuja jää montaa kuukauteen jolloin kahdenkeskistä aikaa olisi. Noh eiköhän jokainen vaimo tiedä mihin on ryhtynyt kun rekkakuskin on ottanut mutta myönnän nikottelevani itse tästä. Miehelle en mainitse sillä hän on se joka tekee tätä raskasta työtä ja kuitenkin tuo rahaa hyvin talouteen. Mutta todella mietin välillä, millaista elämä olisi jos molemmat vaan kävisi 8-16 töissä ja olisi vuorokaudessa 16h aikaa tehdä kaikkea!:) tsemppiä ap:lle, toivottavasti miehesi saisi jotain uutta työtä ja motia ymmärtää haasteellista perhe-elämää puolisona!

Ap.. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen vauva se mies oikein on, jos sen pitää kaiket aamupäivät levätä jotta jaksaa mennä töihin??? Koskas sä lepäät? Haudassa?

Mä en katselis tommosta meininkiä. Mies saisi joko olla lasten kanssa aamut ja viedä ne vasta aikaisintaan lounaalle päiväkotiin, tai sitten tehdä aamupäivät kotitöitä/laittaa ruokaa/käydä kaupassa yms. jotta äidinkin taakka helpottuisi.

No lasten lounaalle viemisessä päiväkotiin ei ole kyllä mitään järkeä. Minusta ongelma ei ole se että lapset on päivisin päiväkodissa/ eskarissa, koska heidän arkensa pitääkin olla säännöllistä ja tuttua, vaikka isänsä arki ei sitä olisikaan. Eskarista nyt edes ei voi olla toistuvasti pois eskariaikaan.

Mutta enpä minä sille mitään voi jos toinen sanoo ettei jaksa. Onhan ravintolatyö rankkaa, kun seisoo kuumassa keittiössä jaloillaan koko vuoron ja yötä myöten. Eipä siinä auta toisen vauvaksi haukkumiset. On vielä perussairaus mikä verottaa jaksamista.

Minusta ainoa keino olisi uudelleenkouluttautua ja vaihtaa alaa. Mutta sitä ei ole tapahtunut.

Eli muehesi on kokki?

Miksei hän hae esim.lounaskokiksi tai edes pyydä työnantajalta päivävuoroa?

Näköjään kokin keskipalkka kuukaudessa on 2000 e, kyllä sillä jo perhe elää.

Ja mitä tarkoitat yötä myöten? Onko miehesi siis "kokki" jossain grillillä tai m.amupizzeriassa? Siellä ei varmaan hyvät palkat olekaan.

Onko nämä ravintolatyöt kokkihommia, vai viinan kaatamista yön pikkutunneille? Jos jälkimmäistä, niin väsymyksen syy voi olla joku muukin kuin raskas työ. Ravintelimaalimassa on kaikenlaista lieveilmiötä. Työporukka on kuin oma perhe, jonka luona ajatukset saattavat olla siviilissäkin. Siinä yhdistetään kahta perhe-elämää, joista se työmaailma saattaa tuntua läheisemmältä, kun aikaa vietetään tiiviisti toisten kanssa ja ns ymmärretään toisia, ollaan siellä samassa veneessä, kuullaan huolet, ja puolustetaan työkavereita häiriköiltä, kuunnellaan suruja jne. 

Tiedän tämän koska olen itse ollut töissä kys paikassa. Myös töissä joissa vietetään säännöllisensti öitä pienellä sekaporukalla, syntyy suhteita työkavereihin helpommin kuin normi 8-4 duunissa. Johtuen siitä että yöt ovat intiimimpiä, ja mahdollisesti aina saman henkilön kanssa vietetään öitä yhdessä. 

Muina aikoina saattaa sitten siviilissä väsyttää, se on ikään kuin vain vapaata, joka on tarkoitettu sitä varten että jaksaa sitten taas paremmin sen työperheen kanssa.

Hyvin moni viinankaataja eroaa. Löytyy asiakkaasta tai työkaverista uusi ymmärtävä puoliso. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi tienata niin vähän kun kerran tekee vain iltoja ja viikonloppuja ja pyhiä mistä saa ylimääräistä korvausta? Onko se ravintolassa töissä? Ehkä olis parasta vaihtaa työpaikkaa tai koko alaa. Monilla on vuorotöitä eikä aiheuta noin suuria ongelmia.

 

Ei vaan kovempia lakkoja ja johtoon kiristystä että nyt saa riittää ja palkkaa korkeammalle.

Suomalaisissa on juuri tuo vika että lähdetään häntä koipien välissä pois ja seuraava saa kärsiä.

Ranskassa aloitetaan mellakat ja pistetään ravintola paskaksi jos ei rahaa ala tippua tilille.

Nyt alkaa mitta olemaan täynnä tätä riistoa. Ei se nyt niin voi olla että annetaan näiden alojen rehottaa, jotka riistävät. Työpaikan vaihto ei saa olla vaihtoehto vaan lisää liksaa tilille ja heti!

Tiedätkö edes Ranskan sosiaaliturvasta?

Siellä esim. äitiysloma on synnytyksen jälkeen 12viikkoa, lukukausimaksut monessa koulussa 10.000-12.000€, ei kouluruokailua, jos on työtön, eikä muutaman kuukauden sisällä löydä uutta työtä, työttömyyskorvausta voidaan leikata jopa 60% jne

Ja sinä vielä jaksat ihalla tätä ja paheksut kovasti kuinka huonosti Suomessa on asiat, vaikka kommentisi perusteella et pärjäisi päivääkään Ranskassa.

Ravintola ala on kyllä viimeisiä orjamarkkinoita..varsinkin yksityisillä.

Ei oo perheellisen hommaa.

T kokki

Jos mies tekee huonolla palkalla työtä huonoilla työajoilla, ylikuormittuu, eikä itsekään ole tyytyväinen, niin puhu miehesi kanssa vakavasti. Työterveyshuollon kautta aloittaisin selvittelyt. Perusteellinen terveystarkastus. Tarvitseeko sairauslomaa, kun on perussairauskin? Mikä? Työterveys yhteistyössä työnantajan kanssa mahdollisuuksien mukaan järjestellään työ ja työajat terveyden ja elämäntilanteen kanssa paremmiksi. Jos tämä ei onnistu, niin aletaan miettiä uudelleen koulutusta ja sen rahoitusta.

Jos mies ei koe tähän tarvetta, niin jatkakoon valitsemallaan tiellä.

Vierailija kirjoitti:

Muille käynyt näin? Meillä mies lähes aina illat ja viikonloput töissä. Lomat aina eri aikaan kuin muilla. Pyhät töissä. Arki on minun vastuulla, minä olen lasten kanssa yksin illat, viikonloput, pyhät ja lomat. Päivisin käyn töissä ja lapset päiväkodissa; mies lepää kotona että jaksaa iltavuoroon.

Jos jotain yhteistä aikaa onkin se on sitten aikaa lapsille. Parisuhteelle ei ole aikaa eikä jaksamista.

Huono palkka ei auta asiaa, puoliso tienaa aivan surkeasti vaikka on meidän näkökulmasta AINA töissä. (ravintola-ala).

Sukulaiset kehuu kilpaa kuinka ahkera mies on kun on AINA töissä. Koskaanhan hän ei ole esim. pyhänä sukujuhlissa. Vaan töissä. Minä en kyllä koskaan saa mitään mainintaa siitä että omien töitteni lisäksi hoidan lapset yksin..

Mies ei näe ongelmaa, minusta taas olisi aivan sama vaikka erottaisiin. Ei mies muutenkaan ole täällä läsnä, joten eroa harkitsen hyvin vakavasti. Miten yksin sitä voikaan olla parisuhteessa!

Kuin minun entisestä elämästäni. Aivan tarkalleen. Myös ravintola-alalla oleva mies kyseessä. Olemme eronneet 5 vuotta sitten minun tahdostani.

En ravintola-alasta hirveästi tiedä, mutta voisiko olla mahdollista pyrkiä töihin johonkin lounasravintola tyyppiseen paikkaan niin saisi vähän normaalimmat työajat? 

Vierailija kirjoitti:

Meillä myös se tilanne, että mies on usein viikonloppuisin ja pyhäpäivinä töissä. Vastapainoksi on arkivapaita. Mies kyllä hoitaa oman osuutensa perheen arkirutineeista siivoukset, ruuanlaitot, pyykkäykset ja muut kotityöt. Tekee sillon vapaapäivinään enemmän ja minä taas viikonloppuisin enemmän.

Ja kyllä meidän perheessä myös nämä pyhätyöt tuntuvat taloudessa, sillä mies tuo talouteemme hyvää palkkaa. Ja silloin kun lapset oli pieniä, niin mies oli heidän kanssaan arkivapainaan, ei viety hoitoon. Meillä tämä toimi hyvin. Ja kyllä eriaikaisuudesta huolimatta pystymme ihan hyvin suomaan toisillemmekin laatuaikaa.

Ainoa miinus on se, että viikonloppuisin emme pääse juurikaan yhdessä osallistumaan erilaisiin juhliin, joita tulee.

Tämä on pitkälti myös asenne kysymys. Jos siitä tekee mielessään ongelman, se on ongelma. Meillä tämä ei ole ongelma. Lomat yhdessä on aina ihanaa aikaa, koska silloin mies hemmottelee koko perhettä. Silloin ei tuijoteta koko ajan paljonko tilillä on rahaa, vaan osa näistä miehen tuloista pannaan yhteiseen kivaan koko perheen voimin.

Tämä on kuin meidän perheestä. Lapset eivät ole valittaneet koskaan, koska vuorotyötä tekevä mieheni on voinut viettää niin paljon heidän kanssaan aikaa arkivapainaan. Enemmän, kuin jos olisi ollut 8-16 työssä. Ja on se vaan kivaa tulla itse työstä kotiin, kun mies on sillä aikaa pannut huushollin kuntoon. Olenkin monta kertaa pohtinut, että ainoa joka tästä vuorotyöstä meidän perheessä on kärsinyt, olen minä joskus. Sitten olen miettinyt, että miksi olen siitä kärsinyt. Ainoa syy on ollut tosiaan se, että yhteinen aika miehen ja lasten kanssa on joskus kortilla.  Lapset eivät tästä kärsi, päin vastoin. Ovat molemmat aivan innoissaan, kun saavat olla isänsä kanssa koko päivän. 

Mutta koska mieheni on niin hyvä isä lapsilleen, ja samalla myös minulle, olen asennoitunut niin, että ei tehdä kärpäsestä härkästä. Parempi näin, kuin että vaihtoehtona olisi huonompi mies ja isä.  Asenne ratkaisee.  

Siis kai se mies nyt joskus on vapaalla? Itsekin iltahommissa, mutta onhan niitä vapaapäiviäkin vai onko joka päivä muka töissä?

Ja selittäkää nyt tyhmälle, että miksei se iltavuoroon menijä voi olla lasten kanssa päivällä kotona ja päivävuorosta tulija sitten taas loppupäivän? Jos ei niin vika on työtuntimäärässä ei siinä onko se työ päivä vai iltahommaa....

Mies on kokki. Ketjupaikassa mutta alalla on huonot palkat ja muutenkin huono tes. Mitään vaikuttamismahdollisuuksia omaan työhön ei miehellä juurikaan ole.

Ja joo, kyllähän minä tiesin ennen lapsia että mies on kokki. Mutta esim. nämä aukiolovapautukset on tulleet vasta sen jälkeen kun meidän lapset on syntyneet. Eli ennen oli sentään joku tolkku työajoissa, nykyään ei.

Tyypillinen päivä on se että minä lähden töihin kahdeksaksi. Mies vie lapset klo. 9 hoitoon ja eskariin. Joskus toki lapsilla vapaapäivä. Minä pääsen töistä klo. 14 ja haen lapset (teen osittaista). Mies lähtee töihin klo. 14 tai 15 ja tulee kotiin kun lapset on jo unilla. Viikonloput pääosin on töissä. Jos ei olekkaan listaan merkittyä vuoroa niin usein tekee jonkun sijaisuuden = koska palkka on huono on ylimääräisiä vuoroja houkuttavaa ottaa.

Arkivapaita on sitten välillä, silloin on iltaisin ehkä aikaa yhdessä ololle, mutta usein nekin menee harrastuksiin tms.

Olen jo tottunut yksinolemisen arkeen, eniten tässä kuviossa ottaa aivoon se että mitään parisuhdetta ei käytännössä enää ole vaikka paperilla olisi. Joku täällä naljaili että haluan vaan toista miestä, no onko se nyt joku synti jos tälläisessä tilanteessa kokee tarvetta toisen ihmisen kiinnostukselle ja läsnäololle? Tätä on jatkunut kuitenkin jo vuosia. Varmaan vaikeaa edes ymmärtää sellaisen jonka mies tulee arkena kotiin klo. 17 ja viikonloput ollaan perheenä.

Miten ihmeessä te ihmiset päädytte tällaisiin suhteisiin? Ja senkin vielä ymmärrän, mutta että rupeatte vielä lapsen teko hommiin. 

Meillä takana 9 vuotta ja vasta nyt esikoinen tulossa. Itse en ainakaan uskaltaisi tehdä lapsia ihmisen kanssa jota en tunne läpikotaisin ja keneen pystyn luottamaan 100%. Lisäksi suhteet tulee olla niin vahva, että kestää lapsien ja arjen tuoman turbulenssin.

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen vauva se mies oikein on, jos sen pitää kaiket aamupäivät levätä jotta jaksaa mennä töihin??? Koskas sä lepäät? Haudassa?

Mä en katselis tommosta meininkiä. Mies saisi joko olla lasten kanssa aamut ja viedä ne vasta aikaisintaan lounaalle päiväkotiin, tai sitten tehdä aamupäivät kotitöitä/laittaa ruokaa/käydä kaupassa yms. jotta äidinkin taakka helpottuisi.

Miten se helpottaa äidin taakkaa että mies on lasten kanssa aamut, vaikka äiti on töissä..?