Sotilaiden armeliaisuudesta sodassa

Mitä tunsit ampuessasi vihollisen? Rekyylin vastasi tarinan mukaan Simo Häyhä. Sota raaistaa.

Vierailija kirjoitti:

Isoisäni kertoi venäläisestä sotavangista, joka oli otettu yhteen kylän taloista työmieheksi. Oli ollut todella ahkera ja pidetty, oli saanut syödä samassa pöydässä muun perheen kanssa jne eli oli kohdeltu niin kuin oman perheen jäsentä. Yhteistä kieltä ei ollut tietenkään ollut. Sodan päätyttyä miehellä oli ollut edessä paluu kotimaahansa, ja oli kuulemma vain itkenyt itkemistään lähtöhetkellä.

Stalinin Neuvostoliittoon kovin moni ei olisi halunnut palata ollenkaan, moni N-liittolainen liittyikin Saksan joukkohin ja kääntyi Stalinia vastaan, tästä tosin harvoin meille koulussa kerrotaan.

Vierailija kirjoitti:

Stanfordin vankilakoe on mielestäni hyvä esimerkki miten ihminen loppujen lopuksi käyttäytyy. Ihminen on taipuvainen pahuuteen.

Vankilakoe on todettu järjestetyksi. Ei se mennyt kuten myöhemmät legendat kertovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No löytyyhän armeliaisuutta aina, pahemmissakin paikoissa. Mutta armeliaisuuden määrä laskee todella kun paska osuu tuulettimeen, kuin vaikka vietnam.

Armeliaimpia oli juurikin etulinjojen miehet. Raakuuksiin ja tarpeettomaan väkivaltaan syyllistyi enemmänkin takalinjojen sankarit.

No ei, kyllä sitä varmemmin sekosi mitä enemmän oli etulinjassa. Takana voi olla urheilullinen. Eli aivan täynnä paskaa olet.

Historioitsijat, esim.  Antony Beevor ovat kanssasi eri mieltä. Takalinjojen miehet tekivät enemmän raakuuksia ja tarpeetonta väkivaltaa kuin etulinjojen miehet.

Antony puhui Punа-armeijasta, ei kaikista. Nkvd seurasi etulinjaa ja jos joku sotilas vetääntyi niin sai konekivääristä. Nuo politrukit sitten rаiskasivat eniten. 

Vierailija kirjoitti:

Muuan brittisotilas ensimmäisessä maailmansodassa päästi haavoittuneen saksan armeijan sotilaan menemään kun tämä oli niin säälittävän näköinen surkeudessaan. Myöhemmin tämä jalo britti sai henkilökohtaisen kiitollisuudentervehdyksen säästämältään Adolf Hitleriltä.

Tämä on Chaplinin elokuvasta. Niin se aika kultaa jutut.

Harvempi sotilas on oikeasti tähdännyt toista ihmistä ja ampunut kuin kuvittelisi. Kolme sukulaismiestäni, veteraaneja kaikki tyynni, olivat sodassa sellaisissa tehtävissä että he eivät missään vaiheessa nähneet toista ihmistä kiväärin tähtäimien läpi: yksi oli teknikkona panssarijunassa, toinen ilmatorjuntatykin johtajana (no tämä on toki kiistanalainen tapaus) ja kolmas kuljetusjoukoissa. Vaikka toinen maailmansota olikin niin massiivinen konflikti, silloinkin suhteellisen pieni prosentti vastasi suurimmasta osasta jalkaväkitapoista. Jotkut suorastaan janosivat sitä, toisista sotatila toi esiin pelottavan puolen.

Moni ampui ohi.

Toisessa maailmansodassa vain 15-20% rintamalla olleista ampui ihmistä kohti.

Kaatuneistakin valtaosa kuoli muuhun kuin suoraan tuleen.

Elokuvat ovat väärittäneet kuvaa sodankäynnistä melkoisesti.

Todellisuudessa se on tykistö ja kranaatinheittimet jotka rintamalla tappavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Stanfordin vankilakoe on mielestäni hyvä esimerkki miten ihminen loppujen lopuksi käyttäytyy. Ihminen on taipuvainen pahuuteen.

Vankilakoe on todettu järjestetyksi. Ei se mennyt kuten myöhemmät legendat kertovat.

Onko tähän jotain lähdettä? Äkkiseltään tulee mieleen että koetilanne on aina tavalla tai toisella järjestetty, mutta mitä tarkoitat?

Vierailija kirjoitti:

Moni ampui ohi.

Toisessa maailmansodassa vain 15-20% rintamalla olleista ampui ihmistä kohti.

Kaatuneistakin valtaosa kuoli muuhun kuin suoraan tuleen.

Elokuvat ovat väärittäneet kuvaa sodankäynnistä melkoisesti.

Todellisuudessa se on tykistö ja kranaatinheittimet jotka rintamalla tappavat.

Kranaatinheittimet olivat aika primitiivisiä kylmän sodan kranaatinheittimiin verrattuna ja niillä ammuttiin lähinnä panssarivaunuja. Hävittäjät ja tykistö suurimman osan tappoi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Stanfordin vankilakoe on mielestäni hyvä esimerkki miten ihminen loppujen lopuksi käyttäytyy. Ihminen on taipuvainen pahuuteen.

Vankilakoe on todettu järjestetyksi. Ei se mennyt kuten myöhemmät legendat kertovat.

Onko tähän jotain lähdettä? Äkkiseltään tulee mieleen että koetilanne on aina tavalla tai toisella järjestetty, mutta mitä tarkoitat?

Oliko tämä se koe, missä osa oli vankeja ja osa vartijoita? Luultavasti vartijatkin kyllästyi koko hommaan ja halusi pois sieltä.

Mun exän isoisä oli tilanteessa, jossa r*ssä oli suuren kiven toisella puolella ja hän toisella puolella.

Tuo mietti, että joko hän tai se vihollinen. Päätti amp*a. Aika karmeeta. Sille jäi sitten siitä traumat. Oli kansakoulunopettaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Stanfordin vankilakoe on mielestäni hyvä esimerkki miten ihminen loppujen lopuksi käyttäytyy. Ihminen on taipuvainen pahuuteen.

Vankilakoe on todettu järjestetyksi. Ei se mennyt kuten myöhemmät legendat kertovat.

Onko tähän jotain lähdettä? Äkkiseltään tulee mieleen että koetilanne on aina tavalla tai toisella järjestetty, mutta mitä tarkoitat?

Tästä oli parin vuoden sisään enemmänkin kirjoittelua.

Wikipediasta löytyi maininta: "Väitteiden ja paljastuksien mukaan esimerkiksi osallistujien ohjeistus ja opastus eivät olleet sitä mitä julkisuudessa on annettu ymmärtää, ja roolit ja reaktiot olivat ainakin osittain näyteltyä"

Ja:n artikkeli: https://www.hs.fi/tiede/art-2000005720142.html

AP kirjoitti:

Nyt itsenäisyyspäivän lähestyessä mietin, että ... Mutta ehkä eniten arvostaisin sitä veteraania, joka kertoisi, ettei pystynytkään ampumaan toista ihmistä.

Jos olisin veteraani, kysyisin, ai että tällaisenkö pseudofilosofisen pohdinnan takia?

Itseni olisin ampunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asemasota-tyylisissä olosuhteissa on useissa sodissa tehty vastapäätä majailevan vihollisen kanssa sanattomia sopimuksia että kumpikaan ei ammu turhaan kohti, vaan paukuttelevat lähinnä näön vuoksi silloin tällöin harmittomaan suuntaan ettei takalinjoilla majailevien esikuntien epäluulot herää. Erityisesti asemasodassa tarkka-ampujat ovat kautta aikain herättäneet suurta inhoa omiensakin keskuudessa, koska heitä pidettiin viattomia väijyvinä himomurhaajina jotka tappoivat turhaan harmittomia askareita hoitavia ja epäinhimillistivät suotta jo ennestään surkeita olosuhteita.

Tällainen moraalin lasku korjataan määräämällä rynnäkkö.

Legendat kertoo myös , miten sotahullut alemmat upseerit raivattiin pois järjestämällä pieni onnettomuus. Rintama kun voi olla kovin vaarallinen paikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni ampui ohi.

Toisessa maailmansodassa vain 15-20% rintamalla olleista ampui ihmistä kohti.

Kaatuneistakin valtaosa kuoli muuhun kuin suoraan tuleen.

Elokuvat ovat väärittäneet kuvaa sodankäynnistä melkoisesti.

Todellisuudessa se on tykistö ja kranaatinheittimet jotka rintamalla tappavat.

Kranaatinheittimet olivat aika primitiivisiä kylmän sodan kranaatinheittimiin verrattuna ja niillä ammuttiin lähinnä panssarivaunuja.

???

Kranunheittimet olivat samoja kylmässä sodassa ja ovat itseasiassa samoja vieläkin.  Niillä ei myöskään ammuta panssarivaunuja edes nykypäivänä, vaikka konsepteissa sitäkin on välillä viljelty.

Vierailija kirjoitti:

Moni ampui ohi.

Toisessa maailmansodassa vain 15-20% rintamalla olleista ampui ihmistä kohti.

Kaatuneistakin valtaosa kuoli muuhun kuin suoraan tuleen.

Elokuvat ovat väärittäneet kuvaa sodankäynnistä melkoisesti.

Todellisuudessa se on tykistö ja kranaatinheittimet jotka rintamalla tappavat.

Totta, suurin osa pommitti pilviä torrakoillaan. Eihän siitä saa jännää tarinaa tietenkään, mutta eipä se totuutta muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asemasota-tyylisissä olosuhteissa on useissa sodissa tehty vastapäätä majailevan vihollisen kanssa sanattomia sopimuksia että kumpikaan ei ammu turhaan kohti, vaan paukuttelevat lähinnä näön vuoksi silloin tällöin harmittomaan suuntaan ettei takalinjoilla majailevien esikuntien epäluulot herää. Erityisesti asemasodassa tarkka-ampujat ovat kautta aikain herättäneet suurta inhoa omiensakin keskuudessa, koska heitä pidettiin viattomia väijyvinä himomurhaajina jotka tappoivat turhaan harmittomia askareita hoitavia ja epäinhimillistivät suotta jo ennestään surkeita olosuhteita.

Tällainen moraalin lasku korjataan määräämällä rynnäkkö.

Legendat kertoo myös , miten sotahullut alemmat upseerit raivattiin pois järjestämällä pieni onnettomuus. Rintama kun voi olla kovin vaarallinen paikka.

Koko johto halusi voittoa, joten ei alikin ampumalla mitään saavuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jenkkiarmeija tutki tätä Vietnamin sodan aikana. Havaittiin, että omilla sotilailla oli vastentahtoisuutta ampua ihmistä kohti, vaikka toinen ihminen oli vihollinen. Mielummin ammuttiin yli tai ohi, että vältyttiin kohtaamasta tappamiseen liittyviä tunteita.

Helpoin tapa saada sotilas tappamaan vastapuoli on epäinhimillistäminen, ts. et enää tapa ihmistä vaan ihmistä muistuttavan olion. Uskonto, politiikka, etninen tausta, kaikki kelpaa epäinhimillistämisen välineeksi.

Niin, olisi niin mielenkiintoista tietää enemmän juuri se, että miksi ja miten ja millaisissa tilanteissa ja millaisille sotilaille näitä "ohiampumisia" tapahtui. Tuosta epäinhimillistämisestä on vissiin tietoa, esimerkiksi keskitysleiriasioissa. 

Mutta on pakko olla ollut yksilöitä. joihin tämä epäinhimillistämisen opettaminen ei ole tehonnut. Onko yleensäkään tapahtunut armeliaisuutta. ja jos on, millainen ihminen on tämä armeliaisuutta kokenut, onko hänessä joitain  tiettyjä persoonallisuuden piirteitä tai esimerkiksi uskonnollisuutta. Tai tilannetekijöitä? 

Olisipa mielenkiintoinen asia tietää. 

Ap.

Ihmettelen mitä ajat takaa aloituksellasi.

Mene viettämään itsenäisyyspäivää.

Putinistit heti aamulla trollaamassa täällä.

Vierailija kirjoitti:

Evoluutio karsii taistelussa aika nopeasti nämä tahallaan ohiampuvat. Näköjään muutamia aina jää kuitenkin henkiinkin, ilmeisesti taitavien joukkue kavereiden toiminnan vuoksi?

Uskon kyllä armeliaisuutta löytyneen varsinaisen taistelun ulkopuolelta. Ei kaikkia harhailijoita ammuttu, vaikka helpompaahan se olisi ollut, kuin lähteä kuljettamaan takalinjoille, jne.

Evoluutio olisi karsinut koko ihmislajin, jollei suurin osa ihmisistä olisi ohiampujia.

Armeijojen taholta tuota "ongelmaa" on tutkittu paljon. Riippuen sodan motiivista (hyökkäys/puolustus/avunanto/ryöstöretki/jne), sotilaista vihollista kohti ampuvia on vain 10-20 prosenttia.

Mitä kauempana kohde on, sen helpompaa on voittaa tappamisen resistanssi. Lentopommilla on vielä suhteellisen helppo tuhota vaikka vihollisen saattue. Saman miesmäärän niittäminen kk:lla on jo huomattavasti vaikeampaa. Pistimellä tappaminen vaatii jo aika paljon.

Jos mennään oikein järjestelmälliseen joukkotuhontaan, siihen kerätään/kerääntyy ihan tietynlainen porukka sadisteja ja sosiopaatteja. Lajitoverin tappaminen ei ole ihmiselle luontaista, sillä se olisi evolutionäärinen itsemurha.

Tuossa on aika hyvä referaatti aiheeseen: https://potku.net/tappamisen-psykologiasta-miten-sotilas-saadaan-tappam…