Sotilaiden armeliaisuudesta sodassa

Nyt itsenäisyyspäivän lähestyessä mietin, että tunsivatko sotilaat sodassa armeliaisuutta, empatiaa tai sääliä vihollista kohtaan.

On varmaan ollut tilanteita, jossa sotilas on osoittanut pyssyllä vihollista, eikä ole pystynyt ampumaan. Tai on antanut viholliselle ruokaa, vaikkei itselleenkään sitä paljoa olisi. Tai vaikka auttanut vihollisen naisia tai lapsia, vaikka muut heitä suurinpiirtein rai...ska ilisivat.

Me niin arvostamme veteraaneja, ja itsekin tietenkin arvostan heidän ja perheidensä kärsimystä sodassa. Mutta ehkä eniten arvostaisin sitä veteraania, joka kertoisi, ettei pystynytkään ampumaan toista ihmistä.

Vai olisiko armeliaisuus ollut petturuutta, eikä asiasta voisi kertoa muille. Olisiko se ollut/olisiko jopa häpeällistä?

Tietääkö joku, liekö asiaa tutkittu? En ole lukenut kovinkaan paljon sotakirjoja tai -dokumentointeja.