Lääkärinlausunto: "lievästi hoitamattoman näköinen"
Huomasin omakannassa tälläisen kuvailun itsestäni. Mitähän tarkoittaa? Omasta mielestäni olin pukeutunut ihan normaalisti ja siististi. Varattu aika oli aamulla ja minulla aamu-unisena tottakai hurja kiire, mutta en mikään pelätti ollut omasta mielestäni, vaikken hiuksia ehtinyt sukia tai meikkiä vääntää.
Kommentit (258)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tehnyt masennustestiä potilaalle, jolla taustalla vakavaa, sairaalahoitoa vaativaa masennusta. Hän sai seulassa yksi vai kaksi pistettä, kertoi, että olo oli loistava, hänellä oli laaja ystäväpiiri ja miellyttäviä harrastuksia, joten siinäpä se, eikö niin? Kyseisen potilaan psyykkeessä ei mitään ongelmaa nyt, koska näin kertoo.
Mistä luulette, että johtuu, että kyseinen potilas makasi sängyssä ilmeettömänä, nukkumatta, syömättä, spontaanisti puhumatta ja täysin apaattisena? Virtsasi ja ulosti alleen, vaikka vessaan oli 3 metriä matkaa ja oli kävelykykyinen. Omaisten ja kotihoidon mukaan tilanne oli ollut sama kotona, vaikka potilas kertoi käyneensä kuorossa laulamassa ja ulkoilleensa ystävien seurassa.
Tekikö lääkäri virheen, kun kirjoitti potilaalle M1-lähetteen epäiltynä psykoottisena masennuksena, vaikka potilas oli mielestään elämänsä kunnossa?
Liitty miten näihin ulkonäkö kommentteihin?
Siten, että täällä osa on sitä mieltä, että diagnoosien ja kirjausten pitäisi perustua vain potilaan kertomaan, ei hoitotahon havaintoihin. Se arvio potilaan itsehoidon tasosta (=mm. ulkonäöstä) on vastaava havainto kuin nuo kertomana havainnot tuosta potilaasta.
Missä niin lukee? Itse en ole sitä käsitystä saanut, vaan että kirjausten ja diagnoosien ei tulisi perustua pinnalliseen havannointiin. Niin kuin tuossa aikaisemmin joku kirjoittikin, mikäli ulkoisesti ei ole mitään poikkeavaa mainittavaa on se täysin tarpeetonta kirjata. Voisihan sinne kirjata vaikka mitä potilaan kävelytyylistä hiusten väriin, mutta liittyykö se potilaan hoitoon, niin sitä pitäisi miettiä.
No juurikin näin. Itse olen ollut vuosikymmenen psykiatrian puolella työssä, ja huvittaa ihmisten käsitys siitä, että psykiatrinen arvio olisi salatiedettä, jossa kuuluu raportoida fyysinen olemus ja vaatetus. Kyllä me ihan vaan kysytään potilaalta esim. jaksatko huolehtia hygieniasta? Oletko jatkuvasti surullinen ja itkuinen? Ja kirjataan pot. vastaus papereihin, näin ei tarvitse kommentoida mitään ulkonäöstä, masennusoireet selviävät muutenkin. Maanisuus taas selviää toisilla kysymyksillä. Toki jotkut, erityisesti vanhemmat lääkärit, tykkäävät kirjoittaa just näitä "hoitamaton", "ikäistään vanhemman näköinen" yms. mikä on täysin tarpeetonta ja epäinformatiivista. Myös supersiistin ulkonäön taakse on hyvä katsoa nimenomaan haastattelemalla, esim. alkoholistit saattavat olla tiptop (niinkauan toki kun pystyvät).
Sinulta menee täysin ohi, että potilaan kuvaus olostaan ja potilaan kertomukset eivät välttämättä ollenkaan kuvaa todellisuutta. Tottakai näitä kysytään - se on itsestäänselvyys, mutta eivät ne kerro kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tehnyt masennustestiä potilaalle, jolla taustalla vakavaa, sairaalahoitoa vaativaa masennusta. Hän sai seulassa yksi vai kaksi pistettä, kertoi, että olo oli loistava, hänellä oli laaja ystäväpiiri ja miellyttäviä harrastuksia, joten siinäpä se, eikö niin? Kyseisen potilaan psyykkeessä ei mitään ongelmaa nyt, koska näin kertoo.
Mistä luulette, että johtuu, että kyseinen potilas makasi sängyssä ilmeettömänä, nukkumatta, syömättä, spontaanisti puhumatta ja täysin apaattisena? Virtsasi ja ulosti alleen, vaikka vessaan oli 3 metriä matkaa ja oli kävelykykyinen. Omaisten ja kotihoidon mukaan tilanne oli ollut sama kotona, vaikka potilas kertoi käyneensä kuorossa laulamassa ja ulkoilleensa ystävien seurassa.
Tekikö lääkäri virheen, kun kirjoitti potilaalle M1-lähetteen epäiltynä psykoottisena masennuksena, vaikka potilas oli mielestään elämänsä kunnossa?
Liitty miten näihin ulkonäkö kommentteihin?
Siten, että täällä osa on sitä mieltä, että diagnoosien ja kirjausten pitäisi perustua vain potilaan kertomaan, ei hoitotahon havaintoihin. Se arvio potilaan itsehoidon tasosta (=mm. ulkonäöstä) on vastaava havainto kuin nuo kertomana havainnot tuosta potilaasta.
Missä niin lukee? Itse en ole sitä käsitystä saanut, vaan että kirjausten ja diagnoosien ei tulisi perustua pinnalliseen havannointiin. Niin kuin tuossa aikaisemmin joku kirjoittikin, mikäli ulkoisesti ei ole mitään poikkeavaa mainittavaa on se täysin tarpeetonta kirjata. Voisihan sinne kirjata vaikka mitä potilaan kävelytyylistä hiusten väriin, mutta liittyykö se potilaan hoitoon, niin sitä pitäisi miettiä.
No juurikin näin. Itse olen ollut vuosikymmenen psykiatrian puolella työssä, ja huvittaa ihmisten käsitys siitä, että psykiatrinen arvio olisi salatiedettä, jossa kuuluu raportoida fyysinen olemus ja vaatetus. Kyllä me ihan vaan kysytään potilaalta esim. jaksatko huolehtia hygieniasta? Oletko jatkuvasti surullinen ja itkuinen? Ja kirjataan pot. vastaus papereihin, näin ei tarvitse kommentoida mitään ulkonäöstä, masennusoireet selviävät muutenkin. Maanisuus taas selviää toisilla kysymyksillä. Toki jotkut, erityisesti vanhemmat lääkärit, tykkäävät kirjoittaa just näitä "hoitamaton", "ikäistään vanhemman näköinen" yms. mikä on täysin tarpeetonta ja epäinformatiivista. Myös supersiistin ulkonäön taakse on hyvä katsoa nimenomaan haastattelemalla, esim. alkoholistit saattavat olla tiptop (niinkauan toki kun pystyvät).
Silti kuitenkin osa psykiatrian puolella työskentelevistä sortuu usein tulkitsemaan vähän miten (oma mieli) sattuu haluamaan. Esm. jos kysyt potilaalta oletko surullinen? Ja hän vastaa kysymykseesi sanotaan nyt vaikkapa ilme värähtämättä ja miettii hetken niin moni teistä tulkitsee tuon bitch face ilmeen ja hitaan vastauksen kombinaation vähintään niin että potilas joko ei kerro teille koko totuutta tai hän on masentunut ja selittelee asioita ja siksi miettii "kauan."
Sitten sinne omakantaan kirjoitellaan ylimalkaisesti, että potilas selvästi meni hämilleen kysymyksestä ja selvästi ahdistui tästä kysymyksestä. Sitten vielä virheellistä havannintia vahvistellaan kirjoittamalla että. Psykiatrian Lääkärinä uskon että tämä johtuu siitä etttä potilaalla merkitty tämmöinen ja tämmöinen nönnönönöö diagnoosi.
No jos se on niin kamalaa, että arvioidaan ja yritetään selvittää olotiloja, mitä ihmettä menette sinne valittamaan? Lääkäri ei saa kirjoittaa arvioita ulkonäön tai käyttäytymisen perusteella, pitää vain ottaa vastaan potilaan oma diagnoosi itsestään ja tarvittava lääkitys: pameja vaan kasa, kiitos?
No eihän se lääkäri myöskään voi tehdä sitä diagnoosia ulkonäön perusteella. Eikä myöskään potilaat tee itsestään diagnooseja, ihmeellisiä käsityksiä täällä. Lääkäri haastattelee potilasta oireista, kokenut lääkäri tai hoitaja saa haastattelemalla diagnoosin, tunnistaa pamin pyytäjät, arvioi itsemurhariskin, alkoholinkäytön jne.
Menepä töihin psykiatriseen hoitolaitokseen, niin huomaat, että potilailla on usein hyvin tarkat diagnoosit itsestään, jotka eivät ihan vastaa todellisuutta :)
Olen nuorisopsykalla töissä ja kieltämättä kohottelen kulmiani niille lääkäreiden kuvauksille välillä, esim. reikäisissä farkuissa tarkoituksellisesti meikittä kulkeva nuori on "huolittelematon" (vaikka kyseessä on siis selkeästi nuoren look eikä välinpitämättömyys tai kyvyttömyys huolehtia ulkoasusta) ja sitten taas pakkelilla pyntätty "siisti ulkoasu". Joku toinen päivä nuori saattaakin tulla eri näköisenä eikä se useimmiten kerro sairaudesta vaan nuoruudesta. Parhaita on nämä "pukeutunut hevibändin huppariin". Niin mitä sitten?
Saa nähdä milloin itsestä joku lasu napsahtaa kun jos vapaapäivän aamuna päädyn siivouspäivän sijaan viemään valvotun yln päätteeksi korvakipuisen lapsen vo:lle, niin helposti voi olla tukka likainen ja virttyneet lökärit jalassa, en usko että lapsen korvia helpottaa vaikka pukisin farkut ja tukka pestään sitten siivouksen jälkeen kun lämmitän saunan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa huomaa, että osa ei ole nähnyt miten esim. juurikin maaninen tai psykoottinen ihminen saattaa pukeutua tai meikata. Sillä tavalla "ylilyövä" meikki ei kuulu kenenkään terveen ihmisen tyyliin vaikka olisi millainen gootti. Jälki saattaa olla kuin 5-vuotiaan tekemää. Ja tosiaan jos ihmisen tyyli tai laittautumisen taso muuttuu yhtäkkiä merkittävästi, niin kyllä se jostain muutoksesta yleensä kertoo.
Näin hyvät ihmiset meillä diagnoisoidaan aivan vääristä sairauksista ihmisiä. Suomessa terveen ihmisen kriteerit: klassinen ja siisti ulkonäkö, voi olla hieman gootti mutta ei mitenkään yliampuva, niinkö? Eiköhän pitäisi keskittyä siihen olennaiseen, eikä kirjata ulkoäöllisiä seikkoja pelkän mututuntuman pohjalta. Toisaalta ei kovin pitkästi taaksepäin, niin homouttakin pidettiin suomessa sairautena, että ei sillä...
Kukaan ei ole täällä väittänyt, että pelkästään ulkonäön perusteella tehtäisiin diagnooseja. Paitsi sinä itse.
Myöskään minä en niin väittänyt, mutta mikäli diagnoosin tekemisessä otetaan epäolennaisia asioita huomioon, eikö se silloin vääristä diagnoosia? Ylilyövä meikki ei käsittääkseni kuulu minkään sairauden oireiston kuvaan vai olenko väärässä? En ainakaan usko että käypähoidon sivuilta löytyy tästä vaivasta mainintaa ja se siellä varmasti lukisi, mikäli olisi aihetta lukea.
Tunnen muutaman kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavan ja heillä maaninen vaihe alkaa näkyä mm. Ylilyövällä meikkauksella. Heilläkin meikkaus muistuttaa lähinnä lapsen tekemää ja tyyli normaalikauteen ja masennusvaiheeseen on huomattava. Myös pukeutuminen muuttuu paljastavammaksi. Maanisessa vaiheessa on toki paljon muutakin muutosta. Kun tällaisia yliampuvia meikkejä tuttava alkaa tekemään niin hänen läheiset osaavat jo tarkkailla vointia tarkemmin.
Mulla luki joskus siinä "hoidetun oloinen nainen, käveli normaalisti huoneeseen" jne.. Vaikka olen aina hampuusin näköinen ja jaloissakin on vikaa. Ehkä sillon sain jotenkin hämättyä.
Minulla luki obeesi ( ylipainoinen) nainen,olen kyllä ihannepaino hahlossa , joskin yläpäässä, en kuitenkaan lihava.
Kerran istuin vastapäätä lääkäriä pöydän toisella puolella .Hirveä hammasmädän/ientulehduksen lemu leijui suuntaani. Jotenkin se inhimillisti lääkärin, on heilläkin vaivansa.
Muistaakseni ensimmäisellä psykiatrikäynnillä ulkonäöstä oli kirjattu "asiallinen" tai jotain sinne päin. Lääkäri oli nelikymppinen nainen, joka pukeutui minusta homssuisesti, ja alkuun luulin, että hänen tukkansa tihkui rasvaa ja näytti siksi märältä. Mutta oli kyllä aidosti märkä. Lääkäri saa toki esiintyä minkä näköisenä haluaa, koska se ei ole ns asiakaspalvelua - harvempi vaikka pankissa menisi asiakastapaamiseen sotkuisessa, märässä kuontalossa.
Viis tukasta, mutta tämä nainen osoittautui todella huolimattomaksi ja mm sotki terveyspalveluja tarjoavien paikkojen nimet tavalla, josta koitui oikeasti haittaa.
Psykiatrialla on lähestulkoon vakiintuneet käytännöt kirjata havainnoijan näkemyksen mukaan ulkoista olemusta mikäli havainnoija olettaa sen mahdollisesti olevan jotenkin kytköksissä kohdehlön mielialaan, psyykkiseen vointiin ja/tai toimintakykyyn. Useissa häiriötiloissa ja sairaustiloissa on tyypillisinä toistuvia piirteitä jotka ovat monesti ulkoisista seikoistakin havaittavissa. Kenenkään tukan pesemättömyyden tai bändihupparin tai juoponnapissa olevan paidan perusteella ei dignooseja jaella. Asioissa ajatellaan kokonaisuutta ja sitä ja muutoksia siinä kirjauksissa pyritään kuvaamaan. Ja toisinaan ne ovat linjassa kohdehlön psyykkisen voinnin kanssa ja toisinaan eivät. Joka ne arvosteluna ottaa voi pysähtyä miettimään miksi niin suhtautuu, voisiko asiaan suhtautua jotenkin toisin.
Vierailija kirjoitti:
En voinut kärsiä kovista kivuista koska olin pessyt hiukset ja pukenut siistit vaatteet. En myöskään voinut kärsiä kovista kivuista paskaisissa hiuksissa, pieruverkkarit ja ruma takki ylläni. Seuraavan kerran pesen puolet hiuksista ja menen alasti lääkäriin.
Itselläni on vähän samanlaisia kokemuksia. Olen ollut vakavasti masentunut, ahdistunut ja itsetuhoinen 13-vuotiaasta asti ja minulle on joku mielenterveyspuolen höpölöpö-täti (psyk. sairaanhoitaja? en muista) todennut että etpä sä kyllä näytä masentuneelta, koska päälläni on ollut kirkkaan värinen mekko ja huulet punattuina. Homman juju on kohdallani siinä, että voidakseni poistua asunnostani pahimpina masennuskausina menee minulla asun miettimiseen ja huulten melkein uskonollisen tarkasti rajaamiseen helposti parikin tuntia ennen kuin olen sitä mieltä että voin kohdata ulkomaailman. Oma tyyli on yksi harvoista henkirei'istä mitä minulla on. Mutta eihän masentuneella saa olla elämässä mitään.
Mulla oli tukka sekaisin. Tietty kun kävelin tuulessa 3 km vastaanotolle. Juu, on varmaan huomimaton sitten
Näkeekö Omakannasta muka psykiatrisen poliklinikan kirjauksia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoittaa sitä ettet näyttänyt erityisen laitetulta tai huolitetulta. Tällaiset asiat on tärkeä kirjoittaa ylös jotta huomaa jatkossa mikäli habitus muuttuu esim. masennuksen vuoksi.
No ohhohh! Tuohan on aika pitkälti ihmisen mielipide että onko joku laitettu tai huoliteltu. Monet kun eivät koskaan käytä meikkiä ja hiuksetkin voi talvella olla aika ilkikuriset ja laittamisesta huolimatta päättää ihan itse mihin suuntaan menevät.
Aika kovat tosiaan vaatimukset, jos lääkäriä varten pitäisi laittautua ettei näytä "lievästi hoitamattomalta". -Ap
Hassua muuten: yksi siskoistani on ollut teini-ikäisestä "hullujen huoneella" - silti viimeiseen saakka, kun vielä oli kotona, laittautui todella kauniiksi ja huolitelluksi.
Lääkärit(-kin) näkevät asioita todella yksioikoisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tehnyt masennustestiä potilaalle, jolla taustalla vakavaa, sairaalahoitoa vaativaa masennusta. Hän sai seulassa yksi vai kaksi pistettä, kertoi, että olo oli loistava, hänellä oli laaja ystäväpiiri ja miellyttäviä harrastuksia, joten siinäpä se, eikö niin? Kyseisen potilaan psyykkeessä ei mitään ongelmaa nyt, koska näin kertoo.
Mistä luulette, että johtuu, että kyseinen potilas makasi sängyssä ilmeettömänä, nukkumatta, syömättä, spontaanisti puhumatta ja täysin apaattisena? Virtsasi ja ulosti alleen, vaikka vessaan oli 3 metriä matkaa ja oli kävelykykyinen. Omaisten ja kotihoidon mukaan tilanne oli ollut sama kotona, vaikka potilas kertoi käyneensä kuorossa laulamassa ja ulkoilleensa ystävien seurassa.
Tekikö lääkäri virheen, kun kirjoitti potilaalle M1-lähetteen epäiltynä psykoottisena masennuksena, vaikka potilas oli mielestään elämänsä kunnossa?
Liitty miten näihin ulkonäkö kommentteihin?
Siten, että täällä osa on sitä mieltä, että diagnoosien ja kirjausten pitäisi perustua vain potilaan kertomaan, ei hoitotahon havaintoihin. Se arvio potilaan itsehoidon tasosta (=mm. ulkonäöstä) on vastaava havainto kuin nuo kertomana havainnot tuosta potilaasta.
Missä niin lukee? Itse en ole sitä käsitystä saanut, vaan että kirjausten ja diagnoosien ei tulisi perustua pinnalliseen havannointiin. Niin kuin tuossa aikaisemmin joku kirjoittikin, mikäli ulkoisesti ei ole mitään poikkeavaa mainittavaa on se täysin tarpeetonta kirjata. Voisihan sinne kirjata vaikka mitä potilaan kävelytyylistä hiusten väriin, mutta liittyykö se potilaan hoitoon, niin sitä pitäisi miettiä.
No juurikin näin. Itse olen ollut vuosikymmenen psykiatrian puolella työssä, ja huvittaa ihmisten käsitys siitä, että psykiatrinen arvio olisi salatiedettä, jossa kuuluu raportoida fyysinen olemus ja vaatetus. Kyllä me ihan vaan kysytään potilaalta esim. jaksatko huolehtia hygieniasta? Oletko jatkuvasti surullinen ja itkuinen? Ja kirjataan pot. vastaus papereihin, näin ei tarvitse kommentoida mitään ulkonäöstä, masennusoireet selviävät muutenkin. Maanisuus taas selviää toisilla kysymyksillä. Toki jotkut, erityisesti vanhemmat lääkärit, tykkäävät kirjoittaa just näitä "hoitamaton", "ikäistään vanhemman näköinen" yms. mikä on täysin tarpeetonta ja epäinformatiivista. Myös supersiistin ulkonäön taakse on hyvä katsoa nimenomaan haastattelemalla, esim. alkoholistit saattavat olla tiptop (niinkauan toki kun pystyvät).
Sinulta menee täysin ohi, että potilaan kuvaus olostaan ja potilaan kertomukset eivät välttämättä ollenkaan kuvaa todellisuutta. Tottakai näitä kysytään - se on itsestäänselvyys, mutta eivät ne kerro kaikkea.
Kysyikö joku sulta jotain ?? Luulitko, että tuo typerä kommenttisi muuttaa asiaa jotenkin ??
Mielestäni on epäasiallista arvioida tuolla tavalla ulkonäköä, mielipidetasolla. Ammattitaitoinen mielenterveyden ammattilainen voi kysyä esimerkiksi, jaksaako huolehtia itsestään ja kirjoittaa sitten totuudenmukaisesti, siten kuin asiakas/potilas asian on kertonut. Tämä on minun mielipide, työntekijänä.
Itse olen skitsofreenikko ja potilasasiakirjaan oltiin kirjoitettu "pakkopaita päällä, muuten rauhallinen olemus". Törkeää!
Ulkoisen habituksen huomioiminen on aika oleellinen tieto mt-jutuissa. Kyllä mulla ainakin näkyy huonompi vointi siinä, etten saa itseäni suihkuun tai hiuksia harjattua, vaikka tavallisesti mulla on tapana laittautua. Noi on tärkeitä merkintöjä hoitohenkilökunnalle. Ei se sitä tarkoita että aina pitäisi olla laitettuna ja nättinä ja kyllä ne lääkäritkin sen ymmärtää että aina ei huvita/jaksa/kerkeä.
Mullakin on useasti lukenut "ärtyneen oloinen" vaikka sitä en todellisuudessa ole. Se homma ratkesi sillä että sanoin että en ole ärtynyt, vaan mun ulosanti toisinaan voi olla sellainen. Näistä asioista kuitenkin voi sanoa ääneen.
Minusta tässä ulkonäön kommentoinnissa on ongelma, jos kyseessä ei ole vakiintunut hoitosuhde tai jos ei ole syytä olettaa että hoitosuhteesta tulee vakiintunut. Random lääkärin random mielipide kun ei kerro mitään.
Lisäksi pitäisi kirjata tarkemmin miltä se potilas näyttää eikä vaan tosiaan subjektiivisesti "hoitamaton". Pitäisi kirjata "kampaamaton tukka ja silittämätön paita". Ne ovat tosiasioita. Hoitamaton on mielipide ja arvottava ilmaus. Lääkärin pitäisi pitäytyä tosiasioissa.
Itselläni on mielenterveysongelmia eikä ulkonäöstäni ole ikinä kirjattu mitään. Minun kohdallani se itse asiassa kertoo tosi paljon: mitä huonommin voin, sitä tarkemmin huolehdin siitä että näytän siistiltä ja pukeudun tosi peittävästi. Sellaiset porvariston hillitty charmi -korut ja silleen. Pesen hampaat ja käyn suihkussa ennen käyntiä vaikka olisin aamullakin tehnyt niin.
Sitten kun voin hyvin, päälläni voi olla melkein mitä hyvänsä eikä sen deodorantinkaan kanssa ole niin justiinsa.
Minua tuntematon lääkäri kuvittelisi ulkonäön perusteella helposti että se hyvinvoiva luukkini kertoo huonosta olosta ja päinvastoin.
Aloituksen perusteella ihmettelen, jos sinusta on kirjoitettu noin, mutta minusta kirjoitetaan aina siistin näköinen tai jopa huolitellun näköinen, vaikka monet kerrat olen mennyt ilman meikkiä tai pelkän ripsarin voimalla hyvin arkisissa vaatteissa yms tukka 5 sekunnin pikanutturalla tmv. Ehkä kohdallesi sattui vaan joku erityisen "ulkonäöstä tarkka" lääkäri? :D
Vierailija kirjoitti:
Aloituksen perusteella ihmettelen, jos sinusta on kirjoitettu noin, mutta minusta kirjoitetaan aina siistin näköinen tai jopa huolitellun näköinen, vaikka monet kerrat olen mennyt ilman meikkiä tai pelkän ripsarin voimalla hyvin arkisissa vaatteissa yms tukka 5 sekunnin pikanutturalla tmv. Ehkä kohdallesi sattui vaan joku erityisen "ulkonäöstä tarkka" lääkäri? :D
Voi olla näin! :D Itsekin olen siis aika tarkka tyylistä, vaatekaapista ei löydy "resuisia vaatteita", joten näytän siistiltä kunhan en valitse vaatteitani pyykkikorista. Pyrin pitämään hiuksista ja ihosta hyvää huolta (myös kun menee huonosti) niin että ne ovat ihan ok vaikkei jostain syystä meikkaa / kampaa hiuksia. Yleensä toki kampaan hiukset, tai vähintääkin sutaisen ponihännän.
Tarkennuksena kaikille: En loukkaantunut lausunnosta. En vastusta ulkonäön kommentointia, jos sille on tarve potilaan kokonaisvaltaiseen arviointiin.
Haluaisin vain tietää, mitä tarkoittaa "lievästi hoitamattoman näköinen". :D Sillä mielestäni näytin ihan perussiistiltä. Näytänkö yleensäkin siis resuisemmalta kuin itse kuvittelen?
-Ap
Monet henkisesti terveet aikuiset ovat mielenterveydellisesti sairastuneiden aikuisten armoilla.