Miksi jotkut ihmiset ovat hylkiöitä, esim. minä?

Jotkut vaan on erilaisia. Itsekin olen. Nuorena se suretti, mutta onneksi jossain vaiheessa ymmärsin etten minä niiltä muilta mitään tarvitse. Aloin elää omaa elämääni välittämättä siitä mitä muut minusta ajattelee. Nykyään olen tyytyväinen "erakko" (lainoissa siksi, että käyn töissä ja asun kaupungissa, mutta muuten en ihmissuhteita harrasta).

Näetköhän itsesi tai tilanteet ylipäätään samalla tavalla kuin muut, jos väität että saat hyvällä käytöksellä vain pskaa niskaan? En usko. Korkeintaan menet yhdentekevään evvk laariin.

Jokin meissä vain on vialla. Eikä tietysti asiaa helpota se, että varmasti hyljeksintää kohdannut alkaa ajan muota käyttyä sen mukaisesti, huomasi sitä itse tai ei. Olen ainakin itse huomannut jo valmiiksi jättäytyväni taka-alalle, ja jos joku vaikka joskus onkin koettanut olla ystävällinen, olen kokenut tehtäväkseni suojella hänen mainettaan, ettei kukaan muu vain saa tietää hänen kohdelleen minua kuin ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Näetköhän itsesi tai tilanteet ylipäätään samalla tavalla kuin muut, jos väität että saat hyvällä käytöksellä vain pskaa niskaan? En usko. Korkeintaan menet yhdentekevään evvk laariin.

Sitä ei varmaan voi ymmärtää jos itse ei ole kokenut, mutta osa meistä vaan on vaistomaisesti sellaisia että ihmiset vieroksuu, teemmepä mitä vaan. Itse jouduin jo ekaluokalla kiusatuksi, ja myös työpaikoilla on joko syrjitty tai kiusattu. IHmiset tuntevat itsensä hyvin epämukavaksi kanssani, vaikka olisin kuinka kohtelias. Mutta eipä tuo mitään, tosiaan olen tyytyväinen yksin nykyisin.

- 1

Luulen, en tiedä, että se liityisi siihen, että me olemme vain erilaisia, ja ne muut ovat ikään kuin keskenään enemmän samanlaisia... 

Eikö se jossain eläinmaailmassakin mene jotenkin niin, että musta lammas valkoisten joukossa joutuu hyljeksityksi. Minun käy sellaisia lampaita sääliksi :')

Tuttu tunne.

Niin monet ihmiset ovat kuin eläimen tasolla, koska heikompia ja herkempiä täytyy kiusata ja tappaa (en tosin ymmärrä, että miksi) ja erilaisia nyt vaan ei yleensä hyväksytä tässä pinnallisessa maailmassa.

Ei siinä mitään sen ihmeellisempää tai henkilökohtaista ole. Ihmiset eivät yleensä ole mukavia, ei niiltä kannata hirveästi odottaa mitään.

Asia tosin _voisi_ olla toisinkin, silleen, että kunnioitettaisiin vain toisiamme, niin ois kaikilla kivaa, mutta sitä suurin osa ihmisistä ei vain halua. :(

Tämä tuli jo kouluaikoina koulukiusattuna todettua.

Ensimmäisessä koulussa ajattelin vielä että kiusaaminen johtuu kiusaajista ei vika ole erityisesti minussa. Mutta kun vaihdoin koulua ja kiusaaminen jatkui eri kiusaajien toimesta, tulin siihen tulokseen että kiusaaminen on omaa syytäni ja itsessäni on vikaa.

Onneksi aikuisena kiusaamisen luonne on muuttunut vain porukan ulkopuolelle jättämiseksi ja olen tottunut olemaan yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä tuli jo kouluaikoina koulukiusattuna todettua.

Ensimmäisessä koulussa ajattelin vielä että kiusaaminen johtuu kiusaajista ei vika ole erityisesti minussa. Mutta kun vaihdoin koulua ja kiusaaminen jatkui eri kiusaajien toimesta, tulin siihen tulokseen että kiusaaminen on omaa syytäni ja itsessäni on vikaa.

Onneksi aikuisena kiusaamisen luonne on muuttunut vain porukan ulkopuolelle jättämiseksi ja olen tottunut olemaan yksin. 

Jonkinlainen heikkoutesi/erilaisuutesi _ei ole_ syy siihen miksi kiusaajat sinua kiusasivat.

Heillä on omat syynsä siihen ja olit vain helppo kohde heille.

Ei sinussa mitään "vikaa" ole.

Tee erilaisuudestasi hyve äläkä kerjää hyväksyntää enemmistöltä. Omanarvontuntoista ihmistä katsotaan aina ihaillen.

Aika raskasta se on pidemmän päälle pitää yllä käsitystä, että nuo muut ovat viallisia ja minä oikeassa.

Normaalia ja "oikein" on se, mitä suurin osa on.

Assburger kirjoitti:

Aika raskasta se on pidemmän päälle pitää yllä käsitystä, että nuo muut ovat viallisia ja minä oikeassa.

Normaalia ja "oikein" on se, mitä suurin osa on.

Ehkäpä se pointti on siinä, ettei määrittele ketään vialliseksi.

Miksi pitäisi olla jonkulainen??

Pitää vaan hyväksyä itsensä ja toisten ihmisten pinnallisuus eikä kerjätä hyväksyntää heiltä.

En tiedä. Olen aina ollut luonteeltani tarkkailija. En tiedä johtiko se hylkiön rooliin vai tuliko minusta sivusta seuraaja, koska en kelvannut muiden joukkoon.

Vierailija kirjoitti:

Tee erilaisuudestasi hyve äläkä kerjää hyväksyntää enemmistöltä. Omanarvontuntoista ihmistä katsotaan aina ihaillen.

Ja vielä se, että muistaa ettei kenenkään tarvitse katsoa ihaillen. :)

Assburger kirjoitti:

Aika raskasta se on pidemmän päälle pitää yllä käsitystä, että nuo muut ovat viallisia ja minä oikeassa.

Normaalia ja "oikein" on se, mitä suurin osa on.

Miljoona kärpästä tunkiolla eivät voi olla väärässä?

Millaiset perhesuhteesi ovat? Osa kasvaa ulkopuolisuuden tunteen kanssa jo varhaisesta lapsuudestaan alkaen. Tämä kuvio sitten helposti toisinto muissakin yhteyksissä, kun oppii siihen, etteivät muut seuraasi vaikuta kaipaavan.

Minä tunnen yhden aapeen kaltaisen ihmisen. Hänen kohdallaan kyse on siitä, että vaikka hän vilpittömästi ja oikeasti kuvittelee olevansa aina kohtelias ja muita huomioonottava, osaa etikettikirjan ulkoa, EIKÄ KOSKAAN TARKOITA PAHAA, hän onnistuu silti jatkuvalla tahdilla loukkaamaan muita. Ei siis mitenkään kerran tai kaksi, vaan jatkuvalla tahdilla, viikottain. Nimenomaan silloin kun hän TARKOITTAA hyvää. Tämä siksi, että hän ei oikeasti osaa ollenkaan katsoa asioita muiden kannalta, siis siltä kannalta, että mikä olisi muillle kivaa ja miellyttävää. Hänen empatiakykynsä on vähän rajallinen: Hän tietää, minkä PITÄISI olla, ja yrittää toimia sen mukaan, mutta ei osaa ajatella, että onko se pikeasti toisesta juuri tässä tilanteessa mukavaa.

Lisäksi hänen ystävällisyytensä on usein niin liioiteltua, että se vaikuttaa jo pilkalliselta esim kerran olin töissä eräässä erityistilanteessa tekemässä parin tunnin ajan hommaa, joka on omaani huomattavasti alemmalla tasolla ja ihan pelkästääs suorittavaa (siinä pitää käytännössä istua paikallaan ja merkitä valmiiseen listaan ylös, ketkä osallistujista lähtevät ja milloin) - ja koko kahden tunnin ajan hän kävi kyselemässä, että onko minulla nyt kaikki hyvin ja jaksanko varmasti, ihan varmasti, niin että vielä seuraavina påivinä kolleegat ihmettelivät, olinko jotenkin sairas vai pitikö hän minua niin idioottina, että en selviäisi suorittavan tason perusjutusta.

Minä tunnen hänet ja tiedän, ettei hän tarkoita pahaa, mutta välillä minunkin on vaikea sietää sitä. Hän ite ei tajua ollenkaan, että tekee mitään kummallista tai loukkaavaa. Suosittelisin kuitenkin aapeelle, että hän miettisi ”ydtävällisyyttään” ja kohteiliaisuuttaan asteen pidemmälle, ja kysyisi itseltään, että voiko noissaa tillanteissa olla läsnä jotain sellaisiakin asianhaaroja, joita hän ei ole ottanut huomioon.

Lisäksi ehkä olisi hyvä säätää sitä ylenmääräistä kohteliaisuutta vähän alaspäin. Liika on liikaa siiänkin, koska se alkaa vaikuttaa sarkasmilta.

Minua on hyljeksitty päiväkodista lukioon saakka, joten kai minussa jotain vikaa on. Jään aina kaikissa porukoisea ulkopuolelle.

Japanilainen sananparsi: törröttävä naula saa ensimmäisen isku. Eli on oltava samanlainen kuin muut, pidettävä pää alhaalla ja sopeuduttava joukkoon.

Ilmeisesti apllä ja muilla hyljeksityillä on vikaa sosiaalisissa taidoissa jos joka paikassa eri ihmiset kohtelee teitä samoin.

Vierailija kirjoitti:

Japanilainen sananparsi: törröttävä naula saa ensimmäisen isku. Eli on oltava samanlainen kuin muut, pidettävä pää alhaalla ja sopeuduttava joukkoon.

Ilmeisesti apllä ja muilla hyljeksityillä on vikaa sosiaalisissa taidoissa jos joka paikassa eri ihmiset kohtelee teitä samoin.

Ennemmin ottaa sen "iskun", kun peloissaan yrittää olla jotain mitä ei ole.