Paperilla naimisissa, käytännössä yksinhuoltaja
Olen jo todella kyllästynyt tähän. Lapsi on kummankin osalta toivottu ja haluttu, mutta itseäni on alkanut ärsyttämään tämä yksinhuoltajan rooli, vaikka naimisissa olemmekin.
Mies vinkuu ja vonkuu päästä kaiken maailman kissan ristiäisiin, ja jos en halua, että menisi, alkaa mökötys ja mykkäkoulu. Kun tiedän, että makaa koko päivän ja minä teen aivan kaikki yksin, hoidan muksun ja kotityöt. Vähillä unilla itse teen koko ajan kaiken ja en saa hetken rauhaa ollenkaan tai että mies edes kerran nousisi muksun kanssa aikaisin, hoitaisi tämän aamutoimet jne. ja minä saisin nukkua. Ei, aivan mahdoton toive.
En saanut palautua synnytyksestäkään kuin 2 päivää osastolla (ai että siellä olo oli luxusta kotona olemiseen) ja kotiin päästyämmme, minä kirjaimellisesti valvoin 3 viikkoa vuorokauden ympäri ja mies otti isyysvapaansa jonain lomailuna.
Sitten itselle tuli masennus ja aloin palaa jo loppuunkin, eikä se miestä kinnostanut eikä kiinnosta vieläkään. Minä menen ja teen koko ajan oman jaksamiseni äärirajoilla, en enää edes nuku kuin 1-2 h yössä, muuten menee valvoessa, kun ei uni enää tule.
Mies vaatii jatkuvasti omaa aikaa jne.
Mulla ei ole omaa aikaa eikä mitään muutakaan. Kaikki omat juttuni olen laittanut sivuun, lapsi on ykkönen.
Nytkin kuorsaa krapuloissaan oikein tyytyväisenä saunailtansa jälkeen.
Kommentit (23)
Jospa sitä alkaisi käyttäytymään kuin mies. Kauankohan menisi, ennen kuin ensimmäinen lasu kolahtaa? Veikkaan ettei mene kauankaan aikaa, kun eihän sitä nyt äiti-ihminen voi niin käyttäytyä omaa perhettään kohtaan, mikä on miehille sallittua -.-
Olisi kiva tietää, että minkä ikäisiä ap ja hänen miehensä ovat. Sn ehkä just ja just ymmärtää, että parikymppinen nuori mies ei ymmärrä, miten paljon aikaa vauvan hoito vie, mutta se on tärkeää, jos yli 25-vuotias mies ei osallistu kotitöihin ja lasten hoitoon.
Naisen vika? Kyllä mies saisi itse katsoa peiliin, jos ei tajua ettei voi vain noukkia rusinoita pullista.