Apua kissa hyökkäilee kokoajan
Kissa on noin 7 kuukautta eli nuori vielä. Leikattu poika. Käy ulkona valjaissa eikä vietä pitkiä aikoja yksin. Tykkää silittelystä, nukkuu yöt mun vieressä. Mutta saattaa ihan tyhjästä hypätä kiinni jalkoihin, käsiin tai tähdätä ihan suoraan kasvoihin. Ja tekee ihan tosiaan kipeää, mulla on kädet ja jalat täynnä naarmuja. Annan kissalle varoituksen sähisemällä ja korottamalla ääntä mutta ei ole mitään vaikutusta, jolloin viimeinen vaihtoehto on ottaa kissaa niskasta ja irrottaa kädestä/jalasta. Vesipulloa käytin alussa mutta luin ettei tee hyvää kissalle. Ikkunasta ei nää muita kissoja, ollaan niin korkealla, hamsteri on vain kissan lisäksi. Aina kun kissa aloittaa pureskelun rupean leikittämään leluilla, yritän siirtää huomiota toisaalle. Mutta ei mene pitkään kun aloittaa taas pureskelun. Mitä keinoja pitäisi käyttää että kissa oppisi tavoille? Turhauttaa niin äärettömästi, tuntuu siltä että olen jotenkin omalla käytökselläni "pilannut" kissan. Vai kuuluuko tällainen aggressiivisuus ikävaiheeseen? Ei tosiaan ole leikkimielistä näykkimistä, puree ja raapii ihan tosissaan. Haluaisin ymmärtää mikä on johtanut kissan tähän käytökseen.
Kommentit (70)
Hyviä vinkkejä! Kissaa saattaa rauhoittaa myös se, että sillä on asunnossa turvallisia paikkoja. Eli tyypillisesti joku korkealla sijaitseva hylly- tms. viritelmä minne se pääsee kapuamaan ja saa sieltä katsella ympäristöään.
Pitää olla hyvät unenlahjat jos ei herää kun kissa repii silmiä päästä.. Heräät joku aamu ilman silmiä... Ihan kuukauden paras! Kiitos, en ole hetkeen nauranu kenenkään tyhmyydelle näin lujin..
Se vain kissailee. Kissat nyt ovat tuollaisia. Get used to it.
Onpa kauheeta eläinrääkkäystä aloituksessa. Kissaparka haluaisi vaan aktiviteetteja: eli leikkimistä. Ja pieni hellyyskään ei olisi pahaksi. Ja omat reviiripaikat: piiloja ja hyviä makuupaikkoja.
En ole sellaista kissaa tavannut joka ei hyökkäilisi ihmisten kimppuun. Yksiä perkeleitä. Ja omistajat nauraa kihertää vieressä kun meidän Misse on sitten niin leikkisä. Ja hänellä on niin oma tahtokin.
Kissalle pitää myös puhua lempeästi pennusta alkaen, myös käskiessä. Kissa on sun kaveri. Ei se luota sinuun ikinä, jos puhut vihaisesti tai kohtelet sitä väkivaltaisesti. Ei kannata ottaa kissaa, jos ei ymmärrä kissan psykologiaa ja fyysistä olemista. Kissa tarvitsee ymmärtävää rakastamista.
Vierailija kirjoitti:
Hei. Kiitos asiallisista ja (vähemmän asiallisista) kommenteista! Kissa kaipaa siis virikettä, joten paniikkinappula painettu alas. Pitää mennä pyytämään misseltä anteeksi, jos unohtaisi mun tyhmyydet. Ensimmäinen kissan pentu jota mulla on koskaan ollut, niin ei ole aikaisempaa kokemusta käyttäytymisestä. Joululahjaksi kisulle sitten leluja ja herkkuja, ja päivittäistä leikittämistä (paljon enemmän kuin oletin). Hyvää joulun odotusta av-mammoille!
Meillä on 11 kk ikäinen leikattu kissa, jota leikitimme aiemmin n. 4-6 kertaa päivässä n. 5-15 minuuttia kerrallaan nimenomaan näillä kepin päässä olevilla hiiri- ja sulkaleluilla, mutta myös superpallolla ja erilaisilla pienillä pehmoeläimillä ja hiirillä, jotka ovat narun päässä. Kissa leikki innoissaan, mutta sillä meni hommat vähän yli, ja se alkoi jossain vaiheessa leikkiä hyökkiä meitä kohti kynnet esillä, välillä kiinni ottaen jalasta, kädestä, vaatteista jne. Se myös ravasi pitkin poikin huonekaluja ja pöytiä kuin raketti "hullunkiilto" silmissä.
Leikissä annoimme kissan saada aina välillä lelun kiinni, eli ei ollut kyse siitä, ettei se olisi saanut kokea onnistumista saalistamisleikissään.
Luulimme, että leikkaus vähän rauhoittaisi sitä, mutta ei sekään auttanut. Luimme netistä, että kissaa pitää leikittää paljon, jotta se saa purkaa paineitaan, niin sitten se rauhoittuu - kävikin päinvastoin. Leikitys teki siitä aggressiivisen ihmistäkin kohtaan, ja välillä se alkoi saalistaa meitä, vaikkemme sitä leikittäneet.
Sitten päätimme kokeilla, että emme leikitä kissaa enää ollenkaan, mutta laitamme kotiimme roikkumaan leluja sopiviin paikkoihin ja lattialle jätämme erilaisia leluja myös. Kissa alkoi heti samana päivänä leikkiä itsekseen. Kissa leikki paljon, mutta sille ei tullut enää ollenkaan niitä aggressioita eikä se ole sen jälkeen koskaan hyppinyt meitä kohti saalistustyylisesti tai muutenkaan. Meillä on nyt mitä ihanin kisuli.
Eihän luonnossakaan kukaan ihminen leikitä tai provosoi kissoja leikkimään/saalistamaan. Kissat kyllä itse keksivät jos mitä luontonsa mukaista tekemistä, kun näkevät jotain, millä voivat sitä tekemistä ja leikkimistä toteuttaa.
Eräs sen lempilelu on, kun rutistin A-5 -kokoisen ruutupaperin pallon muotoiseksi. Pallo on kevyt, liukuu hyvin lattialla, Kisuli saa sen helposti liikkelle, välillä se kantaa sen suussaan eri paikkaan ja jatkaa leikkiä siellä. Joskus se työntää lelun maton alle. :) Kun lelu menee huonoksi, on uusi helppo tehdä.
Monet ovat edelleen tiukasti sitä mieltä, että kissaa pitää leikittää ihmisen toimesta, mutta meidän kissalle se ei sopinut. Joka päivä se jaksaa leikkiä monta kertaa päivässä ja on iloinen ja hyväntuulinen, syliin hakeutuva kisuli.
Varpaiden suojaksi suosittelen jotain sukkia ja laita jotain sitruunan/teepuuöljyn/mentolin tuoksua sukkiin. Kissat inhoavat näitä kirpeitä hajuja, joten jalkasi saavat olla rauhassa hyökkäilyiltä. Kissanminttu rauhoittaa kissaa, joten voithan iltaisin yrittää rauhoittaa kissan kissanminttu annoksella.
Täällä on jo neuvottu juttelemaan kissalle ja oma kissani kuuntelee mielellään lauluani ja puhettani. Oma kissani ymmärtää ainakin muutaman sanan. Esim. ulos, ruoka, syliin, nukkumaan.
Zooplussassa ainakin on myytävänä erilaisia kissan aktivointileluja. Näissä riittää katille puuhaa myös silloinkin kun olet poissa kotoa.
Vie kissa ajoissa leikattavaksi (kastraatioon siis) kollit laiskistuvat ja rauhoittuvat kastraation jälkeen.
Mukavaa kevättä sinulle ja kissallesi!
Meillä on kolme kissaa, eikä koskaan ole ollut tuollaista ongelmaa. Meillä oli alusta asti kaksi kissaa, kolmas tuli myöhemmin, joten aina on ollut painikavereita. Voi johtua siitä, että tosiaan yrittää leikkiä kanssasi, kissat kuitenkin painivat todella rajustikin keskenään, vaikka kyse olisi leikistä. Ottaisin kissalle kaverin, tai sitten vain jatkat kieltämistä ja ota heti niskasta kiinni ja irrota ja kiellä, niinhän emotkin tekevät kun opettavat pentuja tavoille.
Tommosia kissat on.
Tutulla oli öisin suihkupullo aseena kun lähti vessaan. Kissa hyökkäili ja kävi muuten kiinni.
Eihän kissoja voi edes kouluttaa.
Eli jos haluat pitää kissan, hanki suihkupullo.
Jos vesi ei riitä, lorauta siihen tabascoa sekaan.
Se on pentu ja tuo on sen leikkiä. Kissat hyökkäilee, painii ja puree. Leiki sen kanssa. Homma eläinkaupasta semmonen keppi jonka päässä kuminauha jonka nokassa heiluu höyheniä tms. Kissat tykkää siitä lelusta ihan hurjan paljon. Pieni eläin ei osaa olla ihminen, eikä ymmärrä myöskään sinun komenteluja ja sähinää. Se pikku kisu luulee tekevänsä oikein ja antaa sinulle parastaan, "hienoja taitojaan", joten nyt keksit vaan leluja ja keinoja olla sen kisun kanssa. Se rauhoittuu kyllä aikanaan. Eläinten pennut tarvii seuraa ja leikkiä.
Meidän kissa hyökkäili kimppuuni vanhuuspäiville asti. Minä pelkäsin sitä kattia ihan tosissani erityisesti lapsena, mutta myös aikuisiällä. Se odotti usein jossain piilossa ja yhtäkkiä hyökkäsi päälleni kynnet ojossa. Olin jatkuvasti verinaarmuilla ja vanhempiani se lähinnä nauratti. Kenenkään muun kimppuun kissa ei hyökännyt, ainoastaan minun. Kuulemma "vaistosi" sen, etten erityisemmin pidä kissoista. No, kiitos sen katin, nykyisin VIHAAN kissoja.
Meillä kissa tykkää leikkiä foliopallolla. Eli foliorullasta pala ja purista sitä ruttuun, mutta ei ihan kiinteäksi kovaksi palloksi. Kissa tykkää heitellä ja kantaa palloa kun se on niin kevyttä materiaalia.
Meille otettiin hiirikissoja sillon kun meidän nuorin oli 2 vuotias. Toinen pennuista hyökkäili leikkiessään mutta rajuin ottein opetin ettei sellainen sovi. Kissa oppi heti että mä olen pomo ja mun lapset on mun suojeluksessani. Hyökkäili enää mieheni kimppuun. Rajulla tarkoitan sitä että kun kissa hyökkäsi lahkeeseen niin tönäisin jalalla kauas musta. Jos hyökkäsi käteen sohvalla niin heitin pois sohvalta.
Juu. Tiedän että alapeukkuja tulee paljon mutta mulle on tärkeämpää lasten turvallisuus kuin se että tunteeko kissa itsensä nöyryytetyksi. Ja tulee edelleen syliin, ja antaa tehdä kaikki hoito toimenpiteet ilman taisteluita. Minkäänlaista negatiivista vaikutusta en ole nähnyt.
Outoa... meillä on ollut kolme kissaa eikä ikinä ollut mitään tuollaisia hyökkäilyjä edes pentuna. No joskus ehkä jahtasivat toisiaan mutta eivät ikinä meitä. Jos kissalla on vain tylsää? Leikitä paljon, järjestä tekemistä, kiipeilypuita ym.
Ota vanha sukka ja täytä se vanupalloilla pinkeäksi ja laita srkaan kulkusia. Anna kissan leikkiä ja hyökläillä sen sukan kimppuun.
Tosta syystä mulla on kolme rotukissaa. Eivät hyöki pentuina jalkoihin. En jaksaisi sitä enää kun ikää yli 50v.
Nyt nuorin 4v.
Mikä sitten auttaa niin se että kissa vanhenee. Pennut haluaa vaan leikkiä, syödä ja nukkua.
Meidän kissa teki samaa minulle elämänsä loppuun asti. Kenenkään muun perheenjäsenen kimppuun ei hyökkinyt, kai se pirulainen aavisti, etten pidä kissoista, joten vielä aikuisenakin hyökkäsi kynnet sojossa päälle jostain pöydän alta. Usein vaani rappusilla, että pääsee hyppäämään päälleni. Sen jälkeen vasta olenkin kissoja inhonnut. Oli muutenkin niin tyypillinen kusipääkissa, ei tykännyt olla sylissä, vietti päivät yksinään muilta piilossa ja ihmisten ilmoilla kävi vain syömässä.