Apua kissa hyökkäilee kokoajan

Kissallasi on tekemisen puute. Se metsästää varpaitasi. Leiki sen kanssa enemmän, pari vartin tuokiota päivässä vähintään. Kissa on älykäs ja herkkä eläin, joka kiintyy hyvin vahvasti niihin ihmisiin, jotka sen kanssa osaavat seurustella ja touhuta. Sille kannattaa myös puhua, se oppii ymmärtämään sanoja. Minun kissani ymmärtää sanat "ruoka" ja "hyppää" sekä tunnistaa ihmisten nimet. Mitä enemmän juttelet kissallesi, sitä enemmän se sinua rakastaa, kun huomaa että haluat olla sen kanssa vuorovaikutuksessa. Kissan käsittelykin helpottuu, kun se tottuu ääneesi ja rauhoittuu sitä kuunnellessa.

Sähinä on paha juttu, se luulee että olet vihainen ja alkaa pelätä. Samoin niskanahasta tarttuminen on kissasta äärimmäinen nöyryytys, mutta ehkä se on joskus ainut tapa irrottaa se lihoistasi (koettu on, pää verta valuen).

Suosittelen lämpimästi, että hankit jonkin kissaoppaan ja luet sen huolella.

https://www.booky.fi/tuote/telkanranta_helena/matka_kissan_mieleen/9789…

Sido käpy narun päähän.

Kasta tervaan ja höyheniin.

Oiva kissalelu!

Vierailija kirjoitti:

Mä olen koiraihminen jolla on myös kissa.

En ole ikinä ymmärtänyt miksi kissan pitäisi saada olla pöydällä, nukkua sängyssä, hyökkäillä kimppuun, kuseksia mielenosoitukseksi, tulla silitettäväksi ja kun ei enää halua sitä, raapia yhtä-äkkiä käsi verille.

Meillä kissa paini nuorempana koiran kanssa, härnää sitä välillä vieläkin peräänsä, nukkuu pedillään, ei ikinä raavi eikä pure, jos ei halua silitettävän, lähtee pois. Se odottaa istuen ruokaansa kuten koirakin.

Terve hyvinhoidettu ja tarpeeksi aktivointia ja virikkeitä saava kotikissa ei kuseksi nurkkiin tai huvikseen raavi käsiä verille. Jos se näin tekee niin vika on yleensä ihmisessä.

Nuo muut jutut sen sijaan on makukysymyksiä. Tykkään kun kissa nukkua tuhisee sängyn jalkopäässä joten toki hän saa siinä nukkua.

Kunnolla älähdät niin kyllä auttaa! Ajat sängyn alle piiloon.

Aamulla kun makailin sängyllä vielä puoliunessa, nelivuotias kisu kevyesti läppäsi tassulla peiton alta pilkistäneitä varpaita. Pentuna se teki kunnon hyökkäyksiä, nyt aikuisena en enää muistakaan milloin viimeksi. Ja oli tuonut sängylle minun viereeni leikkihiiren yöllä. Heiteltäväksi se niitä kantaa.

Tiedän että ainakin poikakissoilla nuorena se painimisleikki on todella tärkeää. 

Kääri pyyhe käsivarren ympärille ja ala painimaan kissan kanssa, jos et halua ottaa toista kissaa kaveriksi.

Juuri tälläisten syiden takia suositellaan kahden kissan ottoa, koska pentuna kissojen leikit saattaa olla aika rajuja.

Jos on mielestäsi rajujakin noi hyökkäykset, niin teet sille kissalle selväksi, kuka on pomo.

Otat napakasti kurkusta kiinni ja kissa selälleen. Siinä sitten rauhallisesti kerrot, että sinä määräät. Johon loppuu alistamiset.

Vierailija kirjoitti:

Jos on mielestäsi rajujakin noi hyökkäykset, niin teet sille kissalle selväksi, kuka on pomo.

Otat napakasti kurkusta kiinni ja kissa selälleen. Siinä sitten rauhallisesti kerrot, että sinä määräät. Johon loppuu alistamiset.

Tuo toimii kissoilla, ei koirilla. Kissa voi oppia hyvinkin aggressiiviseksi.

Vierailija kirjoitti:

Jos on mielestäsi rajujakin noi hyökkäykset, niin teet sille kissalle selväksi, kuka on pomo.

Otat napakasti kurkusta kiinni ja kissa selälleen. Siinä sitten rauhallisesti kerrot, että sinä määräät. Johon loppuu alistamiset.

Tämä on hyvä vinkki, jos haluaa kouluttaa itselleen aggressiivisen kissan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on mielestäsi rajujakin noi hyökkäykset, niin teet sille kissalle selväksi, kuka on pomo.

Otat napakasti kurkusta kiinni ja kissa selälleen. Siinä sitten rauhallisesti kerrot, että sinä määräät. Johon loppuu alistamiset.

Tuo toimii kissoilla, ei koirilla. Kissa voi oppia hyvinkin aggressiiviseksi.

Ei toimi edes koirilla,  vanha tietoa.

Älä sähise sille vaan päästä korkea vinkaisu, että kissa tietää purevansa liian lujaa. Kun katsoo kissanpentujen painia, se päättyy yleensä toisen vinkaisemiseen. Sitten kisut nuolevat toisiaan hyvittelyksi ja käpertyvät nukkumaan yhdessä.

Kuulostaa aika normaalille. Meidän puolitoistavuotias on edelleen niin energinen, että tekee noita "hyökkäyksiä" lelujensa perään, jaloille, välillä itsekseenkin jollekin ihan tyhjälle ja tietenkin toiselle kissalle, kun toivoo saavansa tästä painikaverin. Kyllä se siitä rauhoittuu.

Kissanpennuilla on hämmästyttävän paljon energiaa. Ystävälläni on kissa, joka oli pentuna ihan kauhea riiviö, oli jatkuvasti hyökkäämässä jalkoihin kiinni ja muutenkin aina säntäilemässä joka paikkaan. Nykyään on rauhallisempi. Kyllä sinunkin kissasi tuosta rauhoittuu vielä :)

Mulla on kaksi kissaa ja eivät ikinä käytä minuun kynsiä. Kun olivat pieniä, yrittivät alussa, mutta spontaanisti kiljahdin kun sattui. Eivät ikinä kynsineet sen jälkeen.

Vaikka kädellä leikitän, eivät nappaa edes leikillään.

Joo, hienoja maatiaisia molemmat.

Ovat muutenkin ensikertalaisen kissaäitinsä super-upeesti opetettuja, eivät ikinä pissaa tai kakkaa kuin laatikkoon. Neidillä ehti tulla kiima ennen leikkausta, hän huutaen merkkasi hiekkalaatikkoon.

Konstailevat kyllä, murtautuvat kissaruokakaappiin öisin ja osaavat avata ovia ja ovat vaativia, mutta eivät kynsi edes kun leikkaan kynsiä, mikä on inhottavaa. Toki itsekin käyttäydyn kauniisti heitä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Älä sähise sille vaan päästä korkea vinkaisu, että kissa tietää purevansa liian lujaa. Kun katsoo kissanpentujen painia, se päättyy yleensä toisen vinkaisemiseen. Sitten kisut nuolevat toisiaan hyvittelyksi ja käpertyvät nukkumaan yhdessä.

Juuri noin, korkea kiljaisu on tehokas.

Se on nuoren kissan ohimenevä vaihe. Kerran läheiseni kissanpentu hyökkäili koko ajan käsiäni kohti. Jouduin pitämään käsiäni hihojen sisällä, koska heti jos sormi pilkotti jostain, kissa hyökkäsi. Kun muutaman kuukauden päästä näin kissan uudestaan, se ei enää hyökkäillyt, vaikka oli vilkas edelleen.

Soita 112, kyllähän tässä pitää vähintään terapiat ja lääkitys aloittaa. Pari hornettia viikoksi päivystämään talon ylle.

Aina kannatttaisi ottaa kaksi sisäkissaa, jotka telmii keskenään...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun sähiseminen ja äänen korotus ei mitään hyödytä 😂. Kissasi on pentu, se leikkii. Niillä on tapana hyökkiä jalkoihin. Leiki sen kans enemmän leluilla.

Onko kyseessä tosiaan leikkiaggressiivisuus? Eli turhaan panikoin. Paljon olen leikkinyt kissan kanssa. Mua huolestuttaa vaan se voima jolla kissa hyökkää, jos leikkisi niin olisiko lempeämpi?

ap

Juu, kyllä sen sitten huomaa, kun kissa puree tosissaan, siinä on sitten syvät reiät ihossa ja veri lentää :D. Siis ihan oikeasti, jos kissa ei pure kunnolla läpi asti ja raapiminen liittyy vain tuohon hyökkäilyyn, se yrittää leikkiä kanssasi. Oletko saanut pennun alaikäisenä eli onko se luovutettu alle 12 viikkoisena ja tiedätkö, millaisista oloista se on? Yleensä tuo liian kovan voiman käyttö leikkimisessä johtuu siitä, että pentu on vieroitettu ennen aikojaan tai se on syystä tai toisesta kasvanut ilman emon ja sisarusten seuraa, jolloin muut pennut ja emo eivät ole sille ehtineet opettaa, miten kovaa voi purra ja potkia, ettei satu.

Aikanaan, kun ensimmäinen kissa meille tuli, sitä leikitettiin todella paljon niin huiskaleluilla, laserilla, palloilla kuin muillakin. Lisäksi itse leikin sen kanssa hippaa, eli täysin sekopäiseltä varmaan vaikuttaen juoksin kissan kanssa ympäri kämppää, kurkin nurkkien takaa ja haastoimme toisiamme takaa-ajoon. Lisäksi pentu pääsi purkamaan painimistarpeitaan, kun opetin sille, että käden kanssa saa painia, jos käsi on peiton tai huovan sisällä, mutta muuten ei. Otettiin ihan hyviä painimatseja,kun kisu "takajalkatömpsytti" kättäni ja pureskeli huovan läpi. Se oli neljän pennun pentueesta ja oli jo oppinut sopivan voimankäyntön kun tuli meille 14 viikkoisena, mutta vaati tosiaan paljon leikitystä ja riehumista, eikä sekään nyt ihan höyhenen kevysti kiinni ottanut eli ilman peittoa en todellakaan olisi niitä pieniä hampaita käteeni kiinni halunnut.

Otettiin toinen kissa itseasissa juurikin siksi, että saataisin paini- ja leikkikaveri tuolle ensimmäiselle ja vaikka tuota nuorempaakin toki pienenä leikitettiin paljon, meni se jo helpommin, kun purki energiastaan suurimman osan isoveljen kanssa painimiseen ja juoksemiseen. Nyt noiden kanssa käydään ulkona kahdesti päivässä, minkä lisäksi juoksevat ja painivat keskenään sisällä, nuoremman kanssa edelleen heitellään hiiriä ja palloja ja leikitään onkileluilla ja vanhempikin innostuu toisinaan niiden perässä juoksemaan, minkä lisäksi tuo vanhempi tykkää edelleen toisinaan painia käteni ja peiton kanssa ja haastaa minuakin hippaan. Mutta siis juu, kissa tarvitsee ihan hirveästi leikkiseuraa ja keinoja purkaa energiaansa etenkin pienenä, joten jos sinulla ei riitä aikaa riehua kisun kanssa, niin hanki sille kaveri. Siitä toisesta on todella vähän vaivaa siihen nähden, miten paljon se helpottaa elämää, kun kissoilla on riehuntaseuraa toisistaan. Että se siitä vaivattomasta lemmikistä ;D.

Vierailija kirjoitti:

Hei. Kiitos asiallisista ja (vähemmän asiallisista) kommenteista! Kissa kaipaa siis virikettä, joten paniikkinappula painettu alas. Pitää mennä pyytämään misseltä anteeksi, jos unohtaisi mun tyhmyydet. Ensimmäinen kissan pentu jota mulla on koskaan ollut, niin ei ole aikaisempaa kokemusta käyttäytymisestä. Joululahjaksi kisulle sitten leluja ja herkkuja, ja päivittäistä leikittämistä (paljon enemmän kuin oletin). Hyvää joulun odotusta av-mammoille!

Voit helposti tehdä niitä leluja itse, metsästä oksa ja sen päähän naurulla jotain pallukoita tai sulkia, ei maksa juuri mitään.  Oma kisupentu rakasti ohuita naisten vöitä:)!  Toinen asia, onko kisusi jo leikattu?  Ellei ole, niin leikkaus rauhoittaa myös hieman, ja on tarpeen jos haluat sen sisäkisuna pitää. Viimeisenä keinona feliwayn sumute eläinkaupasta= rauhoittaa.