Lue keskustelun säännöt.
En yksinkertaisesti ymmärrä ihmisten vihaa ja negatiivisuutta, tuntuu etten jaksa elää
29.11.2018 |
Lapsena luulin, että ihmiset ovat kaikki mukavia ja rakastavia ja heidän kanssaan on kiva olla.
Kunnes sitten alkoi koulu ja aloin kokea kiusaamista ja nimittelyä, koska mulla oli silmälasit.
Olin puolustuskyvytön, koska en ymmärtänyt, että miksi mua kohtaan käyttäydytään niin vihamielisesti, olin todella hämilläni.
Siitä sit aloin vetäytyä kuoreen hieman, kunnes yläasteella jouduin taas aluksi kiusaamisen uhriksi, mutta fyysisellä väkivallalla sain sen lopetettua. V*ttuilua tottakai jatkui vielä amiksessa ja armeijassa (vaikka olikin hyviä kavereita siellä), koska olin ja olen vaan niin perhanan herkkä ihminen. Tosin erityisherkkyyttä en sillon vielä tunnistanut itsessäni vaikka siitä olisi ollut paljon hyötyä.
Oloani helpottais paljon, jos jotenkin osaisin ymmärtää sen logiikan, että mitä siitä pään aukomisesta ja pahan fiiliksen aiheuttamisesta saa itselleen? Miksi joku haluaa pahaa minulle, vaikken ole tehnyt mitään?
En tietenkään oo ainoa, kuka on saanut kokea tällaista, mutta ois ihan kiva jotenkin ymmärtää, että minkä takia mulle on tavallaan osotettu, että oon arvoton paska, vaikka todellisuudessa haluan hyvää ihmisille ym?
Sen verran tosin oon osannut päätellä, että heillä itellään on varmasti ollut ensin toi "arvoton paska" fiilis ja sit sen takia mäkin koen samoin heidän käsittelynsä jälkeen.
Mut mikähän tässä ihmisyydessä on niin vaikeaa, että ei vaan voi käyttäytyä hyvin?
Oon niin p*rkeleen kyllästynyt siihen, kun ahdistaa 24/7 ja viimiset kolme vuotta noi asiat ja tuntuu, että ei tässä maailmassa ja elämässä oo mitään järkeä, koska ihmiset on niin perseestä.
Kommentit (51)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu jotenkin, että lapset ja nuoret sanovat ääneen ne asiat, joita aikuiset eivät välttämättä sano. En tiedä, saako kukaan muu tästä ajatuksesta mitään tolkkua. Olen siis jollain tasolla varma, että vaikka ollessani teini minua kiusasivat muut nuoret, aikuisetkin suhtautuivat minuun jostain syystä vihamielisesti (vaikka eivät sitä suoraan sanoneetkaan).
AP tässä.
Omalla kohdalla on helpottanut todella paljon, tai oikeastaan oon päässyt sen kiusaamisen yli sillä tavalla, että oon vaan katsellut sitä aikaa ja tilanteita sieltä lintuperspektiivistä.
Mä olin todella todella arka ja ujo sillon teininäkin vielä ja jokseenkin aika ruma. Niin eihän ne muut ihmiset ole nähneet minusta muuta, kun tuon pinnallisen olemuksen ja ulkonäön.
Ja eihän siinä todellakaan mitään vikaa ole, mutta tässä maailmssa jostain syystä vaan ne pikkusieluiset kiusaajat valitsevat uhrikseen tuollaisen heikomman, eikä kiusattu sitten pysty ymmärtämään, että miksi näin tapahtuu. Ja eihän siinä mitään järkeä olekaan, ihminen hyvin usein vaan on jostain syystä eläimen tasolla. Ei sitä tarvitsekaan ymmärtää, että miksi näin on, vaan tärkeintä on vaan havaita asia, että "kappas, näinhän se onkin" ja siinä vaiheessa sitä ei tarvitse enää ottaa niin henkilökohtaisesti.
Vai mitä luulet, miksi sinut valittiin kiusatuksi? Onko sulla koskaan ollut läheisiä ihmissuhteita?
Se on aika jännä, että ihmiset näkevät tän maailman ja elämän jonkinlaisena taistelukenttänä ja kilpailuna, kun "heikompia" pitää tappaa ja sortaa, tai ylipäätään erilaisia. Kai siitä jotain vallan ja omistamisen tunnetta sitten saa?
Ei tää maailma kyllä munkaan paikka ole ja todennäköisesti toi Jeesus juttu on ihan totta, ei tässä muuten mitään järkeä olisi.
Ja jatkan edelliseen vielä viitaten lainaamaani kirjoittajaan, että kyllä sen minuuden ja itsetunnon sieltä saa nostettua, kun oikeasti työstää näitä asioita! :)
Vierailija kirjoitti:
Täytyy itse olla esimerkkinä siitä paremmasta ihmisestä.
Tämä.
Ja vihalla ja negatiivisuudella ei voi taistella vihaa ja negatiivisuutta vastaan, se vaan synnyttää lisää vihaa ja negatiivisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy itse olla esimerkkinä siitä paremmasta ihmisestä.
Tämä.
Ja vihalla ja negatiivisuudella ei voi taistella vihaa ja negatiivisuutta vastaan, se vaan synnyttää lisää vihaa ja negatiivisuutta.
Jep. Tota mä sanoinkin aiemmin, että se suuttuminen ja välitön "itsensä puolustaminen" ei useinkaan ole se paras vaihtoehto tuollaisissa tilanteissa. Sen lisäksi mulla ei ole mitään todeisteltavaa omasta arvostani kenellekkään, mä saan olla just niin herkän oloinen kun haluan ja sitä herkkyyttä, vaikka se näyttäisi heikkoudelta, tuon tähän maailmaan. Kiusaajilla ja heidän egoistisilla jutuillan ei ole valtaa muhun, mua ei haittaa, jos joku näkee mut kiusattavana eikä arvokkaana.
En aio jotenkin piilotella sitä herkkyyttä ihmisiltä tai vetäytyä kuoreen enää tai mitään, en todellakaan. Maailma ei minusta muokkaa mitään itsensä kovettanutta kivikasvoa, joka "puolustelee itseään" joka paikassa. :)
Myötätunto on avain kaikkeen!
Vierailija kirjoitti:
Olen siis jollain tasolla varma, että vaikka ollessani teini minua kiusasivat muut nuoret, aikuisetkin suhtautuivat minuun jostain syystä vihamielisesti (vaikka eivät sitä suoraan sanoneetkaan).
Minulla on samanlaisia kokemuksia. Kuten joku sanoi tuossa yllä, minäkin katselen sitä mennyttä lintuperspektiivistä ja näen kyllä, millainen olin. Joudun tekemään tuhottomasti henkistä työtä, että pystyn hyväksymään sen että en ollut miellyttävä lapsi ja teini, mutta että olin silti yhtä arvokas kuin ne kaikki muutkin lapset ja nuoret silloin. On vaikea kokea itseään arvokkaaksi, jos ainoa tapa jolla tulee nähdyksi ihmisten silmissä, on negatiivinen.
Minä elin lapsuuteni juuri niin. Vanhemmillani oli omat ongelmansa ja luonteensa. Sukulaisille olin näkymätön taustani takia: olin adoptoitu. Se oli myös joillekin syy epäillä minua (ensimmäisen poikaystäväni äiti ei halunnut tavata tästä syystä, ja kertoi sen poikansa välityksellä). Muutaman kerran myös lapsena kuulin, että "mun äidin mielestä sä et ole hyvää seuraa mulle". Menin varmasti rikki joka kerta, kun tätä kuulin. Ok, en ollut hyvä koulussa. Mutta en ollut rettelöitsijä. Lintsasin, koska pelkäsin olla koulussa niin paljon, en siksi, että olisin kuvitellut olevani jotenkin kovis. Saati muita parempi.
Muistan loppu elämäni miltä se tuntui, että ei hyväksytty joukkoon, ja sen, miten tämä on toistunut ja toistunut läpi elämäni. Ja en voi käsittää, miten niillä ilkeillä ja pahantahtoisilla on ystäviä ja minulla ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samanlaisia kokemuksia. Kuten joku sanoi tuossa yllä, minäkin katselen sitä mennyttä lintuperspektiivistä ja näen kyllä, millainen olin. Joudun tekemään tuhottomasti henkistä työtä, että pystyn hyväksymään sen että en ollut miellyttävä lapsi ja teini, mutta että olin silti yhtä arvokas kuin ne kaikki muutkin lapset ja nuoret silloin. On vaikea kokea itseään arvokkaaksi, jos ainoa tapa jolla tulee nähdyksi ihmisten silmissä, on negatiivinen.
Mun mielestä se ongelma on aina ollut se, että on vaan niin samaistanut itsensä ja siihen kuvaan, minkä ulkopuolisille antaa. Vaikka se todellinen itse sit onkin jotain ihan muuta, kun ne toisten ihmisten _mielikuvat_ sinusta.
Jos ei edes tunne kunnolla toista ihmistä, niin ei sillä ole mitään väliä, mitä he sitten sinusta ajattelevat, eikä siihen kannata samaistua.
Mutta on todella ikävää, ettet sit ole koskaan ilmeisesti saanut ystäviä, käsitinkö oikein, eikä ole ollut lämpimiä ja hyväksyviä ihmissuhteita?
Kaikki viha ja raivo, negatiivisuus, johtuu pelosta. Pelko katoaa kun ymmärtää todellisen suuruutensa ja koko maailmankaikkeuden absurdin ”näytelmän”, todellisen olevaisuuden.
Valaistu.
T. Esoteerikko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki viha ja raivo, negatiivisuus, johtuu pelosta. Pelko katoaa kun ymmärtää todellisen suuruutensa ja koko maailmankaikkeuden absurdin ”näytelmän”, todellisen olevaisuuden.
Valaistu.
T. Esoteerikko
Jep, ihan samaa mieltä!
Siksi olen itsekin sen vapautumisen kokenut noista kiusaamisista, kun ei todellakaan samaista itseään toisten mielikuviin ja harhoihin itsestäni. Ja sikäli kun taustalla on vaan toisten ihmisten oma pelko, niin heidän kiusaamisensa ja vihansa ei todellakaan johtu siitä, että MINUSSA olisi jotain väärää.
Maailma ja ihmiset ovat suurimmaksi osaksi pahasti unessa.
T. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samanlaisia kokemuksia. Kuten joku sanoi tuossa yllä, minäkin katselen sitä mennyttä lintuperspektiivistä ja näen kyllä, millainen olin. Joudun tekemään tuhottomasti henkistä työtä, että pystyn hyväksymään sen että en ollut miellyttävä lapsi ja teini, mutta että olin silti yhtä arvokas kuin ne kaikki muutkin lapset ja nuoret silloin. On vaikea kokea itseään arvokkaaksi, jos ainoa tapa jolla tulee nähdyksi ihmisten silmissä, on negatiivinen.
Mun mielestä se ongelma on aina ollut se, että on vaan niin samaistanut itsensä ja siihen kuvaan, minkä ulkopuolisille antaa. Vaikka se todellinen itse sit onkin jotain ihan muuta, kun ne toisten ihmisten _mielikuvat_ sinusta.
Jos ei edes tunne kunnolla toista ihmistä, niin ei sillä ole mitään väliä, mitä he sitten sinusta ajattelevat, eikä siihen kannata samaistua.
Mutta on todella ikävää, ettet sit ole koskaan ilmeisesti saanut ystäviä, käsitinkö oikein, eikä ole ollut lämpimiä ja hyväksyviä ihmissuhteita?
Elämässäni ei ole koskaan ollut lämmintä lapsi-aikuinen-suhdetta. Koskaan ei tullut sellaista hetkeä, että joku aikuinen olisi ottanut siipensä suojaan, tai ollut edes ystävällinen.
Tietenkin se oli kierre, joka alkoi lapsuudesta, ja voimistui mitä vanhemmaksi tulin. Mitä vähemmän hyviä kokemuksia, sitä hymyttömämpi ja sulkeutuneempi lapsi. Mitä pelokkaampi, sen ärsyttävämpi. Jossain vaiheessa varmasti olin myös uhmakas, mutta se tulkittiin ylimielisyytenä, ei pelkona eikä hyväksynnän loputtomana kaipuuna.
Ystäviä ei ole ollut. Enää en edes yritä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samanlaisia kokemuksia. Kuten joku sanoi tuossa yllä, minäkin katselen sitä mennyttä lintuperspektiivistä ja näen kyllä, millainen olin. Joudun tekemään tuhottomasti henkistä työtä, että pystyn hyväksymään sen että en ollut miellyttävä lapsi ja teini, mutta että olin silti yhtä arvokas kuin ne kaikki muutkin lapset ja nuoret silloin. On vaikea kokea itseään arvokkaaksi, jos ainoa tapa jolla tulee nähdyksi ihmisten silmissä, on negatiivinen.
Mun mielestä se ongelma on aina ollut se, että on vaan niin samaistanut itsensä ja siihen kuvaan, minkä ulkopuolisille antaa. Vaikka se todellinen itse sit onkin jotain ihan muuta, kun ne toisten ihmisten _mielikuvat_ sinusta.
Jos ei edes tunne kunnolla toista ihmistä, niin ei sillä ole mitään väliä, mitä he sitten sinusta ajattelevat, eikä siihen kannata samaistua.
Mutta on todella ikävää, ettet sit ole koskaan ilmeisesti saanut ystäviä, käsitinkö oikein, eikä ole ollut lämpimiä ja hyväksyviä ihmissuhteita?Elämässäni ei ole koskaan ollut lämmintä lapsi-aikuinen-suhdetta. Koskaan ei tullut sellaista hetkeä, että joku aikuinen olisi ottanut siipensä suojaan, tai ollut edes ystävällinen.
Tietenkin se oli kierre, joka alkoi lapsuudesta, ja voimistui mitä vanhemmaksi tulin. Mitä vähemmän hyviä kokemuksia, sitä hymyttömämpi ja sulkeutuneempi lapsi. Mitä pelokkaampi, sen ärsyttävämpi. Jossain vaiheessa varmasti olin myös uhmakas, mutta se tulkittiin ylimielisyytenä, ei pelkona eikä hyväksynnän loputtomana kaipuuna.
Ystäviä ei ole ollut. Enää en edes yritä.
No oli kyllä todella ikävä tuuri, että lapsuudessa et kokenut minkäälaista lämmintä suhdetta kehenkään aikuiseen, mikä sit sai aikaan ton kierteen.
Oon monesti miettinyt, että minkä takia juuri MINÄ, olen syntynyt tähän maahan ja tähän perheeseen ja tähän aikaan? Tai just se hämmentävä yksilöllisen "minuuden" kokemus, olisihan yhtä hyvin kai voinut syntyä jonnekin muualle.
Mut koetko kuitenkin olevasi onnellinen elämässäsi ja pystytkö näkemään sen, että se kierre mikä sai alkunsa lapsuudessa, ei ollut sinun vikasi? Koska minkäs sille mahtaa, jos syntyy ja elää keskellä empatiakyvyttömiä ihmisiä.
Ihmiset oikeuttaa itselleen kaiken pahan eri tekosyin, valtaosa taipuu pelosta sortamaan heikompiaan, koska ei itse halua tulla kiusan kohteeksi.
Näissä netti keskusteluissa ei yllättäen ikinä ole pahoja ihmisiä vaan tänne on pesiytynyt, joukko "kilttejä", toistaan "kunniottavia", kaikin puolin "hyviä ihmisiä"
Ihmiset peittelee omaa pahuuttaan, uskottelevat itselleen ja muille olevansa parempia kuin todellisuudessa ovat, mutta omatunto ei anna heille todellista rauhaa.
Ihmiset itsessään on läpimätiä, siksi Jeesus sanoikin, että ihmisen tulee uudestisyntyä pelastuakseen synnin turmeluksesta.
Paremmaksi tämä maailma ei ole todellakaan menossa, vaan päivä päivältä pimeämmäksi.
Kirjoitukset kuvaa hyvin millaisia ihmiset ovat viimeisinä päivinä:
"Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja.
Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia;
heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta."
Paha tulee yhä julkeammin esiin, sitä ei enää osata peitellä samalla tavalla, eikä sitä hävetä.
Kun katsoo millainen maailma on tänä päivänä, minusta tuo kuvaus kuvaa täydellisesti tämän päivän ihmisten toimintaa.
Uudestisyntymisessä kivi sydän vaihdetaan liha sydämeksi.
Ilman Jumalaa missään ei olekkaan mitään järkeä. Elävä usko, uusi sydän, puhdistettu omatunto ja todellinen kestävä rauha antaa vankan perustuksen jalkojen alle, jolloin sisimmässäsi pysyy tuo rauha vaikka koko maailma vihaisi sinua.
Millään mikä ei ole ikuista ei ole mitään todellista arvoa, etsikää sitä mikä säilyy iankaikkisesta iankaikkiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näissä netti keskusteluissa ei yllättäen ikinä ole pahoja ihmisiä vaan tänne on pesiytynyt, joukko "kilttejä", toistaan "kunniottavia", kaikin puolin "hyviä ihmisiä"
Ihmiset peittelee omaa pahuuttaan, uskottelevat itselleen ja muille olevansa parempia kuin todellisuudessa ovat, mutta omatunto ei anna heille todellista rauhaa.Ihmiset itsessään on läpimätiä, siksi Jeesus sanoikin, että ihmisen tulee uudestisyntyä pelastuakseen synnin turmeluksesta.
Ootko lukenut näitä keskusteluja paljon? Koska kyllä täällä on niinkun muuallakin netissä todella paljon ilkeitä ja sadistisia ihmisiä heittelemässä kommenttejaan ja juttujaan. Ei heidän sitä tarvitse mainostaa erikseen, että ovat ilkeitä, koska senhän näkee jo jutuistakin.
Mä tiedän aika monta ihmistä, ketkä eivät ole uskovaisia, mutta eivät todellakaan ole mitään läpimätiä ja turmeltuneita ihmisiä, vain peittelemässä pahuuttaan, niinkuin en minkään tai moni muukaan viattomana tuota pahuutta kokeneista vastaajista ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä netti keskusteluissa ei yllättäen ikinä ole pahoja ihmisiä vaan tänne on pesiytynyt, joukko "kilttejä", toistaan "kunniottavia", kaikin puolin "hyviä ihmisiä"
Ihmiset peittelee omaa pahuuttaan, uskottelevat itselleen ja muille olevansa parempia kuin todellisuudessa ovat, mutta omatunto ei anna heille todellista rauhaa.Ihmiset itsessään on läpimätiä, siksi Jeesus sanoikin, että ihmisen tulee uudestisyntyä pelastuakseen synnin turmeluksesta.
Ootko lukenut näitä keskusteluja paljon? Koska kyllä täällä on niinkun muuallakin netissä todella paljon ilkeitä ja sadistisia ihmisiä heittelemässä kommenttejaan ja juttujaan. Ei heidän sitä tarvitse mainostaa erikseen, että ovat ilkeitä, koska senhän näkee jo jutuistakin.
Mä tiedän aika monta ihmistä, ketkä eivät ole uskovaisia, mutta eivät todellakaan ole mitään läpimätiä ja turmeltuneita ihmisiä, vain peittelemässä pahuuttaan, niinkuin en minkään tai moni muukaan viattomana tuota pahuutta kokeneista vastaajista ole.
Se riippuu mistä keskustellaan. Missä ne sadistit nyt on?
En ole koskaan nähnyt, että joku tunnistaisi itsensä tämän tyyppisistä aloituksista ja kertoisi rohkeasti miksi kohtelee muita niin kuin kohtelee.
Omien sanojensa mukaan kaikki on hyviä, mutta Jumala tuntee sydämet.
Kerrotko mitä kaikkea ajatuksissa olisit ollut valmis tekemään sinun kiusaajillesi tai niille jotka sinua ovat loukanneet ja keskustellaan sitten lisää tästä ihmisten hyvyydestä?
Kyllä niiltä "enkeleitäkin" löytyy omat luurankonsa kaapeistaa.
Vain Totuus tekee vapaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä netti keskusteluissa ei yllättäen ikinä ole pahoja ihmisiä vaan tänne on pesiytynyt, joukko "kilttejä", toistaan "kunniottavia", kaikin puolin "hyviä ihmisiä"
Ihmiset peittelee omaa pahuuttaan, uskottelevat itselleen ja muille olevansa parempia kuin todellisuudessa ovat, mutta omatunto ei anna heille todellista rauhaa.Ihmiset itsessään on läpimätiä, siksi Jeesus sanoikin, että ihmisen tulee uudestisyntyä pelastuakseen synnin turmeluksesta.
Ootko lukenut näitä keskusteluja paljon? Koska kyllä täällä on niinkun muuallakin netissä todella paljon ilkeitä ja sadistisia ihmisiä heittelemässä kommenttejaan ja juttujaan. Ei heidän sitä tarvitse mainostaa erikseen, että ovat ilkeitä, koska senhän näkee jo jutuistakin.
Mä tiedän aika monta ihmistä, ketkä eivät ole uskovaisia, mutta eivät todellakaan ole mitään läpimätiä ja turmeltuneita ihmisiä, vain peittelemässä pahuuttaan, niinkuin en minkään tai moni muukaan viattomana tuota pahuutta kokeneista vastaajista ole.
Se riippuu mistä keskustellaan. Missä ne sadistit nyt on?
En ole koskaan nähnyt, että joku tunnistaisi itsensä tämän tyyppisistä aloituksista ja kertoisi rohkeasti miksi kohtelee muita niin kuin kohtelee.Omien sanojensa mukaan kaikki on hyviä, mutta Jumala tuntee sydämet.
Kerrotko mitä kaikkea ajatuksissa olisit ollut valmis tekemään sinun kiusaajillesi tai niille jotka sinua ovat loukanneet ja keskustellaan sitten lisää tästä ihmisten hyvyydestä?
Kyllä niiltä "enkeleitäkin" löytyy omat luurankonsa kaapeistaa.
Vain Totuus tekee vapaaksi.
En todellakaan usko, että ihminen on lähtökohtaisesti paha ja haluaa pahaa ympärilleen ja läheisilleen, vaan käyttäytyy niin, koska on peloissaan eikä ole saanut tarpeeksi rakkautta.
Se kierre on jatkunut sukupolvilta toisille, vaikka todellisuudessa ainoa mitä me tarvitsemme täällä on RAKKAUTTA, eikä mitään syyllistämistä siitä, kuinka pahoja ja läpimätiä me olemme.
Et auta maapallon kärsimystä yhtään sillä, että saarnaat ja syyllistät ihmisiä heidän pahuudestaan.
Myötätunto ja rakkaus on se, mitä me tarvitaan, eikä niille kiusaajillekkaan tarvitse hautoa, kostoa, kun ymmärtää sen, että he ovat vain niin peloissaan.
Jos joku poikkeaa siitä millainen on itse, on OK tuomita. Näin ajatellaan ja siksi myös tuomitsemista tapahtuu. Sitten on katkeroituneet ihmiset, joilla jokaisella on oma "syynsä" (läheisen kuolema, potkut, omaisuuden menetys...) käytökseensä. Heillä on jo valmiiksi niin paha olla itsensä kanssa, että eivät todennäköisesti edes jaksa välittää, vaikka käyttäytyväisitkin kuin koirat. Ihmisiä kun ollaan, myös katkeroituminen riippuu ihan ihmisluoneesta: toiset katkeroituvat helpommin kuin toiset.
Minulla on samanlainen menneisyys: lähes koko peruskouluaika koulukiusattuna olemista, samoin jatko-opinnoissa. Kokemukseni muodostui jopa ihmisvihaksi asti, mutta olen pyrkinyt työstämään sitä, koska en halua esiintyä em. katkeroituneen ihmisen tavoin. Olenkin huomannut, että iloinen perusolemukseni ärsyttää joitain. Mutta se antaa minulle entisestään voimaa jatkaa eteenpäin.
Ap; löydä oma voimavarasi ja ole ylpeä itsestäsi, olet upea ihminen!
Älähän nyt! Kyllä on olemassa myös tosi paljon ihania ihmisiä. Tuollaiset. Negatiiviset ihmiset on säälittäviä, heillä itsellään menee huonosti ja heidät kannattaa jättää omaan arvoonsa/poistaa omasta elämästä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä netti keskusteluissa ei yllättäen ikinä ole pahoja ihmisiä vaan tänne on pesiytynyt, joukko "kilttejä", toistaan "kunniottavia", kaikin puolin "hyviä ihmisiä"
Ihmiset peittelee omaa pahuuttaan, uskottelevat itselleen ja muille olevansa parempia kuin todellisuudessa ovat, mutta omatunto ei anna heille todellista rauhaa.Ihmiset itsessään on läpimätiä, siksi Jeesus sanoikin, että ihmisen tulee uudestisyntyä pelastuakseen synnin turmeluksesta.
Ootko lukenut näitä keskusteluja paljon? Koska kyllä täällä on niinkun muuallakin netissä todella paljon ilkeitä ja sadistisia ihmisiä heittelemässä kommenttejaan ja juttujaan. Ei heidän sitä tarvitse mainostaa erikseen, että ovat ilkeitä, koska senhän näkee jo jutuistakin.
Mä tiedän aika monta ihmistä, ketkä eivät ole uskovaisia, mutta eivät todellakaan ole mitään läpimätiä ja turmeltuneita ihmisiä, vain peittelemässä pahuuttaan, niinkuin en minkään tai moni muukaan viattomana tuota pahuutta kokeneista vastaajista ole.
Se riippuu mistä keskustellaan. Missä ne sadistit nyt on?
En ole koskaan nähnyt, että joku tunnistaisi itsensä tämän tyyppisistä aloituksista ja kertoisi rohkeasti miksi kohtelee muita niin kuin kohtelee.Omien sanojensa mukaan kaikki on hyviä, mutta Jumala tuntee sydämet.
Kerrotko mitä kaikkea ajatuksissa olisit ollut valmis tekemään sinun kiusaajillesi tai niille jotka sinua ovat loukanneet ja keskustellaan sitten lisää tästä ihmisten hyvyydestä?
Kyllä niiltä "enkeleitäkin" löytyy omat luurankonsa kaapeistaa.
Vain Totuus tekee vapaaksi.
En todellakaan usko, että ihminen on lähtökohtaisesti paha ja haluaa pahaa ympärilleen ja läheisilleen, vaan käyttäytyy niin, koska on peloissaan eikä ole saanut tarpeeksi rakkautta.
Se kierre on jatkunut sukupolvilta toisille, vaikka todellisuudessa ainoa mitä me tarvitsemme täällä on RAKKAUTTA, eikä mitään syyllistämistä siitä, kuinka pahoja ja läpimätiä me olemme.
Et auta maapallon kärsimystä yhtään sillä, että saarnaat ja syyllistät ihmisiä heidän pahuudestaan.
Myötätunto ja rakkaus on se, mitä me tarvitaan, eikä niille kiusaajillekkaan tarvitse hautoa, kostoa, kun ymmärtää sen, että he ovat vain niin peloissaan.
No sitten et usko myöskään Kristusta ja teet Hänestä siten valehtelijan.
Sillä jos ihminen ei ole paha ei ole syytä kieltää itseään, niin kuin ihmisen tulee Kristuksen mukaan tehdä pelastuakseen:
"Ja hän sanoi kaikille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua."
Silloin teet tyhjäksi myös, Kristuksen sanat uudesti syntymisestä:
"Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä."
Ja kun vesität Kristuksen sanat näin, niin mikäli Hän puhui vain omiaan, niin miten silloin millään on väliä?
Jos usko on turhaa niin, mitä sillä on väliä miten toisia kohtelee?
Silloin hyvältä ja pahalta putoaa pohja, jokainen vain repii itselleen sen, minkä irti saa, keinoja kaihtamatta ja siitä on silloin kenenkään turha valittaa, nopeat syö hitaat ja vahvat syö heikot.
Itse olen kokenut hyvin samanlaisia asioita kuin ap ja te muut. Nyt aikuisena saa olla melko lailla rauhassa, mutta kun minuus on nuijittu lattianrakoon jo lapsena eikä itsetunto ole päässyt kehittymään, ei nykyisyys välttämättä lohduta. Lapsena ja teininä kokemani kiusaaminen ahdistaa ja masentaa edelleen. Minusta tuntuu jotenkin, että lapset ja nuoret sanovat ääneen ne asiat, joita aikuiset eivät välttämättä sano. En tiedä, saako kukaan muu tästä ajatuksesta mitään tolkkua. Olen siis jollain tasolla varma, että vaikka ollessani teini minua kiusasivat muut nuoret, aikuisetkin suhtautuivat minuun jostain syystä vihamielisesti (vaikka eivät sitä suoraan sanoneetkaan).
Olen miettinyt sitä, kiusataanko Suomessa jotenkin erityisen paljon? Jos näin on, mistä se johtuu? Tuntuu, että tällä(kin) palstalla on todella paljon yksinäisiä ja masentuneita ihmisiä. Yksinäisten ja masentuneiden isosta määrästä huolimatta asiasta ei voi oikein puhua julkisesti, koska tähän liittyy jokin ihmeellinen tabu. Ei saa näyttää heikkoutta. Törmäsin tähän asenteeseen jo kouluaikoina: kiusaaminen sai minut masentumaan, mutta kun yritin puhua pahasta olostani jollekulle ikätoverille, minut tyrmättiin. Olin kai sitten jotenkin säälittävä, ja aihe herätti kavereissani (niissä harvoissa) kiusaantuneisuutta. Aikuisille en uskaltanut puhua, koska pelkäsin ettei minua uskota. En edes osannut eritellä tuntemuksiani enkä oikein tajunnut sitäkään, että minua oli ihan oikeasti kiusattu todella julmilla tavoilla. Tajusin sen vasta myöhemmin.
Kiitos jos luitte.