Lue keskustelun säännöt.
Mistä tulee käsitys "epäitsekäs vanhempi, itsekäs lapseton"?
29.11.2018 |
Itsekkäitä päätöksiä ovat se lapsen hankkiminen tai hankkimatta jättäminen. Vastuunotto omasta elämästä ja ylipäätään vastuullisuus ei liity lapsiin mitenkään. Millä tahansa työpaikalla huomaa varsin pian, että vanhemmaksi ryhtyneissä on ihan yhtä lailla velttoilijoita ja itsekkäitä oman navan tuijottelijoita kuin lapsettomissa.
Mihin mielestäsi tämä harhaluulo perustuu?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut jättävät lapset tekemättä, koska tietävät että haluavat käyttää rahaa itseensä ja nukkua pitkään, elää hedonistista elämää. Tällöinhän on oikeastaan altruistinen teko olla tekemättä lapsia. Jotkut velat tietysti haluavat elää ilman lapsia ihan muista syistä.
Vanhemmiksi haluavat tavallisesti ymmärtävät, että lapsia varten täytyy uhrata oma mukavuus aika useinkin. Mutta heille on palkitsevaa se suvun jatkaminen ja hoivavietin käyttäminen omiin lapsiin. Jotkut vanhemmat ovat tietysti itsekkäitä myös lapset saatuaan, mutta kyllä sitä yleensä kovasti peitellään ja salataan, koska ihmiset paheksuu. Mutta tästä välittömän mielihyvän lykkäämisestä käsittäisin, että kyseinen ajatus juontuu.Musta on outoa, että minkään muun välittömän mielihyvän lykkääminen ei tee epäitsekkääksi kuin sellaisen, joka johtuu lapsesta. Jonka on ihan omista itsekkäistä lähtökohdistaan hankkinut, koska halusi. Eikö se ole ihmisten mielestä ihan normaalia vastuuntuntoa, että huolehtii lapsensa, lemmikkinsä, tms.
No jos jätät pullan syömättä koska haluat laihduttaa, niin se laihdutus on kai sinua varten. Tai jos säästät rahaa velana jotain varten, niin sinuahan se hyödyttää. Tietenkin joskus voi täytyä venymään ja sietämään epämukavuutta esimerkiksi sukulaisen, toisen aikataulusta myöhästymisen tai asiakkaan takia, mutta tämä on aika pientä kuitenkin verrattuna jokapäiväiseen omien tarpeiden lykkäämiseen. Ja epätyydyttävästä työ-, sukulais-, tms. suhteesta on yleensä joku ulospääsy, kun lapseen sitoutuminen on ultimaattista. Sitten vielä se, että lapsista voi huolehtia huonosti, sinnepäin, tunnollisesti tai jopa haitallisella innnokkuudella. Se, että tulee vanhemmaksi, vaatii mieluiten sitä, että ihan tahdon asteella haluaa huolehtia hyvin.
Toistan aiemman kysymyksen: eikö se ole ihmisten mielestä ihan normaalia vastuuntuntoa, että huolehtii lapsensa, lemmikkinsä, tms. jotka on itse hankkinut itsekkäistä syistä. Se, että sinun aikasi menee asiaan, jonka hankit koska halusit, ei tee siitä ihmisestä itsekästä, joka ei halunut samaa asiaa.
Teen itse esimerkiksi vapaaehtoistyötä, mutta toki koen mielihyvää siitä, että näen vaivaa muiden eteen. En sitä muuten tekisi. Eli ihan itsekkäistä syistä pohjimmiltaan näin, jos asiaa pohtii.
On, on se normaalia vastuuntuntoa ja useimmat ihmiset on toivottavasti ennustaneet oikein sen, mitä se lapsen/lemmikinhoito vaatii. Mutta siinä mielessä se vaatii epäitsekästä käytöstä, että pistää vaikka lapsen nukkumaan ajoissa vaikka itse tekisi mieli katsoa telkkaa juuri silloin. Jos on itsekäs vanhempi, niin katsoo telkkaa ja antaa lapsen valvoa. Ei tässä kai mitään erimielisyyttä sikäli ollut. Se on fakta, että vanhempi joutuu lykkäämään omien mielihalujensa tyydytystä varsin useinkin.
Kyllä, siltä osin olemme samaa mieltä että on normaalista vastuuntunnosta kyse.
Kysymys kuuluukin, miksi lapseton sitten automaattisesti on sitten muka itsekäs? En väitä, että sinä sanoisit niin vaan että lapsettomuus = itsekkyys on hyvin usein ja ilman mitään perusteita heitetty väite.
Todellisuudessa lapsettoman ihmisen lapsettomuus ei kerro ko. piirteestä todennäköisesti mitään, mutta tämä johtopäätös tunnutaan vetävän kovin kevyin perustein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyviä vastauksia. Lisäisin tähän vielä myytin kaikensa antavista, uhrautuvista vanhemmista (erityisesti äideistä), joka ei oikeassa elämässä kuitenkaan läheskään aina pidä paikkaansa. Suomessa on paljon lapsia, joilla on todella kurjat ja v*ttumaiset perheolot.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ainakin tulee siitä, kun ovat huudelleet, että itsepä lapsesi hankit, jos olen pyytänyt pientä palvelusta sovitettuna heidän muihin aikatauluihin sopivasti. Olen pyytänyt vain kerran, enkä pyytäisi montaa kertaa! Epäilen kyllä, että moni oikeasti pelkää lapsia ja ei siksi uskalla olla avuksi. Heille ei ole kertynyt kokemusta eri-ikäisten välisestä kanssakäymisestä!
Sitten kun tällaisen ihmisen yhdistää vielä kiukutteluuun. Tulevat juhliin, jonka sinä järjestät ilman apuja ja vielä jaksavat valittaa juhlista, heillä kun olisi ollut samaan aikaan lapsettomien menoja, joissa olisivat olleet mieluummin!
Muistan vallan hyvin, miten paljon ylimääräistä aikaa oli ja miten paljon siitä käytin vain opiskeluun ja nukkumiseen, kun olin lapseton. Aivan liikaa, olisin ollut virkeämpi vähemmällä unilla! Sitten, kun joku väittää, ettei ehdi pelastamaan minua, kun en löydä ketään muuta hoitamaan lasta 15 min, jotta pääsisin gynekologille rauhassa, niin oletko muka noin kiiireinen? Tai jos tahtoisin nukkua vähän kuolemanväsymystäni pois, jos ystävä vain tekisi juoksulenkkinsä vauvani kanssa, joka itkee, jos rattaat pysähtyvät, koska koliikki ja jonka kanssa en itse sillä hetkellä jaksa juosta, koska univelka, niin johan väkisinkin ajattelen, että onpa itsekäs ihminen! Minä sentään tarjoan hänelle yösijaa aina kun hän on sitä vailla, aamupalaa, kotiruokaa ja monet juhlat ja tämän pienen ajan, kun lapseni itkee 8 tuntia putkeen, hän ei voisi pitää lastani lenkillä mukana edes kahta tuntia! Voisi palauttaa minulle, jos vauva itkisi edelleen rattaiden tärinässä, mutta aina on hiljentynyt! Vaippaa ei tarvitse vaihtaa! Hän juoksee lenkkinsä muutenkin, mutta kun kysyt, hän vastaa, että ei voi luvata mihin kellonaikaan lähtee juoksemaan lauantaina tai lähteekö ollenkaan. Minulla on juoksurattaat, joten mitä jos kuitenkin kokeilisit olla avuksi? Kaksi tuntia unta auttaa minua jaksamaan seuraavat kaksi viikkoa ja varmaan koliikki joskus loppuukin ja ystävyytemme voisi pikkuhiljaa palautua? Lapsen isä on työmatkalla, joten olen kuin yh ilman sinua!
Sinä olet itse lapsesi hankkinut ja sinun niistä kuuluu huolehtia. kenelläkään muulla kuin lapsen vanhemmilla ei ole MITÄÄN velvollisuutta auttaa lastesi hoidossa tai muussa. Et voi vaatia sitä ja sitten loukkaantua. Ihmisillä on omat työnsä, menonsa ja harrastuksensa. Ymmärtäkää ja sisäistäkää ihmiset oikeasti tämä ennenkuin hankitte lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut jättävät lapset tekemättä, koska tietävät että haluavat käyttää rahaa itseensä ja nukkua pitkään, elää hedonistista elämää. Tällöinhän on oikeastaan altruistinen teko olla tekemättä lapsia. Jotkut velat tietysti haluavat elää ilman lapsia ihan muista syistä.
Vanhemmiksi haluavat tavallisesti ymmärtävät, että lapsia varten täytyy uhrata oma mukavuus aika useinkin. Mutta heille on palkitsevaa se suvun jatkaminen ja hoivavietin käyttäminen omiin lapsiin. Jotkut vanhemmat ovat tietysti itsekkäitä myös lapset saatuaan, mutta kyllä sitä yleensä kovasti peitellään ja salataan, koska ihmiset paheksuu. Mutta tästä välittömän mielihyvän lykkäämisestä käsittäisin, että kyseinen ajatus juontuu.Musta on outoa, että minkään muun välittömän mielihyvän lykkääminen ei tee epäitsekkääksi kuin sellaisen, joka johtuu lapsesta. Jonka on ihan omista itsekkäistä lähtökohdistaan hankkinut, koska halusi. Eikö se ole ihmisten mielestä ihan normaalia vastuuntuntoa, että huolehtii lapsensa, lemmikkinsä, tms.
No jos jätät pullan syömättä koska haluat laihduttaa, niin se laihdutus on kai sinua varten. Tai jos säästät rahaa velana jotain varten, niin sinuahan se hyödyttää. Tietenkin joskus voi täytyä venymään ja sietämään epämukavuutta esimerkiksi sukulaisen, toisen aikataulusta myöhästymisen tai asiakkaan takia, mutta tämä on aika pientä kuitenkin verrattuna jokapäiväiseen omien tarpeiden lykkäämiseen. Ja epätyydyttävästä työ-, sukulais-, tms. suhteesta on yleensä joku ulospääsy, kun lapseen sitoutuminen on ultimaattista. Sitten vielä se, että lapsista voi huolehtia huonosti, sinnepäin, tunnollisesti tai jopa haitallisella innnokkuudella. Se, että tulee vanhemmaksi, vaatii mieluiten sitä, että ihan tahdon asteella haluaa huolehtia hyvin.
Toistan aiemman kysymyksen: eikö se ole ihmisten mielestä ihan normaalia vastuuntuntoa, että huolehtii lapsensa, lemmikkinsä, tms. jotka on itse hankkinut itsekkäistä syistä. Se, että sinun aikasi menee asiaan, jonka hankit koska halusit, ei tee siitä ihmisestä itsekästä, joka ei halunut samaa asiaa.
Teen itse esimerkiksi vapaaehtoistyötä, mutta toki koen mielihyvää siitä, että näen vaivaa muiden eteen. En sitä muuten tekisi. Eli ihan itsekkäistä syistä pohjimmiltaan näin, jos asiaa pohtii.
On, on se normaalia vastuuntuntoa ja useimmat ihmiset on toivottavasti ennustaneet oikein sen, mitä se lapsen/lemmikinhoito vaatii. Mutta siinä mielessä se vaatii epäitsekästä käytöstä, että pistää vaikka lapsen nukkumaan ajoissa vaikka itse tekisi mieli katsoa telkkaa juuri silloin. Jos on itsekäs vanhempi, niin katsoo telkkaa ja antaa lapsen valvoa. Ei tässä kai mitään erimielisyyttä sikäli ollut. Se on fakta, että vanhempi joutuu lykkäämään omien mielihalujensa tyydytystä varsin useinkin.
Kyllä, siltä osin olemme samaa mieltä että on normaalista vastuuntunnosta kyse.
Kysymys kuuluukin, miksi lapseton sitten automaattisesti on sitten muka itsekäs? En väitä, että sinä sanoisit niin vaan että lapsettomuus = itsekkyys on hyvin usein ja ilman mitään perusteita heitetty väite.
Todellisuudessa lapsettoman ihmisen lapsettomuus ei kerro ko. piirteestä todennäköisesti mitään, mutta tämä johtopäätös tunnutaan vetävän kovin kevyin perustein.
Hmm. Johtuisikohan tämä siitä, että lapseton ei ole yleensä kokenut sitä 24/7 omien tarpeiden toissijaiseksi laittoa. Tottakai on olemassa hyvin tunnollisia lapsettomia, esim. lääkäreitä, jotka hoitavat kellon ympäri, vaikeita potilaita, pitkiä vuoroja ja ylitöitä. Itsekäs on kyllä väärä sana ja loukkaavaa kuvaamaan lapsetonta. En siltikään keksi sellaista sopivaa sanaa, joka kuvaisi sitä, että suuren luokan vastuuta toisen ihmisen elämästä ei ole. Vapaa, itsellinen, sellainen, joka voi tehdä omat päätökset ennen kaikkea oma hyvinvointi intresseissään?
Ei äiti voi etukäteen tietää onko vauva helppo vaiko vaikea. Univelka tekee kenet tahansa hulluksi ja hulluna joutuu vastaamaan pienestä lapsesta! Miksi olette vapaaehtoistyössä vain tuntemattomalle, tietenkin täysin omilla ehdoillanne ja kuitenkin hylkäätte kipeimmin apua kaipaavan ystävänne, joka yrittää järjestää olosuhteet vauvan kanssa teille helpoimmiksi mahdollisiksi ja on valmis keskustelemaan, jos teitä pelottaa? Eikö siitä saisi vielä parempaa mielihyvää, että auttaisi ystävääkin 15 min tai tekisi kävelylenkin koliikkia muuten itkevän vauvan kanssa jo torstaina eikä lauantaina, vaikka ystävä kysyikin lauantaita? Ystävä varmasti nukkuisi jo torstainakin.
Ei eri auttamistapojen pitäisi sulkea pois toisiaan. Entä jos ystäväsi on tehnyt sinulle palveluksia silloin kun se oli hänelle helppoa, ennen lapsia siis, niin et ole kiitollisuudenvelassa, mutta olet ehkä kuitenkin inhimillinen häntä kohtaan ja autat tiukimman paikan tullen? Ehkä ystäväsi kävi mukavuusalueensa ulkopuolella myös jo silloin kun antoi enemmän apua sinulle, vaikka sinulla ei olisikaan ollut tapana kiittää? Älkää pelätkö, että hän olisi nyt pyytämässä liian usein, kun ette auta edes yhtä kertaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut jättävät lapset tekemättä, koska tietävät että haluavat käyttää rahaa itseensä ja nukkua pitkään, elää hedonistista elämää. Tällöinhän on oikeastaan altruistinen teko olla tekemättä lapsia. Jotkut velat tietysti haluavat elää ilman lapsia ihan muista syistä.
Vanhemmiksi haluavat tavallisesti ymmärtävät, että lapsia varten täytyy uhrata oma mukavuus aika useinkin. Mutta heille on palkitsevaa se suvun jatkaminen ja hoivavietin käyttäminen omiin lapsiin. Jotkut vanhemmat ovat tietysti itsekkäitä myös lapset saatuaan, mutta kyllä sitä yleensä kovasti peitellään ja salataan, koska ihmiset paheksuu. Mutta tästä välittömän mielihyvän lykkäämisestä käsittäisin, että kyseinen ajatus juontuu.Musta on outoa, että minkään muun välittömän mielihyvän lykkääminen ei tee epäitsekkääksi kuin sellaisen, joka johtuu lapsesta. Jonka on ihan omista itsekkäistä lähtökohdistaan hankkinut, koska halusi. Eikö se ole ihmisten mielestä ihan normaalia vastuuntuntoa, että huolehtii lapsensa, lemmikkinsä, tms.
No jos jätät pullan syömättä koska haluat laihduttaa, niin se laihdutus on kai sinua varten. Tai jos säästät rahaa velana jotain varten, niin sinuahan se hyödyttää. Tietenkin joskus voi täytyä venymään ja sietämään epämukavuutta esimerkiksi sukulaisen, toisen aikataulusta myöhästymisen tai asiakkaan takia, mutta tämä on aika pientä kuitenkin verrattuna jokapäiväiseen omien tarpeiden lykkäämiseen. Ja epätyydyttävästä työ-, sukulais-, tms. suhteesta on yleensä joku ulospääsy, kun lapseen sitoutuminen on ultimaattista. Sitten vielä se, että lapsista voi huolehtia huonosti, sinnepäin, tunnollisesti tai jopa haitallisella innnokkuudella. Se, että tulee vanhemmaksi, vaatii mieluiten sitä, että ihan tahdon asteella haluaa huolehtia hyvin.
Toistan aiemman kysymyksen: eikö se ole ihmisten mielestä ihan normaalia vastuuntuntoa, että huolehtii lapsensa, lemmikkinsä, tms. jotka on itse hankkinut itsekkäistä syistä. Se, että sinun aikasi menee asiaan, jonka hankit koska halusit, ei tee siitä ihmisestä itsekästä, joka ei halunut samaa asiaa.
Teen itse esimerkiksi vapaaehtoistyötä, mutta toki koen mielihyvää siitä, että näen vaivaa muiden eteen. En sitä muuten tekisi. Eli ihan itsekkäistä syistä pohjimmiltaan näin, jos asiaa pohtii.
On, on se normaalia vastuuntuntoa ja useimmat ihmiset on toivottavasti ennustaneet oikein sen, mitä se lapsen/lemmikinhoito vaatii. Mutta siinä mielessä se vaatii epäitsekästä käytöstä, että pistää vaikka lapsen nukkumaan ajoissa vaikka itse tekisi mieli katsoa telkkaa juuri silloin. Jos on itsekäs vanhempi, niin katsoo telkkaa ja antaa lapsen valvoa. Ei tässä kai mitään erimielisyyttä sikäli ollut. Se on fakta, että vanhempi joutuu lykkäämään omien mielihalujensa tyydytystä varsin useinkin.
Kyllä, siltä osin olemme samaa mieltä että on normaalista vastuuntunnosta kyse.
Kysymys kuuluukin, miksi lapseton sitten automaattisesti on sitten muka itsekäs? En väitä, että sinä sanoisit niin vaan että lapsettomuus = itsekkyys on hyvin usein ja ilman mitään perusteita heitetty väite.
Todellisuudessa lapsettoman ihmisen lapsettomuus ei kerro ko. piirteestä todennäköisesti mitään, mutta tämä johtopäätös tunnutaan vetävän kovin kevyin perustein.
Hmm. Johtuisikohan tämä siitä, että lapseton ei ole yleensä kokenut sitä 24/7 omien tarpeiden toissijaiseksi laittoa. Tottakai on olemassa hyvin tunnollisia lapsettomia, esim. lääkäreitä, jotka hoitavat kellon ympäri, vaikeita potilaita, pitkiä vuoroja ja ylitöitä. Itsekäs on kyllä väärä sana ja loukkaavaa kuvaamaan lapsetonta. En siltikään keksi sellaista sopivaa sanaa, joka kuvaisi sitä, että suuren luokan vastuuta toisen ihmisen elämästä ei ole. Vapaa, itsellinen, sellainen, joka voi tehdä omat päätökset ennen kaikkea oma hyvinvointi intresseissään?
Jos tekisin päätöksen omasta mielihyvästäni lähtien, elämäni olisi aika erilaista. Jos ihmiset, lapsettomat tai ei, eivät ajattelisi asioita myös muiden näkökulmasta maailma olisi aika karsea paikka.
Äiti ja vauva ovat yksi ja sama ihminen, he elävät siis symbioosissa. Jos et auta vauvaa, et auta ystävääsikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh, lapsettomat eivät taida ymmärtää, että äidit pyytävät apua lapsettomilta ystäviltään vain, jos kyse on hätäensiavusta! Kipeä hammas, gynekologinen tutkimus tai unentarve, toinen lastenhoitaja on perunut viime hetkellä tai yritetään sovittaa joku lyhyt pakollinen meno sopivasti! Teidät säästetään viimeiksi oljenkorsiksi, koska teillä on arvokas titteli, YSTÄVÄ. Ette te yleensä hoida lapsia, vaan autatte ystävää hädässä 15 min tai muutaman tunnin koko vauvan ekan vuoden aikana, jos vain uskallatte auttaa tai ette ajattele vain sen hetkistä mukavuuttanne liikaa! Tiesittehän, että vaippaa ei pyydetä vaihtamaan ja monesti äiti on hälytysvalmiudessa ihan siinä lähellä, jos vauva sittenkin itkisi seurassanne! Voitte yrittää pärjätä 15 min itkunkin kanssa tai luovuttaa vastuun vanhemmalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut jättävät lapset tekemättä, koska tietävät että haluavat käyttää rahaa itseensä ja nukkua pitkään, elää hedonistista elämää. Tällöinhän on oikeastaan altruistinen teko olla tekemättä lapsia. Jotkut velat tietysti haluavat elää ilman lapsia ihan muista syistä.
Vanhemmiksi haluavat tavallisesti ymmärtävät, että lapsia varten täytyy uhrata oma mukavuus aika useinkin. Mutta heille on palkitsevaa se suvun jatkaminen ja hoivavietin käyttäminen omiin lapsiin. Jotkut vanhemmat ovat tietysti itsekkäitä myös lapset saatuaan, mutta kyllä sitä yleensä kovasti peitellään ja salataan, koska ihmiset paheksuu. Mutta tästä välittömän mielihyvän lykkäämisestä käsittäisin, että kyseinen ajatus juontuu.Musta on outoa, että minkään muun välittömän mielihyvän lykkääminen ei tee epäitsekkääksi kuin sellaisen, joka johtuu lapsesta. Jonka on ihan omista itsekkäistä lähtökohdistaan hankkinut, koska halusi. Eikö se ole ihmisten mielestä ihan normaalia vastuuntuntoa, että huolehtii lapsensa, lemmikkinsä, tms.
No jos jätät pullan syömättä koska haluat laihduttaa, niin se laihdutus on kai sinua varten. Tai jos säästät rahaa velana jotain varten, niin sinuahan se hyödyttää. Tietenkin joskus voi täytyä venymään ja sietämään epämukavuutta esimerkiksi sukulaisen, toisen aikataulusta myöhästymisen tai asiakkaan takia, mutta tämä on aika pientä kuitenkin verrattuna jokapäiväiseen omien tarpeiden lykkäämiseen. Ja epätyydyttävästä työ-, sukulais-, tms. suhteesta on yleensä joku ulospääsy, kun lapseen sitoutuminen on ultimaattista. Sitten vielä se, että lapsista voi huolehtia huonosti, sinnepäin, tunnollisesti tai jopa haitallisella innnokkuudella. Se, että tulee vanhemmaksi, vaatii mieluiten sitä, että ihan tahdon asteella haluaa huolehtia hyvin.
Toistan aiemman kysymyksen: eikö se ole ihmisten mielestä ihan normaalia vastuuntuntoa, että huolehtii lapsensa, lemmikkinsä, tms. jotka on itse hankkinut itsekkäistä syistä. Se, että sinun aikasi menee asiaan, jonka hankit koska halusit, ei tee siitä ihmisestä itsekästä, joka ei halunut samaa asiaa.
Teen itse esimerkiksi vapaaehtoistyötä, mutta toki koen mielihyvää siitä, että näen vaivaa muiden eteen. En sitä muuten tekisi. Eli ihan itsekkäistä syistä pohjimmiltaan näin, jos asiaa pohtii.
On, on se normaalia vastuuntuntoa ja useimmat ihmiset on toivottavasti ennustaneet oikein sen, mitä se lapsen/lemmikinhoito vaatii. Mutta siinä mielessä se vaatii epäitsekästä käytöstä, että pistää vaikka lapsen nukkumaan ajoissa vaikka itse tekisi mieli katsoa telkkaa juuri silloin. Jos on itsekäs vanhempi, niin katsoo telkkaa ja antaa lapsen valvoa. Ei tässä kai mitään erimielisyyttä sikäli ollut. Se on fakta, että vanhempi joutuu lykkäämään omien mielihalujensa tyydytystä varsin useinkin.
Kyllä, siltä osin olemme samaa mieltä että on normaalista vastuuntunnosta kyse.
Kysymys kuuluukin, miksi lapseton sitten automaattisesti on sitten muka itsekäs? En väitä, että sinä sanoisit niin vaan että lapsettomuus = itsekkyys on hyvin usein ja ilman mitään perusteita heitetty väite.
Todellisuudessa lapsettoman ihmisen lapsettomuus ei kerro ko. piirteestä todennäköisesti mitään, mutta tämä johtopäätös tunnutaan vetävän kovin kevyin perustein.
Hmm. Johtuisikohan tämä siitä, että lapseton ei ole yleensä kokenut sitä 24/7 omien tarpeiden toissijaiseksi laittoa. Tottakai on olemassa hyvin tunnollisia lapsettomia, esim. lääkäreitä, jotka hoitavat kellon ympäri, vaikeita potilaita, pitkiä vuoroja ja ylitöitä. Itsekäs on kyllä väärä sana ja loukkaavaa kuvaamaan lapsetonta. En siltikään keksi sellaista sopivaa sanaa, joka kuvaisi sitä, että suuren luokan vastuuta toisen ihmisen elämästä ei ole. Vapaa, itsellinen, sellainen, joka voi tehdä omat päätökset ennen kaikkea oma hyvinvointi intresseissään?
Vapaa ja itsellinenkin ovat vähän hämääviä, koska vapaus ei tavallisen työtätekevän ihmisen elämässä ole mitenkään vahva tekijä. Joo, saa nukkua silloin kun nukuttaa (ja pystyy nukkumaan) ja aikaa on enemmän omiin asioihin, mutta vapaus on eri asia.
Ennen kaikkea oma hyvinvointi intresseissä - määritelmä tökki jo pahasti. Ihmiset joutuvat koko ajan ottamaan muut huomioon, oli lapsia tai ei. Tuosta määritelmästä tulee mieleen ihminen, joka menee hedonismi edellä ja viis veisaa muista. Erityisesti tuo kuulostaa äärimmäisen paljon juurikin sitä lapsettoman määrittelyä itsekkääksi ilman mitään oikeaa syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ero on itsestäänselvä. Itsekkäälle tärkeintä on omat asiat ja epäitsekäs huolehtii ensisijaisesti muista. Vaikka tässä egosentrisessä maailmassa ihmisten yksilöllisyyttä korostetaan jatkuvasti, tunnutaan unohtavan, että myös lapset ovat erillisiä yksilöitä eivätkä vanhempien egonjatkeita. Siitäkin huolimatta, että ovat suunniteltuja ja toivottuja. Yhtä lailla voidaan huolehtia ystävistä tai vaikka iäkkäistä tai sairaista vanhemmista.
Lapset ovat yhteiskunnan jatkuvuudelle olennainen asia. Tästä syystä lastenhankinta voidaan nähdä epäitsekkäänäkin. Toki itsekkäitäkin syitä lisääntyä on. Ja toisaalta epäitsekkäitä syitä jäädä lapsettomaksi.
Me ollaan kaikki erilaisia eikä toisten valintoja tarvitse dissata vain siksi, että itse tekee toisin. Useimmiten tuo erilaisten toimintamallien kritisointi pohjautuu epävarmuuteen omien valintojen suhteen, mikä on kurjaa kaikkien osapuolten kannalta.
Itse olen kiitollinen lisääntyville, heidän ansiostaan lapsettomistakin on joku huolehtimassa kun vanhuus koittaa.
Vierailija kirjoitti:
Heh, lapsettomat eivät taida ymmärtää, että äidit pyytävät apua lapsettomilta ystäviltään vain, jos kyse on hätäensiavusta! Kipeä hammas, gynekologinen tutkimus tai unentarve, toinen lastenhoitaja on perunut viime hetkellä tai yritetään sovittaa joku lyhyt pakollinen meno sopivasti! Teidät säästetään viimeiksi oljenkorsiksi, koska teillä on arvokas titteli, YSTÄVÄ. Ette te yleensä hoida lapsia, vaan autatte ystävää hädässä 15 min tai muutaman tunnin koko vauvan ekan vuoden aikana, jos vain uskallatte auttaa tai ette ajattele vain sen hetkistä mukavuuttanne liikaa! Tiesittehän, että vaippaa ei pyydetä vaihtamaan ja monesti äiti on hälytysvalmiudessa ihan siinä lähellä, jos vauva sittenkin itkisi seurassanne! Voitte yrittää pärjätä 15 min itkunkin kanssa tai luovuttaa vastuun vanhemmalle.
Tämä keskustelu on mennyt ihan ihme raiteille. Kyse ei ollut joidenkin lapsettomien kyvyttömyydestä auttaa vanhempia vaan siitä, miksi kaikkia lapsettomia pidetään aika usein itsekkäinä ihan riippumatta siitä, ovatko he oikeasti itsekkätä.
Autan itse ystäviäni, joilla on lapsia ja huolehdin myös entisen mieheni lapsesta tämän vieraillessa meillä toisin kuin lapsen isä, jota kiinnosti enemmän pleikka ja omat harrastukset.
Lapsettomuus ei tee ihmisestä itsekästä. Ei, vaikka sinä tuntisit itsekkään ihmisen, joka on lisäksi lapseton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei tule ajatelleeksi et lapseton on voinut tehdä epäitsekkään teon. Varsinkaan tätä ei ajattele he joilla on lapsia.
Miksi meiltä kysytään et miksi et halua lapsia tms tai sanotaan et kadut myöhemmin. Pahempi se olis saada lapsi ja katua sitä myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut jättävät lapset tekemättä, koska tietävät että haluavat käyttää rahaa itseensä ja nukkua pitkään, elää hedonistista elämää. Tällöinhän on oikeastaan altruistinen teko olla tekemättä lapsia. Jotkut velat tietysti haluavat elää ilman lapsia ihan muista syistä.
Vanhemmiksi haluavat tavallisesti ymmärtävät, että lapsia varten täytyy uhrata oma mukavuus aika useinkin. Mutta heille on palkitsevaa se suvun jatkaminen ja hoivavietin käyttäminen omiin lapsiin. Jotkut vanhemmat ovat tietysti itsekkäitä myös lapset saatuaan, mutta kyllä sitä yleensä kovasti peitellään ja salataan, koska ihmiset paheksuu. Mutta tästä välittömän mielihyvän lykkäämisestä käsittäisin, että kyseinen ajatus juontuu.Musta on outoa, että minkään muun välittömän mielihyvän lykkääminen ei tee epäitsekkääksi kuin sellaisen, joka johtuu lapsesta. Jonka on ihan omista itsekkäistä lähtökohdistaan hankkinut, koska halusi. Eikö se ole ihmisten mielestä ihan normaalia vastuuntuntoa, että huolehtii lapsensa, lemmikkinsä, tms.
No jos jätät pullan syömättä koska haluat laihduttaa, niin se laihdutus on kai sinua varten. Tai jos säästät rahaa velana jotain varten, niin sinuahan se hyödyttää. Tietenkin joskus voi täytyä venymään ja sietämään epämukavuutta esimerkiksi sukulaisen, toisen aikataulusta myöhästymisen tai asiakkaan takia, mutta tämä on aika pientä kuitenkin verrattuna jokapäiväiseen omien tarpeiden lykkäämiseen. Ja epätyydyttävästä työ-, sukulais-, tms. suhteesta on yleensä joku ulospääsy, kun lapseen sitoutuminen on ultimaattista. Sitten vielä se, että lapsista voi huolehtia huonosti, sinnepäin, tunnollisesti tai jopa haitallisella innnokkuudella. Se, että tulee vanhemmaksi, vaatii mieluiten sitä, että ihan tahdon asteella haluaa huolehtia hyvin.
Toistan aiemman kysymyksen: eikö se ole ihmisten mielestä ihan normaalia vastuuntuntoa, että huolehtii lapsensa, lemmikkinsä, tms. jotka on itse hankkinut itsekkäistä syistä. Se, että sinun aikasi menee asiaan, jonka hankit koska halusit, ei tee siitä ihmisestä itsekästä, joka ei halunut samaa asiaa.
Teen itse esimerkiksi vapaaehtoistyötä, mutta toki koen mielihyvää siitä, että näen vaivaa muiden eteen. En sitä muuten tekisi. Eli ihan itsekkäistä syistä pohjimmiltaan näin, jos asiaa pohtii.
Silti ajatellaan että se on epäitsekästä jos auttaa muita ja luopuu täten omastaan, vai eikö? Sinun tavallasi ajateltuna mikään ei koskaan ole epäitsekästä, koska itse hyötyy aina kaikesta (tulee itselle hyvä olo kun auttaa muita esim.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heh, lapsettomat eivät taida ymmärtää, että äidit pyytävät apua lapsettomilta ystäviltään vain, jos kyse on hätäensiavusta! Kipeä hammas, gynekologinen tutkimus tai unentarve, toinen lastenhoitaja on perunut viime hetkellä tai yritetään sovittaa joku lyhyt pakollinen meno sopivasti! Teidät säästetään viimeiksi oljenkorsiksi, koska teillä on arvokas titteli, YSTÄVÄ. Ette te yleensä hoida lapsia, vaan autatte ystävää hädässä 15 min tai muutaman tunnin koko vauvan ekan vuoden aikana, jos vain uskallatte auttaa tai ette ajattele vain sen hetkistä mukavuuttanne liikaa! Tiesittehän, että vaippaa ei pyydetä vaihtamaan ja monesti äiti on hälytysvalmiudessa ihan siinä lähellä, jos vauva sittenkin itkisi seurassanne! Voitte yrittää pärjätä 15 min itkunkin kanssa tai luovuttaa vastuun vanhemmalle.
lapsella ei ilemisesti ole isää ollenkaan, on neitseestä siinnyt?
Olen miettinyt että miten voidaan samaan aikaan hehkuttaa vanhemmuutta mutta kuitenkin pitää itsekkäänä sitä, jos ei hanki lapsia. Jos lapsettomuus on itsekästä niin silloin myönnetään että siinä on huomattavasti etuja lasten tekemiseen nähden.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ainakin tulee siitä, kun ovat huudelleet, että itsepä lapsesi hankit, jos olen pyytänyt pientä palvelusta sovitettuna heidän muihin aikatauluihin sopivasti. Olen pyytänyt vain kerran, enkä pyytäisi montaa kertaa! Epäilen kyllä, että moni oikeasti pelkää lapsia ja ei siksi uskalla olla avuksi. Heille ei ole kertynyt kokemusta eri-ikäisten välisestä kanssakäymisestä!
Sitten kun tällaisen ihmisen yhdistää vielä kiukutteluuun. Tulevat juhliin, jonka sinä järjestät ilman apuja ja vielä jaksavat valittaa juhlista, heillä kun olisi ollut samaan aikaan lapsettomien menoja, joissa olisivat olleet mieluummin!
Muistan vallan hyvin, miten paljon ylimääräistä aikaa oli ja miten paljon siitä käytin vain opiskeluun ja nukkumiseen, kun olin lapseton. Aivan liikaa, olisin ollut virkeämpi vähemmällä unilla! Sitten, kun joku väittää, ettei ehdi pelastamaan minua, kun en löydä ketään muuta hoitamaan lasta 15 min, jotta pääsisin gynekologille rauhassa, niin oletko muka noin kiiireinen? Tai jos tahtoisin nukkua vähän kuolemanväsymystäni pois, jos ystävä vain tekisi juoksulenkkinsä vauvani kanssa, joka itkee, jos rattaat pysähtyvät, koska koliikki ja jonka kanssa en itse sillä hetkellä jaksa juosta, koska univelka, niin johan väkisinkin ajattelen, että onpa itsekäs ihminen! Minä sentään tarjoan hänelle yösijaa aina kun hän on sitä vailla, aamupalaa, kotiruokaa ja monet juhlat ja tämän pienen ajan, kun lapseni itkee 8 tuntia putkeen, hän ei voisi pitää lastani lenkillä mukana edes kahta tuntia! Voisi palauttaa minulle, jos vauva itkisi edelleen rattaiden tärinässä, mutta aina on hiljentynyt! Vaippaa ei tarvitse vaihtaa! Hän juoksee lenkkinsä muutenkin, mutta kun kysyt, hän vastaa, että ei voi luvata mihin kellonaikaan lähtee juoksemaan lauantaina tai lähteekö ollenkaan. Minulla on juoksurattaat, joten mitä jos kuitenkin kokeilisit olla avuksi? Kaksi tuntia unta auttaa minua jaksamaan seuraavat kaksi viikkoa ja varmaan koliikki joskus loppuukin ja ystävyytemme voisi pikkuhiljaa palautua? Lapsen isä on työmatkalla, joten olen kuin yh ilman sinua!
Voin hyvin kuvitella entisellä ystävälläni olleen samanlaisia olettamia kuin sinulla. Minä autoin, mutta en varmaan tarpeeksi hänen mielestään. Yhden kerran häneltä pyysin apua 30-vuotisen tuttavuutemme aikana; ei auttanut. Tällä logiikalla hän on itsekäs, ja niin hän onkin.
Itse ajattelen, että ne lapset ovat ihan oikeasti sen asia, joka ne on tänne halunnut ja tehnyt.
Voisit soittaa Mannerheimin lastensuojeluliittoon. Siellä on lastenhoitoapua tarjolla. Sitä suosittelin entiselle ystävällenikin, mutta hän sen rinnasti varmaan johonkin huostaanottoon tms. Mene ja tiedä.
Monella on syvällä itsekkäitä motiiveja olla hankkimatta lapsia. Omista lähtökohdistaan toista auttaessaan ei koskaan luovu mistään ja on siis pohjimmiltaan itsekäs.
Hädässä ystävä tunnetaan! Onko hän sinulle oikea ystävä?
Kannattaa muistaa että lapsi ei ole vain omaa hoivaviettiä varten tehtävä asia, vaan ihminen joka elää omaa elämäänsä. Jokainen äiti varmasti pistää aina lapsensa etusijalle tämän synnyttyä, mutta lapsi ei ole objekti jonka voi vaan ostaa ja omistaa. Lapsen tulevan hyvinvoinnin pitäisi olla ensimmäinen asia jota pohditaan siinä vaiheessa kun lasta aletaan suunnittelemaan. Ja yleensä tämän olemattoman lapsen hyvinvoinnin ajattelu omaan elämään heijastaen on syy jäädä lapsettomaksi. Eikä vaan siksi "koska yhteiskunta vaatii". Itse minulla ei ole hoivaviettiä laisinkaan. Jos saisin nyt lapsen, jäisi lapsi varmasti oman elämäni elämisen varjoon joka varmasti johtaisi siihen että lapsi on onneton. Ja koska en kuitenkaan ole täysin tunteeton, kyllä. Se tekisi myös minusta onnettoman. Jouduisin uhrautumaan lapseni onnen vuoksi, olemaan itse onneton koko loppuelämäni jotta lapsi voisi olla onnellinen. Ja en tiedä teistä.. Mutta kyllä minä haluan elää elämäni mielummin onnellisena kuin onnettomana. Ja minulle lapsi ei tuo sitä onnea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut jättävät lapset tekemättä, koska tietävät että haluavat käyttää rahaa itseensä ja nukkua pitkään, elää hedonistista elämää. Tällöinhän on oikeastaan altruistinen teko olla tekemättä lapsia. Jotkut velat tietysti haluavat elää ilman lapsia ihan muista syistä.
Vanhemmiksi haluavat tavallisesti ymmärtävät, että lapsia varten täytyy uhrata oma mukavuus aika useinkin. Mutta heille on palkitsevaa se suvun jatkaminen ja hoivavietin käyttäminen omiin lapsiin. Jotkut vanhemmat ovat tietysti itsekkäitä myös lapset saatuaan, mutta kyllä sitä yleensä kovasti peitellään ja salataan, koska ihmiset paheksuu. Mutta tästä välittömän mielihyvän lykkäämisestä käsittäisin, että kyseinen ajatus juontuu.Musta on outoa, että minkään muun välittömän mielihyvän lykkääminen ei tee epäitsekkääksi kuin sellaisen, joka johtuu lapsesta. Jonka on ihan omista itsekkäistä lähtökohdistaan hankkinut, koska halusi. Eikö se ole ihmisten mielestä ihan normaalia vastuuntuntoa, että huolehtii lapsensa, lemmikkinsä, tms.
No jos jätät pullan syömättä koska haluat laihduttaa, niin se laihdutus on kai sinua varten. Tai jos säästät rahaa velana jotain varten, niin sinuahan se hyödyttää. Tietenkin joskus voi täytyä venymään ja sietämään epämukavuutta esimerkiksi sukulaisen, toisen aikataulusta myöhästymisen tai asiakkaan takia, mutta tämä on aika pientä kuitenkin verrattuna jokapäiväiseen omien tarpeiden lykkäämiseen. Ja epätyydyttävästä työ-, sukulais-, tms. suhteesta on yleensä joku ulospääsy, kun lapseen sitoutuminen on ultimaattista. Sitten vielä se, että lapsista voi huolehtia huonosti, sinnepäin, tunnollisesti tai jopa haitallisella innnokkuudella. Se, että tulee vanhemmaksi, vaatii mieluiten sitä, että ihan tahdon asteella haluaa huolehtia hyvin.
Toistan aiemman kysymyksen: eikö se ole ihmisten mielestä ihan normaalia vastuuntuntoa, että huolehtii lapsensa, lemmikkinsä, tms. jotka on itse hankkinut itsekkäistä syistä. Se, että sinun aikasi menee asiaan, jonka hankit koska halusit, ei tee siitä ihmisestä itsekästä, joka ei halunut samaa asiaa.
Teen itse esimerkiksi vapaaehtoistyötä, mutta toki koen mielihyvää siitä, että näen vaivaa muiden eteen. En sitä muuten tekisi. Eli ihan itsekkäistä syistä pohjimmiltaan näin, jos asiaa pohtii.
Silti ajatellaan että se on epäitsekästä jos auttaa muita ja luopuu täten omastaan, vai eikö? Sinun tavallasi ajateltuna mikään ei koskaan ole epäitsekästä, koska itse hyötyy aina kaikesta (tulee itselle hyvä olo kun auttaa muita esim.)
Juurikin näin. Esimerkkini tarkoitus oli juurikin sen esiinnostaminen, että menee aikamoiseksi saivarteluksi, jos aletaan vetää johtopäätöksiä itsekkyydestä ja epäitsekkyydestä heppoisin perustein.
Olipa katkeraa tekstiä. Ei tuohon voi todeta muuta kuin sen, että itse olet sen kakarasi hankkinut. Kun se nyt vaan on niin. Ei sun ystävälläsi ole mitään velvollisuutta hoitaa sun kakaraasi eikä sun väsymyksesi ole hänen vikansa.