Lue keskustelun säännöt.
Mistä tulee käsitys "epäitsekäs vanhempi, itsekäs lapseton"?
29.11.2018 |
Itsekkäitä päätöksiä ovat se lapsen hankkiminen tai hankkimatta jättäminen. Vastuunotto omasta elämästä ja ylipäätään vastuullisuus ei liity lapsiin mitenkään. Millä tahansa työpaikalla huomaa varsin pian, että vanhemmaksi ryhtyneissä on ihan yhtä lailla velttoilijoita ja itsekkäitä oman navan tuijottelijoita kuin lapsettomissa.
Mihin mielestäsi tämä harhaluulo perustuu?
Kommentit (46)
Mihin harhaluulot perustuvat? Henkiseen laiskuuteen, kyvyttömyyteen tunnistaa, käsitellä ja muistaa faktoja, tunne-elämään.
On monenlaisia vanhempia, monenlaisia lapsettomia. Leimakirveen heiluttelu on yleensä merkki henkisestä laiskuudesta, defensseistä ja matalasta älykkyydestäkin. Mustavalkoisen maailmankuvan omaava haluaa lokeroida kaiken mahdollisimman yksinkertaisin arkistointiperustein, koska hänen kognitiivinen kapasiteettinsa ei muuhun riitä.
Ylessä oli pari päivää sitten jännä juttu siitä, miten vaikeaa on erottaa faktatieto ja mielipide toisistaan etenkin silloin, kun fakta on virheellinen. Sitä erehtyy helposti pitämään mielipiteenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulisin tulevan siitä, että lasten hankkiminen on ns. normaali ja siitä poikkeaminen on altistanut lapsettoman ihmisen asian tarkastelulle.
Onhan tosi, että lapset teettävät työtä vanhemmilleen tai ainakin pitäisi. Kurjassa tapauksessa lapsille tapahtuu pahoja asioita, mitkä ovat hirvittävää tuskaa aiheuttavia asioita vanhemmille.
Jotkut sitten ajattelevat, ettei lapsettomalla voisi olla vaikeaa. Kaikilla voi vaan olla ihan kamalaa tai hienoa lapsista huolimatta tai juuri niistä johtuen.
Vierailija<strong> kirjoitti:
Mihin harhaluulot perustuvat? Henkiseen laiskuuteen, kyvyttömyyteen tunnistaa, käsitellä ja muistaa faktoja, tunne-elämään.
On monenlaisia vanhempia, monenlaisia lapsettomia. Leimakirveen heiluttelu on yleensä merkki henkisestä laiskuudesta, defensseistä ja matalasta älykkyydestäkin.
Nämä huutelut jopa naamatusten (netistä puhumattakaan) ovat niin yleisiä, että aika suuri osa ihmisistä taitaa olla kuvauksen mukaisia.
Itsekäshän ihminen voi olla aivan perhetilanteestaan tai perheettömyydestään riippumatta.
Eli ei se sitä katso, vaan kysymys on vain ja yksinomaan sen ihmisen ITSENSÄ luonteesta, eikä mistään muusta.
Minulla ainakin tulee siitä, kun ovat huudelleet, että itsepä lapsesi hankit, jos olen pyytänyt pientä palvelusta sovitettuna heidän muihin aikatauluihin sopivasti. Olen pyytänyt vain kerran, enkä pyytäisi montaa kertaa! Epäilen kyllä, että moni oikeasti pelkää lapsia ja ei siksi uskalla olla avuksi. Heille ei ole kertynyt kokemusta eri-ikäisten välisestä kanssakäymisestä!
Sitten kun tällaisen ihmisen yhdistää vielä kiukutteluuun. Tulevat juhliin, jonka sinä järjestät ilman apuja ja vielä jaksavat valittaa juhlista, heillä kun olisi ollut samaan aikaan lapsettomien menoja, joissa olisivat olleet mieluummin!
Muistan vallan hyvin, miten paljon ylimääräistä aikaa oli ja miten paljon siitä käytin vain opiskeluun ja nukkumiseen, kun olin lapseton. Aivan liikaa, olisin ollut virkeämpi vähemmällä unilla! Sitten, kun joku väittää, ettei ehdi pelastamaan minua, kun en löydä ketään muuta hoitamaan lasta 15 min, jotta pääsisin gynekologille rauhassa, niin oletko muka noin kiiireinen? Tai jos tahtoisin nukkua vähän kuolemanväsymystäni pois, jos ystävä vain tekisi juoksulenkkinsä vauvani kanssa, joka itkee, jos rattaat pysähtyvät, koska koliikki ja jonka kanssa en itse sillä hetkellä jaksa juosta, koska univelka, niin johan väkisinkin ajattelen, että onpa itsekäs ihminen! Minä sentään tarjoan hänelle yösijaa aina kun hän on sitä vailla, aamupalaa, kotiruokaa ja monet juhlat ja tämän pienen ajan, kun lapseni itkee 8 tuntia putkeen, hän ei voisi pitää lastani lenkillä mukana edes kahta tuntia! Voisi palauttaa minulle, jos vauva itkisi edelleen rattaiden tärinässä, mutta aina on hiljentynyt! Vaippaa ei tarvitse vaihtaa! Hän juoksee lenkkinsä muutenkin, mutta kun kysyt, hän vastaa, että ei voi luvata mihin kellonaikaan lähtee juoksemaan lauantaina tai lähteekö ollenkaan. Minulla on juoksurattaat, joten mitä jos kuitenkin kokeilisit olla avuksi? Kaksi tuntia unta auttaa minua jaksamaan seuraavat kaksi viikkoa ja varmaan koliikki joskus loppuukin ja ystävyytemme voisi pikkuhiljaa palautua? Lapsen isä on työmatkalla, joten olen kuin yh ilman sinua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut jättävät lapset tekemättä, koska tietävät että haluavat käyttää rahaa itseensä ja nukkua pitkään, elää hedonistista elämää. Tällöinhän on oikeastaan altruistinen teko olla tekemättä lapsia. Jotkut velat tietysti haluavat elää ilman lapsia ihan muista syistä.
Vanhemmiksi haluavat tavallisesti ymmärtävät, että lapsia varten täytyy uhrata oma mukavuus aika useinkin. Mutta heille on palkitsevaa se suvun jatkaminen ja hoivavietin käyttäminen omiin lapsiin. Jotkut vanhemmat ovat tietysti itsekkäitä myös lapset saatuaan, mutta kyllä sitä yleensä kovasti peitellään ja salataan, koska ihmiset paheksuu. Mutta tästä välittömän mielihyvän lykkäämisestä käsittäisin, että kyseinen ajatus juontuu.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut jättävät lapset tekemättä, koska tietävät että haluavat käyttää rahaa itseensä ja nukkua pitkään, elää hedonistista elämää. Tällöinhän on oikeastaan altruistinen teko olla tekemättä lapsia. Jotkut velat tietysti haluavat elää ilman lapsia ihan muista syistä.
Vanhemmiksi haluavat tavallisesti ymmärtävät, että lapsia varten täytyy uhrata oma mukavuus aika useinkin. Mutta heille on palkitsevaa se suvun jatkaminen ja hoivavietin käyttäminen omiin lapsiin. Jotkut vanhemmat ovat tietysti itsekkäitä myös lapset saatuaan, mutta kyllä sitä yleensä kovasti peitellään ja salataan, koska ihmiset paheksuu. Mutta tästä välittömän mielihyvän lykkäämisestä käsittäisin, että kyseinen ajatus juontuu.
Musta on outoa, että minkään muun välittömän mielihyvän lykkääminen ei tee epäitsekkääksi kuin sellaisen, joka johtuu lapsesta. Jonka on ihan omista itsekkäistä lähtökohdistaan hankkinut, koska halusi. Eikö se ole ihmisten mielestä ihan normaalia vastuuntuntoa, että huolehtii lapsensa, lemmikkinsä, tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla ainakin tulee siitä, kun ovat huudelleet, että itsepä lapsesi hankit, jos olen pyytänyt pientä palvelusta sovitettuna heidän muihin aikatauluihin sopivasti. Olen pyytänyt vain kerran, enkä pyytäisi montaa kertaa! Epäilen kyllä, että moni oikeasti pelkää lapsia ja ei siksi uskalla olla avuksi. Heille ei ole kertynyt kokemusta eri-ikäisten välisestä kanssakäymisestä!
Sitten kun tällaisen ihmisen yhdistää vielä kiukutteluuun. Tulevat juhliin, jonka sinä järjestät ilman apuja ja vielä jaksavat valittaa juhlista, heillä kun olisi ollut samaan aikaan lapsettomien menoja, joissa olisivat olleet mieluummin!
Muistan vallan hyvin, miten paljon ylimääräistä aikaa oli ja miten paljon siitä käytin vain opiskeluun ja nukkumiseen, kun olin lapseton. Aivan liikaa, olisin ollut virkeämpi vähemmällä unilla! Sitten, kun joku väittää, ettei ehdi pelastamaan minua, kun en löydä ketään muuta hoitamaan lasta 15 min, jotta pääsisin gynekologille rauhassa, niin oletko muka noin kiiireinen? Tai jos tahtoisin nukkua vähän kuolemanväsymystäni pois, jos ystävä vain tekisi juoksulenkkinsä vauvani kanssa, joka itkee, jos rattaat pysähtyvät, koska koliikki ja jonka kanssa en itse sillä hetkellä jaksa juosta, koska univelka, niin johan väkisinkin ajattelen, että onpa itsekäs ihminen! Minä sentään tarjoan hänelle yösijaa aina kun hän on sitä vailla, aamupalaa, kotiruokaa ja monet juhlat ja tämän pienen ajan, kun lapseni itkee 8 tuntia putkeen, hän ei voisi pitää lastani lenkillä mukana edes kahta tuntia! Voisi palauttaa minulle, jos vauva itkisi edelleen rattaiden tärinässä, mutta aina on hiljentynyt! Vaippaa ei tarvitse vaihtaa! Hän juoksee lenkkinsä muutenkin, mutta kun kysyt, hän vastaa, että ei voi luvata mihin kellonaikaan lähtee juoksemaan lauantaina tai lähteekö ollenkaan. Minulla on juoksurattaat, joten mitä jos kuitenkin kokeilisit olla avuksi? Kaksi tuntia unta auttaa minua jaksamaan seuraavat kaksi viikkoa ja varmaan koliikki joskus loppuukin ja ystävyytemme voisi pikkuhiljaa palautua? Lapsen isä on työmatkalla, joten olen kuin yh ilman sinua!
Ymmärrän mitä tarkoitat. Minulla alkoi rakoilla eräs ystävyys, kun lapsen saatuani ystävä ei halunnut tehdä edes pientä palvelusta, jolla olisi helpolla vaivalla auttanut minua paljon. En tiedä jos hän pelkäsi, että pyynnöt tihenee ja kovenee ajan myötä, mutta oikeasti pyysin vain äärimmäisessä tarpeessa.
Vierailija kirjoitti:
Mihin harhaluulot perustuvat? Henkiseen laiskuuteen, kyvyttömyyteen tunnistaa, käsitellä ja muistaa faktoja, tunne-elämään.
On monenlaisia vanhempia, monenlaisia lapsettomia. Leimakirveen heiluttelu on yleensä merkki henkisestä laiskuudesta, defensseistä ja matalasta älykkyydestäkin. Mustavalkoisen maailmankuvan omaava haluaa lokeroida kaiken mahdollisimman yksinkertaisin arkistointiperustein, koska hänen kognitiivinen kapasiteettinsa ei muuhun riitä.
Ylessä oli pari päivää sitten jännä juttu siitä, miten vaikeaa on erottaa faktatieto ja mielipide toisistaan etenkin silloin, kun fakta on virheellinen. Sitä erehtyy helposti pitämään mielipiteenä.
Virheellistä faktaa erehtyy pitämään mielipiteenä? Eikö tässä joku mene päin honkia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla ainakin tulee siitä, kun ovat huudelleet, että itsepä lapsesi hankit, jos olen pyytänyt pientä palvelusta sovitettuna heidän muihin aikatauluihin sopivasti. Olen pyytänyt vain kerran, enkä pyytäisi montaa kertaa! Epäilen kyllä, että moni oikeasti pelkää lapsia ja ei siksi uskalla olla avuksi. Heille ei ole kertynyt kokemusta eri-ikäisten välisestä kanssakäymisestä!
Sitten kun tällaisen ihmisen yhdistää vielä kiukutteluuun. Tulevat juhliin, jonka sinä järjestät ilman apuja ja vielä jaksavat valittaa juhlista, heillä kun olisi ollut samaan aikaan lapsettomien menoja, joissa olisivat olleet mieluummin!
Muistan vallan hyvin, miten paljon ylimääräistä aikaa oli ja miten paljon siitä käytin vain opiskeluun ja nukkumiseen, kun olin lapseton. Aivan liikaa, olisin ollut virkeämpi vähemmällä unilla! Sitten, kun joku väittää, ettei ehdi pelastamaan minua, kun en löydä ketään muuta hoitamaan lasta 15 min, jotta pääsisin gynekologille rauhassa, niin oletko muka noin kiiireinen? Tai jos tahtoisin nukkua vähän kuolemanväsymystäni pois, jos ystävä vain tekisi juoksulenkkinsä vauvani kanssa, joka itkee, jos rattaat pysähtyvät, koska koliikki ja jonka kanssa en itse sillä hetkellä jaksa juosta, koska univelka, niin johan väkisinkin ajattelen, että onpa itsekäs ihminen! Minä sentään tarjoan hänelle yösijaa aina kun hän on sitä vailla, aamupalaa, kotiruokaa ja monet juhlat ja tämän pienen ajan, kun lapseni itkee 8 tuntia putkeen, hän ei voisi pitää lastani lenkillä mukana edes kahta tuntia! Voisi palauttaa minulle, jos vauva itkisi edelleen rattaiden tärinässä, mutta aina on hiljentynyt! Vaippaa ei tarvitse vaihtaa! Hän juoksee lenkkinsä muutenkin, mutta kun kysyt, hän vastaa, että ei voi luvata mihin kellonaikaan lähtee juoksemaan lauantaina tai lähteekö ollenkaan. Minulla on juoksurattaat, joten mitä jos kuitenkin kokeilisit olla avuksi? Kaksi tuntia unta auttaa minua jaksamaan seuraavat kaksi viikkoa ja varmaan koliikki joskus loppuukin ja ystävyytemme voisi pikkuhiljaa palautua? Lapsen isä on työmatkalla, joten olen kuin yh ilman sinua!
Sinun yksi ystäväsi = lapsettomat.
No, sinänsä kyllä tuo yksi kommentoija oli oikeassa, että ei ihan hirveän älykästä kuvaa anna, jos perustelet kuvitelmiasi lapsettomista tuon yhden, ilmeisen epäempaattisen ja ikävän ihmisen käytöksellä.
Krooniset uniongelmat ovat karseita, fiilaan siltä osin. Joillain onnettomilla ne eivät koskaan lakkaa, oli lapsia tai ei. Varmaan myös ymmärrät sen, että se ajaa ihmisen aika loppuun pidemmän päälle joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut jättävät lapset tekemättä, koska tietävät että haluavat käyttää rahaa itseensä ja nukkua pitkään, elää hedonistista elämää. Tällöinhän on oikeastaan altruistinen teko olla tekemättä lapsia. Jotkut velat tietysti haluavat elää ilman lapsia ihan muista syistä.
Vanhemmiksi haluavat tavallisesti ymmärtävät, että lapsia varten täytyy uhrata oma mukavuus aika useinkin. Mutta heille on palkitsevaa se suvun jatkaminen ja hoivavietin käyttäminen omiin lapsiin. Jotkut vanhemmat ovat tietysti itsekkäitä myös lapset saatuaan, mutta kyllä sitä yleensä kovasti peitellään ja salataan, koska ihmiset paheksuu. Mutta tästä välittömän mielihyvän lykkäämisestä käsittäisin, että kyseinen ajatus juontuu.Musta on outoa, että minkään muun välittömän mielihyvän lykkääminen ei tee epäitsekkääksi kuin sellaisen, joka johtuu lapsesta. Jonka on ihan omista itsekkäistä lähtökohdistaan hankkinut, koska halusi. Eikö se ole ihmisten mielestä ihan normaalia vastuuntuntoa, että huolehtii lapsensa, lemmikkinsä, tms.
No jos jätät pullan syömättä koska haluat laihduttaa, niin se laihdutus on kai sinua varten. Tai jos säästät rahaa velana jotain varten, niin sinuahan se hyödyttää. Tietenkin joskus voi täytyä venymään ja sietämään epämukavuutta esimerkiksi sukulaisen, toisen aikataulusta myöhästymisen tai asiakkaan takia, mutta tämä on aika pientä kuitenkin verrattuna jokapäiväiseen omien tarpeiden lykkäämiseen. Ja epätyydyttävästä työ-, sukulais-, tms. suhteesta on yleensä joku ulospääsy, kun lapseen sitoutuminen on ultimaattista. Sitten vielä se, että lapsista voi huolehtia huonosti, sinnepäin, tunnollisesti tai jopa haitallisella innnokkuudella. Se, että tulee vanhemmaksi, vaatii mieluiten sitä, että ihan tahdon asteella haluaa huolehtia hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut jättävät lapset tekemättä, koska tietävät että haluavat käyttää rahaa itseensä ja nukkua pitkään, elää hedonistista elämää. Tällöinhän on oikeastaan altruistinen teko olla tekemättä lapsia. Jotkut velat tietysti haluavat elää ilman lapsia ihan muista syistä.
Vanhemmiksi haluavat tavallisesti ymmärtävät, että lapsia varten täytyy uhrata oma mukavuus aika useinkin. Mutta heille on palkitsevaa se suvun jatkaminen ja hoivavietin käyttäminen omiin lapsiin. Jotkut vanhemmat ovat tietysti itsekkäitä myös lapset saatuaan, mutta kyllä sitä yleensä kovasti peitellään ja salataan, koska ihmiset paheksuu. Mutta tästä välittömän mielihyvän lykkäämisestä käsittäisin, että kyseinen ajatus juontuu.Musta on outoa, että minkään muun välittömän mielihyvän lykkääminen ei tee epäitsekkääksi kuin sellaisen, joka johtuu lapsesta. Jonka on ihan omista itsekkäistä lähtökohdistaan hankkinut, koska halusi. Eikö se ole ihmisten mielestä ihan normaalia vastuuntuntoa, että huolehtii lapsensa, lemmikkinsä, tms.
No jos jätät pullan syömättä koska haluat laihduttaa, niin se laihdutus on kai sinua varten. Tai jos säästät rahaa velana jotain varten, niin sinuahan se hyödyttää. Tietenkin joskus voi täytyä venymään ja sietämään epämukavuutta esimerkiksi sukulaisen, toisen aikataulusta myöhästymisen tai asiakkaan takia, mutta tämä on aika pientä kuitenkin verrattuna jokapäiväiseen omien tarpeiden lykkäämiseen. Ja epätyydyttävästä työ-, sukulais-, tms. suhteesta on yleensä joku ulospääsy, kun lapseen sitoutuminen on ultimaattista. Sitten vielä se, että lapsista voi huolehtia huonosti, sinnepäin, tunnollisesti tai jopa haitallisella innnokkuudella. Se, että tulee vanhemmaksi, vaatii mieluiten sitä, että ihan tahdon asteella haluaa huolehtia hyvin.
Toistan aiemman kysymyksen: eikö se ole ihmisten mielestä ihan normaalia vastuuntuntoa, että huolehtii lapsensa, lemmikkinsä, tms. jotka on itse hankkinut itsekkäistä syistä. Se, että sinun aikasi menee asiaan, jonka hankit koska halusit, ei tee siitä ihmisestä itsekästä, joka ei halunut samaa asiaa.
Teen itse esimerkiksi vapaaehtoistyötä, mutta toki koen mielihyvää siitä, että näen vaivaa muiden eteen. En sitä muuten tekisi. Eli ihan itsekkäistä syistä pohjimmiltaan näin, jos asiaa pohtii.
Vanhempana joutuu taipumaan epäitsekkääksi monin tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kaiken lisäksi se on yleensä vielä toisin päin. Enemmän perheelliset ovat itsekkäitä kuin perheettömät.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempana joutuu taipumaan epäitsekkääksi monin tavoin.
Ja ilmeisesti se tulee monelle yllätyksenä. Harmitus puretaan niihin, joilla lapsia ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ainakin tulee siitä, kun ovat huudelleet, että itsepä lapsesi hankit, jos olen pyytänyt pientä palvelusta sovitettuna heidän muihin aikatauluihin sopivasti. Olen pyytänyt vain kerran, enkä pyytäisi montaa kertaa! Epäilen kyllä, että moni oikeasti pelkää lapsia ja ei siksi uskalla olla avuksi. Heille ei ole kertynyt kokemusta eri-ikäisten välisestä kanssakäymisestä!
Sitten kun tällaisen ihmisen yhdistää vielä kiukutteluuun. Tulevat juhliin, jonka sinä järjestät ilman apuja ja vielä jaksavat valittaa juhlista, heillä kun olisi ollut samaan aikaan lapsettomien menoja, joissa olisivat olleet mieluummin!
Muistan vallan hyvin, miten paljon ylimääräistä aikaa oli ja miten paljon siitä käytin vain opiskeluun ja nukkumiseen, kun olin lapseton. Aivan liikaa, olisin ollut virkeämpi vähemmällä unilla! Sitten, kun joku väittää, ettei ehdi pelastamaan minua, kun en löydä ketään muuta hoitamaan lasta 15 min, jotta pääsisin gynekologille rauhassa, niin oletko muka noin kiiireinen? Tai jos tahtoisin nukkua vähän kuolemanväsymystäni pois, jos ystävä vain tekisi juoksulenkkinsä vauvani kanssa, joka itkee, jos rattaat pysähtyvät, koska koliikki ja jonka kanssa en itse sillä hetkellä jaksa juosta, koska univelka, niin johan väkisinkin ajattelen, että onpa itsekäs ihminen! Minä sentään tarjoan hänelle yösijaa aina kun hän on sitä vailla, aamupalaa, kotiruokaa ja monet juhlat ja tämän pienen ajan, kun lapseni itkee 8 tuntia putkeen, hän ei voisi pitää lastani lenkillä mukana edes kahta tuntia! Voisi palauttaa minulle, jos vauva itkisi edelleen rattaiden tärinässä, mutta aina on hiljentynyt! Vaippaa ei tarvitse vaihtaa! Hän juoksee lenkkinsä muutenkin, mutta kun kysyt, hän vastaa, että ei voi luvata mihin kellonaikaan lähtee juoksemaan lauantaina tai lähteekö ollenkaan. Minulla on juoksurattaat, joten mitä jos kuitenkin kokeilisit olla avuksi? Kaksi tuntia unta auttaa minua jaksamaan seuraavat kaksi viikkoa ja varmaan koliikki joskus loppuukin ja ystävyytemme voisi pikkuhiljaa palautua? Lapsen isä on työmatkalla, joten olen kuin yh ilman sinua!
No maratoneja itsekin harrastavana sanon, ymmärtäväni tuon juoksuasian täysin. Rattaiden kanssa juokseminen ja samalla lapsesta vastuussa oleminen ei todellakaan ole sama asia kuin vaikkapa metsässä juokseminen yksin kuulokkeiden kanssa. Ja lauantai on ehkä juuri se päivä, jolloin ei halua aikatauluja, joten en minäkään osaa sanoa, mihin aikaan lenkille silloin lähden. Muuhun en nyt ota kantaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ainakin tulee siitä, kun ovat huudelleet, että itsepä lapsesi hankit, jos olen pyytänyt pientä palvelusta sovitettuna heidän muihin aikatauluihin sopivasti. Olen pyytänyt vain kerran, enkä pyytäisi montaa kertaa! Epäilen kyllä, että moni oikeasti pelkää lapsia ja ei siksi uskalla olla avuksi. Heille ei ole kertynyt kokemusta eri-ikäisten välisestä kanssakäymisestä!
Sitten kun tällaisen ihmisen yhdistää vielä kiukutteluuun. Tulevat juhliin, jonka sinä järjestät ilman apuja ja vielä jaksavat valittaa juhlista, heillä kun olisi ollut samaan aikaan lapsettomien menoja, joissa olisivat olleet mieluummin!
Muistan vallan hyvin, miten paljon ylimääräistä aikaa oli ja miten paljon siitä käytin vain opiskeluun ja nukkumiseen, kun olin lapseton. Aivan liikaa, olisin ollut virkeämpi vähemmällä unilla! Sitten, kun joku väittää, ettei ehdi pelastamaan minua, kun en löydä ketään muuta hoitamaan lasta 15 min, jotta pääsisin gynekologille rauhassa, niin oletko muka noin kiiireinen? Tai jos tahtoisin nukkua vähän kuolemanväsymystäni pois, jos ystävä vain tekisi juoksulenkkinsä vauvani kanssa, joka itkee, jos rattaat pysähtyvät, koska koliikki ja jonka kanssa en itse sillä hetkellä jaksa juosta, koska univelka, niin johan väkisinkin ajattelen, että onpa itsekäs ihminen! Minä sentään tarjoan hänelle yösijaa aina kun hän on sitä vailla, aamupalaa, kotiruokaa ja monet juhlat ja tämän pienen ajan, kun lapseni itkee 8 tuntia putkeen, hän ei voisi pitää lastani lenkillä mukana edes kahta tuntia! Voisi palauttaa minulle, jos vauva itkisi edelleen rattaiden tärinässä, mutta aina on hiljentynyt! Vaippaa ei tarvitse vaihtaa! Hän juoksee lenkkinsä muutenkin, mutta kun kysyt, hän vastaa, että ei voi luvata mihin kellonaikaan lähtee juoksemaan lauantaina tai lähteekö ollenkaan. Minulla on juoksurattaat, joten mitä jos kuitenkin kokeilisit olla avuksi? Kaksi tuntia unta auttaa minua jaksamaan seuraavat kaksi viikkoa ja varmaan koliikki joskus loppuukin ja ystävyytemme voisi pikkuhiljaa palautua? Lapsen isä on työmatkalla, joten olen kuin yh ilman sinua!
Ymmärrän mitä tarkoitat. Minulla alkoi rakoilla eräs ystävyys, kun lapsen saatuani ystävä ei halunnut tehdä edes pientä palvelusta, jolla olisi helpolla vaivalla auttanut minua paljon. En tiedä jos hän pelkäsi, että pyynnöt tihenee ja kovenee ajan myötä, mutta oikeasti pyysin vain äärimmäisessä tarpeessa.
Itse lapsettomana, ja pysyvänä sellaisena, olen huomannut omien ystävyys suhteiden rakoilevan ja jopa katkeavan sen myötä kun ystäväni on saanut lapsia. Ei siksi ettenkö pitäisi lapsista, mutta kun niistä lapsista tulee tämän henkilön koko elämä ja puneenaihe. Mikä on ymmärrettävää. Mutta jos ystävyys suhde vaatii sitä että hän saa aina olla äänessä puhumassa lapsistaan ilman että minun elämäni enää kiinnostaa millään tasolla sillä en jaa tätä hoivaviettiä hänen kanssaan, tai yhtään mikään muukaan asia joista ennen keskustelimme, kyllä minä silloin katoan pois heidän elämästään niiden luokse joiden kanssa voin keskustella muustakin kuin vain heidän lapsistaan. Vähän sama juttu kun tapaat kaveria pitkästä aikaa ja toinen on näprää puhelintaan kokoajan. En nyt siis väitä että juuri sinä olisit sellainen, mutta monikaan ei välttämättä tule ajatelleeksi tätä puolta asiasta. Enkä nyt siis sano ettei siitä lapsesta saa puhua. Jos on jotain mitä haluaa jakaa niin toki saa. Mutta muillekin keskustelun aiheille on oltava sijaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut jättävät lapset tekemättä, koska tietävät että haluavat käyttää rahaa itseensä ja nukkua pitkään, elää hedonistista elämää. Tällöinhän on oikeastaan altruistinen teko olla tekemättä lapsia. Jotkut velat tietysti haluavat elää ilman lapsia ihan muista syistä.
Vanhemmiksi haluavat tavallisesti ymmärtävät, että lapsia varten täytyy uhrata oma mukavuus aika useinkin. Mutta heille on palkitsevaa se suvun jatkaminen ja hoivavietin käyttäminen omiin lapsiin. Jotkut vanhemmat ovat tietysti itsekkäitä myös lapset saatuaan, mutta kyllä sitä yleensä kovasti peitellään ja salataan, koska ihmiset paheksuu. Mutta tästä välittömän mielihyvän lykkäämisestä käsittäisin, että kyseinen ajatus juontuu.Musta on outoa, että minkään muun välittömän mielihyvän lykkääminen ei tee epäitsekkääksi kuin sellaisen, joka johtuu lapsesta. Jonka on ihan omista itsekkäistä lähtökohdistaan hankkinut, koska halusi. Eikö se ole ihmisten mielestä ihan normaalia vastuuntuntoa, että huolehtii lapsensa, lemmikkinsä, tms.
No jos jätät pullan syömättä koska haluat laihduttaa, niin se laihdutus on kai sinua varten. Tai jos säästät rahaa velana jotain varten, niin sinuahan se hyödyttää. Tietenkin joskus voi täytyä venymään ja sietämään epämukavuutta esimerkiksi sukulaisen, toisen aikataulusta myöhästymisen tai asiakkaan takia, mutta tämä on aika pientä kuitenkin verrattuna jokapäiväiseen omien tarpeiden lykkäämiseen. Ja epätyydyttävästä työ-, sukulais-, tms. suhteesta on yleensä joku ulospääsy, kun lapseen sitoutuminen on ultimaattista. Sitten vielä se, että lapsista voi huolehtia huonosti, sinnepäin, tunnollisesti tai jopa haitallisella innnokkuudella. Se, että tulee vanhemmaksi, vaatii mieluiten sitä, että ihan tahdon asteella haluaa huolehtia hyvin.
Toistan aiemman kysymyksen: eikö se ole ihmisten mielestä ihan normaalia vastuuntuntoa, että huolehtii lapsensa, lemmikkinsä, tms. jotka on itse hankkinut itsekkäistä syistä. Se, että sinun aikasi menee asiaan, jonka hankit koska halusit, ei tee siitä ihmisestä itsekästä, joka ei halunut samaa asiaa.
Teen itse esimerkiksi vapaaehtoistyötä, mutta toki koen mielihyvää siitä, että näen vaivaa muiden eteen. En sitä muuten tekisi. Eli ihan itsekkäistä syistä pohjimmiltaan näin, jos asiaa pohtii.
On, on se normaalia vastuuntuntoa ja useimmat ihmiset on toivottavasti ennustaneet oikein sen, mitä se lapsen/lemmikinhoito vaatii. Mutta siinä mielessä se vaatii epäitsekästä käytöstä, että pistää vaikka lapsen nukkumaan ajoissa vaikka itse tekisi mieli katsoa telkkaa juuri silloin. Jos on itsekäs vanhempi, niin katsoo telkkaa ja antaa lapsen valvoa. Ei tässä kai mitään erimielisyyttä sikäli ollut. Se on fakta, että vanhempi joutuu lykkäämään omien mielihalujensa tyydytystä varsin useinkin.
Kateudesta.
T. Lapseton pariskunta
Kyynistyneiden vanhempien kateudesta lapsettomia kohtaan, "elävät mokomat vain itselleen". En mä oikein muuta keksi.
(Ei ole lapseton itse enkä edes kyynistynyt äiti mutta tälläistä välillä on havaittavissa.)