Lue keskustelun säännöt.
Mitä te naiset ajattelette tästä? (Kotitöiden jakaminen)
28.11.2018 |
Vaimoni mielestä minun pitäisi tehdä puolet kotitöistä (siivous, pyykki, silittäminen, ruuanlaitto). Vaimo on kotona lapsemme 1,5v kanssa.
Minä en pysty tekemään enempää kuin nyt jo teen perhemme hyväksi. Teen vaativaa työtä, jossa työpäivät saattavat venyä pitkiksi eikä varsinaista työaikaa ole. Lisäksi autan vaimoni isän yrityksessä iltaisin ja viikonloppuisin ilman palkkaa. Teen kaikki kodin korjaustyöt, toteutan vaimon suunnittelemat sisustusprojektit, hoidan puutarhan, pidän huolta perheen talousasioista, rahoista, sijoituksista, huollatan ja pidän kunnossa meidän molemmat autot. Lisäksi pidän huolta kaikesta elektroniikasta, päivitän tietokoneet, teen kaikki muut ostokset paitsi vaimon jutut ja lapsen vaatteet. Minulla ei riitä aikaa enää vaimoni tarkoittamiin ”kotitöihin” ja lisäksi ihmettelen mitä kaikki minun tekemäni työ sitten on?
Mitä mieltä olette tästä? Mitä sanoisitte vaimolleni? Kirjoittakaa vastauksenne ketjuun, niin näytän sen vaimolleni, kun asiasta seuraavan kerran tulee keskustelua.
M34
Kommentit (513)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vaimo on joskus alkanut hourimaan samoja höpöjuttuja, että pitäisi pyykätä yms.
Sitten olen sanonut että selvä, minä hoidan pyykit ja imuroin, niin mene sinä korjaamaan puuvajan katto ja hakkaa pari mottia klapeja perään.
Sen jälkeen hän on miettinyt asiaa hetken ja todennut että, jatketaan sittenkin tällä hyväksi havaitulla perinteisellä työnjaolla.
Hölmö. Kyllä se vaimokin osaa käyttää klapikonetta. Ja vajan katon minä paikkasin äitini kanssa kahdeksanvuotiaana.
Ihankuin noi nyt olis jotain ihmeellisiä juttuja!😂
Mun muija rysähtää siitä puuvajan katosta läpi, jos sinne yrittää. Kahdeksanvuotiaana ois ehkä vielä hyvällä tuurilla kestänyt.
Joten parempi että nainen hoitelee naisten hommat ja minä ne miesten työt. Kaikilla parempi mieli.
Olette kyllä sikäli harvinainen poikkeus, että suurin osa suomalaisista ei asu missään läävissä, missä joka päivä katot romahtaa, ja pitää itse klapeja hakata. Suurin osa on kaupunkilaisia, joilla ei ole takkaa tai klapit tilataan valmiina, ja katoista pitää huolen ammattilaiset.
No mutta sehän kuulostaa sen verran helpolta elämältä, että mitä sitä sitten eukot valittaa ettei kerkiä kotiaan hoitamaan, kun kerran ei edes omakotitalossa asuta.
Katsos kun ne ”naisten työt” eli pyykkäys, siivous ja ruoka, sekä lasten hoito täytyy tehdä myös kerrostalossa. Syttyykö lamppu?
Aika harva pesee pyykkiä käsin, astioitakin yhä harvempi. Robotti-imurit on keksitty, mitäs muuta vielä...
- ohis
Aika harvalla on robootti-imureita ja kyllä vaatteiden lajitteluun, kuivattamisen, silittämisen ja takaisin laittamiseen menee aikaa. Ja jos ei mene, niin miksi mies ei tee niitä, jos ne on niin helppo tehdä?
En tiedä näistä cityihmisten työnjaoista, mutta silloin kuin meillä emäntä tekee pyykkihommia tai siivousta, niin minä vien lapset pois jaloista esim. ulkoilemaan ja samalla lenkitetään koira. Tai sitten teen niitä miestenhommia, kuten korjaustöitä joita riittää kyllä jokaiselle päivälle. siinä oppii poikamme samalla vaikka mitä hyödylllisiä taitoja. Jos taas olisi tyttölapsia, niin voisivat vaikka auttaa siivoustöissä. Mun mielestä erittäin hyvä työnjako ja vaimo on samaa mieltä kun saa siivota rauhassa.
Et taida olla hyvä korjaaja, jos korjattavaa on jokaiselle päivälle.
Et ole tainnut ikinä asua isossa vanhassa maatalossa?
Itseasiassa asuintalomme on vuodelta 1904 ja toinen rivi 1800-luvun alkupuolelta. Raksaporukka peruskorjasi molemat 25-30 v sitten ammattitaidolla ja sen jälkeen maalari on maalannut ulkoseinät ja katon kertaalleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vaimo on joskus alkanut hourimaan samoja höpöjuttuja, että pitäisi pyykätä yms.
Sitten olen sanonut että selvä, minä hoidan pyykit ja imuroin, niin mene sinä korjaamaan puuvajan katto ja hakkaa pari mottia klapeja perään.
Sen jälkeen hän on miettinyt asiaa hetken ja todennut että, jatketaan sittenkin tällä hyväksi havaitulla perinteisellä työnjaolla.
Hölmö. Kyllä se vaimokin osaa käyttää klapikonetta. Ja vajan katon minä paikkasin äitini kanssa kahdeksanvuotiaana.
Ihankuin noi nyt olis jotain ihmeellisiä juttuja!😂
Mun muija rysähtää siitä puuvajan katosta läpi, jos sinne yrittää. Kahdeksanvuotiaana ois ehkä vielä hyvällä tuurilla kestänyt.
Joten parempi että nainen hoitelee naisten hommat ja minä ne miesten työt. Kaikilla parempi mieli.
Sinä et sitten ole korjannut sitä puuvajan kattoa. Miksi?
No huh saa olla kyllä aika tosi vaativa lapsi jos kuluttaa saman verran kuin pitkät työpäivät vaativassa työssä + puolet kotitöistä.
Mulle pelkkä lapsen kanssa kotona oleminen on ollut selkeesti helpompaa ja rennompaa kuin töissä käyminen (sairaanhoitaja) edes vain 8h työpäivillä. Töissä saan juosta kuin päätön kana joka suuntaan ja hoitaa kymmeniä ihmisiä kovalla kiireellä. Kotona oon tän yhden lapseni kanssa ottanut vaan lunkisti ja viettänyt aikaa, omat ja lapsen sotkut välissä pois siivoten. Musta kyllä vaimosi vaatii ihan kohtuuttomia, sä hoidat työsi siellä missä ite työskentelet ja omat sotkusi kotoa pois, sen kuuluisi riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vaimo on joskus alkanut hourimaan samoja höpöjuttuja, että pitäisi pyykätä yms.
Sitten olen sanonut että selvä, minä hoidan pyykit ja imuroin, niin mene sinä korjaamaan puuvajan katto ja hakkaa pari mottia klapeja perään.
Sen jälkeen hän on miettinyt asiaa hetken ja todennut että, jatketaan sittenkin tällä hyväksi havaitulla perinteisellä työnjaolla.
Hölmö. Kyllä se vaimokin osaa käyttää klapikonetta. Ja vajan katon minä paikkasin äitini kanssa kahdeksanvuotiaana.
Ihankuin noi nyt olis jotain ihmeellisiä juttuja!😂
Mun muija rysähtää siitä puuvajan katosta läpi, jos sinne yrittää. Kahdeksanvuotiaana ois ehkä vielä hyvällä tuurilla kestänyt.
Joten parempi että nainen hoitelee naisten hommat ja minä ne miesten työt. Kaikilla parempi mieli.
Sinä et sitten ole korjannut sitä puuvajan kattoa. Miksi?
Etkö nyt ymmärtänyt, se on "miesten hommaa." Se yleisemmin hoidetaan joskus, kun yritetään luistaa jostain muusta hommasta, kun kotitöistä. Silloin pulleamahainen isähahmo puuskaisee, että ei voi nyt imuroida kun pitää katsoa netistä siihen kattoon niitä osia. Seuraavalla viikolla isä taas puuhkii, kuinka ei nyt voi auttaa taas pyykin laitossa, kun pitää mennä ottamaan mitat vajasta.
Kuukausien päästä kun äidin pitää lähteä johonkin ja lapsia pitäisi hoitaa, niin isäpappa taas puuhkuttaa miten nyt hän alkaa sitä kattoa korjaamaan, että vieppä ne lapset sinne isovanhempien hoidettavaksi. Kotiintullessa äiti kysyy onko katto valmis, niin pullea isä tokaisee, että eihän se nyt kun unohtui ne naulat. Hän tilaa ne sitten "huomenna"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.lansivayla.fi/artikkeli/148613-aiti-lahtee-nyt-toihin-moi
Tää on hyvä kirjoitus siitä, millaista se kotiäitiys voi olla.
Tyhmä nainen.
Ei tajua että kotiäitihän voi millon tahansa silpasta 200 metrin päähän roskikselle, eikä sillä aikaakaan kotona tapahdu mitään. Kaikki lapset oottaa aloillaan kiltisti. Mihin ne nyt siitä sillä aikaa?
Ei pieniä lapsia voi jättää yksin. herranjestas olet trolli
tuossa on ihan pätkä siitä, mitä voi tapahtua kun katsoo minuutiksi muualle
Se oli kuule ironiaa.
Täällä kun väitettiin että lapsille mitään käy jos äiti vähän jossain piipahtaa.
Oma esikoiseni oli niin ehtiväinen ettei hänen kanssaan voinut edes pölyjä pyyhkiä samassa huoneessa. Koko ajan piti olla silmät selässäkin.
Kaikki ei ole samanlaisia. Meillä esikoiselle kun laittoi piirretyt nokan eteen niin kyllä se niitä tapitti jopa 15 min kerrallaan. Sain vietyä hyvin roskat jossa meni 20 sekuntia :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.lansivayla.fi/artikkeli/148613-aiti-lahtee-nyt-toihin-moi
Tää on hyvä kirjoitus siitä, millaista se kotiäitiys voi olla.
Tyhmä nainen.
Ei tajua että kotiäitihän voi millon tahansa silpasta 200 metrin päähän roskikselle, eikä sillä aikaakaan kotona tapahdu mitään. Kaikki lapset oottaa aloillaan kiltisti. Mihin ne nyt siitä sillä aikaa?
Ei pieniä lapsia voi jättää yksin. herranjestas olet trolli
tuossa on ihan pätkä siitä, mitä voi tapahtua kun katsoo minuutiksi muualle
Se oli kuule ironiaa.
Täällä kun väitettiin että lapsille mitään käy jos äiti vähän jossain piipahtaa.
Oma esikoiseni oli niin ehtiväinen ettei hänen kanssaan voinut edes pölyjä pyyhkiä samassa huoneessa. Koko ajan piti olla silmät selässäkin.
Kaikki ei ole samanlaisia. Meillä esikoiselle kun laittoi piirretyt nokan eteen niin kyllä se niitä tapitti jopa 15 min kerrallaan. Sain vietyä hyvin roskat jossa meni 20 sekuntia :)
Ei ole ei. Siksipä on ihan pässiä väittää, että kaikki voi toimia samoin.
Sitä paitsi se rauhallinenkin lapsi voi sen yhden kerran tehdä jotain, juuri kun on siellä jossain roskisreissulla. Kun ei tosiaan tarvita kuin se kerta ja pieni lapsi voi hukkuakin vaikka vatiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, teet paljon töitä, sitä ei voi kieltää. Uskon, että työsi on myös tärkeää. Mutta muistathan, että vaimosikin tekee erittäin tärkeää työtä: hän huolehtii pienestä lapsestanne ja kodistanne. Lapsen hoitaminen on ympärivuorokautista työtä, jossa ei väliä juurikaan ole mahdollisuuksia omaan aikaan ja lepoon. Lapselta liikenevän ajan vaimosi käyttää nyt kotitöihin, joista on yksin vastuussa. Ei sekään mikään helppo ja kevyt diili ole.
Eli ymmärrän, että sinulla on rankkaa, mutta niin on myös vaimollasi. Tiedän, koska olen itsekin kotona pian puolitoistavuotiaan kanssa. Olen tehnyt vaativaakin työtä ennen lasta, mutta en ole koskaan ollut näin uskomattoman väsynyt.
Voisitkohan tehdä hiukan vähemmän töitä, jotta pystyisit olemaan enemmän kotona ja osallistumaan kotiarkeen? Tää pikkulapsiaika on tosi rankka vaihe ja voi olla suhteelle tuhoisaa, jos vastuu lapsesta ja kodista jakautuu huomattavan epätasaisesti.
Nuo askareet, joita teet, ovat tosi tärkeitä, mutta väitän että päivittäiset kotityöt vievät huomattavasti enemmän aikaa, koska niitä on pakko tehdä niin usein: astiahuolto, pyykkääminen, ainakin kevyt järjestely ja ylläpitosiivous. Jos nyt et puolia pystykään tekemään, niin tee edes jotain, mieluiten pyytämättä. Tyhjennä silloin tällöin astianpesukone, laita pyykit koneeseen tai ripusta ne, korjaa lapsen lelut illalla lattialta. Siten viestit vaimollesi, että välität yhteisestä kodistanne ja että olette ns samassa veneessä.
Mielestäni aivan törkeä vastaus. Mies kertoi aloitusviestissään tekevänsä töiden lisäksi hommia myös vaimon isän firmassa ja omat kotityönsä. Mihin kaikkeen sitä oikein pitää revetä? Kyllä tuossa on ihan tarpeeksi, ja sanon näin vaikka itsekin olen ollut lasten kanssa kotona.
Kenen toive ja valinta on että mies tekee illat töitä appiukolle?
Todennäköisesti mies yrittää sillä välttyä kotonaolemisesta ja oikeasta osallistumisesta. Ihmeen kauan vaimo on tätä vastuunvälttelijää jo sietänyt. Taatusti vaimo haluaisi yhteistä aikaakin ja vaihtelua siihen omaan 24/7 kodin- ja lapsenhoitovastuuseen.
Vaimo voisi ottaa vastuu itsestään ja mennä esim. töihin. Ei itsenäinen nykynainen enää ole nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa jossain rajoittavassa vankilassa, jota miehen alistaminen, sorto ja epätasa-arvo aitaa vaan ihan toimiva subjekti joka tekee omia valintoja, arvioita ja päätöksiä omassa elämässään.
Vaimo on tässä se joka siipeilee. Ei käy töissä, ei ota vastuuta kotitöistä, jne. Kotiäitiys ei ole sitä, että vahvana vaaditaan paljon ja otetaan korkeitaa vastuu siitä lapsesta vaan se on kokonaista valtaista kodinhoitoa ja jos se ei maistu mietitään uudelleen onko se Rouva Virtainen oikea rooli.
Tämä. Jos on KOTIäiti/rouva, jo nimitys vihjaa että se koti on sinun vastuullasi. Jos se ei hotsita, kannattaa mennä töihin ja palkata siivooja.
Täytyy olla aivan poikkeuksellisen avuton ja tehoton naisihminen jos yhden lapsen kanssa ei saa ihan kaikkia kotitöitä tehtyä päivän aikana ja niitä puutarhahommia päälle. Sen lapsen kun voi ottaa niihin hommiin mukaan ja tavanomaisiin kotitöihin ei oikein yrittämälläkään saa kahta tuntia enempää päivässä kulumaan vaikka olisi millainen siisteysintoilija -sisältäen ruoanlaiton.
Kaksi tuntia kuluu jo pelkästään ruuanvalmistamiseen ja jälkien siivoukseen helposti. Enemmänkin jos vielä leivot ja lapset pyörii jaloissa samalla. Jos siis valmistat oikeaa ruokaa plus salaatit ja jälkkärin etkä pelkästään keitä makaronia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se vaan ihme miten miehet ovat mielestään työnsankareita kun silloin tällöin jonkin sisustus-, remppa-tai autojutun tekee. Tuskinpa sitä sijoitusten ja raha-asioiden hoitoakaan läheskään joka päivä on. Miten mielestäsi vaimosi hyötyy siitä, että teet vaimon isälle ilmaistyötä? Sinulla on prioriteetit täysin sekaisin. Ihan lapsesi ja itsesi takia sinun täytyy osallistua enemmän lapsen ja kodinhoitoon. Et saa muodostettua hyvää suhdetta lapseesi, mikäli et vietä huomattavan paljon aikaa hänen kanssaan. Kyllä noin vmäisellä asenteella varustettu mies on pian itkemässä , että miksi muija erosi ja vei vielä lapsenkin. Sitäkö haluat? Loprta ylimääräiset ja tarpeettomat hommat ja keskity perheeseesi. Sitäpaitsi niitä kotihommiakin voi karsia- esim silitys on ajanhukkaa . kun käsittelee pyykin huolellisesti niin se on tarpeetonta. Jos koti on niin huono tai autot niin romuja, että pitää kokoajan fiksata ja korjata niin suosittelen hankkimaan ehjät ja kunnossa pysyvät.
Joo, varmaan ap:n syytä tuo silityskin, koska miehethän tunnetusti hinkuaa ylimääräisiä, tarpeettomia kotitöitä -not.
Eiköhän ole pirttihirmu, joka vaatii tuollaisiakin ja marttyroi, kun joutuu kaiken turhankin itse tekemään.
Siitä olen samaa mieltä, että oman perheen hommat tulee ennen muiden auttamisia.
Vierailija kirjoitti:
Aika pitkä ketju, ja varmaan joku on jo ehdottanutkin, mutta annanpa minäkin yhden vinkin. Kirjatkaa vaimon kanssa ylös paperille kaikki kotihommat + aika mikä kyseisen homman tekoon menee. Laittaka listat sun ja vaimon sarkkeeseen, ja sitten verratkaa niitä. Voitte kummatkin yllättyä. Usein sitä näkee vain ne asiat, mitä itse tekee, eikä sitä, mitä se toinen tekee. En nyt ota kantaa siihen, kumpi ap:n taloudessa tekee enemmän, se voi olla kummin vain, emme voi palstalla sitä tietää.
Tämän jälkeen kun on laitettu ylös mitä kumpikin tekee, ja oikeasti nähty, onko siinä panoksessa epäsuhtaa, niin sitten voidaan ruveta miettimään miten asiaan tehdään muutosta. Onko listalla asioita jotka eivät ole välttämättömiä (esim. apen firmassa palkatta auttaminen, miten se palvelee perheen hyvinvointia? Voi tietysti palvella esim. sitä kautta, että isovanhemmilla riittää sitten virtaa puolestaan auttaa teitä, mutta siis miettikää ääneen, onko se asia joka pikemminkin rasittaa teitä kuin antaa teidän perheelle jotain?) ja miten asiat voisi järjestää toisella tapaa? Omiin poteroihin ryhmittäytyminen on tuossa teidän tilanteessa varmin tie tuhoon ja avioeroon. Täytyy analyyttisesti miettiä yhdessä ratkaisuja, ei sellaista toisen syyttelyä omasta tunnekuopasta käsin. Sen sanon vielä, että tunne siitä, että epäreilusti jää yksin kantamaan isompaa taakkaa perheestä toisen ollessa vapaamatkustajana, tappaa rakkauden. Oli sitten kyse kummasta osapuolesta tahansa ja vastaako tunne todellisuutta vai ei, näin käy vääjäämättä. Sellainen yhteen hiileen puhaltamisen meininki taas puolestaan hitsaa pariskuntia yhteen.
Tämä kannattaa jo ihan siksikin jos ap:stä tuntuu että vaimo ei tunnista ja tunnista hänen työmääräänsä. Meillä oli näin, en hahmottanut kuin murto-osan siitä mitä mies tekee ja mistä huolehtii. Edelleen jäi vaakakuppia tasattavaksi sinne suuntaan, mutta silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi auttelet isän firmassa ja ilman palkkaa, ei kai sinua käytetä hyväksi, tai ei kai se vaan ole "mukava olohuone" josta saat kepparin luistaa kotitöistä? Karsi turhaa: sinä ulkopuolisia hommia ja vaimo voi unohtaa vaikka silittämisen.
Listaa tyypillinen viikko mitä ylipäätään edes teet, ei auton rassausta ja talon projekteja joka päivälle riitä.
Entäs kun vaimo palaa töihin, niin kotityötkö jää edelleen vaimolle? Perusteesi olla tekemättä niitä raukeaa viimeistään sillon, kun vaimokin käy töissä. Vai onko sekin sitten jotain vähäpätöistä puuhastelua verrattuna sinun urotöihin joita päivästä toiseen töissäsi suoritat.
Tässä on hyvä esimerkki ennakkoluuloisesta suhtatumisesta heti kun mies kertoo oman näkökulmansa: pakosti vaan pakoilee vastuutaan, laiskottelee, on epäreilu jatkossakin.
Moni nainen ajattelee jo lähtökohtaisesti näin, vaikka mitään aiheetta ap ei ole siihen antanut. Miksi se on niin vaikeaa hyväksyä, että asia ei olekaan niin kuin haluatte ajatella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi auttelet isän firmassa ja ilman palkkaa, ei kai sinua käytetä hyväksi, tai ei kai se vaan ole "mukava olohuone" josta saat kepparin luistaa kotitöistä? Karsi turhaa: sinä ulkopuolisia hommia ja vaimo voi unohtaa vaikka silittämisen.
Listaa tyypillinen viikko mitä ylipäätään edes teet, ei auton rassausta ja talon projekteja joka päivälle riitä.
Entäs kun vaimo palaa töihin, niin kotityötkö jää edelleen vaimolle? Perusteesi olla tekemättä niitä raukeaa viimeistään sillon, kun vaimokin käy töissä. Vai onko sekin sitten jotain vähäpätöistä puuhastelua verrattuna sinun urotöihin joita päivästä toiseen töissäsi suoritat.
Tässä on hyvä esimerkki ennakkoluuloisesta suhtatumisesta heti kun mies kertoo oman näkökulmansa: pakosti vaan pakoilee vastuutaan, laiskottelee, on epäreilu jatkossakin.
Moni nainen ajattelee jo lähtökohtaisesti näin, vaikka mitään aiheetta ap ei ole siihen antanut. Miksi se on niin vaikeaa hyväksyä, että asia ei olekaan niin kuin haluatte ajatella?
Mistä moinen tulkinta?
Minä ainakin tulkitsin vastuunpakoiljaksi ihan ton typerän esseen takia. Lusmun tunnistaa. Just esim noista talvirenkaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelmasi on siinä, että pidät itseäsi arjen sankarina ja omia kotitöitäsi urotekoina. Vaimosi tekee kaikki ns. ikävät hommat, joita sinä väheksyt. Vaimosi hommat toistuvat päivästä toiseen eikä sille näy loppua. Tiskivuori, pyykkivuori, siivous on loputon urakka. Kotiäitinä hän tuntee olevansa pelkkä äiti, siivooja ja kodinhoitaja. Onko hänellä mitään omaa elämää, omia harrastuksia, ystäviä jne. Kotiäiti elää helposti totaalisessa vauvakuplassa.
Auton ja tietokoneen huoltaminen tapahtuu harvoin. Silti tunnut pitävän itseäsi sankarina, kun kuskaat auton huoltoon kerran vuodessa.
Ehdotan, että alat tehdä vähemmän töitä. Miten ajattelitte selvitä siitä, kun vaimo palaa takaisin töihin? Kuka sitten hoitaa kodin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vaimo on joskus alkanut hourimaan samoja höpöjuttuja, että pitäisi pyykätä yms.
Sitten olen sanonut että selvä, minä hoidan pyykit ja imuroin, niin mene sinä korjaamaan puuvajan katto ja hakkaa pari mottia klapeja perään.
Sen jälkeen hän on miettinyt asiaa hetken ja todennut että, jatketaan sittenkin tällä hyväksi havaitulla perinteisellä työnjaolla.
Hölmö. Kyllä se vaimokin osaa käyttää klapikonetta. Ja vajan katon minä paikkasin äitini kanssa kahdeksanvuotiaana.
Ihankuin noi nyt olis jotain ihmeellisiä juttuja!😂
Mun muija rysähtää siitä puuvajan katosta läpi, jos sinne yrittää. Kahdeksanvuotiaana ois ehkä vielä hyvällä tuurilla kestänyt.
Joten parempi että nainen hoitelee naisten hommat ja minä ne miesten työt. Kaikilla parempi mieli.
Sinä et sitten ole korjannut sitä puuvajan kattoa. Miksi?
Etkö nyt ymmärtänyt, se on "miesten hommaa." Se yleisemmin hoidetaan joskus, kun yritetään luistaa jostain muusta hommasta, kun kotitöistä. Silloin pulleamahainen isähahmo puuskaisee, että ei voi nyt imuroida kun pitää katsoa netistä siihen kattoon niitä osia. Seuraavalla viikolla isä taas puuhkii, kuinka ei nyt voi auttaa taas pyykin laitossa, kun pitää mennä ottamaan mitat vajasta.
Kuukausien päästä kun äidin pitää lähteä johonkin ja lapsia pitäisi hoitaa, niin isäpappa taas puuhkuttaa miten nyt hän alkaa sitä kattoa korjaamaan, että vieppä ne lapset sinne isovanhempien hoidettavaksi. Kotiintullessa äiti kysyy onko katto valmis, niin pullea isä tokaisee, että eihän se nyt kun unohtui ne naulat. Hän tilaa ne sitten "huomenna"
Joopa joo.. näiden tarinoiden perusteella tämä maa on täynnä patalaiskojapaskamiehiä ja täydellisyyttä hipovia, ahkeria mammoja! Uskoo ken tahtoo, minä en.
Korjaapa joskus itse se katto. Mut ei. Silti tiedät, ettei se voi vaatia läheskään niin paljon ku ne omat massiiviset, jatkuvat, uuvuttavat kotityöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.lansivayla.fi/artikkeli/148613-aiti-lahtee-nyt-toihin-moi
Tää on hyvä kirjoitus siitä, millaista se kotiäitiys voi olla.
Tyhmä nainen.
Ei tajua että kotiäitihän voi millon tahansa silpasta 200 metrin päähän roskikselle, eikä sillä aikaakaan kotona tapahdu mitään. Kaikki lapset oottaa aloillaan kiltisti. Mihin ne nyt siitä sillä aikaa?
Ei pieniä lapsia voi jättää yksin. herranjestas olet trolli
tuossa on ihan pätkä siitä, mitä voi tapahtua kun katsoo minuutiksi muualle
Se oli kuule ironiaa.
Täällä kun väitettiin että lapsille mitään käy jos äiti vähän jossain piipahtaa.
Oma esikoiseni oli niin ehtiväinen ettei hänen kanssaan voinut edes pölyjä pyyhkiä samassa huoneessa. Koko ajan piti olla silmät selässäkin.
Kaikki ei ole samanlaisia. Meillä esikoiselle kun laittoi piirretyt nokan eteen niin kyllä se niitä tapitti jopa 15 min kerrallaan. Sain vietyä hyvin roskat jossa meni 20 sekuntia :)
Anopilla kolme lasta. Kaksi vilkasta ja yksi rauhallinen. Otti sen rauhallisen mukaansa navettaan kun aatteli että siellähän se rauhassa leikkii. Eipä leikkinyt, vaan putosi päälleen jostain ylisiltä. Edelleen on "rauhallisen lapsen" asteella, keski-ikäisenä, sen haverin jälkeen.
Kirkan rauhallienn kaksivuotias isoveli hukkui kotipihassa saaviin, kun ihan vaan äitinsä hetkeksi kipaisi sisään.
Ja vaikka se yks lapsi olisi rauhallinen, mitäs jos se vilkkaampi isoveli peruuttaa päälle traktorilla?
Siihen on syynsä, että lasten tapaturmat ovat vähentyneet dramaattisesti. Se johtuu ihan siitä, että nykyään heitä vahditaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vaimo on joskus alkanut hourimaan samoja höpöjuttuja, että pitäisi pyykätä yms.
Sitten olen sanonut että selvä, minä hoidan pyykit ja imuroin, niin mene sinä korjaamaan puuvajan katto ja hakkaa pari mottia klapeja perään.
Sen jälkeen hän on miettinyt asiaa hetken ja todennut että, jatketaan sittenkin tällä hyväksi havaitulla perinteisellä työnjaolla.
Hölmö. Kyllä se vaimokin osaa käyttää klapikonetta. Ja vajan katon minä paikkasin äitini kanssa kahdeksanvuotiaana.
Ihankuin noi nyt olis jotain ihmeellisiä juttuja!😂
Mun muija rysähtää siitä puuvajan katosta läpi, jos sinne yrittää. Kahdeksanvuotiaana ois ehkä vielä hyvällä tuurilla kestänyt.
Joten parempi että nainen hoitelee naisten hommat ja minä ne miesten työt. Kaikilla parempi mieli.
Sinä et sitten ole korjannut sitä puuvajan kattoa. Miksi?
Etkö nyt ymmärtänyt, se on "miesten hommaa." Se yleisemmin hoidetaan joskus, kun yritetään luistaa jostain muusta hommasta, kun kotitöistä. Silloin pulleamahainen isähahmo puuskaisee, että ei voi nyt imuroida kun pitää katsoa netistä siihen kattoon niitä osia. Seuraavalla viikolla isä taas puuhkii, kuinka ei nyt voi auttaa taas pyykin laitossa, kun pitää mennä ottamaan mitat vajasta.
Kuukausien päästä kun äidin pitää lähteä johonkin ja lapsia pitäisi hoitaa, niin isäpappa taas puuhkuttaa miten nyt hän alkaa sitä kattoa korjaamaan, että vieppä ne lapset sinne isovanhempien hoidettavaksi. Kotiintullessa äiti kysyy onko katto valmis, niin pullea isä tokaisee, että eihän se nyt kun unohtui ne naulat. Hän tilaa ne sitten "huomenna"
Joopa joo.. näiden tarinoiden perusteella tämä maa on täynnä patalaiskojapaskamiehiä ja täydellisyyttä hipovia, ahkeria mammoja! Uskoo ken tahtoo, minä en.
Korjaapa joskus itse se katto. Mut ei. Silti tiedät, ettei se voi vaatia läheskään niin paljon ku ne omat massiiviset, jatkuvat, uuvuttavat kotityöt.
Kuinka paljon se yhden vajan katon korjaaminen sitten sinusta vaatii? Jos jätät pois kaiken "suunnittelun" ja lasket ihan vaan siihen oikeaan työhön menevän ajan ja vaivan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vaimo on joskus alkanut hourimaan samoja höpöjuttuja, että pitäisi pyykätä yms.
Sitten olen sanonut että selvä, minä hoidan pyykit ja imuroin, niin mene sinä korjaamaan puuvajan katto ja hakkaa pari mottia klapeja perään.
Sen jälkeen hän on miettinyt asiaa hetken ja todennut että, jatketaan sittenkin tällä hyväksi havaitulla perinteisellä työnjaolla.
Hölmö. Kyllä se vaimokin osaa käyttää klapikonetta. Ja vajan katon minä paikkasin äitini kanssa kahdeksanvuotiaana.
Ihankuin noi nyt olis jotain ihmeellisiä juttuja!😂
Mun muija rysähtää siitä puuvajan katosta läpi, jos sinne yrittää. Kahdeksanvuotiaana ois ehkä vielä hyvällä tuurilla kestänyt.
Joten parempi että nainen hoitelee naisten hommat ja minä ne miesten työt. Kaikilla parempi mieli.
Sinä et sitten ole korjannut sitä puuvajan kattoa. Miksi?
Etkö nyt ymmärtänyt, se on "miesten hommaa." Se yleisemmin hoidetaan joskus, kun yritetään luistaa jostain muusta hommasta, kun kotitöistä. Silloin pulleamahainen isähahmo puuskaisee, että ei voi nyt imuroida kun pitää katsoa netistä siihen kattoon niitä osia. Seuraavalla viikolla isä taas puuhkii, kuinka ei nyt voi auttaa taas pyykin laitossa, kun pitää mennä ottamaan mitat vajasta.
Kuukausien päästä kun äidin pitää lähteä johonkin ja lapsia pitäisi hoitaa, niin isäpappa taas puuhkuttaa miten nyt hän alkaa sitä kattoa korjaamaan, että vieppä ne lapset sinne isovanhempien hoidettavaksi. Kotiintullessa äiti kysyy onko katto valmis, niin pullea isä tokaisee, että eihän se nyt kun unohtui ne naulat. Hän tilaa ne sitten "huomenna"
Joopa joo.. näiden tarinoiden perusteella tämä maa on täynnä patalaiskojapaskamiehiä ja täydellisyyttä hipovia, ahkeria mammoja! Uskoo ken tahtoo, minä en.
Korjaapa joskus itse se katto. Mut ei. Silti tiedät, ettei se voi vaatia läheskään niin paljon ku ne omat massiiviset, jatkuvat, uuvuttavat kotityöt.
Ammattimieheltä vajan katon korjaus vie päivän tai pari. Sinä ilmeisesti onnistut tekemään siitä elämää suuremman esteen kotitöille. Joten joko korjaa se katto, ja viikon päästä sinulla on aikaa tehdä ne muut kotityöt. Tai sitten et korjaa, ja otatte ammattilaisen, ja ajatte muut kotityöt tasan. Missään tapauksessa yksi kotityö ei kelpaa selitykseksi sille, miksi et toisella viikolla voisi tehdä jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.lansivayla.fi/artikkeli/148613-aiti-lahtee-nyt-toihin-moi
Tää on hyvä kirjoitus siitä, millaista se kotiäitiys voi olla.
Tyhmä nainen.
Ei tajua että kotiäitihän voi millon tahansa silpasta 200 metrin päähän roskikselle, eikä sillä aikaakaan kotona tapahdu mitään. Kaikki lapset oottaa aloillaan kiltisti. Mihin ne nyt siitä sillä aikaa?
Ei pieniä lapsia voi jättää yksin. herranjestas olet trolli
tuossa on ihan pätkä siitä, mitä voi tapahtua kun katsoo minuutiksi muualle
Se oli kuule ironiaa.
Täällä kun väitettiin että lapsille mitään käy jos äiti vähän jossain piipahtaa.
Oma esikoiseni oli niin ehtiväinen ettei hänen kanssaan voinut edes pölyjä pyyhkiä samassa huoneessa. Koko ajan piti olla silmät selässäkin.
Kaikki ei ole samanlaisia. Meillä esikoiselle kun laittoi piirretyt nokan eteen niin kyllä se niitä tapitti jopa 15 min kerrallaan. Sain vietyä hyvin roskat jossa meni 20 sekuntia :)
Anopilla kolme lasta. Kaksi vilkasta ja yksi rauhallinen. Otti sen rauhallisen mukaansa navettaan kun aatteli että siellähän se rauhassa leikkii. Eipä leikkinyt, vaan putosi päälleen jostain ylisiltä. Edelleen on "rauhallisen lapsen" asteella, keski-ikäisenä, sen haverin jälkeen.
Kirkan rauhallienn kaksivuotias isoveli hukkui kotipihassa saaviin, kun ihan vaan äitinsä hetkeksi kipaisi sisään.
Ja vaikka se yks lapsi olisi rauhallinen, mitäs jos se vilkkaampi isoveli peruuttaa päälle traktorilla?
Siihen on syynsä, että lasten tapaturmat ovat vähentyneet dramaattisesti. Se johtuu ihan siitä, että nykyään heitä vahditaan.
Jokaisen lapsen kanssa sattuu kaikenlaista ja voi sattua vaikka olisit samassa tilassa. Ei se mikään tae ole jos lapsi on rauhallinen ettei mitään sattuisi. Meidän lapsi olikin aika vilkas mutta ei se mikään uhkarohkea kokeilija ole koskaan ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vaimo on joskus alkanut hourimaan samoja höpöjuttuja, että pitäisi pyykätä yms.
Sitten olen sanonut että selvä, minä hoidan pyykit ja imuroin, niin mene sinä korjaamaan puuvajan katto ja hakkaa pari mottia klapeja perään.
Sen jälkeen hän on miettinyt asiaa hetken ja todennut että, jatketaan sittenkin tällä hyväksi havaitulla perinteisellä työnjaolla.
Hölmö. Kyllä se vaimokin osaa käyttää klapikonetta. Ja vajan katon minä paikkasin äitini kanssa kahdeksanvuotiaana.
Ihankuin noi nyt olis jotain ihmeellisiä juttuja!😂
Mun muija rysähtää siitä puuvajan katosta läpi, jos sinne yrittää. Kahdeksanvuotiaana ois ehkä vielä hyvällä tuurilla kestänyt.
Joten parempi että nainen hoitelee naisten hommat ja minä ne miesten työt. Kaikilla parempi mieli.
Sinä et sitten ole korjannut sitä puuvajan kattoa. Miksi?
Etkö nyt ymmärtänyt, se on "miesten hommaa." Se yleisemmin hoidetaan joskus, kun yritetään luistaa jostain muusta hommasta, kun kotitöistä. Silloin pulleamahainen isähahmo puuskaisee, että ei voi nyt imuroida kun pitää katsoa netistä siihen kattoon niitä osia. Seuraavalla viikolla isä taas puuhkii, kuinka ei nyt voi auttaa taas pyykin laitossa, kun pitää mennä ottamaan mitat vajasta.
Kuukausien päästä kun äidin pitää lähteä johonkin ja lapsia pitäisi hoitaa, niin isäpappa taas puuhkuttaa miten nyt hän alkaa sitä kattoa korjaamaan, että vieppä ne lapset sinne isovanhempien hoidettavaksi. Kotiintullessa äiti kysyy onko katto valmis, niin pullea isä tokaisee, että eihän se nyt kun unohtui ne naulat. Hän tilaa ne sitten "huomenna"
Joopa joo.. näiden tarinoiden perusteella tämä maa on täynnä patalaiskojapaskamiehiä ja täydellisyyttä hipovia, ahkeria mammoja! Uskoo ken tahtoo, minä en.
Korjaapa joskus itse se katto. Mut ei. Silti tiedät, ettei se voi vaatia läheskään niin paljon ku ne omat massiiviset, jatkuvat, uuvuttavat kotityöt.
Meillä ei ole puuvajaa, joten sitä kattoakaan ei ole korjattavana. Sen sijaan noita kotitöitä riittää joka päivälle. Niitä ei voi edes niputtaa samaan vaan samoja juttuja pitää tehdä moneen kertaan päivässä. Vai pitäisikö joku aamu kattaa tarjolle kaikki päivän ruuat ja sanoa, että tänään ei sitten syödä mitään.
Toi vajan katto taitaa olla samanlainen juttu kuin mun miehellä se, että hän vie aamuisin lapset kouluun. Ihan vaan kun se koulu on siinä hänen työpaikkansa vieressä.
Meillä mentiin varmaan viisi vuotta niin, että aina kun sanoin, että minusta minä teen suhteessa liikaa kaikkea kotona, hän veti tuon aamukyyditsemisen, joka kuulemma oli niin rasittava, koska hänen ajatuksensa katkesi sen takia ja hän oli ihan uupunut jo työpaikalleen päästyään, eikä kyennyt keskittymään.
Ja kyse siis koululaisista, jotka vain tiputti tienposkeen ja joita ei mitenkään tarvinnut siinä lähtiessä pukea tms. ja minä muutenkin hoidin sen koko aamun. Hän vain käynnisti auton ja ajoi sinne työpaikalleen pysähttyne kerran lyhyesti päästääkseen nuo pois autosta.
Ja tää mm esti häntä siivoamasta autotallia, auttamasta pesuhuoneen rempassa, ulkoiluttamasta koiria aamuisin.
Tai ylimalkaan tekemästä oikeastaan mitään ns epämiellyttävää.
Anteeksi erehdykseni! Täällä kun on noita jankkaajia niin ei enää tiedä ketkä on tosissaan ja ketkä eivät. Ja oikeassa olet.