Mitä ihmettä tässä syntyvyys/lapsettomuuskeskustelussa oikein tapahtuu?

Myönnän olleeni ihminen, joka luuli että kaikkien lisääntyminen on heidän oma asiansa ja ennen kaikkea juurikaan ketään ei kiinnosta, vaikka et lapsia haluaisi. Nyt kun tämä on tällä tavalla "tapetilla", niin olen joutunut kuuntelemaan (en jaksa osallistua itse) niin härskejä keskusteluja, että en olisi uskonut moisia mielipiteitä olevan, kuin velojen painajaisissa joita totena vaahdotaan.

En lähde yksityiskohtiin, mutta soisin jokaisen kysyvän itseltään, että miksi minä puhun tästä aiheesta jollekin ihmiselle? Miksi minä kysyn joltakulta hänen ajatuksiaan?

Onko tarkoitus ymmärtää häntä? Onko tarkoitus, että minun pelkoni hälvenevät ja voin lopuksi rentoutua ajatellen; "Hän on onnellinen valintaansa, onpa hieno juttu!" "Hän on tosiaan miettinyt omia henkilökohtaisia valintojaan enemmän kuin minä, olinpa höpsö, huh!"

Vai onko tarkoitus hakata omia pelkojaan ja toiveitaan vasaralla tuohon ihmiseen ja suuttua, jos hän ei niitä omikseen tunnista? Miksi koet tarvetta siihen, koska eihän keskustelunkohteella ole mitään velvollisuutta toivoa tai pelätä elämältä samoja asioita kuin sinä?