Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä ihmettä tässä syntyvyys/lapsettomuuskeskustelussa oikein tapahtuu?
28.11.2018 |
Myönnän olleeni ihminen, joka luuli että kaikkien lisääntyminen on heidän oma asiansa ja ennen kaikkea juurikaan ketään ei kiinnosta, vaikka et lapsia haluaisi. Nyt kun tämä on tällä tavalla "tapetilla", niin olen joutunut kuuntelemaan (en jaksa osallistua itse) niin härskejä keskusteluja, että en olisi uskonut moisia mielipiteitä olevan, kuin velojen painajaisissa joita totena vaahdotaan.
En lähde yksityiskohtiin, mutta soisin jokaisen kysyvän itseltään, että miksi minä puhun tästä aiheesta jollekin ihmiselle? Miksi minä kysyn joltakulta hänen ajatuksiaan?
Onko tarkoitus ymmärtää häntä? Onko tarkoitus, että minun pelkoni hälvenevät ja voin lopuksi rentoutua ajatellen; "Hän on onnellinen valintaansa, onpa hieno juttu!" "Hän on tosiaan miettinyt omia henkilökohtaisia valintojaan enemmän kuin minä, olinpa höpsö, huh!"
Vai onko tarkoitus hakata omia pelkojaan ja toiveitaan vasaralla tuohon ihmiseen ja suuttua, jos hän ei niitä omikseen tunnista? Miksi koet tarvetta siihen, koska eihän keskustelunkohteella ole mitään velvollisuutta toivoa tai pelätä elämältä samoja asioita kuin sinä?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu absurdilta, että lapsettomat pitkittää nuoruuttaan. Sisarukseni ovat vaativassa työssä, ovat samassa veneessä vanhenevan ja toisen kuolemansairaan vanhemman kanssa, jokaisella vielä jatketussa suvussaan erilaisia ikääntymiseen liittyviä tragedioita ja ongelmia, mitä n. 30 vuotiaan elämiin alkaa väkisinkin tulemaan. Me käydään yhtä paljon lomilla kuin he, ja oikeastaan "juostaan" enemmän kaikissa kekkereissä ja hoplopeissa jne :D Heidän syliinsä putoaa paljon enemmän esim. meidän vanhempiemme asioita, kun me emme vaan aina ehdi lasten vuoksi. Että sinänsä tässä itse venyttää jotain nuoruuttaan, jossa vanhempien tarpeita ei ole olemassakaan. Heille ne ovat jo aika kipeitäkin...
En koskaan kehtaisi väittää heille näitä asioita, joita täällä lapsettomien niskaan heitellään. Yhdyn näkemykseen siitä, että normaalia se ei ole vaatisin jotain itsetutkiskelua jokaiselta että mistä nämä tunteet tulevat,
Oliko tämä trolli? Eivät lapsettomat sisaruksesi ole yhtään sen enempää vanhempienne asioista vastuussa kuin sinäkään, vaikka olet porsinutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kuullut arvostelua lapsettomuudesta, mutta jatkuvasti arvostelua lasten hankinnasta. Enemmän kiinnostaa se miksi lapsettomat arvostelevat, ilkkuvat jos joskus väsyttää tai jättäytyy jostain menosta pois ja ovat vahingoniloisia jos lapselle sattuu jotain tai lapsi sairastuu. Useimmat myös iloitsevat jos lapsiperheeseen tulee avioero.
Lähinnä kuulostaa siltä että sinulla on hirveä tuttavapiiri. En ikinä iloitsisi kenenkään avioerosta eroperheen lapsena, tai muutenkaan iloitse lapsiperheiden ongelmista. Enkä tunne ketään, joka näin kokisi.
Jos sinulla oli yhtään värikynää tässä, niin suosittelisin hillitsemään. Se että haluat tehdä lapsettomasta hirviön vain siksi, että et et kestä sitä että lapsettomilla on ihan hyvä elämä ja että argumentit lapsettomuutta vastaan on omia pelkojasi on musta ihan äärimmäisen vaarallista ja mautonta. Lapseton ei näillä argumenteilla satuta ketään, mutta tällaiset "tarinat" tekee viattomista ihmisistä jotain hirviöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu absurdilta, että lapsettomat pitkittää nuoruuttaan. Sisarukseni ovat vaativassa työssä, ovat samassa veneessä vanhenevan ja toisen kuolemansairaan vanhemman kanssa, jokaisella vielä jatketussa suvussaan erilaisia ikääntymiseen liittyviä tragedioita ja ongelmia, mitä n. 30 vuotiaan elämiin alkaa väkisinkin tulemaan. Me käydään yhtä paljon lomilla kuin he, ja oikeastaan "juostaan" enemmän kaikissa kekkereissä ja hoplopeissa jne :D Heidän syliinsä putoaa paljon enemmän esim. meidän vanhempiemme asioita, kun me emme vaan aina ehdi lasten vuoksi. Että sinänsä tässä itse venyttää jotain nuoruuttaan, jossa vanhempien tarpeita ei ole olemassakaan. Heille ne ovat jo aika kipeitäkin...
En koskaan kehtaisi väittää heille näitä asioita, joita täällä lapsettomien niskaan heitellään. Yhdyn näkemykseen siitä, että normaalia se ei ole vaatisin jotain itsetutkiskelua jokaiselta että mistä nämä tunteet tulevat,
Oliko tämä trolli? Eivät lapsettomat sisaruksesi ole yhtään sen enempää vanhempienne asioista vastuussa kuin sinäkään, vaikka olet porsinutkin.
Miksi velat puhuvat aina niin negatiivisesti toisten lapsista? Porsiminen sana ihmisistä puhuttaessa on loukkaava. Missä vaiheessa sinun mielestäsi lapsesta tulee ihminen jos hänellä ei ole syntyesssään ihmisarvoa?
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu absurdilta, että lapsettomat pitkittää nuoruuttaan. Sisarukseni ovat vaativassa työssä, ovat samassa veneessä vanhenevan ja toisen kuolemansairaan vanhemman kanssa, jokaisella vielä jatketussa suvussaan erilaisia ikääntymiseen liittyviä tragedioita ja ongelmia, mitä n. 30 vuotiaan elämiin alkaa väkisinkin tulemaan. Me käydään yhtä paljon lomilla kuin he, ja oikeastaan "juostaan" enemmän kaikissa kekkereissä ja hoplopeissa jne :D Heidän syliinsä putoaa paljon enemmän esim. meidän vanhempiemme asioita, kun me emme vaan aina ehdi lasten vuoksi. Että sinänsä tässä itse venyttää jotain nuoruuttaan, jossa vanhempien tarpeita ei ole olemassakaan. Heille ne ovat jo aika kipeitäkin...
En koskaan kehtaisi väittää heille näitä asioita, joita täällä lapsettomien niskaan heitellään. Yhdyn näkemykseen siitä, että normaalia se ei ole vaatisin jotain itsetutkiskelua jokaiselta että mistä nämä tunteet tulevat,
Alkaa aina ärsyttäää, kun puhutaan tuosta nuoruuden pitkittämisestä. Eivätkö ihmiset ole kautta historian pyrkineet siihen, että elämä olisi hauskaa? Kun siihen vihdoin alkaa teknisen ym. kehityksen myötä olla yhä useammalla mahdollisuus, eikä rutto vie puolta ikäluokasta, helppoa elämää aletaankin moralisoida. Itse taidan kuulua ryhmään, joiden lystit ovat perheellisten mielestä lapsellisia. Sillä leikkihuoneestani on koko ajan jotkut yrittämässä sammuttamassa valoja ja ne on nimenomaan ne, jotka on ottanut asuntolainaa ja perustannut perheen jo parikymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kuullut arvostelua lapsettomuudesta, mutta jatkuvasti arvostelua lasten hankinnasta. Enemmän kiinnostaa se miksi lapsettomat arvostelevat, ilkkuvat jos joskus väsyttää tai jättäytyy jostain menosta pois ja ovat vahingoniloisia jos lapselle sattuu jotain tai lapsi sairastuu. Useimmat myös iloitsevat jos lapsiperheeseen tulee avioero.
Lähinnä kuulostaa siltä että sinulla on hirveä tuttavapiiri. En ikinä iloitsisi kenenkään avioerosta eroperheen lapsena, tai muutenkaan iloitse lapsiperheiden ongelmista. Enkä tunne ketään, joka näin kokisi.
Jos sinulla oli yhtään värikynää tässä, niin suosittelisin hillitsemään. Se että haluat tehdä lapsettomasta hirviön vain siksi, että et et kestä sitä että lapsettomilla on ihan hyvä elämä ja että argumentit lapsettomuutta vastaan on omia pelkojasi on musta ihan äärimmäisen vaarallista ja mautonta. Lapseton ei näillä argumenteilla satuta ketään, mutta tällaiset "tarinat" tekee viattomista ihmisistä jotain hirviöitä.
Ihme projisointia. Ei minulla ole ongelmaa jos lapsettomilla on hyvä elämä, sinulla on ongelma uskoa että myös lasten kanssa on hyvä elämä. Jos lapsettomalla on uneton yö ja väsyttää niin hän saa empatiaa ja jos on valvonut lapsen vuoksi niin hän saa vahingoniloa osakseen, miksi näin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsettomuus-/syntyvyyskeskustelua käydään, koska päättäjiä pelottaa, että silloin, kun he ovat vanhuksia vuodeosastolla, heitä hoitamaan ei riitä kantasuomalaisia, vaan joutuvat maahanmuuttajataustaisen hoitajan käsiin...
Minusta on kovin ristiriitaista, että toisaalta pitäisi globalisoitua ja ajatella maapallon tilaa kokonaisuudessaan, mutta silti huohotetaan, että suomalaiset kuolevat sukupuuttoon. Mitä sitten? Niin kuolee koko ihmislaji, jollei tähän hulluuteen aleta saada rajoja! Ja hulluudella tarkoitan liikakansoitusta maailmanlaajuisesti. Syntyvyys pitäisi saada laskuun ihan jokaisessa maailmankolkassa, sillä tavalla elintaso nousisi maailmanlaajuisesti ja elämänlaatu säilyisi parempana pidempään koko maailman väestöllä. Jos lapsia pusketaan samaan tahtiin joka puolella kuin tähän asti, maapallon kapasiteetti loppuu ennenkuin tajuammekaan.
Surullista kyllä, ihminen ei vielä nykyäänkään osaa ajatella yhtään omaa napaansa pidemmälle. Edes (tai varsinkaan) heitä, jotka lapsia tekevät, ei kiinnosta pätkääkään, millaisessa maailmassa heidän lapsensa ja lastensa lapset joutuvat elämään. Jos nimittäin kiinnostaisi, syntyvyys olisi vielä alhaisempi kuin se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kuullut arvostelua lapsettomuudesta, mutta jatkuvasti arvostelua lasten hankinnasta. Enemmän kiinnostaa se miksi lapsettomat arvostelevat, ilkkuvat jos joskus väsyttää tai jättäytyy jostain menosta pois ja ovat vahingoniloisia jos lapselle sattuu jotain tai lapsi sairastuu. Useimmat myös iloitsevat jos lapsiperheeseen tulee avioero.
Lähinnä kuulostaa siltä että sinulla on hirveä tuttavapiiri. En ikinä iloitsisi kenenkään avioerosta eroperheen lapsena, tai muutenkaan iloitse lapsiperheiden ongelmista. Enkä tunne ketään, joka näin kokisi.
Jos sinulla oli yhtään värikynää tässä, niin suosittelisin hillitsemään. Se että haluat tehdä lapsettomasta hirviön vain siksi, että et et kestä sitä että lapsettomilla on ihan hyvä elämä ja että argumentit lapsettomuutta vastaan on omia pelkojasi on musta ihan äärimmäisen vaarallista ja mautonta. Lapseton ei näillä argumenteilla satuta ketään, mutta tällaiset "tarinat" tekee viattomista ihmisistä jotain hirviöitä.
Ihme projisointia. Ei minulla ole ongelmaa jos lapsettomilla on hyvä elämä, sinulla on ongelma uskoa että myös lasten kanssa on hyvä elämä. Jos lapsettomalla on uneton yö ja väsyttää niin hän saa empatiaa ja jos on valvonut lapsen vuoksi niin hän saa vahingoniloa osakseen, miksi näin?
Minulla ei ole mitään ongelmaa uskoa että lasten kanssa on hyvä elämä. Olenhan minä itse herranjestas kuulunut perheeseen - lapsena! Minulla ei ole mitään lapsia vastaan, kummilapsiakin kylässä harva se viikonloppu. En vain itse haaveile perheestä. Ymmärrätkö eron? Ihan jos nyt projisoinnista puhutaan niin suosittelen miettimään, että mistä tuo argumentti sinulle oikein tuli mieleen? Enkä nyt vinoile vaan ihan aidosti kysyn?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kuullut arvostelua lapsettomuudesta, mutta jatkuvasti arvostelua lasten hankinnasta. Enemmän kiinnostaa se miksi lapsettomat arvostelevat, ilkkuvat jos joskus väsyttää tai jättäytyy jostain menosta pois ja ovat vahingoniloisia jos lapselle sattuu jotain tai lapsi sairastuu. Useimmat myös iloitsevat jos lapsiperheeseen tulee avioero.
Lähinnä kuulostaa siltä että sinulla on hirveä tuttavapiiri. En ikinä iloitsisi kenenkään avioerosta eroperheen lapsena, tai muutenkaan iloitse lapsiperheiden ongelmista. Enkä tunne ketään, joka näin kokisi.
Jos sinulla oli yhtään värikynää tässä, niin suosittelisin hillitsemään. Se että haluat tehdä lapsettomasta hirviön vain siksi, että et et kestä sitä että lapsettomilla on ihan hyvä elämä ja että argumentit lapsettomuutta vastaan on omia pelkojasi on musta ihan äärimmäisen vaarallista ja mautonta. Lapseton ei näillä argumenteilla satuta ketään, mutta tällaiset "tarinat" tekee viattomista ihmisistä jotain hirviöitä.
Ihme projisointia. Ei minulla ole ongelmaa jos lapsettomilla on hyvä elämä, sinulla on ongelma uskoa että myös lasten kanssa on hyvä elämä. Jos lapsettomalla on uneton yö ja väsyttää niin hän saa empatiaa ja jos on valvonut lapsen vuoksi niin hän saa vahingoniloa osakseen, miksi näin?
Pitäsköhän sun tosiaan saada vähän unta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu absurdilta, että lapsettomat pitkittää nuoruuttaan. Sisarukseni ovat vaativassa työssä, ovat samassa veneessä vanhenevan ja toisen kuolemansairaan vanhemman kanssa, jokaisella vielä jatketussa suvussaan erilaisia ikääntymiseen liittyviä tragedioita ja ongelmia, mitä n. 30 vuotiaan elämiin alkaa väkisinkin tulemaan. Me käydään yhtä paljon lomilla kuin he, ja oikeastaan "juostaan" enemmän kaikissa kekkereissä ja hoplopeissa jne :D Heidän syliinsä putoaa paljon enemmän esim. meidän vanhempiemme asioita, kun me emme vaan aina ehdi lasten vuoksi. Että sinänsä tässä itse venyttää jotain nuoruuttaan, jossa vanhempien tarpeita ei ole olemassakaan. Heille ne ovat jo aika kipeitäkin...
En koskaan kehtaisi väittää heille näitä asioita, joita täällä lapsettomien niskaan heitellään. Yhdyn näkemykseen siitä, että normaalia se ei ole vaatisin jotain itsetutkiskelua jokaiselta että mistä nämä tunteet tulevat,
Oliko tämä trolli? Eivät lapsettomat sisaruksesi ole yhtään sen enempää vanhempienne asioista vastuussa kuin sinäkään, vaikka olet porsinutkin.
Miksi velat puhuvat aina niin negatiivisesti toisten lapsista? Porsiminen sana ihmisistä puhuttaessa on loukkaava. Missä vaiheessa sinun mielestäsi lapsesta tulee ihminen jos hänellä ei ole syntyesssään ihmisarvoa?
Ihme huumorintajuttomuutta - minä olen porsinut, mitäs siihen sanot! Ei kaikki ole kuule ylipoliittisesti korrekteja tai koe että kaikki on heti henkilökohtainen loukkaus itseään kohtaan. Kannattaisko vähän löysytä pipoa ja olla ylitulkitsematta kaikkea piikit pystyssä? Voi olla että maailma ei oliskaan enää ihan niin paha kun kuvittelee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu absurdilta, että lapsettomat pitkittää nuoruuttaan. Sisarukseni ovat vaativassa työssä, ovat samassa veneessä vanhenevan ja toisen kuolemansairaan vanhemman kanssa, jokaisella vielä jatketussa suvussaan erilaisia ikääntymiseen liittyviä tragedioita ja ongelmia, mitä n. 30 vuotiaan elämiin alkaa väkisinkin tulemaan. Me käydään yhtä paljon lomilla kuin he, ja oikeastaan "juostaan" enemmän kaikissa kekkereissä ja hoplopeissa jne :D Heidän syliinsä putoaa paljon enemmän esim. meidän vanhempiemme asioita, kun me emme vaan aina ehdi lasten vuoksi. Että sinänsä tässä itse venyttää jotain nuoruuttaan, jossa vanhempien tarpeita ei ole olemassakaan. Heille ne ovat jo aika kipeitäkin...
En koskaan kehtaisi väittää heille näitä asioita, joita täällä lapsettomien niskaan heitellään. Yhdyn näkemykseen siitä, että normaalia se ei ole vaatisin jotain itsetutkiskelua jokaiselta että mistä nämä tunteet tulevat,
Alkaa aina ärsyttäää, kun puhutaan tuosta nuoruuden pitkittämisestä. Eivätkö ihmiset ole kautta historian pyrkineet siihen, että elämä olisi hauskaa? Kun siihen vihdoin alkaa teknisen ym. kehityksen myötä olla yhä useammalla mahdollisuus, eikä rutto vie puolta ikäluokasta, helppoa elämää aletaankin moralisoida. Itse taidan kuulua ryhmään, joiden lystit ovat perheellisten mielestä lapsellisia. Sillä leikkihuoneestani on koko ajan jotkut yrittämässä sammuttamassa valoja ja ne on nimenomaan ne, jotka on ottanut asuntolainaa ja perustannut perheen jo parikymppisenä.
Jep, juuri näin. Ei kyseessä ole nuoruuden pitkittäminen vaan kivan aikuisuuden viettäminen. Minusta elämän kuuluu olla leppoisaa, hauskaa ja elämyksellistä eikä tylsää ja stressaavaa, ja siksi olen valinnut lapsettomuuden.
Niin, miksihän sitä ihmiset ylipäänsä keskustelevat yhtään mistään kenenkään kanssa. Itse olen aina hiljaa, keskusteleminen on ihan turhaa. Ap on ilmeisesti samanlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu absurdilta, että lapsettomat pitkittää nuoruuttaan. Sisarukseni ovat vaativassa työssä, ovat samassa veneessä vanhenevan ja toisen kuolemansairaan vanhemman kanssa, jokaisella vielä jatketussa suvussaan erilaisia ikääntymiseen liittyviä tragedioita ja ongelmia, mitä n. 30 vuotiaan elämiin alkaa väkisinkin tulemaan. Me käydään yhtä paljon lomilla kuin he, ja oikeastaan "juostaan" enemmän kaikissa kekkereissä ja hoplopeissa jne :D Heidän syliinsä putoaa paljon enemmän esim. meidän vanhempiemme asioita, kun me emme vaan aina ehdi lasten vuoksi. Että sinänsä tässä itse venyttää jotain nuoruuttaan, jossa vanhempien tarpeita ei ole olemassakaan. Heille ne ovat jo aika kipeitäkin...
En koskaan kehtaisi väittää heille näitä asioita, joita täällä lapsettomien niskaan heitellään. Yhdyn näkemykseen siitä, että normaalia se ei ole vaatisin jotain itsetutkiskelua jokaiselta että mistä nämä tunteet tulevat,
Oliko tämä trolli? Eivät lapsettomat sisaruksesi ole yhtään sen enempää vanhempienne asioista vastuussa kuin sinäkään, vaikka olet porsinutkin.
Miksi velat puhuvat aina niin negatiivisesti toisten lapsista? Porsiminen sana ihmisistä puhuttaessa on loukkaava. Missä vaiheessa sinun mielestäsi lapsesta tulee ihminen jos hänellä ei ole syntyesssään ihmisarvoa?
Ihme huumorintajuttomuutta - minä olen porsinut, mitäs siihen sanot! Ei kaikki ole kuule ylipoliittisesti korrekteja tai koe että kaikki on heti henkilökohtainen loukkaus itseään kohtaan. Kannattaisko vähän löysytä pipoa ja olla ylitulkitsematta kaikkea piikit pystyssä? Voi olla että maailma ei oliskaan enää ihan niin paha kun kuvittelee...
Asiallinen vastaus olisi selventänyt, mutta nyt vain entisestään lisäsit juopaa vihollisten välille. Jos kaikki lapset eivät ole likaisia porsaita ja kaikki äidit tyhmiä ja lihavia emakoita niin miksi nimittelet tuntemattomia ihmisiä siten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu absurdilta, että lapsettomat pitkittää nuoruuttaan. Sisarukseni ovat vaativassa työssä, ovat samassa veneessä vanhenevan ja toisen kuolemansairaan vanhemman kanssa, jokaisella vielä jatketussa suvussaan erilaisia ikääntymiseen liittyviä tragedioita ja ongelmia, mitä n. 30 vuotiaan elämiin alkaa väkisinkin tulemaan. Me käydään yhtä paljon lomilla kuin he, ja oikeastaan "juostaan" enemmän kaikissa kekkereissä ja hoplopeissa jne :D Heidän syliinsä putoaa paljon enemmän esim. meidän vanhempiemme asioita, kun me emme vaan aina ehdi lasten vuoksi. Että sinänsä tässä itse venyttää jotain nuoruuttaan, jossa vanhempien tarpeita ei ole olemassakaan. Heille ne ovat jo aika kipeitäkin...
En koskaan kehtaisi väittää heille näitä asioita, joita täällä lapsettomien niskaan heitellään. Yhdyn näkemykseen siitä, että normaalia se ei ole vaatisin jotain itsetutkiskelua jokaiselta että mistä nämä tunteet tulevat,
Oliko tämä trolli? Eivät lapsettomat sisaruksesi ole yhtään sen enempää vanhempienne asioista vastuussa kuin sinäkään, vaikka olet porsinutkin.
Miksi velat puhuvat aina niin negatiivisesti toisten lapsista? Porsiminen sana ihmisistä puhuttaessa on loukkaava. Missä vaiheessa sinun mielestäsi lapsesta tulee ihminen jos hänellä ei ole syntyesssään ihmisarvoa?
Ihme huumorintajuttomuutta - minä olen porsinut, mitäs siihen sanot! Ei kaikki ole kuule ylipoliittisesti korrekteja tai koe että kaikki on heti henkilökohtainen loukkaus itseään kohtaan. Kannattaisko vähän löysytä pipoa ja olla ylitulkitsematta kaikkea piikit pystyssä? Voi olla että maailma ei oliskaan enää ihan niin paha kun kuvittelee...
Asiallinen vastaus olisi selventänyt, mutta nyt vain entisestään lisäsit juopaa vihollisten välille. Jos kaikki lapset eivät ole likaisia porsaita ja kaikki äidit tyhmiä ja lihavia emakoita niin miksi nimittelet tuntemattomia ihmisiä siten?
Likaisia porsaita? Vastasyntynyt porsashan on puhtain asia maailmassa ja emakko yksi eläinmaailman älykkäimpiä otuksia. Enkä nimittele ketään muuta kuin itseäni, en ollut tuo joka vastasi, kerroin vain sinulle että kaikki eivät jaa takakireää ajattelumaailmaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen hankkiminen on aina moraalisesti väärin, ja siitä tulisi rankaista samoin perustein kuin murhasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kuullut arvostelua lapsettomuudesta, mutta jatkuvasti arvostelua lasten hankinnasta. Enemmän kiinnostaa se miksi lapsettomat arvostelevat, ilkkuvat jos joskus väsyttää tai jättäytyy jostain menosta pois ja ovat vahingoniloisia jos lapselle sattuu jotain tai lapsi sairastuu. Useimmat myös iloitsevat jos lapsiperheeseen tulee avioero.
Lähinnä kuulostaa siltä että sinulla on hirveä tuttavapiiri. En ikinä iloitsisi kenenkään avioerosta eroperheen lapsena, tai muutenkaan iloitse lapsiperheiden ongelmista. Enkä tunne ketään, joka näin kokisi.
Jos sinulla oli yhtään värikynää tässä, niin suosittelisin hillitsemään. Se että haluat tehdä lapsettomasta hirviön vain siksi, että et et kestä sitä että lapsettomilla on ihan hyvä elämä ja että argumentit lapsettomuutta vastaan on omia pelkojasi on musta ihan äärimmäisen vaarallista ja mautonta. Lapseton ei näillä argumenteilla satuta ketään, mutta tällaiset "tarinat" tekee viattomista ihmisistä jotain hirviöitä.
Ihme projisointia. Ei minulla ole ongelmaa jos lapsettomilla on hyvä elämä, sinulla on ongelma uskoa että myös lasten kanssa on hyvä elämä. Jos lapsettomalla on uneton yö ja väsyttää niin hän saa empatiaa ja jos on valvonut lapsen vuoksi niin hän saa vahingoniloa osakseen, miksi näin?
Minulla ei ole mitään ongelmaa uskoa että lasten kanssa on hyvä elämä. Olenhan minä itse herranjestas kuulunut perheeseen - lapsena! Minulla ei ole mitään lapsia vastaan, kummilapsiakin kylässä harva se viikonloppu. En vain itse haaveile perheestä. Ymmärrätkö eron? Ihan jos nyt projisoinnista puhutaan niin suosittelen miettimään, että mistä tuo argumentti sinulle oikein tuli mieleen? Enkä nyt vinoile vaan ihan aidosti kysyn?
Minä ihan aidosti kysyin että miksi pitää vinoilla ja ilkkua ihmisille joilla on lapsia niin vastaat että siksi kun sulla on niin kiva elämä. Jos sinulla on kivaa niin miksi et osaa asiallisesti ja välittävästi suhtautua ihmisiin joilla on lapsia? Eikö olisi parempi ettei olisi väleissä lainkaan kuin että pitää ilkkua ja vinoilla?
Vierailija kirjoitti:
Niin, miksihän sitä ihmiset ylipäänsä keskustelevat yhtään mistään kenenkään kanssa. Itse olen aina hiljaa, keskusteleminen on ihan turhaa. Ap on ilmeisesti samanlainen.
Ap taisi toivoa keskustelijoilta ymmärrystä ja toisen näkökulman kunnioittamista, jota keskustelu taitaa olla. Tosin nettinatiivit nykyaikana voivat luulla, että se on juuri sitä mitä ap kauhisteli; omien ajatusten hakkaamista toisen päähän ja suuttumista siitä että ne ei sinne sovi.
En ymmärrä, miksi kukaan enää hankkii lapsia. Olemme vapautuneet tuosta taakasta jo sukupolvi sitten. Ilmeisesti jotkut rakastavat kärsimystä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kuullut arvostelua lapsettomuudesta, mutta jatkuvasti arvostelua lasten hankinnasta. Enemmän kiinnostaa se miksi lapsettomat arvostelevat, ilkkuvat jos joskus väsyttää tai jättäytyy jostain menosta pois ja ovat vahingoniloisia jos lapselle sattuu jotain tai lapsi sairastuu. Useimmat myös iloitsevat jos lapsiperheeseen tulee avioero.
Lähinnä kuulostaa siltä että sinulla on hirveä tuttavapiiri. En ikinä iloitsisi kenenkään avioerosta eroperheen lapsena, tai muutenkaan iloitse lapsiperheiden ongelmista. Enkä tunne ketään, joka näin kokisi.
Jos sinulla oli yhtään värikynää tässä, niin suosittelisin hillitsemään. Se että haluat tehdä lapsettomasta hirviön vain siksi, että et et kestä sitä että lapsettomilla on ihan hyvä elämä ja että argumentit lapsettomuutta vastaan on omia pelkojasi on musta ihan äärimmäisen vaarallista ja mautonta. Lapseton ei näillä argumenteilla satuta ketään, mutta tällaiset "tarinat" tekee viattomista ihmisistä jotain hirviöitä.
Ihme projisointia. Ei minulla ole ongelmaa jos lapsettomilla on hyvä elämä, sinulla on ongelma uskoa että myös lasten kanssa on hyvä elämä. Jos lapsettomalla on uneton yö ja väsyttää niin hän saa empatiaa ja jos on valvonut lapsen vuoksi niin hän saa vahingoniloa osakseen, miksi näin?
Minulla ei ole mitään ongelmaa uskoa että lasten kanssa on hyvä elämä. Olenhan minä itse herranjestas kuulunut perheeseen - lapsena! Minulla ei ole mitään lapsia vastaan, kummilapsiakin kylässä harva se viikonloppu. En vain itse haaveile perheestä. Ymmärrätkö eron? Ihan jos nyt projisoinnista puhutaan niin suosittelen miettimään, että mistä tuo argumentti sinulle oikein tuli mieleen? Enkä nyt vinoile vaan ihan aidosti kysyn?
Minä ihan aidosti kysyin että miksi pitää vinoilla ja ilkkua ihmisille joilla on lapsia niin vastaat että siksi kun sulla on niin kiva elämä. Jos sinulla on kivaa niin miksi et osaa asiallisesti ja välittävästi suhtautua ihmisiin joilla on lapsia? Eikö olisi parempi ettei olisi väleissä lainkaan kuin että pitää ilkkua ja vinoilla?
Vastasin, että en ilku ja vinoile lapsettomille. Ja sitten vastasin, että suhtaudun välittävästi lapsellisiin ja lapsiin.
Sä olet niin kiukkusessa mytyssä että et näköjään edes yritä lukea mitä sulle vastataan. Kokeile uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen hankkiminen on aina moraalisesti väärin, ja siitä tulisi rankaista samoin perustein kuin murhasta.
Sinunkin vanhempiasi siis myös? Olet ollut itsekin lapsi joskus.
Alue: Aihe vapaa
En ole koskaan kuullut arvostelua lapsettomuudesta, mutta jatkuvasti arvostelua lasten hankinnasta. Enemmän kiinnostaa se miksi lapsettomat arvostelevat, ilkkuvat jos joskus väsyttää tai jättäytyy jostain menosta pois ja ovat vahingoniloisia jos lapselle sattuu jotain tai lapsi sairastuu. Useimmat myös iloitsevat jos lapsiperheeseen tulee avioero.