Olisipa ihana perustaa pieni leipomo/kahvila omalle asuinalueelle keskustan ulkopuolelle
Kävisitkö tällaisessa? Itse olen ainakin miettinyt että olisi mukavaa käydä sellaisessa joka kävelymatkan päässä ja viihtyisästi sisustettu. Olisi myös kiva kohtaamispaikka alueen asukkaille. En vaan tiedä saisiko tuollaista millään kannattavaksi, harmi että riskit on niin suuret että jää kokeilematta.
Kommentit (49)
Kilpailu on kovaa tuollakin alalla. Vaikka olisit itse hyvinkin kiva kaikille asiakkaille.
Niinhän se olisi ihanaa monien mielestä. Jotkut on kokeilleet ja lopettaneet. Alussa väki voi olla hetken innostunut käymään, mutta vähän ajan päästä tuntuu helpommalta juoda iltakahvit kotona eikä kahvilan ovi enää käy.
Meillä on täällä sellainen, nimeltään kahvila Päijänne. Yrittäjä tekee kaiken itse. On ollut nyt muutama vuoden. Käy kysymässä, miten menee ja kuinka jaksaa.
No vähän jotakin tällaista ajattelinkin. Täällä meilläpäin ei ole kokeilijoitakaan ollut. Mitenhän Keski ja Etelä Euroopassa sitten kannattaa kaikki pikkukylien omat leipomokahvilat. Kait se kulttuuri ja kustannukset on niin eri. Ap
Olisihan se kiva tuollaisessa käydä, mutta kukaan ei pysty tappiolla kahvilaa pitämään ja itse en näillä tuloilla pysty kahvia muualla kuin kotona nauttimaan.
Vierailija wrote:
No vähän jotakin tällaista ajattelinkin. Täällä meilläpäin ei ole kokeilijoitakaan ollut. Mitenhän Keski ja Etelä Euroopassa sitten kannattaa kaikki pikkukylien omat leipomokahvilat. Kait se kulttuuri ja kustannukset on niin eri. Ap
Ne Keski- ja Etelä-Euroopan ihanat kahvilat ja pikkuravintolat ja pikkukaupat pärjäävät, koska kävelyetäisyydellä tai ainakin helpolla autoiluetäisyydellä asuu kymmeniätuhansia ihmisiä, tai ainakin tuhansia, joista riittää sitten asiakkaita satoja tai kymmeniä. Jos täällä perustat vaikka kahvilan pienen, kaupungin vieressä sijaitsevan kunnan kuntakeskukseen, niin siellä käy ehkä kolme ihmistä päivässä. Ei kannata, ei alkuunkaan. Tiedän monta tosi ihanaa pikkukauppaa, pikkukahvilaa, jotka ovat sinnitelleet puolison palkkatulojen varassa pari vuotta, mutta kun omia tuloja ei ole, ja kauppaa/kahvilaa tosiaan pyöritetään sen puolison tuloilla, ei siitä kaupasta/kahvilasta saatavilla tuloilla, niin se ei vaan kertakaikkiaan onnistu. Ellei puoliso sitten satu olemaan miljonääri, joka mielellään maksaa muutaman tonnin kuussa toisen puolison harrastuksesta.
Elämän todellisuudet ovat niin erilaisia tiheästi asutuissa maissa ja Suomessa, sitä on vaikea hahmottaa kummastakaan todellisuudesta käsin. Pitää elää molemmissa, niin alkaa erottua ne eroavaisuudet.
Kilpailu on kovaa. Melkein jokaisessa ruokakaupassa on oma paistopisteensä. Riittääkö erilliselle kahvilalle/leipomolle asiakkaita?
Taajamien ulkopuolella ihmiset kokoontuu jonkun luokse kylään kahvittelemaan. Ei pienillä paikkakunnilla kahviloissa notkuta.
Ei kannata, jos joudut maksamaan liiketilasta vuokraa ja käyttämään myös ulkopuolista työvoimaa. Jos yksin pärjäät ja omistat sopivan liiketilan, meneehän se mukavana ajankuluna. En muista koskaan nähneeni mitään kahvilaa missään lähiössä. Kyllä ne sijaitsee siellä, missä on suurimmat ihmisvirratkin, eikä nekään aina ole niin kannattavia. Siinä olisi pakko olla jotain oheistoimintaakin, esim. postin ja matkahuollon palvelut, ja tulostuspalvelu niille, jotka ei printteriä omista. Ei kukaan tule lähiöstä viereiseen kahvilaan kahville, kun ne kahvit voi keittää kotonakin.
Vierailija wrote:
No vähän jotakin tällaista ajattelinkin. Täällä meilläpäin ei ole kokeilijoitakaan ollut. Mitenhän Keski ja Etelä Euroopassa sitten kannattaa kaikki pikkukylien omat leipomokahvilat. Kait se kulttuuri ja kustannukset on niin eri. Ap
Tulee juurikin noista kulttuurieroista. Keksi- ja Etelä- Euroopassa pieninkin kylän ihmiset kokoontuvat mielellään yhteen olohuoneen virkaa tekevään kahvilaan. Täällä taas seisotaan pimeässä eteisessä ennen ulos menoa niin kauan, että äänet rappukäytävässä ovat hiljenneet, pakoillaan tuttuja kauppojen hyllyväleissä ja kutsutaan sukujuhlia pakkopönöttämiseksi.
Siinä missä ranskalainen menee oman kylän pikkukahvilaan katsomaan, onko siellä tuttuja, suomalainen jättää menemättä, koska pelkää siellä olevan tuttuja.
Vierailija wrote:
No vähän jotakin tällaista ajattelinkin. Täällä meilläpäin ei ole kokeilijoitakaan ollut. Mitenhän Keski ja Etelä Euroopassa sitten kannattaa kaikki pikkukylien omat leipomokahvilat. Kait se kulttuuri ja kustannukset on niin eri. Ap
Kulttuurista se on kiinni. Siellä ihmiset tapaavat toisiaan aktiivisesti ja kahvila toimii hyvin tapaamispaikkana. Täällä haetaan leivät ja pullat supermarketista.
Uutinen muutaman vuoden takaa.
Jyri Engeström ja Caterina Fake avaavat tänään kesäkahvilan Helsingin Käpylässä. Kahvila Siili on Engeströmin ja hänen puolisonsa harrastusprojekti.
Rakennusmääräykset edellyttivät, että ainoastaan kesällä auki olevaan kahvilaan jouduttiin asentamaan ilmastointijärjestelmä siitä huolimatta, että tilassa on isot ikkunat ja ovet, jotka voidaan avata ilman kiertämisen varmistamiseksi.
Ilmastointijärjestelmän asentaminen on ammattilaistyötä edellyttävä mittava rakennustyö. Satatuhatta euroa ei riittänyt kustannusten kattamiseen.
Engeström on saanut todeta, ettei pienen kahvilan perustaminen ole mahdollista Suomessa ilman suurta hyvää tahtoa ja mittavaa sotakassaa.
Meidän asuinalueella sellainen on mutta työssäkäyvänä en ehdi sinne. Aamulla aikaisin pitäisi käydä, töistä kun pääset niin se on jo kiinni. Viikonloppuisin ei ole auki koska ei ole työntekijöitä. Eläkeläiset käy lounaalla ja pullakahvilla.
En kävisi. Kotona kahvit tekeminen tulee paljon halvemmaksi ja saa parempia leivonnaisia ja kahvia.
Näin yksinkertaistettuna laske liiketilan vuokra, sähkö ja muut kulut, myymiesi tuotteiden hankintamenot, oma tuntipalkkasi ja työntekijän ellet ole itse töissä koko aukioloaikaa. Ja montako kuppia kahvia pitäisi myydä päivässä että toimintaa on mahdollista pyörittää. Miinukselle jää valitettavasti.
Vierailija wrote:
No vähän jotakin tällaista ajattelinkin. Täällä meilläpäin ei ole kokeilijoitakaan ollut. Mitenhän Keski ja Etelä Euroopassa sitten kannattaa kaikki pikkukylien omat leipomokahvilat. Kait se kulttuuri ja kustannukset on niin eri. Ap
Ja maksavien asiakkaiden määrä on täysin eri, pienessäkin tuppukylässä vaikka Saksassa.
Vierailija wrote:
Ei kannata, jos joudut maksamaan liiketilasta vuokraa ja käyttämään myös ulkopuolista työvoimaa. Jos yksin pärjäät ja omistat sopivan liiketilan, meneehän se mukavana ajankuluna. En muista koskaan nähneeni mitään kahvilaa missään lähiössä. Kyllä ne sijaitsee siellä, missä on suurimmat ihmisvirratkin, eikä nekään aina ole niin kannattavia. Siinä olisi pakko olla jotain oheistoimintaakin, esim. postin ja matkahuollon palvelut, ja tulostuspalvelu niille, jotka ei printteriä omista. Ei kukaan tule lähiöstä viereiseen kahvilaan kahville, kun ne kahvit voi keittää kotonakin.
Tämä. Tai sitten pitää olla paikka, johon turistit ja lomailijat syystä tai toisesta tulee ja kahvilaa pidetään auki sen sesongin ajan.
No kyllähän toi vois toimia jos kehittäis hieman tuota yritysideaa. Pitäis kai olla jotain hittituotteita, juureen leivottua artesaanileipää, gluteiinitonta, jotain ihmeellistä vetonaulaa, kiinnostavaa hömppää. Perinteinen kahvilan sijaan cateringtoimintaa, kotiinkuljetusta, että voit tilata netistä tuoretta känttyä jota ei muilta saa? Mieti sun kohderyhmä, tee kannattavuuslaskelmat ja sitten vaan kokeilemaan, siitä vaan, lykkyä pyttyyn, go girl!
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
No vähän jotakin tällaista ajattelinkin. Täällä meilläpäin ei ole kokeilijoitakaan ollut. Mitenhän Keski ja Etelä Euroopassa sitten kannattaa kaikki pikkukylien omat leipomokahvilat. Kait se kulttuuri ja kustannukset on niin eri. Ap
Kulttuurista se on kiinni. Siellä ihmiset tapaavat toisiaan aktiivisesti ja kahvila toimii hyvin tapaamispaikkana. Täällä haetaan leivät ja pullat supermarketista.
Lihat haetaan lihakaupasta, leipä leipomosta ja niin edelleen. Ei Suomessa kukaan sellaista tee. Marketista saa kaikki yhdellä pysähdyksellä. Ärsyttäisi vaan lähteä erikseen hakemaan leipä eri paikasta.
Hyvin epätodennäköistä että kannattaisi. Siksi niitä ei juurikaan ole.