Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksatte, kun ei ole "aikaa ja varaa" burnouttiin?
26.11.2018 |
Olen itse jo vuosia ollut luihin ja ytimiin asti väsynyt. Henkisesti ihan loppu. Viimeksi olen pitänyt viikon loman vuoden 2014 kesäkuussa..
En kuitenkaan voi keventää taakkaa juurikaan mistään. Opiskelen ja työskentelen samaan aikaan. Tiedän, että valmistun todennäköisesti kesäkuussa, mutta olen niin väsynyt. Arkisetkin asiat (esim. pyykkien kuivumaan laittaminen ja viikkaus, tiskaaminen, ruuanlaitto) tuntuvat ylivoimaisilta.
Tiedän, että minulla ei ole varaa romahtaa. Eikä aikaa. Jos lykkään valmistumista, menetän hyvän asemani (minulle on sovittuna jo työpaikka valmistumisen jälkeen) ja jos taas kevennän nyt töitä niin ei riitä rahat vuokraan ja ruokaan ja autoon (tarvitsen yliopistolle pääsemiseen, sillä en asu julkisen liikenteen varressa).
Miten ihmeessä muut jaksavat, vaikka voimat olisi ihan loppu?
Käyn juttelemassa psykologille kerran kahdessa viikossa, mutta tämä väsymys ja ahdistus ei vaan helpota.
Kommentit (30)
Minulla kävi niin että eräänä päivänä kyynelhanat avautuivat ja aivot sulkeutuivat.
Perjantaina hain sairaslomaa, kun olin viikon istunut zombina tietokoneen ääressä ja vessakäynneillä itkenyt joka kerta.
Aivot palautuivat kuudessa viikosssa. Sinä aikana en ollut tietokoneella tai älylaitteella. Vain puhelut ja tekstarit. Ei nettiä, ei meilejä. Some oli silloin vasta uusi keksintö, joten ei sitäkään.
Henkinen itsensä kasaaminen sitten otti kyllä pidempään ja vaihdoin heti toimenkuvaa ja vähän myöhemmin työpaikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
olen kerran polttanut itseni loppuun. Olin vuoden sairauslomalla, kuukausi meni alkuun pöpilässä nukkuen. Työpaikan vaihto oli 10 vuotta sitten pakko tehdä, vanhaan duuniin en olisi voinut koskaan palata.
Ensimmäiset vuodet töissä sairausloman jälkeen meni hyvin. Kävin vain töissä ja töiden jälkeen kiireellä kotiin nukkumaan. En harrastanut, en käynyt ulkona tms. Kaikkiaan toipuminen taisi viedä vuosia?Pikkuhiljaa elämääni tuli lisätyöt (omasta halusta) aloitin liikunta harrastukset, kielikurssit, kavereiden kanssa käyn ulkona syömässä, kotona säännölliset viikkosiivoukset. Työpäivät klo 8-18, ei ylityökorvauksia, vapaita ei ehdi ottamaan.
Nyt 10 vuotta siis loppuunpalamisesta ja uudet merkit pikkuhiljaa ilmassa. Väsymys on tajutonta, voisin vain nukkua. 10 vuotta sitten meni kyky nukkua, viikossa saatoin nukkua 1-2 h yöunia, heräsin mielestäni aivan virkeänä. Töiden lisäksi päivittäin salilla 2h täysillä tehden. No tuolloin olin hoikka ja rasvaprosentti olematon.Nyt en jaksa kuin tehdä päivätyöni, väsymys niin kova ettei edes uimaan jaksa lähteä. En jaksaisi käydä kielikurssitunnillakaan, mutta pakotan itseni. Unta riittäisi vaikka aamusta iltaan. Nyt kuuntelen itseäni enkä pakota itseäni kuin töihin ja tuonne kielten opiskeluun. Nukun paljon, syön hyvin ( en roskaruokaa) enkä kanna stressiä 7 ylimääräisestä kilosta.
En päästä itseäni uuvahtamaan kokonaan, nyt annan luvan itselleni ottaa rauhallisemmin. Työt hoidan, sairauslomalle en jää. Minulla on nyt paljon enemmän työkaluja itseni hoitoon kuin 10 vuotta sitten. Vapaa-ajalla lataan akkuja, uskon täältä vielä nousevani.
Olen pahoillani, että olet kokenut tuollaista. Toivon sinulle kaikkea hyvää.
Pelkään todella paljon, että itsekin vaan romahdan pian. Siksi yritän jotenkin hidastaa tai rauhoittaa tilannetta, sillä tiedostan tämän olevan kestämätöntä.
Onko sinulla jakaa työkaluja jaksamiseen? Voimia ja hyvää yötä.
-ap
Oletko vakityössä? Hae opintovapaata siihen asti, että valmistut. Muutoin et ole ehkä työkuntoinen valmistumisen jälkeen, siinä voit heittää hyvästit työpaikalle sitten. Terveys on tärkeintä.
Pidä heti viikko lomaa opiskelusta ja laita kalenteriin seuraavat lomapäivät. Gradun teossa auttaa enemmän että voit seuraavan kevään tehdä ja saada aikaan jotain kuin nyt päivästä toiseen stressata ja pakertaa.
Pyydä sairauslomaa tai voit varmaan omalla ilmoituksella olla myös pois pari päivää.
Sitten kun olet todella piipussa, niin se romahdus tulee lupaa kysymättä.
Siinä vaiheessa jaksaminen loppuu niin ettei enää pysty sinnittelemällä selviämään velvollisuuksista.
Puhun ihan omasta kokemuksesta.
Pitkään sitä jaksoi vaikka voimat oli lopussa. Sitten tuli se päivä ettei enää voinut valita että jaksaako vai ei. Toinen puoli vartalosta halvaantui ihan ilman ennakkovaroitusta, eikä siinä auttanut inistä ettei tähän nyt ole aikaa eikä rahaa. Kaikki vaan pysähtyi kun ei itse päässyt enää edes sängystä ylös.
Olisi kannattanut levätä eikä tuhota omaa terveyttä.
Nyt olen osatyökyvyttömyyseläkkeellä ja osaan hiljentää tahtia silloin kun tuntuu ettei enää jaksa. Olen oppinut, että jos ei kuuntele omaa jaksamistaan, niin keho keksii pysähtymiskeinon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töistä saikkua niin paljon kuin kehtaat
Olen omassa työpaikassani seurannut juuri sinunlaisia opiskelija/työntekijä nuoria, meillä on heitä paljon. Tuntuu todella pahalta kun ei hetkeäkään vapaata vaan painetaan molempia hommia täysillä. Aina välillä koitan omia harjoittelijoitani kehottaa pitämään vaikka palkattomalla muutaman päivän vapaata ja välillä olen passittanut kotiin sairaslomalle aika kepoisilla perusteilla, esimiehenä voin myöntää pari päivää (kurkku vähän karhea, hiukan niiskuttaa). Meillä siis harjoittelijat ovat palkallisia työntenkijöitä.
Olen myös itse aikoinaan hoippunut burn outin partaalla ja siitäkin toipuminen kesti pitkään. Pelkään myös, että sinulle käy niin kuin parille tutulle, sitten kun pitkän putken päästä helpottaa, sitten on tullut romahdus.
Yritä jotenkin saada itsellesi pari päivää vapaata ja vaihda raskaat harrastukset kevyempään liikuntaan. Kovasta treenistä ei ole kuin haittaa kun elimistö käy ylikierroksilla. Kukaan ei todellakaan katso todistusta myöhemmin, kunhan rimaa hipoen pääset yli (tosiaan poislukien lääketiede) varsinkin jos työpaikkakin on jo valmiina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkoholin voimin jaksan. Ryyppään iltaisin samalla kun väännän ylitöitä törkeitä määriä, muuten en kestäisi. Olen jaksanut tätä burnaritahtia jo ainakin 10 vuotta ja uskon jaksavani eläkeikäänkin, ellei maksa poksahda ennen.
Siis mitä järkee!!!???
Jos valmistut vuoden päästä, niin sinuna ottaisin jostain lainaa ja lopettaisin työnteon. Velan saat maksettua nopeasti takaisin, kun saat oman alasi töitä, etkä romahda heti kun alkaa seesteinen kausi. Liikunta kevyemmäksi, mutta ei tietenkään kokonaan tarvitse luopua. Jotain reipasta kävelyä, että aivot pääsee tuulettumaan päivisin.
Joku päivä kroppa päättää sun puolesta ja vasta sitten ymmärrät, että sulla olis todellakin ollut aikaa ja rahaa tehdä toisin. Terveytes ei ole sen arvoista.
olen kerran polttanut itseni loppuun. Olin vuoden sairauslomalla, kuukausi meni alkuun pöpilässä nukkuen. Työpaikan vaihto oli 10 vuotta sitten pakko tehdä, vanhaan duuniin en olisi voinut koskaan palata.
Ensimmäiset vuodet töissä sairausloman jälkeen meni hyvin. Kävin vain töissä ja töiden jälkeen kiireellä kotiin nukkumaan. En harrastanut, en käynyt ulkona tms. Kaikkiaan toipuminen taisi viedä vuosia?
Pikkuhiljaa elämääni tuli lisätyöt (omasta halusta) aloitin liikunta harrastukset, kielikurssit, kavereiden kanssa käyn ulkona syömässä, kotona säännölliset viikkosiivoukset. Työpäivät klo 8-18, ei ylityökorvauksia, vapaita ei ehdi ottamaan.
Nyt 10 vuotta siis loppuunpalamisesta ja uudet merkit pikkuhiljaa ilmassa. Väsymys on tajutonta, voisin vain nukkua. 10 vuotta sitten meni kyky nukkua, viikossa saatoin nukkua 1-2 h yöunia, heräsin mielestäni aivan virkeänä. Töiden lisäksi päivittäin salilla 2h täysillä tehden. No tuolloin olin hoikka ja rasvaprosentti olematon.
Nyt en jaksa kuin tehdä päivätyöni, väsymys niin kova ettei edes uimaan jaksa lähteä. En jaksaisi käydä kielikurssitunnillakaan, mutta pakotan itseni. Unta riittäisi vaikka aamusta iltaan. Nyt kuuntelen itseäni enkä pakota itseäni kuin töihin ja tuonne kielten opiskeluun. Nukun paljon, syön hyvin ( en roskaruokaa) enkä kanna stressiä 7 ylimääräisestä kilosta.
En päästä itseäni uuvahtamaan kokonaan, nyt annan luvan itselleni ottaa rauhallisemmin. Työt hoidan, sairauslomalle en jää. Minulla on nyt paljon enemmän työkaluja itseni hoitoon kuin 10 vuotta sitten. Vapaa-ajalla lataan akkuja, uskon täältä vielä nousevani.