Lue keskustelun säännöt.
mies käski mun lopettaa ainaisen ivailun ja puhua asiallisesti.
10.05.2006 |
tapahtui tänään aamupäivällä hetki sen jälkeen kun olin huomannut hänen kaataneen viimeiset kahvit kuppiinsa ja jättäneen keittimen tyhjänä päälle. sanoin miehelle rauhallisesti että " eino, kahvinkeitintä ei kannata pitää tyhjiltään päällä, se pannu kuumenee kauheasti eikä se ole sille hyväksi" . miehen mielestä mun ois pitänyt sanoa mieluummin että " olet unohtanut keittimen päälle" , sen mielestä mun tapa puhua on rasittava ja vittumainen. meinasin sanoa että jos et jättäis kahvinkeitintä tyhjänä päälle niin mä ensanois yhtään mitään, mutta en sanonut.
rupes vaan tässä huolestuttamaan että osaanko mä ylipäätään puhua sillä lailla asiallisesti kuin mies nyt haluaisi mun puhuvan. mun mielestä ois tavallaan ollut siinäkin tilanteessa turhaa lätinää sanoa että " olet jättänyt keittimen päälle" , senhän mä olin jo siinä kohtaa itsekseni todennut, enkä mä ymmärrä mikä hyöty siitä olisi koitunut vaikka olisinkin todennut asiantilan ääneen. sen sijaan mun mielestä vaikutti hyödylliseltä sanoa miehelle ettei keitintä kannata niin jättää. ..hmm.. joo.
mulla on nyt sitten vissiin semmoinen ongelma että puhun ilkeästi. onko kohtalotovereita ja miten ootte onnistuneet parantamaan tapojanne vai ootteko?
Kommentit (64)
Vierailija:
mun mielestä kuulostaa siltä, että olet ilkeä miehellesi, et arvosta etkä rakasta häntä. Koska nimittäin tuollaiset mogat itse ainakin siedän ihmiseltä jota rakastan, mutta jos ihminen ottaa aivoon, niin noissa asioissa on nollatoleranssi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä siinä nyt on vikana, jos sanoo vaan suoraan vaikka että hei, jätit muuten kylppäriin likaisia pyykkejä lattialle. Tai muuta vastaavaa. Mikä siinä puhumisessa on pahaa? Jos se ärsyttää, silloin on joko äänensävyssä tai ihmisten väleissä jotain vikaa. Mutta kyllä mun mielestä sanallinen kommunikaatio on parempi, jos ei olla mykkiä.
Aika ärsyttävää tuo tapasi ilmaista asioita pidemmän päälle.
Minun mieheni vaati että sanon suoraan asiat, vaikka minusta tyyli tuntuu tylyltä, mutta se toimii ja mies " ymmärtää" sitä.
Eli komennan " vie roskat roskiin, nyt heti" , " sammuta kahvinkeitin, se on päällä" , " vaihda lapselle vaippa" ym.
En tiedä mitä anoppi tykkää kun " komentelen" miestäni näin, ja itsestäni on välillä ärsyttävää kun miehelle pitää kaikki eritellä ja komentaa selkeästi.
se saattaa ihan oikeasti kysyä että mitä haittaa siitä ja siitä nyt muka oli tai että miksi en voi tehdä näin tms. Eli ei kyllä aina tiedä. Ja jos en perustele pyytämiäni asioita, niin mies kokee sen mielivaltaisena käskyttelynä ja pompotteluna, siis että kyseessä olisi vaan minun oma päähänpinttymä, eikä toimintatavalle olisi mitään syytä. Siis esim. että miehen kiusaksi olen päättänyt, että ruoat säilyttään jääkaapissa eikä hellalla, kun oikeasti syy on se että ne pilaantuvat huoneenlämmössä. Ja en tosiaan ole väijymässä että oliko ne nyt 5 vai 15 minuuttia lämpimässä, vaan usein ovat koko yön tai työpäivän ja sitten menevät ihan turhaan roskiin.
t. 2
Sama juttu taas...
------
ja mä sanon että " älä jätä jooko roskia pöydälle kun roskis on siinä heti tiskipöydän alla, senkun raotat ovea" .
------
" älä jätä jooko roskia pöydälle" on ihan ilmoitus, MUTTA sitten tulee taas sitä vittuilua heti prään, uskotko oikeasti ettei tiedä missä roskis on?? tai ettei tiedä miten ovea käytetään??
Itse tulisi hulluksi alta aikayksikön jos asuisin kanssasi, sori vaan. Kannattaisi opetella miten aikuisille puhutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kokeile näitä edes kerran ja katso mitä tapahtuu:
- jätä miehesi likaiset astiat pöydälle, mutta siivoa omasi pois. katso missä vaiheessa margariini alkaa maistua eltaantuneelta, miehesi mielestä
- anna kahvinkeitin on päällä sitten vaikka maailman tappiin ja katso ketä miehesi syyttää kun se hajoaa
- jätä miehesi tiputtelemat vaatteet tasan niille sijoilleen mihin hän ne jättää ja katso mitä tapahtuu kun hän etsii niitä
ET ole miehesi äiti, vaan VAIMO!
mä en ole mikään upseeriluonne tai kovin kauhea pilkunviilaaja (vaikka tähän ketjuun kirjoittamani perusteella vaikutankin juuri siltä). mä olen oikeasti aika joustava ja boheemi jopa. ainakin paikoitellen.
sehän mua just rassaa tuo komentoketjun yksisuuntaisuus meillä. kerran väsyin ihan totaalisesti ja sanoin miehelle että " nyt kertakaikkiaan komennat mua, mä en jaksa aina itse miettiä ja ohjata kaikkia asioita, se on aivan älyttömän raskasta ja kuluttavaa. että nyt katsot tätä kämppää ja meidän elämää ja keksit jotain sellaista mitä mä voisin tehdä ja sitten käsket mua tekeen" . seuraavana päivänä se huomautti että on hiukan pölyä kertynyt, että voisinko imuroida. ja mä imuroin ONNESTA SOIKEENA. mun mielestä oli ihan valtava juttu että miehellä sittenkin on silmät päässä ja se osaa jollain tapaa ajatella että mitä kaikee ja missä vaiheessa esim. kodinhoidon suhteen on tapana tehdä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mieheltä on jäänyt kahvinkeitin päälle, sammutan sen ihan mitenkään asiasta huomauttamatta. Tuskin se sitä tahallaan on päälle jättänyt. Ja jos se maitopurkki on siinä tiskipöydällä, pistän sen roskikseen. Pikkujuttuja, yhtälailla joutuu tuo mieskin välillä korjailemaan mun jälkiä.
Vierailija:
uskotko oikeasti ettei tiedä missä roskis on?? tai ettei tiedä miten ovea käytetään??Itse tulisi hulluksi alta aikayksikön jos asuisin kanssasi, sori vaan. Kannattaisi opetella miten aikuisille puhutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä aivan sama: " samaten tyhjät pakkaukset ja kääreet se jättää aina keittiössä liedelle tai tiskipöydälle. AINA. ihan sama mikä pakkaus, mutta siinä ne lojuu. ja mä sanon että " älä jätä jooko roskia pöydälle kun roskis on siinä heti tiskipöydän alla, senkun raotat ovea" . mutta mies on sitä mieltä että " plääh älä mussuta, kyllähän säkin jätät tyhjiä pakkauksia" . ja en edes jätä. "
Mulla menee lauantaiaamut aina siihen kun kerään miehen jättämät pakkaukset ja muut roskat viikon ajalta, kun en ole aiemmin kerennyt niitä viskellä pussiin, ja kun niitä löytyy muualtakin kämpästä kuin vain keiitöstä...
T.2
einoa hihasta kinni ja vetäisit ensin vessaan laittamaan rinkan alas ja vetämään pöntön ja laittamaan kiinni hammastahnatuubin. Sitten taas hihaan kiinni ja menisitte kahvinkeittimen luo ja siitä samalla osoittelit kaikki aamiaistarvikkeet ja tyhjät pakkaukset lieden päältä ja astiat. sitten voisit alkaa osoittelemaan sukkia ja muita lattialla lojuvia vaatteita ja kengät ovien välistä. sitten osoittelisit einolle avaimet ja puhelimen sun muut työkamppeet mitä tarvitsee ja on jättänyt minne sattuu. Tätähän vois jatkaa sitten iltapäivällä taas. menisi siinä ilta mukavasti osoitellessa ja hihaa nykiessä ;))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että tiedän mainiosti miten se ärsyttää ja siksi teen niin. musta tuntuu että mun on pakko saada purkaa se ärsytys, etten oikeesti joskus räjähdä. ..vaikka kyllä mä silti räjähtelenkin..
mun mielestä sillä kokemuksella mikä miehellä on minusta niin sen pitäisi myös tioetää että se ärsyttää mua jättämällä kengät oven väliin ja roskat hellalle. ja näissäkin kuvaamissani tilanteissa mä olen aina ekana ärsyyntynyt, enhän mä nyt lämpimikseni sille nalkuta. mä kai haluaisin että sitä ärsyttäis mun opetukset niin paljon että se siltä tunteelta välttyäkseen siivoisi jälkensä yms.
ap
Mutta mun mieheni saisi kyllä raivarin moisesta, ottaisi kunnianloukkauksena.
Mutta tuo kahvipannu asia on meillä hoitunut pois päiväjärjestyksestä, sillä että tein siitä aivan hillittömän haloon suhteen alussa. Jos huomasin sen olevan tyhjänä päällä, huusin niin että varmasti kuului miehelle asti, että HERRANJUMALA TUO KEITIN ON TYHJÄNÄ PÄÄLLÄ! Ja sitten riensin sitä sammuttamaan ja tutkimaan (muka) tuliko jo vahinko ja pannu halkesi. Posmitin siinä samalla etttä kun ne on niiiiin kamalan kalliita nuo keittimen pannut ja onneksi ei mennyt rikki.
Tämä toimi mieheen älyttömän hyvin, sillä hän on miltei sinisen nuuka ja rahan menetys oman mokan takia on kaameinta mitä hän kuvitella saattaa. Ei tietysti toimi miehiin jotka eivät ole nuukia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin miehelle tuon sanattoman viestinnän ekan kirjotuksen ja sitten sen -laita naama kiinni jne ja sano hhhyyyyyiiii-
Noh, mies ihan pokkana käveli äsken keittiöstä, otti hellästi kädestä kiinni ja talutti mut pakkasen luokse ja avas luukun ja hellästi ohjas mun pään sinne lähelle jossa komeili tyhjä jäätelöpaketti ja kuului vielä murisevalla äänellä HHHYYYIIIII!!!
Ai kamala, mulla meinas pissat tulla housuun ku nauratti niin paljon.. Toimii!
voin lähteä hyvillä mielin pesemään isoäitini ikkunoita :)
ap
että kun huomautan miehelle jostain asiasta, esim. että maito/margariini/likaiset astiat on jäänyt häneltä pöydälle, niin hän sanoo että " no saathan tuon itsekin korjattua paikalleen" . Johon minä että saanhan minä sen korjattua ja voin korjata kaikki sinun jälkesi ja lasten jäljet ja omat jälkeni, mutta sitten en enää muuta ennätä oikein tekemäänkään.
Minusta se ei ole oikein, että perheessä yksi henkilö, tässä tapauksessa äiti, on se, joka korjaa kaikkien muiden sotkut.
Eli nyt sitten pidän lasten lisäksi siisteyskoulutusta aikuiselle miehelle, jota ei omassa lapsuudenkodissa ole tavoille opetettu. Ja arvatkaa vituttaako? En haluaisi tosiaankaan nipottaa, mutta vielä vähemmän haluan piikoa muita ja antaa lapsille sellaista käsitystä, että miesten ei tarvitse tehdä kotona osuuttaan.
Mitä te tekisitte tilanteessani? Sitä on kokeiltu että korjaan vain omat tavarani, ei toimi. Mies ei vaan näe sotkua, se ei haittaa, on kuulemma vaan kotoisaa asua paskan keskellä (niin kai kun on siihen lapsena jo tottunut).
Furmanin oma opetus sanattomasta viestinnästä kuulostaa siltä, että se perustuu toisen nolaamiseen tai ainakin tuollaisessa tilanteessa helposti nolott/hävettää/tulee aika yksinkertainen olo. Että ei kannata edes sanoa, kun asia on niin simppeli, mutta enhän sitä tajuaisi, kun yksinkertainen olen.
Isäni ei minkäänsortin kasvatusopeista mitään tiennyt, mutta osasi tuollaisen alentuvan kohtelun todella hyvin. Lisää vielä tilanteeseen vino hymy, niin tutulta kuulostaa. Muutaman kerran kun tekee toiselle noin taikka sitten huomauttaa jostain asiasta alentuvaan tyyliin, tulee huomautuksen kohteelle mahdollisestiu sellainen tunne, ettei juuri mitään uskalla tehdä, jatkuvasti pelkää, että mikähän menee pieleen. Joutuu ihan perusasioissa hakemaan hyväksyntää ja tulee sellainen olo, että kannattaako yrittääkään, kun vikaan menee kuitenkin, jos ei tämä niin joku toinen juttu. Joskus olen ihan oikeasti tehnyt simppeleitä asioita alle suorituskykyni, en osaa selittää miksi, mutta kun tuntuu, että mun odotetaan epäonnistuvan.
Ja vaikka tiedän, miltä tuntuu olla tuollaisen kohteena, huomaan kauhukseni ottaneeni käyttöön samoja kommentteja...
mieheni osaa myös olla hyvin " hauska" ja sarkastinen, tuo myös esiin tarkkanäköisyytensä, mutta siinäpä se sitten onkin. Ei riitä parisuhteesa kovin pitkälle.
Hänen oivalluksiaan ovat mm.:
- miksi tämä nenäliina on tässä (olen pyytänyt häntä osallistumaan siivoamiseen ja hän huomaa,että kodissahan on minun sotkuja)
- hei eikö tuota takanluukkua voisi pitää kiinni, koska... (erittäin pitkä saarna kiinni pitämisen hyvistä puolista)
Ja liuta muita huomautuksia asioista, joita unohdan, en yksinkertaisesti ehdi tehdä, koska teen 99% kotimme töistä (myös siivoan miehen sotkuja, pesen hänen pyykkinsä, vaihdan lakanat,imuroin, tyhjennän hänen käyttämiään astioitaan koneesta jne., opiskelen sen ohessa ja joskus haluaisin levätä.
Onko ap sinulle koskaan tullut mieleen, että toiset ihmiset tosiaan ovat hajamielisiä eivätkä muutenkaan tee kaikkea 100% täydellisesti, epäielen ettet sinäkään tee (oma näppärä ja terävä mieheni on tästä oiva esimerkki, hänen tekemisiin vaan ei ole sitten varaa puuttua yhtään)
Antakaa nyt puolisoillenne edes vähän armoa ja ei tarvitse sitten katua ja ihmetellä, kun selkä vain näkyy
ap:n ja näiden muiden älynväläysten ohella mieheni ajoi avioliittomme eron partaalle. Jatkuva naljailu, näsäviisastelu ja päteminen ei vain yksinkertaisesti johda suhteessa hyvään, vaikka se toisen mielestä olisi mitä loistavinta huumoria, pysyvä ja muuttumaton luonteenpiirre tai mitä ikänä...
En minä ainakaan ole niin yksinkertainen etten tietäisi, miksi kahvinkeitin on hyvä laittaa pois päältä, takan luukut pitää kiinni jne. Joskus vain unohtaa jajos kotona ei saa yhden yhtää asiaa unohtaa niin ei hyvin mene..
Ei teidän avioliitot saati viisaudet ole yhtään minkään arvoisia.. Siellä on ainakin yksi Katja viisastelemassa vai olenko väärässä?
Vierailija:
Furmanin oma opetus sanattomasta viestinnästä kuulostaa siltä, että se perustuu toisen nolaamiseen tai ainakin tuollaisessa tilanteessa helposti nolott/hävettää/tulee aika yksinkertainen olo. Että ei kannata edes sanoa, kun asia on niin simppeli, mutta enhän sitä tajuaisi, kun yksinkertainen olen.Isäni ei minkäänsortin kasvatusopeista mitään tiennyt, mutta osasi tuollaisen alentuvan kohtelun todella hyvin. Lisää vielä tilanteeseen vino hymy, niin tutulta kuulostaa. Muutaman kerran kun tekee toiselle noin taikka sitten huomauttaa jostain asiasta alentuvaan tyyliin, tulee huomautuksen kohteelle mahdollisestiu sellainen tunne, ettei juuri mitään uskalla tehdä, jatkuvasti pelkää, että mikähän menee pieleen. Joutuu ihan perusasioissa hakemaan hyväksyntää ja tulee sellainen olo, että kannattaako yrittääkään, kun vikaan menee kuitenkin, jos ei tämä niin joku toinen juttu. Joskus olen ihan oikeasti tehnyt simppeleitä asioita alle suorituskykyni, en osaa selittää miksi, mutta kun tuntuu, että mun odotetaan epäonnistuvan.
Ja vaikka tiedän, miltä tuntuu olla tuollaisen kohteena, huomaan kauhukseni ottaneeni käyttöön samoja kommentteja...
ja sitä rataa. Mutta kun en aina muista, niin en muista.
Todennäköisesti miehesi olisi jonkun toisen naisen kanssa aktiivinen ja ihan aloitekykyinen. Teidän suhde on vain vinoutunut etkä anna miehellesi tilaa olla oma itsensä. Hankkisit mieluummin koiran koulutettavaksi.