Täysi tympääntyminen mieheen

Ehkä on mentävä sitten pariterapiaan... mutta se on sitten tässä jos lähden, sekin pitää hyväksyä sitten että lapsia ei tule. Surettaa sekin minua... miksi elämä on niin lyhyt... miksi ihminen ei osaa tyytyä...

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi vuotta on pitkä aika tuntea noin. Ajattelin että kyseessä on joku lyhyt vaihe, mutta ei tuo kyllä näytä ohi menevän.

Niin :( Minusta vaan tuntuu että olen viallinen, kun en osaa olla tyytyväinen mieheen... että sitten kuolen yksin ja ansaiten sen... muutos pelottaa... olen vain ajatellut odottaa että tunne menee pois mutta ei se mene. Olen jo melkein 40v joten kyllä se sitten on varmaan siinä jos tästä lähden. Saan sitten syyttää vaan itseäni. Miten voi olla näin lapsellinen että kyttää toisen eleitä ja vaatteita ja etsii vikoja. Miksen mä mahda tälle mitään. Kamala olo. En tiä yhtäänpitääkö vain sinnitelä vai ei.

ap

Kuule oot kuuma misu.

Miehiä tulee pyörimään ympärilläsi kun kärpäsiä paskakasassa.

Saat jakaa p..llua ihan urakalla

Kuulostaako hyvältä?

jätässe

Kannattaako nyt täältä kysellä neuvoja, kun tinder-kulttuurin sokaisemat huutaa heti että eroa, kun ovat itse tottuneet vaihtamaan kumppania lennosta harva se viikko? Kannattaa nyt ainakin hieman analysoida tilannetta ennen hätiköityjä päätöksiä. Onko vika lopulta miehessä ollenkaan, vai haluatko väkisin löytää hänestä vikoja oikeuttaaksesi eron ja päästäksesi elämään uutta nuoruutta? Kannattaa myös miettiä mitä kaikkea saatat samalla menettää ja onko se sen arvoista?

Voisi olla minun tekstiäni. Niin surullista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeilkaa nyt edes pariterapiaa ennen kuin lyöt pyyheen kehään.

Jos sä joskus sitä ihmistä olet rakastanut, ihan hyvin voit sen rakkauden löytää uudelleen.

Jos puolisosi on muuten hyvä ihminen, mitä nyt sinua naama tympii, on kyllä juuri sellainen syy mitä lähteä pariterapiassa ruotimaan.

On loukkaavaa miestä kohtaan lähteä pariterapiaan enää ruotimaan hänen elämäänsä ja tapojaan sekä väkisin muuttamaan – ei muutu. Tai yrittää väkisin naisen tunteita muuttaa pitämään tyypistä joka ei kiinnosta, haloo. Roikkumisen sijaan olisi kypsää erota, jos toinen ei kiinnosta missään muodossa ja ällöttää. Ja antaa mahdollisuus uuteen elämään kaikille. Eri asia jos nainen edelleen rakastaa että haluaa yhteen, mutta tässä ei ole siitä kyse. Pitäminen toisesta ja vanha tottumus, ei ole syy jäädä pitämään valheellista kulissia yllä.

en sano ettei missään muodossa kiinnostaisi... mutta se ällötys, se on kyllä häiritsevää ihan tosisaan... olen tosi kiintynyt mutta en halua miestä sillä tavalla kuin ennen enää.. kauheaa mutta kuin hän olisi ihan yhentekevä, mutta oon vain tottunut. mussa on joku vika kun useemman vuoden aviomiehestä aattelen näin kuin ventovieraasta. pahinta on tää syyllisyys. ap.

Tiedän ap tuon fiiliksen. Samanlaisessa tilanteessa olen itsekin. Mies ärsyttää aivan suunnattomasti, jatkuvasti. Rakastaa minua, mutta omat tunteeni ovat lopahtaneet ihan täysin, tai siis välitän miehestäni enkä haluaisi hänelle mitään pahaa, mutta joku tökkii vaan ja pahasti. Mielipiteistä on tullut ärsyttäviä, kun ollaan porukassa jossain niin ärsyttää miten mies käyttäytyy, läheisyys ei nykyisin kiinnosta minua yhtään, seksiä ei ole.

Lähteminen suhteesta pelottaa itseänikin, mutta olen alkanut ajatella, että ehkä yksin kuitenkin olisi parempi olla. Ja lisäksi sekin, että ajattelen miehenikin ansaitsevan paremman parisuhteen. Mietippä vaikka kymmenen vuoden päästä elämääsi, mitä jos tilanne on sama. Katuisitko, ettet edes yrittänyt löytää rinnallesi sopivampaa ihmistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi vuotta on pitkä aika tuntea noin. Ajattelin että kyseessä on joku lyhyt vaihe, mutta ei tuo kyllä näytä ohi menevän.

Niin :( Minusta vaan tuntuu että olen viallinen, kun en osaa olla tyytyväinen mieheen... että sitten kuolen yksin ja ansaiten sen... muutos pelottaa... olen vain ajatellut odottaa että tunne menee pois mutta ei se mene. Olen jo melkein 40v joten kyllä se sitten on varmaan siinä jos tästä lähden. Saan sitten syyttää vaan itseäni. Miten voi olla näin lapsellinen että kyttää toisen eleitä ja vaatteita ja etsii vikoja. Miksen mä mahda tälle mitään. Kamala olo. En tiä yhtäänpitääkö vain sinnitelä vai ei.

ap

Kuule oot kuuma misu.

Miehiä tulee pyörimään ympärilläsi kun kärpäsiä paskakasassa.

Saat jakaa p..llua ihan urakalla

Kuulostaako hyvältä?

ei olen tavallistakin tavallisempi eikä mitään miehiä tule kyllä pyörimään missään. se on varma. ap.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän ap tuon fiiliksen. Samanlaisessa tilanteessa olen itsekin. Mies ärsyttää aivan suunnattomasti, jatkuvasti. Rakastaa minua, mutta omat tunteeni ovat lopahtaneet ihan täysin, tai siis välitän miehestäni enkä haluaisi hänelle mitään pahaa, mutta joku tökkii vaan ja pahasti. Mielipiteistä on tullut ärsyttäviä, kun ollaan porukassa jossain niin ärsyttää miten mies käyttäytyy, läheisyys ei nykyisin kiinnosta minua yhtään, seksiä ei ole.

Lähteminen suhteesta pelottaa itseänikin, mutta olen alkanut ajatella, että ehkä yksin kuitenkin olisi parempi olla. Ja lisäksi sekin, että ajattelen miehenikin ansaitsevan paremman parisuhteen. Mietippä vaikka kymmenen vuoden päästä elämääsi, mitä jos tilanne on sama. Katuisitko, ettet edes yrittänyt löytää rinnallesi sopivampaa ihmistä?

mutta. mitä jos sen sopivammankin ihmisen kanssa käy samalla lailla? josvika on minussa? :( ap

Vierailija kirjoitti:

Ehkä on mentävä sitten pariterapiaan... mutta se on sitten tässä jos lähden, sekin pitää hyväksyä sitten että lapsia ei tule. Surettaa sekin minua... miksi elämä on niin lyhyt... miksi ihminen ei osaa tyytyä...

ap

Jos menet pariterapiaan niin ota ensin yksi tunti terapeutin kanssa ja kerro miten turn off sun mies on ja miksi ällöttää.

Vierailija kirjoitti:

Apua, mitä teen! Onko teillä muilla tällaista, että oma aviomies ärsyttää ihan hirveästi... miten voikin kaikki ärsyttää näin paljon? Tuntuu että sillä on rumia vaatteita, typerä musamaku, ääliöt kaverit, munaton luonne ja kamalan ärsyttäviä maneereita... mitään fiksua ei tule sen suusta juuri koskaan, ei mitään mielenkiintoista sanottavaa...

Ja kyllä olin hyvin rakastunut häneen aikanaan, vuosia sitten, en ymmärrä mitä olen silloin ajatellut vai onko se sitten väärin mitä ajattelen nyt? Oletteko te muut päässeet yli tämmöisestä? :( Seksiä meillä on säännöllisesti ja menen ne tilanteet ajattelemalla muita miehiä... kannattaako tällaisessa liitossa edes roikkua...

Kuulostat todella vastenmieliseltä ihmiseltä. Käy sääliksi sun miestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän ap tuon fiiliksen. Samanlaisessa tilanteessa olen itsekin. Mies ärsyttää aivan suunnattomasti, jatkuvasti. Rakastaa minua, mutta omat tunteeni ovat lopahtaneet ihan täysin, tai siis välitän miehestäni enkä haluaisi hänelle mitään pahaa, mutta joku tökkii vaan ja pahasti. Mielipiteistä on tullut ärsyttäviä, kun ollaan porukassa jossain niin ärsyttää miten mies käyttäytyy, läheisyys ei nykyisin kiinnosta minua yhtään, seksiä ei ole.

Lähteminen suhteesta pelottaa itseänikin, mutta olen alkanut ajatella, että ehkä yksin kuitenkin olisi parempi olla. Ja lisäksi sekin, että ajattelen miehenikin ansaitsevan paremman parisuhteen. Mietippä vaikka kymmenen vuoden päästä elämääsi, mitä jos tilanne on sama. Katuisitko, ettet edes yrittänyt löytää rinnallesi sopivampaa ihmistä?

mutta. mitä jos sen sopivammankin ihmisen kanssa käy samalla lailla? josvika on minussa? :( ap

En usko, että se siitä on kiinni. Mulla on itelläni ainakin sellanen (hölmö) kuvitelma, että oikeen ihmisen kanssa niin ei käy. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän ap tuon fiiliksen. Samanlaisessa tilanteessa olen itsekin. Mies ärsyttää aivan suunnattomasti, jatkuvasti. Rakastaa minua, mutta omat tunteeni ovat lopahtaneet ihan täysin, tai siis välitän miehestäni enkä haluaisi hänelle mitään pahaa, mutta joku tökkii vaan ja pahasti. Mielipiteistä on tullut ärsyttäviä, kun ollaan porukassa jossain niin ärsyttää miten mies käyttäytyy, läheisyys ei nykyisin kiinnosta minua yhtään, seksiä ei ole.

Lähteminen suhteesta pelottaa itseänikin, mutta olen alkanut ajatella, että ehkä yksin kuitenkin olisi parempi olla. Ja lisäksi sekin, että ajattelen miehenikin ansaitsevan paremman parisuhteen. Mietippä vaikka kymmenen vuoden päästä elämääsi, mitä jos tilanne on sama. Katuisitko, ettet edes yrittänyt löytää rinnallesi sopivampaa ihmistä?

mutta. mitä jos sen sopivammankin ihmisen kanssa käy samalla lailla? josvika on minussa? :( ap

No ei ole, sun äijä on juntti!

En tiedä mitään ahdistavampaa kuin naiset ja miehet jotka roikkuvat toisissaan, jos toinen ällöttää yli kaiken ja ei kiinnosta, sitten mies epätoivoisena ja epätietoisena tietysti lähtee myös pariterapiaan. Mies tuskin olisi yhdessä jos tajuaisi oikean laidan. -Jos suhde ei toimi, se ei toimi. Jos ei kykene irrottautumaan kumppanistaan, sekin on ongelma, jos toivoa miehelle ei kuitenkaan ole. Itsensä syyttäminen erosta on vielä älyttömämpää ja siksi suhteessa oleminen. Aloittaja kai haluaa pitää miehen kun menee pariterapiaan, eikä ajattele omaa elämäänsä, vaan mies on etusijalla kaikessa

Luuletko, että mies on yhä yhtä kuumana sinuun, kuin alkuvaiheessa? Epäilen. Vikoja sullakin on. Mies joutuu niitä kestämään.

Ehkäpä sun tulisi välttää parisuhteita. Vaikutat ilkeältä ja lapselliselta.

Jätä se.

Sillä se ansaitsee jonkun sua paremman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeilkaa nyt edes pariterapiaa ennen kuin lyöt pyyheen kehään.

Jos sä joskus sitä ihmistä olet rakastanut, ihan hyvin voit sen rakkauden löytää uudelleen.

Jos puolisosi on muuten hyvä ihminen, mitä nyt sinua naama tympii, on kyllä juuri sellainen syy mitä lähteä pariterapiassa ruotimaan.

On loukkaavaa miestä kohtaan lähteä pariterapiaan enää ruotimaan hänen elämäänsä ja tapojaan sekä väkisin muuttamaan – ei muutu. Tai yrittää väkisin naisen tunteita muuttaa pitämään tyypistä joka ei kiinnosta, haloo. Roikkumisen sijaan olisi kypsää erota, jos toinen ei kiinnosta missään muodossa ja ällöttää. Ja antaa mahdollisuus uuteen elämään kaikille. Eri asia jos nainen edelleen rakastaa että haluaa yhteen, mutta tässä ei ole siitä kyse. Pitäminen toisesta ja vanha tottumus, ei ole syy jäädä pitämään valheellista kulissia yllä.

en sano ettei missään muodossa kiinnostaisi... mutta se ällötys, se on kyllä häiritsevää ihan tosisaan... olen tosi kiintynyt mutta en halua miestä sillä tavalla kuin ennen enää.. kauheaa mutta kuin hän olisi ihan yhentekevä, mutta oon vain tottunut. mussa on joku vika kun useemman vuoden aviomiehestä aattelen näin kuin ventovieraasta. pahinta on tää syyllisyys. ap.

Olisi tärkeää päästä turhasta syyllisyydestä. Ehkä se johtuu siitä, ettet ole kertonut miehelle asioiden oikeaa laitaa ja joudut näyttelemään että kaikki on normaalisti. Siksi rehellisyys olisi parempi ja nopea ero. Mutta jos olet kiinnostunut miehestä niin ok sitten pariterapiaan.

Enpäs tiedä. Oma mies ärsytti aikanaan pitkät tovit juuri noin, mutta myöhemmin tajusin, että omia juttujani siinä kipuilin. Lisäksi meillä oli rankka elämänvaihe: läheisten sairastelua ym. raskasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti, miksi tunnet noin. Miehesi ei ole yhtään sen ärsyttävämpi kuin tavatessanne.

Joskus naiset kehittyy ja miehet taantuu. Se tisuliinia hakeva teini ei enää 45v miehessä olekaan herttaista vaan etovaa.

Joskus miehet pysyvät omina ihanina itsenään, ja naisista tulee iän myötä katkeria nalkuttajia.

Tätä se on ystäväiseni. Tämän takia en enää parisuhdetta halua, koska naisten mieli voi muuttua ihan koska vain ja kaikki järjetönkin oikeutetaan tunteilla. En syytä tästä mitenkään naisia, koska tiedostan että he eivät tätä tahallaan tee, ja heillä on myös vaikeaa. On vain hurjan paljon helpompi harrastaa irtosuhteita, tai olla kokonaan ilman. Kaikenkaikkiaan elämä on huomattavasti mutkattomanpaa ilman arvailua päivän mielipiteistä ja mieltymyksistä. Kiitos kuuluu niille tuuliviirinaisille, jotka ovat tehneet järjenvastaisella toiminnallaan elämästäni huomattavasti parempaa.