Miehen puolen miljoonan omaisuus meni erossa jakoon – ”Miesten ryöväystä on jatkunut jo liian pitkään”

Mikäli pariskunnalla ei ole yhteisiä lapsia ja yhteenkin on menty vasta varttuneemmalla iällä (miksei nuorempanakin), niin toisen omaisuuteen ei mun mielestä ole mitään asiaa. On täysin kohtuutonta, että puolet koko elämässä kertyneestä omaisuudesta viedään vain sen vuoksi, ettei ole rakkauden huumassa tehnyt avioehtoa. Voimakas rakastuminen on lähes psykoosi, jolloin harkintakyky pettää.

Miten kukaan voi olla niin tyhmä ettei tee avioehtoa jos omaisuutta on paljon!? En voi käsittää! Syyttäköön sitten itseään.

Vierailija kirjoitti:

Mikäli pariskunnalla ei ole yhteisiä lapsia ja yhteenkin on menty vasta varttuneemmalla iällä (miksei nuorempanakin), niin toisen omaisuuteen ei mun mielestä ole mitään asiaa. On täysin kohtuutonta, että puolet koko elämässä kertyneestä omaisuudesta viedään vain sen vuoksi, ettei ole rakkauden huumassa tehnyt avioehtoa. Voimakas rakastuminen on lähes psykoosi, jolloin harkintakyky pettää.

Tuo mies oli käyttänyt tuota naista 13v ilmaisena orjana sen tilalla.

Tyhmyydestä sakotetaan jos ei kerrasta opi. Ei olisi mennyt naimisiin ilman avioehtoa toista kertaa.

Meillä ei ole avioehtoa koska olimme molemmat köyhiä opiskelijoita kun menimme naimisiin ja suuria perintöjä ei ollut/ole tulossa. Sovimme että kaikki avioliitossa hankitut varat ovat yhteisiä ja jos ero tulee niin kaikki saa mennä puoliksi. Ei ole ainakaan vielä eroa tulossa ja yhteisiä vuosia takana 27. Lapsia 2.

Yksilön vastuu omasta elämästään ja omasta varallisuudesta. Turha valittaa.

Tähän tapaukseen kantaa ottamatta on pakko sanoa, että hitusen naurattaa tuo, että MIEHIÄ ryövätään erossa. Aika monessa parisuhteessa miehen ja naisen toimeentulon eroon on vaikuttanut merkittävästi se, että lastenhankinta on tehty naisen uran kustannuksella. Nainen maksaa tästä vielä pienellä eläkkeellä vuosia myöhemminkin. Parhaassa tapauksessa nainen maksaa pienemmistä tuloistaan perheen ruoka- ja muut juoksevat kulut, kun mies sijoittaa omansa.

Avioehto on ihan jees, mutta jos sellaista ei halua, niin ihan turha jälkikäteen itkeä. Kukaan ei myöskään pakota naimisiin. Näitä juttuja pitäisi pystyä miettimään ennen naimisiinmenoa eikä kesken katkeran eroprosessin.

Avio-oikeus koskee muuten miehiä siinä missä naisiakin. Sellaisiakin pariskuntia on, joissa nainen tienaa ja omistaa enemmän. Jostain syystä heitä ei sitten eron tullen "ryövätä" miesten toimesta vaan tasajako onkin ihan reilu juttu.

Ei mies oppinut ekasta erosta mitään. Mutta on tuo silti kohtuutonta, vaikka nainen on tehnyt tilalla töitä niin puolet kaikesta on liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Tähän tapaukseen kantaa ottamatta on pakko sanoa, että hitusen naurattaa tuo, että MIEHIÄ ryövätään erossa. Aika monessa parisuhteessa miehen ja naisen toimeentulon eroon on vaikuttanut merkittävästi se, että lastenhankinta on tehty naisen uran kustannuksella. Nainen maksaa tästä vielä pienellä eläkkeellä vuosia myöhemminkin. Parhaassa tapauksessa nainen maksaa pienemmistä tuloistaan perheen ruoka- ja muut juoksevat kulut, kun mies sijoittaa omansa.

Avioehto on ihan jees, mutta jos sellaista ei halua, niin ihan turha jälkikäteen itkeä. Kukaan ei myöskään pakota naimisiin. Näitä juttuja pitäisi pystyä miettimään ennen naimisiinmenoa eikä kesken katkeran eroprosessin.

Avio-oikeus koskee muuten miehiä siinä missä naisiakin. Sellaisiakin pariskuntia on, joissa nainen tienaa ja omistaa enemmän. Jostain syystä heitä ei sitten eron tullen "ryövätä" miesten toimesta vaan tasajako onkin ihan reilu juttu.

Avioeroista 80% laittaa alulle nainen. Tuokin pitäisi huomioida

Eli naisten mielestä tyhmää saa kusettaa ja kiskoa kaikki mahdollinen omaisuus irti??  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän tapaukseen kantaa ottamatta on pakko sanoa, että hitusen naurattaa tuo, että MIEHIÄ ryövätään erossa. Aika monessa parisuhteessa miehen ja naisen toimeentulon eroon on vaikuttanut merkittävästi se, että lastenhankinta on tehty naisen uran kustannuksella. Nainen maksaa tästä vielä pienellä eläkkeellä vuosia myöhemminkin. Parhaassa tapauksessa nainen maksaa pienemmistä tuloistaan perheen ruoka- ja muut juoksevat kulut, kun mies sijoittaa omansa.

Avioehto on ihan jees, mutta jos sellaista ei halua, niin ihan turha jälkikäteen itkeä. Kukaan ei myöskään pakota naimisiin. Näitä juttuja pitäisi pystyä miettimään ennen naimisiinmenoa eikä kesken katkeran eroprosessin.

Avio-oikeus koskee muuten miehiä siinä missä naisiakin. Sellaisiakin pariskuntia on, joissa nainen tienaa ja omistaa enemmän. Jostain syystä heitä ei sitten eron tullen "ryövätä" miesten toimesta vaan tasajako onkin ihan reilu juttu.

Avioeroista 80% laittaa alulle nainen. Tuokin pitäisi huomioida

Yleensä miehen pettämisen seurauksena, joten kuka sen eron oikeastaan vireille laittoikaan...

Vierailija kirjoitti:

Eli naisten mielestä tyhmää saa kusettaa ja kiskoa kaikki mahdollinen omaisuus irti??  

Suomessa on orjuus kielletty, kyllä, myös naisten kotiorjuuttaminen.

Sen takia esim. avioehto ei välttämättä edes päde, vaan se voidaan kohtuullistaa oikeudessa, siinä otetaan juuri huomioon esim. naisen työuran keskeytyminen lasten takia yms.

Tässä tapauksessa se nainen oli tosiaan ollut vuosia ilmaisena orjana, sen takia se omaisuus jaettiin noin. Se nainen menetti silti eläkekertymän noilta vuosilta, ja joku laski, että vuosiansiotkin oli vain 15000, eli vähemmän kuin oikeasta työstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän tapaukseen kantaa ottamatta on pakko sanoa, että hitusen naurattaa tuo, että MIEHIÄ ryövätään erossa. Aika monessa parisuhteessa miehen ja naisen toimeentulon eroon on vaikuttanut merkittävästi se, että lastenhankinta on tehty naisen uran kustannuksella. Nainen maksaa tästä vielä pienellä eläkkeellä vuosia myöhemminkin. Parhaassa tapauksessa nainen maksaa pienemmistä tuloistaan perheen ruoka- ja muut juoksevat kulut, kun mies sijoittaa omansa.

Avioehto on ihan jees, mutta jos sellaista ei halua, niin ihan turha jälkikäteen itkeä. Kukaan ei myöskään pakota naimisiin. Näitä juttuja pitäisi pystyä miettimään ennen naimisiinmenoa eikä kesken katkeran eroprosessin.

Avio-oikeus koskee muuten miehiä siinä missä naisiakin. Sellaisiakin pariskuntia on, joissa nainen tienaa ja omistaa enemmän. Jostain syystä heitä ei sitten eron tullen "ryövätä" miesten toimesta vaan tasajako onkin ihan reilu juttu.

Avioeroista 80% laittaa alulle nainen. Tuokin pitäisi huomioida

Yleensä miehen pettämisen seurauksena, joten kuka sen eron oikeastaan vireille laittoikaan...

No ei todellakaan. Kenen kanssa se mies edes pettäisi NAISEN..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäli pariskunnalla ei ole yhteisiä lapsia ja yhteenkin on menty vasta varttuneemmalla iällä (miksei nuorempanakin), niin toisen omaisuuteen ei mun mielestä ole mitään asiaa. On täysin kohtuutonta, että puolet koko elämässä kertyneestä omaisuudesta viedään vain sen vuoksi, ettei ole rakkauden huumassa tehnyt avioehtoa. Voimakas rakastuminen on lähes psykoosi, jolloin harkintakyky pettää.

Tuo mies oli käyttänyt tuota naista 13v ilmaisena orjana sen tilalla.

Naisen olisi kannattunut skipata koko mies ja jäädä omaan työhönsä. Eivät miehet arvosta naisen työtä, he pitävät sitä itsestäänselvyytenä. Jos hän olisi lähtenyt tyhjin käsin tehtyään miehen tilalla töitä 13 vuoden ajan, niin tyhjätaskuna ja loppuun kupattuna orjana olisi ollut ehkä pelkkä kansaneläke edessä. Ikinä ei pidä luottaa mieheen eikä jättää omaa etua miehen (tai muiden) hyväntahtoisuuden varaan.

Vierailija kirjoitti:

Yksilön vastuu omasta elämästään ja omasta varallisuudesta. Turha valittaa.

Juuri näin. Tietyillä pelisäännöillä täällä pelataan. Ilman avioehtoa omaisuus menee puoliksi. Kuka leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön. Toisaalta itse en ilkiäis ihan puolta ottaa mukaani... jollei nyt mies olisi aivan sika. 

Kun mennään rakkaudesta naimisiin, niin idea on että kaikki mikä on minun on myös sinun, molempien, siinä sulaudutaan yhdeksi, ollaan pariskunta ja sen kuuluisi niin olla kuolemaan asti. Jos ei siihen pysty sitoutumaan eli antamaan puolta omaisuudestaan toiselle, on turha puhua rakkaudesta ja edes mennä naimisiin. Jos omaisuus on rakkaampaa kuin se puoliso, kannattaa pysyä sen rahansa kanssa ihan keskenään.

Nainen oli irtisanoutunut työstään jotta yhteiselämä maatilalla olisi mahdollista. Ei tuon ikäinen enää helposti mihinkään edes työllisty. Todellakin oli oikeudenmukainen päätös. Miehillä tuntuu olevan kumma käsitys että naiset luopuvat kaikesta miehen takia, ja erotessa jäävät sitten puille paljaille, koska omaisuus on kerätty miehen nimiin.

Tyhmästä päästä kärsii lompakko.

Todella tyhmästä päästä lompakko kärsii kahdesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän tapaukseen kantaa ottamatta on pakko sanoa, että hitusen naurattaa tuo, että MIEHIÄ ryövätään erossa. Aika monessa parisuhteessa miehen ja naisen toimeentulon eroon on vaikuttanut merkittävästi se, että lastenhankinta on tehty naisen uran kustannuksella. Nainen maksaa tästä vielä pienellä eläkkeellä vuosia myöhemminkin. Parhaassa tapauksessa nainen maksaa pienemmistä tuloistaan perheen ruoka- ja muut juoksevat kulut, kun mies sijoittaa omansa.

Avioehto on ihan jees, mutta jos sellaista ei halua, niin ihan turha jälkikäteen itkeä. Kukaan ei myöskään pakota naimisiin. Näitä juttuja pitäisi pystyä miettimään ennen naimisiinmenoa eikä kesken katkeran eroprosessin.

Avio-oikeus koskee muuten miehiä siinä missä naisiakin. Sellaisiakin pariskuntia on, joissa nainen tienaa ja omistaa enemmän. Jostain syystä heitä ei sitten eron tullen "ryövätä" miesten toimesta vaan tasajako onkin ihan reilu juttu.

Avioeroista 80% laittaa alulle nainen. Tuokin pitäisi huomioida

Laittaa alulle on eri asia kuin olla eron aiheuttaja. Itsekin laitoin eron alulle, mies oli kuitenkin se, joka eron aiheutti pettämisellä.

Ei kukaan pakottanut naista jättämään omaa työtään tai etsimään vastaavaa lähempää maatilaa. Omasta halustaan alkoi maatilan emännäksi.

Vierailija kirjoitti:

Kun mennään rakkaudesta naimisiin, niin idea on että kaikki mikä on minun on myös sinun, molempien, siinä sulaudutaan yhdeksi, ollaan pariskunta ja sen kuuluisi niin olla kuolemaan asti. Jos ei siihen pysty sitoutumaan eli antamaan puolta omaisuudestaan toiselle, on turha puhua rakkaudesta ja edes mennä naimisiin. Jos omaisuus on rakkaampaa kuin se puoliso, kannattaa pysyä sen rahansa kanssa ihan keskenään.

Onhan se joka tapauksessa yhteistä jos yhdessä pysytään. Jos ero tulee niin kai se rakkauskin on menneen talven lumia? Jos yhdessä pysytään asialla ei ole merkitystä. Oikein olisi että vain ja ainoastaan avioliiton aikana hankittu omaisuus menee jakoon. Se mitä osapuolet ovat aiemmin omistaneet olisivat edelleen omaa henkilökohtaista omaisuutta. Sen eteen se toinen osapuoli ei ole laittanut tikkua ristiin joten miksi siitä pitäisi mitään saada? Sama koskee mahdollisia perintöjä, vaikka tulisivat avioliiton aikana niiden kuuluisi olla henkilökohtaisia.