Miten tyhmien ihmisten kanssa voi tulla toimeen?

Helppohan ihmisten kanssa on toimeen tulla, erityisesti työkavereiden ja muiden ei niin tuttujen. Sanoisin, että jos sulla on ongelmia tulla toimeen jonkun tietyn ihmisryhmän kanssa niin vika löytyy useimmiten peilistä. 

Kaikkihan me kohtaamme elämässä erilaisia ihmisiä, joista toiset ovat meitä älykkäämpiä ja toiset taas eivät. 

Tuntuu hirveältä edes sanoa mutta omien iäkkäiden, ikänsä maaseudulla korvessa asuneiden vanhempien tapaaminen käy harjottelusta. Ja on muuten hiton raskasta. 

Kun ajan heidän luokseen käymään, zemppaan aina itseäni, että "muista- menet heille kylään, olet vain heitä varten, kuuntelemassa vain heitä ja heidän iänikuisia 20x kuultuja samoja tarinoita varten, puhumassa vain heille tärkeistä asioista, älä kerro omia kuulumisia äläkä mielipiteitä ja ole vain tuomassa heidän tylsään arkeen vaihtelua".  No, näinhän se meneekin, mutta on hemmetin uuvuttavaa kun ei saa ensinnäkään itse edes suun vuoria, muutakun ynähtelen väliin jotain myötäilysanoja. Jos sitten parin tunnin päästä saan suun vuoron niin eteenkään mutsi ei kuuntele yhtään, alkaa puhumaan heti päälle, se jotenkin ignooraa sanomiseni täysin ja alkaa vaan puhumaan asioita omasta näkökulmasta. Tätä on tapahtunut jo pitkään. Lienee kyse jostain äiti -lapsi asetelmasta jossa dominoiva tyrannimainen äitirooli pukkaa aivoista läpi ja hän haluaa hallita tilannetta (puhetta) kuuntelematta minua, antamatta arvoa sanomisilleni, sanomalla aina viimeisen saman, siis ihan aina, huvittavuuteen saakka. Jutteleisin mielelläni nykyhetkeen liittyvistä asioista mutta heillä puhe kääntyy aina vaan johonkin vanhoihin muisteloihin ja erityisesti mutsilla omiin vaivoihinsa. Että voikin ihmisestä tulla kamalan itsekeskeinen vanhemmiten (vai lieneekö ollut sitä oikeasti aina, osannut vaan peitellä sen vaikenemalla siitä). 

Työstä käy, olen ihan loppu 3h vierailun jälkeen.

Kun/jos huomaan uusissa tuttavuuksissa, harrastuksissa tai töikontakteissa jonkun hidasälyisen tai muuten vaan vähän tyhmän ihmisen niin pyrin välttämään hänen kanssa jatkossa mitään kontaktia, pakollisten tervehtimisen ym lisäksi.  

Ne, ei niin kovin hoksaavat ja nopeaälyiset tutut/ystävät jotka olen tuntenut pitkään menee kyllä aina muutaman tunnin/ tapaamiskerta, kunhan vaan maltan pitää puheen hänen kuulumisten kuuntelussa ja muutenkin hyvin perusasioissa mm mennään lounaalle, jutellaan ruoan mausta ja kattauksesta ym, ohi kävelevästä koirasta tai jonkun tutun koirista, sitten kaupassakäynnit ja jonkun uuden puseron ostoskäyntikertomukset tai onko auto kunnossa vai ei ja mitä kumppanit on tehneet tai ei ole tehneet, mihin kolottaa tai ei enää kolota. Eli hyvin pelkistettyjä arki-asioita älykkyyden vaatimustasolla 3-5/ 10. 

Harjoittelin taas, mutta tässä asiassa harjoitus ei näköjään tee mestaria. Kun tiedän erään ihmisen toimintamallin xx tilanteessa ja tunnen hänet, tein hänelle testin. Yksityiskohtia en voi kertoa. Hän meni juuri siihen lankaan kuten odotinkin, toimi juuri niin kuin edelliselläkin kerralla joskus vuosia sitten. Jälkikäteen ryntää selittämään toimintaansa vieläpä kirkkain silmin valehdellen, aina samalla kaavalla ja samaa "tekosyytä" käyttäen.  Hän ei vaan taida muistaa että tekee aina tuota samaa ja tajuanhan minä toki miksi, laiska ei viitsi vaivautua eikä välitä. Mutta tyhmät on tyhmiä vaikka voissa paistaisi. Jos meinaa vedättää ihmisiä niin se vaatii älykkyyttä, nokkeluutta ja hyvää muistia. Onko ihminen tyhmä, sairaspersoonainen vaiko toiminta jonkinasteista sadismia, kun kertoo asianomaiselle päin naamaa tajunneen tehneensä väärin (tai se ettei tehnyt mitään) ja jatkaa vaan juttua kertoen ettei kuitenkaan millään tavalla myöhemminkään tietoisesti reagoinut asiaan. Siis kertoo itse mitä olisi pitänyt tehdä siinä tilanteessa, mutta että ei vaan sitten tehnyt, vaikka tunnisti että olisi pitänyt. Siinä sitten kuuntelet vaan vieressä, että ei helvetti voi olla totta, toi ihminen on tyhmä kun saapas.

Vierailija kirjoitti:

Onpa monta todella hyvää ja oikeasti apua antavaa kommenttia! Minä en ole mikään superälykäs vaan ihan tavallisen fiksu ja täysjärkinen pulliainen. Enkä näin ollen ole oikein riittävän osaava, että saisin itseni laskettua todella tyhmien tasolle saati että osaisin heitä manipuloida.

Vaikka olen vain tavallisen fiksu, niin ero todella tyhmiin on silti huomattava. Nyt ei siis puhuta siitä, että kuvittelisin olevani muiden yläpuolella ja "kaikkien" muiden olevan tyhmiä. Vaan siitä, että on olemassa niitä, joilla todellakaan ei järki päätä pakota (ja ehkä lisäksi on vahvaa jääräpäisyyttä tai sairaita puolustusmekanismeja).

Ap

Tuo jääräpäisyys tyhmyyden lisäksi on aivan hirveän kuormittavaa työelämässä. Tiimini ilmapiiri on tiiminvetäjää myöten sellainen että mistään ei saisi sanoa ja jokainen tekee omalla tavallaan. Vetäjä ei halua puuttua laatuongelmiin vaan tärkeintä on että kaverit pitävät hyvänä tyyppinä. Jos olen asiallisesti yrittänyt neuvoa järkevämmän ja laadukkaamman tavan tehdä jonkun asian niin ei joko ymmärretä tai ei haluta ymmärtää. Itse otan hyvät vinkit ilomielin vastaan ja se on ihan sama keltä ne saan. Ja vielä, en minäkään ole superälykäs ja on ollut todella hämmentävää miten tyhmiä ihmiset voivatkaan olla. Vaikeimpia ovat ne jotka eivät sitä itse edes tajua.

Vierailija kirjoitti:

Olen pohtinut ns tavallisten, keskitasoa tai jopa vähäisellä koulutuksella olevien ihmisten älykkyyttä. Siis meidän jotka emme ole ns kirjaviisaita siinä mielessä kuin joku korkeasti koulutettu teoreetikko. 

Itse en olisi ikinä pärjännyt lukiossa tankaten jotain teoriaa joka evvk, jota en tarvitse mihinkään tai pyöritellen jotain ydinfyysikoiden tarvitsemia laskukaavoja. Mutta pärjäsin erinomaisesti ammattioppilaitoksessa ja senkin jälkeen vielä opistotason esihenkilötutkinnossa ja bieläpä AMK tutkinnossa nelikymppisenä koska asia jota opiskelin kiinnosti. Sekä se että olen aina ollut nopeasti asioita ja syy-seuraussuhteita ymmärtävä. Opin myös niiltä jotka ovat olleet mielestäni hyviä työssään sekä niiltä ketkä ei sitä ole, omaksun asioita seuraamalla muita. Minulle on niin töissä kuin vapaallakin (nykyisin jo suoraan lty johtajan alaisena päällikkönä) sanottu usein että olen fiksu ja nokkelaälyinen, käytän päätäni,

Tämä oli hyvä esimerkki, kykeneekö ihminen tekemään mitään omia ratkaisuita tai päätelmiä saati päätöksiä ilman niitä annettua ohjeita.

Osaako soveltaa annettu asiaa ollenkaan. Harva oikeastaan osaa.

Älykkyyttä on monenlaista ja aina ei ole täysin selkeää kuka mitäkin edustaa vai edustaako mitään. 

Ratkaisukyvykkyys on hyvä erottelija tässä. Kyse ei aina ole siitä mistä ihminen puhuu. Toiminta kertoo paljon enemmän.

Ketjussa keskitytään kauheasti siihen mistä aiheista ihminen puhuu tai ei puhu. Viisas ei välttämättä edes juuri puhu.

Itse olen vähintään kymmenen kertaa älykkäämpi kun mieheni. Älkää kysykö miksi valitsin aikanaan näin, mutta onneksi äly periytyy äidiltä, se on lohtuni. Tämä on tutkittu juttu muuten. Älykkyys tulee äidiltä.

Mutta se ei ole ongelmani, vaan se että olen kyllästynyt saapas tyhmään mieheen arjessa.

En jaksa selittää enää mitään koska turhaan, ei ymmärrä yksinkertaisia asioita miksi joku toimii tai ei toimi. Ei ymmärrä kemiaa tai fysiikkaa saati yhtään mitään muutakaan.

Älyllistä keskustelua ei ole, katsoo urheilua päivät läpeensä koska se on ainoa mihin hänen äly riittää. Asioista pitää muistutella ja minä teen kaikki suuret päätökset, sattuneesta syystä.

Oma mokani ja valintani ainakaan oli. Tiedän sen, siinä kärsin mutta aloitus kolahti kyllä. Liian lähelle.

Tiedän kehitysvammaisen joka osaa piirtää paremmin kuin 99% tai yli. Sanoisitte häntä tyhmäksi jos tapaisitte. Jos näyttäisitte omia piirustuksianne hänelle, hän voisi pitää teitä tyhminä, jos hänen asenteensa olisi kuten teillä.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän kehitysvammaisen joka osaa piirtää paremmin kuin 99% tai yli. Sanoisitte häntä tyhmäksi jos tapaisitte. Jos näyttäisitte omia piirustuksianne hänelle, hän voisi pitää teitä tyhminä, jos hänen asenteensa olisi kuten teillä.

Huono vertaus. Täällä puhutaan ns. normaaleista ihmisistä. Ja liittymättä mitenkään kehitysvammaisiin, tyhmäkin voi olla lahjakas jossain, vaikka siinä piirtämisessä. Ja se ettei osaa piirtää ei tee kenestäkään tyhmää.