Lue keskustelun säännöt.
Yrittäjän aineettoman työn verotus - Sairasta!
24.11.2018 |
Jos yrittäjä myy pelkkää omaa osaamistaan, eikä materiaa, niin silloin häneltä verotetaan aluksi 24% alv.
Tavallinen työntekijä saa tienata tuolla ihan mukava summan, kun kyse progressiivisesta verotuksesta.
No, yrittäjän verotus ei jää tähän. Häneltä verotetaan vielä progressiivisen verotuksen mukaan uudestaan riippuen kuinka paljon tienaa.
Yksityisyrittäjällä on aikamoinen työ saada tavallisen ihmisen leipä pöytään, kun verotuksen takia asiakaskunta supistuu, koska joutuu ylihinnoittelemaan joilkekin itseään.
Suomessa tulisi tukea yksityisyrittäjiä, eikä antaa keppiä veroissa. Aineettomassa myynnissä mielestäni 24% on aivan liian iso vero.
Mites te muut yrittäjät pärjäätte?
Ja mitä olette mieltä tästä tuplaverotuksesta, jos myytte pelkkää osaamistanne?
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palveluiden myynnistä pitäisi saada alv kokonaan pois. Silloin hinnat (tai vaihtoehtoisesti työmäärän) voisi pitää kohtuullisempana, mikä lisäisi puolestaan kysyntää. Juu, alv on periaatteessa läpikulkuerä, mutta varsinkaan palveluyrittäjillä ei useinkaan kerry niitä vähennyksiä, joten hintojen on pakko silloin olla alv:n verran korkeammat. Tämän maksatte te rakkaat työssäkäyvät hinnoistavalittajat! (Tai vielä parempi, jos alv alaraja olisi alasta riippumatta edes joku 40 000/v)
Monessa firmassa todellisuus on se, että yrittäjä kituuttaa lähes ilman tuloja ensin muutaman vuoden, sitten seuraavat vuodet köyhyysrajan alapuolella. Sitten kun homma vähän pyörii, on pakko ottaa lisäkäsiä töihin. Työntekijä tekee ilman riskiä ja isompaa vastuuta tietyt työajat ja nauttii lakisääteistä palkkaa, usein isompaa kuin yrittäjä itse.
Valittakaa yrittäjien ahneudesta sitten, kun olette olleet yrittäjinä tai vaikka yrittäjän puolisoina edes puoli vuotta. Jos se on niin helppoa ja ihanaa ja tienestit huimat, niin miksi ihmeessä kituutatte siellä ahneella riistäjäyrittäjällä töissä, ettekä perusta omaa yritystä?
Sinä jotenkin ilmeisesti kuvittelet, että tavaran myyjälle se koko hinta on tuloa ja hän maksaa alvia ainoastaan siitä katteestaan. Olet väärässä. Tavaran myyjän käteen jää vain se kate, josta hän maksaa alvit ihan samassa suhteessa kuin palvelun myyjäkin. On turha kadehtia vähennettävää oston alvia, koska sitä vähennystä ei tule, ellei ole myös enemmän kuluja. Käteen jääviä osuuksiahan tässä pitää verrata.
Kirjoitin pitkän esimerkin tuohon aiheeseen, mutta se oli liian pitkä julkaistavaksi enkä useammalla yrittämällä saanut sitä läpi, vaikka lyhensin tekstiä.
En todellakaan kuvittele noin. Ja tiedän että tuotemyyjäkin voi jäädä alvin suhteen nettomaksajaksi, joskin paljon harvemmin kuin palvelumyyjä. Toisen valmistamia tuotteita myyvälle kertyy kuitenkin aina sitä vähennettävääkin alvia samassa suhteessa. Tuotevalmistajan kohdalla erot voivat olla jo isommat. Ja palvelumyyjällä todella isot, riippuen siitä pidätkö kuntosalia tai hevostallia vai teetkö hommia lähinnä kotona tietokoneella tai asiakkaan luona omilla käsilläsi.
Lisäksi tuotemyyntiä on teoriassa aina mahdollisuus kasvattaa. Vaikka edelleen olisi jossain määrin alvin nettomaksaja, niin se tuskin näkyy niin paljon lopputuloissa. Niitähän sinä halusit vertailla? Tiedätkö, minkätyyppisillä yrittäjillä niitä tuloja jää käteen kaikkein vähiten?
Ja miksi palvelut ovat niin kalliita? No kun myytävien palveluiden määrä on aina rajallinen. Koska aikaa ei voi ostaa, niin tämä yhtälö on oikeasti hankala. Käytettävissä oleva aika suhteessa siihen paljonko pitäisi saada, että siitä jäisi käteen edes sen työmarkkinatuen verran ja siihen, paljonko ihmiset ovat valmiita maksamaan.
Edelleen, tuossa on kyse erityyppisten tuotteiden ja palvelujen hinnoittelusta ja niiden kysynnästä. Verotuksella ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Yrittäjä maksaa saman verran arvonlisäveroa ja tuloveroa omasta osuudestaan, oli se yritys palveluyritys tai tavaroita myyvä yritys. Se, että tavaroita myyvä yritys pyörittää kassassaan myös tavarantoimittajan alvit ja ostohinnat, ei kasvata tavaranmyyjän voittoa. Liikevaihto ei ole sama asia kuin voitto.
Se tavaroita myyvä yrittäjäkin saa tulonsa nimenomaan tuottamastaan palvelusta. Hänen tulonsa ei muodostu myytävän tavaran hinnasta, koska hän joutuu itse ne tavarat ja tarvikkeet maksamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vielä jatkan, että käytännössä kaikki yritykset, jotka tuottavat voittoa jäävät kyllä alvin suhteen nettomaksajaksi. Jos yritykselle ei jää tilitettävää alvia, ei sillä kyllä ole tulojakaan.
Miten te siis kuvittelette, että tavaraa myyvä yritys toimii? Kuvitellaan yrittäjä, joka ostaa tavaraa myytäväksi 1000 eurolla. Jotta hänen ostojen alv täysin kumoaisi myymiensä tuotteiden alv:t, hänen pitäisi myydä ne tavarat täsmälleen samalla hinnalla kuin hän on ne itse ostanutkin. Mistä teidän mielestänne tällaisen yrittäjän tulot muodostuvat, jos hänen liikevaihtonsa on 1000 euroa, mutta kulut ovat saman verran?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rautalankaa:
Yrittäjä A myy palvelua hintaan 100 + alv 24 euroa. Asiakas maksaa 124 euroa ja yrittäjä tilittää verottajalle 24 euroa alvia.
Yrittäjä B myy tavaran hintaan 200 + alv 48 euroa. Katetta hinnassa puolet. Yrittäjä maksaa tavaran toimittajalle 100 euroa ja omaan taskuun jää 100 euroa. Alvia on 48 euroa, josta hän saa vähentää oston osuuden 24 euroa. Yrittäjä tilittää verottajalle 24 euroa alvia.
Molemmissa tapauksissa asiakas maksaa suhteessa yhtä paljon alvia. Molemmissa tapauksissa yrittäjä maksaa suhteessa yhtä paljon alvia. Molemmissa tapauksissa yrittäjän verotettava tulos on täsmälleen yhtä suuri, joten heitä verotetaankin täsmälleen yhtä paljon. Missä ero?
Siinä että tuon välitettävän tavaran ostamiseen yrittäjällä menee aikaa ehkä jokunen minuutti. Jos hän ostaa vaikka 100kpl kerralla, aikaa/tuote ei mene juuri yhtään. 100e palvelun tuottamiseen aikaa menee alasta riippuen 1-4 tuntia. Ellei ole jostain yrityskonsultista kyse, vaan palveluista kuluttajille, niin 4h on yleensä lähempänä totuutta. Palveluyrittäjällä menee siis monta tuntia tuon saman arvon tuottamiseen. Molemmat (tuote ja palvelu) pitää toki sitten vielä markkinoida, myydä jne. Moni asia tarvittavia tiloja myöten vaikuttaa vielä lopputulokseen, mutta karkeasti näin.
Ota huomioon, että se tavaran myyjän on myytävä euromääräisesti paljon enemmän että hänelle itselleen jää se 100 euroa. Palvelun tuottajalla suurempi osa asiakkaan maksamasta hinnasta jää itselle. Se, että asiakas maksaa 100 euroa ei vielä tarkoita, että se on yrittäjän voittoa.
Olisi kyllä kiva kuulla, miten alapeukuttajat tämän ajattelevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No joo, olette oikeassa siinä, että tuottava yritys on aina nettomaksaja. Korjaan ajatustani siltä osin. Enkä haluaisi tehdä tästä mitään vastakkainasettelua erityyppisten yrittäjien välille.
Mutta ettekö te todellakaan ymmärrä tuota ongelmaa, että palveluyrittäjällä on muutenkin vaikeaa saada hommasta riittävää palkkaa, koska niitä palveluita ei voi myydä määräänsä enempää, vaikka olisi miten hyvä ja suosittu ja hyvin markkinoitu? Hintoja nostamalla juu, mutta kun palvelut on muutenkin kalliita, niin jossain kohti asiakkaat alkavat syyttää ahneeksi ja siirtyvät halvemmalle toimijalle. Ehkäpä sille sivutoimiselle, joka ei ikinä tule joutumaan alv-velvolliseksi ja pystyy siksi myymään halvemmalla, kun päätulot tulee muualta. Tai jollekin kunnalliselle, joka teettää työt kuntouttavana työtoimintana.
Sitten kun niitä vähennyksiä ei edes tule juuri mistään, niin ei se ainakaan helpota. Muusta verotuksesta en valita. Maksan veroja mielelläni. YEL tosin on liian suuri eikä hyödytä juuri mitään, vaikka sinne eläkkeelle joskus pääsisikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rautalankaa:
Yrittäjä A myy palvelua hintaan 100 + alv 24 euroa. Asiakas maksaa 124 euroa ja yrittäjä tilittää verottajalle 24 euroa alvia.
Yrittäjä B myy tavaran hintaan 200 + alv 48 euroa. Katetta hinnassa puolet. Yrittäjä maksaa tavaran toimittajalle 100 euroa ja omaan taskuun jää 100 euroa. Alvia on 48 euroa, josta hän saa vähentää oston osuuden 24 euroa. Yrittäjä tilittää verottajalle 24 euroa alvia.
Molemmissa tapauksissa asiakas maksaa suhteessa yhtä paljon alvia. Molemmissa tapauksissa yrittäjä maksaa suhteessa yhtä paljon alvia. Molemmissa tapauksissa yrittäjän verotettava tulos on täsmälleen yhtä suuri, joten heitä verotetaankin täsmälleen yhtä paljon. Missä ero?
Siinä että tuon välitettävän tavaran ostamiseen yrittäjällä menee aikaa ehkä jokunen minuutti. Jos hän ostaa vaikka 100kpl kerralla, aikaa/tuote ei mene juuri yhtään. 100e palvelun tuottamiseen aikaa menee alasta riippuen 1-4 tuntia. Ellei ole jostain yrityskonsultista kyse, vaan palveluista kuluttajille, niin 4h on yleensä lähempänä totuutta. Palveluyrittäjällä menee siis monta tuntia tuon saman arvon tuottamiseen. Molemmat (tuote ja palvelu) pitää toki sitten vielä markkinoida, myydä jne. Moni asia tarvittavia tiloja myöten vaikuttaa vielä lopputulokseen, mutta karkeasti näin.
Ota huomioon, että se tavaran myyjän on myytävä euromääräisesti paljon enemmän että hänelle itselleen jää se 100 euroa. Palvelun tuottajalla suurempi osa asiakkaan maksamasta hinnasta jää itselle. Se, että asiakas maksaa 100 euroa ei vielä tarkoita, että se on yrittäjän voittoa.
Otapa sinä huomioon, että tavaran myyjä voi myydä päivän aikana vaikka 20 sadan euron tavaraa, mutta palvelun myyjä voi myydä ehkä yhden sadan euron palvelun. Ei missään tapauksessa ainakaan lähellekään kahtakymmentä, vaikka tekisi aamusta iltaan töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No joo, olette oikeassa siinä, että tuottava yritys on aina nettomaksaja. Korjaan ajatustani siltä osin. Enkä haluaisi tehdä tästä mitään vastakkainasettelua erityyppisten yrittäjien välille.
Mutta ettekö te todellakaan ymmärrä tuota ongelmaa, että palveluyrittäjällä on muutenkin vaikeaa saada hommasta riittävää palkkaa, koska niitä palveluita ei voi myydä määräänsä enempää, vaikka olisi miten hyvä ja suosittu ja hyvin markkinoitu? Hintoja nostamalla juu, mutta kun palvelut on muutenkin kalliita, niin jossain kohti asiakkaat alkavat syyttää ahneeksi ja siirtyvät halvemmalle toimijalle. Ehkäpä sille sivutoimiselle, joka ei ikinä tule joutumaan alv-velvolliseksi ja pystyy siksi myymään halvemmalla, kun päätulot tulee muualta. Tai jollekin kunnalliselle, joka teettää työt kuntouttavana työtoimintana.
Sitten kun niitä vähennyksiä ei edes tule juuri mistään, niin ei se ainakaan helpota. Muusta verotuksesta en valita. Maksan veroja mielelläni. YEL tosin on liian suuri eikä hyödytä juuri mitään, vaikka sinne eläkkeelle joskus pääsisikin.
Kolmannen kerran sanon, että kyse on palvelun kysynnästä ja hinnoittelusta eikä tämä liity verotukseen millään tavalla. Jos otetaan kaksi yrittäjää, jotka saavat saman verran tuloja omasta työstään, he maksavat tuloveroja täsmälleen saman verran ja tilittävät alveja täsmälleen saman verran. Se, mistä työstä ollaan valmiita maksamaan enemmän on täysin eri keskustelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rautalankaa:
Yrittäjä A myy palvelua hintaan 100 + alv 24 euroa. Asiakas maksaa 124 euroa ja yrittäjä tilittää verottajalle 24 euroa alvia.
Yrittäjä B myy tavaran hintaan 200 + alv 48 euroa. Katetta hinnassa puolet. Yrittäjä maksaa tavaran toimittajalle 100 euroa ja omaan taskuun jää 100 euroa. Alvia on 48 euroa, josta hän saa vähentää oston osuuden 24 euroa. Yrittäjä tilittää verottajalle 24 euroa alvia.
Molemmissa tapauksissa asiakas maksaa suhteessa yhtä paljon alvia. Molemmissa tapauksissa yrittäjä maksaa suhteessa yhtä paljon alvia. Molemmissa tapauksissa yrittäjän verotettava tulos on täsmälleen yhtä suuri, joten heitä verotetaankin täsmälleen yhtä paljon. Missä ero?
Siinä että tuon välitettävän tavaran ostamiseen yrittäjällä menee aikaa ehkä jokunen minuutti. Jos hän ostaa vaikka 100kpl kerralla, aikaa/tuote ei mene juuri yhtään. 100e palvelun tuottamiseen aikaa menee alasta riippuen 1-4 tuntia. Ellei ole jostain yrityskonsultista kyse, vaan palveluista kuluttajille, niin 4h on yleensä lähempänä totuutta. Palveluyrittäjällä menee siis monta tuntia tuon saman arvon tuottamiseen. Molemmat (tuote ja palvelu) pitää toki sitten vielä markkinoida, myydä jne. Moni asia tarvittavia tiloja myöten vaikuttaa vielä lopputulokseen, mutta karkeasti näin.
Ota huomioon, että se tavaran myyjän on myytävä euromääräisesti paljon enemmän että hänelle itselleen jää se 100 euroa. Palvelun tuottajalla suurempi osa asiakkaan maksamasta hinnasta jää itselle. Se, että asiakas maksaa 100 euroa ei vielä tarkoita, että se on yrittäjän voittoa.
Otapa sinä huomioon, että tavaran myyjä voi myydä päivän aikana vaikka 20 sadan euron tavaraa, mutta palvelun myyjä voi myydä ehkä yhden sadan euron palvelun. Ei missään tapauksessa ainakaan lähellekään kahtakymmentä, vaikka tekisi aamusta iltaan töitä.
Niin, edelleen on kyse hinnoittelusta ja asiakkaiden maksuhalukkuudesta.
Se, että tavaran myyjä voi myydä 20 sadan euron tavaraa ei ole mikään itsestäänselvyys sekään. Kyllä senkin eteen pitää tehdä työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hassu oletus tuo, että palvelusta on vaikeaa pyytää 100 euroa, mutta jostain tavarasta sen hinnan saa 20 asiakkaalta ihan vain sormia napsauttamalla. Kyllä se 100 euroa on kuluttajalle ihan yhtä iso raha, oli kyse palvelusta tai tavarasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo, olette oikeassa siinä, että tuottava yritys on aina nettomaksaja. Korjaan ajatustani siltä osin. Enkä haluaisi tehdä tästä mitään vastakkainasettelua erityyppisten yrittäjien välille.
Mutta ettekö te todellakaan ymmärrä tuota ongelmaa, että palveluyrittäjällä on muutenkin vaikeaa saada hommasta riittävää palkkaa, koska niitä palveluita ei voi myydä määräänsä enempää, vaikka olisi miten hyvä ja suosittu ja hyvin markkinoitu? Hintoja nostamalla juu, mutta kun palvelut on muutenkin kalliita, niin jossain kohti asiakkaat alkavat syyttää ahneeksi ja siirtyvät halvemmalle toimijalle. Ehkäpä sille sivutoimiselle, joka ei ikinä tule joutumaan alv-velvolliseksi ja pystyy siksi myymään halvemmalla, kun päätulot tulee muualta. Tai jollekin kunnalliselle, joka teettää työt kuntouttavana työtoimintana.
Sitten kun niitä vähennyksiä ei edes tule juuri mistään, niin ei se ainakaan helpota. Muusta verotuksesta en valita. Maksan veroja mielelläni. YEL tosin on liian suuri eikä hyödytä juuri mitään, vaikka sinne eläkkeelle joskus pääsisikin.
Kolmannen kerran sanon, että kyse on palvelun kysynnästä ja hinnoittelusta eikä tämä liity verotukseen millään tavalla. Jos otetaan kaksi yrittäjää, jotka saavat saman verran tuloja omasta työstään, he maksavat tuloveroja täsmälleen saman verran ja tilittävät alveja täsmälleen saman verran. Se, mistä työstä ollaan valmiita maksamaan enemmän on täysin eri keskustelu.
Riippuu täysin toimiiko yrittäjä toiminimellä vai onko avoin yhtiö, kommandiittiyhtiö, osakeyhtiö, osuuskunta jne.
Uskomatonta tietämättömyyttä esim. alvista, jos nämä kommentoijat ovat yrittäjiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rautalankaa:
Yrittäjä A myy palvelua hintaan 100 + alv 24 euroa. Asiakas maksaa 124 euroa ja yrittäjä tilittää verottajalle 24 euroa alvia.
Yrittäjä B myy tavaran hintaan 200 + alv 48 euroa. Katetta hinnassa puolet. Yrittäjä maksaa tavaran toimittajalle 100 euroa ja omaan taskuun jää 100 euroa. Alvia on 48 euroa, josta hän saa vähentää oston osuuden 24 euroa. Yrittäjä tilittää verottajalle 24 euroa alvia.
Molemmissa tapauksissa asiakas maksaa suhteessa yhtä paljon alvia. Molemmissa tapauksissa yrittäjä maksaa suhteessa yhtä paljon alvia. Molemmissa tapauksissa yrittäjän verotettava tulos on täsmälleen yhtä suuri, joten heitä verotetaankin täsmälleen yhtä paljon. Missä ero?
Saako siis yrittäjä B ostaa tavaran verottomasti toimittajalta? Kun maksaa ilmeisesti vain verottoman 100€ euron hinnan tavaran?
Mielenkiinnosta vain kysyn, en ole yrittäjä
Ei, vaikka hinnat yleensä yrittäjille ilmoitetaankin alvittomina (mikä on todella ärsyttävää, koska se alv pitää kuitenkin aina maksaa).
Yrittäjä Kalle myy tavaroita kaupassaan kuluttajille. Yrittäjä Ville valmistaa tavaroita, joita Kalle myy. Kalle ostaa Villeltä 10e+alv tuotteen eli maksaa siitä Villelle 12,40e.
Tuosta summasta Ville maksaa alv:n osuuden 2,40e suoraan verottajalle. Liikevaihtoa Villellä on tässä kohtaa ollut 12,40. Tuloa yritykseen on ollut 10e. Lasketaan, että tuon tuotteen tuotantokustannukset ovat 2e ja muita kuluja, kuten vakuutuksia yms. tuotteen osalle koituu 1e. Tällöin Ville saa vähentää tuloista menot eli 3e. Tulos tämän tuotteen osalta on siis 10-3 eli 7e. Tästä 7e:sta Ville maksaa vielä verot ja muut henkilökohtaiset sivukulut, mitkä työläisen palkastakin menee.
Kuvitellaan laskemisen helppouden vuoksi, että kyseessä on niin erikoinen tuote, että Kalle voi myydä tuotteen kaupassaan poikkeuksellisen hyvällä katteella eli kertoimella 2. Yleensä jo 1,5 olisi erittäin hyvä kerroin. Kalle siis myy tuotteen hintaan 20e+alv eli myyntihinta on 24,80e. Tästä summasta Kalle maksaa alv:n osuuden eli 4,80- jo Villelle maksettu 2,40, eli Kalle maksaa vielä toiset 2,40 suoraan verottajalle. Liikevaihto on siis 24,80. Tuloa on 20e (tai 22,40), josta Kalle saa vähentää menot. Tässä tapauksessa hankinta oli sen 10e (tai 12,40). Suluissa olevat siis vaihtoehtona sille, missä kohtaa haluaa tuon Villelle maksetun alv:n huomioida. Lisäksi Kallenkin pitää maksaa muitakin kuluja. Lasketaan jälleen tämän tuotteen osalle niistä 1e. Kallen yrityksen tulos tämän tuotteen osalta on siis 9e.
Tämmöinen karkea esimerkki siitä, miten tuo alv-homma menee. Alv-vähennyksiä esimerkissä ei ole huomioitu. Esim. Ville voisi maksamastaan alvista vähentää materiaalikulujen ja laitehankintojen sisältämät alvit. Esimerkin pohjalta ei kannata vetää mitään pitemmälle meneviä johtopäätöksiä, koska kulut (erityisesti tuo mihin laskin 1e kummallekin) vaihtelevat erittäin paljon erilaisissa yrityksissä. Samoin kokonaismyynti on se mikä ratkaisee, ei yksittäinen tuote. Tähän perustuu mm. ruokakauppojen sisäänvetotuotteet, kun ne myyvät joskus jotain ilman katetta tai jopa tappiolla.
Hmh, tämän kommentoijan mielestä liikevaihto on 12,4, niin käypä vielä opiskelemassa. Äläkä kirjoita tänne täyttää soopaa..
"Yrittäjä Kalle myy tavaroita kaupassaan kuluttajille. Yrittäjä Ville valmistaa tavaroita, joita Kalle myy. Kalle ostaa Villeltä 10e+alv tuotteen eli maksaa siitä Villelle 12,40e.
Tuosta summasta Ville maksaa alv:n osuuden 2,40e suoraan verottajalle. Liikevaihtoa Villellä on tässä kohtaa ollut 12,40."
Maksetaanhan siitä vieraalle tehdystä palkka- ja freelancertyöstä ihan sama alv kuin yrittäjänä tehdystä työstäkin. Erona on se että palkkatyöläisen työnantaja tai freelancerin toimeksiantaja laskutaa ja tilittää sen alv:in kun taas yrittäjänä työskentelevä tilittää sen itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo, olette oikeassa siinä, että tuottava yritys on aina nettomaksaja. Korjaan ajatustani siltä osin. Enkä haluaisi tehdä tästä mitään vastakkainasettelua erityyppisten yrittäjien välille.
Mutta ettekö te todellakaan ymmärrä tuota ongelmaa, että palveluyrittäjällä on muutenkin vaikeaa saada hommasta riittävää palkkaa, koska niitä palveluita ei voi myydä määräänsä enempää, vaikka olisi miten hyvä ja suosittu ja hyvin markkinoitu? Hintoja nostamalla juu, mutta kun palvelut on muutenkin kalliita, niin jossain kohti asiakkaat alkavat syyttää ahneeksi ja siirtyvät halvemmalle toimijalle. Ehkäpä sille sivutoimiselle, joka ei ikinä tule joutumaan alv-velvolliseksi ja pystyy siksi myymään halvemmalla, kun päätulot tulee muualta. Tai jollekin kunnalliselle, joka teettää työt kuntouttavana työtoimintana.
Sitten kun niitä vähennyksiä ei edes tule juuri mistään, niin ei se ainakaan helpota. Muusta verotuksesta en valita. Maksan veroja mielelläni. YEL tosin on liian suuri eikä hyödytä juuri mitään, vaikka sinne eläkkeelle joskus pääsisikin.
Kolmannen kerran sanon, että kyse on palvelun kysynnästä ja hinnoittelusta eikä tämä liity verotukseen millään tavalla. Jos otetaan kaksi yrittäjää, jotka saavat saman verran tuloja omasta työstään, he maksavat tuloveroja täsmälleen saman verran ja tilittävät alveja täsmälleen saman verran. Se, mistä työstä ollaan valmiita maksamaan enemmän on täysin eri keskustelu.
Riippuu täysin toimiiko yrittäjä toiminimellä vai onko avoin yhtiö, kommandiittiyhtiö, osakeyhtiö, osuuskunta jne.
Uskomatonta tietämättömyyttä esim. alvista, jos nämä kommentoijat ovat yrittäjiä.
Juu, yritysmuodoittain on toki eroja tuloverotuksessa, mutta alveja kaikki maksavat täysin samalla kaavalla. Ja pointtini saman yritysmuodon sisällä kyllä maksetaan samalla tavalla tuloveroja niin palveluyrityksessä kuin tavaroita myyvässä yrityksessäkin.
Samoin ihmettelen, miten ulalla täällä porukka on alv:stä. Ihan tosissaan kuvittelevat, että tavaroita myyvä yritys maksaa vähemmän alveja suhteessa voittoihin.
Vierailija kirjoitti:
On sitä kirjanpitoja tehty pikku firmoille ja pikku pomoille. Minimi palkkaa työntekijöille, tyellit ja verot sekä eläkemaksut jätetään hoitamatta, itse nostetaan kunnon kuukausipalkkaa kun oma firmahan se on. En ole pikkupalkkaista nähnytkään noissa kirjoissa. Niitä kyllä, jotka ei velvoitteitaan hoida ja sit syytetään sekä työntekijöitä että yhteiskuntaa joka asiasta. Ja uli uli kun yrittäjää riistetään.
Nähtävästi sitten on samanlaiset yrittäjät kuin on kirjanpitäjä ja tilitoimistokin siellä päin. Minäkin olen ollut tilitoimistossa töissä ja meillä ei kyllä yrittäjien tarvitse valittaa eikä maksaa minimipalkkoja saatikka jättää maksamatta maksuja. Meillä nimittäin tehdään myös sisäistälaskentaa ja strategian suunnittelua yrittäjien kanssa. Ei pelkästään jälkijättöistä kirjanpitoa. Olen itsekin yrittäjäperheestä ja yrittäjäsuvusta enkä tunnista tuollaista valitusta.
Ketjun otsikossa puhutaan aineettoman työn verotuksesta. Nyt tässä sitten onkin lähdetty siirtelemään maalitolppia ja puhutaankin asiakkaiden maksuvalmiudesta ja yritysmuodoista. Voitaisiinko nyt vain todeta, että verotuksella tässä ei ole mitään tekemistä vaan yrittäjän omista valinnoista toimialan ja yritysmuodon suhteen?
"Suomen yritysvero on Pohjoismaiden pienin ja läntisten EU-maiden alimpia. Vain Irlannissa (12,5 %) ja Sveitsissä (noin 18 %) on Suomea alempi yritysveroprosentti."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rautalankaa:
Yrittäjä A myy palvelua hintaan 100 + alv 24 euroa. Asiakas maksaa 124 euroa ja yrittäjä tilittää verottajalle 24 euroa alvia.
Yrittäjä B myy tavaran hintaan 200 + alv 48 euroa. Katetta hinnassa puolet. Yrittäjä maksaa tavaran toimittajalle 100 euroa ja omaan taskuun jää 100 euroa. Alvia on 48 euroa, josta hän saa vähentää oston osuuden 24 euroa. Yrittäjä tilittää verottajalle 24 euroa alvia.
Molemmissa tapauksissa asiakas maksaa suhteessa yhtä paljon alvia. Molemmissa tapauksissa yrittäjä maksaa suhteessa yhtä paljon alvia. Molemmissa tapauksissa yrittäjän verotettava tulos on täsmälleen yhtä suuri, joten heitä verotetaankin täsmälleen yhtä paljon. Missä ero?
Saako siis yrittäjä B ostaa tavaran verottomasti toimittajalta? Kun maksaa ilmeisesti vain verottoman 100€ euron hinnan tavaran?
Mielenkiinnosta vain kysyn, en ole yrittäjä
Ei, vaikka hinnat yleensä yrittäjille ilmoitetaankin alvittomina (mikä on todella ärsyttävää, koska se alv pitää kuitenkin aina maksaa).
Yrittäjä Kalle myy tavaroita kaupassaan kuluttajille. Yrittäjä Ville valmistaa tavaroita, joita Kalle myy. Kalle ostaa Villeltä 10e+alv tuotteen eli maksaa siitä Villelle 12,40e.
Tuosta summasta Ville maksaa alv:n osuuden 2,40e suoraan verottajalle. Liikevaihtoa Villellä on tässä kohtaa ollut 12,40. Tuloa yritykseen on ollut 10e. Lasketaan, että tuon tuotteen tuotantokustannukset ovat 2e ja muita kuluja, kuten vakuutuksia yms. tuotteen osalle koituu 1e. Tällöin Ville saa vähentää tuloista menot eli 3e. Tulos tämän tuotteen osalta on siis 10-3 eli 7e. Tästä 7e:sta Ville maksaa vielä verot ja muut henkilökohtaiset sivukulut, mitkä työläisen palkastakin menee.
Kuvitellaan laskemisen helppouden vuoksi, että kyseessä on niin erikoinen tuote, että Kalle voi myydä tuotteen kaupassaan poikkeuksellisen hyvällä katteella eli kertoimella 2. Yleensä jo 1,5 olisi erittäin hyvä kerroin. Kalle siis myy tuotteen hintaan 20e+alv eli myyntihinta on 24,80e. Tästä summasta Kalle maksaa alv:n osuuden eli 4,80- jo Villelle maksettu 2,40, eli Kalle maksaa vielä toiset 2,40 suoraan verottajalle. Liikevaihto on siis 24,80. Tuloa on 20e (tai 22,40), josta Kalle saa vähentää menot. Tässä tapauksessa hankinta oli sen 10e (tai 12,40). Suluissa olevat siis vaihtoehtona sille, missä kohtaa haluaa tuon Villelle maksetun alv:n huomioida. Lisäksi Kallenkin pitää maksaa muitakin kuluja. Lasketaan jälleen tämän tuotteen osalle niistä 1e. Kallen yrityksen tulos tämän tuotteen osalta on siis 9e.
Tämmöinen karkea esimerkki siitä, miten tuo alv-homma menee. Alv-vähennyksiä esimerkissä ei ole huomioitu. Esim. Ville voisi maksamastaan alvista vähentää materiaalikulujen ja laitehankintojen sisältämät alvit. Esimerkin pohjalta ei kannata vetää mitään pitemmälle meneviä johtopäätöksiä, koska kulut (erityisesti tuo mihin laskin 1e kummallekin) vaihtelevat erittäin paljon erilaisissa yrityksissä. Samoin kokonaismyynti on se mikä ratkaisee, ei yksittäinen tuote. Tähän perustuu mm. ruokakauppojen sisäänvetotuotteet, kun ne myyvät joskus jotain ilman katetta tai jopa tappiolla.
Hmh, tämän kommentoijan mielestä liikevaihto on 12,4, niin käypä vielä opiskelemassa. Äläkä kirjoita tänne täyttää soopaa..
"Yrittäjä Kalle myy tavaroita kaupassaan kuluttajille. Yrittäjä Ville valmistaa tavaroita, joita Kalle myy. Kalle ostaa Villeltä 10e+alv tuotteen eli maksaa siitä Villelle 12,40e.
Tuosta summasta Ville maksaa alv:n osuuden 2,40e suoraan verottajalle. Liikevaihtoa Villellä on tässä kohtaa ollut 12,40."
Juuri näin. Tässä vielä lyhyt kertaus:" liikevaihto ei ole aivan täysin sama asia kuin kokonaismyynti tai asiakkailta laskutettu summa. liikevaihto on myynti, josta vähennetään myytyjen tavaroiden ja palveluiden ALV. "
https://www.alvtieto.fi/liikevaihto-vs-myynti
Tuo yksi vastaaja ilmeisesti kuvitteli myös, että liikevaihto jää yrittäjän taskuun kokonaisuudessaan, mikäli kyse on tavaroiden myynnissä. Ostoja ei tietenkään tarvitse maksaa, mutta niistä saa kyllä tehdä alv-vähennykset. :D
Kirjoitin pitkän esimerkin tuohon aiheeseen, mutta se oli liian pitkä julkaistavaksi enkä useammalla yrittämällä saanut sitä läpi, vaikka lyhensin tekstiä.
En todellakaan kuvittele noin. Ja tiedän että tuotemyyjäkin voi jäädä alvin suhteen nettomaksajaksi, joskin paljon harvemmin kuin palvelumyyjä. Toisen valmistamia tuotteita myyvälle kertyy kuitenkin aina sitä vähennettävääkin alvia samassa suhteessa. Tuotevalmistajan kohdalla erot voivat olla jo isommat. Ja palvelumyyjällä todella isot, riippuen siitä pidätkö kuntosalia tai hevostallia vai teetkö hommia lähinnä kotona tietokoneella tai asiakkaan luona omilla käsilläsi.
Lisäksi tuotemyyntiä on teoriassa aina mahdollisuus kasvattaa. Vaikka edelleen olisi jossain määrin alvin nettomaksaja, niin se tuskin näkyy niin paljon lopputuloissa. Niitähän sinä halusit vertailla? Tiedätkö, minkätyyppisillä yrittäjillä niitä tuloja jää käteen kaikkein vähiten?
Ja miksi palvelut ovat niin kalliita? No kun myytävien palveluiden määrä on aina rajallinen. Koska aikaa ei voi ostaa, niin tämä yhtälö on oikeasti hankala. Käytettävissä oleva aika suhteessa siihen paljonko pitäisi saada, että siitä jäisi käteen edes sen työmarkkinatuen verran ja siihen, paljonko ihmiset ovat valmiita maksamaan.