Selittäkää, miksi niin moni roikkuu huonoissa parisuhteissa!
Seksiä ei ole ollut vuosiin. Puoliso vain ärisee, ei keskustele. Kumppani on pettänyt jo kahdesti. Omat tarpeet jäävät koko ajan sivuun.
Silti huonoissa avo- ja avioliitoissa kärvistellään pahimmillaan vuosikausia. Eikö ihmisillä ole kokemusta siitä, että sinkkuna on paljon parempi kuin huonossa suhteessa? Pelottaako muutos?
Kommentit (83)
Lasten takia. En halua, että näen lapsiani vain puolet ajasta. Hyväksyn seksin ja keskusteluyhteyden puuttumisen.
Typerä toiveajattelu että ehkä se vielä siitä... Ja tosiaan en ole koskaan ollut sinkku ja onnellinen. En osaa olla yksin, olen niin laumaeläin. Kannattaisi varmaan opetella mutta ei haluaisi päästää irti...
Niimpä....ap on hyvä ja miettii...
Toivon parempaa onnea seuraavan kanssa.
Avioliitto on lupaus jäädä myös huonoon parisuhteeseen.
Lasten takia. Enää reilu kymmenen vuotta kärvistelyä ja projekti on pulkassa.
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on lupaus jäädä myös huonoon parisuhteeseen.
Tätä ei naimisiin mennessä moni ajattele mutta tottahan se on. Avioliiton keskeisin arvo on pysyvyys, ei onnellisuus.
Mä en vaan tajunnut, että meidän suhde oli huono. Kun oli seksiä, läheisyyttä, keskustelua, niin pöhköpää luulin, että oli hyvä suhde. Mut mies tiesi paremmin ja jätti. Eli tyhmyydestäni varmaan johtui, etten itse tajunnut. Mies oli mensatestitähti.
On tutkittu, että ihminen lähtee vaikeammin huonosta suhteesta. Silloin ne hyvät hetket tuntuvat superhienoilta verrattuna normaaliin parisuhteeseen.
Hullua, mutta toisaalta ihan ymmärrettävää.
Vierailija kirjoitti:
On tutkittu, että ihminen lähtee vaikeammin huonosta suhteesta. Silloin ne hyvät hetket tuntuvat superhienoilta verrattuna normaaliin parisuhteeseen.
Hullua, mutta toisaalta ihan ymmärrettävää.
Hyvä pointti. T. Ap
En oikeastaan osaa sanoa...Tai no, osaan, Omistan tämän talon, jota en edes koskaan missään vaiheessa halunnut. Erossa kaikki menisi puolisi paitsi talo, jonka omistan ja jossa en halua asua. Mies saisi sen nimiinsä mutta pitäisi tehdä ihan kauppakirjat ja maksaa käypä hinta ja siitä varainsiirtovero tai antaa lahjaksi, jolloin menisi lahjavero.
Pysymme siis naimisissa, eivätkä lapset koskaan näe miltä näyttää kun äiti ja iskä pussaavat tai halaavat. Riitojakaan ei kyllä ole.
Te, jotka pysytte yhdessä lasten takia. Minun työkaveri erosi niin, että muutti viereiseen rappukäytävään ja lapsilla oli huoneet sekä entisessä yhteisessä kodissa, että uudessa viereisen talon kodissa. Lapset ovat jotakuinkin päivittäin tekemisissä molempien vanhempien kanssa, yöpyvät ja syövät jne sovitusti jommassa kummassa vanhempien menojen mukaan. Molemmilla aikuisilla on myös uusi kumppani ja kaikki ovat onnellisia.
Esim tällä lailla niitä lapsia ei tarvitse jakaa. Se yksi ainoa elämä sitä on sinullakin.
Suurin osa tietämättömyyttään. Moni mies ei osaa kuvitellakaan miten paljon parempia naisia on esim. aasian maissa.
Samaa olen ihmetellyt. Tällä palstalla kuulee niin ihmeellisiä juttuja, ettei tiedä, mitä uskoa. Se on varma, että jos minun kumppanini päättäisi lopettaa seksin harrastamisen kanssani, suhde päättyisi siihen.
No mä sitoutumiskammoisena naisena en ole koskaan haikaillut parisuhteen perään. Nyt kun on pari lasta, niin näppärämpi kun mies on tuossa vieressä.
Lähtisin oitis, jos pettäisi tai löisi. Kaiken muun voin sietää ja siedänkin, mutta näistä kahdesta asiasta olen ehdoton.
No kerropa miten sairaasta suhteesta pääsee eroon täysissä sielun ja ruumiin voimissa! Aina jeesustellaan aloituksen tavoin, mutta tässä kohtaa neuvot loppuvat sitten heiltäkin.
En jaksa erota ja ukolla on hyvä palkka, joten elintasosta luopuminen ei houkuta. Tosin ukkokaan ei ole paha. Tylsä vaan.
Samaa ihmetellyt.
Kai paskaan turtuu eikä ole rohkeutta muuttaa asioita.
Lapset on aina (huono) tekosyy pysyä surkeassa parisuhteessa.
Mun ex nainen roikku sen exmiehessään koska sen exmiehen vanhemmat sponssas pariskunnan talouspuolta avokätisesti. Mutkin se lypsi rakkauden varjolla kuiviin ennen kuin jätti.
Lisäksi sama nainen ei kykene olemaan yksin.
Kertoi ihan itse. Harmi ettei hälytyskellot soinu itellä mitenkäänpäin sillo.
Läheisriippuvuus on tosi yleistä. Että ei osata olla itsenäisiä. Jos on itsenäinen ja tuntee arvonsa, ei vain suostu olemaan huonossa suhteessa, koska sen tuntee niin epäreiluksi.