Kuinka vanhoina aloititte älykkäästi lintsaamisen?

Meillä kyllä 90-luvun alussa pystyi hyvinkin vapaasti olemaan poissa lukion tunneilta, eikä kurssit jäänyt lintsailun takia suorittamatta. Olin poissa sillon kun huvitti, vietin aikaa mieluummin kirjastossa kuin matikan tunnilla. Siskollani viittä vuotta myöhemmin oli paljon tarkempaa.

En lintsannut yläkoulussa koskaan. Ekassa lukiossa oli niin mainio systeemi, että jokaiselta kurssilta sai "luvan kanssa" olla poissa olikohan 3 kaksoistuntia. Ei kiinnostanut opettajia selittelyt. Oli hyvä systeemi. Vaihdoin muuton seurauksena lukiota ja seuraavassa paikassa pidettiin kyllä tarkkaa kirjaa menemisistä, siellä lintsasin aina silloin tällöin kun ei huvittanut mennä tunneille, mutta ilmeisesti sen verran vähän etten tästä koskaan joutunut ongelmiin.

Töistä en saikuta turhan takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut yrittävät aina juuri siitä mistä aita on matalin. He eivät juuri mitään saa elämässään aikaan.

Itse väittäisin, että juuri älykäslintsaaminen on oleellista menestymiseen. Töitä pitää tehdä, mutta asioita pitää priorisoida. 

Peruskoulussa ja lukiossa kuitenkin helpoimmalla pääsee, kun on paikalla ja tekee hommat silloin kun ne on ajankohtaisia. Myöhemmin - esim. yliopistovaiheessa kun on samalla työelämässä ei yksikertaisesti repeä kaikkeen. Silloin kannattaa jo pohtia vähän, mistä kohti on järkevää oikaista. 

Ap:n tapauksessa kiinnostaisi tietää, mitä hänelle nyt kuuluu. Jos elämän muisettavia tähtihetkiä on lintsaaminen lähes 30 vuotta sitten. 

No ihan hyvin menee henkilöksi, joka on alisuorittanut tarkkaavaisuushäiriön vuoksi koko elämänsä. Money & mammona ei minua ihan normi tavalla nappaa, joten olen aika helposti järjestettävissä onnelliseen olotilaan.

Huomasin ettet mitään konkreettista sanonut. Onko sinulla edes töitä ja perhettä? Vai mitataanko onnellinen olotilasi kaljatölkkipinon korkeudella?

No mitataanko onnellisuus absoluuttisesti sen mukaan, että onko minulla perhe tai työ? Toinen on onnellinen perheestä ja työstä, toinen taas kaljatölkkipinosta.

Voin myöntää, etten ole menestynyt elämässäni, jos menestyksen mittana pidetään perheen tekemistä, työelämässä vaikuttamista, omaisuuden kartuttamista tai maineen ja kunnian havittelua. Sellaiset asiat eivät kiinnosta minua, eikä sellaisilla asioilla saa minua myöskään kateelliseksi tms.

Ap

No niin. Eli lintsaajat ei menesty elämässä lainkaan. Eli 6-0 kilteille ja tunnollisille, joista suurin osa sentään kykenee töihin ja perheen perustamiseen ja muihin elämänhallinnan merkkeihin. Jollei "menestyä elämässä" -ilmaisun merkitykseksi sitten muuteta kaikesta syrjäytyminen. 

Se on nyt sellainen juttu, että meidän kahden aivoissa on merkittäviä eroja, enkä usko sinun kykenevän ymmärtämään minkälaista add-ihmisen elämä on. Eli jospa siirtyisit minun kimpustani aiheen pariin.

Älykkäänä add:stä ”kärsivänä” ärsyttävät nämä ikäviä stereotypioita levittävät. Toki ikävää ap:n kannalta ettei sitä omaa juttua ole löytynyt. Parhaimmillaan addi haaveilee koko päivän ja siinä sivussa osaa asiansa. Minä olen menestynyt koulussa ja työelämässä hyvin. Osasin tarvittavan ja sluibailin vain henkisesti, paikalla mutten läsnä. Olen sittemmin toteuttanut monia haaveita. Ajatteluni on vähän erilaista, mutta se on vain ominaisuus. Ap, olet vain laiska ja saamaton, älä yleistä sitä add-ominaisuudeksi. Sitä kun se ei kaikilla ole. Syrjäytyminen on ihan oma valintasi. Sinun vastuullasi olisi kaivaa kiinnostuksesi esille ja jahdata niitä kaikin voimin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut yrittävät aina juuri siitä mistä aita on matalin. He eivät juuri mitään saa elämässään aikaan.

Itse väittäisin, että juuri älykäslintsaaminen on oleellista menestymiseen. Töitä pitää tehdä, mutta asioita pitää priorisoida. 

Peruskoulussa ja lukiossa kuitenkin helpoimmalla pääsee, kun on paikalla ja tekee hommat silloin kun ne on ajankohtaisia. Myöhemmin - esim. yliopistovaiheessa kun on samalla työelämässä ei yksikertaisesti repeä kaikkeen. Silloin kannattaa jo pohtia vähän, mistä kohti on järkevää oikaista. 

Ap:n tapauksessa kiinnostaisi tietää, mitä hänelle nyt kuuluu. Jos elämän muisettavia tähtihetkiä on lintsaaminen lähes 30 vuotta sitten. 

No ihan hyvin menee henkilöksi, joka on alisuorittanut tarkkaavaisuushäiriön vuoksi koko elämänsä. Money & mammona ei minua ihan normi tavalla nappaa, joten olen aika helposti järjestettävissä onnelliseen olotilaan.

Huomasin ettet mitään konkreettista sanonut. Onko sinulla edes töitä ja perhettä? Vai mitataanko onnellinen olotilasi kaljatölkkipinon korkeudella?

No mitataanko onnellisuus absoluuttisesti sen mukaan, että onko minulla perhe tai työ? Toinen on onnellinen perheestä ja työstä, toinen taas kaljatölkkipinosta.

Voin myöntää, etten ole menestynyt elämässäni, jos menestyksen mittana pidetään perheen tekemistä, työelämässä vaikuttamista, omaisuuden kartuttamista tai maineen ja kunnian havittelua. Sellaiset asiat eivät kiinnosta minua, eikä sellaisilla asioilla saa minua myöskään kateelliseksi tms.

Ap

No niin. Eli lintsaajat ei menesty elämässä lainkaan. Eli 6-0 kilteille ja tunnollisille, joista suurin osa sentään kykenee töihin ja perheen perustamiseen ja muihin elämänhallinnan merkkeihin. Jollei "menestyä elämässä" -ilmaisun merkitykseksi sitten muuteta kaikesta syrjäytyminen. 

Se on nyt sellainen juttu, että meidän kahden aivoissa on merkittäviä eroja, enkä usko sinun kykenevän ymmärtämään minkälaista add-ihmisen elämä on. Eli jospa siirtyisit minun kimpustani aiheen pariin.

Älykkäänä add:stä ”kärsivänä” ärsyttävät nämä ikäviä stereotypioita levittävät. Toki ikävää ap:n kannalta ettei sitä omaa juttua ole löytynyt. Parhaimmillaan addi haaveilee koko päivän ja siinä sivussa osaa asiansa. Minä olen menestynyt koulussa ja työelämässä hyvin. Osasin tarvittavan ja sluibailin vain henkisesti, paikalla mutten läsnä. Olen sittemmin toteuttanut monia haaveita. Ajatteluni on vähän erilaista, mutta se on vain ominaisuus. Ap, olet vain laiska ja saamaton, älä yleistä sitä add-ominaisuudeksi. Sitä kun se ei kaikilla ole. Syrjäytyminen on ihan oma valintasi. Sinun vastuullasi olisi kaivaa kiinnostuksesi esille ja jahdata niitä kaikin voimin.

Ja en ole lintsannut ikinä. Haastan itseäni keksimällä ikäviltä tuntuviin asioihin uuden näkökulman.

Vierailija kirjoitti:

Tapahtuiko tämä kenties koulussa vai työelämässä? Minä muistan kirkkaasti, kun manipuloin kuumemittaria useita kertoja pöytälampun lämmöllä käydessäni ensimmäistä kouluvuottani vuonna 1991.

Sen jälkeen opettajille keksittiinkin läpi koulutushistorian mitä nerokkaimpia ja mitä idioottimaisempia selityksia poissaoloille, tekemättömille tehtäville, myöhästymisille jne.

Olen opettaja, eikä voisi vähempää kiinnostaa poissaolot. Jokainen on vastuussa omasta elämästään. Jos haluaa lintsata, niin siitä vain. Kyllä minä tunnistan ne ns. nerokkaat selitykset ihan vaivatta. Ei vain kiinnosta. Olen oman ja lasteni elämät hoitanut kuntoon. En hoida sinun elämääsi :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun poika joku aika sitten ihmetteli sitä miten paljon vaivaa ollaan valmiita näkemään lintsaamisen ja lusmuilun kanssa. Sen sijaan että opeteltaisiin kymmenen jotain kemian helppoa lyhennettä nähdään ensin lunttaamisen vaiva ja sitten kun jäädään kiinni istutaan reksin ja vanhempien kanssa jossain kehityskeskustelussa. Varsin hyvä panos-tuotossuhde.

Minulla on add ja tuollainen olisi minulle ainakin ihan normaalia, että epäkiinnostavan asian tekemisen välttämiseksi vaikka esitetään sairasta tai mitä ikinä mieleen juolahtaakaan.

Kiinnostavampaa on keksiä keinoja välttyä epäkiinnostavien asioiden tekemiseltä. Kävin kouluni tekemällä ehkä 10% kotitehtävistä ja jokaisessa opiskelulaitoksessa on poissaolot niin sanotusti vingutettu tappiin. Ai niitä tuhansien selittelyiden v*tun ihania koulupäiviä.

Ja oli myös hauskaa esimerkiksi lintsata keskellä koulupäivää pari tuntia ja sitten laittaa poissaolovihkoon selitykseksi provoilevasti vatsatauti. Ja hauskuus vasta alkoi siinä vaiheessa, kun piti keksiä selitys keskellä päivää vaivanneelle vatsataudille. Kujeileva hymy naamalla siinä sitten vaan pysyttiin lujasti harvojen sanojen ("no kun oli vaan") takana, eikä ope oikein voinut mitään selvälle provolle.

Ap

No se on tietty eri asia jos valehtelu ja selitysten keksiminen ja reksin kanssa vänkääminen on rakas harratus ja parasta mitä ihminen voi ajallaan tehdä. Mun poika on eri mieltä, hän opettelee muutamassa minuuttissa ne lyhenteet ja tekee sitten jotain mikä on hänestä oikeasti hauskaa.

Katsos kun tämä synnynnäinen tarkkaavaisuushäiriöni vuoksi tehtävä joko motivoi minua tai sitten ei. Epäkiinnostavissa asioissa minun on äärettömän vaikeaa ylläpitää tarkkaavaisuutta ja minua uuvuttaa jo kun ajattelenkin tulevan epäkiinnostavan tehtävän tekemistä.

Koulussa mielenkiintoisia asioita oli kovin vähän, joten kävin kouluni hieman luovemmalla tavalla.

Eli sinun kohdallasi ei ole kyse valinnaisesta ja siten älykkäästä lintsaamisesta, vaan synnynnäisen häiriön aiheuttamasta pakonomaisesta lintsaamisesta. Lintsaamisessasi ei ole älyä mukana, koska et voi asialle mitään. Sinä lintsaat, koska et muuhun riitä. Nimität lintsaamistasi älykkääksi, koska keksit ”kujeilevia” selityksiä, mutta koska kaikki näkevät niistä läpi, ei selityksissäi ole älykkyyttä edes nimeksi. Ei pakkotoimintoa nimitetä älyksi.

No eikös se ole jo ihan älykästä toimintaa olla tuhlaamatta aikaa sellaisien asioiden opettelemiseen, joiden tietää olevan itselleen turhia?

Esimerkiksi yläasteen matematiikan tunneilla oli todella paljon sellaisia oppeja, joiden tiesin jo silloin olevan sellaisia, joita en tule elämässäni tarvitsemaan. Ei minua ainakaan motivoi tuhlata aikaa ja energiaa turhiin asioihin.

Ap

Tämä on loistava esimerkki perustelusta, jolla yritetään valkopestä omaa toimintaa. Nämä samat ihmiset perustelevat huonoja kouluarvosanoja sillä, että opiskelu on ollut ihan turhaa ja kyllä he sitten töissä tekevät hommansa hyvin. Mutta yleensä tuo asenne vaan siirtyy sinnekin. Eli jos mun työ on koululaisena opiskella tunneilla opetetut asiat, niin se on silloin mulle annettu tehtävä. Jos olen töissä ja mulle määrätään tehtävä x. Voinko silloin päättää itse, että onko sen työn tekemisestä hyötyä? Jos tiedän ettei siitä ole mitään hyötyä, niin voinko jättää sen tekemättä? Moni koulussa ja töissä lintsaava jättää tekemättä ap:n kaltaisilla perusteilla. Sen lisäksi on meitä, jotka ovat pärjänneet koulussa ja töissä.

No sinä olet sinä teet kuten teet. Tiesin myös pakkoruotsitunneilla, etten tule koskaan käyttämään luokkahuoneen ulkopuolella sanaakaan ruotsia, joten mikä ihme minua olisi motivoinut tuhlaamaan aikaani itselleni täysin turhan kielen ymmärtämiseen?

Sinä se varsinainen oraakkeli olet kun koko loppuelämäsi osaat ennustaa jo yläkoulussa. Minusta näistä sinun jutuista voi ihan suosiolla jättää sanan älykäs pois.

Kyllä minä kunnianhimottomana add-ihmisenä tiesin jo varhain, että koulussa suurin osa opeista on sellaisia, joita en tule elämässäni tarvitsemaan ja vaikka joskus tarvitsisinkin, niin ainahan voin opetella sen tarpeen vaatiessa.

Tutulla oli vaikeuksia saada töitä kilpaillulla alalla ja hän pääsi kuin pääsikin töihin - ruotsinkieliselle alueelle. Aluksi juuri ja juuri selvisi kouluruotsilla, nykyään jo alkaa puheen nuotista kuulua että ruotsinkieli on töissä pääasiallinen kommunikointikieli. Nykyään hän on jo esimiestehtävissä. Mitenkähän olisi käynyt jos olisi jo seisakalla koulussa päättänyt ettei tule ikinä tarvitsemaan ruotsia.

No, minä tein jo heti ensimmäisen ruotsintunnin jälkeen päätöksen, että tätä bullsh1ttiä en opettele pakkoa enempää, saati käytä. Ei olisi tullut mieleenkään elää siten, että altistuisin pakolle puhua ruotsia.

Ap

Tässä sen näkee että asenne ratkaisee, aina.

Lukiossa tuli muutamia kaksoistunteja per jakso lintsattua, aika tunnollinen olin kuitenkin. Töistä en voisi lintsata.

Älykäs lintsaaminen... minä aloin lintsata yläasteella. Ensimmäisen kerran siihen hommaan tuli järki ja äly, kun lopetin tekosyiden järjestelemisen ja sanoin suoraan, että nyt en mene kouluun, koska en pysty siellä olemaan. Siihen aikaan asioita paineltiin villaisella eri tavoin kuin nykyään, mutta eiköhän äitini käynyt luokanvalvojan kanssa kattavan keskustelun tilanteesta. Poissaolotunteja sentään kertyi lukuvuoden aikana pitkälti toista sataa. Samaa älykästä ratkaisua suosittelen käytettäväksi yhä. Jos kouluun ei kerta kaikkiaan pääse, on syytä tutkistella, miksi ei. Onko vika kotiolossa vai tapahtuuko koulussa jotakin ylenpalttisen kuormittavaa? Tai onko lintsailija sairas, onko hänellä jokin neuropsykologinen ongelma, joka ei esimerkiksi ei hidasta oppimista, mutta tekee koulupäivistä tavattoman raskaita - kuten omalla kohdallani? Kyllä lähtökohdan pitää olla sellainen, että jos poissaolojen syyksi katsotaan koululaisen laiskuus, eikä asia kohtuullisella seuraamuksella parane, laiskuudella selittäminen pitää todeta ongelman lakaisemiseksi maton alle. 

Sama koskee työtä: jos kovin alkaa tehdä mieli soitella pomolle, että mä olen nyt niiiiiin flunssainen etten milllllään pääse - eikä todellisuudessa ole - niin on syytä kysyä, että menikö viikonloppu esimerkiksi dokatessa. Varmaan tuntuvat työpäivät raskailta, jos perjantai-illasta sunnuntaiaamuun juopotteli. Tai onko kilpirauhaset tutkittu tai.... ylipäätään väsymys on aika tavallinen merkki sairaudesta ja se kannattaa tutkituttaa. Työterveys on ihan sitä varten, että sieltä annetaan apua jaksamiseen.

Hmm, ala-asteella muistan jo vanhempieni luvalla lintsanneeni taksvärkkejä, lauantaikoulupäiviä yms turhia. Yläasteella en varsinaisesti lintsannut kuin samanlaisia turhia päiviä, mutta toisinaan ”myöhästelin” tunneilta reippaastikin. En tainnut jäädä tästä koskaan vanhemmilleni edes kiinni. Olin muutoin kiltti ja hoidin hommat, joten opettajatkaan eivät välittäneet.

Lukiossa lintsasin sitten jo ihan kunnolla. Viimeisenä vuotena taisi jäädä pari kurssiakin kesken. Yliopistossa ja ammattikorkeassa taisin lintsata enemmän kuin käydä tunneilla. Hyvänä tekosyynä jo lukiossa toimi iltatyöt.

Ihan kunnon kansalainen ja veronmaksaja musta silti tuli. Töissä en lintsaa vaan teen vähän turhankin täysillä panoksilla. Eikä mun lintsailut ole olleet koskaa ongelma, sillä tehtävät olen tehnyt ajallaan ja tenttimenestys on ollut ihan hyvää.