Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka vanhoina aloititte älykkäästi lintsaamisen?
23.11.2018 |
Tapahtuiko tämä kenties koulussa vai työelämässä? Minä muistan kirkkaasti, kun manipuloin kuumemittaria useita kertoja pöytälampun lämmöllä käydessäni ensimmäistä kouluvuottani vuonna 1991.
Sen jälkeen opettajille keksittiinkin läpi koulutushistorian mitä nerokkaimpia ja mitä idioottimaisempia selityksia poissaoloille, tekemättömille tehtäville, myöhästymisille jne.
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun poika joku aika sitten ihmetteli sitä miten paljon vaivaa ollaan valmiita näkemään lintsaamisen ja lusmuilun kanssa. Sen sijaan että opeteltaisiin kymmenen jotain kemian helppoa lyhennettä nähdään ensin lunttaamisen vaiva ja sitten kun jäädään kiinni istutaan reksin ja vanhempien kanssa jossain kehityskeskustelussa. Varsin hyvä panos-tuotossuhde.
Poikasi onkin nolo nörtti.
Metkaa ettet ole huomannut kuinka nolona sinua pidetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ahkerimmat ja tunnollisimmat eivät koskaan ole niitä, jotka pärjäävät parhaiten tässä maailmassa.
No onko tämä venkoilijakaan pärjännyt parhaiten tässä maailmassa? Veikkaan että ahkerat ja tunnolliset on pärjänneet sata kertaa paremmin kuin "alisuoriutunut" (lue syrjäytynyt) ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut yrittävät aina juuri siitä mistä aita on matalin. He eivät juuri mitään saa elämässään aikaan.
Itse väittäisin, että juuri älykäslintsaaminen on oleellista menestymiseen. Töitä pitää tehdä, mutta asioita pitää priorisoida.
Peruskoulussa ja lukiossa kuitenkin helpoimmalla pääsee, kun on paikalla ja tekee hommat silloin kun ne on ajankohtaisia. Myöhemmin - esim. yliopistovaiheessa kun on samalla työelämässä ei yksikertaisesti repeä kaikkeen. Silloin kannattaa jo pohtia vähän, mistä kohti on järkevää oikaista.
Ap:n tapauksessa kiinnostaisi tietää, mitä hänelle nyt kuuluu. Jos elämän muisettavia tähtihetkiä on lintsaaminen lähes 30 vuotta sitten.
No ihan hyvin menee henkilöksi, joka on alisuorittanut tarkkaavaisuushäiriön vuoksi koko elämänsä. Money & mammona ei minua ihan normi tavalla nappaa, joten olen aika helposti järjestettävissä onnelliseen olotilaan.
Huomasin ettet mitään konkreettista sanonut. Onko sinulla edes töitä ja perhettä? Vai mitataanko onnellinen olotilasi kaljatölkkipinon korkeudella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun poika joku aika sitten ihmetteli sitä miten paljon vaivaa ollaan valmiita näkemään lintsaamisen ja lusmuilun kanssa. Sen sijaan että opeteltaisiin kymmenen jotain kemian helppoa lyhennettä nähdään ensin lunttaamisen vaiva ja sitten kun jäädään kiinni istutaan reksin ja vanhempien kanssa jossain kehityskeskustelussa. Varsin hyvä panos-tuotossuhde.
Minulla on add ja tuollainen olisi minulle ainakin ihan normaalia, että epäkiinnostavan asian tekemisen välttämiseksi vaikka esitetään sairasta tai mitä ikinä mieleen juolahtaakaan.
Kiinnostavampaa on keksiä keinoja välttyä epäkiinnostavien asioiden tekemiseltä. Kävin kouluni tekemällä ehkä 10% kotitehtävistä ja jokaisessa opiskelulaitoksessa on poissaolot niin sanotusti vingutettu tappiin. Ai niitä tuhansien selittelyiden v*tun ihania koulupäiviä.
Ja oli myös hauskaa esimerkiksi lintsata keskellä koulupäivää pari tuntia ja sitten laittaa poissaolovihkoon selitykseksi provoilevasti vatsatauti. Ja hauskuus vasta alkoi siinä vaiheessa, kun piti keksiä selitys keskellä päivää vaivanneelle vatsataudille. Kujeileva hymy naamalla siinä sitten vaan pysyttiin lujasti harvojen sanojen ("no kun oli vaan") takana, eikä ope oikein voinut mitään selvälle provolle.
Ap
No se on tietty eri asia jos valehtelu ja selitysten keksiminen ja reksin kanssa vänkääminen on rakas harratus ja parasta mitä ihminen voi ajallaan tehdä. Mun poika on eri mieltä, hän opettelee muutamassa minuuttissa ne lyhenteet ja tekee sitten jotain mikä on hänestä oikeasti hauskaa.
Katsos kun tämä synnynnäinen tarkkaavaisuushäiriöni vuoksi tehtävä joko motivoi minua tai sitten ei. Epäkiinnostavissa asioissa minun on äärettömän vaikeaa ylläpitää tarkkaavaisuutta ja minua uuvuttaa jo kun ajattelenkin tulevan epäkiinnostavan tehtävän tekemistä.
Koulussa mielenkiintoisia asioita oli kovin vähän, joten kävin kouluni hieman luovemmalla tavalla.
Eli sinun kohdallasi ei ole kyse valinnaisesta ja siten älykkäästä lintsaamisesta, vaan synnynnäisen häiriön aiheuttamasta pakonomaisesta lintsaamisesta. Lintsaamisessasi ei ole älyä mukana, koska et voi asialle mitään. Sinä lintsaat, koska et muuhun riitä. Nimität lintsaamistasi älykkääksi, koska keksit ”kujeilevia” selityksiä, mutta koska kaikki näkevät niistä läpi, ei selityksissäi ole älykkyyttä edes nimeksi. Ei pakkotoimintoa nimitetä älyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut yrittävät aina juuri siitä mistä aita on matalin. He eivät juuri mitään saa elämässään aikaan.
Itse väittäisin, että juuri älykäslintsaaminen on oleellista menestymiseen. Töitä pitää tehdä, mutta asioita pitää priorisoida.
Peruskoulussa ja lukiossa kuitenkin helpoimmalla pääsee, kun on paikalla ja tekee hommat silloin kun ne on ajankohtaisia. Myöhemmin - esim. yliopistovaiheessa kun on samalla työelämässä ei yksikertaisesti repeä kaikkeen. Silloin kannattaa jo pohtia vähän, mistä kohti on järkevää oikaista.
Ap:n tapauksessa kiinnostaisi tietää, mitä hänelle nyt kuuluu. Jos elämän muisettavia tähtihetkiä on lintsaaminen lähes 30 vuotta sitten.
No ihan hyvin menee henkilöksi, joka on alisuorittanut tarkkaavaisuushäiriön vuoksi koko elämänsä. Money & mammona ei minua ihan normi tavalla nappaa, joten olen aika helposti järjestettävissä onnelliseen olotilaan.
Huomasin ettet mitään konkreettista sanonut. Onko sinulla edes töitä ja perhettä? Vai mitataanko onnellinen olotilasi kaljatölkkipinon korkeudella?
No mitataanko onnellisuus absoluuttisesti sen mukaan, että onko minulla perhe tai työ? Toinen on onnellinen perheestä ja työstä, toinen taas kaljatölkkipinosta.
Voin myöntää, etten ole menestynyt elämässäni, jos menestyksen mittana pidetään perheen tekemistä, työelämässä vaikuttamista, omaisuuden kartuttamista tai maineen ja kunnian havittelua. Sellaiset asiat eivät kiinnosta minua, eikä sellaisilla asioilla saa minua myöskään kateelliseksi tms.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut yrittävät aina juuri siitä mistä aita on matalin. He eivät juuri mitään saa elämässään aikaan.
Itse väittäisin, että juuri älykäslintsaaminen on oleellista menestymiseen. Töitä pitää tehdä, mutta asioita pitää priorisoida.
Peruskoulussa ja lukiossa kuitenkin helpoimmalla pääsee, kun on paikalla ja tekee hommat silloin kun ne on ajankohtaisia. Myöhemmin - esim. yliopistovaiheessa kun on samalla työelämässä ei yksikertaisesti repeä kaikkeen. Silloin kannattaa jo pohtia vähän, mistä kohti on järkevää oikaista.
Ap:n tapauksessa kiinnostaisi tietää, mitä hänelle nyt kuuluu. Jos elämän muisettavia tähtihetkiä on lintsaaminen lähes 30 vuotta sitten.
No ihan hyvin menee henkilöksi, joka on alisuorittanut tarkkaavaisuushäiriön vuoksi koko elämänsä. Money & mammona ei minua ihan normi tavalla nappaa, joten olen aika helposti järjestettävissä onnelliseen olotilaan.
Huomasin ettet mitään konkreettista sanonut. Onko sinulla edes töitä ja perhettä? Vai mitataanko onnellinen olotilasi kaljatölkkipinon korkeudella?
No mitataanko onnellisuus absoluuttisesti sen mukaan, että onko minulla perhe tai työ? Toinen on onnellinen perheestä ja työstä, toinen taas kaljatölkkipinosta.
Voin myöntää, etten ole menestynyt elämässäni, jos menestyksen mittana pidetään perheen tekemistä, työelämässä vaikuttamista, omaisuuden kartuttamista tai maineen ja kunnian havittelua. Sellaiset asiat eivät kiinnosta minua, eikä sellaisilla asioilla saa minua myöskään kateelliseksi tms.
Ap
No niin. Eli lintsaajat ei menesty elämässä lainkaan. Eli 6-0 kilteille ja tunnollisille, joista suurin osa sentään kykenee töihin ja perheen perustamiseen ja muihin elämänhallinnan merkkeihin. Jollei "menestyä elämässä" -ilmaisun merkitykseksi sitten muuteta kaikesta syrjäytyminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitin lintsaamisen 8.luokalla, kävin homekoulua ja sairastin paljon, mutta koska kukaan ei tunnustanut koulun olevan homeessa eikä perheeni sallinut olla poissa koulusta (vaikka olisi kipeänä kun en kuitenkaan parantunut vapaapäivinäkään).
Tiesin mistä sairasteluni johtui vaikka kukaan ei uskonut, niin en halunnut mennä kouluun ja aloin linstaamaan. Menin aina koulupäivän ajaksi pihavarastoomme (pakkasellakin) tekemään koulutehtäviä ja palasin iltapäivällä kotiin.
Pari vuotta sen jälkeen kun lopetin ylä-asteen koulu päätyi purettavaksi homeen takia, en ymmärrä miksi sitä salattiin niin kauan.
Töistä en ole koskaan lintsannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun poika joku aika sitten ihmetteli sitä miten paljon vaivaa ollaan valmiita näkemään lintsaamisen ja lusmuilun kanssa. Sen sijaan että opeteltaisiin kymmenen jotain kemian helppoa lyhennettä nähdään ensin lunttaamisen vaiva ja sitten kun jäädään kiinni istutaan reksin ja vanhempien kanssa jossain kehityskeskustelussa. Varsin hyvä panos-tuotossuhde.
Minulla on add ja tuollainen olisi minulle ainakin ihan normaalia, että epäkiinnostavan asian tekemisen välttämiseksi vaikka esitetään sairasta tai mitä ikinä mieleen juolahtaakaan.
Kiinnostavampaa on keksiä keinoja välttyä epäkiinnostavien asioiden tekemiseltä. Kävin kouluni tekemällä ehkä 10% kotitehtävistä ja jokaisessa opiskelulaitoksessa on poissaolot niin sanotusti vingutettu tappiin. Ai niitä tuhansien selittelyiden v*tun ihania koulupäiviä.
Ja oli myös hauskaa esimerkiksi lintsata keskellä koulupäivää pari tuntia ja sitten laittaa poissaolovihkoon selitykseksi provoilevasti vatsatauti. Ja hauskuus vasta alkoi siinä vaiheessa, kun piti keksiä selitys keskellä päivää vaivanneelle vatsataudille. Kujeileva hymy naamalla siinä sitten vaan pysyttiin lujasti harvojen sanojen ("no kun oli vaan") takana, eikä ope oikein voinut mitään selvälle provolle.
Ap
No se on tietty eri asia jos valehtelu ja selitysten keksiminen ja reksin kanssa vänkääminen on rakas harratus ja parasta mitä ihminen voi ajallaan tehdä. Mun poika on eri mieltä, hän opettelee muutamassa minuuttissa ne lyhenteet ja tekee sitten jotain mikä on hänestä oikeasti hauskaa.
Katsos kun tämä synnynnäinen tarkkaavaisuushäiriöni vuoksi tehtävä joko motivoi minua tai sitten ei. Epäkiinnostavissa asioissa minun on äärettömän vaikeaa ylläpitää tarkkaavaisuutta ja minua uuvuttaa jo kun ajattelenkin tulevan epäkiinnostavan tehtävän tekemistä.
Koulussa mielenkiintoisia asioita oli kovin vähän, joten kävin kouluni hieman luovemmalla tavalla.
Eli sinun kohdallasi ei ole kyse valinnaisesta ja siten älykkäästä lintsaamisesta, vaan synnynnäisen häiriön aiheuttamasta pakonomaisesta lintsaamisesta. Lintsaamisessasi ei ole älyä mukana, koska et voi asialle mitään. Sinä lintsaat, koska et muuhun riitä. Nimität lintsaamistasi älykkääksi, koska keksit ”kujeilevia” selityksiä, mutta koska kaikki näkevät niistä läpi, ei selityksissäi ole älykkyyttä edes nimeksi. Ei pakkotoimintoa nimitetä älyksi.
No eikös se ole jo ihan älykästä toimintaa olla tuhlaamatta aikaa sellaisien asioiden opettelemiseen, joiden tietää olevan itselleen turhia?
Esimerkiksi yläasteen matematiikan tunneilla oli todella paljon sellaisia oppeja, joiden tiesin jo silloin olevan sellaisia, joita en tule elämässäni tarvitsemaan. Ei minua ainakaan motivoi tuhlata aikaa ja energiaa turhiin asioihin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut yrittävät aina juuri siitä mistä aita on matalin. He eivät juuri mitään saa elämässään aikaan.
Itse väittäisin, että juuri älykäslintsaaminen on oleellista menestymiseen. Töitä pitää tehdä, mutta asioita pitää priorisoida.
Peruskoulussa ja lukiossa kuitenkin helpoimmalla pääsee, kun on paikalla ja tekee hommat silloin kun ne on ajankohtaisia. Myöhemmin - esim. yliopistovaiheessa kun on samalla työelämässä ei yksikertaisesti repeä kaikkeen. Silloin kannattaa jo pohtia vähän, mistä kohti on järkevää oikaista.
Ap:n tapauksessa kiinnostaisi tietää, mitä hänelle nyt kuuluu. Jos elämän muisettavia tähtihetkiä on lintsaaminen lähes 30 vuotta sitten.
No ihan hyvin menee henkilöksi, joka on alisuorittanut tarkkaavaisuushäiriön vuoksi koko elämänsä. Money & mammona ei minua ihan normi tavalla nappaa, joten olen aika helposti järjestettävissä onnelliseen olotilaan.
Huomasin ettet mitään konkreettista sanonut. Onko sinulla edes töitä ja perhettä? Vai mitataanko onnellinen olotilasi kaljatölkkipinon korkeudella?
No mitataanko onnellisuus absoluuttisesti sen mukaan, että onko minulla perhe tai työ? Toinen on onnellinen perheestä ja työstä, toinen taas kaljatölkkipinosta.
Voin myöntää, etten ole menestynyt elämässäni, jos menestyksen mittana pidetään perheen tekemistä, työelämässä vaikuttamista, omaisuuden kartuttamista tai maineen ja kunnian havittelua. Sellaiset asiat eivät kiinnosta minua, eikä sellaisilla asioilla saa minua myöskään kateelliseksi tms.
Ap
Huomasin myös ettet vahingossakaan kerro omaa mittariasi onnellisuudelle. Se kertoo jo jotain. Luulen, että kaikki tuo dissaamasi kyllä kelpaisi sinulle jos siihen vain pystyisit, mutta nyt olet joutunut kehittämään happamia sanoi kettu -selityksen.
homepakolainen kirjoitti:
Aloitin lintsaamisen 8.luokalla, kävin homekoulua ja sairastin paljon, mutta koska kukaan ei tunnustanut koulun olevan homeessa eikä perheeni sallinut olla poissa koulusta (vaikka olisi kipeänä kun en kuitenkaan parantunut vapaapäivinäkään).
Tiesin mistä sairasteluni johtui vaikka kukaan ei uskonut, niin en halunnut mennä kouluun ja aloin linstaamaan. Menin aina koulupäivän ajaksi pihavarastoomme (pakkasellakin) tekemään koulutehtäviä ja palasin iltapäivällä kotiin.
Pari vuotta sen jälkeen kun lopetin ylä-asteen koulu päätyi purettavaksi homeen takia, en ymmärrä miksi sitä salattiin niin kauan.
Töistä en ole koskaan lintsannut.
Homokoulut on kyllä todellinen ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yläasteella tuli lintsattua, eipä sen jälkeen juurikaan. Lunttaamista en muista, mutta eiköhän sitäkin ole joskus tullut tehtyä. Ikää nyt 47v.
Mä en ole kauheasti koskaan lintsannut, mutta siihen on ainakin osittain syynä yläasteen matikanope. Hän kertoi, että hyvä matemaatikko on myös laiska. Eli viisas pääsee vähemmällä. Kun käyttää vähän aikaa ongelman pohtimiseen, niin siihen saattaa löytää taloudellisen ratkaisun. Monesti on helpompi vaan osallistua oppitunnille, mennä aamulla töihin tai palaveriin kuin yrittää keksiä jotain syytä miksi lintsata. Kun hoitaa nyt aikuisena työnsä niin, ettei pomolta tule sanomista, pitää työkavereihin hyvät välit ja asiakkaat tyytyväisenä, niin voi välillä sitten vaikka roikkua av:llä. Jos taas yrittäisin saikuttaa tai jättää asiakastyöt pois, niin se kyllä näkyisi.
Kyllä ne "fiksut" lintsaajat myös tunnistetaan. Ei se kuumemittarin kuumentaminen auta kuin ehkä kerran tai pari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut yrittävät aina juuri siitä mistä aita on matalin. He eivät juuri mitään saa elämässään aikaan.
Itse väittäisin, että juuri älykäslintsaaminen on oleellista menestymiseen. Töitä pitää tehdä, mutta asioita pitää priorisoida.
Peruskoulussa ja lukiossa kuitenkin helpoimmalla pääsee, kun on paikalla ja tekee hommat silloin kun ne on ajankohtaisia. Myöhemmin - esim. yliopistovaiheessa kun on samalla työelämässä ei yksikertaisesti repeä kaikkeen. Silloin kannattaa jo pohtia vähän, mistä kohti on järkevää oikaista.
Ap:n tapauksessa kiinnostaisi tietää, mitä hänelle nyt kuuluu. Jos elämän muisettavia tähtihetkiä on lintsaaminen lähes 30 vuotta sitten.
No ihan hyvin menee henkilöksi, joka on alisuorittanut tarkkaavaisuushäiriön vuoksi koko elämänsä. Money & mammona ei minua ihan normi tavalla nappaa, joten olen aika helposti järjestettävissä onnelliseen olotilaan.
Huomasin ettet mitään konkreettista sanonut. Onko sinulla edes töitä ja perhettä? Vai mitataanko onnellinen olotilasi kaljatölkkipinon korkeudella?
No mitataanko onnellisuus absoluuttisesti sen mukaan, että onko minulla perhe tai työ? Toinen on onnellinen perheestä ja työstä, toinen taas kaljatölkkipinosta.
Voin myöntää, etten ole menestynyt elämässäni, jos menestyksen mittana pidetään perheen tekemistä, työelämässä vaikuttamista, omaisuuden kartuttamista tai maineen ja kunnian havittelua. Sellaiset asiat eivät kiinnosta minua, eikä sellaisilla asioilla saa minua myöskään kateelliseksi tms.
Ap
No niin. Eli lintsaajat ei menesty elämässä lainkaan. Eli 6-0 kilteille ja tunnollisille, joista suurin osa sentään kykenee töihin ja perheen perustamiseen ja muihin elämänhallinnan merkkeihin. Jollei "menestyä elämässä" -ilmaisun merkitykseksi sitten muuteta kaikesta syrjäytyminen.
Se on nyt sellainen juttu, että meidän kahden aivoissa on merkittäviä eroja, enkä usko sinun kykenevän ymmärtämään minkälaista add-ihmisen elämä on. Eli jospa siirtyisit minun kimpustani aiheen pariin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun poika joku aika sitten ihmetteli sitä miten paljon vaivaa ollaan valmiita näkemään lintsaamisen ja lusmuilun kanssa. Sen sijaan että opeteltaisiin kymmenen jotain kemian helppoa lyhennettä nähdään ensin lunttaamisen vaiva ja sitten kun jäädään kiinni istutaan reksin ja vanhempien kanssa jossain kehityskeskustelussa. Varsin hyvä panos-tuotossuhde.
Minulla on add ja tuollainen olisi minulle ainakin ihan normaalia, että epäkiinnostavan asian tekemisen välttämiseksi vaikka esitetään sairasta tai mitä ikinä mieleen juolahtaakaan.
Kiinnostavampaa on keksiä keinoja välttyä epäkiinnostavien asioiden tekemiseltä. Kävin kouluni tekemällä ehkä 10% kotitehtävistä ja jokaisessa opiskelulaitoksessa on poissaolot niin sanotusti vingutettu tappiin. Ai niitä tuhansien selittelyiden v*tun ihania koulupäiviä.
Ja oli myös hauskaa esimerkiksi lintsata keskellä koulupäivää pari tuntia ja sitten laittaa poissaolovihkoon selitykseksi provoilevasti vatsatauti. Ja hauskuus vasta alkoi siinä vaiheessa, kun piti keksiä selitys keskellä päivää vaivanneelle vatsataudille. Kujeileva hymy naamalla siinä sitten vaan pysyttiin lujasti harvojen sanojen ("no kun oli vaan") takana, eikä ope oikein voinut mitään selvälle provolle.
Ap
No se on tietty eri asia jos valehtelu ja selitysten keksiminen ja reksin kanssa vänkääminen on rakas harratus ja parasta mitä ihminen voi ajallaan tehdä. Mun poika on eri mieltä, hän opettelee muutamassa minuuttissa ne lyhenteet ja tekee sitten jotain mikä on hänestä oikeasti hauskaa.
Katsos kun tämä synnynnäinen tarkkaavaisuushäiriöni vuoksi tehtävä joko motivoi minua tai sitten ei. Epäkiinnostavissa asioissa minun on äärettömän vaikeaa ylläpitää tarkkaavaisuutta ja minua uuvuttaa jo kun ajattelenkin tulevan epäkiinnostavan tehtävän tekemistä.
Koulussa mielenkiintoisia asioita oli kovin vähän, joten kävin kouluni hieman luovemmalla tavalla.
Eli sinun kohdallasi ei ole kyse valinnaisesta ja siten älykkäästä lintsaamisesta, vaan synnynnäisen häiriön aiheuttamasta pakonomaisesta lintsaamisesta. Lintsaamisessasi ei ole älyä mukana, koska et voi asialle mitään. Sinä lintsaat, koska et muuhun riitä. Nimität lintsaamistasi älykkääksi, koska keksit ”kujeilevia” selityksiä, mutta koska kaikki näkevät niistä läpi, ei selityksissäi ole älykkyyttä edes nimeksi. Ei pakkotoimintoa nimitetä älyksi.
No eikös se ole jo ihan älykästä toimintaa olla tuhlaamatta aikaa sellaisien asioiden opettelemiseen, joiden tietää olevan itselleen turhia?
Esimerkiksi yläasteen matematiikan tunneilla oli todella paljon sellaisia oppeja, joiden tiesin jo silloin olevan sellaisia, joita en tule elämässäni tarvitsemaan. Ei minua ainakaan motivoi tuhlata aikaa ja energiaa turhiin asioihin.
Ap
Ei ole, koska synnynnäisen puutteellisuutesi vuoksi sinulla ei ole vaihtoehtoa. Sinä et pystyisi keskittymään vaikka yrittäisit, joten kyse ei ole sinun kohdallasi valinnasta eikä älystä. Sinä et edes pysty käyttämään energiaa sellaiseen, jonka katsot epäkiinnostavaksi koska tarkkaavaisuutesi kytkeytyy ihan sinusta riippumatta pois päältä. Ei se ole mitään älykkyyttä, vaan synnynnäinen ominaisuutesi mille et mitään voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun poika joku aika sitten ihmetteli sitä miten paljon vaivaa ollaan valmiita näkemään lintsaamisen ja lusmuilun kanssa. Sen sijaan että opeteltaisiin kymmenen jotain kemian helppoa lyhennettä nähdään ensin lunttaamisen vaiva ja sitten kun jäädään kiinni istutaan reksin ja vanhempien kanssa jossain kehityskeskustelussa. Varsin hyvä panos-tuotossuhde.
Minulla on add ja tuollainen olisi minulle ainakin ihan normaalia, että epäkiinnostavan asian tekemisen välttämiseksi vaikka esitetään sairasta tai mitä ikinä mieleen juolahtaakaan.
Kiinnostavampaa on keksiä keinoja välttyä epäkiinnostavien asioiden tekemiseltä. Kävin kouluni tekemällä ehkä 10% kotitehtävistä ja jokaisessa opiskelulaitoksessa on poissaolot niin sanotusti vingutettu tappiin. Ai niitä tuhansien selittelyiden v*tun ihania koulupäiviä.
Ja oli myös hauskaa esimerkiksi lintsata keskellä koulupäivää pari tuntia ja sitten laittaa poissaolovihkoon selitykseksi provoilevasti vatsatauti. Ja hauskuus vasta alkoi siinä vaiheessa, kun piti keksiä selitys keskellä päivää vaivanneelle vatsataudille. Kujeileva hymy naamalla siinä sitten vaan pysyttiin lujasti harvojen sanojen ("no kun oli vaan") takana, eikä ope oikein voinut mitään selvälle provolle.
Ap
No se on tietty eri asia jos valehtelu ja selitysten keksiminen ja reksin kanssa vänkääminen on rakas harratus ja parasta mitä ihminen voi ajallaan tehdä. Mun poika on eri mieltä, hän opettelee muutamassa minuuttissa ne lyhenteet ja tekee sitten jotain mikä on hänestä oikeasti hauskaa.
Katsos kun tämä synnynnäinen tarkkaavaisuushäiriöni vuoksi tehtävä joko motivoi minua tai sitten ei. Epäkiinnostavissa asioissa minun on äärettömän vaikeaa ylläpitää tarkkaavaisuutta ja minua uuvuttaa jo kun ajattelenkin tulevan epäkiinnostavan tehtävän tekemistä.
Koulussa mielenkiintoisia asioita oli kovin vähän, joten kävin kouluni hieman luovemmalla tavalla.
Eli sinun kohdallasi ei ole kyse valinnaisesta ja siten älykkäästä lintsaamisesta, vaan synnynnäisen häiriön aiheuttamasta pakonomaisesta lintsaamisesta. Lintsaamisessasi ei ole älyä mukana, koska et voi asialle mitään. Sinä lintsaat, koska et muuhun riitä. Nimität lintsaamistasi älykkääksi, koska keksit ”kujeilevia” selityksiä, mutta koska kaikki näkevät niistä läpi, ei selityksissäi ole älykkyyttä edes nimeksi. Ei pakkotoimintoa nimitetä älyksi.
No eikös se ole jo ihan älykästä toimintaa olla tuhlaamatta aikaa sellaisien asioiden opettelemiseen, joiden tietää olevan itselleen turhia?
Esimerkiksi yläasteen matematiikan tunneilla oli todella paljon sellaisia oppeja, joiden tiesin jo silloin olevan sellaisia, joita en tule elämässäni tarvitsemaan. Ei minua ainakaan motivoi tuhlata aikaa ja energiaa turhiin asioihin.
Ap
No syrjäytyneen elämässä ei tosiaan juuri mitään muita taitoja tarvita kuin kelan lappujen täytteleminen ja ehkä bussilipun ostaminen, joten jos suunnitelmasi oli syrjäytyä niin hurjan älykkäästi toimit.
Lukiossa oli sallittu tietty määrä selittämättömiä poissaoloja per kurssi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut yrittävät aina juuri siitä mistä aita on matalin. He eivät juuri mitään saa elämässään aikaan.
Itse väittäisin, että juuri älykäslintsaaminen on oleellista menestymiseen. Töitä pitää tehdä, mutta asioita pitää priorisoida.
Peruskoulussa ja lukiossa kuitenkin helpoimmalla pääsee, kun on paikalla ja tekee hommat silloin kun ne on ajankohtaisia. Myöhemmin - esim. yliopistovaiheessa kun on samalla työelämässä ei yksikertaisesti repeä kaikkeen. Silloin kannattaa jo pohtia vähän, mistä kohti on järkevää oikaista.
Ap:n tapauksessa kiinnostaisi tietää, mitä hänelle nyt kuuluu. Jos elämän muisettavia tähtihetkiä on lintsaaminen lähes 30 vuotta sitten.
No ihan hyvin menee henkilöksi, joka on alisuorittanut tarkkaavaisuushäiriön vuoksi koko elämänsä. Money & mammona ei minua ihan normi tavalla nappaa, joten olen aika helposti järjestettävissä onnelliseen olotilaan.
Huomasin ettet mitään konkreettista sanonut. Onko sinulla edes töitä ja perhettä? Vai mitataanko onnellinen olotilasi kaljatölkkipinon korkeudella?
No mitataanko onnellisuus absoluuttisesti sen mukaan, että onko minulla perhe tai työ? Toinen on onnellinen perheestä ja työstä, toinen taas kaljatölkkipinosta.
Voin myöntää, etten ole menestynyt elämässäni, jos menestyksen mittana pidetään perheen tekemistä, työelämässä vaikuttamista, omaisuuden kartuttamista tai maineen ja kunnian havittelua. Sellaiset asiat eivät kiinnosta minua, eikä sellaisilla asioilla saa minua myöskään kateelliseksi tms.
Ap
No niin. Eli lintsaajat ei menesty elämässä lainkaan. Eli 6-0 kilteille ja tunnollisille, joista suurin osa sentään kykenee töihin ja perheen perustamiseen ja muihin elämänhallinnan merkkeihin. Jollei "menestyä elämässä" -ilmaisun merkitykseksi sitten muuteta kaikesta syrjäytyminen.
Se on nyt sellainen juttu, että meidän kahden aivoissa on merkittäviä eroja, enkä usko sinun kykenevän ymmärtämään minkälaista add-ihmisen elämä on. Eli jospa siirtyisit minun kimpustani aiheen pariin.
Otsikko ja aihe ovat sinun kannaltasi huinosti valittu, koska sinä et lintsaa älystä vaan olosuhteiden (ominaisuuksiesi) pakosta. Ei pakkotoiminto ole mitään älykkyyttä. Jos sinun silmässäsi on elohiiri, tuskin nimität sitä älykkääksi elohiireksi. Ellet ihan pöljä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut yrittävät aina juuri siitä mistä aita on matalin. He eivät juuri mitään saa elämässään aikaan.
Itse väittäisin, että juuri älykäslintsaaminen on oleellista menestymiseen. Töitä pitää tehdä, mutta asioita pitää priorisoida.
Peruskoulussa ja lukiossa kuitenkin helpoimmalla pääsee, kun on paikalla ja tekee hommat silloin kun ne on ajankohtaisia. Myöhemmin - esim. yliopistovaiheessa kun on samalla työelämässä ei yksikertaisesti repeä kaikkeen. Silloin kannattaa jo pohtia vähän, mistä kohti on järkevää oikaista.
Ap:n tapauksessa kiinnostaisi tietää, mitä hänelle nyt kuuluu. Jos elämän muisettavia tähtihetkiä on lintsaaminen lähes 30 vuotta sitten.
No ihan hyvin menee henkilöksi, joka on alisuorittanut tarkkaavaisuushäiriön vuoksi koko elämänsä. Money & mammona ei minua ihan normi tavalla nappaa, joten olen aika helposti järjestettävissä onnelliseen olotilaan.
Huomasin ettet mitään konkreettista sanonut. Onko sinulla edes töitä ja perhettä? Vai mitataanko onnellinen olotilasi kaljatölkkipinon korkeudella?
No mitataanko onnellisuus absoluuttisesti sen mukaan, että onko minulla perhe tai työ? Toinen on onnellinen perheestä ja työstä, toinen taas kaljatölkkipinosta.
Voin myöntää, etten ole menestynyt elämässäni, jos menestyksen mittana pidetään perheen tekemistä, työelämässä vaikuttamista, omaisuuden kartuttamista tai maineen ja kunnian havittelua. Sellaiset asiat eivät kiinnosta minua, eikä sellaisilla asioilla saa minua myöskään kateelliseksi tms.
Ap
Huomasin myös ettet vahingossakaan kerro omaa mittariasi onnellisuudelle. Se kertoo jo jotain. Luulen, että kaikki tuo dissaamasi kyllä kelpaisi sinulle jos siihen vain pystyisit, mutta nyt olet joutunut kehittämään happamia sanoi kettu -selityksen.
Elämän mittainen ehdollistuminen add-oireilulle ja siitä seuranneiden "kakkosoireiden" masennuksen ja ahdistuneisuuden muokkaamana minusta on tullut kieltämättä melko onneton ihminen, mutta minut saa onneksi niinkin helposti jopa tunneiksi onnelliseen olotilaan, kun käyn vain lenkillä. Ei kannata edes vertailla minua ja käyttäytymistäni sellaiseen ihmiseen, jolla ei ole add:tä. Ymmärtämätöntä odottaa add-ihmisen ja ei-add:n kykenevän toimimaan elämässä samalla tavalla.
Alue: Aihe vapaa
Niin tämä.