Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka vanhoina aloititte älykkäästi lintsaamisen?
23.11.2018 |
Tapahtuiko tämä kenties koulussa vai työelämässä? Minä muistan kirkkaasti, kun manipuloin kuumemittaria useita kertoja pöytälampun lämmöllä käydessäni ensimmäistä kouluvuottani vuonna 1991.
Sen jälkeen opettajille keksittiinkin läpi koulutushistorian mitä nerokkaimpia ja mitä idioottimaisempia selityksia poissaoloille, tekemättömille tehtäville, myöhästymisille jne.
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut yrittävät aina juuri siitä mistä aita on matalin. He eivät juuri mitään saa elämässään aikaan.
Itse väittäisin, että juuri älykäslintsaaminen on oleellista menestymiseen. Töitä pitää tehdä, mutta asioita pitää priorisoida.
Peruskoulussa ja lukiossa kuitenkin helpoimmalla pääsee, kun on paikalla ja tekee hommat silloin kun ne on ajankohtaisia. Myöhemmin - esim. yliopistovaiheessa kun on samalla työelämässä ei yksikertaisesti repeä kaikkeen. Silloin kannattaa jo pohtia vähän, mistä kohti on järkevää oikaista.
Ap:n tapauksessa kiinnostaisi tietää, mitä hänelle nyt kuuluu. Jos elämän muisettavia tähtihetkiä on lintsaaminen lähes 30 vuotta sitten.
No ihan hyvin menee henkilöksi, joka on alisuorittanut tarkkaavaisuushäiriön vuoksi koko elämänsä. Money & mammona ei minua ihan normi tavalla nappaa, joten olen aika helposti järjestettävissä onnelliseen olotilaan.
Huomasin ettet mitään konkreettista sanonut. Onko sinulla edes töitä ja perhettä? Vai mitataanko onnellinen olotilasi kaljatölkkipinon korkeudella?
No mitataanko onnellisuus absoluuttisesti sen mukaan, että onko minulla perhe tai työ? Toinen on onnellinen perheestä ja työstä, toinen taas kaljatölkkipinosta.
Voin myöntää, etten ole menestynyt elämässäni, jos menestyksen mittana pidetään perheen tekemistä, työelämässä vaikuttamista, omaisuuden kartuttamista tai maineen ja kunnian havittelua. Sellaiset asiat eivät kiinnosta minua, eikä sellaisilla asioilla saa minua myöskään kateelliseksi tms.
Ap
Huomasin myös ettet vahingossakaan kerro omaa mittariasi onnellisuudelle. Se kertoo jo jotain. Luulen, että kaikki tuo dissaamasi kyllä kelpaisi sinulle jos siihen vain pystyisit, mutta nyt olet joutunut kehittämään happamia sanoi kettu -selityksen.
Elämän mittainen ehdollistuminen add-oireilulle ja siitä seuranneiden "kakkosoireiden" masennuksen ja ahdistuneisuuden muokkaamana minusta on tullut kieltämättä melko onneton ihminen, mutta minut saa onneksi niinkin helposti jopa tunneiksi onnelliseen olotilaan, kun käyn vain lenkillä. Ei kannata edes vertailla minua ja käyttäytymistäni sellaiseen ihmiseen, jolla ei ole add:tä. Ymmärtämätöntä odottaa add-ihmisen ja ei-add:n kykenevän toimimaan elämässä samalla tavalla.
Silti halusit verrata itseäsi meihin normaaleihin kysymällä milloin olemme aloittaneet lintsaamisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut yrittävät aina juuri siitä mistä aita on matalin. He eivät juuri mitään saa elämässään aikaan.
Itse väittäisin, että juuri älykäslintsaaminen on oleellista menestymiseen. Töitä pitää tehdä, mutta asioita pitää priorisoida.
Peruskoulussa ja lukiossa kuitenkin helpoimmalla pääsee, kun on paikalla ja tekee hommat silloin kun ne on ajankohtaisia. Myöhemmin - esim. yliopistovaiheessa kun on samalla työelämässä ei yksikertaisesti repeä kaikkeen. Silloin kannattaa jo pohtia vähän, mistä kohti on järkevää oikaista.
Ap:n tapauksessa kiinnostaisi tietää, mitä hänelle nyt kuuluu. Jos elämän muisettavia tähtihetkiä on lintsaaminen lähes 30 vuotta sitten.
No ihan hyvin menee henkilöksi, joka on alisuorittanut tarkkaavaisuushäiriön vuoksi koko elämänsä. Money & mammona ei minua ihan normi tavalla nappaa, joten olen aika helposti järjestettävissä onnelliseen olotilaan.
Huomasin ettet mitään konkreettista sanonut. Onko sinulla edes töitä ja perhettä? Vai mitataanko onnellinen olotilasi kaljatölkkipinon korkeudella?
No mitataanko onnellisuus absoluuttisesti sen mukaan, että onko minulla perhe tai työ? Toinen on onnellinen perheestä ja työstä, toinen taas kaljatölkkipinosta.
Voin myöntää, etten ole menestynyt elämässäni, jos menestyksen mittana pidetään perheen tekemistä, työelämässä vaikuttamista, omaisuuden kartuttamista tai maineen ja kunnian havittelua. Sellaiset asiat eivät kiinnosta minua, eikä sellaisilla asioilla saa minua myöskään kateelliseksi tms.
Ap
Huomasin myös ettet vahingossakaan kerro omaa mittariasi onnellisuudelle. Se kertoo jo jotain. Luulen, että kaikki tuo dissaamasi kyllä kelpaisi sinulle jos siihen vain pystyisit, mutta nyt olet joutunut kehittämään happamia sanoi kettu -selityksen.
Käsitätkö tahallasi väärin? En nimittäin ole dissannut yhtään ketään.
Otsikossa: "Älykkäästi lintsaaminen." Älykkäästi lintsaaminen on samaa kuin nokkelasti turpiinotto, kekseliäästi kolarin ajaminen tai kätevästi perintönsä ryyppääminen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun poika joku aika sitten ihmetteli sitä miten paljon vaivaa ollaan valmiita näkemään lintsaamisen ja lusmuilun kanssa. Sen sijaan että opeteltaisiin kymmenen jotain kemian helppoa lyhennettä nähdään ensin lunttaamisen vaiva ja sitten kun jäädään kiinni istutaan reksin ja vanhempien kanssa jossain kehityskeskustelussa. Varsin hyvä panos-tuotossuhde.
Minulla on add ja tuollainen olisi minulle ainakin ihan normaalia, että epäkiinnostavan asian tekemisen välttämiseksi vaikka esitetään sairasta tai mitä ikinä mieleen juolahtaakaan.
Kiinnostavampaa on keksiä keinoja välttyä epäkiinnostavien asioiden tekemiseltä. Kävin kouluni tekemällä ehkä 10% kotitehtävistä ja jokaisessa opiskelulaitoksessa on poissaolot niin sanotusti vingutettu tappiin. Ai niitä tuhansien selittelyiden v*tun ihania koulupäiviä.
Ja oli myös hauskaa esimerkiksi lintsata keskellä koulupäivää pari tuntia ja sitten laittaa poissaolovihkoon selitykseksi provoilevasti vatsatauti. Ja hauskuus vasta alkoi siinä vaiheessa, kun piti keksiä selitys keskellä päivää vaivanneelle vatsataudille. Kujeileva hymy naamalla siinä sitten vaan pysyttiin lujasti harvojen sanojen ("no kun oli vaan") takana, eikä ope oikein voinut mitään selvälle provolle.
Ap
No se on tietty eri asia jos valehtelu ja selitysten keksiminen ja reksin kanssa vänkääminen on rakas harratus ja parasta mitä ihminen voi ajallaan tehdä. Mun poika on eri mieltä, hän opettelee muutamassa minuuttissa ne lyhenteet ja tekee sitten jotain mikä on hänestä oikeasti hauskaa.
Katsos kun tämä synnynnäinen tarkkaavaisuushäiriöni vuoksi tehtävä joko motivoi minua tai sitten ei. Epäkiinnostavissa asioissa minun on äärettömän vaikeaa ylläpitää tarkkaavaisuutta ja minua uuvuttaa jo kun ajattelenkin tulevan epäkiinnostavan tehtävän tekemistä.
Koulussa mielenkiintoisia asioita oli kovin vähän, joten kävin kouluni hieman luovemmalla tavalla.
Eli sinun kohdallasi ei ole kyse valinnaisesta ja siten älykkäästä lintsaamisesta, vaan synnynnäisen häiriön aiheuttamasta pakonomaisesta lintsaamisesta. Lintsaamisessasi ei ole älyä mukana, koska et voi asialle mitään. Sinä lintsaat, koska et muuhun riitä. Nimität lintsaamistasi älykkääksi, koska keksit ”kujeilevia” selityksiä, mutta koska kaikki näkevät niistä läpi, ei selityksissäi ole älykkyyttä edes nimeksi. Ei pakkotoimintoa nimitetä älyksi.
No eikös se ole jo ihan älykästä toimintaa olla tuhlaamatta aikaa sellaisien asioiden opettelemiseen, joiden tietää olevan itselleen turhia?
Esimerkiksi yläasteen matematiikan tunneilla oli todella paljon sellaisia oppeja, joiden tiesin jo silloin olevan sellaisia, joita en tule elämässäni tarvitsemaan. Ei minua ainakaan motivoi tuhlata aikaa ja energiaa turhiin asioihin.
Ap
Tämä on loistava esimerkki perustelusta, jolla yritetään valkopestä omaa toimintaa. Nämä samat ihmiset perustelevat huonoja kouluarvosanoja sillä, että opiskelu on ollut ihan turhaa ja kyllä he sitten töissä tekevät hommansa hyvin. Mutta yleensä tuo asenne vaan siirtyy sinnekin. Eli jos mun työ on koululaisena opiskella tunneilla opetetut asiat, niin se on silloin mulle annettu tehtävä. Jos olen töissä ja mulle määrätään tehtävä x. Voinko silloin päättää itse, että onko sen työn tekemisestä hyötyä? Jos tiedän ettei siitä ole mitään hyötyä, niin voinko jättää sen tekemättä? Moni koulussa ja töissä lintsaava jättää tekemättä ap:n kaltaisilla perusteilla. Sen lisäksi on meitä, jotka ovat pärjänneet koulussa ja töissä.
Olin peruskoulun ajan kiusattu kympin tyttö. Kouluun meno ahdisti niin paljon, että kärsin ihan oikeasti toistuvista migreenikohtauksista - ja toisinaan myös "migreeneistä". Koen että tämä oli ainoa selviytymiskeinoni. Koulunkäynti sujui hyvin tästä huolimatta, en luistanut oppimisesta, vain läsnäolosta.
Työelämässä en ole koskaan lintsannut, mutta mikäli jollain työpaikalla kokisin samanlaista henkistä ja fyysistä väkivaltaa kuin peruskoulussa, en sinne varmasti jäisi, vaan etsisin uuden työn. Onneksi aikuiset osaavat jo edes jokseenkin käyttäytyä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun poika joku aika sitten ihmetteli sitä miten paljon vaivaa ollaan valmiita näkemään lintsaamisen ja lusmuilun kanssa. Sen sijaan että opeteltaisiin kymmenen jotain kemian helppoa lyhennettä nähdään ensin lunttaamisen vaiva ja sitten kun jäädään kiinni istutaan reksin ja vanhempien kanssa jossain kehityskeskustelussa. Varsin hyvä panos-tuotossuhde.
Minulla on add ja tuollainen olisi minulle ainakin ihan normaalia, että epäkiinnostavan asian tekemisen välttämiseksi vaikka esitetään sairasta tai mitä ikinä mieleen juolahtaakaan.
Kiinnostavampaa on keksiä keinoja välttyä epäkiinnostavien asioiden tekemiseltä. Kävin kouluni tekemällä ehkä 10% kotitehtävistä ja jokaisessa opiskelulaitoksessa on poissaolot niin sanotusti vingutettu tappiin. Ai niitä tuhansien selittelyiden v*tun ihania koulupäiviä.
Ja oli myös hauskaa esimerkiksi lintsata keskellä koulupäivää pari tuntia ja sitten laittaa poissaolovihkoon selitykseksi provoilevasti vatsatauti. Ja hauskuus vasta alkoi siinä vaiheessa, kun piti keksiä selitys keskellä päivää vaivanneelle vatsataudille. Kujeileva hymy naamalla siinä sitten vaan pysyttiin lujasti harvojen sanojen ("no kun oli vaan") takana, eikä ope oikein voinut mitään selvälle provolle.
Ap
No se on tietty eri asia jos valehtelu ja selitysten keksiminen ja reksin kanssa vänkääminen on rakas harratus ja parasta mitä ihminen voi ajallaan tehdä. Mun poika on eri mieltä, hän opettelee muutamassa minuuttissa ne lyhenteet ja tekee sitten jotain mikä on hänestä oikeasti hauskaa.
Katsos kun tämä synnynnäinen tarkkaavaisuushäiriöni vuoksi tehtävä joko motivoi minua tai sitten ei. Epäkiinnostavissa asioissa minun on äärettömän vaikeaa ylläpitää tarkkaavaisuutta ja minua uuvuttaa jo kun ajattelenkin tulevan epäkiinnostavan tehtävän tekemistä.
Koulussa mielenkiintoisia asioita oli kovin vähän, joten kävin kouluni hieman luovemmalla tavalla.
Eli sinun kohdallasi ei ole kyse valinnaisesta ja siten älykkäästä lintsaamisesta, vaan synnynnäisen häiriön aiheuttamasta pakonomaisesta lintsaamisesta. Lintsaamisessasi ei ole älyä mukana, koska et voi asialle mitään. Sinä lintsaat, koska et muuhun riitä. Nimität lintsaamistasi älykkääksi, koska keksit ”kujeilevia” selityksiä, mutta koska kaikki näkevät niistä läpi, ei selityksissäi ole älykkyyttä edes nimeksi. Ei pakkotoimintoa nimitetä älyksi.
No eikös se ole jo ihan älykästä toimintaa olla tuhlaamatta aikaa sellaisien asioiden opettelemiseen, joiden tietää olevan itselleen turhia?
Esimerkiksi yläasteen matematiikan tunneilla oli todella paljon sellaisia oppeja, joiden tiesin jo silloin olevan sellaisia, joita en tule elämässäni tarvitsemaan. Ei minua ainakaan motivoi tuhlata aikaa ja energiaa turhiin asioihin.
Ap
Ei ole, koska synnynnäisen puutteellisuutesi vuoksi sinulla ei ole vaihtoehtoa. Sinä et pystyisi keskittymään vaikka yrittäisit, joten kyse ei ole sinun kohdallasi valinnasta eikä älystä. Sinä et edes pysty käyttämään energiaa sellaiseen, jonka katsot epäkiinnostavaksi koska tarkkaavaisuutesi kytkeytyy ihan sinusta riippumatta pois päältä. Ei se ole mitään älykkyyttä, vaan synnynnäinen ominaisuutesi mille et mitään voi.
Totta joka sana ja valitsin huonosti sanani otsikkoon. Olen pienestä asti opetellut välttelemään epäkiinnostavien asioiden tekemistä niin hyvin kuin vain ikinä pystyn ja kun on samaa taktiikkaa käytetty peruskoulussa, ammattikoulussa, armeijassa ja työelämässä useissa eri työpaikoissa, niin olen usein taiteillut mielestäni aika nätisti pois "paskànakkien" alta. Etenkin armeijassa. Ja siellä piti olla monesti jo aika ovela ja selitykset kohdallaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun poika joku aika sitten ihmetteli sitä miten paljon vaivaa ollaan valmiita näkemään lintsaamisen ja lusmuilun kanssa. Sen sijaan että opeteltaisiin kymmenen jotain kemian helppoa lyhennettä nähdään ensin lunttaamisen vaiva ja sitten kun jäädään kiinni istutaan reksin ja vanhempien kanssa jossain kehityskeskustelussa. Varsin hyvä panos-tuotossuhde.
Minulla on add ja tuollainen olisi minulle ainakin ihan normaalia, että epäkiinnostavan asian tekemisen välttämiseksi vaikka esitetään sairasta tai mitä ikinä mieleen juolahtaakaan.
Kiinnostavampaa on keksiä keinoja välttyä epäkiinnostavien asioiden tekemiseltä. Kävin kouluni tekemällä ehkä 10% kotitehtävistä ja jokaisessa opiskelulaitoksessa on poissaolot niin sanotusti vingutettu tappiin. Ai niitä tuhansien selittelyiden v*tun ihania koulupäiviä.
Ja oli myös hauskaa esimerkiksi lintsata keskellä koulupäivää pari tuntia ja sitten laittaa poissaolovihkoon selitykseksi provoilevasti vatsatauti. Ja hauskuus vasta alkoi siinä vaiheessa, kun piti keksiä selitys keskellä päivää vaivanneelle vatsataudille. Kujeileva hymy naamalla siinä sitten vaan pysyttiin lujasti harvojen sanojen ("no kun oli vaan") takana, eikä ope oikein voinut mitään selvälle provolle.
Ap
No se on tietty eri asia jos valehtelu ja selitysten keksiminen ja reksin kanssa vänkääminen on rakas harratus ja parasta mitä ihminen voi ajallaan tehdä. Mun poika on eri mieltä, hän opettelee muutamassa minuuttissa ne lyhenteet ja tekee sitten jotain mikä on hänestä oikeasti hauskaa.
Katsos kun tämä synnynnäinen tarkkaavaisuushäiriöni vuoksi tehtävä joko motivoi minua tai sitten ei. Epäkiinnostavissa asioissa minun on äärettömän vaikeaa ylläpitää tarkkaavaisuutta ja minua uuvuttaa jo kun ajattelenkin tulevan epäkiinnostavan tehtävän tekemistä.
Koulussa mielenkiintoisia asioita oli kovin vähän, joten kävin kouluni hieman luovemmalla tavalla.
Eli sinun kohdallasi ei ole kyse valinnaisesta ja siten älykkäästä lintsaamisesta, vaan synnynnäisen häiriön aiheuttamasta pakonomaisesta lintsaamisesta. Lintsaamisessasi ei ole älyä mukana, koska et voi asialle mitään. Sinä lintsaat, koska et muuhun riitä. Nimität lintsaamistasi älykkääksi, koska keksit ”kujeilevia” selityksiä, mutta koska kaikki näkevät niistä läpi, ei selityksissäi ole älykkyyttä edes nimeksi. Ei pakkotoimintoa nimitetä älyksi.
No eikös se ole jo ihan älykästä toimintaa olla tuhlaamatta aikaa sellaisien asioiden opettelemiseen, joiden tietää olevan itselleen turhia?
Esimerkiksi yläasteen matematiikan tunneilla oli todella paljon sellaisia oppeja, joiden tiesin jo silloin olevan sellaisia, joita en tule elämässäni tarvitsemaan. Ei minua ainakaan motivoi tuhlata aikaa ja energiaa turhiin asioihin.
Ap
Tämä on loistava esimerkki perustelusta, jolla yritetään valkopestä omaa toimintaa. Nämä samat ihmiset perustelevat huonoja kouluarvosanoja sillä, että opiskelu on ollut ihan turhaa ja kyllä he sitten töissä tekevät hommansa hyvin. Mutta yleensä tuo asenne vaan siirtyy sinnekin. Eli jos mun työ on koululaisena opiskella tunneilla opetetut asiat, niin se on silloin mulle annettu tehtävä. Jos olen töissä ja mulle määrätään tehtävä x. Voinko silloin päättää itse, että onko sen työn tekemisestä hyötyä? Jos tiedän ettei siitä ole mitään hyötyä, niin voinko jättää sen tekemättä? Moni koulussa ja töissä lintsaava jättää tekemättä ap:n kaltaisilla perusteilla. Sen lisäksi on meitä, jotka ovat pärjänneet koulussa ja töissä.
No sinä olet sinä teet kuten teet. Tiesin myös pakkoruotsitunneilla, etten tule koskaan käyttämään luokkahuoneen ulkopuolella sanaakaan ruotsia, joten mikä ihme minua olisi motivoinut tuhlaamaan aikaani itselleni täysin turhan kielen ymmärtämiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun poika joku aika sitten ihmetteli sitä miten paljon vaivaa ollaan valmiita näkemään lintsaamisen ja lusmuilun kanssa. Sen sijaan että opeteltaisiin kymmenen jotain kemian helppoa lyhennettä nähdään ensin lunttaamisen vaiva ja sitten kun jäädään kiinni istutaan reksin ja vanhempien kanssa jossain kehityskeskustelussa. Varsin hyvä panos-tuotossuhde.
Minulla on add ja tuollainen olisi minulle ainakin ihan normaalia, että epäkiinnostavan asian tekemisen välttämiseksi vaikka esitetään sairasta tai mitä ikinä mieleen juolahtaakaan.
Kiinnostavampaa on keksiä keinoja välttyä epäkiinnostavien asioiden tekemiseltä. Kävin kouluni tekemällä ehkä 10% kotitehtävistä ja jokaisessa opiskelulaitoksessa on poissaolot niin sanotusti vingutettu tappiin. Ai niitä tuhansien selittelyiden v*tun ihania koulupäiviä.
Ja oli myös hauskaa esimerkiksi lintsata keskellä koulupäivää pari tuntia ja sitten laittaa poissaolovihkoon selitykseksi provoilevasti vatsatauti. Ja hauskuus vasta alkoi siinä vaiheessa, kun piti keksiä selitys keskellä päivää vaivanneelle vatsataudille. Kujeileva hymy naamalla siinä sitten vaan pysyttiin lujasti harvojen sanojen ("no kun oli vaan") takana, eikä ope oikein voinut mitään selvälle provolle.
Ap
No se on tietty eri asia jos valehtelu ja selitysten keksiminen ja reksin kanssa vänkääminen on rakas harratus ja parasta mitä ihminen voi ajallaan tehdä. Mun poika on eri mieltä, hän opettelee muutamassa minuuttissa ne lyhenteet ja tekee sitten jotain mikä on hänestä oikeasti hauskaa.
Katsos kun tämä synnynnäinen tarkkaavaisuushäiriöni vuoksi tehtävä joko motivoi minua tai sitten ei. Epäkiinnostavissa asioissa minun on äärettömän vaikeaa ylläpitää tarkkaavaisuutta ja minua uuvuttaa jo kun ajattelenkin tulevan epäkiinnostavan tehtävän tekemistä.
Koulussa mielenkiintoisia asioita oli kovin vähän, joten kävin kouluni hieman luovemmalla tavalla.
Eli sinun kohdallasi ei ole kyse valinnaisesta ja siten älykkäästä lintsaamisesta, vaan synnynnäisen häiriön aiheuttamasta pakonomaisesta lintsaamisesta. Lintsaamisessasi ei ole älyä mukana, koska et voi asialle mitään. Sinä lintsaat, koska et muuhun riitä. Nimität lintsaamistasi älykkääksi, koska keksit ”kujeilevia” selityksiä, mutta koska kaikki näkevät niistä läpi, ei selityksissäi ole älykkyyttä edes nimeksi. Ei pakkotoimintoa nimitetä älyksi.
No eikös se ole jo ihan älykästä toimintaa olla tuhlaamatta aikaa sellaisien asioiden opettelemiseen, joiden tietää olevan itselleen turhia?
Esimerkiksi yläasteen matematiikan tunneilla oli todella paljon sellaisia oppeja, joiden tiesin jo silloin olevan sellaisia, joita en tule elämässäni tarvitsemaan. Ei minua ainakaan motivoi tuhlata aikaa ja energiaa turhiin asioihin.
Ap
Ei ole, koska synnynnäisen puutteellisuutesi vuoksi sinulla ei ole vaihtoehtoa. Sinä et pystyisi keskittymään vaikka yrittäisit, joten kyse ei ole sinun kohdallasi valinnasta eikä älystä. Sinä et edes pysty käyttämään energiaa sellaiseen, jonka katsot epäkiinnostavaksi koska tarkkaavaisuutesi kytkeytyy ihan sinusta riippumatta pois päältä. Ei se ole mitään älykkyyttä, vaan synnynnäinen ominaisuutesi mille et mitään voi.
Totta joka sana ja valitsin huonosti sanani otsikkoon. Olen pienestä asti opetellut välttelemään epäkiinnostavien asioiden tekemistä niin hyvin kuin vain ikinä pystyn ja kun on samaa taktiikkaa käytetty peruskoulussa, ammattikoulussa, armeijassa ja työelämässä useissa eri työpaikoissa, niin olen usein taiteillut mielestäni aika nätisti pois "paskànakkien" alta. Etenkin armeijassa. Ja siellä piti olla monesti jo aika ovela ja selitykset kohdallaan.
Ap
Arvostan.
Minulla samanlainen elämänfilosofia. Teen kyllä asioita joista nautin tai jos joku läheinen tarvitsee tai hyötyy tekemisestäni. Mutta noin niinkuin lähtökohtaisesti, heittäydyn taustajoukkoihin seurailemaan. Töissä annan innokkaiden hillua ja olen jotenkin onnistunut luomaan töissä mielikuvan että olen uuttera, vaikka todellisuudessa vedän lonkkaa ja pakoilee vastuuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun poika joku aika sitten ihmetteli sitä miten paljon vaivaa ollaan valmiita näkemään lintsaamisen ja lusmuilun kanssa. Sen sijaan että opeteltaisiin kymmenen jotain kemian helppoa lyhennettä nähdään ensin lunttaamisen vaiva ja sitten kun jäädään kiinni istutaan reksin ja vanhempien kanssa jossain kehityskeskustelussa. Varsin hyvä panos-tuotossuhde.
Minulla on add ja tuollainen olisi minulle ainakin ihan normaalia, että epäkiinnostavan asian tekemisen välttämiseksi vaikka esitetään sairasta tai mitä ikinä mieleen juolahtaakaan.
Kiinnostavampaa on keksiä keinoja välttyä epäkiinnostavien asioiden tekemiseltä. Kävin kouluni tekemällä ehkä 10% kotitehtävistä ja jokaisessa opiskelulaitoksessa on poissaolot niin sanotusti vingutettu tappiin. Ai niitä tuhansien selittelyiden v*tun ihania koulupäiviä.
Ja oli myös hauskaa esimerkiksi lintsata keskellä koulupäivää pari tuntia ja sitten laittaa poissaolovihkoon selitykseksi provoilevasti vatsatauti. Ja hauskuus vasta alkoi siinä vaiheessa, kun piti keksiä selitys keskellä päivää vaivanneelle vatsataudille. Kujeileva hymy naamalla siinä sitten vaan pysyttiin lujasti harvojen sanojen ("no kun oli vaan") takana, eikä ope oikein voinut mitään selvälle provolle.
Ap
No se on tietty eri asia jos valehtelu ja selitysten keksiminen ja reksin kanssa vänkääminen on rakas harratus ja parasta mitä ihminen voi ajallaan tehdä. Mun poika on eri mieltä, hän opettelee muutamassa minuuttissa ne lyhenteet ja tekee sitten jotain mikä on hänestä oikeasti hauskaa.
Katsos kun tämä synnynnäinen tarkkaavaisuushäiriöni vuoksi tehtävä joko motivoi minua tai sitten ei. Epäkiinnostavissa asioissa minun on äärettömän vaikeaa ylläpitää tarkkaavaisuutta ja minua uuvuttaa jo kun ajattelenkin tulevan epäkiinnostavan tehtävän tekemistä.
Koulussa mielenkiintoisia asioita oli kovin vähän, joten kävin kouluni hieman luovemmalla tavalla.
Eli sinun kohdallasi ei ole kyse valinnaisesta ja siten älykkäästä lintsaamisesta, vaan synnynnäisen häiriön aiheuttamasta pakonomaisesta lintsaamisesta. Lintsaamisessasi ei ole älyä mukana, koska et voi asialle mitään. Sinä lintsaat, koska et muuhun riitä. Nimität lintsaamistasi älykkääksi, koska keksit ”kujeilevia” selityksiä, mutta koska kaikki näkevät niistä läpi, ei selityksissäi ole älykkyyttä edes nimeksi. Ei pakkotoimintoa nimitetä älyksi.
No eikös se ole jo ihan älykästä toimintaa olla tuhlaamatta aikaa sellaisien asioiden opettelemiseen, joiden tietää olevan itselleen turhia?
Esimerkiksi yläasteen matematiikan tunneilla oli todella paljon sellaisia oppeja, joiden tiesin jo silloin olevan sellaisia, joita en tule elämässäni tarvitsemaan. Ei minua ainakaan motivoi tuhlata aikaa ja energiaa turhiin asioihin.
Ap
Tämä on loistava esimerkki perustelusta, jolla yritetään valkopestä omaa toimintaa. Nämä samat ihmiset perustelevat huonoja kouluarvosanoja sillä, että opiskelu on ollut ihan turhaa ja kyllä he sitten töissä tekevät hommansa hyvin. Mutta yleensä tuo asenne vaan siirtyy sinnekin. Eli jos mun työ on koululaisena opiskella tunneilla opetetut asiat, niin se on silloin mulle annettu tehtävä. Jos olen töissä ja mulle määrätään tehtävä x. Voinko silloin päättää itse, että onko sen työn tekemisestä hyötyä? Jos tiedän ettei siitä ole mitään hyötyä, niin voinko jättää sen tekemättä? Moni koulussa ja töissä lintsaava jättää tekemättä ap:n kaltaisilla perusteilla. Sen lisäksi on meitä, jotka ovat pärjänneet koulussa ja töissä.
No sinä olet sinä teet kuten teet. Tiesin myös pakkoruotsitunneilla, etten tule koskaan käyttämään luokkahuoneen ulkopuolella sanaakaan ruotsia, joten mikä ihme minua olisi motivoinut tuhlaamaan aikaani itselleni täysin turhan kielen ymmärtämiseen?
Sinä se varsinainen oraakkeli olet kun koko loppuelämäsi osaat ennustaa jo yläkoulussa. Minusta näistä sinun jutuista voi ihan suosiolla jättää sanan älykäs pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuudennella ja syynä oli koulukiusaus, minun ei edes tarvinnut esittää sairasta vaan olin kalpea ja mahakipuinen. Monesti oireita tuli sunnuntaisin, koska tiesin että seuraavana päivänä koulu. Kun lääkäri ei löytänyt mahastani vikaa, vanhempani totesivat että reippaasti kouluun vain. ! Väärensin sitten äidin allekirjoituksen ja piileskelin lähimetsässä, kunnes vanhemmat olivat lähteneet töihin.
En ole juuri koskaan lintsannut siinä mielessä, että olisin huijaamalla tai valehtelemalla yrittänyt välttää suorittamasta jonkin välttämättömän asian. Olen kyllä laiskotellut paljonkin, eli ihan vaan jättänyt tekemättä turhuuksia tai tehnyt huolimattomasti, rimaa hipoen. Kouluunkin raahauduin yleensä aina ihan normaalisti, vaikka se turhaa olikin, niin kauan, kuin selittämättömistä poissaoloista olisi tullut ongelmia. Jotkut oppitunnit tosin pystyi olemaan poissa ilman selityksiä ja eri lupia, joten niiltä tuli joskus oltuakin, mutta ei kai sitä lintsaamiseksi lasketa, jos läsnäoloa ei vaadittu.
Lähimmäs lintsaamista taitaa mennä yksi ainut päivä varusmiespalveluksessa, kun en kerta kaikkiaan halunnut pienessä pitkittyneessä flunssassa osallistua rajuun harjoitukseen, joka olisi voinut poikia taudin pahenemisen tai jälkitauteja, mutta en taas halunnut varsinaista vapautustakaan sairastumisen vuoksi. Niinpä hankkiuduin keksityn vaivan kanssa lääkärin vastaanotolle siten, että siltä päivältä ko. harjoitukseen lähtö jäi auttamatta väliin. Mukavaivan ollessa kuitenkin sellainen, josta ei saa vapautusta, vaan mahdollisia jatkotutkimuksia tai lääkityksen.
Koulut on menneet läpi heittämällä kelvollisin arvosanoin, juuri vaivaa näkemättä. Vasta yliopistossa opintojen loppupuolella tuli kylmiä suihkuja, kun pelkkä krapulassa puolikkaan luennon läpipuhaltelu ei johtanutkaan automaattiseen läpipääsyyn, vaan piti mm. etsiä kirjasto ja opetella sen käyttö. Työelämässä olen käyttänyt ehkä 10% työajasta varsinaiseen työntekoon, suurin osa kuluu jossain tämäntapaisissa paikoissa kuin av-palsta, tai kahvimukin äärellä rupatellessa jostain joutavasta. Vasta deadlinen häämöttäessä välittömässä lähitulevaisuudessa iskee paniikki, jonka lietsomana tehdään hutaisemalla kaikki työ viime tipassa ja sitten ihmetellään, kun tulee kehut hyvästä suorituksesta, vaikka omatuntoa kolkuttelee melkoisesti - ja ne viimeiset päivät ja tunnit ovat melkoista tuskaa ja vääntämistä.
Mulle sopisi paremmin jokin fyysinen suorittava työ, koska siinä asiat on tehtävä oikeasti ajallaan eikä voi laiskotella tai oikaista helpoimman kautta. Se olisi stressittömämpää kuin aivotyö, kun aivoja vaan näemmä ei enimmäkseen kiinnosta juuri se, mitä pitäisi kulloinkin tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peruskoulun ysin syksyllä. Olin lukukauden aikana yli sata tuntia pois, hyppytunteja, koulupäivän pari viimeistä tuntia ym. Siinä oli keksimistä selityksille. Kävin tosi usein terkkarille, koulupastorilla (aina kun mahdollista, siellä vierähti tunti), sitten mulla oli selittämättömiä kipuja, päänsärkyä yms. Sairastuin paniikkihäiriöön, joten yksinkertaisesti en voinut olla koulussa. Onneksi luokanopettaja oli mukava ja ymmärtäväinen, istuin sitten usein jälkkärissä tarkkispoikien kanssa korvaamassa poissaoloja.
Myöhemmissä opinnoista ja töissä olen ollut ahkera ja tunnollinen. Se, kun voi itse valita mitä tekee ja miksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun poika joku aika sitten ihmetteli sitä miten paljon vaivaa ollaan valmiita näkemään lintsaamisen ja lusmuilun kanssa. Sen sijaan että opeteltaisiin kymmenen jotain kemian helppoa lyhennettä nähdään ensin lunttaamisen vaiva ja sitten kun jäädään kiinni istutaan reksin ja vanhempien kanssa jossain kehityskeskustelussa. Varsin hyvä panos-tuotossuhde.
Minulla on add ja tuollainen olisi minulle ainakin ihan normaalia, että epäkiinnostavan asian tekemisen välttämiseksi vaikka esitetään sairasta tai mitä ikinä mieleen juolahtaakaan.
Kiinnostavampaa on keksiä keinoja välttyä epäkiinnostavien asioiden tekemiseltä. Kävin kouluni tekemällä ehkä 10% kotitehtävistä ja jokaisessa opiskelulaitoksessa on poissaolot niin sanotusti vingutettu tappiin. Ai niitä tuhansien selittelyiden v*tun ihania koulupäiviä.
Ja oli myös hauskaa esimerkiksi lintsata keskellä koulupäivää pari tuntia ja sitten laittaa poissaolovihkoon selitykseksi provoilevasti vatsatauti. Ja hauskuus vasta alkoi siinä vaiheessa, kun piti keksiä selitys keskellä päivää vaivanneelle vatsataudille. Kujeileva hymy naamalla siinä sitten vaan pysyttiin lujasti harvojen sanojen ("no kun oli vaan") takana, eikä ope oikein voinut mitään selvälle provolle.
Ap
No se on tietty eri asia jos valehtelu ja selitysten keksiminen ja reksin kanssa vänkääminen on rakas harratus ja parasta mitä ihminen voi ajallaan tehdä. Mun poika on eri mieltä, hän opettelee muutamassa minuuttissa ne lyhenteet ja tekee sitten jotain mikä on hänestä oikeasti hauskaa.
Katsos kun tämä synnynnäinen tarkkaavaisuushäiriöni vuoksi tehtävä joko motivoi minua tai sitten ei. Epäkiinnostavissa asioissa minun on äärettömän vaikeaa ylläpitää tarkkaavaisuutta ja minua uuvuttaa jo kun ajattelenkin tulevan epäkiinnostavan tehtävän tekemistä.
Koulussa mielenkiintoisia asioita oli kovin vähän, joten kävin kouluni hieman luovemmalla tavalla.
Eli sinun kohdallasi ei ole kyse valinnaisesta ja siten älykkäästä lintsaamisesta, vaan synnynnäisen häiriön aiheuttamasta pakonomaisesta lintsaamisesta. Lintsaamisessasi ei ole älyä mukana, koska et voi asialle mitään. Sinä lintsaat, koska et muuhun riitä. Nimität lintsaamistasi älykkääksi, koska keksit ”kujeilevia” selityksiä, mutta koska kaikki näkevät niistä läpi, ei selityksissäi ole älykkyyttä edes nimeksi. Ei pakkotoimintoa nimitetä älyksi.
No eikös se ole jo ihan älykästä toimintaa olla tuhlaamatta aikaa sellaisien asioiden opettelemiseen, joiden tietää olevan itselleen turhia?
Esimerkiksi yläasteen matematiikan tunneilla oli todella paljon sellaisia oppeja, joiden tiesin jo silloin olevan sellaisia, joita en tule elämässäni tarvitsemaan. Ei minua ainakaan motivoi tuhlata aikaa ja energiaa turhiin asioihin.
Ap
Tämä on loistava esimerkki perustelusta, jolla yritetään valkopestä omaa toimintaa. Nämä samat ihmiset perustelevat huonoja kouluarvosanoja sillä, että opiskelu on ollut ihan turhaa ja kyllä he sitten töissä tekevät hommansa hyvin. Mutta yleensä tuo asenne vaan siirtyy sinnekin. Eli jos mun työ on koululaisena opiskella tunneilla opetetut asiat, niin se on silloin mulle annettu tehtävä. Jos olen töissä ja mulle määrätään tehtävä x. Voinko silloin päättää itse, että onko sen työn tekemisestä hyötyä? Jos tiedän ettei siitä ole mitään hyötyä, niin voinko jättää sen tekemättä? Moni koulussa ja töissä lintsaava jättää tekemättä ap:n kaltaisilla perusteilla. Sen lisäksi on meitä, jotka ovat pärjänneet koulussa ja töissä.
No sinä olet sinä teet kuten teet. Tiesin myös pakkoruotsitunneilla, etten tule koskaan käyttämään luokkahuoneen ulkopuolella sanaakaan ruotsia, joten mikä ihme minua olisi motivoinut tuhlaamaan aikaani itselleni täysin turhan kielen ymmärtämiseen?
Sinä se varsinainen oraakkeli olet kun koko loppuelämäsi osaat ennustaa jo yläkoulussa. Minusta näistä sinun jutuista voi ihan suosiolla jättää sanan älykäs pois.
Kyllä minä kunnianhimottomana add-ihmisenä tiesin jo varhain, että koulussa suurin osa opeista on sellaisia, joita en tule elämässäni tarvitsemaan ja vaikka joskus tarvitsisinkin, niin ainahan voin opetella sen tarpeen vaatiessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun poika joku aika sitten ihmetteli sitä miten paljon vaivaa ollaan valmiita näkemään lintsaamisen ja lusmuilun kanssa. Sen sijaan että opeteltaisiin kymmenen jotain kemian helppoa lyhennettä nähdään ensin lunttaamisen vaiva ja sitten kun jäädään kiinni istutaan reksin ja vanhempien kanssa jossain kehityskeskustelussa. Varsin hyvä panos-tuotossuhde.
Minulla on add ja tuollainen olisi minulle ainakin ihan normaalia, että epäkiinnostavan asian tekemisen välttämiseksi vaikka esitetään sairasta tai mitä ikinä mieleen juolahtaakaan.
Kiinnostavampaa on keksiä keinoja välttyä epäkiinnostavien asioiden tekemiseltä. Kävin kouluni tekemällä ehkä 10% kotitehtävistä ja jokaisessa opiskelulaitoksessa on poissaolot niin sanotusti vingutettu tappiin. Ai niitä tuhansien selittelyiden v*tun ihania koulupäiviä.
Ja oli myös hauskaa esimerkiksi lintsata keskellä koulupäivää pari tuntia ja sitten laittaa poissaolovihkoon selitykseksi provoilevasti vatsatauti. Ja hauskuus vasta alkoi siinä vaiheessa, kun piti keksiä selitys keskellä päivää vaivanneelle vatsataudille. Kujeileva hymy naamalla siinä sitten vaan pysyttiin lujasti harvojen sanojen ("no kun oli vaan") takana, eikä ope oikein voinut mitään selvälle provolle.
Ap
No se on tietty eri asia jos valehtelu ja selitysten keksiminen ja reksin kanssa vänkääminen on rakas harratus ja parasta mitä ihminen voi ajallaan tehdä. Mun poika on eri mieltä, hän opettelee muutamassa minuuttissa ne lyhenteet ja tekee sitten jotain mikä on hänestä oikeasti hauskaa.
Katsos kun tämä synnynnäinen tarkkaavaisuushäiriöni vuoksi tehtävä joko motivoi minua tai sitten ei. Epäkiinnostavissa asioissa minun on äärettömän vaikeaa ylläpitää tarkkaavaisuutta ja minua uuvuttaa jo kun ajattelenkin tulevan epäkiinnostavan tehtävän tekemistä.
Koulussa mielenkiintoisia asioita oli kovin vähän, joten kävin kouluni hieman luovemmalla tavalla.
Eli sinun kohdallasi ei ole kyse valinnaisesta ja siten älykkäästä lintsaamisesta, vaan synnynnäisen häiriön aiheuttamasta pakonomaisesta lintsaamisesta. Lintsaamisessasi ei ole älyä mukana, koska et voi asialle mitään. Sinä lintsaat, koska et muuhun riitä. Nimität lintsaamistasi älykkääksi, koska keksit ”kujeilevia” selityksiä, mutta koska kaikki näkevät niistä läpi, ei selityksissäi ole älykkyyttä edes nimeksi. Ei pakkotoimintoa nimitetä älyksi.
No eikös se ole jo ihan älykästä toimintaa olla tuhlaamatta aikaa sellaisien asioiden opettelemiseen, joiden tietää olevan itselleen turhia?
Esimerkiksi yläasteen matematiikan tunneilla oli todella paljon sellaisia oppeja, joiden tiesin jo silloin olevan sellaisia, joita en tule elämässäni tarvitsemaan. Ei minua ainakaan motivoi tuhlata aikaa ja energiaa turhiin asioihin.
Ap
Tämä on loistava esimerkki perustelusta, jolla yritetään valkopestä omaa toimintaa. Nämä samat ihmiset perustelevat huonoja kouluarvosanoja sillä, että opiskelu on ollut ihan turhaa ja kyllä he sitten töissä tekevät hommansa hyvin. Mutta yleensä tuo asenne vaan siirtyy sinnekin. Eli jos mun työ on koululaisena opiskella tunneilla opetetut asiat, niin se on silloin mulle annettu tehtävä. Jos olen töissä ja mulle määrätään tehtävä x. Voinko silloin päättää itse, että onko sen työn tekemisestä hyötyä? Jos tiedän ettei siitä ole mitään hyötyä, niin voinko jättää sen tekemättä? Moni koulussa ja töissä lintsaava jättää tekemättä ap:n kaltaisilla perusteilla. Sen lisäksi on meitä, jotka ovat pärjänneet koulussa ja töissä.
No sinä olet sinä teet kuten teet. Tiesin myös pakkoruotsitunneilla, etten tule koskaan käyttämään luokkahuoneen ulkopuolella sanaakaan ruotsia, joten mikä ihme minua olisi motivoinut tuhlaamaan aikaani itselleni täysin turhan kielen ymmärtämiseen?
Sinä se varsinainen oraakkeli olet kun koko loppuelämäsi osaat ennustaa jo yläkoulussa. Minusta näistä sinun jutuista voi ihan suosiolla jättää sanan älykäs pois.
Kyllä minä kunnianhimottomana add-ihmisenä tiesin jo varhain, että koulussa suurin osa opeista on sellaisia, joita en tule elämässäni tarvitsemaan ja vaikka joskus tarvitsisinkin, niin ainahan voin opetella sen tarpeen vaatiessa.
Sama fiilis. Kaikki asiat olisi voinut opettaa puolessa ajassa. Koko ajan jotain turhaa öyhötystä, välillä odotettiin 15 min. kun opettaja kävi välinevarastossa tai kopioimassa jotain, ojensi häirikköjä yms.
Myöhemmin olen tajunnut, että peruskoulun ja lukion tärkein tehtävä on sosiaalinen kasvatus, kasvattaa kelpo kansalaisia työelämään. Ei niinkään mikään yksittäinen oppi tai arvosanat ole tärkeitä. Mulla tuo asia meni vähän ohi. Sain ihan hyvät arvosanat, mutta muuten viihdyin koulussa mahdollisimman vähän, jos ollenkaan.
Just sen takia, että peruskoulu meni mulla alta riman, kannustan omia lapsia tekemään kaiken toisinpäin. Todellakin pois suorittamisesta ja panostaa enemmän kaikkeen epäolennaiseen koulussa tapahtuvaan sosiaaliseen toimintaan,
Vierailija kirjoitti:
Just sen takia, että peruskoulu meni mulla alta riman, kannustan omia lapsia tekemään kaiken toisinpäin. Todellakin pois suorittamisesta ja panostaa enemmän kaikkeen epäolennaiseen koulussa tapahtuvaan sosiaaliseen toimintaan,
Näinhän se on, että kaikista mielenkiintoisimmat ja opettavaisimmat asiat tapahtuu kouluelämän ulkopuolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun poika joku aika sitten ihmetteli sitä miten paljon vaivaa ollaan valmiita näkemään lintsaamisen ja lusmuilun kanssa. Sen sijaan että opeteltaisiin kymmenen jotain kemian helppoa lyhennettä nähdään ensin lunttaamisen vaiva ja sitten kun jäädään kiinni istutaan reksin ja vanhempien kanssa jossain kehityskeskustelussa. Varsin hyvä panos-tuotossuhde.
Minulla on add ja tuollainen olisi minulle ainakin ihan normaalia, että epäkiinnostavan asian tekemisen välttämiseksi vaikka esitetään sairasta tai mitä ikinä mieleen juolahtaakaan.
Kiinnostavampaa on keksiä keinoja välttyä epäkiinnostavien asioiden tekemiseltä. Kävin kouluni tekemällä ehkä 10% kotitehtävistä ja jokaisessa opiskelulaitoksessa on poissaolot niin sanotusti vingutettu tappiin. Ai niitä tuhansien selittelyiden v*tun ihania koulupäiviä.
Ja oli myös hauskaa esimerkiksi lintsata keskellä koulupäivää pari tuntia ja sitten laittaa poissaolovihkoon selitykseksi provoilevasti vatsatauti. Ja hauskuus vasta alkoi siinä vaiheessa, kun piti keksiä selitys keskellä päivää vaivanneelle vatsataudille. Kujeileva hymy naamalla siinä sitten vaan pysyttiin lujasti harvojen sanojen ("no kun oli vaan") takana, eikä ope oikein voinut mitään selvälle provolle.
Ap
No se on tietty eri asia jos valehtelu ja selitysten keksiminen ja reksin kanssa vänkääminen on rakas harratus ja parasta mitä ihminen voi ajallaan tehdä. Mun poika on eri mieltä, hän opettelee muutamassa minuuttissa ne lyhenteet ja tekee sitten jotain mikä on hänestä oikeasti hauskaa.
Katsos kun tämä synnynnäinen tarkkaavaisuushäiriöni vuoksi tehtävä joko motivoi minua tai sitten ei. Epäkiinnostavissa asioissa minun on äärettömän vaikeaa ylläpitää tarkkaavaisuutta ja minua uuvuttaa jo kun ajattelenkin tulevan epäkiinnostavan tehtävän tekemistä.
Koulussa mielenkiintoisia asioita oli kovin vähän, joten kävin kouluni hieman luovemmalla tavalla.
Eli sinun kohdallasi ei ole kyse valinnaisesta ja siten älykkäästä lintsaamisesta, vaan synnynnäisen häiriön aiheuttamasta pakonomaisesta lintsaamisesta. Lintsaamisessasi ei ole älyä mukana, koska et voi asialle mitään. Sinä lintsaat, koska et muuhun riitä. Nimität lintsaamistasi älykkääksi, koska keksit ”kujeilevia” selityksiä, mutta koska kaikki näkevät niistä läpi, ei selityksissäi ole älykkyyttä edes nimeksi. Ei pakkotoimintoa nimitetä älyksi.
No eikös se ole jo ihan älykästä toimintaa olla tuhlaamatta aikaa sellaisien asioiden opettelemiseen, joiden tietää olevan itselleen turhia?
Esimerkiksi yläasteen matematiikan tunneilla oli todella paljon sellaisia oppeja, joiden tiesin jo silloin olevan sellaisia, joita en tule elämässäni tarvitsemaan. Ei minua ainakaan motivoi tuhlata aikaa ja energiaa turhiin asioihin.
Ap
Tämä on loistava esimerkki perustelusta, jolla yritetään valkopestä omaa toimintaa. Nämä samat ihmiset perustelevat huonoja kouluarvosanoja sillä, että opiskelu on ollut ihan turhaa ja kyllä he sitten töissä tekevät hommansa hyvin. Mutta yleensä tuo asenne vaan siirtyy sinnekin. Eli jos mun työ on koululaisena opiskella tunneilla opetetut asiat, niin se on silloin mulle annettu tehtävä. Jos olen töissä ja mulle määrätään tehtävä x. Voinko silloin päättää itse, että onko sen työn tekemisestä hyötyä? Jos tiedän ettei siitä ole mitään hyötyä, niin voinko jättää sen tekemättä? Moni koulussa ja töissä lintsaava jättää tekemättä ap:n kaltaisilla perusteilla. Sen lisäksi on meitä, jotka ovat pärjänneet koulussa ja töissä.
No sinä olet sinä teet kuten teet. Tiesin myös pakkoruotsitunneilla, etten tule koskaan käyttämään luokkahuoneen ulkopuolella sanaakaan ruotsia, joten mikä ihme minua olisi motivoinut tuhlaamaan aikaani itselleni täysin turhan kielen ymmärtämiseen?
Sinä se varsinainen oraakkeli olet kun koko loppuelämäsi osaat ennustaa jo yläkoulussa. Minusta näistä sinun jutuista voi ihan suosiolla jättää sanan älykäs pois.
Kyllä minä kunnianhimottomana add-ihmisenä tiesin jo varhain, että koulussa suurin osa opeista on sellaisia, joita en tule elämässäni tarvitsemaan ja vaikka joskus tarvitsisinkin, niin ainahan voin opetella sen tarpeen vaatiessa.
Tutulla oli vaikeuksia saada töitä kilpaillulla alalla ja hän pääsi kuin pääsikin töihin - ruotsinkieliselle alueelle. Aluksi juuri ja juuri selvisi kouluruotsilla, nykyään jo alkaa puheen nuotista kuulua että ruotsinkieli on töissä pääasiallinen kommunikointikieli. Nykyään hän on jo esimiestehtävissä. Mitenkähän olisi käynyt jos olisi jo seisakalla koulussa päättänyt ettei tule ikinä tarvitsemaan ruotsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun poika joku aika sitten ihmetteli sitä miten paljon vaivaa ollaan valmiita näkemään lintsaamisen ja lusmuilun kanssa. Sen sijaan että opeteltaisiin kymmenen jotain kemian helppoa lyhennettä nähdään ensin lunttaamisen vaiva ja sitten kun jäädään kiinni istutaan reksin ja vanhempien kanssa jossain kehityskeskustelussa. Varsin hyvä panos-tuotossuhde.
Minulla on add ja tuollainen olisi minulle ainakin ihan normaalia, että epäkiinnostavan asian tekemisen välttämiseksi vaikka esitetään sairasta tai mitä ikinä mieleen juolahtaakaan.
Kiinnostavampaa on keksiä keinoja välttyä epäkiinnostavien asioiden tekemiseltä. Kävin kouluni tekemällä ehkä 10% kotitehtävistä ja jokaisessa opiskelulaitoksessa on poissaolot niin sanotusti vingutettu tappiin. Ai niitä tuhansien selittelyiden v*tun ihania koulupäiviä.
Ja oli myös hauskaa esimerkiksi lintsata keskellä koulupäivää pari tuntia ja sitten laittaa poissaolovihkoon selitykseksi provoilevasti vatsatauti. Ja hauskuus vasta alkoi siinä vaiheessa, kun piti keksiä selitys keskellä päivää vaivanneelle vatsataudille. Kujeileva hymy naamalla siinä sitten vaan pysyttiin lujasti harvojen sanojen ("no kun oli vaan") takana, eikä ope oikein voinut mitään selvälle provolle.
Ap
No se on tietty eri asia jos valehtelu ja selitysten keksiminen ja reksin kanssa vänkääminen on rakas harratus ja parasta mitä ihminen voi ajallaan tehdä. Mun poika on eri mieltä, hän opettelee muutamassa minuuttissa ne lyhenteet ja tekee sitten jotain mikä on hänestä oikeasti hauskaa.
Katsos kun tämä synnynnäinen tarkkaavaisuushäiriöni vuoksi tehtävä joko motivoi minua tai sitten ei. Epäkiinnostavissa asioissa minun on äärettömän vaikeaa ylläpitää tarkkaavaisuutta ja minua uuvuttaa jo kun ajattelenkin tulevan epäkiinnostavan tehtävän tekemistä.
Koulussa mielenkiintoisia asioita oli kovin vähän, joten kävin kouluni hieman luovemmalla tavalla.
Eli sinun kohdallasi ei ole kyse valinnaisesta ja siten älykkäästä lintsaamisesta, vaan synnynnäisen häiriön aiheuttamasta pakonomaisesta lintsaamisesta. Lintsaamisessasi ei ole älyä mukana, koska et voi asialle mitään. Sinä lintsaat, koska et muuhun riitä. Nimität lintsaamistasi älykkääksi, koska keksit ”kujeilevia” selityksiä, mutta koska kaikki näkevät niistä läpi, ei selityksissäi ole älykkyyttä edes nimeksi. Ei pakkotoimintoa nimitetä älyksi.
No eikös se ole jo ihan älykästä toimintaa olla tuhlaamatta aikaa sellaisien asioiden opettelemiseen, joiden tietää olevan itselleen turhia?
Esimerkiksi yläasteen matematiikan tunneilla oli todella paljon sellaisia oppeja, joiden tiesin jo silloin olevan sellaisia, joita en tule elämässäni tarvitsemaan. Ei minua ainakaan motivoi tuhlata aikaa ja energiaa turhiin asioihin.
Ap
Tämä on loistava esimerkki perustelusta, jolla yritetään valkopestä omaa toimintaa. Nämä samat ihmiset perustelevat huonoja kouluarvosanoja sillä, että opiskelu on ollut ihan turhaa ja kyllä he sitten töissä tekevät hommansa hyvin. Mutta yleensä tuo asenne vaan siirtyy sinnekin. Eli jos mun työ on koululaisena opiskella tunneilla opetetut asiat, niin se on silloin mulle annettu tehtävä. Jos olen töissä ja mulle määrätään tehtävä x. Voinko silloin päättää itse, että onko sen työn tekemisestä hyötyä? Jos tiedän ettei siitä ole mitään hyötyä, niin voinko jättää sen tekemättä? Moni koulussa ja töissä lintsaava jättää tekemättä ap:n kaltaisilla perusteilla. Sen lisäksi on meitä, jotka ovat pärjänneet koulussa ja töissä.
No sinä olet sinä teet kuten teet. Tiesin myös pakkoruotsitunneilla, etten tule koskaan käyttämään luokkahuoneen ulkopuolella sanaakaan ruotsia, joten mikä ihme minua olisi motivoinut tuhlaamaan aikaani itselleni täysin turhan kielen ymmärtämiseen?
Sinä se varsinainen oraakkeli olet kun koko loppuelämäsi osaat ennustaa jo yläkoulussa. Minusta näistä sinun jutuista voi ihan suosiolla jättää sanan älykäs pois.
Kyllä minä kunnianhimottomana add-ihmisenä tiesin jo varhain, että koulussa suurin osa opeista on sellaisia, joita en tule elämässäni tarvitsemaan ja vaikka joskus tarvitsisinkin, niin ainahan voin opetella sen tarpeen vaatiessa.
Tutulla oli vaikeuksia saada töitä kilpaillulla alalla ja hän pääsi kuin pääsikin töihin - ruotsinkieliselle alueelle. Aluksi juuri ja juuri selvisi kouluruotsilla, nykyään jo alkaa puheen nuotista kuulua että ruotsinkieli on töissä pääasiallinen kommunikointikieli. Nykyään hän on jo esimiestehtävissä. Mitenkähän olisi käynyt jos olisi jo seisakalla koulussa päättänyt ettei tule ikinä tarvitsemaan ruotsia.
No, minä tein jo heti ensimmäisen ruotsintunnin jälkeen päätöksen, että tätä bullsh1ttiä en opettele pakkoa enempää, saati käytä. Ei olisi tullut mieleenkään elää siten, että altistuisin pakolle puhua ruotsia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tämä yhden toisen ketjun "keppostelija"?
Minkä toisen ketjun?
Alue: Aihe vapaa
Käsitätkö tahallasi väärin? En nimittäin ole dissannut yhtään ketään.