Lue keskustelun säännöt.
Kuinka vanhoina aloititte älykkäästi lintsaamisen?
23.11.2018 |
Tapahtuiko tämä kenties koulussa vai työelämässä? Minä muistan kirkkaasti, kun manipuloin kuumemittaria useita kertoja pöytälampun lämmöllä käydessäni ensimmäistä kouluvuottani vuonna 1991.
Sen jälkeen opettajille keksittiinkin läpi koulutushistorian mitä nerokkaimpia ja mitä idioottimaisempia selityksia poissaoloille, tekemättömille tehtäville, myöhästymisille jne.
Kommentit (69)
Mun poika joku aika sitten ihmetteli sitä miten paljon vaivaa ollaan valmiita näkemään lintsaamisen ja lusmuilun kanssa. Sen sijaan että opeteltaisiin kymmenen jotain kemian helppoa lyhennettä nähdään ensin lunttaamisen vaiva ja sitten kun jäädään kiinni istutaan reksin ja vanhempien kanssa jossain kehityskeskustelussa. Varsin hyvä panos-tuotossuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyhmä olen ollut koska vasta nytten 50 v.yritän ainakin.Aikaisemmin tärkeänä nipottanut menemään.Nyt vanhemmiten ymmärtänyt että eihän tässä mikään tärkeä peluri koskaan ollutkaan. Olen aina yrittänyt antaa työn puhua mutta tajunnut että ei sitä tällälailla kissan häntää nosteta.
Olin noin 30v kun en aikuisopiskelijana mennyt jollekin luennolla yliopistossa (koulumainen ala yliopistossakin opiskeltaessa). Miten lukiossa sai olla luvatta poissa?
Jotkut yrittävät aina juuri siitä mistä aita on matalin. He eivät juuri mitään saa elämässään aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyhmä olen ollut koska vasta nytten 50 v.yritän ainakin.Aikaisemmin tärkeänä nipottanut menemään.Nyt vanhemmiten ymmärtänyt että eihän tässä mikään tärkeä peluri koskaan ollutkaan. Olen aina yrittänyt antaa työn puhua mutta tajunnut että ei sitä tällälailla kissan häntää nosteta.
Siis yritän pikkuhiljaa päästä helpommalla töissäni. Aina ollut semmonen rasittava pätijä.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut yrittävät aina juuri siitä mistä aita on matalin. He eivät juuri mitään saa elämässään aikaan.
Kaikki eivät myöskään ole rasisteja, jotka eivät hyväksy erilaisiä elämänarvoja- ja valintoja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut yrittävät aina juuri siitä mistä aita on matalin. He eivät juuri mitään saa elämässään aikaan.
Itse väittäisin, että juuri älykäslintsaaminen on oleellista menestymiseen. Töitä pitää tehdä, mutta asioita pitää priorisoida.
Peruskoulussa ja lukiossa kuitenkin helpoimmalla pääsee, kun on paikalla ja tekee hommat silloin kun ne on ajankohtaisia. Myöhemmin - esim. yliopistovaiheessa kun on samalla työelämässä ei yksikertaisesti repeä kaikkeen. Silloin kannattaa jo pohtia vähän, mistä kohti on järkevää oikaista.
Ap:n tapauksessa kiinnostaisi tietää, mitä hänelle nyt kuuluu. Jos elämän muisettavia tähtihetkiä on lintsaaminen lähes 30 vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Mun poika joku aika sitten ihmetteli sitä miten paljon vaivaa ollaan valmiita näkemään lintsaamisen ja lusmuilun kanssa. Sen sijaan että opeteltaisiin kymmenen jotain kemian helppoa lyhennettä nähdään ensin lunttaamisen vaiva ja sitten kun jäädään kiinni istutaan reksin ja vanhempien kanssa jossain kehityskeskustelussa. Varsin hyvä panos-tuotossuhde.
Minulla on add ja tuollainen olisi minulle ainakin ihan normaalia, että epäkiinnostavan asian tekemisen välttämiseksi vaikka esitetään sairasta tai mitä ikinä mieleen juolahtaakaan.
Kiinnostavampaa on keksiä keinoja välttyä epäkiinnostavien asioiden tekemiseltä. Kävin kouluni tekemällä ehkä 10% kotitehtävistä ja jokaisessa opiskelulaitoksessa on poissaolot niin sanotusti vingutettu tappiin. Ai niitä tuhansien selittelyiden v*tun ihania koulupäiviä.
Ja oli myös hauskaa esimerkiksi lintsata keskellä koulupäivää pari tuntia ja sitten laittaa poissaolovihkoon selitykseksi provoilevasti vatsatauti. Ja hauskuus vasta alkoi siinä vaiheessa, kun piti keksiä selitys keskellä päivää vaivanneelle vatsataudille. Kujeileva hymy naamalla siinä sitten vaan pysyttiin lujasti harvojen sanojen ("no kun oli vaan") takana, eikä ope oikein voinut mitään selvälle provolle.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut yrittävät aina juuri siitä mistä aita on matalin. He eivät juuri mitään saa elämässään aikaan.
Itse väittäisin, että juuri älykäslintsaaminen on oleellista menestymiseen. Töitä pitää tehdä, mutta asioita pitää priorisoida.
Peruskoulussa ja lukiossa kuitenkin helpoimmalla pääsee, kun on paikalla ja tekee hommat silloin kun ne on ajankohtaisia. Myöhemmin - esim. yliopistovaiheessa kun on samalla työelämässä ei yksikertaisesti repeä kaikkeen. Silloin kannattaa jo pohtia vähän, mistä kohti on järkevää oikaista.
Ap:n tapauksessa kiinnostaisi tietää, mitä hänelle nyt kuuluu. Jos elämän muisettavia tähtihetkiä on lintsaaminen lähes 30 vuotta sitten.
No ihan hyvin menee henkilöksi, joka on alisuorittanut tarkkaavaisuushäiriön vuoksi koko elämänsä. Money & mammona ei minua ihan normi tavalla nappaa, joten olen aika helposti järjestettävissä onnelliseen olotilaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun poika joku aika sitten ihmetteli sitä miten paljon vaivaa ollaan valmiita näkemään lintsaamisen ja lusmuilun kanssa. Sen sijaan että opeteltaisiin kymmenen jotain kemian helppoa lyhennettä nähdään ensin lunttaamisen vaiva ja sitten kun jäädään kiinni istutaan reksin ja vanhempien kanssa jossain kehityskeskustelussa. Varsin hyvä panos-tuotossuhde.
Minulla on add ja tuollainen olisi minulle ainakin ihan normaalia, että epäkiinnostavan asian tekemisen välttämiseksi vaikka esitetään sairasta tai mitä ikinä mieleen juolahtaakaan.
Kiinnostavampaa on keksiä keinoja välttyä epäkiinnostavien asioiden tekemiseltä. Kävin kouluni tekemällä ehkä 10% kotitehtävistä ja jokaisessa opiskelulaitoksessa on poissaolot niin sanotusti vingutettu tappiin. Ai niitä tuhansien selittelyiden v*tun ihania koulupäiviä.
Ja oli myös hauskaa esimerkiksi lintsata keskellä koulupäivää pari tuntia ja sitten laittaa poissaolovihkoon selitykseksi provoilevasti vatsatauti. Ja hauskuus vasta alkoi siinä vaiheessa, kun piti keksiä selitys keskellä päivää vaivanneelle vatsataudille. Kujeileva hymy naamalla siinä sitten vaan pysyttiin lujasti harvojen sanojen ("no kun oli vaan") takana, eikä ope oikein voinut mitään selvälle provolle.
Ap
No se on tietty eri asia jos valehtelu ja selitysten keksiminen ja reksin kanssa vänkääminen on rakas harratus ja parasta mitä ihminen voi ajallaan tehdä. Mun poika on eri mieltä, hän opettelee muutamassa minuuttissa ne lyhenteet ja tekee sitten jotain mikä on hänestä oikeasti hauskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut yrittävät aina juuri siitä mistä aita on matalin. He eivät juuri mitään saa elämässään aikaan.
Itse väittäisin, että juuri älykäslintsaaminen on oleellista menestymiseen. Töitä pitää tehdä, mutta asioita pitää priorisoida.
Peruskoulussa ja lukiossa kuitenkin helpoimmalla pääsee, kun on paikalla ja tekee hommat silloin kun ne on ajankohtaisia. Myöhemmin - esim. yliopistovaiheessa kun on samalla työelämässä ei yksikertaisesti repeä kaikkeen. Silloin kannattaa jo pohtia vähän, mistä kohti on järkevää oikaista.
Ap:n tapauksessa kiinnostaisi tietää, mitä hänelle nyt kuuluu. Jos elämän muisettavia tähtihetkiä on lintsaaminen lähes 30 vuotta sitten.
No ihan hyvin menee henkilöksi, joka on alisuorittanut tarkkaavaisuushäiriön vuoksi koko elämänsä. Money & mammona ei minua ihan normi tavalla nappaa, joten olen aika helposti järjestettävissä onnelliseen olotilaan.
Eli ihan paskasti on mennyt.
Mä aloitin sen silloin kun tajusin elämäntaarkoutuksen: pihalla on vapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut yrittävät aina juuri siitä mistä aita on matalin. He eivät juuri mitään saa elämässään aikaan.
Kaikki eivät myöskään ole rasisteja, jotka eivät hyväksy erilaisiä elämänarvoja- ja valintoja
Joo, ja kaikki eivät ole leipureita eivätkä leivo korvapuusteja? Typerä pointtisi on siis mikä?
Vierailija kirjoitti:
Mun poika joku aika sitten ihmetteli sitä miten paljon vaivaa ollaan valmiita näkemään lintsaamisen ja lusmuilun kanssa. Sen sijaan että opeteltaisiin kymmenen jotain kemian helppoa lyhennettä nähdään ensin lunttaamisen vaiva ja sitten kun jäädään kiinni istutaan reksin ja vanhempien kanssa jossain kehityskeskustelussa. Varsin hyvä panos-tuotossuhde.
Poikasi onkin nolo nörtti.
Ahkerimmat ja tunnollisimmat eivät koskaan ole niitä, jotka pärjäävät parhaiten tässä maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Mä aloitin sen silloin kun tajusin elämäntaarkoutuksen: pihalla on vapaus.
Pihallla mutta ei kuutamolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun poika joku aika sitten ihmetteli sitä miten paljon vaivaa ollaan valmiita näkemään lintsaamisen ja lusmuilun kanssa. Sen sijaan että opeteltaisiin kymmenen jotain kemian helppoa lyhennettä nähdään ensin lunttaamisen vaiva ja sitten kun jäädään kiinni istutaan reksin ja vanhempien kanssa jossain kehityskeskustelussa. Varsin hyvä panos-tuotossuhde.
Minulla on add ja tuollainen olisi minulle ainakin ihan normaalia, että epäkiinnostavan asian tekemisen välttämiseksi vaikka esitetään sairasta tai mitä ikinä mieleen juolahtaakaan.
Kiinnostavampaa on keksiä keinoja välttyä epäkiinnostavien asioiden tekemiseltä. Kävin kouluni tekemällä ehkä 10% kotitehtävistä ja jokaisessa opiskelulaitoksessa on poissaolot niin sanotusti vingutettu tappiin. Ai niitä tuhansien selittelyiden v*tun ihania koulupäiviä.
Ja oli myös hauskaa esimerkiksi lintsata keskellä koulupäivää pari tuntia ja sitten laittaa poissaolovihkoon selitykseksi provoilevasti vatsatauti. Ja hauskuus vasta alkoi siinä vaiheessa, kun piti keksiä selitys keskellä päivää vaivanneelle vatsataudille. Kujeileva hymy naamalla siinä sitten vaan pysyttiin lujasti harvojen sanojen ("no kun oli vaan") takana, eikä ope oikein voinut mitään selvälle provolle.
Ap
Tässä on muuten kätevästi luettavissa normivittupään käsitys itsestään. Hän pitää itseään kujeilevan nokkelana. Jokainen hänen kanssaan tekemisissä oleva näkee rasittavan pellen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun poika joku aika sitten ihmetteli sitä miten paljon vaivaa ollaan valmiita näkemään lintsaamisen ja lusmuilun kanssa. Sen sijaan että opeteltaisiin kymmenen jotain kemian helppoa lyhennettä nähdään ensin lunttaamisen vaiva ja sitten kun jäädään kiinni istutaan reksin ja vanhempien kanssa jossain kehityskeskustelussa. Varsin hyvä panos-tuotossuhde.
Minulla on add ja tuollainen olisi minulle ainakin ihan normaalia, että epäkiinnostavan asian tekemisen välttämiseksi vaikka esitetään sairasta tai mitä ikinä mieleen juolahtaakaan.
Kiinnostavampaa on keksiä keinoja välttyä epäkiinnostavien asioiden tekemiseltä. Kävin kouluni tekemällä ehkä 10% kotitehtävistä ja jokaisessa opiskelulaitoksessa on poissaolot niin sanotusti vingutettu tappiin. Ai niitä tuhansien selittelyiden v*tun ihania koulupäiviä.
Ja oli myös hauskaa esimerkiksi lintsata keskellä koulupäivää pari tuntia ja sitten laittaa poissaolovihkoon selitykseksi provoilevasti vatsatauti. Ja hauskuus vasta alkoi siinä vaiheessa, kun piti keksiä selitys keskellä päivää vaivanneelle vatsataudille. Kujeileva hymy naamalla siinä sitten vaan pysyttiin lujasti harvojen sanojen ("no kun oli vaan") takana, eikä ope oikein voinut mitään selvälle provolle.
Ap
No se on tietty eri asia jos valehtelu ja selitysten keksiminen ja reksin kanssa vänkääminen on rakas harratus ja parasta mitä ihminen voi ajallaan tehdä. Mun poika on eri mieltä, hän opettelee muutamassa minuuttissa ne lyhenteet ja tekee sitten jotain mikä on hänestä oikeasti hauskaa.
Katsos kun tämä synnynnäinen tarkkaavaisuushäiriöni vuoksi tehtävä joko motivoi minua tai sitten ei. Epäkiinnostavissa asioissa minun on äärettömän vaikeaa ylläpitää tarkkaavaisuutta ja minua uuvuttaa jo kun ajattelenkin tulevan epäkiinnostavan tehtävän tekemistä.
Koulussa mielenkiintoisia asioita oli kovin vähän, joten kävin kouluni hieman luovemmalla tavalla.
Lukiossa ei ollut niin justiinsa tunneilla läsnäolo. Työelämässä en ole moista toimintaa harrastanut enkä aio jatkossakaan harrastaa.