Hyväksytkö sen, että puolisollasi on kavereina exiä ja vanhoja säätöjä?

Itse en hyväksyisi, sillä he tuntisivat toisensa jo "liian hyvin" ja sopivan paikan tullen liha on heikko(A).

Ja varsinkin jos pettämistä on ollut jo edellisissä suhteissa niin miksi sitä ei nyt olisi?

Todella harvaan voi ihan oikeasti täysin luottaa, tämä on todistettu jo niin moneen kertaan puolin ja toisin.

Onnekas on se joka on saanut hyvän ja luotettavan kumppanin, toivottavasti osaa arvostaa sitä.

Tapailin kauan sitten miestä, joka oli erittäin läheinen eksänsä kanssa. Kävi tämän luona yökylässä, saunoivat kahdestaan ja uivat yhdessä ilman rihman kiertämää. Ymmärrän ystävyyden, mutta tuota pidin hieman erikoisena kyllä jo. Niinpä en mennyt hänen kanssaan vakavaan suhteeseen, vaan lähdimme eri suuntiin.

Vierailija kirjoitti:

En. Ei olla kumpikaan yhteydessä exiimme. Eipä kyllä kiinnostaisikaan olla. Exät exinä ja ystävät ystävinä. Ei varmaan tarvitse mainita, ettei meillä ole myöskään vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä.

Järjen ääni, ja olen samaa mieltä.

Molemmilla hyvät välit exiin ja kummallakin ystäviä myös vastakkaisesta sukupuolesta, en näe tässä mitään ongelmaa. Ollaan aikuisia ihmisiä. Luotetaan toisiimme.

Kukaan ei ole ottanut esiin tilannetta, jossa toisen tunteet ovat kaverillesia, mutta toisella vielä tunteita tai toivoo yhteenpaluuta. Ei se ole selviö, että molemmat ovat erotessaa tai eron jälkeen samalla viivalla.

Silloin pitää toista ikäänkuin löysässä hirressä kun pidetään yhteyttä ja ollaan ystäviä. Toinen luulee, että ollaan ystävyyspohjalla ja toinen muuta. Usein tai ainaki joskus myös se exä, jolla on tunteita miettii, että jospa saisi sillä läheisyydessä tai seksiltä vielä toisen takaisin. Tai ainakin haluaa lyödä kalikoita toisen uuteen suhteeseen. Kiusa se on pienikin kiusa. Tätäkään ei moni usko kuinka moni haluaa tehdä jäynää tai kiusaa uudelle, vaikka ehkä tietää, että toisen tunteet ovat loppuneet. Ja ehkä juuri ajattelee, että tilaisuus tekee varkaan kunhan on vain kärsivällinen. Elämä on raakaa, ei se ole ihan niin auvoista kuin monet tåällä kirjoittavat ja uskovat.

Uudelle kumppanille sanotaan ja itsekin uskotaan, että me vaan ollaan kavereita, mutta se toinen exä on ihan eri ajatuksissa.

Miehet varsinkin on joskus sokeita näkemään ystävyyden motiiveja jos toinen on muka mukana *kaverijutussa* mutta itsekseen hiljaa on eri mieltä ja miettii ihan muita ystävyystasoja.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole ottanut esiin tilannetta, jossa toisen tunteet ovat kaverillesia, mutta toisella vielä tunteita tai toivoo yhteenpaluuta. Ei se ole selviö, että molemmat ovat erotessaa tai eron jälkeen samalla viivalla.

Silloin pitää toista ikäänkuin löysässä hirressä kun pidetään yhteyttä ja ollaan ystäviä. Toinen luulee, että ollaan ystävyyspohjalla ja toinen muuta. Usein tai ainaki joskus myös se exä, jolla on tunteita miettii, että jospa saisi sillä läheisyydessä tai seksiltä vielä toisen takaisin. Tai ainakin haluaa lyödä kalikoita toisen uuteen suhteeseen. Kiusa se on pienikin kiusa. Tätäkään ei moni usko kuinka moni haluaa tehdä jäynää tai kiusaa uudelle, vaikka ehkä tietää, että toisen tunteet ovat loppuneet. Ja ehkä juuri ajattelee, että tilaisuus tekee varkaan kunhan on vain kärsivällinen. Elämä on raakaa, ei se ole ihan niin auvoista kuin monet tåällä kirjoittavat ja uskovat.

Uudelle kumppanille sanotaan ja itsekin uskotaan, että me vaan ollaan kavereita, mutta se toinen exä on ihan eri ajatuksissa.

Miehet varsinkin on joskus sokeita näkemään ystävyyden motiiveja jos toinen on muka mukana *kaverijutussa* mutta itsekseen hiljaa on eri mieltä ja miettii ihan muita ystävyystasoja.

Kyllä sen vaistoaa, jos on enemmän kuin vain kaverillisia tunteita. Tällaisessa tapauksessa en jatkaisi kaverisuhdetta, koska se ei olisi sitä toiselta osapuolelta. 

Te, jotka ette ole eksien kanssa tekemisissä, oletteko laittaneet välit poikki myös heidän sukulaisiin?

Veljeni ei ole eksänsä kanssa missään tekemisissä, mutta olen kuitenkin vielä ex-kälyn kanssa yhteyksissä ja ystäviä. Olisi kyllä harmittanut, jos olisi laittanut välit poikki avioeron takia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole ottanut esiin tilannetta, jossa toisen tunteet ovat kaverillesia, mutta toisella vielä tunteita tai toivoo yhteenpaluuta. Ei se ole selviö, että molemmat ovat erotessaa tai eron jälkeen samalla viivalla.

Silloin pitää toista ikäänkuin löysässä hirressä kun pidetään yhteyttä ja ollaan ystäviä. Toinen luulee, että ollaan ystävyyspohjalla ja toinen muuta. Usein tai ainaki joskus myös se exä, jolla on tunteita miettii, että jospa saisi sillä läheisyydessä tai seksiltä vielä toisen takaisin. Tai ainakin haluaa lyödä kalikoita toisen uuteen suhteeseen. Kiusa se on pienikin kiusa. Tätäkään ei moni usko kuinka moni haluaa tehdä jäynää tai kiusaa uudelle, vaikka ehkä tietää, että toisen tunteet ovat loppuneet. Ja ehkä juuri ajattelee, että tilaisuus tekee varkaan kunhan on vain kärsivällinen. Elämä on raakaa, ei se ole ihan niin auvoista kuin monet tåällä kirjoittavat ja uskovat.

Uudelle kumppanille sanotaan ja itsekin uskotaan, että me vaan ollaan kavereita, mutta se toinen exä on ihan eri ajatuksissa.

Miehet varsinkin on joskus sokeita näkemään ystävyyden motiiveja jos toinen on muka mukana *kaverijutussa* mutta itsekseen hiljaa on eri mieltä ja miettii ihan muita ystävyystasoja.

Kyllä sen vaistoaa, jos on enemmän kuin vain kaverillisia tunteita. Tällaisessa tapauksessa en jatkaisi kaverisuhdetta, koska se ei olisi sitä toiselta osapuolelta. 

Ei aina vaistoa. Itsellä on tuttavapiirissä eräs tapaus. Vanhempi nainen ihastui nuorempaan mieheen. Mies luuli (ainakin uskotteli), että ollaan vain hyviä ystäviä vaikka oli hänelläkin tunteita mielessä. Ikä vain mietitytti.

He kulkivat yhdessä miehen autolla, mies auttoi muutenkin ja nainen laittoi ruokaa ja viettivät aikaa yhdessä.

Mies alkoi seurustella *tosissaan* ja meni nopeasti naimisiin. Exä oli aivan surkea vaikka yritti näyttää muuta. Tämä mies aivan pokkana sitten pyysi tulla kylään ja esitteli uuden kumppaninsa (luuli siis että haluavat tutustua, eikä haittaa).

Edelleen exä näytti iloista naamaa vaikka tunnusti muille, että tuntui pahalta. Nyt mies edelleen auttaa ja pitää yhteyttä, tapailevat yksin kuin uudenkin kanssa.

Osin varmaan myös syllisyydestä, koska uskon, että nyt tajuaa toisen tunteet.

Entinen antaa sen tapahtua, koska ei halua, että yhteys katkeaa, kun edelleen tykkää miehestä. Parempi olla edelleen ystävä kuin vallan ilman miestä on sanonut. Se on pienempi paha kuitenkin, vaikka sattuu. Uusi nainen ei tiedä kuviosta mitään ja on ihan luulossa, ettei ole ollutkaan mitään muuta kuin kaverukset.

Tässä siis ollaan eri tasolla, toinen ei pysty irrottautumaan ja toinen ei raaski tai halua irrottaa. Hänellehän se sopii, ei häntä haittaa kahden naisen ihailu. Ja ainahan voi kevyesti kuitata, että ollaan vaan ystäviä.

Mutta ystävyys ei ole exälle välttämättä kuitenkaan mikään helppo asia, en tiedä olisiko kuitenkin jollaintapaa isompi välimatka parempi kuitenkin. Voi tietysti ollakin, että aikaa myöten yhteydenpito harvenee.

En voisi kieltääkään, mun bestis on alunperin yhdenyön juttu ja sittemmin sinkkuvuosien fwb.

Kyllä muutama ihan ok seurustelukumppani jäi aikoinaan siihen ettei niillä itsetunto kestänyt. Nykyisen kanssa oltu pian 19v kimpassa, tavannut tän kaverin kerran ja ei ole kiinnostunut tutustumaan enempää. Toivottaa mulle hauskaa iltaa kun lähden kaverin kanssa oluelle.

Kaikkien näiden "minä en anna kumppanini olla tekemisissä muiden naisten/miesten kanssa" pitäisi katsoa peiliin. Siellä peilissä on paljon mielenkiintoisempi ongelma kuin se kumppanin potentiaalinen pettäminen.

Minun ei tarvitse vahtia miestäni muiden naisten tai entisten tyttöystävien kanssa, koska minä ensinnäkin luotan häneen, ja toisekseen luotan ITSEENI: jos mies minua joskus pettää, tiedän että minä kyllä selviän siitäkin ihan hyvin. Minun ei ole pakko vangita ketään miestä omakseni, koska olen kokonainen, onnellinen ihminen ilman häntäkin.

Jos sinun pitää väkisin pitää kumppaneita parisuhteessa kanssasi, kannattaa miettiä että mikä sinussa on vikana.

Tämä keskustelu sattuu mun päähän. Näin elämää nähneenä en luota kehenkään muuhun kuin itseeni. Teini-ikäiset lapsenikin varmasti jättävät kertomatta jotain ja valehtelevat. Sellaisia ne lapset ovat. Myöskin puolisoni saattaa valehdella minulle, mutta mitäs sitten. Saa olla kaveria muiden naisten kanssa ja exien jos hölmöilee niin sitten hölmöilee, hoidan asian sitten niinkuin parhaaksi näen. Noista tuoppaa jäämään kiinni ja etukäteen en ajatellut murehtia. Jos ihminen haluaa pettää, hän tekee sen, vaikka kuinka vahtaisin häntä. En siis ole sinisilmäinen naivii nainen, vaan ihan realisti.

En hyväksy.

Minun eksällä oli tapana flirttailla toisille naisille minun silmien edessä. Voin kertoa, että ei tuntunut kivalta. Halusi myös pitää yhteyttä kaveriini. En tykännyt.

Yksi miehen existä on nykyään meidän kaveri. Aluksi muistan, että pelotti tavata tuo nainen ekaa kertaa, mutta kun sitten tavattiin ja päästiin juttuun, ei ollut enää pelkoja. :) Tultiin hyvin juttuun ja ollaan kavereita ihan ilman miestäkin.:)

Hyväksyn siis hänet ehdottomasti. Enkä nyt lähtisi siihen, etten hyväksyisi vaan juollain veto-oikeudella jotakuta. Mutta olen kahdesta exästä kuullut, joita en haluaisi enää kenenkään lähelle.:D Pari vähän sekopäisempää tapausta nuoruudesta. (Oikeasti, toinen oli huitonut veitsellä miestä ihan vaan, koska oli "vihainen". Ja tämä sama villiissa oli ollut hetken yhden meidän tutun kämppiksenä ja keksinyt silloinkin vaikka mitä tarinoita ja ollut vainoharhainen..)

Kaikilla meillä on exät. Jotkut on kivoja ja jää kavereiksi. Ja jotkut on perseestä.:D

Toki hyväksyisin, mutta ei olla kumpikaan hyvissä väleissä yhdenkään exämme kanssa. Mieheni ex-avopuoliso alkoholisoitui jo nuorena. Suhde päättyi, kun mieheni pakotti hänet hoitoon. Säälittävä mimmi, teki lapsen jonkun baarituttavan kanssa ja joi suunnilleen koko raskausajan. Sekä mieheni että minä halveksumme koko ihmistä. Miten joku voi juoda, kun odottaa elävää ihmistä sisällään?!

Minulla on exiä, joita en ole eron jälkeen kertaakaan tavannut. Miksi olisin? Esim. olin avoliitossa 18-22-vuotiaana miehen kanssa, joka paitsi petti minua, olikin bi. En voi nykypäivänäkään tajuta, miksei exäni tunnustanut olevansa sekä miehistä että naisista kiinnostunut. Jotenkin se epärehellisyys järisytti minun ihmiskuvaani niin radikaalisti, etten moneen vuoteen pystynyt seurustelemaan vakavasti. Ajattelin, että taas minulle valehdellaan tai vedätetään.

Minkään yhden illan tuttavuuksien tai lyhyiden seurustelusuhteiden jälkeen en jää kenenkään kaveriksi. En ole ikinä ymmärtänyt, miksi pitäisi. Tosin minulla näitä lyhyitä suhteita on ollut vain noin 10 kpl, joista puolet oli ikävuosina 16-18 ja puolet ikävuosina 22-24. Olen nykyisen mieheni kanssa ollut jo 12 vuotta, enkä pysty edes nimeltä muistamaan jotain teinivuosien poikakavereita. Yksi Pasi jäi pitkäksi aikaa kaveriksi, kun meillä on yhteisiä ystäviä härmässä (josta ei oltu kumpikaan kotoisin). Pasinkin kanssa viestittelyt loppui joskus vuonna 2010, koska en tunne oikeasti koko tyyppiä. En viitsi esittää ystävyyttä, jos sitä ei ole.

Tässä ei ole kyse jatkuvasta vahtimisesta vaan siitä, että joskus kannattaa pitää silmät auki ja liian sinisilmäinen ei pitäisi olla. Joskus vaisto tai merkit ovat ihan oikeita. Vaikka miestä en voi enkä halua väkisin pitää, niin en silti haluaisi olla se viimeinen, joka tietää tai huomaa.

Aina exien motiivit eivät ole puhtoiset. Ja oma kumppanikin on vain ihminen.

Edelleen ihmettelen kuten joku muukin, että on vain täysi luottamus tai vahtiminen, kyttääminen ja miehen vankina pitäminen. Muuta järkevää välimuotoa ei muka ole, ihmeellistä.

Täysjärkistä ja realistista asioihin suhtautumista ei muka ole olemassa?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä miehellä pitää olla aina muutama hätävarapimpero.

Per kaupunki.

En ihmettele sinkkuuttasi (yksinäisyyttäsi) lainkaan. Kuka nyt huolisi reppanan, jolle ihmiset ovat "pimperoita" ja ihmissuhde max. viiden sekunnin hätäinen pano?

Tyhmä aloitus, mutta niinhän useimmat.

Sitä joko "hyväksyy" ihmisen kaikkineen tai ei, mutta aikuiset eivät kyttää, vahdi tai luvita toisiaan. Ei mies naista eikä nainen miestä.

Aikuinen luottaa kunnes luottamus rikotaan. Ellei kykene luottamaan, on mietittävä johtuuko se toisen käytöksestä vai oman kuupan ongelmista. Ensimmäinen korjataan eroamalla, jälkimmäinen psykoterapialla.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole ottanut esiin tilannetta, jossa toisen tunteet ovat kaverillesia, mutta toisella vielä tunteita tai toivoo yhteenpaluuta. Ei se ole selviö, että molemmat ovat erotessaa tai eron jälkeen samalla viivalla.

Silloin pitää toista ikäänkuin löysässä hirressä kun pidetään yhteyttä ja ollaan ystäviä. Toinen luulee, että ollaan ystävyyspohjalla ja toinen muuta. Usein tai ainaki joskus myös se exä, jolla on tunteita miettii, että jospa saisi sillä läheisyydessä tai seksiltä vielä toisen takaisin. Tai ainakin haluaa lyödä kalikoita toisen uuteen suhteeseen. Kiusa se on pienikin kiusa. Tätäkään ei moni usko kuinka moni haluaa tehdä jäynää tai kiusaa uudelle, vaikka ehkä tietää, että toisen tunteet ovat loppuneet. Ja ehkä juuri ajattelee, että tilaisuus tekee varkaan kunhan on vain kärsivällinen. Elämä on raakaa, ei se ole ihan niin auvoista kuin monet tåällä kirjoittavat ja uskovat.

Uudelle kumppanille sanotaan ja itsekin uskotaan, että me vaan ollaan kavereita, mutta se toinen exä on ihan eri ajatuksissa.

Miehet varsinkin on joskus sokeita näkemään ystävyyden motiiveja jos toinen on muka mukana *kaverijutussa* mutta itsekseen hiljaa on eri mieltä ja miettii ihan muita ystävyystasoja.

Tämä. Hyvä kirjoitus! Seurustelin aikoinaan miehen kanssa, jonka eksä teki tätä. Mm. kun olin miehen luona, tämä eksä saattoi paukata käymään klo 9 aamulla, kun emme olleet vielä ehtineet edes sängystä nousta. Eksällä oli myös avain poikaystäväni asuntoon. Muija myös kutsui poikaystäväni synttäribileisiinsä, mua ei tietenkään kutsuttu. Jonkin aikaa jaksoin katsella tota ja puhua asiasta, mutta mikään ei muuttunut joten ero tuli. Arvaatte varmaan kenen syliin mies juoksi eron jälkeen? Eksänsä tietenkin.

Ei jatkoon tämänkaltaiset ystävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on itsellänikin hyvinäkin ystävinä muutamia miehiä, joiden kanssa olen harrastanut seksiä, joten hyväksyn, kunhan ero on oikeasti tehty. Poikani isä piti exäänsä "parhaana ystävänään". Myöhemmin kertoi, että on ainoa nainen, jota on rakastanut ja on edelleen ihastunut ja toivoisi heidän päätyvän yhteen. Sellaista.

Mulla on samantyyppinen kokemus. Tai jopa useampi. Eksät on myyty mulle Hyvinä Ystävinä, ja jossain vaiheessa on selvinnyt, että mies oikeasti rakastaakin vielä tätä "ystävää".  Pari poikaystävää on mennyt jopa sänkyyn tämän "ystävän" kanssa.

Sanoisin tällä kokemuksella että kannattaa kyl vähän kiinnittää huomiota, jos miehen yhteydenpito ystäväeksään vaikuttaa liian tiiviiltä.

Niin no ikävä kuulla kokemuksistasi, mutta tuo ei varmaan liittynyt ihan aiheeseen. Siis jos kumppani selvästi antaa asioista väärän kuvan, esim. salaa tuon seurustelusuhteen on se epäilyttävää. Kaikenlainen salailu on epäilyttävää, liittyi siihen exiä tai ei. Jos kuitenkin soittaa exälleen, että voisiko hän hakea yhteisen lapsen hoidosta ja itse tulee hakemaan sen eksältä klo 18:30, ei siinä ole mitään epäilyttävää, kunhan näin myös tapahtuu.

Valehtelu/salailu => huono asia

Valehtelu/salailu eksästä => yhtä huono asia

Eksä sellaisenaan => merkityksetön asia

Liittyy asiaan erittäin tiiviisti. Taisit käsittää viestin vähän väärin. Oletan että kirjoittaja tarkoitti, että kumppani ei ole salannut eksäänsä, vaan sanonut eksän olevan vain ystävä nykyään ja taustalla onkin silti ollut syvemmät tunteet eksää kohtaan.

T.eri