Lue keskustelun säännöt.
Hyväksytkö sen, että puolisollasi on kavereina exiä ja vanhoja säätöjä?
Siis entisiä seksisuhteita, mutta nykyään enää kavereita. Onko sulle ok, että he viestittelevät, ehkä myös tapaavat? Miksi on ok? Miksi ei ole ok?
Kommentit (1142)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole hyvissä väleissä, en ole huonoissa väleissä, en siis ole minkäänlaisissa väleissä. Miksi hitossa roikkua jossain menneisyydessä josta ei tullut sitä mitä siitä piti tulla?
Jos on yhteinen lapsi? Jos on yhteisiä ystäviä? Jos on tutustuttu molempien sukulaisiin? Jos ja kun on yhteinen historia?
Jos, jos, jos, jos, jos, jos..........jossitella voi maailman tappiin asti.
JOS osaa päästää irti????!!!!!
-ohis
Miten se on sinulta pois, että muut ihmiset pystyvät olemaan ystäviä eksiensä kanssa? Miksi tämä asia on sinulle niin kipeä?
Ei olekaan. Jotkut kommentoijat kuulostavat just siltä ettei yli olla päästy eikä osata päästää irti.
Esimerkiksi kuka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkärin mukaa narsisti ei osaa päästää irti ja yrittävät kaikin keinoin pitää exään yhteyttä. Jotain hyötyä voisi keksiä toisesta.
Vierailija kirjoitti:
Minun puolestani:
Puolisoni, sinä olet ystävä exäsi kanssa.
Siinä tapauksessa minä saatan käydä yökerhoissa etsimässä vastakkaisen sukupuolen ystäviä. Vietän heidän kanssaan illan, ja menen heidän kotiinsa juomaan kupin teetä ja katselemaan heidän sisustustaan. Tässä saattaa vierähtää aamuunkin asti. Ihan vain ystävinä.
Jatkan heidän kanssaan kahdenkeskistä yhteydenpitoa, muistan heitä lahjoilla, ja käyn yhdessä heidän kanssaan matkoilla jakaen hotellihuoneen. Saunomme yhdessä. Ihan vain ystävinä.
Keskustelemme sinun ongelmakohdistasi, ja mitä sinussa on vikana. Meidän riidellessämme asun muutaman päivän hänen luonaan. Käymme yhdessä molempien sukujuhlissa, ystäväparina. Hänen pulmansa saattavat olla tärkeämpiä kuin sinun, pitäähän minun ystävänä auttaa. Ihan vain ystävinä.
Lupaan, että minä en ole sinusta ollenkaan mustasukkainen exillesi, jos sinä hyväksyt minun viattoman yhteydenpidon ystävieni kanssa. Sinähän pidät yhteyttä sängyssä testaamiisi ihmisiin. Minä pidän yhteyttä ihmisiin. Ihan vain ystävinä.
Luotathan minuun?
"Jokainen vieras ihminen on vain ystävä, jota et ole vielä tavannut."
Onko parisuhteesi onnellinen? Oletko itse onnellinen?
Minun mielestäni olisi hyväuskoista ja sinislmäistä olla täysin luottavainen kumppanin jos todella on kokemuspohjaa. Joko omakohtaista tai sitten muuta faktaa, että voi olla myös siten, että ei ollakaan ihan vaan kavereita exän kanssa.
Se ei tarkoita käyttämistä ja jatkuvaa epäluuloa vaan tervettä itsensä suojelemista ja realismia.
Minä en esimerkiksi voi ,millään pakottaa enää itseäni, paljon kokeneena ja nähneenä, luottamaan täysin jos menen yhteen uuden ihmisen kanssa.
Uskon ja toivon ensisijaisesti positiivisesti, mutta en voi olla ottamatta huomioon myös, että mitä vaan voi sattua ja tapahtua.
Silti voin olla onnellinen, tyytyväinen ja kiitollinen, että vielä olen löytänyt rakkauden. Ei terve järki siis missään nimessä sulje pois rakastumista ja toiseen luottamista, mutta 100 % varmuutta en usko olevan kuin harvoin.
Jos se kohdalleni osuu, niin olen onnekas.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on itsellänikin hyvinäkin ystävinä muutamia miehiä, joiden kanssa olen harrastanut seksiä, joten hyväksyn, kunhan ero on oikeasti tehty. Poikani isä piti exäänsä "parhaana ystävänään". Myöhemmin kertoi, että on ainoa nainen, jota on rakastanut ja on edelleen ihastunut ja toivoisi heidän päätyvän yhteen. Sellaista.
Mulla on samantyyppinen kokemus. Tai jopa useampi. Eksät on myyty mulle Hyvinä Ystävinä, ja jossain vaiheessa on selvinnyt, että mies oikeasti rakastaakin vielä tätä "ystävää". Pari poikaystävää on mennyt jopa sänkyyn tämän "ystävän" kanssa.
Sanoisin tällä kokemuksella että kannattaa kyl vähän kiinnittää huomiota, jos miehen yhteydenpito ystäväeksään vaikuttaa liian tiiviiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo hyväksyn. En mä tuota ihmistä omista, enkä voi toista ohjailla. Suuremmalla todennäköisyydellä puoliso sortuisi johonkin uuteen säätöön kun alkaisi herätellä mitään vanhaa ja jo koettua. Ainakaan minun tietooni ei ole tullut mitään pettämistä hänen puoleltaan, ja olen itse ollut uskollinen. Mutta mistäs sitä toisesta koskaan tietää.
t. 15v naimissa
Vierailija kirjoitti:
Mitä?! Hyväksynkö?
Ei minulla ole oikeutta tai valtaa päättää siitä, kuka on kenenkin kaveri. Käyttekö muka ensitreffeillä läpi toistenne puhelimet ja somekontaktit ja poistatte kaikki kumppanin kontaktit, jotka eivät omaa silmää miellytä??
Tää on taas näitä suuria älyväläyksiä. Niinhän täällä juuri neuvotaan, halleluja! 😮 tietty kaikkihan niin tekevät!
Joskus kyllä olen ilkeä ja toivon (ja pelkään pahinta), että juuri näille muutamille tosikoille kävisi niin köpelösti, että exä kuksisiva kumppanin kanssa, ottaa niin pannuun ja ärayttää tuo järkevienkin kommenttejen *väärinymmärrys*.
Jos nykyihmisten kirjoitetun ymmärrystaito on ihan todella tuota luokkaa, niin sääliksi käy äidinkielenopettajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En hyväksy miehelleni naispuolisia ystäviä. Olen lukenut että suurin osa miehistä pettää tilaisuuden tullen. Miksi ihmeessä siis antaisin tilaisuuden tulla?
Vierailija kirjoitti:
Minun puolestani:
Puolisoni, sinä olet ystävä exäsi kanssa.
Siinä tapauksessa minä saatan käydä yökerhoissa etsimässä vastakkaisen sukupuolen ystäviä. Vietän heidän kanssaan illan, ja menen heidän kotiinsa juomaan kupin teetä ja katselemaan heidän sisustustaan. Tässä saattaa vierähtää aamuunkin asti. Ihan vain ystävinä.
Jatkan heidän kanssaan kahdenkeskistä yhteydenpitoa, muistan heitä lahjoilla, ja käyn yhdessä heidän kanssaan matkoilla jakaen hotellihuoneen. Saunomme yhdessä. Ihan vain ystävinä.
Keskustelemme sinun ongelmakohdistasi, ja mitä sinussa on vikana. Meidän riidellessämme asun muutaman päivän hänen luonaan. Käymme yhdessä molempien sukujuhlissa, ystäväparina. Hänen pulmansa saattavat olla tärkeämpiä kuin sinun, pitäähän minun ystävänä auttaa. Ihan vain ystävinä.
Lupaan, että minä en ole sinusta ollenkaan mustasukkainen exillesi, jos sinä hyväksyt minun viattoman yhteydenpidon ystävieni kanssa. Sinähän pidät yhteyttä sängyssä testaamiisi ihmisiin. Minä pidän yhteyttä ihmisiin. Ihan vain ystävinä.
Luotathan minuun?
"Jokainen vieras ihminen on vain ystävä, jota et ole vielä tavannut."
Ymmärrät varmaan, että ystävyydellä tai väleissä olemisella on melko iso ero siihen, että joku henkilö on omaa kumppania tärkeämpi (kuten tuossa noita yökerhotuttavuuksia kuvaat)
Eli rautalangasta, jos joku tulee (tai on) minun ja puolisoni välissä (siis lähempänä puolisoani) on se minulle ongelma, oli tämä eksä tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En hyväksy miehelleni naispuolisia ystäviä. Olen lukenut että suurin osa miehistä pettää tilaisuuden tullen. Miksi ihmeessä siis antaisin tilaisuuden tulla?
Entä jos hän ajattelee muita sinua pannessaan? Muista vaatia pitämään ainakin silmät auki jotta ei pääse uppoutumaan fantasioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täydellistä toiseen luottamista voi sanoa myös naiiviudeksi ja sinisilmäisyydeksi, kun ihmiset kuitenkin on mitä on. Ja monesti tilaisuus tekee varkaan, joten kannattaahan sitä vähän miettiä miten elämänsä ja lähipiirinsä organisoi. Onhan näitä tapauksia nähty, että "meillä on 100 % luottamus", mutta toinen kuitenkin pettää, eikä se sinisilmäinen kumppani tiedä mistään mitään. Mutta olkoon sitten harhakuplassaan onnellisia nämä luottajat.
Olen mieluummin onnellinen sinisilmäinen suhteessa, joka antaa voimavaroja, kuin onneton epäilijä suhteessa, joka vie voimavaroja.
Elät mielummin onnellisessa valheessa, kunnes totuus paljastuu sinulle ja tajuat että kaikki oli vain valhetta.
Tyydytetty sika, tai tyytymätön Sokrates.
Ja sinä elät onnettomana suhteessasi etsien jatkuvasti merkkejä pettämisestä ja olet epätoivoinen, kun et löydä niitä. Kysehän ei ole siitä, ettei uskottomuutta olisi, vaan ainoastaan siitä, että miehesi peittää jälkensä liian hyvin.
Onneksi suhteesi eivät kestä kovin kauaa, kun kumppani ymmärtää lähteä vähemmästäkin.
Mutta, kun sen kerran löydät kauppakuitin, jossa on epäilyttävä kellonaika... olet onnellinen, pääset laittamaan miehesi vihdoinkin selkä seinää vasten... harmi, että onnea ei kestä kauaa, kun mies taas lähtee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on itsellänikin hyvinäkin ystävinä muutamia miehiä, joiden kanssa olen harrastanut seksiä, joten hyväksyn, kunhan ero on oikeasti tehty. Poikani isä piti exäänsä "parhaana ystävänään". Myöhemmin kertoi, että on ainoa nainen, jota on rakastanut ja on edelleen ihastunut ja toivoisi heidän päätyvän yhteen. Sellaista.
Mulla on samantyyppinen kokemus. Tai jopa useampi. Eksät on myyty mulle Hyvinä Ystävinä, ja jossain vaiheessa on selvinnyt, että mies oikeasti rakastaakin vielä tätä "ystävää". Pari poikaystävää on mennyt jopa sänkyyn tämän "ystävän" kanssa.
Sanoisin tällä kokemuksella että kannattaa kyl vähän kiinnittää huomiota, jos miehen yhteydenpito ystäväeksään vaikuttaa liian tiiviiltä.
Niin no ikävä kuulla kokemuksistasi, mutta tuo ei varmaan liittynyt ihan aiheeseen. Siis jos kumppani selvästi antaa asioista väärän kuvan, esim. salaa tuon seurustelusuhteen on se epäilyttävää. Kaikenlainen salailu on epäilyttävää, liittyi siihen exiä tai ei. Jos kuitenkin soittaa exälleen, että voisiko hän hakea yhteisen lapsen hoidosta ja itse tulee hakemaan sen eksältä klo 18:30, ei siinä ole mitään epäilyttävää, kunhan näin myös tapahtuu.
Valehtelu/salailu => huono asia
Valehtelu/salailu eksästä => yhtä huono asia
Eksä sellaisenaan => merkityksetön asia
Vierailija kirjoitti:
Mä oon hyvissä väleissä kaikkien mun entisten kanssa, yks on jopa mun tytön kummi. Siihen on syynsä et ne on entisiä, eli en nää ongelmaa kumminkaan päin.
Niin juuri.
Jos alkaisin seurustella, todella toivoisin, että mies olisi hyvissä väleissä eksiensä kanssa. Mitä on säädöt, seksisuhteita? No jos ovat kavereita niin on ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En näe tarpeelliseksi yhteyden pitoa exään.jos on erottu niin miksi pitää yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
En näe tarpeelliseksi yhteyden pitoa exään.jos on erottu niin miksi pitää yhteyttä.
Kuten jo moneen kertaan on ehdotettu:
- Koska on yhteisiä lapsia
- Koska on yhteisiä ystäviä
- Koska on yhteinen harrastus
- Koska on tutustuttu toisen sukuun ja ollaan siihenkin yhteydessä
- Koska on yhteinen historia
-Koska toinen voi olla edelleen ihmisenä mukava vaikka rakkaus ja intohimo loppuikin
Minä olen viisi päivää viikossa tekemisissä eksän kanssa. Olemme edelleen samassa työpaikassa. Meillä on oikein hyvät ja asialliset välit.
Olen nähnyt niin paljon pettämistä ympärilläni, että en luota täysin kehenkään. En ole ketään muuta parempi tässä asiassa, en minäkään ole ihan puhdas pulmunen. Mutta minä en ole sinisilmäinen, poliittisesti korrekti hölmö. Vaikka suhtaudun suopeasti fraasiin, jonka mukaan toista ei voi omistaa, olisin hyvin epäileväinen tilanteessa, jossa kumppani alkaisi kovin tiiviisti pitää yhteyttä eksäänsä tai johonkin menneisyyden tilapäissäätöön. En tietenkään edellytä, että eksät pyyhitään elämästä pois. Mahdollisesti tavatessa pitää tervehtiä ja käyttäytyä ihmisiksi. Mutta sillä sekunnilla kun alkaa ilmetä hämillistä tarveta selittää jotakin vain-ystävyydestä, minä alan epäillä, että kyse on jostakin muusta kuin arkisesta kaveruudesta. Minä olen ollut seurustelu-nimisessä suhteessa, jossa neitokainen viikonloput läpeensä puhui muista miehistä. Kun sitä kuunteli lähes koko lukuvuoden, aloin pohtia, että mihinköhän tässä minua enää tarvitaan. En siis voi omistaa ketään, mutta jos en saa tuntea olevani huomattavan tärkeä kumppanini elämässä, voin kyllä päättää suhteen. Olen tehnyt niin ennenkin.
En vahdi nykyisen puolisoni tekstiviestejä, sähköpostia, netinkäyttöä, puheluita tai ajankäyttöä. Jos hän sanoo, että menee töiden jälkeen kaupungille, uskon sen, ellei jostain syystä olisi jotakin erityistä perustetta epäillä. Ja mitään sellaista johdonmukaisesti hyvin sitovaa perustetta ei ole tähän mennessä ilmennyt. Olen kerran epäillyt hänen juttujensa luotettavuutta tässä asiassa, ja epäilykseni osoittautui todeksi. Tämä taphtui heti suhteemme alkuvaiheessa. Ymmärrän ja ymmärsin jo tuolloin, että suhteiden alkuun kuuluu kaikenlaista sähläämistä. Läheskään aina se ei mene niin, että kaksi täydellisen vapaata ja edellisistä suhdesaikkinoistaan toipunutta itsenäistä aikuista aloittaa keskenään kyselemättömään vapaaehtoisuuteen perustuvan romanttisen rakkaussuhteen. Ensimmäinen reaktio tyttöystävältäni oli, että olen selitysvaatimuksineni mustasukkainen ja käyttäydyn siis aiheettoman tylysti. Asian syvempi puinti johti vähän toisenlaisen kuvan muodostumiseen. Kesti yli kymmenen vuotta, että sain kuulla jonkinlaisen omaehtoisen anteeksipyynnön. Minun olisi ollut paljon helpompi hyväksyä tuo anteeksipyyntö, jos se olisi esitetty aikanaan, tilannetta ei olisi yritetty lakaista maton alle syyllistämällä minua ja olisin saanut edes suurpiirteisen mutta kuitenkin luotettavan kuvan siitä, mitä todella tapahtui.
En. Ei olla kumpikaan yhteydessä exiimme. Eipä kyllä kiinnostaisikaan olla. Exät exinä ja ystävät ystävinä. Ei varmaan tarvitse mainita, ettei meillä ole myöskään vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
En hyväksy miehelleni naispuolisia ystäviä. Olen lukenut että suurin osa miehistä pettää tilaisuuden tullen. Miksi ihmeessä siis antaisin tilaisuuden tulla?
En tiedä mitä SINÄ olet lukenut, mutta naiset pettävät miehiä useammin. Selityy erityisesti erolla nuorten keskuudessa, tyttöjen "hyväksi".
Mitä?! Hyväksynkö?
Ei minulla ole oikeutta tai valtaa päättää siitä, kuka on kenenkin kaveri. Käyttekö muka ensitreffeillä läpi toistenne puhelimet ja somekontaktit ja poistatte kaikki kumppanin kontaktit, jotka eivät omaa silmää miellytä??