Hyväksytkö sen, että puolisollasi on kavereina exiä ja vanhoja säätöjä?

Kyllä ne entiset hyväksytään puolin ja toisin kun on niiden kanssa paneskeltu ennen meidän yhdessäoloa ja jos nyt sattuu vanhojen muistelu houkuttamaan niin eipä tuo maailmaa kaada. Kuitenkaan ei kumpikaan hyväksytä uusien panokavereiden hankkimista. Siinä joku raja.

Miehelläni ei ole ex-panoja tms kaverina, mutta itse olen exäni kanssa nykyään hyvissä väleissä.

Ei silti kyllä vanha suola janota eikä tulisi mieleenkään pettää nykyistä.

Olemme siis molemmat onnellisesti uusissa naimisissa ja nykyisille ystävyytemme on ihan ok.

Vierailija kirjoitti:

En näe mitään syytä miksi pitäisi olla kavereina jotain vanhoja säätöjä tai panoja.

Entisen kumppanin ymmärrän, jos vaikka yhteistä historiaa on pitkälti ja yhteisiä lapsia. Tämä on täysin fine. Mutta ensiksi mainittu olisi lähinnä ällöä.

Jos on muutakin ystävyyttä.

Riippuu muuten paljon niistä existä, että mikä mun suhtautuminen on. Mun exällä oli nuorempana tyttöystävä, joka eli miesten huomiosta ja lirkutteli ja teki itseään tykö kaikille miehille, myös exälleni, vaikka olivat eronneet. Kieltämättä olin hieman mustasukkainen, koska ex oli ollut hyvin ihastunut tähän tyttöseen.

Nyxän ex ei herätä mussa mitään mustasukkaisuutta, tiedän, että suhde on ohi, vaikka lasten takia yhteydessä ovatkin, eikä mua haittaisi, vaikka olisivat ystäviä.

Höpö höpö, tutkimusten mukaan ainakin 35 % suomalaisista miehistä on pettänyt puolisoaan.

Kirjoitinkohan jo? Minä pidän ex-panoja ja etsin uusia kirjoittelukavereita ihan kiusallani.

Mies keräilee nuoria naisia. Hän ei tosin kyllä tiedä että yksikin jatkuvasti yhteyttä pitävä on ex-pano. Vaikka haluaisin saada hänet uskomaan että kannattaisi vähän karsia kavereitaan siksi että minä olen pannut tätä kaveria, niin en nyt kehtaa, voisi tulla turpiin.

Mutta niin kauan kuin hänellä on 500 naista, nuorta ja kaunista kaverina, niin kauan kerään itsekin. Ja ehkå panen jos sattuu sopiva kohdalle. Se on sit hei hei tälle instabeibehullulle.

Vierailija kirjoitti:

Voin olla vanhanaikainen, mutta minä kannatan totaalista pesäeroa, jos homma ei toimi. Ainoa järkevä syy yhteydenpitoon on yhteiset lapset.

Totaaliseen (avio)eroon tarvitaan kuitenkin aina se pesänjakaja! 🤭

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö, tutkimusten mukaan ainakin 35 % suomalaisista miehistä on pettänyt puolisoaan.

Ei tuota sillä ehköistä, että kielletään kaikkia olemasta kavereita yksittäisen eksän kanssa. Eiköhän pettäminen ole todennäköisempää kuitenkin jonkun muun kuin eksän kanssa - ihan jo senkin vuoksi, että jos eksän kanssa olisi molemminpouolista vetovoimaa, tuskin olisivat eronneet, tai ainakin palaisivat yhteen.

Eipä ole tullut mieleen pyytää kumppaneilta hyväksyntää sille, kenen kaveri saan olla. :D

Vierailija kirjoitti:

Hyväksyn. Itsekin olen eksään kanssa hyvissä väleissä. Hän kävi alkuviikosta jopa kylässä. Juotiin teetä ja juteltiin vaan.

Niinpä niin. 😂 Teetä ja sympatiaa vaan. Voi pyhä yksinkertaisuus.

Minä ja ex aviomieheni olemme oikeasti ystäviä. Hän on uusissa naimisissa, minä taasen vannoutunut sinkku. Vanha suola ei janota kumpaakaan pätkääkään, mutta kerromme elämämme käänteistä toisillemme. Joskus soittelemme joka viikko ja joskus harvemmin.

Hän on niin hyväsydäminen, että jo erotessamme ilman draamaa lupasi aina auttaa, jos joudun rahavaikeuksiin. Silloin tällöin käymme illalla yhdessä syömässä ja naurua riittää. Hän myös välillä tarkastelee varmuuden vuoksi, miten pärjään rahallisesti. Uusi vaimo se vaan jaksaa olla mustasukkainen, mutta exäni on hänelle sanonut pitävänsä minut loppuikänsä ystävänään, piti vaimo siitä tai ei.

Hänen perheensäkin pitää minuun yhteyttä ja minä heihin. Päätimme yhdessä, että meidän avioero ei tarkoita eroa muista perheenjäsenistä ja heidän perheistään. Olen hyvin hyvin onnekas.

Vierailija kirjoitti:

Myönnän, että olen sortunut joskus exien ajatteluun lirputtellessani joten tästä syystä ehkä ei pitäisi kaveerata heidän kanssaan koska alitajuisesti ainakin hetkittäin haluaisin heiltä muutakin kuin pelkkää kaveruutta.

Tämä. Ja kun sopiva tilaisuus "heikolla hetkellä" tulee, jokainen tietää mitä tapahtuu.

Ei todellakaan ole ok. Ei käy. Ollenkaan enkä edes selitä miksi koska tuohan nyt on taivaan selvää kaikille.

Exät on exiä ja pysykööt sellasia, kavereiksi niistä ei ole koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos puolisoni edes haluisi pitää yhteyttä entisiinsä, olisivat arvomaailmamme liian erilaiset. Sitä paitsi, vaikka luotan toki puolisooni, en välttämättä luottaisi hänen entiseensä...

Kuulostat epävarmalta ihmiseltä.

On olemassa kahdenlaisia exiä: niitä kenen kanssa voi olla kavereita ja sitten niitä, joiden kanssa päätyy aina sänkyyn.

Eli vastaus kysymykseen ei ole kovin yksiselitteinen.

Mulla on huonoja kokemuksia. Selän takanani touhui lasten äidin kanssa lisää lapsia ja harrastanut seksiä säätöjen kanssa.

En uskalla luottaa ollenkaan. Tuhonnut parisuhden heidän takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos puolisoni edes haluisi pitää yhteyttä entisiinsä, olisivat arvomaailmamme liian erilaiset. Sitä paitsi, vaikka luotan toki puolisooni, en välttämättä luottaisi hänen entiseensä...

Kuulostat epävarmalta ihmiseltä.

Eikö ihminen saa olla epävarma? Kuulostat ihmisten heikkouksia halveksivalta ihmiseltä.

Mun entiset jäi siinä vaiheessa kokonaan kun aloin nykyisen kumppanin kanssa vakavasti olemaan. En vaan näe syytä pitää yhteyttä ja sille on syynsä ettei nää jutut toimineet ja osa päättyikin huonoissa väleissä tai luottamuksen menettämiseen. Ehkä olen vanhanaikainen mutta olis se vähän outoa jotain entisiä p*nokavereita tai säätöjä kutsua kahville mun ja nykyisen miehen asuntoon :D Kavereita mulla kyllä on muutoinkin ja muutakin elämää silti kuin tää suhde.

Toki jos on entisen kanssa yhteisiä lapsia tai lemmikkejä niin ehkä sitten voisi niiden kuulumisia joskus vaihtaa/sopia niiden asioista viesteillä/puhelimessa.

Onko minulla oikeus päättää kumppanini parisuhteen ulkopuolisista ihmissuhteista? Ei ole. Minulla on kuitenkin aina mahdollisuus lopettaa parisuhde, mikäli kumppanini ihmissuhteet ovat minulle ylitsepääsemätön ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Täydellistä toiseen luottamista voi sanoa myös naiiviudeksi ja sinisilmäisyydeksi, kun ihmiset kuitenkin on mitä on. Ja monesti tilaisuus tekee varkaan, joten kannattaahan sitä vähän miettiä miten elämänsä ja lähipiirinsä organisoi. Onhan näitä tapauksia nähty, että "meillä on 100 % luottamus", mutta toinen kuitenkin pettää, eikä se sinisilmäinen kumppani tiedä mistään mitään. Mutta olkoon sitten harhakuplassaan onnellisia nämä luottajat.