Hyväksytkö sen, että puolisollasi on kavereina exiä ja vanhoja säätöjä?
Siis entisiä seksisuhteita, mutta nykyään enää kavereita. Onko sulle ok, että he viestittelevät, ehkä myös tapaavat? Miksi on ok? Miksi ei ole ok?
Kommentit (1142)
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö, tutkimusten mukaan ainakin 35 % suomalaisista miehistä on pettänyt puolisoaan.
Niin, nykyistä puolisoaan. Joskus muinoin, edes jotain kumppaniansa, on pettänyt varmaan sellaiset 95%. Tämä omien havaintojeni perusteella tälleen hyvännäköisenä naisena, jota yrittävät kaikenlaiset miehet. Kaikki sikoja. Niin ja myös omista kumppaneistani jokainen on päätynyt pettämään minua.
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole tullut mieleen pyytää kumppaneilta hyväksyntää sille, kenen kaveri saan olla. :D
Ei sun kaltaisilla tietenkään tule mieleen ottaa huomioon muiden tunteita. "Teen mitä haluun, daa!"
Vierailija kirjoitti:
Minä ja ex aviomieheni olemme oikeasti ystäviä. Hän on uusissa naimisissa, minä taasen vannoutunut sinkku. Vanha suola ei janota kumpaakaan pätkääkään, mutta kerromme elämämme käänteistä toisillemme. Joskus soittelemme joka viikko ja joskus harvemmin.
Hän on niin hyväsydäminen, että jo erotessamme ilman draamaa lupasi aina auttaa, jos joudun rahavaikeuksiin. Silloin tällöin käymme illalla yhdessä syömässä ja naurua riittää. Hän myös välillä tarkastelee varmuuden vuoksi, miten pärjään rahallisesti. Uusi vaimo se vaan jaksaa olla mustasukkainen, mutta exäni on hänelle sanonut pitävänsä minut loppuikänsä ystävänään, piti vaimo siitä tai ei.
Hänen perheensäkin pitää minuun yhteyttä ja minä heihin. Päätimme yhdessä, että meidän avioero ei tarkoita eroa muista perheenjäsenistä ja heidän perheistään. Olen hyvin hyvin onnekas.
Eli olet kolmas pyörä. Outo kuvio kaiken kaikkiaan.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitinkohan jo? Minä pidän ex-panoja ja etsin uusia kirjoittelukavereita ihan kiusallani.
Mies keräilee nuoria naisia. Hän ei tosin kyllä tiedä että yksikin jatkuvasti yhteyttä pitävä on ex-pano. Vaikka haluaisin saada hänet uskomaan että kannattaisi vähän karsia kavereitaan siksi että minä olen pannut tätä kaveria, niin en nyt kehtaa, voisi tulla turpiin.
Mutta niin kauan kuin hänellä on 500 naista, nuorta ja kaunista kaverina, niin kauan kerään itsekin. Ja ehkå panen jos sattuu sopiva kohdalle. Se on sit hei hei tälle instabeibehullulle.
Tosi terve suhde teilläkin.
Vierailija kirjoitti:
On olemassa kahdenlaisia exiä: niitä kenen kanssa voi olla kavereita ja sitten niitä, joiden kanssa päätyy aina sänkyyn.
Eli vastaus kysymykseen ei ole kovin yksiselitteinen.
Jos exät on miehiä, ne haluaa sänkyyn. Jos naisia, ehkä 50% niistä haluaa sänkypuuhiin.
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä hankalampaa löytää kumppania, jolla ei olis exiä tai seksielämää takanaan, mutta en tiedä olisko ihan ok pitää yhteyttä. Lasten vanhemmat tietysti väkisinkin pitää yhteyttä ja juttelee. Mutta en olisi itsekään valmis luopumaan ystävistä suhteen vuoksi, niin pakkohan se on sallia myös kumppanille. Olishan se sairasta, jos ei sais olla minkäänlaista sosiaalista verkostoa parisuhteen lisäksi.
Hankala kysymys. Luottamus pitää ansaita, sen voi pettää kuka vaan, milloin vaan. Ei voi etukäteen varmistella, ettei mitään ikävää kävis, jokainen voi olla vastuussa vain itsestään ja omasta toiminnastaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei, siis on pantu, mutta ei panna enää? Eli joko olen kyllästynyt mimmiin (pannut sitä tarpeeksi) tai saanut siltä lemput. Kummassakaan tapauksessa ei ole mitään syytä pitää yhteyttä enää.
Ehkä olette ystävystyneet siinä samalla? Sitten seksi on loppunut ja ystävyys jäänyt?
No ei ole ok, että kaveripiirissä heiluu ihmisiä, joiden elimet on hyväilty. En mä saman sukupuolisistakaan kavereista tiedä yksityiskohtia, niin joo...ei.
Puolisoni kaveripiiri on muodostunut jo kouluaikana. Samoin minun. Kunmmallakin taitaa olla entinen "hoito" tai seurustelukumppani. Minulla on täysi luotto siihen että kun pikin on elänyt elämäänsä ja että nyt ollaan kimpassa.
Liikaakin ollaan kotona.
Tässä on nyt ehkä pikkaisen eri asia, jos sen exän kanssa on oltu 20 vuotta yhdessä ennen eroa vs. joku parin kuukauden panosuhde.
Eli en hyväksyisi kumppanilta, että viettää aikaa joidenkin entisten satunnaispanojensa kanssa, koska myös tiedän että ei ole sellainen tyyppi joka oikeasti olisi kiinnostunut olemaan pelkkä kaveri näiden naisten kanssa. Korkeintaan takaa-ajatuksena kaveruudessa olisi säilyttää kontakti näihin naisiin sen takia jos meille tulee ero.
Itsellä on yksi exä kaverina, jonka olen tuntenut lapsuudesta saakka ja jonka vaimon olen tuntenut myös jo reilut kymmenen vuotta.
Ei haittaa. Mustasukkaisuus syö vaan energiaa ja muutenkin saa ihmisen pimeimmät puolet esiin.
Jos sitten joskus paljastuisi jotain muuta, niin petyn toki suuresti ihmiseen, mutta häpeä olisi hänen ikiomansa.
Vierailija kirjoitti:
Täydellistä toiseen luottamista voi sanoa myös naiiviudeksi ja sinisilmäisyydeksi, kun ihmiset kuitenkin on mitä on. Ja monesti tilaisuus tekee varkaan, joten kannattaahan sitä vähän miettiä miten elämänsä ja lähipiirinsä organisoi. Onhan näitä tapauksia nähty, että "meillä on 100 % luottamus", mutta toinen kuitenkin pettää, eikä se sinisilmäinen kumppani tiedä mistään mitään. Mutta olkoon sitten harhakuplassaan onnellisia nämä luottajat.
Päättäessäni luottaa luotan kunnes toisin todistetaan. Tiedostan kyllä etteivät kaikki ihmiset ole kaikessa luottamukseni arvoisia.
Itse olen kiinnittänyt huomiota siihen, että moni on epäluuloinen aivan kaikesta, ei vain pettämisen suhteen.
En hyväksyisi.
Eikä niitä ole.
T: tuntematon
Rakkaus on hassu asia, koska ei se aina lopu, vaikka olisi vuosia välissä. Aikuinen ihminen pärjää silti ilman tiettyjä muita ihmisiä, kunhan ei yksin ole. Kukaan meistä ei riipu toisessa ihmisessä oikeasti, pelkästään tunteissaan vain.
Jokainen exä on koittanut onneaan. Koiralla on koiran luonto. Hetken huvia, iso loukkaus kaikkia osapuolia kohtaan.
Kun minun kanssa vietetään aikaa, se olen silloin minä jonka kanssa vietetään aikaa.
Kiinnostus katosi jo jos kaikkien kanssa ollaan kontakteissa.
Kuka haluaa päänsekoittajan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täydellistä toiseen luottamista voi sanoa myös naiiviudeksi ja sinisilmäisyydeksi, kun ihmiset kuitenkin on mitä on. Ja monesti tilaisuus tekee varkaan, joten kannattaahan sitä vähän miettiä miten elämänsä ja lähipiirinsä organisoi. Onhan näitä tapauksia nähty, että "meillä on 100 % luottamus", mutta toinen kuitenkin pettää, eikä se sinisilmäinen kumppani tiedä mistään mitään. Mutta olkoon sitten harhakuplassaan onnellisia nämä luottajat.
Päättäessäni luottaa luotan kunnes toisin todistetaan. Tiedostan kyllä etteivät kaikki ihmiset ole kaikessa luottamukseni arvoisia.
Itse olen kiinnittänyt huomiota siihen, että moni on epäluuloinen aivan kaikesta, ei vain pettämisen suhteen.
Joo, ja se epäluulo häiritsee kyllä aika paljon ihan normaalia elämistä. Työkaveri joskus sanoi, että pakkohan hänen on puhelimeen vastatessa uskoa, että linjalla on täyspäinen ihminen, tai mistään ei tulisi mitään. Kyllä se sitten selviää oliko järjissään vai ei. Se oli hyvin sanottu
Itse en luota enää yhteenkään mieheen enkä naiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö, tutkimusten mukaan ainakin 35 % suomalaisista miehistä on pettänyt puolisoaan.
Niin, nykyistä puolisoaan. Joskus muinoin, edes jotain kumppaniansa, on pettänyt varmaan sellaiset 95%. Tämä omien havaintojeni perusteella tälleen hyvännäköisenä naisena, jota yrittävät kaikenlaiset miehet. Kaikki sikoja. Niin ja myös omista kumppaneistani jokainen on päätynyt pettämään minua.
Minäkin todennäköisesti päätyisin pettämään sinua ,sillä paksu meikkikään ei peitä paskaa luonnetta..se siitä hyvännäköisyydestä.
Puolisolla onneksi ei ole eksiä kavereina, mut minulla on joten täytyy hyväksyä tasapuolisuuden nimissä se myös puolisolle
Kiva olla parisuhteessa kun ei koskaan tiedä milloin puoliso tuo kotiin sukupuolitaudin. Tervettä.