Lue keskustelun säännöt.
Hyväksytkö sen, että puolisollasi on kavereina exiä ja vanhoja säätöjä?
Siis entisiä seksisuhteita, mutta nykyään enää kavereita. Onko sulle ok, että he viestittelevät, ehkä myös tapaavat? Miksi on ok? Miksi ei ole ok?
Kommentit (1142)
Vierailija kirjoitti:
Jos puolisoni edes haluisi pitää yhteyttä entisiinsä, olisivat arvomaailmamme liian erilaiset. Sitä paitsi, vaikka luotan toki puolisooni, en välttämättä luottaisi hänen entiseensä...
Luulisi tyhmemmänkin tämän tajuavan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyväksyn. Oma paras kaverinikin on ex-mieheni. Eikä todellakaan ole eron jälkeen koskaan ollut mitään kiinnostusta seksuaalisesti häneen sekaantua, kun koko suhde loppui suurelta osin juuri siihen että seksuaalinen kiinnostus katosi ja oltiin kuin veli ja sisko. Uskon siis, että platoniset kaverisuhteet miesten ja naisten välillä on mahdollisia enkä epäile että ne ovat riski pettämiseen tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei, siis on pantu, mutta ei panna enää? Eli joko olen kyllästynyt mimmiin (pannut sitä tarpeeksi) tai saanut siltä lemput. Kummassakaan tapauksessa ei ole mitään syytä pitää yhteyttä enää.
Ehkä olette ystävystyneet siinä samalla? Sitten seksi on loppunut ja ystävyys jäänyt?
Just näin, parhaiten ystävystyy siinä kölkytellessä.
Vierailija kirjoitti:
Täydellistä toiseen luottamista voi sanoa myös naiiviudeksi ja sinisilmäisyydeksi, kun ihmiset kuitenkin on mitä on. Ja monesti tilaisuus tekee varkaan, joten kannattaahan sitä vähän miettiä miten elämänsä ja lähipiirinsä organisoi. Onhan näitä tapauksia nähty, että "meillä on 100 % luottamus", mutta toinen kuitenkin pettää, eikä se sinisilmäinen kumppani tiedä mistään mitään. Mutta olkoon sitten harhakuplassaan onnellisia nämä luottajat.
Entä miksi kutsutaan henkilöä, joka on epäluuloinen kaikkia tai vaikka vain kaikkia kumppanin vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä ja kavereita kohtaan? - Itse olen onnekans, kun koen olevani hyvissä tai ainakin asiallisissa väleissä kaikkien exieni kanssa. Korostan, että onnekas, koska ymmärrän myös sen, ettei aina ole järkeä olla tekemisessä ex-kumppanin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei, siis on pantu, mutta ei panna enää? Eli joko olen kyllästynyt mimmiin (pannut sitä tarpeeksi) tai saanut siltä lemput. Kummassakaan tapauksessa ei ole mitään syytä pitää yhteyttä enää.
Ehkä olette ystävystyneet siinä samalla? Sitten seksi on loppunut ja ystävyys jäänyt?
Just näin, parhaiten ystävystyy siinä kölkytellessä.
Kyllä. Syvälle jyystö korreloi ystävyyden syvällisyyden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsistithan pysyy väleissä kaikkien exien kanssa.
Mitä helvetin säätöjä? Jotain teinikieltä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puolisoni edes haluisi pitää yhteyttä entisiinsä, olisivat arvomaailmamme liian erilaiset.
Luulisi tyhmemmänkin tämän tajuavan...
Vierailija kirjoitti:
Narsistithan pysyy väleissä kaikkien exien kanssa.
Kyllä. Hovi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä vastaajia. Ei ihme, että parisuhteet ovat niin vaikeita. Meillä ainakin eletty elämä saa näkyä. Olemme yhdessä nyt ja toivottavasti myös tulevaisuudessa. Mutta elämästä ei koskaan tiedä.
Mun mielestä parisuhteen ns. ulkopuolistakin elämää tarvitaan. Ei yksi ihminen voi tarjota sinulle kaikkea mitä tarvitset. Siis henkisesti. Tietenkin yhden kanssa vaan kerrallaan parisuhteessa/seksiä. En ole mieheni vartija, eikä hän minun.
Et ymmärrä, että suurin osa hyväksyy? Taidat sit olla vähän vanhanaikainen
Vierailija kirjoitti:
Heh. Mun parhaat ystäväni ovat miehiä, osan kanssa on joskus säädetty, osan ei, parin kanssa oltu syvemmässäkin suhteessa. Miehelläni on myös paljon naispuolisia ystäviä, enkä nyt itseasiassa tiedä onko siellä seksihistoriaa vai ei - eikä voisi vähempää kiinnostaa. Meillä on molemmilla erittäin laaja ja monipuolinen ystäväpiiri, eikä siihen ole toisella mitään sanomista.
Mitä te kuvittelette saavuttavanne toisen ystävyyssyhteiden rajottamisella ja kyttäämisellä? Luottamus on luottamusta, jos toinen pettää niin sitten se pettää - ja todennäköisemmin silloin, jos kotona on joku mustasukkainen ystäviä karkottava pirttihirmu.
Ei kyse ole siitä, että pelkäisin, että minua petetään. Kyse on kunnioituksesta toista kohtaan. Jos mies haluaisi pitää yhteyttä exiinsä, en olisi hänen kanssaan. Minulle tuollainen asia on kunnioituksen puutetta. En tuomitse muiden parisuhteita, joissa ajatellaan eri tavalla tästä asiasta, minulle se olisi vain ehdoton no.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset hyväksyy, toiset ei.
Mitä ihmeellistä tuossa nyt on?
Kaiketi pitäisi riittää, että itse tietää mitä itseltään ja kumppaniltaan odottaa/haluaa.
It's my way or the highway...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä vastaajia. Ei ihme, että parisuhteet ovat niin vaikeita. Meillä ainakin eletty elämä saa näkyä. Olemme yhdessä nyt ja toivottavasti myös tulevaisuudessa. Mutta elämästä ei koskaan tiedä.
Mun mielestä parisuhteen ns. ulkopuolistakin elämää tarvitaan. Ei yksi ihminen voi tarjota sinulle kaikkea mitä tarvitset. Siis henkisesti. Tietenkin yhden kanssa vaan kerrallaan parisuhteessa/seksiä. En ole mieheni vartija, eikä hän minun.
Mikset ymmärrä vastaajia, koska valtaosa on kuitenkin samaa mieltä kanssasi?
Jonkilainen hahmottamishäiriö?
Kui? "En ymmärrä vastaajia" -kommenttiin mennessä kuudessa vastauksessa hyväksyttiin, kolmessa ei hyväksytty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole parisuhteessa mutta mielestäni niin kauan kuin tapaamiset hoidetaan asiallisesti eikä tarvis mennä toisten koteihin/hotelliin niin ok.
Koti on koti ja hempukoita nurkissa en ala katsella.
Jos ei kunnioita toisen arvoja ja rajoja niin sopii mennä. Ja mielellään hyvin kauas.
Ennenkuin kilahdan.
Mut ei voi mitään, jokainen on vapaa valitsemaan. Mieluummin yksin kuin törpön kaa.
Haluan pitää mielenrauhani ja -terveyteni.
Lukeeko otsassani "kynnysmatto"?
N44
Vierailija kirjoitti:
Täydellistä toiseen luottamista voi sanoa myös naiiviudeksi ja sinisilmäisyydeksi, kun ihmiset kuitenkin on mitä on. Ja monesti tilaisuus tekee varkaan, joten kannattaahan sitä vähän miettiä miten elämänsä ja lähipiirinsä organisoi. Onhan näitä tapauksia nähty, että "meillä on 100 % luottamus", mutta toinen kuitenkin pettää, eikä se sinisilmäinen kumppani tiedä mistään mitään. Mutta olkoon sitten harhakuplassaan onnellisia nämä luottajat.
Ahaa, eli kannattaa olla epäluuloinen kyttääjä, joka uskoo ympärillään olevista ihmisistä pahaa, niin sitten kukaan ei petä sinua? Naurettava ehdotuskin.
Paras ystäväni on eksäni, ja miehellänikin on ystäviä, jotka ovat menneisyydessä olleet jotakin muuta. Eräs heistä mm. kävi miehen luona yökylässäkin (asuu vähän kauempana) miehen vielä ollessa sinkku, mutta totesivat yhteistuumin että heidän välillään ei ole enää seksuaalista vetoa. Enpä usko että se siitä enää muuksi muuttuisi. Ja vaikka muuttuisikin, tiedän ettei mieheni tule viemään kipinöintiä toiminnan tasolle. Sen verran minulla on ihmistuntemusta, että tiedän ettei mieheni ole krooninen pettäjä - kuten en itsekään ole.
Jos joskus tulee jossakin hyvin poikkeuksellisessa tilanteessa erehdys, mies takuulla kertoo siitä minulle ensimmäisen tilaisuuden tullen ja tulee olemaan äärimmäisen pahoillaan. Uskon, ettei näin käy, mutta jos käykin, niin en minä sitä kyttäämisellä voi estää. Karkottaisin vain miehen viereltäni luomalla parisuhteeseeni ikävän ilmapiirin.
Tämän keskustelun kommentit osoittaa hienosti monogamisen maailmankuvan toksisuuden monella tapaa. Jatkuvaa epäilyä pettämisestä jos tapaa X ihmisen, ukaaseja siitä ketä saa tuntea milläkin levelillä sopii olla tekemisissä.
Pitää olla jotenkin todella lapsen tasolla emotionaalisesti, ettei ymmärrä ihmisten välistä historiaa. Jos tyypit on ollut yhdessä 5 vuotta, ja ihmisssuhde toimii mutta parisuhde ei, niin sitten ei voi enää ikinä myöhemmin jatkaa sitä ihmissuhdetta, koska nyxän paska itsetunto ja vainoharhainen luonne?
Onko tuo mielestänne terve ihmissuhde? Koetteko että luotatte puolisoonne oikeasti, kun kerta pitää rajoittaa, estää ja murehtia että mitäs jos se hairahtuu?
Ja sitten polyamorisille vittuillaan miten meidän suhteet ei ole vakavia, kun teinimäinen pelleily puuttuu kokonaan kuvioista.
Maailma on kumma paikka.
Hyväksyn. Sekä miehelläni että minulla on exiä, joiden kanssa olemme edelleen väleissä. Olemme myös tavanneet toistemme exät. Elettyä elämää on takana molemmilla jo 50 vuotta.
Vaikka romanttinen rakkaus loppuu, voi ystävyys silti säilyä, mikäli toinen on muuten hyvä tyyppi. Jos olet ollut toisen ihmisen kanssa yli 10 vuotta, on hän osa elämääsi. Mikäli kyse ei ole psykopaatista, en näe syytä olla pitämättä tärkeään ihmiseen yhteyttä jatkossakin. Tämä toimii hyvin ainakin meillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh. Mun parhaat ystäväni ovat miehiä, osan kanssa on joskus säädetty, osan ei, parin kanssa oltu syvemmässäkin suhteessa. Miehelläni on myös paljon naispuolisia ystäviä, enkä nyt itseasiassa tiedä onko siellä seksihistoriaa vai ei - eikä voisi vähempää kiinnostaa. Meillä on molemmilla erittäin laaja ja monipuolinen ystäväpiiri, eikä siihen ole toisella mitään sanomista.
Mitä te kuvittelette saavuttavanne toisen ystävyyssyhteiden rajottamisella ja kyttäämisellä? Luottamus on luottamusta, jos toinen pettää niin sitten se pettää - ja todennäköisemmin silloin, jos kotona on joku mustasukkainen ystäviä karkottava pirttihirmu.
Ei kyse ole siitä, että pelkäisin, että minua petetään. Kyse on kunnioituksesta toista kohtaan. Jos mies haluaisi pitää yhteyttä exiinsä, en olisi hänen kanssaan. Minulle tuollainen asia on kunnioituksen puutetta. En tuomitse muiden parisuhteita, joissa ajatellaan eri tavalla tästä asiasta, minulle se olisi vain ehdoton no.
Miten toisen ystävyyssuhde voi olla kunnioituksen puutetta. Heillä on voinut olla hyvinkin pitkä menneisyys ja ovat jääneet ystäviksi. MInusta on kunnioituksen puutetta, jos tuollaisesta alkaisi valittaa.
Mitä ihmeen "säätöjä"?
Mitä ne on?
Heh. Mun parhaat ystäväni ovat miehiä, osan kanssa on joskus säädetty, osan ei, parin kanssa oltu syvemmässäkin suhteessa. Miehelläni on myös paljon naispuolisia ystäviä, enkä nyt itseasiassa tiedä onko siellä seksihistoriaa vai ei - eikä voisi vähempää kiinnostaa. Meillä on molemmilla erittäin laaja ja monipuolinen ystäväpiiri, eikä siihen ole toisella mitään sanomista.
Mitä te kuvittelette saavuttavanne toisen ystävyyssyhteiden rajottamisella ja kyttäämisellä? Luottamus on luottamusta, jos toinen pettää niin sitten se pettää - ja todennäköisemmin silloin, jos kotona on joku mustasukkainen ystäviä karkottava pirttihirmu.