Lue keskustelun säännöt.
Äitini mielestä lasta pitää ylisuojella, tehdä puolesta kaikki ja kannustaa alisuorittamaan
22.11.2018 |
No nyt sitten yrittää koko ajan tuoda samaa mallia minun perheeseeni ja lapsettomat siskoni peesaa. Tulen hulluksi! Mitään ei saisi vaatia, ei saa komentaa, ei kannustaa, lapsi ei saisi yrittää, kaikki on pelottavaa ja ”tuu vaan tänne mummon turvaan” jne.
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mut on kasvattanut juuri tuollainen äiti. Ei saa yrittää, kun pitää lasta suojella pettymykseltä, ja ettei nyt vaan kävis kuinkaan. Kiitos vaan mutsi, aran luuserin olet saanut aikaiseksi. Omia lapsia yritän parhaani mukaan kannustaa yrittämään uusia asioita.
Miten se näkyi lapsiudessa? Miten suhtautui, anna jotain esimerkkejä. Olenko itse äitinä sellainen vai en, mietin vaan. Mielestäni en ole, mutta toisaalt ahdistun ajatuksest, että vaatisin lapsilta liikaa.
Esimerkiksi: mä oon ollut varmaan 12, kun äiti on vielä tarjoutunut kuorimaan mulle perunat, kun on ollut kuoripäällisiä perunoita ruoaksi. Koulussa olin keskikastia lukematta ikinä läksyjä, mutta kovasti niitä kaseja kehuttiin. Varmasti tiesi itsekin, että pienellä kannustuksella olisin pystynyt paljon parempaankin. Yliopistoon lähtiessä sain evääksi että ei haittaa, jos vaihdan vielä ammattikouluun, jos tuntuu liian vaikealta. Metsässä ei saa juosta, koska voi kaatua, mihinkään ei saa kiivetä kun voi tippua jne. Kaikesta pitää aina miettiä se pahin mahdollinen, ja elää sen mukaan. Kumma kyllä kirjoja sai lukea, voihin niistäkin saada viiltohaavan...
Äitini muuten kuorii perunat toisen siskoni miehelle, 45 vee… Kun se on ulkomaalainen, eikä varmaan itse osaa.
ap
Koomista, mutta itse olisin vain otettu, jos minua palveltaisiin.
t.kristallikissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mut on kasvattanut juuri tuollainen äiti. Ei saa yrittää, kun pitää lasta suojella pettymykseltä, ja ettei nyt vaan kävis kuinkaan. Kiitos vaan mutsi, aran luuserin olet saanut aikaiseksi. Omia lapsia yritän parhaani mukaan kannustaa yrittämään uusia asioita.
No ne siskoni on juuri tuollaisia. Toinen ei saanut edes ikinä lukiota käytyä, vain jotain lyhyiden kielten alkeiskursseja kun "se oli niin raskasta". Kaikki on pelottavaa, kaikki on raskasta, mistään ei kuitenkaan mitään tuu.
Hirveä mekkala nousi esimerkiksi siitä, että me vanhemmat (ja eskari) oletamme, että kuusivuotias osaa itse pukea. Nää työntyy siihen napittamaan ja laittamaan tumppuja käteen jne.
Ap
Haittaako se nyt jos autetaan? Onko sulla jokin trauma itsesi lapsena "vauvaksi" tekemisestä?
Haittaa, ja haittaa pahasti. Kyllä 6-vuotiaalta voi jo vaatia, että saa vaatteet päällensä ilman apua. Tuo tuhoaa lapsen itsetuntoa, kun lapsella on jo tuo taito, mutta joku tunkee siihen laittamaan tumppuja käteen. Lisäksi estää lasta oppimasta uusia asioita, kun ei saa itse edes kokeilla.
Outoa, kun minä näen sen auttamisena, en itsetunnon tuhoajana. Sen itsetunnon pitää olla lapsella jo siinä kohtaa huono, jos kokee niin, eli ei ole enää tasapainoinen lapsi se. Kasvatuksen vika tai geneettinen, ei lapsen oma syy tietenkään.
Miksi auttaa väkisin, kun toinen tarvitsee uusien taitojen kanssa kannustusta ja kehuja, ei apua? Eli tässä mummeli tyydyttää omaa auttamisen tarvettaan välittämättä siitä, mitä lapsi tarvitsee. Ei siitä ainakaan tuo lapsi hyödy....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mut on kasvattanut juuri tuollainen äiti. Ei saa yrittää, kun pitää lasta suojella pettymykseltä, ja ettei nyt vaan kävis kuinkaan. Kiitos vaan mutsi, aran luuserin olet saanut aikaiseksi. Omia lapsia yritän parhaani mukaan kannustaa yrittämään uusia asioita.
Miten se näkyi lapsiudessa? Miten suhtautui, anna jotain esimerkkejä. Olenko itse äitinä sellainen vai en, mietin vaan. Mielestäni en ole, mutta toisaalt ahdistun ajatuksest, että vaatisin lapsilta liikaa.
Esimerkiksi: mä oon ollut varmaan 12, kun äiti on vielä tarjoutunut kuorimaan mulle perunat, kun on ollut kuoripäällisiä perunoita ruoaksi. Koulussa olin keskikastia lukematta ikinä läksyjä, mutta kovasti niitä kaseja kehuttiin. Varmasti tiesi itsekin, että pienellä kannustuksella olisin pystynyt paljon parempaankin. Yliopistoon lähtiessä sain evääksi että ei haittaa, jos vaihdan vielä ammattikouluun, jos tuntuu liian vaikealta. Metsässä ei saa juosta, koska voi kaatua, mihinkään ei saa kiivetä kun voi tippua jne. Kaikesta pitää aina miettiä se pahin mahdollinen, ja elää sen mukaan. Kumma kyllä kirjoja sai lukea, voihin niistäkin saada viiltohaavan...
Ok. No mä en ole luonteeltani kova palvelemaan, vaan odotan kaikkien selviytyvän aika paljolti itse, muta annan mä kyllä suojelevia neuvoja, enkä antanut lapsen (silloin noin 9v) pelata Pokemon gota, koska voisi kävellä auton alle jne.
Kuulostaa omalta äidiltäni. En saanut lapsena mennä yksin kadun päässä olevaan, rauhalliseen pieneen sivukirjastoon vaan äiti tunki aina mukaan tai komensi isän mukaani. Taisin olla 11v, kun ensimmäisen kerran pääsin yksin ! Äiti myös auttoi minulle pipot päähän ja hanskat käteen mikä oli noloa. Kuori ja pilkkoi perunat, hyvä kun ei syöttänytkin. Tivolissa en olisi saanut vielä noin kymmenvuotiaanakaan mennä matojunaa hurjempaan laitteeseen. Ja nyt äiti yrittää tehdä samaa lastenlastensa kanssa . Pillahti itkuun, kun esikoinen 9v huusi että "mummi mä saan itse sen huivin, mä en oo vauva! Kun tytöt ( 9v ja 7v) ovat mummilassa hoidossa, eivät saa mennä kaksin läheiseen leikkipuistoon. Ja herranjumala mikä huuto, paniikki ja voivottelu kun olimme kesällä Tykkimäellä ja lapset menivät maailmanpyörään ! Aloin jo harkita, että käsken mieheni kolkata äitini ja kantaa autoon ettei pilaa koko reissua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mut on kasvattanut juuri tuollainen äiti. Ei saa yrittää, kun pitää lasta suojella pettymykseltä, ja ettei nyt vaan kävis kuinkaan. Kiitos vaan mutsi, aran luuserin olet saanut aikaiseksi. Omia lapsia yritän parhaani mukaan kannustaa yrittämään uusia asioita.
No ne siskoni on juuri tuollaisia. Toinen ei saanut edes ikinä lukiota käytyä, vain jotain lyhyiden kielten alkeiskursseja kun "se oli niin raskasta". Kaikki on pelottavaa, kaikki on raskasta, mistään ei kuitenkaan mitään tuu.
Hirveä mekkala nousi esimerkiksi siitä, että me vanhemmat (ja eskari) oletamme, että kuusivuotias osaa itse pukea. Nää työntyy siihen napittamaan ja laittamaan tumppuja käteen jne.
Ap
Haittaako se nyt jos autetaan? Onko sulla jokin trauma itsesi lapsena "vauvaksi" tekemisestä?
Haittaa, ja haittaa pahasti. Kyllä 6-vuotiaalta voi jo vaatia, että saa vaatteet päällensä ilman apua. Tuo tuhoaa lapsen itsetuntoa, kun lapsella on jo tuo taito, mutta joku tunkee siihen laittamaan tumppuja käteen. Lisäksi estää lasta oppimasta uusia asioita, kun ei saa itse edes kokeilla.
Outoa, kun minä näen sen auttamisena, en itsetunnon tuhoajana. Sen itsetunnon pitää olla lapsella jo siinä kohtaa huono, jos kokee niin, eli ei ole enää tasapainoinen lapsi se. Kasvatuksen vika tai geneettinen, ei lapsen oma syy tietenkään.
Miksi auttaa väkisin, kun toinen tarvitsee uusien taitojen kanssa kannustusta ja kehuja, ei apua? Eli tässä mummeli tyydyttää omaa auttamisen tarvettaan välittämättä siitä, mitä lapsi tarvitsee. Ei siitä ainakaan tuo lapsi hyödy....
En näe palvelemista apuna väkisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, koeta kestää se, että kaikilla äideillä on vähän eri tulkinnat siitä, mitä lapsia osaa ja mikä on ylisuojelua tai alisuojelua. Sinulla ei ole asiasta mitään jumalallista totuutta hallinnassa, ja joku toinen äiti varmasti saattaa pitää sinun tapaasi kohdella lapsiasi huonona.
Jos olet eri mieltä tuossa asiassa äitisi kanssa, koeta opetella tapa sanoa äidillesi asiallisesti noissa tilanteissa heti: "äiti hyvä, älä puutu asiaan, XXX osaa tämän hienosti, kun annat hänen yrittää"
Pieni ylisuojelu ei haittaa, kun lapset kumminkin kaiketi näkevät mummoaan suht harvoin. Pienetkin lapset ymmärtävät sen, että aikuiset ovat erilaisia, ja mummolassa "nyt vaan on vähän erilaista".
Hemmotteleva mummo ei siten lapsia pilaa. Paitsi ehkä siinä tapauksessa, jos hoidatat lapsesi mummolla, missä tapauksessa sinulla ei ole kauheasti varaa urputtaa.
Vierailija kirjoitti:
Mut on kasvattanut juuri tuollainen äiti. Ei saa yrittää, kun pitää lasta suojella pettymykseltä, ja ettei nyt vaan kävis kuinkaan. Kiitos vaan mutsi, aran luuserin olet saanut aikaiseksi. Omia lapsia yritän parhaani mukaan kannustaa yrittämään uusia asioita.
Yläpeukku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, koeta kestää se, että kaikilla äideillä on vähän eri tulkinnat siitä, mitä lapsia osaa ja mikä on ylisuojelua tai alisuojelua. Sinulla ei ole asiasta mitään jumalallista totuutta hallinnassa, ja joku toinen äiti varmasti saattaa pitää sinun tapaasi kohdella lapsiasi huonona.
Jos olet eri mieltä tuossa asiassa äitisi kanssa, koeta opetella tapa sanoa äidillesi asiallisesti noissa tilanteissa heti: "äiti hyvä, älä puutu asiaan, XXX osaa tämän hienosti, kun annat hänen yrittää"
Pieni ylisuojelu ei haittaa, kun lapset kumminkin kaiketi näkevät mummoaan suht harvoin. Pienetkin lapset ymmärtävät sen, että aikuiset ovat erilaisia, ja mummolassa "nyt vaan on vähän erilaista".
Hemmotteleva mummo ei siten lapsia pilaa. Paitsi ehkä siinä tapauksessa, jos hoidatat lapsesi mummolla, missä tapauksessa sinulla ei ole kauheasti varaa urputtaa.
⬇️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mut on kasvattanut juuri tuollainen äiti. Ei saa yrittää, kun pitää lasta suojella pettymykseltä, ja ettei nyt vaan kävis kuinkaan. Kiitos vaan mutsi, aran luuserin olet saanut aikaiseksi. Omia lapsia yritän parhaani mukaan kannustaa yrittämään uusia asioita.
No ne siskoni on juuri tuollaisia. Toinen ei saanut edes ikinä lukiota käytyä, vain jotain lyhyiden kielten alkeiskursseja kun "se oli niin raskasta". Kaikki on pelottavaa, kaikki on raskasta, mistään ei kuitenkaan mitään tuu.
Hirveä mekkala nousi esimerkiksi siitä, että me vanhemmat (ja eskari) oletamme, että kuusivuotias osaa itse pukea. Nää työntyy siihen napittamaan ja laittamaan tumppuja käteen jne.
Ap
Haittaako se nyt jos autetaan? Onko sulla jokin trauma itsesi lapsena "vauvaksi" tekemisestä?
No itse asiassa haittaa. a) ei se lapsikaan siitä tykkää ja b) tilanteessa jossa äiti/isä on jo sanonut, että "otapa vielä lapasesi" tms niin ei siihen väliin tulla sitten hössöttämään että "ei Liisan tartte, ei Liisa yletäkään, mummo antaa". Tumput just sellasessa paikassa, että tiedän, että lapsi on tohkeissaan kun on kasvanut just sen verran pituutta, että saa ne itse sieltä.
Äitini mm tunki pesemään veljeni pojan tukkaa, kun tää oli 13, kun "eihän se Ville osaa".
ap
Veikkaan heittämällä, ettei meidän nyt 11-vuotias osaa pestä tukkaansa itse vielä 13-vuotiaana, mutta toivottavasti olen väärässä :D Ei ainakaan vielä osaa :( Ja ihän lapset kunnolla välttis osaakaan, se on sellaista pyyhkimistä, eivät osaa hieroa kunnolla shampoota hiuspohjaan saakka jne.
Tietty jos on jotain kehitysviivästymää niin täytyyhän sitä ainakin ohjata toimintaa, mutta kyllä normaali teini osaa jo tukkansa pestä (kun sitä kuitenkin leikki-ikäisestä jo harjoitellaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa omalta äidiltäni. En saanut lapsena mennä yksin kadun päässä olevaan, rauhalliseen pieneen sivukirjastoon vaan äiti tunki aina mukaan tai komensi isän mukaani. Taisin olla 11v, kun ensimmäisen kerran pääsin yksin ! Äiti myös auttoi minulle pipot päähän ja hanskat käteen mikä oli noloa. Kuori ja pilkkoi perunat, hyvä kun ei syöttänytkin. Tivolissa en olisi saanut vielä noin kymmenvuotiaanakaan mennä matojunaa hurjempaan laitteeseen. Ja nyt äiti yrittää tehdä samaa lastenlastensa kanssa . Pillahti itkuun, kun esikoinen 9v huusi että "mummi mä saan itse sen huivin, mä en oo vauva! Kun tytöt ( 9v ja 7v) ovat mummilassa hoidossa, eivät saa mennä kaksin läheiseen leikkipuistoon. Ja herranjumala mikä huuto, paniikki ja voivottelu kun olimme kesällä Tykkimäellä ja lapset menivät maailmanpyörään ! Aloin jo harkita, että käsken mieheni kolkata äitini ja kantaa autoon ettei pilaa koko reissua.
Kuulostaa rasittavalta mummolta. Kympin kysymys kuuluukin: miksi otitte mummon sinne reissulle mukaan? Ettette vain ilmaiseksi lapsenvahdiksi ja kustantamaan reissun kuluja....? Siinä tapauksessa suu poikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mut on kasvattanut juuri tuollainen äiti. Ei saa yrittää, kun pitää lasta suojella pettymykseltä, ja ettei nyt vaan kävis kuinkaan. Kiitos vaan mutsi, aran luuserin olet saanut aikaiseksi. Omia lapsia yritän parhaani mukaan kannustaa yrittämään uusia asioita.
No ne siskoni on juuri tuollaisia. Toinen ei saanut edes ikinä lukiota käytyä, vain jotain lyhyiden kielten alkeiskursseja kun "se oli niin raskasta". Kaikki on pelottavaa, kaikki on raskasta, mistään ei kuitenkaan mitään tuu.
Hirveä mekkala nousi esimerkiksi siitä, että me vanhemmat (ja eskari) oletamme, että kuusivuotias osaa itse pukea. Nää työntyy siihen napittamaan ja laittamaan tumppuja käteen jne.
Ap
Haittaako se nyt jos autetaan? Onko sulla jokin trauma itsesi lapsena "vauvaksi" tekemisestä?
En ole ap, mutta tietysti siitä on haittaa esikoululaisen itsetunnolle, jos joku hänen läheinen olettaa ettei tämä osaa itse pukea vielä vaatteitaan...
Jos mummoa tavataan usein, niin totta kai hänen tavalla hoitaa asioita on merkitystä lapsen kehitykselle. Lasta pitää kohdella ikätason mukaan, ei pienempänä tai suurempana kuin onkaan.
Ei, esikoululainen tietää jo oikein hyvin, että aikuiset on erilaisia. Mummo nyt vaan hössöttää....
Ja mummoja tavataan - mitä - kerran kuussa? Siinä ei lapsi mene pilalle millään tavalla.
Jos joku hoidattaa lapsensa mummolla, ei ole paljon varaa selän takana arvostella.
Hankalaa on. Meillä vaadittiin paljon, mutta toisaalta vanhempi oli myös hyvin lannistava ja määräilevä. Koko ajan muistutettiin ettei epäonnistumisiin ole varaa ja apua on turha pyytää. Vain isän näkemykset olivat oikeita, lasta moitittiin usein turhasta "haihattelusta" mm. ammatillisten suunnitelmien suhteen. Aika epävarma ja pelokas ihminen minustakin kasvoi. Epäonnistumisen pelko kulkee koko ajan matkassa mukana enkä luota itseeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, koeta kestää se, että kaikilla äideillä on vähän eri tulkinnat siitä, mitä lapsia osaa ja mikä on ylisuojelua tai alisuojelua. Sinulla ei ole asiasta mitään jumalallista totuutta hallinnassa, ja joku toinen äiti varmasti saattaa pitää sinun tapaasi kohdella lapsiasi huonona.
Jos olet eri mieltä tuossa asiassa äitisi kanssa, koeta opetella tapa sanoa äidillesi asiallisesti noissa tilanteissa heti: "äiti hyvä, älä puutu asiaan, XXX osaa tämän hienosti, kun annat hänen yrittää"
Pieni ylisuojelu ei haittaa, kun lapset kumminkin kaiketi näkevät mummoaan suht harvoin. Pienetkin lapset ymmärtävät sen, että aikuiset ovat erilaisia, ja mummolassa "nyt vaan on vähän erilaista".
Hemmotteleva mummo ei siten lapsia pilaa. Paitsi ehkä siinä tapauksessa, jos hoidatat lapsesi mummolla, missä tapauksessa sinulla ei ole kauheasti varaa urputtaa.
En hoidata. Kyllä se puskuliike menee toiseen suuntaan.
Hänelle ei voi sanoa mitään, koska siitä seuraa aina ihan jumalaton kärsimysnäytelmä. Hän ei siis itsekään hallitse lainkaan pettymyksiä tai osaa ottaa lempeintäkään kritiikkiä. Jos hänelle sanoo, hän hermostuu, alkaa sättiä ja itkeä ja sen jälkeen soittelee sukulaisia läpi ja itkee. Eli ihan kaikesta paisuu valtava draama.
Ja minä olen varmasti itsekin skaalalla siellä suojelevassa päässä - koska tadaa, kotikasvatukseni - joten minä en ole mikään ankara ja kova ylivaatija todellakaan.
Ap
Kannattaiskohan teidän hoitaa ne räkänokkanne ihan itse, niin ei tarvitse kärsiä ylihuolehtivista mummoista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa omalta äidiltäni. En saanut lapsena mennä yksin kadun päässä olevaan, rauhalliseen pieneen sivukirjastoon vaan äiti tunki aina mukaan tai komensi isän mukaani. Taisin olla 11v, kun ensimmäisen kerran pääsin yksin ! Äiti myös auttoi minulle pipot päähän ja hanskat käteen mikä oli noloa. Kuori ja pilkkoi perunat, hyvä kun ei syöttänytkin. Tivolissa en olisi saanut vielä noin kymmenvuotiaanakaan mennä matojunaa hurjempaan laitteeseen. Ja nyt äiti yrittää tehdä samaa lastenlastensa kanssa . Pillahti itkuun, kun esikoinen 9v huusi että "mummi mä saan itse sen huivin, mä en oo vauva! Kun tytöt ( 9v ja 7v) ovat mummilassa hoidossa, eivät saa mennä kaksin läheiseen leikkipuistoon. Ja herranjumala mikä huuto, paniikki ja voivottelu kun olimme kesällä Tykkimäellä ja lapset menivät maailmanpyörään ! Aloin jo harkita, että käsken mieheni kolkata äitini ja kantaa autoon ettei pilaa koko reissua.
Kuulostaa rasittavalta mummolta. Kympin kysymys kuuluukin: miksi otitte mummon sinne reissulle mukaan? Ettette vain ilmaiseksi lapsenvahdiksi ja kustantamaan reissun kuluja....? Siinä tapauksessa suu poikki.
Ei Tykkimäessä koululaiset tarvitse lapsenvahtia.😂😂😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, koeta kestää se, että kaikilla äideillä on vähän eri tulkinnat siitä, mitä lapsia osaa ja mikä on ylisuojelua tai alisuojelua. Sinulla ei ole asiasta mitään jumalallista totuutta hallinnassa, ja joku toinen äiti varmasti saattaa pitää sinun tapaasi kohdella lapsiasi huonona.
Jos olet eri mieltä tuossa asiassa äitisi kanssa, koeta opetella tapa sanoa äidillesi asiallisesti noissa tilanteissa heti: "äiti hyvä, älä puutu asiaan, XXX osaa tämän hienosti, kun annat hänen yrittää"
Pieni ylisuojelu ei haittaa, kun lapset kumminkin kaiketi näkevät mummoaan suht harvoin. Pienetkin lapset ymmärtävät sen, että aikuiset ovat erilaisia, ja mummolassa "nyt vaan on vähän erilaista".
Hemmotteleva mummo ei siten lapsia pilaa. Paitsi ehkä siinä tapauksessa, jos hoidatat lapsesi mummolla, missä tapauksessa sinulla ei ole kauheasti varaa urputtaa.
En hoidata. Kyllä se puskuliike menee toiseen suuntaan.
Hänelle ei voi sanoa mitään, koska siitä seuraa aina ihan jumalaton kärsimysnäytelmä. Hän ei siis itsekään hallitse lainkaan pettymyksiä tai osaa ottaa lempeintäkään kritiikkiä. Jos hänelle sanoo, hän hermostuu, alkaa sättiä ja itkeä ja sen jälkeen soittelee sukulaisia läpi ja itkee. Eli ihan kaikesta paisuu valtava draama.
Ja minä olen varmasti itsekin skaalalla siellä suojelevassa päässä - koska tadaa, kotikasvatukseni - joten minä en ole mikään ankara ja kova ylivaatija todellakaan.
Ap
No sittenhän sinulla ei ole mitään huolen aihetta, jos lapset näkevät mummoa vain satunnaisesti!
Ja kyllä sinun pitää aikuisena ihmisenä opetella sietämään sitä, että äitisi pahoittaa mielensä, jos kerran sanot aivan aiheesta. Mitä helevettiä kuvittelet tämän selän takana somessa parjaamisesi auttavan asiaa, jos et aikuinen nainen saa SUUTASI AUKI JA SANO SUORAAN? Asiallisesti, mutta suoraan. Tuollainen vihan kerääminen sisikuntaan ei ole tervettä eikä ennen kaikkea reilua äitiäsi kohtaan.
Jessus. Oikeasti!
Omat vanhempani olivat/ovat täsmälleen samanlaisia. Tuohon ylisuojeluun meinaa mennä hermot. En viitsi enää mennä vanhempien luona käymään, kun siihen holhoamiseen palaa hermot. Kohdellaan kuin pikkulasta tai kehitysvammaista. Ja ikää on mulla 33. Tuputtavat omia näkemyksiään ja elämäntapojaan. Näistä saadaan aina huutoriita aikaiseksi. Pitäs vittu soikoon tajuta, ettei 33 vuotias elä samanlaista elämää kuin 65-vuotias. Viimeksi söin yhden päivän aikana sapuskaa tuplasti enemmän kuin nämä kaksi yhteensä, koska kasvatan lihasta ja käyn salilla, joten kulutuskin on kova. Tästä saatiin sellainen riita aikaiseksi, että lähdin seuraavana päivänä takaisin omaan kotiin. Ei siellä enää pysty yksinkertaisesti olemaan.
M33.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa omalta äidiltäni. En saanut lapsena mennä yksin kadun päässä olevaan, rauhalliseen pieneen sivukirjastoon vaan äiti tunki aina mukaan tai komensi isän mukaani. Taisin olla 11v, kun ensimmäisen kerran pääsin yksin ! Äiti myös auttoi minulle pipot päähän ja hanskat käteen mikä oli noloa. Kuori ja pilkkoi perunat, hyvä kun ei syöttänytkin. Tivolissa en olisi saanut vielä noin kymmenvuotiaanakaan mennä matojunaa hurjempaan laitteeseen. Ja nyt äiti yrittää tehdä samaa lastenlastensa kanssa . Pillahti itkuun, kun esikoinen 9v huusi että "mummi mä saan itse sen huivin, mä en oo vauva! Kun tytöt ( 9v ja 7v) ovat mummilassa hoidossa, eivät saa mennä kaksin läheiseen leikkipuistoon. Ja herranjumala mikä huuto, paniikki ja voivottelu kun olimme kesällä Tykkimäellä ja lapset menivät maailmanpyörään ! Aloin jo harkita, että käsken mieheni kolkata äitini ja kantaa autoon ettei pilaa koko reissua.
Kuulostaa rasittavalta mummolta. Kympin kysymys kuuluukin: miksi otitte mummon sinne reissulle mukaan? Ettette vain ilmaiseksi lapsenvahdiksi ja kustantamaan reissun kuluja....? Siinä tapauksessa suu poikki.
Ei Tykkimäessä koululaiset tarvitse lapsenvahtia.😂😂😂
Ei luulisi, mutta ehkä sitten hotellissa illalla sitä tarvitsitte, kun piti päästä miehen kanssa kahdestaan istumaan baariin.
Mistä minä tiedän. Sitä parempi kysymykseni oli, jos mitään järkevää syytä tuolla mukaanotolle ei ollut.
Olet koko elämäsi kokenut ylisuojelua ja silti asia tuli sulle jossain perhanan Löllölandiassa käydessä YLLÄTYKSENÄ?
En ole törmännyt sellaiseen, että joku olettaisi, ettei lapsi osaa. Sellaiseen olen törmännyt, ettei lapsi oikeasti osaa, eikä se ole oletus. Ja siis osaamisella tarkoitetaan esim. sitä, että on hidas ja kömpelö. Eli vanhempi kokee sen niskuroimisena, kun se ei suju aikuisen nopeudella, tai edes lähes, ja moittii lasta. Ja tekee mieluummin itse, ettei tarvitse katsella sitä säälittävää räpeltämistä. Toki jos ei itse ehdi pukemaan, patistetaan lasta tekemään itse sillä aikaa.