Lue keskustelun säännöt.
Suomen alhainen syntyvyys - miesnäkökulmaa kaivataan!
Tuntuu, että nyt kun mediassa puhutaan paljon alhaisesta syntyvyydestä ja pelotellaan sillä, niin naisia syyllistetään joka paikassa ihan kohtuuttomasti. Artikkeleista jää helposti kuva, etteivät koulutetut naiset kaipaa elämäänsä lapsia ja lykkäävät niiden hankintaa kunnes on monen kohdalla jo myöhäistä.
Musta kuitenkin tuntuu, että monissa parisuhteissa mies on se, joka sitä lapsenhankintaa haluaa lykätä. Ainakin omalla kohdalla ja monien kavereidenkin kanssa on näin: katsotaan vähän myöhemmin, ei vielä, työ täytyy olla ensin pisteessä X, pitää olla X määrä rahaa, tai auto, tai talo...tuntuu, että noita syitä olla hankkimatta lapsia löytyy loputtomiin! Haluisinkin siis kuulla, mistä se lapsettomuus parisuhteessa olevien miesten kohdalla johtuu? Halutaanko että kaikki olisi ns. valmista ennen vauvaa, ollaanko suhteessa väärään ihmiseen, onko omat harrastukset ja kaverit vielä tärkeämpiä, pelottaako oman elämän menetys, oma isyys tai onko huonoja lapsuusmuistoja? Painaako taloudelliset vai tunnesyyt enemmän? Eikö vaan haluta lapsia muttei kehdata sitä vauvakuumeilevalle kumppanille sanoa? Keskustelua, kiitos!
Kommentit (6577)
Vierailija kirjoitti:
Itselle kävi juuri muutama päivä sitten niin, että erosin muutaman vuoden suhteesta tällaisen ei vielä -miehen kanssa. Sovittu oltiin kuitenkin kaikesta, ja häät olivat edessä jne - kyse ei ollut siitä etteikö näistä oltaisi keskustelu ummet ja lammet jo ihan vasta tutustuessakin. Mies sai hetki sitten ensimmäisen kunnon työpaikan, ja kun alkoi vihdoin tienata (tähän mennessä minä olin ollut se suhteemme päätienaaja ja lompakko) mies muuttikin päätöksensä saman tien, että ei haluakaan lasta. Ei nyt, ei lähitulevaisuudessa, ei ikinä. Eli tuskin oli koskaan halunnutkaan, käytti vain hyväuskoisuuttani ja toimeentuloani hyväksi. Mut hei, sori siitä, hän saa kyllä kuulemma muuttaa mieltään milloin huvittaa. Lapset ovat inhottavia ja ahdistavia eikä hän sellaista haluakaan. Luuli haluavansa. Nyt hän on jo Tinderissä etsimässä uutta seuraa ja minä tässä nippa nappa alta 30-vuotiaana joudun aloittamaan kaiken alusta. Onneksi lapsentekoon ei nykyään tarvita parisuhdetta, vaan voi käydä inseminaatiossa. Ja onneksi minulla on sentään muut elämän asiat kunnossa, pystyisin siis elättämään myös tämän mahdollisen lapsen jonka varmaan yksin hankin parin vuoden kuluttua.
Tuo kannattaa. Tee sitten monta niin saat hyvät tuet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
destiny999 kirjoitti:
Naiset voisivat katsoa peiliin jos miehiä kiinnostaa kaverit ja pleikkari enemmän kuin naiset. Asenteenne miehiä kohtaan on mätä.
Selitä tarkemmin.
Lemmen nuoli, alta tuoli! Loppui huoli? Hoitopuoli, kakkasuoli... Lempi kuoli. Haavat nuoli, rahat vuoli.
Älkää äijät laskeko sen varaan, että te vielä ehditte lisääntymään, vaikka ikäisillänne naisilla aika alkaa olla ohi! Tilastojen mukaan me miehet pariudumme suunnilleen oman ikäisten kanssa ja tällöin se tuleva lapseton naiskumppani on jo ohittanut hedelmällisen vaiheen. Ja niistä nuoremmista ehdokkaista kilpailee kuitenkin myös ne oman ikäiset miehet, että vaikeaksi menee.
Jos mies ei halua lapsia kanssanne ja itse haluaa, kannattaa tosissaan miettiä, haluaako suhdetta jatkaa. Itse olin viisi vuotta kestäneessä suhteessa, missä mies hoki koko ajan juuri tuota "kyllä sitä myöhemminkin ehtii" ja keksi erilaisia syitä, miksi just siihen elämäntilanteeseen ei lapsi mahtunut. Tästä oltiin kuitenkin puhuttu suhteen alkaessa jo, ja asia tuli esiin monta kertaa myöhemminkin. Odottelin kiltisti, koska mies näyttäisi vihdoinkin vihreää valoa. Mutta kun 28-vuotiaana (minä siis olin, mies kolme vuotta vanhempi) sitten puhuimme asiasta jälleen, häneltä lipsahti, ettei hän ole varma haluaako juuri minun kanssani lapsia hankkia! Jätin hänet saman tien ja nyt, kolme vuotta myöhemmin, olen ihanan miehen kanssa yhdessä ja odotan esikoistamme. Ei kannata tyytyä miehen hätävalheisiin vaan puristaa se totuus ulos! On mielestäni todella raukkamaista antaa naisen käyttää parhaat vuotensa suhteessa, missä lapsia lupaillaan mutta niitä ei olla valmiita tekemään. Olen aina halunnut ainakin kaksi lasta ja katsotaan nyt, toteutuuko tämä toive koskaan kun ikääkin alkaa jo olla. En ole kuitenkaan katkera, sillä ainakin minusta on tulossa parin kuukauden päästä äiti! <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se miten kirjoitat naisista kertoo sinusta joten en ole yllättynyt ettet ole parisuhteessa.
T: Tekniikan tohtorin vaimo, Diplomi- insinöörejä mahtuu kymmenen tusinaan
Ps..olen ylipainoinen ja masennustakin on ollut
Kuka työnantaja palkkaa sairaalloisen lihavan naisen? Kyllähän se ulkonäköasia on työhaastattelutilanteissa tärkeä. Varmasti moni palkkaa ennemmin kauniin ja hoikan kuin sairaalloisen lihavan.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ei halua lapsia kanssanne ja itse haluaa, kannattaa tosissaan miettiä, haluaako suhdetta jatkaa. Itse olin viisi vuotta kestäneessä suhteessa, missä mies hoki koko ajan juuri tuota "kyllä sitä myöhemminkin ehtii" ja keksi erilaisia syitä, miksi just siihen elämäntilanteeseen ei lapsi mahtunut. Tästä oltiin kuitenkin puhuttu suhteen alkaessa jo, ja asia tuli esiin monta kertaa myöhemminkin. Odottelin kiltisti, koska mies näyttäisi vihdoinkin vihreää valoa. Mutta kun 28-vuotiaana (minä siis olin, mies kolme vuotta vanhempi) sitten puhuimme asiasta jälleen, häneltä lipsahti, ettei hän ole varma haluaako juuri minun kanssani lapsia hankkia! Jätin hänet saman tien ja nyt, kolme vuotta myöhemmin, olen ihanan miehen kanssa yhdessä ja odotan esikoistamme. Ei kannata tyytyä miehen hätävalheisiin vaan puristaa se totuus ulos! On mielestäni todella raukkamaista antaa naisen käyttää parhaat vuotensa suhteessa, missä lapsia lupaillaan mutta niitä ei olla valmiita tekemään. Olen aina halunnut ainakin kaksi lasta ja katsotaan nyt, toteutuuko tämä toive koskaan kun ikääkin alkaa jo olla. En ole kuitenkaan katkera, sillä ainakin minusta on tulossa parin kuukauden päästä äiti! <3[/quote
uu mikä kovis, puristi totuuden ulos
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse voin miehenä sanoa, että pelottaa juuri tuo taloudellinen puoli ja se, ettei puolisolla enää lapsen saannin jälkeen olisi kiinnostusta pitää yllä parisuhdetta tai huolehtia itsestään. Näin kahdestaan on kiva - nainen on timmissä kunnossa ja kiinnostunut vain minusta, voimme koska tahansa tehdä jotain spontaania ja rahat riittävät mukavasti harrastamiseen ja ulkona syömiseen. En haluaisi vaihtaa sitä vielä mihinkään vaippoihin, kurahaalareihin, väsymykseen ja raskausarpiin. Olen sanonut naiselleni että kohta voidaan alkaa suunnittelemaan, mutta minulle kohta tarkoittaa ehkä ensi vuotta, aikaisintaan syksyllä. Puolisoni tuntuu ajattelevan, että on raskaana jo ihan kohta, mikä vähän ahdistaa. Tilailee jotain ovulaatiotikkuja netistä eikä suostu syömään enää kuin luomuruokaa ja yrittää syöttää joka aamu sinkkiä. Suuttui kun sanoin, että en nyt tarkoittanut että ihan vielä aletaan tosissaan yrittämään.
Jykä72 kirjoitti:
Emäntä kun tahtoo aina että tulen hänen naamalleen, niin eihän siitä lapsia pääse syntymään. Joskus roinat lentää myös utareille.
Tässä olis eläintensuojelulle töitä. Mies ruiskii utareille ja kuten kaikki tiedämme lehmällä on utareet. Mies siis vehkeilee lehmäraukan kanssa. En mitään niin vihaa, kuin äijänketaleita, jokta sekaantuu eläimiin.
ällöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En saa naista koska olen työtön. Yksin on vaikea lapsia hankkia.
M32
Itse mt-kuntoutuja, tulevaisuudessa varmaan työtön jos "paranen", joten aika pitkälti sama. Nuorempana kyllä halusin pidemmässä parisuhteessa lapsia.
M34
Olen 28-vuotias ja minulla on lapsia. Yhdelläkään kaverillani ei kuitenkaan vielä ole eikä kiire niitä hankkia, ei ole kuulemma ajankohtaista. Kaverini eivät ole löytäneet sitä naista, jonka kanssa perheen perustamiseen ryhtyä. Lisäksi 30 lähestyessä perheen perustamisen kannalta parhaat alkavat olla suurimmaksi osaksi pois markkinoilta, niin naiset kuin miehetkin. Moni taitaa ajatella, että kun itselle sopii niin oikea naaras ui suoraan verkkoihin. Itse uskon, että aika moni kavereistani jää tällä menolla lapsettomaksi tai tekaisee lapsen viime hetkellä väärän naisen kanssa. Ainakin on saanut elää villin nuoruuden ja satsata itseensä, toivottavasti ovat myöhemminkin tyytyväisiä valintoihinsa. Toisaalta lapsia olisi typerää tehdä yhtään aiemmin kuin niitä osaa toivoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Sinun oletetaan huolehtivan perheen elatuksesta, mutta töissä viettämääsi aikaan viitataan vapaana/lepona, koska et ole hoitamassa lapsia.
Hyvä pointti, jota harvemmin mainitaan. Lisäksi duunariduunit unohtuu aina. Kaikkihan on töissä toimistolla tietokoneen ääressä selaten hupisivustoja puoli päivää ja ruokataukokin on tunti sisältyen totta kai työaikaan.
Minulle ja puolisolleni syntyi juuri esikoinen, enkä voisi olla onnellisempi. Tietty olin myös alusta asti tietoinen, että tässä on se nainen, jonka kanssa haluan loppuelämäni viettää - ja tunne oli molemminpuoleinen. Lapsen teko on molempien yhteinen päätös ja sitoo tiukemmin yhteen kuin mikään muu. Elämänmittainen projekti.
Olen 29-vuotias ja eikä kellään kaverillani ole vielä lapsia, vaikka osa on minua vanhempiakin. Saunailloissa on oltu avoimen kateellisia siitä, että minulla on niin hyvä nainen. On tullut ilmi, että osa ei halua lasta siinä parisuhteessa, missä on, osalla taas ei parisuhdetta ole. Kyllä miehet sukuaan haluavat jatkaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksilöllinen kulttuuri aiheuttaa sen, että yllättävän monella luontainen tukiverkko on pieni. Ennen vanhaan kärjistäen kylä kasvatti kakarat ja nuoresta asti oltiin usein tekemisissä erilaisten lasten kanssa
Joku ekstra touhutonni rahaa tai puheet jostakin synnytystalkoista ei ainakaan auta yhtään mitään. Jos työelämä on kilpailua isoja maita vastaan, niin sitten kotiäiteys tai isyys pitäisi olla oletus niin kauan kuin lapsi on kouluikäinen. Ei oikein houkuttele, että molemmat painaa duunia pitkiä päiviä ja pienet lapset roikkuu ties missä hoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Itse voin miehenä sanoa, että pelottaa juuri tuo taloudellinen puoli ja se, ettei puolisolla enää lapsen saannin jälkeen olisi kiinnostusta pitää yllä parisuhdetta tai huolehtia itsestään. Näin kahdestaan on kiva - nainen on timmissä kunnossa ja kiinnostunut vain minusta, voimme koska tahansa tehdä jotain spontaania ja rahat riittävät mukavasti harrastamiseen ja ulkona syömiseen. En haluaisi vaihtaa sitä vielä mihinkään vaippoihin, kurahaalareihin, väsymykseen ja raskausarpiin. Olen sanonut naiselleni että kohta voidaan alkaa suunnittelemaan, mutta minulle kohta tarkoittaa ehkä ensi vuotta, aikaisintaan syksyllä. Puolisoni tuntuu ajattelevan, että on raskaana jo ihan kohta, mikä vähän ahdistaa. Tilailee jotain ovulaatiotikkuja netistä eikä suostu syömään enää kuin luomuruokaa ja yrittää syöttää joka aamu sinkkiä. Suuttui kun sanoin, että en nyt tarkoittanut että ihan vielä aletaan tosissaan yrittämään.
Toivottavasti puoliso tunnistaa ja poistuu takavasemmalle. Olet melko itsekäs possu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan niitä miehiäkin, jotka eivät lapsia halua, mutta kyllä pääsyy syntyvyyden laskuun on ilman muuta naisissa. Naisilla on niin paljon enemmän valtaa lisääntymisen asioissa, että musta on ihan hassua miten te edes kehtaatte kitistä siitä, että "meitä syyllistetään 😭😭😭".
No ei niitä lapsia kuule yksin tehdä, että on miehilläkin tässä oma osansa. Koska nainen kantaa ja synnyttää lapsen sekä ruokkii sen yksin ainakin ensimmäiset kuukaudet, lisääntymisasiat mielletään helposti "naisten jutuksi". Kukaan meistä ei kuitenkaan olisi täällä ilman isien osuutta. Kai tässä haettiin nyt niitä syitä, miksei miehet halua lapsia jos on parisuhteessa ja kaikki ns. ok? Suurin osa lapsista on nykyään kuitenkin suunniteltuja.
Osa miehistä nyt ei vaan halua lapsia ylipäätään. Osa haluaa, mutta kun se on miehelle mahdollista hyvin vanhanakin, ei asialla ole miehen kannalta niin kiire.
Ja toisaalta voisi kysyä kuinka monessa parisuhteessa kaikki on ok, myös miehen mielestä. Se ei vielä riitä, että naisen mielestä kaikki on hyvin.
Tuosta miesten kiireettömyydestä asian kanssa.
Biologisessa mielessä mies pystyy saamaan lapsia vanhana. Oikeasti yhteiskunnassa ja vallitsevassa kulttuurissa se on kuitenkin mahdotonta. Ainankin valtaenemmistölle miehistä. Nuoret naiset ja vanhat miehet ei pariudu keskenään ja perusta perheitä. Vaikka miten olisi halua ja kykyä niin käytännössä se neljän kympin rajapyykin ohittanut mies kuolee lapsettomana. Ainakaan sen varaan ei ihan hirveästi voi laskea, että onnistuu löytämään nuoren vaimon joka kanssa perustaa perheen.
Myös lehdissä on koko vähän väliä juttuja naisista, jotka saavat ensimmäisen lapsensa yli nelikymppisenä. Mies voi hyvin kuvitella, että kolmekymppisenä ei ole vielä kiire. Ehtii sen saman ikäisen naisen kanssa vielä nelikymppisenäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenä voin sanoa, että naisilla on helposti aikas ruusunpunainen kuva siitä mitä se lasten hankinta oikeasti on. Kun vauvakuumeillaan, ajatellaan vaan sitä ihanaa pientä nyyttiä kainalossa muttei tajuta, että se kasvaa ja maksaa. Suomeksi: vie tajuttomat määrät aikaa ja rahaa ja lisäksi saa mies pelätä vielä suhteen kokoon kuivumista, kakkoseksi jäämistä ja niinkuin joku jo tuossa sanokin, EROA, joka on isille melkein poikkeuksetta todella raskas tie ihan joka tasolla. Edelleen ajatellaan, että se on viime kädessä miehen velvollisuus elättää perhe ja tämä luo myös omat paineensa. Naisetkin tuppaavat ajattelemaan näin, vaikka eivät sitä ääneen myönnäkään. Eron myötä saa sitten maksaa toistakymmentä vuotta elatusmaksuja samalla, kun pääsee näkemään lapsia kerran parissa viikossa.
Miettikää asiaa oikeasti miehen kannalta.
-Ei tarvitse synnyttää, mutta toisaalta puoliso voi tehdä abortin omalla päätöksellään.
-Vastuu lapsen asioista on puolisolla, mutta niin on valtakin, koska sinun et vain osaa/tiedä tarpeeksi.
-Lähtökohtaisesti pääset helpommalla lapsen hoidossa, mutta toisaalta saat kuulla asiasta vaikka osallistuisit kuinka.
-Sinun oletetaan huolehtivan perheen elatuksesta, mutta töissä viettämääsi aikaan viitataan vapaana/lepona, koska et ole hoitamassa lapsia.
-On hyvin todennäköistä, että seksihalujen lisäksi lapsen teko vie myös kumppanisi läheisyyden kaipuun. Hän saa läheisyyttä vauvalta jopa kyllästymiseen asti.
-Joka toinen pari päätyy eroon ja erossa sinua todennäköisesti odottaa elatusmaksut ja joka toinen viikonloppu lasten kanssa. Jos hyvin käy, niin saat olla osa lastesi arkea joka toinen viikko. Tosin saatat silloinkin joutua maksamaan elatusmaksuja, koska olet kuitenkin etävanhempi.
Olisiko tämä naisille houkutteleva vaihtoehto?
Suomessa naiset eivät jää kotirouviksi vaan palaavat töihin. Miehillä on ihan yhtä paljon aikaa hoitaa lapsia ja kotia töiden jälkeen mitä naisilla. Lapsen kanssa voi viettää aikaa myös viikonloppuisin, lomilla ja lapsen sairastuessa kotona.
Sen melko todennäköisen eron jälkeen tuo vaan ei ole mahdollista. Jos lapset on miehellä joka toinen viikonloppu (yleisin tapa), niin ei siinä töiden jälkeen lapsia hoideta.
Ja vaikka naiset eivät jää kotirouviksi, niin edelleen miehen oletetaan kantavan päävastuu perheen elatuksesta. Se on samanlainen kummallinen jäänne kuin se, että naisen oletetaan hoitavan päävastuu lasten hoidosta.
Mies on se joka jarruttaa. Oon nainen ja yksi lapsi ja eronnut. Mikäli oisin olkut suhteessa vuosia ja mies ei halua ja minä haluan joko jättäisin tai jättäisin ehkäisyn pois. Aivan sama miten suhteelle kävisi.
Itselle kävi juuri muutama päivä sitten niin, että erosin muutaman vuoden suhteesta tällaisen ei vielä -miehen kanssa. Sovittu oltiin kuitenkin kaikesta, ja häät olivat edessä jne - kyse ei ollut siitä etteikö näistä oltaisi keskustelu ummet ja lammet jo ihan vasta tutustuessakin. Mies sai hetki sitten ensimmäisen kunnon työpaikan, ja kun alkoi vihdoin tienata (tähän mennessä minä olin ollut se suhteemme päätienaaja ja lompakko) mies muuttikin päätöksensä saman tien, että ei haluakaan lasta. Ei nyt, ei lähitulevaisuudessa, ei ikinä. Eli tuskin oli koskaan halunnutkaan, käytti vain hyväuskoisuuttani ja toimeentuloani hyväksi. Mut hei, sori siitä, hän saa kyllä kuulemma muuttaa mieltään milloin huvittaa. Lapset ovat inhottavia ja ahdistavia eikä hän sellaista haluakaan. Luuli haluavansa. Nyt hän on jo Tinderissä etsimässä uutta seuraa ja minä tässä nippa nappa alta 30-vuotiaana joudun aloittamaan kaiken alusta. Onneksi lapsentekoon ei nykyään tarvita parisuhdetta, vaan voi käydä inseminaatiossa. Ja onneksi minulla on sentään muut elämän asiat kunnossa, pystyisin siis elättämään myös tämän mahdollisen lapsen jonka varmaan yksin hankin parin vuoden kuluttua.