Suomen alhainen syntyvyys - miesnäkökulmaa kaivataan!

Koulut kestävät nykyään pitkään joten ihmiset elävät nuoruuttaan pitempään. Opiskella voi loputtomiin. Työt tulevat kotiin asti ja siellä vaaditaan enemmän ja kokonaisvaltaisemmin kuin ennen. Naisilla on paljon muitakin intressejä kuin perhe. Ihmiset eivät enää kohtaa aidosti toisiaan. 

T. Mies opiskelijakaupungista, parisuhteessa, lapseton 27v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huutonaurua!

Siinä paasaa tyyppi, joka on eronnut eikä näe mitään vikaa itsessään, on katkeroitunut ja harhainen. Ehkä hän on löytänyt ihan p*skan vaimon itselleen ja yleistää, että kaikki naiset ovat samanlaisia, kun ei tunne kuin tuon yhden eli ex-vaimonsa. Hyvin hyvin harva nainen haluaa erota hyvästä miehestä, joka on hyvä isä lapsille. Alkoholia liikaa käyttävä, väkivaltainen, patalaiska tai vieraissa kulkeva mies ei ole sitä.

Lapsen aikuiseksi kasvattaminen on vaativaa, kyllä siinä tarvitsee toisen aikuisen mukaan. Vauvan tasolle taantuva ja passausta odottava mies ei riitä, sellaisesta on vain haittaa.

Katsotaan millaista huutonaurua herralta sitten pääsee kun se sinun oma rakas vaimosi ottaa sinusta eron, vie lapsesi, opettaa lapset vihaamaan sinua ja sinut laitetaan maksumieheksi. Ikää ei herralla selvästikään ole vielä riittävästi kertynyt, että ymmärtäisi miten nämä avioeroasiat sitten loppupeleissä menevät. Ne menevät juuri niin kuin nainen ne itsekkäästi haluaa menevän. Elämä tulee tämänkin sinulle opettamaan. Halusit tai et.

Omassa ystäväpiirissäni tämä on tapahtunut 19/20 kertaa ja se viimeinenkin pari, joka vielä on naimisissa on vähän kiikunkaakun. Lapset kärsivät aina. Tavalla tai toisella he kärsivät.

Mainitset alkoholia liikaa käyttävät miehet, patalaiskat, väkivaltaiset ja vieraissa kulkevat. Tällaisia miehiä yleensä syntyy yksinhuoltajaäitien kasvattamana. Näin käy kun pojalla ei ole kunnollista miehen mallia vaan poika jää pelkän äidin kasvattamaksi. Kaikki ryhti puuttuu. Tällaiset miehet ovat juuri näitä avioerossa naisille jääneitä poikia. Mainitsemasi miehet ovat siis naisen kasvatuksen tuotteita.

Nainen ei osaa kasvattaa pojasta miestä vaikka miten haluaisi. Syy on yksinkertainen. Nainen ei ymmärrä mikä mies on. Surullista on se, että pojat jotka on tuhottu yksinhuoltajaäitien virheellisen kasvatuksen kautta eivät myöskään osaa sitten kasvattaa omista pojistaan miehiä. Tämä pahimmillaan sitten toistuu sukupolvesta toiseen.

Tämäkin on nähty. Liian monta kertaa. Positiivisen maskuliinisuuden malli puuttuu pojilta. Kun näin käy ei pojasta koskaan kehity miestä.

Vierailija kirjoitti:

Itse kuulun tähän ryhmään, ja ensimmäistä kertaa luen uutisia, jotka liittävät minut suoraan isompaan ilmiöön josta käydään mediakeskustelua. Olen siis korkeakoulutettu nuori nainen, asun pienessä yksiössä, olen sinkku, ja olen jopa muualta Helsinkiin muuttanut. Sinkkuuteni vaivaa minua. Koen irtosuhteet todella raskaiksi, mutta kaipaan kuitenkin läheisyyttä ja kaveria. Vuosittain tapaan erittäin mielenkiintoisia ja ihania ihmisiä, joiden kanssa voisin nähdä tulevaisuutta. Syystä tai toisesta, tilanteet eivät kuitenkaan koskaan johda suhteisiin. Joskus tulen torjutuksi vastapuolen omien ongelmien, tunteiden puutteet tai erilaisten tulevaisuuden odotusten vuoksi, joskus teen päätöksen itse siitä ettei alkavaa suhdetta voi vakiinnuttaa, vastaavanlaisista syistä, tai siksi, että koen toisen henkilön kohtelevan minua epäkunnioittavasti, halveksuvasti, tai muilla tavoin epämiellyttävästi. Usein kyse on hankalista elämäntilanteista. Tai vain epäsopivasta elämäntilanteesta. Kiireestä. Mielenterveysongelmista. Elämässä koettujen kriisien luurangoista. Tai ihan vain siitä, että jompaa kumpaa (omassa tilanteessani vastapuolta) ahdistaa ajatus perhe-elämästä. En tiedä mitä oikein tekisi tilanteessa, jossa sopiva kumppani ei tule vastaan koulussa, työpaikalla, harrastuksissa tai kavereiden kautta. Sitä vain odottelee ja koittaa pysyä avoimena. Itse haaveilen (salaa) perheestä, levollisuudesta ja ehkä jopa siitä omakotitalostakin. Toisaalta, kaiken tämän voin myös tehdä yksin, tai yhdessä esimerkiksi perhekommuunissa. Elämä lopulta vie minne vie. Niin kamalia tapauksia tuli nuorempana kuitenkin vastaan, ettei mikään ylitä sitä varovaisuutta joka niiden toistumisen estämiseksi on kehittynyt. Helsingistä olen tehnyt omanlaiseni, ja onnekseni suku asuu lähellä! Eipä muuta. Paljon en juttuja kommentoi, mutta tämä osuu ja uppoaa. Eniten tässä miettii keinoja, joilla yksinhuoltajuudesta tekisi mahdollisimman helppoa ja sujuvaa, kun lapset on päästettävä maailmaan luultavasti ennen kuin pysyvää kumppania löytää.

No, näin käy kun menee ja astuu feminismin ansaan. Feminismi on ylivoimaisesti tehokkain sterilisointimekanismi, mitä koko maailmanhistorian aikana on koskaan luotu.

Sinäkään et synnytä.

Jos minulta kysyttäisiin olisinko halunnut syntyä tälle maapallolle, vastaus olisi kyllä. Elämä on minulle seikkailu kaikkine vaikeuksineen. Olen varmasti ollut vanhemmilleni joskus taakka, mutta nyt rikastutan heidän elämää omalla olemassolollani ja omilla lapsillani. Elämää on ruuhkavuosien jälkeenkin. Ja lapset ovat aarteita.

T. Iskä

Ylen kolumni: Naiset maksavat edelleen miehiä enemmän lapsesta aiheutuvista kustannuksista 

https://yle.fi/uutiset/3-10522253

Ehkä jo ensi vuosikymmenelle tultaessa ihmiset alkavat ymmärtää, että teknologia ei korvaa sitä toisen ihmisen aitoa läheisyyttä ja syntyvyys saadaan taas nousuun. Tämähän ei ole vain Suomen ongelma, vaan kaikkien länsimaiden. 

- mies

Vierailija kirjoitti:

Eräällä tuttavallani ja hänen vaimollaan on nyt yksi ja hyvin toivottu lapsi.

Mies on ahkera kuin mikä yritystoiminnassaan.  Rahaa ei kuitenkaan tule liikaa. Kotia on remontoitu ja naisen toiveita kulutuksessa on toteutettu.  Nainen ei ehkä pysty tuomaan rahaa kovinkaan paljon kotiin missään vaiheessa. 

Toivon, että he jaksavat ja ovat onnellisia keskenään. Jotenkin sivullisena minusta tuntuu, että nainen tosiaankin sanoo kotitalouden kulutuksessa aina sen viimeisen sanan ja mies yrittää toteuttaa pakettia kykyjensä mukaan.

Vähäisemmillä kulutusvaatimuksilla olisi helpompaa ja nautinnollisempaa. Tämä on toki minun käsitykseni;)

M46

Eikä ole omaa elämää josta kirjoittaa, kun pitää arvuutella tuttavien elämää? Parisuhteet on siitä vänkiä, että ulkopuoliset eivät näe mitä niissä todella tapahtuu. Siksi kannattaa kirjoittaa siitä omasta.

Olemme mieheni kanssa molemmat kolmekymppisiä ja alkamassa yrittämään ensimmäistä lasta. Minua on jo pitkään ahdistanut tämä median syyllistävä puhe synnytystalkoista ja vastaavista, koska olen tekemässä lasta tähän maailmaan ihan omista syistäni, en valtiolle työjuhdaksi! Halu saada lapsi on niin henkilökohtainen asia, että oikein inhottaa lukea kaiken maailman indekseistä ja kaavioista, miten homman pitäisi mennä. On ihan oikein, että hedelmällistä ikää pidetään esillä mediassa, koska kuten joku sanoikin, olisi traagista jäädä lapsettomaksi vastoin tahtoaan. Tuntuu, että varsinkin miehillä lisääntymisterveyteen liittyvät asiat ovat monesti hakusessa - olisiko tässä asiassa parantamisen varaa esimerkiksi terveystiedon tunneilla? Voisiko aiheesta puhua vielä myöhemminkin, kun monille se lapsen teko olisi ajankohtaisempaa kuin yläasteella, esimerkiksi amiksissa ja yliopistoissa? Kuulostaa ehkä naiivilta, mutta ei omakaan, korkeakoulutettu mieheni, ollut tullut ajatelleeksi varsinkaan naisen iän asettamia rajoja lapsen saamiselle. 

Miehelläni ei kuulemma ole mikään kiire saada lasta, mutta hän on keskustelujen jälkeen jopa innoissaan asiasta ja ymmärtää minun haluani aloittaa nyt. Luulenkin, että kun rinnalla on se oikea ihminen, lasten teko on luonnollinen, yhteinen asia. Taloutemme on ok, mutta voisi olla parempikin. Omistusasuntoa ei vielä ole eikä pariin vuoteen tule olemaankaan. Auto löytyy. Kaikki ei todellakaan ole valmista saati täydellistä vauvan tuloa varten, mutta sitä hetkeä tuskin koskaan tulee. Voimme vain luottaa siihen, että elämä kantaa ja kaikki tulee sujumaan hyvin. Iloissa ja suruissa pidetään yhtä, tuli mitä tuli. Uskon, että yhteinen lapsi vain hitsaa meidät tiukemmin toisiimme kiinni ja odotan innon ja kauhun sekaisin tuntein tätä tulevaa, elämän tärkeintä matkaa oman rakkaan kanssa. 

Pitäkää peukkuja, että kaikki menee hyvin! :)

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että varsinkin miehillä lisääntymisterveyteen liittyvät asiat ovat monesti hakusessa - olisiko tässä asiassa parantamisen varaa esimerkiksi terveystiedon tunneilla? Voisiko aiheesta puhua vielä myöhemminkin, kun monille se lapsen teko olisi ajankohtaisempaa kuin yläasteella, esimerkiksi amiksissa ja yliopistoissa? Kuulostaa ehkä naiivilta, mutta ei omakaan, korkeakoulutettu mieheni, ollut tullut ajatelleeksi varsinkaan naisen iän asettamia rajoja lapsen saamiselle.

Tämä on muuten totta! Lisääntyminen ja varsinkin siihen liittyvät terveysasiat ajatellaan naisten asioina vaikka miehellä on siinä rooli ihan yhtä lailla! Miehiä pitäisi kannustaa tiedostamaan oma tehtävänsä ja valistaa heitä raskausajasta ja synnytyksestä. Isät pitäisi huomioida paremmin neuvolassa, voisiko jopa olla vaikka pari käyntiä ihan yksin isille, joissa pääsisi vaikka kahdestaan juttelemaan miehen kanssa? Isillä on myös kovat paineet lapsen saannista ja siihen liittyvistä muutoksista mutta neuvolassa keskitytään äitiin ja isän tunteet sivuutetaan jopa synnytyksessä aivan täysin. Isille ei saisi tulla sitä tunnetta että on lasten teossa ja lasten asioissa vain tiellä eikä tätä asennetta terveysviranomaisten tulisi ainakaan levittää. Otetaan isät mukaan tasavertaisina vanhempina ihan alusta asti! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että varsinkin miehillä lisääntymisterveyteen liittyvät asiat ovat monesti hakusessa - olisiko tässä asiassa parantamisen varaa esimerkiksi terveystiedon tunneilla? Voisiko aiheesta puhua vielä myöhemminkin, kun monille se lapsen teko olisi ajankohtaisempaa kuin yläasteella, esimerkiksi amiksissa ja yliopistoissa? Kuulostaa ehkä naiivilta, mutta ei omakaan, korkeakoulutettu mieheni, ollut tullut ajatelleeksi varsinkaan naisen iän asettamia rajoja lapsen saamiselle.

Tämä on muuten totta! Lisääntyminen ja varsinkin siihen liittyvät terveysasiat ajatellaan naisten asioina vaikka miehellä on siinä rooli ihan yhtä lailla! Miehiä pitäisi kannustaa tiedostamaan oma tehtävänsä ja valistaa heitä raskausajasta ja synnytyksestä. Isät pitäisi huomioida paremmin neuvolassa, voisiko jopa olla vaikka pari käyntiä ihan yksin isille, joissa pääsisi vaikka kahdestaan juttelemaan miehen kanssa? Isillä on myös kovat paineet lapsen saannista ja siihen liittyvistä muutoksista mutta neuvolassa keskitytään äitiin ja isän tunteet sivuutetaan jopa synnytyksessä aivan täysin. Isille ei saisi tulla sitä tunnetta että on lasten teossa ja lasten asioissa vain tiellä eikä tätä asennetta terveysviranomaisten tulisi ainakaan levittää. Otetaan isät mukaan tasavertaisina vanhempina ihan alusta asti! 

Hear, hear! Oma mies ei tiennyt, että naisen pitää ovuloida tullakseen raskaaksi. Koko ovulaatio oli käsitteenä hämärä, samoin ihan perustiedot kuukautiskierrosta. Mies luuli, että nainen voi tulla (ja tuleekin) raskaaksi ihan koska vaan. Tuli kuulemma ihan puskista, että tiettyinä päivinä piti harrastaa seksiä jos halusi lapsen saada. Nyt toki yhden lapsen isänä tietää paremmin ;)

Vielä tuosta neuvolasta ja synnytyksestä, omalla miehellä ihan sama kokemus ettei häntä huomioitu raskausaikana oikein mitenkään. Pari kertaa sai täyttää kaavakkeen omista tuntemuksista ja siinä se. Muuten koki olevansa vain tiellä, varsinkin synnytyksessä. Oma kumppani on valtava voimavara siinä synnytyksen hetkellä, miehille pitäisi antaa paremmin tilaa olla naisen tukena. Synnytyksen jälkeenkään isiä ei saisi jättää yksin. Miksei isille ole edes yhtä kontrollikäyntiä lapsen tultua maailmaan? Kaikilla ei ole samassa tilanteessa olevia kavereita joilta saada vertaistukea uudessa tilanteessa. Isä voi olla pienen vauvan kanssa ihan eri tavalla hukassa kuin äiti, joka on sitä lasta kuitenkin sisällään kantanut, sen synnyttänyt ja sitä ensimmäiset kuukaudet myös ruokkii. 

Toista ei ole tulossa. Vaimon määräaikainen työsuhde loppui raskauteen ja sen jälkeen hän on saanut vain lyhyitä silpputöitä sieltä täältä. Ilmeisesti työnantajat pelkäävät hänen tulevan uudelleen raskaaksi. Nyt päävastuu meidän elannosta on minun hartioilla ja tulemme hädin tuskin toimeen. Vaimolla olisi nyt hyvää aikaa olla kotona kahden (tai useamman) lapsen kanssa, mutta millä me eläisimme?  

Miksi täällä puhutaan naisista kun pitäisi puhua miehistä? Niinpä niin...

N40

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että varsinkin miehillä lisääntymisterveyteen liittyvät asiat ovat monesti hakusessa - olisiko tässä asiassa parantamisen varaa esimerkiksi terveystiedon tunneilla? Voisiko aiheesta puhua vielä myöhemminkin, kun monille se lapsen teko olisi ajankohtaisempaa kuin yläasteella, esimerkiksi amiksissa ja yliopistoissa? Kuulostaa ehkä naiivilta, mutta ei omakaan, korkeakoulutettu mieheni, ollut tullut ajatelleeksi varsinkaan naisen iän asettamia rajoja lapsen saamiselle.

Tämä on muuten totta! Lisääntyminen ja varsinkin siihen liittyvät terveysasiat ajatellaan naisten asioina vaikka miehellä on siinä rooli ihan yhtä lailla! Miehiä pitäisi kannustaa tiedostamaan oma tehtävänsä ja valistaa heitä raskausajasta ja synnytyksestä. Isät pitäisi huomioida paremmin neuvolassa, voisiko jopa olla vaikka pari käyntiä ihan yksin isille, joissa pääsisi vaikka kahdestaan juttelemaan miehen kanssa? Isillä on myös kovat paineet lapsen saannista ja siihen liittyvistä muutoksista mutta neuvolassa keskitytään äitiin ja isän tunteet sivuutetaan jopa synnytyksessä aivan täysin. Isille ei saisi tulla sitä tunnetta että on lasten teossa ja lasten asioissa vain tiellä eikä tätä asennetta terveysviranomaisten tulisi ainakaan levittää. Otetaan isät mukaan tasavertaisina vanhempina ihan alusta asti! 

Miehenä voin sanoa että sori, mutta yksityiskohdat raskausajasta ja synnytyksestä ei kauheasti kiinnosta. Ei vielä lapsia, mutta mielummin olen siellä yläpäässä synnytyksessä auttamassa kun tarkkailemassa alapäätä jos se koskaan kohdallani tapahtuu...jotain asioita on hyvä jättää mielikuvituksen varaan. En tiedä myös kuinka moni isä olisi kiinnostunut mistään neuvolassa käynneistä mutta voi olla vaan oma mielipide. On ne miehet ennenkin keskenään näitä juttuja jakaneet ei siihen mitään viranomaisia tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä puhutaan naisista kun pitäisi puhua miehistä? Niinpä niin...

N40

No katsoppa paria viimesintä viestiä, miehistä noissa just puhutaan! Oliko sulla antaa ketjuun mitään muuta kun valitusta? Itsekin näytät olevan nainen. 

Vierailija kirjoitti:

Toista ei ole tulossa. Vaimon määräaikainen työsuhde loppui raskauteen ja sen jälkeen hän on saanut vain lyhyitä silpputöitä sieltä täältä. Ilmeisesti työnantajat pelkäävät hänen tulevan uudelleen raskaaksi. Nyt päävastuu meidän elannosta on minun hartioilla ja tulemme hädin tuskin toimeen. Vaimolla olisi nyt hyvää aikaa olla kotona kahden (tai useamman) lapsen kanssa, mutta millä me eläisimme?  

Perustulo kaikille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että varsinkin miehillä lisääntymisterveyteen liittyvät asiat ovat monesti hakusessa - olisiko tässä asiassa parantamisen varaa esimerkiksi terveystiedon tunneilla? Voisiko aiheesta puhua vielä myöhemminkin, kun monille se lapsen teko olisi ajankohtaisempaa kuin yläasteella, esimerkiksi amiksissa ja yliopistoissa? Kuulostaa ehkä naiivilta, mutta ei omakaan, korkeakoulutettu mieheni, ollut tullut ajatelleeksi varsinkaan naisen iän asettamia rajoja lapsen saamiselle.

Tämä on muuten totta! Lisääntyminen ja varsinkin siihen liittyvät terveysasiat ajatellaan naisten asioina vaikka miehellä on siinä rooli ihan yhtä lailla! Miehiä pitäisi kannustaa tiedostamaan oma tehtävänsä ja valistaa heitä raskausajasta ja synnytyksestä. Isät pitäisi huomioida paremmin neuvolassa, voisiko jopa olla vaikka pari käyntiä ihan yksin isille, joissa pääsisi vaikka kahdestaan juttelemaan miehen kanssa? Isillä on myös kovat paineet lapsen saannista ja siihen liittyvistä muutoksista mutta neuvolassa keskitytään äitiin ja isän tunteet sivuutetaan jopa synnytyksessä aivan täysin. Isille ei saisi tulla sitä tunnetta että on lasten teossa ja lasten asioissa vain tiellä eikä tätä asennetta terveysviranomaisten tulisi ainakaan levittää. Otetaan isät mukaan tasavertaisina vanhempina ihan alusta asti! 

Miehenä voin sanoa että sori, mutta yksityiskohdat raskausajasta ja synnytyksestä ei kauheasti kiinnosta. Ei vielä lapsia, mutta mielummin olen siellä yläpäässä synnytyksessä auttamassa kun tarkkailemassa alapäätä jos se koskaan kohdallani tapahtuu...jotain asioita on hyvä jättää mielikuvituksen varaan. En tiedä myös kuinka moni isä olisi kiinnostunut mistään neuvolassa käynneistä mutta voi olla vaan oma mielipide. On ne miehet ennenkin keskenään näitä juttuja jakaneet ei siihen mitään viranomaisia tarvita.

Juu ehkä noista lisääntymisasioista miehet voisi pitää paremmin kartalla ja käydä niitä vaikka juuri amiksissa läpi, mutta ei kai miehet nyt tarvii mitään pakollisia neuvolakäyntejä kaiken lisäksi? Joustava systeemi missä mies saa tukea jos niin haluaa mutta häntä ei siihen velvoiteta on paljon parempi. Ei suurinta osaa varmaan kiinnosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että varsinkin miehillä lisääntymisterveyteen liittyvät asiat ovat monesti hakusessa - olisiko tässä asiassa parantamisen varaa esimerkiksi terveystiedon tunneilla? Voisiko aiheesta puhua vielä myöhemminkin, kun monille se lapsen teko olisi ajankohtaisempaa kuin yläasteella, esimerkiksi amiksissa ja yliopistoissa? Kuulostaa ehkä naiivilta, mutta ei omakaan, korkeakoulutettu mieheni, ollut tullut ajatelleeksi varsinkaan naisen iän asettamia rajoja lapsen saamiselle.

Tämä on muuten totta! Lisääntyminen ja varsinkin siihen liittyvät terveysasiat ajatellaan naisten asioina vaikka miehellä on siinä rooli ihan yhtä lailla! Miehiä pitäisi kannustaa tiedostamaan oma tehtävänsä ja valistaa heitä raskausajasta ja synnytyksestä. Isät pitäisi huomioida paremmin neuvolassa, voisiko jopa olla vaikka pari käyntiä ihan yksin isille, joissa pääsisi vaikka kahdestaan juttelemaan miehen kanssa? Isillä on myös kovat paineet lapsen saannista ja siihen liittyvistä muutoksista mutta neuvolassa keskitytään äitiin ja isän tunteet sivuutetaan jopa synnytyksessä aivan täysin. Isille ei saisi tulla sitä tunnetta että on lasten teossa ja lasten asioissa vain tiellä eikä tätä asennetta terveysviranomaisten tulisi ainakaan levittää. Otetaan isät mukaan tasavertaisina vanhempina ihan alusta asti! 

Miehenä voin sanoa että sori, mutta yksityiskohdat raskausajasta ja synnytyksestä ei kauheasti kiinnosta. Ei vielä lapsia, mutta mielummin olen siellä yläpäässä synnytyksessä auttamassa kun tarkkailemassa alapäätä jos se koskaan kohdallani tapahtuu...jotain asioita on hyvä jättää mielikuvituksen varaan. En tiedä myös kuinka moni isä olisi kiinnostunut mistään neuvolassa käynneistä mutta voi olla vaan oma mielipide. On ne miehet ennenkin keskenään näitä juttuja jakaneet ei siihen mitään viranomaisia tarvita.

Ööh, pyysikö joku kurkkimaan sinne alapäähän synnytyksen aikana? :D Tuossahan puhuttiin isän tuesta äidille, ja sitä pystyy osoittamaan paremmin ehkä tosiaan siellä toisessa päässä...

Monet miehet haluaa tänä päivänä osallistua enemmän, minun mielestä neuvolassa voisi ihan hyvin olla isällekin käyntejä! Tai ainakin se vaihtoehto on hyvä tarjota. 

Olen mies:

Naiset on lihavia ja rumia tai tyhmiä.

Ja jos eivät ole, niin ovat niin täynnä itseään että eivät edes suostu tutustumaan mieheen, elleivät tiedä heti jostakin että mies on menestynyt ja huippukomea. Ei kaikki menestyneet halua tuoda menestymistään heti esille.

Vierailija kirjoitti:

Hear, hear! Oma mies ei tiennyt, että naisen pitää ovuloida tullakseen raskaaksi. Koko ovulaatio oli käsitteenä hämärä, samoin ihan perustiedot kuukautiskierrosta. Mies luuli, että nainen voi tulla (ja tuleekin) raskaaksi ihan koska vaan. Tuli kuulemma ihan puskista, että tiettyinä päivinä piti harrastaa seksiä jos halusi lapsen saada. Nyt toki yhden lapsen isänä tietää paremmin ;)

Siis kuka mies ei muka tiedä että naiset ovuloi? :DDD Ei millään terkkarin opeilla syntyvyyttä saada nousuun! Miehet tekee lapsia koska haluaa jatkaa sukuaan ja koska niiden tekeminen on kivaa. Jos ei lapsia halua tehdä niin sitten arvostetaan omaa vapautta enemmän. Eipä siinä mitään sen kummempaa taustalla ole.

T: Mies26

Vierailija kirjoitti:

Olen mies:

Naiset on lihavia ja rumia tai tyhmiä.

Ja jos eivät ole, niin ovat niin täynnä itseään että eivät edes suostu tutustumaan mieheen, elleivät tiedä heti jostakin että mies on menestynyt ja huippukomea. Ei kaikki menestyneet halua tuoda menestymistään heti esille.

Eli naiset, jotka sinut huolisivat, ovat tyhmiä, rumia ja lihavia? Oletko pohtinut, että asenteesi voisi olla syy, miksi kauniit, fiksut ja normaalipainoiset naiset eivät sinusta kiinnostu?