Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Suomen alhainen syntyvyys - miesnäkökulmaa kaivataan!
Tuntuu, että nyt kun mediassa puhutaan paljon alhaisesta syntyvyydestä ja pelotellaan sillä, niin naisia syyllistetään joka paikassa ihan kohtuuttomasti. Artikkeleista jää helposti kuva, etteivät koulutetut naiset kaipaa elämäänsä lapsia ja lykkäävät niiden hankintaa kunnes on monen kohdalla jo myöhäistä.
Musta kuitenkin tuntuu, että monissa parisuhteissa mies on se, joka sitä lapsenhankintaa haluaa lykätä. Ainakin omalla kohdalla ja monien kavereidenkin kanssa on näin: katsotaan vähän myöhemmin, ei vielä, työ täytyy olla ensin pisteessä X, pitää olla X määrä rahaa, tai auto, tai talo...tuntuu, että noita syitä olla hankkimatta lapsia löytyy loputtomiin! Haluisinkin siis kuulla, mistä se lapsettomuus parisuhteessa olevien miesten kohdalla johtuu? Halutaanko että kaikki olisi ns. valmista ennen vauvaa, ollaanko suhteessa väärään ihmiseen, onko omat harrastukset ja kaverit vielä tärkeämpiä, pelottaako oman elämän menetys, oma isyys tai onko huonoja lapsuusmuistoja? Painaako taloudelliset vai tunnesyyt enemmän? Eikö vaan haluta lapsia muttei kehdata sitä vauvakuumeilevalle kumppanille sanoa? Keskustelua, kiitos!
Kommentit (6577)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://yle.fi/uutiset/3-10504258
Muuttakaa miehet Helsinkiin, siellä niitä lapsentekoiässä olevia naisia löytyy jopa ylitarjontana!
Aina se on mies, jonka tulee juosta naisten perässä. Jos nainen haluaa lapsia, niin eikö hänen itse tulisi harkita muuttoa sinne, missä lapsentekohaluisia miehiä on saatavalla?
Missä lapsentekohaluisia miehiä on saatavilla? Pohjanmaalla?
Ihan missa vaan, missä naisista on alitarjontaa.
No mitä akateemisesti koulutettu nainen siellä maalla tekisi?
No ehkä niitä valintoja kannattaisi miettiä vähän aiemmin. Nykynaisen ongelma, on että kaikki pitää saada eikä mistään tarvitse tinkiä. Olisikohan aika herätä kertomaan myös tytöille, että elämässä on muutakin kuin akateeminen ura.
Eli ongelma on se, että naiset kouluttautuvat liian korkealle ja liian pitkään? Jaaha. Miksi niin usea mies jää sinne maalle nyhjäämään yksin, jos kerran erityisesti miehen statusta nostaa koulutus? Kouluissa niitä pariutumismahdollisuuksia olisi paljonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
27-vuotias korkeakoulutettu nainen Helsingistä, joka lähtisi heti pois jos vain voisi. Valitettavasti työmarkkinat ovat tässä pahoinvointikaupungissa muuhun maahan nähden omalla alallani ylivertaiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö millainen helvetti on menettää omat lapsensa, kuten eroissa edelleen käy? Onneksi vuoroasuminen on yleistynyt viime vuosina. Lisäksi suurin osa naisista omii lapset ja kaikki perhevapaat, eikä mies saa edes pidettyä isyysvapaita (3vko saa olla äidin kanssa yhdessä vapaalla), kun ”minne minä menisin?” tai ”imetys häiriintyy” tai ”ei se meidän Make pärjää vauvan kanssa” (ei ole saanut koskaan opetella ja vauvan arjen pitää pyöriä juuri kuten äiti sanelee).
Nimenomaan näin. Naiset omivat lapset.
Minä todellakin haluaisin nähdä jotain dataa siitä, kuinka moni isä on erotilanteessa ilmoittanut halukkuutensa lähihuoltajuuteen. Aina vain huudetaan miten mies ei saa lapsia, mutta missän ei näe tilastoja siitä, kuinka moni mies niitä oikeasti edes haluaisi.
Epäilen, että ei kovinkaan moni, sillä edelleen on valtavan paljon isiä, jotka ovat ulkoistaneet itsensä perheen ja lastensa elämästä jo parisuhteessa ollessaan. Siinhän se useimmiten on se syy, miksi ero tulee. Kun mies ei jaksa eikä häntä kiinnosta.
En ole kokenut huoltajuusriitaa, niin en tiedä millaista se on.
Onko täällä ketään joka on riidellyt huoltajuudesta tai lähivanhemmuudesta? Miten se prosessi käytännössä menee? Ilmeneekö sukupuolisyrjintää?
Minua nyt nimeinomaan kiinnostaisi se, miten yleensä ottaen erotessa lasten huoltajuus määräytyy. Miten usein on itsestään selvää, että lapset jäävät äidille? Siis sekä isä että äiti ovat tätä mieltä ilman, että asiasta sen kummemmin keskustellaan saati riidellään? Miten on yh:t, viitsisittekö kertoa, miten teillä meni?
Kun niin paljon kuulee, että isä ei saa lapsia ja tosi paljon on naisia lähihuoltajina. Niin miten iso osa miehistä on sitä lähihuoltajuutta halunnut ja hakenut? Vai ovatko ne kiistan hävinneet miehet vain tavattoman äänekkäitä?
Lähes poikkeuksetta lapset annetaan äidille. Isä maksaa maksut. Joka kuukausi. Vuodesta toiseen. Ehkä isä näkee sitten lapsiaan joskus joka toinen viikonloppu. Jos näkee.
.Etkö ymmärtänyt kysymystä? Toistan sen oikein hitaasti:
Kuinka moni mies hakee erotilanteessa lasten lähihuoltajuutta? Onko tästä jotain tietoa olemassa? Kuinka monta prosenttia eroavista miehistä haluaa lähihuoltajuuden?
Totta kai lapset "annetaan" äidille, ellei mies heitä halua. Mitä oikein kuvittelet? Että ne työnnetään väkisin vastentahtoiselle isälle? Annetaan sijoitukseen? Mitä?
Lähihuoltajuutta hakevista miehistä 2% saa lähihuoltajuuden. Tieto löytyy oikiksen oppikirjoista. Miehellä ei ole mitään palaa tässä asiassa. Ainoastaan jos pystyy lääketieteellisesti todistamaan naisen olevan päästään sekaisin, mies voi saada lähihuoltajuuden. Näissäkin tapauksissa oikeudessa päätökset menee silti noin fifty fifty. Että tälläistä tasa-arvoa tässä maassa.
Eikö vieläkään kysymys auennut?
Kuin-ka mo-ni e-ro-a-va mies ha-kee lä-hi-huol-ta-juut-ta? Jotain prosenttilukuja olisko saatavilla vaikka?Yh:t, josko te kertoisitte miten teillä meni, tuo jankkaaja ei nyt näköjään millään kykene ymmärtämään, mitä kysyttiin.
En ole tämä jankkaaja, mutta ihmettelen kysymyksen logiikkaa? Eikös nimen-omaan erotilanteissa, silloin kun lusikat menee jakoon, haeta tuota huoltajuutta? Minullakaan ei ole tarkkaa lukua antaa kuinka moni mies sitä hakee. Sitä hakeneista ja heille lähihuoltajuuden myönnetyistä on löytynyt tuo luku 2%. Kaikki lakimiehet ei edes ota vastaan tälläisiä juttuja, kun tietävät häviävänsä ne lähes varmasti.
Logiikka on se, että aina puhuttaessa huoltajuusasioista verrataan naispuolisten lähivanhempien määrää suhteessa miespuolisiin. Ok, miehen halutessa lähihuoltajuutta hän ei sitä usein saa, mutta nuo riitatilanteet eivät taida olla kovin yleisiä kuitenkaan? Kuinka moni mies ihan ilman mitään kyselyjä jättää lapset äidille? Miten usein naisen lähihuoltajuus johtuu siitä, että mies ei edes tarjoutunut sitä ottamaan?
Tämä on vallan relevanttia dataa silloin, kun väitetään että valtaosassa erotapauksista lapset jäävät äidille. Tietysti jäävät, ellei isä heitä halua. Ei siis voida nostaa koko lähihuoltajatilannetta tikun nokkaan, jos pääosin huoltajuus on mennyt molempien yhteisymmärryksessä äidille. Minkä verran noita riitatilanteita on suhteessa sopuratkaisuihin? Onko ongelma niin iso kuin annetaan ymmärtää?
Tuo 2% ei kerro yhtään mitään KOKO eroperhekentästä. Se kertoo vain, miten huoltajuus on ratkaistu, jos siitä on tullut riitaa.
No juuri sitähän tässä haetaan. Eli kuinka todennäköistä on se että mies saa lähivanhemmuuden jos hän sitä hakee ja äitikin hakee. Sille ei voi sitten mitään jos mies ei halua olla lähivanhempi.
Kuka on repäissyt ja mistä tuon ketjussa toistuvasti levitellyn 2%? THL:n sivulla on tällaista tilastoa:
"Vuonna 2006 tehdyn laajan tutkimuksen mukaan valtaosassa (65 %) huoltoriitatapauksia tuomioistuin oli päättänyt, että lapsen tulee asua äidin luona. Alle kolmanneksessa (27 %) tapauksista oli tehty päätös lapsen asumisesta isän luona. Loppuosassa tapauksia oli päätetty lapsen asumisesta vuoroviikoin kummankin vanhemman luona tai lasten asuminen oli jaettu siten, että osa lapsista asui äidin luona ja osa isän luona. Huoltomuodosta päätettäessä yleisin muoto oli yhteishuoltajuus."Tuo on vuodelta 2006, ja tuskinpa tilanne on ainakaan huonompaan suuntaan mennyt, sillä yhteishuoltajuus on nykyään paljon yleisempää kuin vuosikymmen sitten.
Ja tässä vielä faktaa noista määristä:
"Lapsen huollosta, asumisesta ja tapaamisoikeudesta vahvistettiin 48 419 sopimusta vuonna 2017. Ristiriitatilanteessa käräjäoikeus pyytää tarvittaessa sosiaaliviranomaiselta selvityksen perheen tilanteesta. Tällaisia selvityksiä tehtiin vuonna 2017 yhteensä 1 128."https://thl.fi/sv/web/sukupuolten-tasa-arvo/hyvinvointi/erotilanteet-ja…
Taitaa tuo 2% siis olla riitaan johtaneiden huoltosopimustilanteiden määrä, ja noista riitatapauksista (n = 1128) noin kolmannes (340) päätyi isän voitoksi.
Kuinka usein sosiaaliviranomaiset myöntävät isälle lähivanhemmuuden?
Tuollahan tuo lukee, ota silmä näppiin ja katso.
No okei, kopioin sen sinulle tähän, kun näytät olevan varsin uusavuton.
"Alle kolmanneksessa (27 %) tapauksista oli tehty päätös lapsen asumisesta isän luona."
Vuonna 2017 tuo tarkoittaisi noin 340 tapausta noin 1130:stä.
Siis nuo oli kai käräjäoikeuden asettamat päätökset. Kysyin että kuinka usein sosiaaliviranomaiset myönsivät isälle huoltajuuden/lähivanhemmuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö millainen helvetti on menettää omat lapsensa, kuten eroissa edelleen käy? Onneksi vuoroasuminen on yleistynyt viime vuosina. Lisäksi suurin osa naisista omii lapset ja kaikki perhevapaat, eikä mies saa edes pidettyä isyysvapaita (3vko saa olla äidin kanssa yhdessä vapaalla), kun ”minne minä menisin?” tai ”imetys häiriintyy” tai ”ei se meidän Make pärjää vauvan kanssa” (ei ole saanut koskaan opetella ja vauvan arjen pitää pyöriä juuri kuten äiti sanelee).
Nimenomaan näin. Naiset omivat lapset.
Minä todellakin haluaisin nähdä jotain dataa siitä, kuinka moni isä on erotilanteessa ilmoittanut halukkuutensa lähihuoltajuuteen. Aina vain huudetaan miten mies ei saa lapsia, mutta missän ei näe tilastoja siitä, kuinka moni mies niitä oikeasti edes haluaisi.
Epäilen, että ei kovinkaan moni, sillä edelleen on valtavan paljon isiä, jotka ovat ulkoistaneet itsensä perheen ja lastensa elämästä jo parisuhteessa ollessaan. Siinhän se useimmiten on se syy, miksi ero tulee. Kun mies ei jaksa eikä häntä kiinnosta.
En ole kokenut huoltajuusriitaa, niin en tiedä millaista se on.
Onko täällä ketään joka on riidellyt huoltajuudesta tai lähivanhemmuudesta? Miten se prosessi käytännössä menee? Ilmeneekö sukupuolisyrjintää?
Minua nyt nimeinomaan kiinnostaisi se, miten yleensä ottaen erotessa lasten huoltajuus määräytyy. Miten usein on itsestään selvää, että lapset jäävät äidille? Siis sekä isä että äiti ovat tätä mieltä ilman, että asiasta sen kummemmin keskustellaan saati riidellään? Miten on yh:t, viitsisittekö kertoa, miten teillä meni?
Kun niin paljon kuulee, että isä ei saa lapsia ja tosi paljon on naisia lähihuoltajina. Niin miten iso osa miehistä on sitä lähihuoltajuutta halunnut ja hakenut? Vai ovatko ne kiistan hävinneet miehet vain tavattoman äänekkäitä?
Lähes poikkeuksetta lapset annetaan äidille. Isä maksaa maksut. Joka kuukausi. Vuodesta toiseen. Ehkä isä näkee sitten lapsiaan joskus joka toinen viikonloppu. Jos näkee.
.Etkö ymmärtänyt kysymystä? Toistan sen oikein hitaasti:
Kuinka moni mies hakee erotilanteessa lasten lähihuoltajuutta? Onko tästä jotain tietoa olemassa? Kuinka monta prosenttia eroavista miehistä haluaa lähihuoltajuuden?
Totta kai lapset "annetaan" äidille, ellei mies heitä halua. Mitä oikein kuvittelet? Että ne työnnetään väkisin vastentahtoiselle isälle? Annetaan sijoitukseen? Mitä?
Lähihuoltajuutta hakevista miehistä 2% saa lähihuoltajuuden. Tieto löytyy oikiksen oppikirjoista. Miehellä ei ole mitään palaa tässä asiassa. Ainoastaan jos pystyy lääketieteellisesti todistamaan naisen olevan päästään sekaisin, mies voi saada lähihuoltajuuden. Näissäkin tapauksissa oikeudessa päätökset menee silti noin fifty fifty. Että tälläistä tasa-arvoa tässä maassa.
Eikö vieläkään kysymys auennut?
Kuin-ka mo-ni e-ro-a-va mies ha-kee lä-hi-huol-ta-juut-ta? Jotain prosenttilukuja olisko saatavilla vaikka?Yh:t, josko te kertoisitte miten teillä meni, tuo jankkaaja ei nyt näköjään millään kykene ymmärtämään, mitä kysyttiin.
En ole tämä jankkaaja, mutta ihmettelen kysymyksen logiikkaa? Eikös nimen-omaan erotilanteissa, silloin kun lusikat menee jakoon, haeta tuota huoltajuutta? Minullakaan ei ole tarkkaa lukua antaa kuinka moni mies sitä hakee. Sitä hakeneista ja heille lähihuoltajuuden myönnetyistä on löytynyt tuo luku 2%. Kaikki lakimiehet ei edes ota vastaan tälläisiä juttuja, kun tietävät häviävänsä ne lähes varmasti.
Logiikka on se, että aina puhuttaessa huoltajuusasioista verrataan naispuolisten lähivanhempien määrää suhteessa miespuolisiin. Ok, miehen halutessa lähihuoltajuutta hän ei sitä usein saa, mutta nuo riitatilanteet eivät taida olla kovin yleisiä kuitenkaan? Kuinka moni mies ihan ilman mitään kyselyjä jättää lapset äidille? Miten usein naisen lähihuoltajuus johtuu siitä, että mies ei edes tarjoutunut sitä ottamaan?
Tämä on vallan relevanttia dataa silloin, kun väitetään että valtaosassa erotapauksista lapset jäävät äidille. Tietysti jäävät, ellei isä heitä halua. Ei siis voida nostaa koko lähihuoltajatilannetta tikun nokkaan, jos pääosin huoltajuus on mennyt molempien yhteisymmärryksessä äidille. Minkä verran noita riitatilanteita on suhteessa sopuratkaisuihin? Onko ongelma niin iso kuin annetaan ymmärtää?
Tuo 2% ei kerro yhtään mitään KOKO eroperhekentästä. Se kertoo vain, miten huoltajuus on ratkaistu, jos siitä on tullut riitaa.
No juuri sitähän tässä haetaan. Eli kuinka todennäköistä on se että mies saa lähivanhemmuuden jos hän sitä hakee ja äitikin hakee. Sille ei voi sitten mitään jos mies ei halua olla lähivanhempi.
Eipä voi ei, mutta ei sitten pitäisi miesten uhriutakaan, että lähes aina lapset jää äidille, elleivät he niitä lapsia ole edes halunneet.
Ne miehet jotka eivät hakeneet lähivanhemmuutta ei tarvitsekkaan uhriutua. Mutta ne jotka hakivat mutta hävisivät saavat asiasta valittaa. Ne jotka hakivat 50-50 asumista mutta saivat joka toinen vkl saavat asiasta valittaa.
Tässäkin ketjussa suurinta ulinaa näyttävät pitävän miehet, joilla ei ole naista saati lapsia. Mutta kun on niin kiva olla väärin kohdeltu ja uhri, koska miehet eivät saa lapsia erossa!!! Mitä väliä sillä, etteivät he niitä ede halua.
Mitä sä oikein kitiset?? Tässä kysyttiin MIESTEN MIELIPITEITÄ. Niin kyllä kai me nyt niitä sitten annetaan. Miksi kysytään mielipiteitä jos ei niitä halua lukea?? Aihe on siis miksi MIEHET eivät halua hankkia lapsia. Luonnollisesti suurella osa miehistä täällä ei ole lapsia.
Ei ole eikä tule, koska uhriudutaan sillä, että erossa lapset jäävät äidille, vaikkei niitä edes haluttaisi itselle.
Joo, ihan hyvä että jäätte lapsettomiksi, tuollaista logiikkaa ei kannata jälkipolville periyttää.
Olin itse saman ikäisenä valmistunut ja työelämän aluusa. Etsin ja kaipasin kumppania juuri tuohon aikaan, asuin myös Helsingissä. Ei oikein tahtonut lähteä vetämään nänä tällaiset tapaukset. Monilla tuntui jo olevan elämä niin vakiitunut että ei ollut aikaa spontaanille tutustumiselle tai ideoille että tehtäis jotain, siis minun kanssa, jos ei oltu jo valmiiksi samassa ~5 hengen kaveriporukassa. Olen aivan toista mieltä siitä että ihmiset säilyy nuorempina Helsingissä. Moni oman ikäiseni nainen, silloin ~28v tuntui jo aika..ei tosiaankaan nuorelta. Jos Hänetkin tapaisin niin miten tuohon elämään enää mahtuisin? Siis omien haaveiden jne kanssa. Muutamassa vuodessa voi tapahtua paljon, kuten itsellänikin. Välillä olin työttömänä ja häpesinkin sitä, ei oikein ollut tekemistä, tai ei tullut mieleen ja juuri tällaisilla naisille ei oikein ollut aikaa. Yhtäkkiä nyt 35 ja tuntuu että olen saavuttanut kaikki mitä elämältä haluan. Silloin ei ollut rahaa, mutta nyt on tarpeeksi niin että voin keskittyä enenmmän lapsiin ja ehkä säästää myös heille rahaa ja omaa aikaani. Paras pointti itselleni oli se että muutin Helsingistä alle 100 000 asukkaan kaupunkiin josta löysin sitten vaimon. Kaiken lisäksi nyt jää 1000 e kuussa ylimääräistä kaikkien lainojen ja kulujen jälkeen. Sen vuoksi että haluaa matkustella ja nähdä maailmaa ei kannata mitään lykätä vaan sitä ehtii tarpeeksi vaikka menemällä sellaiseen työhön. En väheksy tuollaista elämää. Näitäkin yhteiskunta tarvitsee! Kaikilla on täysi oikeus olla koko elämä töissä, ilman lapsia, mielellään oman valinnan kautta kuitenkin. Helsingistä ei miesten eikä naisten kannata yrittää puolisoa löytää. Tämä juttu kolahtaa, ei käy kateeksikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet eivät, hyvästä syystä, hyväksy ajatusta että siinä missä ennen tavismiestä vastasi normaalipainoinen nainen, nyt tavismiestä vastaisikin hieman pullea nainen.
Tavismiehet ovat itse yhä useammin vähän pulleita. Kyllä se useimmiten niin on, että pulleat on pulleiden kanssa ja hoikat hoikkien. Sitä voi itse valita kumpaan ryhmään haluaa kuulua. Ei pidä luulla, että pulleat miehet saisivat hoikkia naisia varsinkaan jos näiden määrä vähenee kun ylipaino lisääntyy. Ylipainoisena on tosin myös vähemmän hedelmällinen, johtuisiko alhainen syntyvyys siitä?
No eihän se ole. Naiset katsovat ensisijaisesti pituutta, luontaista raamikkuutta, rahaa ja statusta.
Jos olet hoikka tavismies, huomaat että saatavilla on vain pyöreitä. Ja vaikka senkin hyväksyisi, elämäntavat ei mene yksiin.
Jos kaikki naiset olsivat normaalipainoisia ja tietysti vaatisivat samaa miehiltäkin, pariutumisongelma helpottaisi melkoisesti. Ja väitän että moni muukin asia paranisi, kuten seksielämä ja energian puute lapsiperherallissa.
Mutta ei, naiset haluavat herkutella ja läskistyä. Eivätkä vaadikaan mieheltä normaalipainoisuutta vaan puhtaasti pinnallisia ja materialistisia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://yle.fi/uutiset/3-10504258
Muuttakaa miehet Helsinkiin, siellä niitä lapsentekoiässä olevia naisia löytyy jopa ylitarjontana!
Aina se on mies, jonka tulee juosta naisten perässä. Jos nainen haluaa lapsia, niin eikö hänen itse tulisi harkita muuttoa sinne, missä lapsentekohaluisia miehiä on saatavalla?
Missä lapsentekohaluisia miehiä on saatavilla? Pohjanmaalla?
Ihan missa vaan, missä naisista on alitarjontaa.
No mitä akateemisesti koulutettu nainen siellä maalla tekisi?
No ehkä niitä valintoja kannattaisi miettiä vähän aiemmin. Nykynaisen ongelma, on että kaikki pitää saada eikä mistään tarvitse tinkiä. Olisikohan aika herätä kertomaan myös tytöille, että elämässä on muutakin kuin akateeminen ura.
Kuten jämähtäminen jonnekin pohjanmaan perukoille lapsentekokoneeksi jollekin juntille? Et ole tosissasi.
No tuohan on sitten ihan oma valinta.
Niin on. Taitaa olla ne maaseudun kotinurkkiin jääneet poijjat jotka sitä naisenpuutetta potee. No, oma valinta sekin, turha siitä naisia tai yhteiskuntaa syyttä kuten viime aikoina ovat mielellään tehneet.
Eikö tässä niillä naisilla ollut ongelma? Aika alkaa lapsentekoon loppua ja...
Ai tässä oli yllä kesksutelua Helsingin sinkkunaisista. Luulin vastaavani ketjun aiheeseen eli miksi miehet eivät halua lapsia. Maaseudun naisettomista sinkkumiehistä on viime aikoina puhuttu paljon, vähemmän miehettömistä nuorehkoista naisista. Niin no joo, jos heillä on riittävän iso tarve saada se mies, niin varmaan sitten tekevät jonkin ratkaisun elämässään. Ja todennäköisesti se ratkaisu on jokin muu kuin se, että aletaan syyttää miehiä ja yhteiskuntaa omasta ongelmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://yle.fi/uutiset/3-10504258
Muuttakaa miehet Helsinkiin, siellä niitä lapsentekoiässä olevia naisia löytyy jopa ylitarjontana!
Aina se on mies, jonka tulee juosta naisten perässä. Jos nainen haluaa lapsia, niin eikö hänen itse tulisi harkita muuttoa sinne, missä lapsentekohaluisia miehiä on saatavalla?
Missä lapsentekohaluisia miehiä on saatavilla? Pohjanmaalla?
Ihan missa vaan, missä naisista on alitarjontaa.
No mitä akateemisesti koulutettu nainen siellä maalla tekisi?
No ehkä niitä valintoja kannattaisi miettiä vähän aiemmin. Nykynaisen ongelma, on että kaikki pitää saada eikä mistään tarvitse tinkiä. Olisikohan aika herätä kertomaan myös tytöille, että elämässä on muutakin kuin akateeminen ura.
Uran ei tarvitse olla akateeminen. Syrjäseuduilla ihmisten on usein hankala löytää yhtään mitään työtä. Elämä on hankalaa, jollei ole yhtään rahaa.
Jännä kyllä miten naiset käyttävät sanaa ura kaikenlaisista ammateista, vaikka etenemimahdollisuudet ammatissa olisivat olemattomat. Oletteko ikinä kuullut miespuolisen insinöörin tai putkimiehen puhuvan urasta...?
Naisten koulutus on tuonut itsenäisyyttä ,eivät halua vaan "pilettävät "liian vanhoiksi ja sitten ei enään kukaan viitsi hoitaa lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö millainen helvetti on menettää omat lapsensa, kuten eroissa edelleen käy? Onneksi vuoroasuminen on yleistynyt viime vuosina. Lisäksi suurin osa naisista omii lapset ja kaikki perhevapaat, eikä mies saa edes pidettyä isyysvapaita (3vko saa olla äidin kanssa yhdessä vapaalla), kun ”minne minä menisin?” tai ”imetys häiriintyy” tai ”ei se meidän Make pärjää vauvan kanssa” (ei ole saanut koskaan opetella ja vauvan arjen pitää pyöriä juuri kuten äiti sanelee).
Nimenomaan näin. Naiset omivat lapset.
Minä todellakin haluaisin nähdä jotain dataa siitä, kuinka moni isä on erotilanteessa ilmoittanut halukkuutensa lähihuoltajuuteen. Aina vain huudetaan miten mies ei saa lapsia, mutta missän ei näe tilastoja siitä, kuinka moni mies niitä oikeasti edes haluaisi.
Epäilen, että ei kovinkaan moni, sillä edelleen on valtavan paljon isiä, jotka ovat ulkoistaneet itsensä perheen ja lastensa elämästä jo parisuhteessa ollessaan. Siinhän se useimmiten on se syy, miksi ero tulee. Kun mies ei jaksa eikä häntä kiinnosta.
En ole kokenut huoltajuusriitaa, niin en tiedä millaista se on.
Onko täällä ketään joka on riidellyt huoltajuudesta tai lähivanhemmuudesta? Miten se prosessi käytännössä menee? Ilmeneekö sukupuolisyrjintää?
Minua nyt nimeinomaan kiinnostaisi se, miten yleensä ottaen erotessa lasten huoltajuus määräytyy. Miten usein on itsestään selvää, että lapset jäävät äidille? Siis sekä isä että äiti ovat tätä mieltä ilman, että asiasta sen kummemmin keskustellaan saati riidellään? Miten on yh:t, viitsisittekö kertoa, miten teillä meni?
Kun niin paljon kuulee, että isä ei saa lapsia ja tosi paljon on naisia lähihuoltajina. Niin miten iso osa miehistä on sitä lähihuoltajuutta halunnut ja hakenut? Vai ovatko ne kiistan hävinneet miehet vain tavattoman äänekkäitä?
Lähes poikkeuksetta lapset annetaan äidille. Isä maksaa maksut. Joka kuukausi. Vuodesta toiseen. Ehkä isä näkee sitten lapsiaan joskus joka toinen viikonloppu. Jos näkee.
.Etkö ymmärtänyt kysymystä? Toistan sen oikein hitaasti:
Kuinka moni mies hakee erotilanteessa lasten lähihuoltajuutta? Onko tästä jotain tietoa olemassa? Kuinka monta prosenttia eroavista miehistä haluaa lähihuoltajuuden?
Totta kai lapset "annetaan" äidille, ellei mies heitä halua. Mitä oikein kuvittelet? Että ne työnnetään väkisin vastentahtoiselle isälle? Annetaan sijoitukseen? Mitä?
Lähihuoltajuutta hakevista miehistä 2% saa lähihuoltajuuden. Tieto löytyy oikiksen oppikirjoista. Miehellä ei ole mitään palaa tässä asiassa. Ainoastaan jos pystyy lääketieteellisesti todistamaan naisen olevan päästään sekaisin, mies voi saada lähihuoltajuuden. Näissäkin tapauksissa oikeudessa päätökset menee silti noin fifty fifty. Että tälläistä tasa-arvoa tässä maassa.
Eikö vieläkään kysymys auennut?
Kuin-ka mo-ni e-ro-a-va mies ha-kee lä-hi-huol-ta-juut-ta? Jotain prosenttilukuja olisko saatavilla vaikka?Yh:t, josko te kertoisitte miten teillä meni, tuo jankkaaja ei nyt näköjään millään kykene ymmärtämään, mitä kysyttiin.
En ole tämä jankkaaja, mutta ihmettelen kysymyksen logiikkaa? Eikös nimen-omaan erotilanteissa, silloin kun lusikat menee jakoon, haeta tuota huoltajuutta? Minullakaan ei ole tarkkaa lukua antaa kuinka moni mies sitä hakee. Sitä hakeneista ja heille lähihuoltajuuden myönnetyistä on löytynyt tuo luku 2%. Kaikki lakimiehet ei edes ota vastaan tälläisiä juttuja, kun tietävät häviävänsä ne lähes varmasti.
Logiikka on se, että aina puhuttaessa huoltajuusasioista verrataan naispuolisten lähivanhempien määrää suhteessa miespuolisiin. Ok, miehen halutessa lähihuoltajuutta hän ei sitä usein saa, mutta nuo riitatilanteet eivät taida olla kovin yleisiä kuitenkaan? Kuinka moni mies ihan ilman mitään kyselyjä jättää lapset äidille? Miten usein naisen lähihuoltajuus johtuu siitä, että mies ei edes tarjoutunut sitä ottamaan?
Tämä on vallan relevanttia dataa silloin, kun väitetään että valtaosassa erotapauksista lapset jäävät äidille. Tietysti jäävät, ellei isä heitä halua. Ei siis voida nostaa koko lähihuoltajatilannetta tikun nokkaan, jos pääosin huoltajuus on mennyt molempien yhteisymmärryksessä äidille. Minkä verran noita riitatilanteita on suhteessa sopuratkaisuihin? Onko ongelma niin iso kuin annetaan ymmärtää?
Tuo 2% ei kerro yhtään mitään KOKO eroperhekentästä. Se kertoo vain, miten huoltajuus on ratkaistu, jos siitä on tullut riitaa.
No juuri sitähän tässä haetaan. Eli kuinka todennäköistä on se että mies saa lähivanhemmuuden jos hän sitä hakee ja äitikin hakee. Sille ei voi sitten mitään jos mies ei halua olla lähivanhempi.
Kuka on repäissyt ja mistä tuon ketjussa toistuvasti levitellyn 2%? THL:n sivulla on tällaista tilastoa:
"Vuonna 2006 tehdyn laajan tutkimuksen mukaan valtaosassa (65 %) huoltoriitatapauksia tuomioistuin oli päättänyt, että lapsen tulee asua äidin luona. Alle kolmanneksessa (27 %) tapauksista oli tehty päätös lapsen asumisesta isän luona. Loppuosassa tapauksia oli päätetty lapsen asumisesta vuoroviikoin kummankin vanhemman luona tai lasten asuminen oli jaettu siten, että osa lapsista asui äidin luona ja osa isän luona. Huoltomuodosta päätettäessä yleisin muoto oli yhteishuoltajuus."Tuo on vuodelta 2006, ja tuskinpa tilanne on ainakaan huonompaan suuntaan mennyt, sillä yhteishuoltajuus on nykyään paljon yleisempää kuin vuosikymmen sitten.
Ja tässä vielä faktaa noista määristä:
"Lapsen huollosta, asumisesta ja tapaamisoikeudesta vahvistettiin 48 419 sopimusta vuonna 2017. Ristiriitatilanteessa käräjäoikeus pyytää tarvittaessa sosiaaliviranomaiselta selvityksen perheen tilanteesta. Tällaisia selvityksiä tehtiin vuonna 2017 yhteensä 1 128."https://thl.fi/sv/web/sukupuolten-tasa-arvo/hyvinvointi/erotilanteet-ja…
Taitaa tuo 2% siis olla riitaan johtaneiden huoltosopimustilanteiden määrä, ja noista riitatapauksista (n = 1128) noin kolmannes (340) päätyi isän voitoksi.
Kuinka usein sosiaaliviranomaiset myöntävät isälle lähivanhemmuuden?
Tuollahan tuo lukee, ota silmä näppiin ja katso.
No okei, kopioin sen sinulle tähän, kun näytät olevan varsin uusavuton.
"Alle kolmanneksessa (27 %) tapauksista oli tehty päätös lapsen asumisesta isän luona."
Vuonna 2017 tuo tarkoittaisi noin 340 tapausta noin 1130:stä.Siis nuo oli kai käräjäoikeuden asettamat päätökset. Kysyin että kuinka usein sosiaaliviranomaiset myönsivät isälle huoltajuuden/lähivanhemmuuden.
Ei kai sossut mitään myönnä, vaan kirjaavat sopimuksen jos sellaiseen päästään. Ellei päästä niin oikeuteen sitten? Näin olen kuviellut, mutta voin olla väärässä koska ei ole koskaan tullut erottua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö millainen helvetti on menettää omat lapsensa, kuten eroissa edelleen käy? Onneksi vuoroasuminen on yleistynyt viime vuosina. Lisäksi suurin osa naisista omii lapset ja kaikki perhevapaat, eikä mies saa edes pidettyä isyysvapaita (3vko saa olla äidin kanssa yhdessä vapaalla), kun ”minne minä menisin?” tai ”imetys häiriintyy” tai ”ei se meidän Make pärjää vauvan kanssa” (ei ole saanut koskaan opetella ja vauvan arjen pitää pyöriä juuri kuten äiti sanelee).
Nimenomaan näin. Naiset omivat lapset.
Minä todellakin haluaisin nähdä jotain dataa siitä, kuinka moni isä on erotilanteessa ilmoittanut halukkuutensa lähihuoltajuuteen. Aina vain huudetaan miten mies ei saa lapsia, mutta missän ei näe tilastoja siitä, kuinka moni mies niitä oikeasti edes haluaisi.
Epäilen, että ei kovinkaan moni, sillä edelleen on valtavan paljon isiä, jotka ovat ulkoistaneet itsensä perheen ja lastensa elämästä jo parisuhteessa ollessaan. Siinhän se useimmiten on se syy, miksi ero tulee. Kun mies ei jaksa eikä häntä kiinnosta.
En ole kokenut huoltajuusriitaa, niin en tiedä millaista se on.
Onko täällä ketään joka on riidellyt huoltajuudesta tai lähivanhemmuudesta? Miten se prosessi käytännössä menee? Ilmeneekö sukupuolisyrjintää?
Minua nyt nimeinomaan kiinnostaisi se, miten yleensä ottaen erotessa lasten huoltajuus määräytyy. Miten usein on itsestään selvää, että lapset jäävät äidille? Siis sekä isä että äiti ovat tätä mieltä ilman, että asiasta sen kummemmin keskustellaan saati riidellään? Miten on yh:t, viitsisittekö kertoa, miten teillä meni?
Kun niin paljon kuulee, että isä ei saa lapsia ja tosi paljon on naisia lähihuoltajina. Niin miten iso osa miehistä on sitä lähihuoltajuutta halunnut ja hakenut? Vai ovatko ne kiistan hävinneet miehet vain tavattoman äänekkäitä?
Lähes poikkeuksetta lapset annetaan äidille. Isä maksaa maksut. Joka kuukausi. Vuodesta toiseen. Ehkä isä näkee sitten lapsiaan joskus joka toinen viikonloppu. Jos näkee.
.Etkö ymmärtänyt kysymystä? Toistan sen oikein hitaasti:
Kuinka moni mies hakee erotilanteessa lasten lähihuoltajuutta? Onko tästä jotain tietoa olemassa? Kuinka monta prosenttia eroavista miehistä haluaa lähihuoltajuuden?
Totta kai lapset "annetaan" äidille, ellei mies heitä halua. Mitä oikein kuvittelet? Että ne työnnetään väkisin vastentahtoiselle isälle? Annetaan sijoitukseen? Mitä?
Lähihuoltajuutta hakevista miehistä 2% saa lähihuoltajuuden. Tieto löytyy oikiksen oppikirjoista. Miehellä ei ole mitään palaa tässä asiassa. Ainoastaan jos pystyy lääketieteellisesti todistamaan naisen olevan päästään sekaisin, mies voi saada lähihuoltajuuden. Näissäkin tapauksissa oikeudessa päätökset menee silti noin fifty fifty. Että tälläistä tasa-arvoa tässä maassa.
Eikö vieläkään kysymys auennut?
Kuin-ka mo-ni e-ro-a-va mies ha-kee lä-hi-huol-ta-juut-ta? Jotain prosenttilukuja olisko saatavilla vaikka?Yh:t, josko te kertoisitte miten teillä meni, tuo jankkaaja ei nyt näköjään millään kykene ymmärtämään, mitä kysyttiin.
En ole tämä jankkaaja, mutta ihmettelen kysymyksen logiikkaa? Eikös nimen-omaan erotilanteissa, silloin kun lusikat menee jakoon, haeta tuota huoltajuutta? Minullakaan ei ole tarkkaa lukua antaa kuinka moni mies sitä hakee. Sitä hakeneista ja heille lähihuoltajuuden myönnetyistä on löytynyt tuo luku 2%. Kaikki lakimiehet ei edes ota vastaan tälläisiä juttuja, kun tietävät häviävänsä ne lähes varmasti.
Logiikka on se, että aina puhuttaessa huoltajuusasioista verrataan naispuolisten lähivanhempien määrää suhteessa miespuolisiin. Ok, miehen halutessa lähihuoltajuutta hän ei sitä usein saa, mutta nuo riitatilanteet eivät taida olla kovin yleisiä kuitenkaan? Kuinka moni mies ihan ilman mitään kyselyjä jättää lapset äidille? Miten usein naisen lähihuoltajuus johtuu siitä, että mies ei edes tarjoutunut sitä ottamaan?
Tämä on vallan relevanttia dataa silloin, kun väitetään että valtaosassa erotapauksista lapset jäävät äidille. Tietysti jäävät, ellei isä heitä halua. Ei siis voida nostaa koko lähihuoltajatilannetta tikun nokkaan, jos pääosin huoltajuus on mennyt molempien yhteisymmärryksessä äidille. Minkä verran noita riitatilanteita on suhteessa sopuratkaisuihin? Onko ongelma niin iso kuin annetaan ymmärtää?
Tuo 2% ei kerro yhtään mitään KOKO eroperhekentästä. Se kertoo vain, miten huoltajuus on ratkaistu, jos siitä on tullut riitaa.
No juuri sitähän tässä haetaan. Eli kuinka todennäköistä on se että mies saa lähivanhemmuuden jos hän sitä hakee ja äitikin hakee. Sille ei voi sitten mitään jos mies ei halua olla lähivanhempi.
Eipä voi ei, mutta ei sitten pitäisi miesten uhriutakaan, että lähes aina lapset jää äidille, elleivät he niitä lapsia ole edes halunneet.
Ne miehet jotka eivät hakeneet lähivanhemmuutta ei tarvitsekkaan uhriutua. Mutta ne jotka hakivat mutta hävisivät saavat asiasta valittaa. Ne jotka hakivat 50-50 asumista mutta saivat joka toinen vkl saavat asiasta valittaa.
Tässäkin ketjussa suurinta ulinaa näyttävät pitävän miehet, joilla ei ole naista saati lapsia. Mutta kun on niin kiva olla väärin kohdeltu ja uhri, koska miehet eivät saa lapsia erossa!!! Mitä väliä sillä, etteivät he niitä ede halua.
Miehiltä kysytään mielipiteitä.
Miehet antavat mielipiteitä.
Naiset suuttuvat vääristä mielipiteistä.
Huokaan syvään.
Mitähän meidän miesten pitäisi sanoa jos kysytään miksi et ole hankkinut lapsia?
Lapsen huoltajuuskiistat pelottaa joitakin miehiä. Suuri osa naisista ei kelpuuta matalapalkkaista miestä. Ei ole varaa lapsiin. Nämä on niitä syitä mitä kysyttiin. Mikä tässä niin ärsyttää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://yle.fi/uutiset/3-10504258
Muuttakaa miehet Helsinkiin, siellä niitä lapsentekoiässä olevia naisia löytyy jopa ylitarjontana!
Aina se on mies, jonka tulee juosta naisten perässä. Jos nainen haluaa lapsia, niin eikö hänen itse tulisi harkita muuttoa sinne, missä lapsentekohaluisia miehiä on saatavalla?
Missä lapsentekohaluisia miehiä on saatavilla? Pohjanmaalla?
Ihan missa vaan, missä naisista on alitarjontaa.
No mitä akateemisesti koulutettu nainen siellä maalla tekisi?
No ehkä niitä valintoja kannattaisi miettiä vähän aiemmin. Nykynaisen ongelma, on että kaikki pitää saada eikä mistään tarvitse tinkiä. Olisikohan aika herätä kertomaan myös tytöille, että elämässä on muutakin kuin akateeminen ura.
Uran ei tarvitse olla akateeminen. Syrjäseuduilla ihmisten on usein hankala löytää yhtään mitään työtä. Elämä on hankalaa, jollei ole yhtään rahaa.
Jännä kyllä miten naiset käyttävät sanaa ura kaikenlaisista ammateista, vaikka etenemimahdollisuudet ammatissa olisivat olemattomat. Oletteko ikinä kuullut miespuolisen insinöörin tai putkimiehen puhuvan urasta...?
Kyllä, veljeni puhuu tästä aiheesta useinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://yle.fi/uutiset/3-10504258
Muuttakaa miehet Helsinkiin, siellä niitä lapsentekoiässä olevia naisia löytyy jopa ylitarjontana!
Aina se on mies, jonka tulee juosta naisten perässä. Jos nainen haluaa lapsia, niin eikö hänen itse tulisi harkita muuttoa sinne, missä lapsentekohaluisia miehiä on saatavalla?
Missä lapsentekohaluisia miehiä on saatavilla? Pohjanmaalla?
Ihan missa vaan, missä naisista on alitarjontaa.
No mitä akateemisesti koulutettu nainen siellä maalla tekisi?
No ehkä niitä valintoja kannattaisi miettiä vähän aiemmin. Nykynaisen ongelma, on että kaikki pitää saada eikä mistään tarvitse tinkiä. Olisikohan aika herätä kertomaan myös tytöille, että elämässä on muutakin kuin akateeminen ura.
Eli ongelma on se, että naiset kouluttautuvat liian korkealle ja liian pitkään? Jaaha. Miksi niin usea mies jää sinne maalle nyhjäämään yksin, jos kerran erityisesti miehen statusta nostaa koulutus? Kouluissa niitä pariutumismahdollisuuksia olisi paljonkin.
Mikä saa teidät kuvittelemaan, että naisten ja miesten keskenään kipaileminen olisi ratkaisu syntyvyysongelmaan, sehän tämän ongelman on synnyttänytkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö millainen helvetti on menettää omat lapsensa, kuten eroissa edelleen käy? Onneksi vuoroasuminen on yleistynyt viime vuosina. Lisäksi suurin osa naisista omii lapset ja kaikki perhevapaat, eikä mies saa edes pidettyä isyysvapaita (3vko saa olla äidin kanssa yhdessä vapaalla), kun ”minne minä menisin?” tai ”imetys häiriintyy” tai ”ei se meidän Make pärjää vauvan kanssa” (ei ole saanut koskaan opetella ja vauvan arjen pitää pyöriä juuri kuten äiti sanelee).
Nimenomaan näin. Naiset omivat lapset.
Minä todellakin haluaisin nähdä jotain dataa siitä, kuinka moni isä on erotilanteessa ilmoittanut halukkuutensa lähihuoltajuuteen. Aina vain huudetaan miten mies ei saa lapsia, mutta missän ei näe tilastoja siitä, kuinka moni mies niitä oikeasti edes haluaisi.
Epäilen, että ei kovinkaan moni, sillä edelleen on valtavan paljon isiä, jotka ovat ulkoistaneet itsensä perheen ja lastensa elämästä jo parisuhteessa ollessaan. Siinhän se useimmiten on se syy, miksi ero tulee. Kun mies ei jaksa eikä häntä kiinnosta.
En ole kokenut huoltajuusriitaa, niin en tiedä millaista se on.
Onko täällä ketään joka on riidellyt huoltajuudesta tai lähivanhemmuudesta? Miten se prosessi käytännössä menee? Ilmeneekö sukupuolisyrjintää?
Minua nyt nimeinomaan kiinnostaisi se, miten yleensä ottaen erotessa lasten huoltajuus määräytyy. Miten usein on itsestään selvää, että lapset jäävät äidille? Siis sekä isä että äiti ovat tätä mieltä ilman, että asiasta sen kummemmin keskustellaan saati riidellään? Miten on yh:t, viitsisittekö kertoa, miten teillä meni?
Kun niin paljon kuulee, että isä ei saa lapsia ja tosi paljon on naisia lähihuoltajina. Niin miten iso osa miehistä on sitä lähihuoltajuutta halunnut ja hakenut? Vai ovatko ne kiistan hävinneet miehet vain tavattoman äänekkäitä?
Lähes poikkeuksetta lapset annetaan äidille. Isä maksaa maksut. Joka kuukausi. Vuodesta toiseen. Ehkä isä näkee sitten lapsiaan joskus joka toinen viikonloppu. Jos näkee.
.Etkö ymmärtänyt kysymystä? Toistan sen oikein hitaasti:
Kuinka moni mies hakee erotilanteessa lasten lähihuoltajuutta? Onko tästä jotain tietoa olemassa? Kuinka monta prosenttia eroavista miehistä haluaa lähihuoltajuuden?
Totta kai lapset "annetaan" äidille, ellei mies heitä halua. Mitä oikein kuvittelet? Että ne työnnetään väkisin vastentahtoiselle isälle? Annetaan sijoitukseen? Mitä?
Lähihuoltajuutta hakevista miehistä 2% saa lähihuoltajuuden. Tieto löytyy oikiksen oppikirjoista. Miehellä ei ole mitään palaa tässä asiassa. Ainoastaan jos pystyy lääketieteellisesti todistamaan naisen olevan päästään sekaisin, mies voi saada lähihuoltajuuden. Näissäkin tapauksissa oikeudessa päätökset menee silti noin fifty fifty. Että tälläistä tasa-arvoa tässä maassa.
Eikö vieläkään kysymys auennut?
Kuin-ka mo-ni e-ro-a-va mies ha-kee lä-hi-huol-ta-juut-ta? Jotain prosenttilukuja olisko saatavilla vaikka?Yh:t, josko te kertoisitte miten teillä meni, tuo jankkaaja ei nyt näköjään millään kykene ymmärtämään, mitä kysyttiin.
En ole tämä jankkaaja, mutta ihmettelen kysymyksen logiikkaa? Eikös nimen-omaan erotilanteissa, silloin kun lusikat menee jakoon, haeta tuota huoltajuutta? Minullakaan ei ole tarkkaa lukua antaa kuinka moni mies sitä hakee. Sitä hakeneista ja heille lähihuoltajuuden myönnetyistä on löytynyt tuo luku 2%. Kaikki lakimiehet ei edes ota vastaan tälläisiä juttuja, kun tietävät häviävänsä ne lähes varmasti.
Logiikka on se, että aina puhuttaessa huoltajuusasioista verrataan naispuolisten lähivanhempien määrää suhteessa miespuolisiin. Ok, miehen halutessa lähihuoltajuutta hän ei sitä usein saa, mutta nuo riitatilanteet eivät taida olla kovin yleisiä kuitenkaan? Kuinka moni mies ihan ilman mitään kyselyjä jättää lapset äidille? Miten usein naisen lähihuoltajuus johtuu siitä, että mies ei edes tarjoutunut sitä ottamaan?
Tämä on vallan relevanttia dataa silloin, kun väitetään että valtaosassa erotapauksista lapset jäävät äidille. Tietysti jäävät, ellei isä heitä halua. Ei siis voida nostaa koko lähihuoltajatilannetta tikun nokkaan, jos pääosin huoltajuus on mennyt molempien yhteisymmärryksessä äidille. Minkä verran noita riitatilanteita on suhteessa sopuratkaisuihin? Onko ongelma niin iso kuin annetaan ymmärtää?
Tuo 2% ei kerro yhtään mitään KOKO eroperhekentästä. Se kertoo vain, miten huoltajuus on ratkaistu, jos siitä on tullut riitaa.
No juuri sitähän tässä haetaan. Eli kuinka todennäköistä on se että mies saa lähivanhemmuuden jos hän sitä hakee ja äitikin hakee. Sille ei voi sitten mitään jos mies ei halua olla lähivanhempi.
Kuka on repäissyt ja mistä tuon ketjussa toistuvasti levitellyn 2%? THL:n sivulla on tällaista tilastoa:
"Vuonna 2006 tehdyn laajan tutkimuksen mukaan valtaosassa (65 %) huoltoriitatapauksia tuomioistuin oli päättänyt, että lapsen tulee asua äidin luona. Alle kolmanneksessa (27 %) tapauksista oli tehty päätös lapsen asumisesta isän luona. Loppuosassa tapauksia oli päätetty lapsen asumisesta vuoroviikoin kummankin vanhemman luona tai lasten asuminen oli jaettu siten, että osa lapsista asui äidin luona ja osa isän luona. Huoltomuodosta päätettäessä yleisin muoto oli yhteishuoltajuus."Tuo on vuodelta 2006, ja tuskinpa tilanne on ainakaan huonompaan suuntaan mennyt, sillä yhteishuoltajuus on nykyään paljon yleisempää kuin vuosikymmen sitten.
Ja tässä vielä faktaa noista määristä:
"Lapsen huollosta, asumisesta ja tapaamisoikeudesta vahvistettiin 48 419 sopimusta vuonna 2017. Ristiriitatilanteessa käräjäoikeus pyytää tarvittaessa sosiaaliviranomaiselta selvityksen perheen tilanteesta. Tällaisia selvityksiä tehtiin vuonna 2017 yhteensä 1 128."https://thl.fi/sv/web/sukupuolten-tasa-arvo/hyvinvointi/erotilanteet-ja…
Taitaa tuo 2% siis olla riitaan johtaneiden huoltosopimustilanteiden määrä, ja noista riitatapauksista (n = 1128) noin kolmannes (340) päätyi isän voitoksi.
Kuinka usein sosiaaliviranomaiset myöntävät isälle lähivanhemmuuden?
Tuollahan tuo lukee, ota silmä näppiin ja katso.
No okei, kopioin sen sinulle tähän, kun näytät olevan varsin uusavuton.
"Alle kolmanneksessa (27 %) tapauksista oli tehty päätös lapsen asumisesta isän luona."
Vuonna 2017 tuo tarkoittaisi noin 340 tapausta noin 1130:stä.Siis nuo oli kai käräjäoikeuden asettamat päätökset. Kysyin että kuinka usein sosiaaliviranomaiset myönsivät isälle huoltajuuden/lähivanhemmuuden.
Ei kai sossut mitään myönnä, vaan kirjaavat sopimuksen jos sellaiseen päästään. Ellei päästä niin oikeuteen sitten? Näin olen kuviellut, mutta voin olla väärässä koska ei ole koskaan tullut erottua.
Sossussa tietääkseni annetaan myös suositus kummasta tulee lähivanhempi. Tätä suositusta voi sitten käyttää hyväksi oikeudessa. Sossun päätöstä ei ole pakko hyväksyä mutta tuomioistuin yleensä ottaa huomioon heidän päätöstä. Kaikki riitatilanteet ei pääty oikeuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://yle.fi/uutiset/3-10504258
Muuttakaa miehet Helsinkiin, siellä niitä lapsentekoiässä olevia naisia löytyy jopa ylitarjontana!
Aina se on mies, jonka tulee juosta naisten perässä. Jos nainen haluaa lapsia, niin eikö hänen itse tulisi harkita muuttoa sinne, missä lapsentekohaluisia miehiä on saatavalla?
Missä lapsentekohaluisia miehiä on saatavilla? Pohjanmaalla?
Ihan missa vaan, missä naisista on alitarjontaa.
No mitä akateemisesti koulutettu nainen siellä maalla tekisi?
No ehkä niitä valintoja kannattaisi miettiä vähän aiemmin. Nykynaisen ongelma, on että kaikki pitää saada eikä mistään tarvitse tinkiä. Olisikohan aika herätä kertomaan myös tytöille, että elämässä on muutakin kuin akateeminen ura.
Eli ongelma on se, että naiset kouluttautuvat liian korkealle ja liian pitkään? Jaaha. Miksi niin usea mies jää sinne maalle nyhjäämään yksin, jos kerran erityisesti miehen statusta nostaa koulutus? Kouluissa niitä pariutumismahdollisuuksia olisi paljonkin.
Mikä saa teidät kuvittelemaan, että naisten ja miesten keskenään kipaileminen olisi ratkaisu syntyvyysongelmaan, sehän tämän ongelman on synnyttänytkin.
Mitä keskinäistä kilpailua se on, jos poika ei jää sinne peräkammariin vaan lähtee opiskelemaan itselleen ammatin?
Elämä ei ole enää perheissä perhekeskeistä. Miksi siis tehdä lapsia?
Perhe oli männävuosina instituutio, nykyään vain sakki mobiililaitteita hipelöiviä (toisilleen tuntemattomia) ihmisiä.
Tämän sanon ”perheen”isänä, joka itsekin hiplaa kotona ipadia jatkuvasti.
Huima ero omaan lapsuuteeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö millainen helvetti on menettää omat lapsensa, kuten eroissa edelleen käy? Onneksi vuoroasuminen on yleistynyt viime vuosina. Lisäksi suurin osa naisista omii lapset ja kaikki perhevapaat, eikä mies saa edes pidettyä isyysvapaita (3vko saa olla äidin kanssa yhdessä vapaalla), kun ”minne minä menisin?” tai ”imetys häiriintyy” tai ”ei se meidän Make pärjää vauvan kanssa” (ei ole saanut koskaan opetella ja vauvan arjen pitää pyöriä juuri kuten äiti sanelee).
Nimenomaan näin. Naiset omivat lapset.
Minä todellakin haluaisin nähdä jotain dataa siitä, kuinka moni isä on erotilanteessa ilmoittanut halukkuutensa lähihuoltajuuteen. Aina vain huudetaan miten mies ei saa lapsia, mutta missän ei näe tilastoja siitä, kuinka moni mies niitä oikeasti edes haluaisi.
Epäilen, että ei kovinkaan moni, sillä edelleen on valtavan paljon isiä, jotka ovat ulkoistaneet itsensä perheen ja lastensa elämästä jo parisuhteessa ollessaan. Siinhän se useimmiten on se syy, miksi ero tulee. Kun mies ei jaksa eikä häntä kiinnosta.
En ole kokenut huoltajuusriitaa, niin en tiedä millaista se on.
Onko täällä ketään joka on riidellyt huoltajuudesta tai lähivanhemmuudesta? Miten se prosessi käytännössä menee? Ilmeneekö sukupuolisyrjintää?
Minua nyt nimeinomaan kiinnostaisi se, miten yleensä ottaen erotessa lasten huoltajuus määräytyy. Miten usein on itsestään selvää, että lapset jäävät äidille? Siis sekä isä että äiti ovat tätä mieltä ilman, että asiasta sen kummemmin keskustellaan saati riidellään? Miten on yh:t, viitsisittekö kertoa, miten teillä meni?
Kun niin paljon kuulee, että isä ei saa lapsia ja tosi paljon on naisia lähihuoltajina. Niin miten iso osa miehistä on sitä lähihuoltajuutta halunnut ja hakenut? Vai ovatko ne kiistan hävinneet miehet vain tavattoman äänekkäitä?
Lähes poikkeuksetta lapset annetaan äidille. Isä maksaa maksut. Joka kuukausi. Vuodesta toiseen. Ehkä isä näkee sitten lapsiaan joskus joka toinen viikonloppu. Jos näkee.
.Etkö ymmärtänyt kysymystä? Toistan sen oikein hitaasti:
Kuinka moni mies hakee erotilanteessa lasten lähihuoltajuutta? Onko tästä jotain tietoa olemassa? Kuinka monta prosenttia eroavista miehistä haluaa lähihuoltajuuden?
Totta kai lapset "annetaan" äidille, ellei mies heitä halua. Mitä oikein kuvittelet? Että ne työnnetään väkisin vastentahtoiselle isälle? Annetaan sijoitukseen? Mitä?
Lähihuoltajuutta hakevista miehistä 2% saa lähihuoltajuuden. Tieto löytyy oikiksen oppikirjoista. Miehellä ei ole mitään palaa tässä asiassa. Ainoastaan jos pystyy lääketieteellisesti todistamaan naisen olevan päästään sekaisin, mies voi saada lähihuoltajuuden. Näissäkin tapauksissa oikeudessa päätökset menee silti noin fifty fifty. Että tälläistä tasa-arvoa tässä maassa.
Eikö vieläkään kysymys auennut?
Kuin-ka mo-ni e-ro-a-va mies ha-kee lä-hi-huol-ta-juut-ta? Jotain prosenttilukuja olisko saatavilla vaikka?Yh:t, josko te kertoisitte miten teillä meni, tuo jankkaaja ei nyt näköjään millään kykene ymmärtämään, mitä kysyttiin.
En ole tämä jankkaaja, mutta ihmettelen kysymyksen logiikkaa? Eikös nimen-omaan erotilanteissa, silloin kun lusikat menee jakoon, haeta tuota huoltajuutta? Minullakaan ei ole tarkkaa lukua antaa kuinka moni mies sitä hakee. Sitä hakeneista ja heille lähihuoltajuuden myönnetyistä on löytynyt tuo luku 2%. Kaikki lakimiehet ei edes ota vastaan tälläisiä juttuja, kun tietävät häviävänsä ne lähes varmasti.
Logiikka on se, että aina puhuttaessa huoltajuusasioista verrataan naispuolisten lähivanhempien määrää suhteessa miespuolisiin. Ok, miehen halutessa lähihuoltajuutta hän ei sitä usein saa, mutta nuo riitatilanteet eivät taida olla kovin yleisiä kuitenkaan? Kuinka moni mies ihan ilman mitään kyselyjä jättää lapset äidille? Miten usein naisen lähihuoltajuus johtuu siitä, että mies ei edes tarjoutunut sitä ottamaan?
Tämä on vallan relevanttia dataa silloin, kun väitetään että valtaosassa erotapauksista lapset jäävät äidille. Tietysti jäävät, ellei isä heitä halua. Ei siis voida nostaa koko lähihuoltajatilannetta tikun nokkaan, jos pääosin huoltajuus on mennyt molempien yhteisymmärryksessä äidille. Minkä verran noita riitatilanteita on suhteessa sopuratkaisuihin? Onko ongelma niin iso kuin annetaan ymmärtää?
Tuo 2% ei kerro yhtään mitään KOKO eroperhekentästä. Se kertoo vain, miten huoltajuus on ratkaistu, jos siitä on tullut riitaa.
No juuri sitähän tässä haetaan. Eli kuinka todennäköistä on se että mies saa lähivanhemmuuden jos hän sitä hakee ja äitikin hakee. Sille ei voi sitten mitään jos mies ei halua olla lähivanhempi.
Kuka on repäissyt ja mistä tuon ketjussa toistuvasti levitellyn 2%? THL:n sivulla on tällaista tilastoa:
"Vuonna 2006 tehdyn laajan tutkimuksen mukaan valtaosassa (65 %) huoltoriitatapauksia tuomioistuin oli päättänyt, että lapsen tulee asua äidin luona. Alle kolmanneksessa (27 %) tapauksista oli tehty päätös lapsen asumisesta isän luona. Loppuosassa tapauksia oli päätetty lapsen asumisesta vuoroviikoin kummankin vanhemman luona tai lasten asuminen oli jaettu siten, että osa lapsista asui äidin luona ja osa isän luona. Huoltomuodosta päätettäessä yleisin muoto oli yhteishuoltajuus."Tuo on vuodelta 2006, ja tuskinpa tilanne on ainakaan huonompaan suuntaan mennyt, sillä yhteishuoltajuus on nykyään paljon yleisempää kuin vuosikymmen sitten.
Ja tässä vielä faktaa noista määristä:
"Lapsen huollosta, asumisesta ja tapaamisoikeudesta vahvistettiin 48 419 sopimusta vuonna 2017. Ristiriitatilanteessa käräjäoikeus pyytää tarvittaessa sosiaaliviranomaiselta selvityksen perheen tilanteesta. Tällaisia selvityksiä tehtiin vuonna 2017 yhteensä 1 128."https://thl.fi/sv/web/sukupuolten-tasa-arvo/hyvinvointi/erotilanteet-ja…
Taitaa tuo 2% siis olla riitaan johtaneiden huoltosopimustilanteiden määrä, ja noista riitatapauksista (n = 1128) noin kolmannes (340) päätyi isän voitoksi.
Kuinka usein sosiaaliviranomaiset myöntävät isälle lähivanhemmuuden?
Tuollahan tuo lukee, ota silmä näppiin ja katso.
No okei, kopioin sen sinulle tähän, kun näytät olevan varsin uusavuton.
"Alle kolmanneksessa (27 %) tapauksista oli tehty päätös lapsen asumisesta isän luona."
Vuonna 2017 tuo tarkoittaisi noin 340 tapausta noin 1130:stä.Siis nuo oli kai käräjäoikeuden asettamat päätökset. Kysyin että kuinka usein sosiaaliviranomaiset myönsivät isälle huoltajuuden/lähivanhemmuuden.
Ei kai sossut mitään myönnä, vaan kirjaavat sopimuksen jos sellaiseen päästään. Ellei päästä niin oikeuteen sitten? Näin olen kuviellut, mutta voin olla väärässä koska ei ole koskaan tullut erottua.
Sossussa tietääkseni annetaan myös suositus kummasta tulee lähivanhempi. Tätä suositusta voi sitten käyttää hyväksi oikeudessa. Sossun päätöstä ei ole pakko hyväksyä mutta tuomioistuin yleensä ottaa huomioon heidän päätöstä. Kaikki riitatilanteet ei pääty oikeuteen.
No jos se noin yksioikoista on, niin sittenhän se sossun suositus menee samoin kuin oikeuden päätökset eli suunnilleen 70-30. Vai tyytyvätkö miehet muka mielestään vääriin ratkaisuihin? Jos tyytyvät, niin miksi? Eikö asia ole riittävän tärkeä sitten kuitenkaan?
Eräällä tuttavallani ja hänen vaimollaan on nyt yksi ja hyvin toivottu lapsi.
Mies on ahkera kuin mikä yritystoiminnassaan. Rahaa ei kuitenkaan tule liikaa. Kotia on remontoitu ja naisen toiveita kulutuksessa on toteutettu. Nainen ei ehkä pysty tuomaan rahaa kovinkaan paljon kotiin missään vaiheessa.
Toivon, että he jaksavat ja ovat onnellisia keskenään. Jotenkin sivullisena minusta tuntuu, että nainen tosiaankin sanoo kotitalouden kulutuksessa aina sen viimeisen sanan ja mies yrittää toteuttaa pakettia kykyjensä mukaan.
Vähäisemmillä kulutusvaatimuksilla olisi helpompaa ja nautinnollisempaa. Tämä on toki minun käsitykseni;)
M46
Vierailija kirjoitti:
Elämä ei ole enää perheissä perhekeskeistä. Miksi siis tehdä lapsia?
Perhe oli männävuosina instituutio, nykyään vain sakki mobiililaitteita hipelöiviä (toisilleen tuntemattomia) ihmisiä.
Tämän sanon ”perheen”isänä, joka itsekin hiplaa kotona ipadia jatkuvasti.
Huima ero omaan lapsuuteeni.
Tämä aiheutti spontaanin naurun vaikka itse aiheessa ei ole sinänsä mitään hauskaa. Jossain hesarin julkaisemassa tutkimuksessa puhuttiin digitalisaation vaikutuksesta seksin vähentyneeseen määrään. Eli räplätään sängyssäkin kumppanin sijaan sitä älypuhelinta.
Alue: Aihe vapaa
Itse kuulun tähän ryhmään, ja ensimmäistä kertaa luen uutisia, jotka liittävät minut suoraan isompaan ilmiöön josta käydään mediakeskustelua. Olen siis korkeakoulutettu nuori nainen, asun pienessä yksiössä, olen sinkku, ja olen jopa muualta Helsinkiin muuttanut. Sinkkuuteni vaivaa minua. Koen irtosuhteet todella raskaiksi, mutta kaipaan kuitenkin läheisyyttä ja kaveria. Vuosittain tapaan erittäin mielenkiintoisia ja ihania ihmisiä, joiden kanssa voisin nähdä tulevaisuutta. Syystä tai toisesta, tilanteet eivät kuitenkaan koskaan johda suhteisiin. Joskus tulen torjutuksi vastapuolen omien ongelmien, tunteiden puutteet tai erilaisten tulevaisuuden odotusten vuoksi, joskus teen päätöksen itse siitä ettei alkavaa suhdetta voi vakiinnuttaa, vastaavanlaisista syistä, tai siksi, että koen toisen henkilön kohtelevan minua epäkunnioittavasti, halveksuvasti, tai muilla tavoin epämiellyttävästi. Usein kyse on hankalista elämäntilanteista. Tai vain epäsopivasta elämäntilanteesta. Kiireestä. Mielenterveysongelmista. Elämässä koettujen kriisien luurangoista. Tai ihan vain siitä, että jompaa kumpaa (omassa tilanteessani vastapuolta) ahdistaa ajatus perhe-elämästä. En tiedä mitä oikein tekisi tilanteessa, jossa sopiva kumppani ei tule vastaan koulussa, työpaikalla, harrastuksissa tai kavereiden kautta. Sitä vain odottelee ja koittaa pysyä avoimena. Itse haaveilen (salaa) perheestä, levollisuudesta ja ehkä jopa siitä omakotitalostakin. Toisaalta, kaiken tämän voin myös tehdä yksin, tai yhdessä esimerkiksi perhekommuunissa. Elämä lopulta vie minne vie. Niin kamalia tapauksia tuli nuorempana kuitenkin vastaan, ettei mikään ylitä sitä varovaisuutta joka niiden toistumisen estämiseksi on kehittynyt. Helsingistä olen tehnyt omanlaiseni, ja onnekseni suku asuu lähellä! Eipä muuta. Paljon en juttuja kommentoi, mutta tämä osuu ja uppoaa. Eniten tässä miettii keinoja, joilla yksinhuoltajuudesta tekisi mahdollisimman helppoa ja sujuvaa, kun lapset on päästettävä maailmaan luultavasti ennen kuin pysyvää kumppania löytää.