Suomen alhainen syntyvyys - miesnäkökulmaa kaivataan!
Tuntuu, että nyt kun mediassa puhutaan paljon alhaisesta syntyvyydestä ja pelotellaan sillä, niin naisia syyllistetään joka paikassa ihan kohtuuttomasti. Artikkeleista jää helposti kuva, etteivät koulutetut naiset kaipaa elämäänsä lapsia ja lykkäävät niiden hankintaa kunnes on monen kohdalla jo myöhäistä.
Musta kuitenkin tuntuu, että monissa parisuhteissa mies on se, joka sitä lapsenhankintaa haluaa lykätä. Ainakin omalla kohdalla ja monien kavereidenkin kanssa on näin: katsotaan vähän myöhemmin, ei vielä, työ täytyy olla ensin pisteessä X, pitää olla X määrä rahaa, tai auto, tai talo...tuntuu, että noita syitä olla hankkimatta lapsia löytyy loputtomiin! Haluisinkin siis kuulla, mistä se lapsettomuus parisuhteessa olevien miesten kohdalla johtuu? Halutaanko että kaikki olisi ns. valmista ennen vauvaa, ollaanko suhteessa väärään ihmiseen, onko omat harrastukset ja kaverit vielä tärkeämpiä, pelottaako oman elämän menetys, oma isyys tai onko huonoja lapsuusmuistoja? Painaako taloudelliset vai tunnesyyt enemmän? Eikö vaan haluta lapsia muttei kehdata sitä vauvakuumeilevalle kumppanille sanoa? Keskustelua, kiitos!
Kommentit (6577)
Sukupuolikiintiöt oppilaitoksiin, niin ihmiset kohtaisivat toisiaan. Samoin naisten pakollinen maanpuolustus auttaisi ihmisiä kohtaamaan. Alkaisi olla varmaan kiire.
Mistä sitten löytäisi sellaisen naisen joka ei ole juottoloiden asukki.? Niistä en hakisi kumppania, mielummin ilman. Monet naiset kuvittelevat Haliwuud elämää ja hakevat kumppania samoilla kriteereillä, eli paras näyttelijä pääsee pisimmälle. Sellaisia naisia en itse hae enkä kaipaa, mielummin vaikka urheilun tai ulkoilun myötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://yle.fi/uutiset/3-10504258
Muuttakaa miehet Helsinkiin, siellä niitä lapsentekoiässä olevia naisia löytyy jopa ylitarjontana!
Aina se on mies, jonka tulee juosta naisten perässä. Jos nainen haluaa lapsia, niin eikö hänen itse tulisi harkita muuttoa sinne, missä lapsentekohaluisia miehiä on saatavalla?
Missä lapsentekohaluisia miehiä on saatavilla? Pohjanmaalla?
Ihan missa vaan, missä naisista on alitarjontaa.
No mitä akateemisesti koulutettu nainen siellä maalla tekisi?
No ehkä niitä valintoja kannattaisi miettiä vähän aiemmin. Nykynaisen ongelma, on että kaikki pitää saada eikä mistään tarvitse tinkiä. Olisikohan aika herätä kertomaan myös tytöille, että elämässä on muutakin kuin akateeminen ura.
Asioilla on puolensa. Kun syntyy pojaksi on vaarana syrjäytyminen. Tosin pojat myös menestyvät vaikka koulu ei nuorena kiinosta. Iän myötä tulee viisautta ja menetystä. Tämän kertoo joka vuotinen julkinen palkkavertailu. Kun syntyy tytöksi elämä on Suomessa nuorelle tytölle koulussa mukavaa aikaa. Kun tyttö muuttu naiseksi alkaa ongelmia syntymään. Näistä ongelmista voimme päivittäin Lukea medioista. Ongelmia on monella sektorilla jos mediaa on uskomista.
"Haluaisin jossain vaiheessa ulkomaille töihin ja opiskella uutta alaa, hän sanoo. Perheen perustaminen tai muutto muualle ei ole hänelle ainakaan nyt ajankohtaista." Kiteytyy noissa lauseissa koko Suomen ongelma: Nuoret koulutetut haluavat muuttaa ulkomaille tai takaisin opiskelemaan toista valtiolle kallista tutkintoa, kun ensimmäinen ei kiinnostakkaan tai työelämän raadollisuus lyö silmille...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://yle.fi/uutiset/3-10504258
Muuttakaa miehet Helsinkiin, siellä niitä lapsentekoiässä olevia naisia löytyy jopa ylitarjontana!
Aina se on mies, jonka tulee juosta naisten perässä. Jos nainen haluaa lapsia, niin eikö hänen itse tulisi harkita muuttoa sinne, missä lapsentekohaluisia miehiä on saatavalla?
Missä lapsentekohaluisia miehiä on saatavilla? Pohjanmaalla?
Ihan missa vaan, missä naisista on alitarjontaa.
No mitä akateemisesti koulutettu nainen siellä maalla tekisi?
No ehkä niitä valintoja kannattaisi miettiä vähän aiemmin. Nykynaisen ongelma, on että kaikki pitää saada eikä mistään tarvitse tinkiä. Olisikohan aika herätä kertomaan myös tytöille, että elämässä on muutakin kuin akateeminen ura.
Kuten jämähtäminen jonnekin pohjanmaan perukoille lapsentekokoneeksi jollekin juntille? Et ole tosissasi.
Kun aikoinani valmistuin työelämään, tilanne oli hyvä. Voin valita Helsingin, pienen yliopistokaupungin ja "melkein maaseudun" välillä. Valitsin pienen yliopistokaupungin. Perusteena oli huomattavasti halvemmat asunnot, kohtuulliset palvelut ja luonnon läheisyys. Paikkavalinta oli hyvä, mutta Hesassa olisin saanut paremman työpaikan - niin luulen. Onneksi täälläkin pystyi sitten joskus vaihtamaan parempaan. Nykyisin asun tavalla johon Helsingissä en palkkatuloilla pääsisi koskaan. Ei hullumpi valinta. Suosittelen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://yle.fi/uutiset/3-10504258
Muuttakaa miehet Helsinkiin, siellä niitä lapsentekoiässä olevia naisia löytyy jopa ylitarjontana!
Aina se on mies, jonka tulee juosta naisten perässä. Jos nainen haluaa lapsia, niin eikö hänen itse tulisi harkita muuttoa sinne, missä lapsentekohaluisia miehiä on saatavalla?
Missä lapsentekohaluisia miehiä on saatavilla? Pohjanmaalla?
Ihan missa vaan, missä naisista on alitarjontaa.
No mitä akateemisesti koulutettu nainen siellä maalla tekisi?
No ehkä niitä valintoja kannattaisi miettiä vähän aiemmin. Nykynaisen ongelma, on että kaikki pitää saada eikä mistään tarvitse tinkiä. Olisikohan aika herätä kertomaan myös tytöille, että elämässä on muutakin kuin akateeminen ura.
Kuten jämähtäminen jonnekin pohjanmaan perukoille lapsentekokoneeksi jollekin juntille? Et ole tosissasi.
No tuohan on sitten ihan oma valinta.
Minun fiilis on tässä se että nykyään vain on liikaa muita vaihtoehtoja. Mielestäni hän on "Sinkkuelämää" -sukupolven täydellinen edustaja. Jos Katja Onkamo aikuisen oikeasti haluaisi "pariteettiin" siihen menisi vain nimellinen aika. Naiset saa halutessaan miehen milloin vain. Tosin sen mieluisan löytyminen voi toki viedä ja varmasti viekin naisillakin aikaa. Hän ei vain halua tehdä niin kun on muita kilpailevia vaihtoehtoja. Niin paljon että otetaan rusinat pullasta. Toimenpide-ehdotuksia: on tehtävä lapsien hankkiminen kilpailukykyiseksi valtion toimilla. Muua ei auta. Lapsettomille sinkuille on laitettava huomattava lisävero lentomatkoihin. Vähintään yhden lapsen hankkineille taas verohelpotuksia jonka kustantavat vapaamman elämäntavan valinneet lisäveroilla ja maksuilla. Näin valtion menot eivät kasva. Fiksusti tehty vero elää koko ajan tilanteen mukaan hilliten "liian vapaan elämän" houkuttelevuutta. Vapaamman elämäntavan valinneet voivat elää vapaasti edelleenkin mutta heidän pitää osallistua korkeammilla veroilla ja maksuilla heidän elämän helpottamiseen jotka tuottavat heidänkin eläkkeensä maksajat. Koko yhteiskunta on muutettava siten että pariutuminen ja lapsien hankkiminen onkin tässä runsaudenpulassa se ykkösvaihtoehto. Toimet joita tarvitaan eivät todellakaan ole vaikeita, ne ovat jopa helppoja mutta niiden toteuttaminen sitten on jo vaikeampaa. Vaikeaa mutta ei kuitenkaan mahdotonta. Ps. täydellistä tasa-arvoa tai sanoisinko enemmänkin samankaltaisuutta ei voi olla jos halutaan että suomessakin on vielä tulevaisuudessa suomalaisia, suomessa syntyneitä ihmisiä. Valtion on otettava tämä asia tosissaan ja alettava tekemän toimia jotka tehoavat. Näitä toimenpiteitä on runsaasti, pitää vain saada se alkusysäys joka laittaa pallon liikkeelle.
okainen tietysti elää kuten haluaa mutta elämån ei tarvitse täyttyä suorituksista, pärjäämisestä, kokemuksista ja vapauden tunteesta. Perhe ei automaattisesti vie koko vapaa- aikaa tai estä opiskelua. Itsekin suoritin 3 lapsen äitinä korkeakoulututkinnon. Olen matkustellut vähän ja päässyt iltaakin istumaan. Nyt 40 v. Arvostaa lököttelyäkin ja isoja tiloja kodissa kaukana kaupungin levottomuudesta. Onni on siellä missä rakkaus. Nyt on hyvä näin. Tärkeää on pitää omista arvoista kiinni. Ei sekään niin tylsää ole tehdä työtään samassa paikassa vuosien ajan. Vakautta kaipaan. Ja lapsiperhe elämä ei ole tylsää. Se on asennekysymys.
Olen jo 'vanhus' ja säästyin asumisesta Helsingissä. Nyt "näen" paremmin, kun olen asunut myös Venäjällä (opiskelin kieltä, eikä vaimoa löytynyt, koska en ollut "sokea"). Tuskin tarvitsee neuvoa Naista, onhan hänellä omatkin aivot.?. Hän ei kuitenkaan häviä juuri mitään jos muuttaisi asumaan Ranskaan tai Saksaan, mutta jos menee Italiaan niin aviomies sieltä löytyy heti. Kiina tai Japani takaisivat menestystä liike-elämässä, varsinkin Euroopassa työskentelyssä.
Helsinki Otsikon mukaisista naisista 80 % asuu vuokralla, 75 % äidinkieli Suomi. Jos 5 % on ruotsinkielisiä on luku vain 80 %. Seuraavat kieliryhmät onkin varmaan somalinkielisiä, arabiankielisiä, turkinkielisiä? Katukuvassa sen näkee helposti.
En ota kommentillani kantaa artikkelin henkilöön, mutta haluan kuitenkin jakaa omia kokemuksiani aiheeseen liittyen. Olen kolmekymppinen korkeakoulutettu sinkkumies ja tapaillut sekä seurustellut niin korkeakoulutettujen kuin korkeakouluttamattomienkin naisten kanssa. Omassa rajatussa otannassani olen pannut merkille, että korkeakoulutettujen naisten elämä tuntuu helpommin pyörivän tietyn normatiivisen viitekehyksen ympärillä ja näin myös sitä kumppania saatetaan (tiedostamatta) hakea tämän sisältä. Jopa voimakkaasti, että sille toivekumppanille on saatettu jo asetettaa tietyt ennakkovaatimukset, kuten edustava tyyli, työ, asema tai ulkonäkö. Yllättävintä kuitenkin on ollut, etteivät juuri korkeakoulutetut naiset välttämättä ole olleet lainkaan valmiita syvällisempään arvokeskusteluun omista sekä yhteiskunnassa vallitsevista arvoista. Jossain tilanteissa yritykset syvällisempaan keskusteluun ovat jopa johtaneet kiusalliseen ”feidaamiseen” treffeiltä. Korkeakouluttamattomien naisten kanssa olen useammin päässyt syvälliseen keskusteluun, jossa mietitään niin kotoa saatuja, itse omaksuttuja kuin yhteiskunnan suunasta annettuja arvoja ja pohditaan niiden asemaa ja merkitystä omassa elämässä. Itse käytin yliopistovuosina paljon aikaa miestiskelyyn sekä itsetutkiskeluun ja tämän vuoksi tiesin jo nuorena, mitä arvoja haluan elämässäni vaalia. Monien aikalaisteni, niin miesten kuin naistenkin, osalta en valitettavasti voi sanoa samaa: harmillisen monen opiskelukaverin kohdalla tuntuu, että omaa elämää rakennetaan yksinomaan menestyksen ja sen näkyväksi tekemisen ehdoilla. Lieneekö syynä se, että muutkin tekevät niin; eihän kukaan nyt halua jäädä jälkeen ikäryhmästään?! Näiden arvojen valitseminen on toki jokaisen oma vapaa valinta, mutta olisi hyvä tehdä tämä valinta tiedostavan pohdinnan tuloksena. Näin välttyy helpommin mm. erilaisilta ikäkriiseiltä. On toki mukava puhua työstä, harrastuksista ja kulttuurista, mutta mihin on kadonnut filosofinen ote elämään ja niihin syvempiin kysymyksiin, jotka ihmiseloon liittyvät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://yle.fi/uutiset/3-10504258
Muuttakaa miehet Helsinkiin, siellä niitä lapsentekoiässä olevia naisia löytyy jopa ylitarjontana!
Aina se on mies, jonka tulee juosta naisten perässä. Jos nainen haluaa lapsia, niin eikö hänen itse tulisi harkita muuttoa sinne, missä lapsentekohaluisia miehiä on saatavalla?
Missä lapsentekohaluisia miehiä on saatavilla? Pohjanmaalla?
Ihan missa vaan, missä naisista on alitarjontaa.
No mitä akateemisesti koulutettu nainen siellä maalla tekisi?
No ehkä niitä valintoja kannattaisi miettiä vähän aiemmin. Nykynaisen ongelma, on että kaikki pitää saada eikä mistään tarvitse tinkiä. Olisikohan aika herätä kertomaan myös tytöille, että elämässä on muutakin kuin akateeminen ura.
Uran ei tarvitse olla akateeminen. Syrjäseuduilla ihmisten on usein hankala löytää yhtään mitään työtä. Elämä on hankalaa, jollei ole yhtään rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö millainen helvetti on menettää omat lapsensa, kuten eroissa edelleen käy? Onneksi vuoroasuminen on yleistynyt viime vuosina. Lisäksi suurin osa naisista omii lapset ja kaikki perhevapaat, eikä mies saa edes pidettyä isyysvapaita (3vko saa olla äidin kanssa yhdessä vapaalla), kun ”minne minä menisin?” tai ”imetys häiriintyy” tai ”ei se meidän Make pärjää vauvan kanssa” (ei ole saanut koskaan opetella ja vauvan arjen pitää pyöriä juuri kuten äiti sanelee).
Nimenomaan näin. Naiset omivat lapset.
Minä todellakin haluaisin nähdä jotain dataa siitä, kuinka moni isä on erotilanteessa ilmoittanut halukkuutensa lähihuoltajuuteen. Aina vain huudetaan miten mies ei saa lapsia, mutta missän ei näe tilastoja siitä, kuinka moni mies niitä oikeasti edes haluaisi.
Epäilen, että ei kovinkaan moni, sillä edelleen on valtavan paljon isiä, jotka ovat ulkoistaneet itsensä perheen ja lastensa elämästä jo parisuhteessa ollessaan. Siinhän se useimmiten on se syy, miksi ero tulee. Kun mies ei jaksa eikä häntä kiinnosta.
En ole kokenut huoltajuusriitaa, niin en tiedä millaista se on.
Onko täällä ketään joka on riidellyt huoltajuudesta tai lähivanhemmuudesta? Miten se prosessi käytännössä menee? Ilmeneekö sukupuolisyrjintää?
Minua nyt nimeinomaan kiinnostaisi se, miten yleensä ottaen erotessa lasten huoltajuus määräytyy. Miten usein on itsestään selvää, että lapset jäävät äidille? Siis sekä isä että äiti ovat tätä mieltä ilman, että asiasta sen kummemmin keskustellaan saati riidellään? Miten on yh:t, viitsisittekö kertoa, miten teillä meni?
Kun niin paljon kuulee, että isä ei saa lapsia ja tosi paljon on naisia lähihuoltajina. Niin miten iso osa miehistä on sitä lähihuoltajuutta halunnut ja hakenut? Vai ovatko ne kiistan hävinneet miehet vain tavattoman äänekkäitä?
Lähes poikkeuksetta lapset annetaan äidille. Isä maksaa maksut. Joka kuukausi. Vuodesta toiseen. Ehkä isä näkee sitten lapsiaan joskus joka toinen viikonloppu. Jos näkee.
.Etkö ymmärtänyt kysymystä? Toistan sen oikein hitaasti:
Kuinka moni mies hakee erotilanteessa lasten lähihuoltajuutta? Onko tästä jotain tietoa olemassa? Kuinka monta prosenttia eroavista miehistä haluaa lähihuoltajuuden?
Totta kai lapset "annetaan" äidille, ellei mies heitä halua. Mitä oikein kuvittelet? Että ne työnnetään väkisin vastentahtoiselle isälle? Annetaan sijoitukseen? Mitä?
Lähihuoltajuutta hakevista miehistä 2% saa lähihuoltajuuden. Tieto löytyy oikiksen oppikirjoista. Miehellä ei ole mitään palaa tässä asiassa. Ainoastaan jos pystyy lääketieteellisesti todistamaan naisen olevan päästään sekaisin, mies voi saada lähihuoltajuuden. Näissäkin tapauksissa oikeudessa päätökset menee silti noin fifty fifty. Että tälläistä tasa-arvoa tässä maassa.
Eikö vieläkään kysymys auennut?
Kuin-ka mo-ni e-ro-a-va mies ha-kee lä-hi-huol-ta-juut-ta? Jotain prosenttilukuja olisko saatavilla vaikka?Yh:t, josko te kertoisitte miten teillä meni, tuo jankkaaja ei nyt näköjään millään kykene ymmärtämään, mitä kysyttiin.
En ole tämä jankkaaja, mutta ihmettelen kysymyksen logiikkaa? Eikös nimen-omaan erotilanteissa, silloin kun lusikat menee jakoon, haeta tuota huoltajuutta? Minullakaan ei ole tarkkaa lukua antaa kuinka moni mies sitä hakee. Sitä hakeneista ja heille lähihuoltajuuden myönnetyistä on löytynyt tuo luku 2%. Kaikki lakimiehet ei edes ota vastaan tälläisiä juttuja, kun tietävät häviävänsä ne lähes varmasti.
Logiikka on se, että aina puhuttaessa huoltajuusasioista verrataan naispuolisten lähivanhempien määrää suhteessa miespuolisiin. Ok, miehen halutessa lähihuoltajuutta hän ei sitä usein saa, mutta nuo riitatilanteet eivät taida olla kovin yleisiä kuitenkaan? Kuinka moni mies ihan ilman mitään kyselyjä jättää lapset äidille? Miten usein naisen lähihuoltajuus johtuu siitä, että mies ei edes tarjoutunut sitä ottamaan?
Tämä on vallan relevanttia dataa silloin, kun väitetään että valtaosassa erotapauksista lapset jäävät äidille. Tietysti jäävät, ellei isä heitä halua. Ei siis voida nostaa koko lähihuoltajatilannetta tikun nokkaan, jos pääosin huoltajuus on mennyt molempien yhteisymmärryksessä äidille. Minkä verran noita riitatilanteita on suhteessa sopuratkaisuihin? Onko ongelma niin iso kuin annetaan ymmärtää?
Tuo 2% ei kerro yhtään mitään KOKO eroperhekentästä. Se kertoo vain, miten huoltajuus on ratkaistu, jos siitä on tullut riitaa.
No juuri sitähän tässä haetaan. Eli kuinka todennäköistä on se että mies saa lähivanhemmuuden jos hän sitä hakee ja äitikin hakee. Sille ei voi sitten mitään jos mies ei halua olla lähivanhempi.
Eipä voi ei, mutta ei sitten pitäisi miesten uhriutakaan, että lähes aina lapset jää äidille, elleivät he niitä lapsia ole edes halunneet.
Ne miehet jotka eivät hakeneet lähivanhemmuutta ei tarvitsekkaan uhriutua. Mutta ne jotka hakivat mutta hävisivät saavat asiasta valittaa. Ne jotka hakivat 50-50 asumista mutta saivat joka toinen vkl saavat asiasta valittaa.
Tässäkin ketjussa suurinta ulinaa näyttävät pitävän miehet, joilla ei ole naista saati lapsia. Mutta kun on niin kiva olla väärin kohdeltu ja uhri, koska miehet eivät saa lapsia erossa!!! Mitä väliä sillä, etteivät he niitä ede halua.
Mitä sä oikein kitiset?? Tässä kysyttiin MIESTEN MIELIPITEITÄ. Niin kyllä kai me nyt niitä sitten annetaan. Miksi kysytään mielipiteitä jos ei niitä halua lukea?? Aihe on siis miksi MIEHET eivät halua hankkia lapsia. Luonnollisesti suurella osa miehistä täällä ei ole lapsia.
Korkeakoulututkinto, käy työssä jne. jne. Eli päällisin puolin kaikki hyvin, mutta sisältö tyhjää täynnä. Jos on paljon harrastuksia ja ystäviä, sekä tekemistä riittää, mutta kumppania ei löydy muualta kuin Tinderistä, niin onhan silloin ihmisessä jotain vikaa. Pitäisikö vaikka muuttaa sinne maalle hetkeksi ja tutkiskella itseään. Voisi ne arvot asettua kohdalleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://yle.fi/uutiset/3-10504258
Muuttakaa miehet Helsinkiin, siellä niitä lapsentekoiässä olevia naisia löytyy jopa ylitarjontana!
Aina se on mies, jonka tulee juosta naisten perässä. Jos nainen haluaa lapsia, niin eikö hänen itse tulisi harkita muuttoa sinne, missä lapsentekohaluisia miehiä on saatavalla?
Missä lapsentekohaluisia miehiä on saatavilla? Pohjanmaalla?
Ihan missa vaan, missä naisista on alitarjontaa.
No mitä akateemisesti koulutettu nainen siellä maalla tekisi?
No ehkä niitä valintoja kannattaisi miettiä vähän aiemmin. Nykynaisen ongelma, on että kaikki pitää saada eikä mistään tarvitse tinkiä. Olisikohan aika herätä kertomaan myös tytöille, että elämässä on muutakin kuin akateeminen ura.
Kuten jämähtäminen jonnekin pohjanmaan perukoille lapsentekokoneeksi jollekin juntille? Et ole tosissasi.
No tuohan on sitten ihan oma valinta.
Niin on. Taitaa olla ne maaseudun kotinurkkiin jääneet poijjat jotka sitä naisenpuutetta potee. No, oma valinta sekin, turha siitä naisia tai yhteiskuntaa syyttä kuten viime aikoina ovat mielellään tehneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://yle.fi/uutiset/3-10504258
Muuttakaa miehet Helsinkiin, siellä niitä lapsentekoiässä olevia naisia löytyy jopa ylitarjontana!
Aina se on mies, jonka tulee juosta naisten perässä. Jos nainen haluaa lapsia, niin eikö hänen itse tulisi harkita muuttoa sinne, missä lapsentekohaluisia miehiä on saatavalla?
Missä lapsentekohaluisia miehiä on saatavilla? Pohjanmaalla?
Ihan missa vaan, missä naisista on alitarjontaa.
No mitä akateemisesti koulutettu nainen siellä maalla tekisi?
No ehkä niitä valintoja kannattaisi miettiä vähän aiemmin. Nykynaisen ongelma, on että kaikki pitää saada eikä mistään tarvitse tinkiä. Olisikohan aika herätä kertomaan myös tytöille, että elämässä on muutakin kuin akateeminen ura.
Kuten jämähtäminen jonnekin pohjanmaan perukoille lapsentekokoneeksi jollekin juntille? Et ole tosissasi.
No tuohan on sitten ihan oma valinta.
Niin on. Taitaa olla ne maaseudun kotinurkkiin jääneet poijjat jotka sitä naisenpuutetta potee. No, oma valinta sekin, turha siitä naisia tai yhteiskuntaa syyttä kuten viime aikoina ovat mielellään tehneet.
Eikö tässä niillä naisilla ollut ongelma? Aika alkaa lapsentekoon loppua ja...
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan kysymykseen taisi löytyä vajaat kymmenen vastausta miehiltä, joista yksi oli minulta.
Loput ovatkin joidenkin naistrollien agendanlevitystä. Kumma kun eivät malta pitää näppistään erosta selkeästi miehille tarkoitetusta ketjusta.
He usein ujuttavat sanomaansa jokaiseen vähänkin hahloon sopivaan aiheeseen. Hyvin säälittävää!
Olen itse nainen mutta rohkenen epäillä että Suomen suosituimpiin kuuluvalla keskustelupalstalla käy muutama mieskin. Vaikka vauva.fi ylläpitää sivustoa, täällä puhutaan myös ihan kaikesta muusta. Trolleja toki liikkuu, niinkuin tässäkin ketjussa, mutta aika kaameaa jos nuo lukuisat naisvihaa tihkuvat kommentit ovat naisten kirjoittamia. Varmaan ihan ne miesasiamiehet (tai -mies) taas asialla kuten joku arvelikin.
Stadin ravintolatarjonta on kyllä ylivertainen. Vaan tuossa iässä on jo lähellä se havahdus, että nämä on jo nähty. Ja yhä useammalla ikätoverilla mielessä on päällimmäisenä elämän tärkein asia, oma lapsi. Se voi olla kova paikka.