Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Suomen alhainen syntyvyys - miesnäkökulmaa kaivataan!
Tuntuu, että nyt kun mediassa puhutaan paljon alhaisesta syntyvyydestä ja pelotellaan sillä, niin naisia syyllistetään joka paikassa ihan kohtuuttomasti. Artikkeleista jää helposti kuva, etteivät koulutetut naiset kaipaa elämäänsä lapsia ja lykkäävät niiden hankintaa kunnes on monen kohdalla jo myöhäistä.
Musta kuitenkin tuntuu, että monissa parisuhteissa mies on se, joka sitä lapsenhankintaa haluaa lykätä. Ainakin omalla kohdalla ja monien kavereidenkin kanssa on näin: katsotaan vähän myöhemmin, ei vielä, työ täytyy olla ensin pisteessä X, pitää olla X määrä rahaa, tai auto, tai talo...tuntuu, että noita syitä olla hankkimatta lapsia löytyy loputtomiin! Haluisinkin siis kuulla, mistä se lapsettomuus parisuhteessa olevien miesten kohdalla johtuu? Halutaanko että kaikki olisi ns. valmista ennen vauvaa, ollaanko suhteessa väärään ihmiseen, onko omat harrastukset ja kaverit vielä tärkeämpiä, pelottaako oman elämän menetys, oma isyys tai onko huonoja lapsuusmuistoja? Painaako taloudelliset vai tunnesyyt enemmän? Eikö vaan haluta lapsia muttei kehdata sitä vauvakuumeilevalle kumppanille sanoa? Keskustelua, kiitos!
Kommentit (6577)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän imettäessä edes saa laihduttaa, sillä se vaikuttaa maidon laatuun haitallisesti
Mutta eikö imetys itsessään laihduta vaikka söisi ihan kunnolla? (Huom. normiruokaa)
Ei, kyllä imetysaikana voi lihoa. Minulle tuli 10 viikossa 10 kiloa lisää.
Mulle tuli myös kilokaupalla lisää. Kun tulin laitokselta, miehellä oli isyysloma ja hän oli riemuissaan kun voi nyt tehdä kaikkia juttujaan mitä ei normaalisti ehdi. Kävi ovella kääntymässä ja selittämässä mitä seuraavaksi aikoo, heippa! Olin niin nuori ja tyhmä vielä silloin, olisi pitänyt jyrähtää että jumaleissön tämä ei ole mikään miesten omakivaloma vaan olet nyt ISYYSLOMALLA! Siitä se sitten lähti että hoidin lapsen ihan yksin, imetin yksi, surin verta vuotavia nännejäni. Myöhemmin kaverini kertoi samasta ongelmasta ja käytti me-sanaa. Me miehen kanssa ostettiin Lansinohia. Silloin tajusin jotenkin miten yksin olin kaiken kanssa, kun olin siihen aikaan vielä ihan kynnysmatto. Iltaisin kun vauva nukahti olin niin uuvuksissa, etten jaksanut mitään muuta kuin syödä. En oikeasti olisi JAKSANUT tehdä mitään kivaa ja mieltä piristävää. Joten syömällä sain edes jotain mielihyvää.
Voi sinua. ☹️
Et varmasti ole ainoa, jonka mies on toiminut noin. Aika p*rseestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän imettäessä edes saa laihduttaa, sillä se vaikuttaa maidon laatuun haitallisesti
Mutta eikö imetys itsessään laihduta vaikka söisi ihan kunnolla? (Huom. normiruokaa)
Ei, kyllä imetysaikana voi lihoa. Minulle tuli 10 viikossa 10 kiloa lisää.
Mulle tuli myös kilokaupalla lisää. Kun tulin laitokselta, miehellä oli isyysloma ja hän oli riemuissaan kun voi nyt tehdä kaikkia juttujaan mitä ei normaalisti ehdi. Kävi ovella kääntymässä ja selittämässä mitä seuraavaksi aikoo, heippa! Olin niin nuori ja tyhmä vielä silloin, olisi pitänyt jyrähtää että jumaleissön tämä ei ole mikään miesten omakivaloma vaan olet nyt ISYYSLOMALLA! Siitä se sitten lähti että hoidin lapsen ihan yksin, imetin yksi, surin verta vuotavia nännejäni. Myöhemmin kaverini kertoi samasta ongelmasta ja käytti me-sanaa. Me miehen kanssa ostettiin Lansinohia. Silloin tajusin jotenkin miten yksin olin kaiken kanssa, kun olin siihen aikaan vielä ihan kynnysmatto. Iltaisin kun vauva nukahti olin niin uuvuksissa, etten jaksanut mitään muuta kuin syödä. En oikeasti olisi JAKSANUT tehdä mitään kivaa ja mieltä piristävää. Joten syömällä sain edes jotain mielihyvää.
Eli sinun lihomisesi ja masennuksesi (kumpi oli syy ja kumpi seuraus?) olivat kumpikin miehen syytä. Ok.
Yhteiskunta, yhteisö, media, sosmedia,työpaikka, kaverit, naiset jne ovat luoneet aivan mahdottoman tuntuisen "nykymiehen mallin", minkälainen jokaisen tulevan perheenisän pitäisi olla. Komea, urheileva, koulutettu, menestynyt työelämässä, sosiaalisesti menestynyt, yltiösuortittava mutta silti empaattinen ja feminiininen. Ei kai kukaan nuori mies voi täyttää vaatimuksia mitä perheenisältä vaaditaan. Se on väärin. Se on kuulkaa äijät helppo homma se lapsen teko. Vähän peitonheilutusta mamman kanssa ja se on siinä. Kyllä se elämä opettaa loput ja tulee lapsia ja niistä kasvaa hyviä suomalaisia veronmaksajia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä laillako miehet ajattelevat omasta tyttärestään, joka on raskaana, että on sitten ruma tytär rumine raskausvatsineen? Kun ukiksi tulee niin ohjeet tyttärelle ovat luokkaa ruokavalio ja treeniohjelma?
Minusta naisen raskausvatsa on kaunis, paitsi sitten ihan loppuvaiheessa kun näyttää siltä että räjähtää, mutta silloin synnytys onkin ihan päivien päässä. Luonnollinen asia tuo lisääntyminen, mutta yhtä luonnollista on myös palautua synnytyksestä. Ei eläinmaailmassa ole lihavia emoja. Omat tyttäreni vielä aika nuoria mutta kyllä heillekin sitten ajallaan toivoisin raskaudesta ja synnytyksestä palautumista ja terveellisiä elämäntapoja, jaksaakin paremmin sitten vauvan kanssa. Itse olen tietenkin isänä avainasemassa opettamassa tervettä suhdetta ruokaan.
Upeaa, että omalla isälläni oli antaa syvällisempiä elämänohjeita.
äijä kympillä kirjoitti:
Yhteiskunta, yhteisö, media, sosmedia,työpaikka, kaverit, naiset jne ovat luoneet aivan mahdottoman tuntuisen "nykymiehen mallin", minkälainen jokaisen tulevan perheenisän pitäisi olla. Komea, urheileva, koulutettu, menestynyt työelämässä, sosiaalisesti menestynyt, yltiösuortittava mutta silti empaattinen ja feminiininen. Ei kai kukaan nuori mies voi täyttää vaatimuksia mitä perheenisältä vaaditaan. Se on väärin. Se on kuulkaa äijät helppo homma se lapsen teko. Vähän peitonheilutusta mamman kanssa ja se on siinä. Kyllä se elämä opettaa loput ja tulee lapsia ja niistä kasvaa hyviä suomalaisia veronmaksajia!
Huh. Mullakin oli joskus tuollainen mies. Ilmankos oli sellainen olo, että yksin sai taakan kantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä vauvapulasta pidetään haloota vain ja ainoastaan siitä syystä että nettomaksaja loppuvat. Eläkejärjestelmä, terveydenhuolto ym romahtaa ilman isompaa nyt syntyvien ikäluokkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö millainen helvetti on menettää omat lapsensa, kuten eroissa edelleen käy? Onneksi vuoroasuminen on yleistynyt viime vuosina. Lisäksi suurin osa naisista omii lapset ja kaikki perhevapaat, eikä mies saa edes pidettyä isyysvapaita (3vko saa olla äidin kanssa yhdessä vapaalla), kun ”minne minä menisin?” tai ”imetys häiriintyy” tai ”ei se meidän Make pärjää vauvan kanssa” (ei ole saanut koskaan opetella ja vauvan arjen pitää pyöriä juuri kuten äiti sanelee).
Nimenomaan näin. Naiset omivat lapset.
Minä todellakin haluaisin nähdä jotain dataa siitä, kuinka moni isä on erotilanteessa ilmoittanut halukkuutensa lähihuoltajuuteen. Aina vain huudetaan miten mies ei saa lapsia, mutta missän ei näe tilastoja siitä, kuinka moni mies niitä oikeasti edes haluaisi.
Epäilen, että ei kovinkaan moni, sillä edelleen on valtavan paljon isiä, jotka ovat ulkoistaneet itsensä perheen ja lastensa elämästä jo parisuhteessa ollessaan. Siinhän se useimmiten on se syy, miksi ero tulee. Kun mies ei jaksa eikä häntä kiinnosta.
En ole kokenut huoltajuusriitaa, niin en tiedä millaista se on.
Onko täällä ketään joka on riidellyt huoltajuudesta tai lähivanhemmuudesta? Miten se prosessi käytännössä menee? Ilmeneekö sukupuolisyrjintää?
Minua nyt nimeinomaan kiinnostaisi se, miten yleensä ottaen erotessa lasten huoltajuus määräytyy. Miten usein on itsestään selvää, että lapset jäävät äidille? Siis sekä isä että äiti ovat tätä mieltä ilman, että asiasta sen kummemmin keskustellaan saati riidellään? Miten on yh:t, viitsisittekö kertoa, miten teillä meni?
Kun niin paljon kuulee, että isä ei saa lapsia ja tosi paljon on naisia lähihuoltajina. Niin miten iso osa miehistä on sitä lähihuoltajuutta halunnut ja hakenut? Vai ovatko ne kiistan hävinneet miehet vain tavattoman äänekkäitä?
Lähes poikkeuksetta lapset annetaan äidille. Isä maksaa maksut. Joka kuukausi. Vuodesta toiseen. Ehkä isä näkee sitten lapsiaan joskus joka toinen viikonloppu. Jos näkee.
.Etkö ymmärtänyt kysymystä? Toistan sen oikein hitaasti:
Kuinka moni mies hakee erotilanteessa lasten lähihuoltajuutta? Onko tästä jotain tietoa olemassa? Kuinka monta prosenttia eroavista miehistä haluaa lähihuoltajuuden?
Totta kai lapset "annetaan" äidille, ellei mies heitä halua. Mitä oikein kuvittelet? Että ne työnnetään väkisin vastentahtoiselle isälle? Annetaan sijoitukseen? Mitä?
Lähihuoltajuutta hakevista miehistä 2% saa lähihuoltajuuden. Tieto löytyy oikiksen oppikirjoista. Miehellä ei ole mitään palaa tässä asiassa. Ainoastaan jos pystyy lääketieteellisesti todistamaan naisen olevan päästään sekaisin, mies voi saada lähihuoltajuuden. Näissäkin tapauksissa oikeudessa päätökset menee silti noin fifty fifty. Että tälläistä tasa-arvoa tässä maassa.
Eikö vieläkään kysymys auennut?
Kuin-ka mo-ni e-ro-a-va mies ha-kee lä-hi-huol-ta-juut-ta? Jotain prosenttilukuja olisko saatavilla vaikka?Yh:t, josko te kertoisitte miten teillä meni, tuo jankkaaja ei nyt näköjään millään kykene ymmärtämään, mitä kysyttiin.
En ole tämä jankkaaja, mutta ihmettelen kysymyksen logiikkaa? Eikös nimen-omaan erotilanteissa, silloin kun lusikat menee jakoon, haeta tuota huoltajuutta? Minullakaan ei ole tarkkaa lukua antaa kuinka moni mies sitä hakee. Sitä hakeneista ja heille lähihuoltajuuden myönnetyistä on löytynyt tuo luku 2%. Kaikki lakimiehet ei edes ota vastaan tälläisiä juttuja, kun tietävät häviävänsä ne lähes varmasti.
Logiikka on se, että aina puhuttaessa huoltajuusasioista verrataan naispuolisten lähivanhempien määrää suhteessa miespuolisiin. Ok, miehen halutessa lähihuoltajuutta hän ei sitä usein saa, mutta nuo riitatilanteet eivät taida olla kovin yleisiä kuitenkaan? Kuinka moni mies ihan ilman mitään kyselyjä jättää lapset äidille? Miten usein naisen lähihuoltajuus johtuu siitä, että mies ei edes tarjoutunut sitä ottamaan?
Tämä on vallan relevanttia dataa silloin, kun väitetään että valtaosassa erotapauksista lapset jäävät äidille. Tietysti jäävät, ellei isä heitä halua. Ei siis voida nostaa koko lähihuoltajatilannetta tikun nokkaan, jos pääosin huoltajuus on mennyt molempien yhteisymmärryksessä äidille. Minkä verran noita riitatilanteita on suhteessa sopuratkaisuihin? Onko ongelma niin iso kuin annetaan ymmärtää?
Tuo 2% ei kerro yhtään mitään KOKO eroperhekentästä. Se kertoo vain, miten huoltajuus on ratkaistu, jos siitä on tullut riitaa.
No juuri sitähän tässä haetaan. Eli kuinka todennäköistä on se että mies saa lähivanhemmuuden jos hän sitä hakee ja äitikin hakee. Sille ei voi sitten mitään jos mies ei halua olla lähivanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästä vauvapulasta pidetään haloota vain ja ainoastaan siitä syystä että nettomaksaja loppuvat. Eläkejärjestelmä, terveydenhuolto ym romahtaa ilman isompaa nyt syntyvien ikäluokkaa.
Vauvat tekevät laittoman lakon, hienoa.
äijä kympillä kirjoitti:
Yhteiskunta, yhteisö, media, sosmedia,työpaikka, kaverit, naiset jne ovat luoneet aivan mahdottoman tuntuisen "nykymiehen mallin", minkälainen jokaisen tulevan perheenisän pitäisi olla. Komea, urheileva, koulutettu, menestynyt työelämässä, sosiaalisesti menestynyt, yltiösuortittava mutta silti empaattinen ja feminiininen. Ei kai kukaan nuori mies voi täyttää vaatimuksia mitä perheenisältä vaaditaan. Se on väärin. Se on kuulkaa äijät helppo homma se lapsen teko. Vähän peitonheilutusta mamman kanssa ja se on siinä. Kyllä se elämä opettaa loput ja tulee lapsia ja niistä kasvaa hyviä suomalaisia veronmaksajia!
Pitää olla myös pitkä! Se on maailman tärkein ominaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö millainen helvetti on menettää omat lapsensa, kuten eroissa edelleen käy? Onneksi vuoroasuminen on yleistynyt viime vuosina. Lisäksi suurin osa naisista omii lapset ja kaikki perhevapaat, eikä mies saa edes pidettyä isyysvapaita (3vko saa olla äidin kanssa yhdessä vapaalla), kun ”minne minä menisin?” tai ”imetys häiriintyy” tai ”ei se meidän Make pärjää vauvan kanssa” (ei ole saanut koskaan opetella ja vauvan arjen pitää pyöriä juuri kuten äiti sanelee).
Nimenomaan näin. Naiset omivat lapset.
Minä todellakin haluaisin nähdä jotain dataa siitä, kuinka moni isä on erotilanteessa ilmoittanut halukkuutensa lähihuoltajuuteen. Aina vain huudetaan miten mies ei saa lapsia, mutta missän ei näe tilastoja siitä, kuinka moni mies niitä oikeasti edes haluaisi.
Epäilen, että ei kovinkaan moni, sillä edelleen on valtavan paljon isiä, jotka ovat ulkoistaneet itsensä perheen ja lastensa elämästä jo parisuhteessa ollessaan. Siinhän se useimmiten on se syy, miksi ero tulee. Kun mies ei jaksa eikä häntä kiinnosta.
En ole kokenut huoltajuusriitaa, niin en tiedä millaista se on.
Onko täällä ketään joka on riidellyt huoltajuudesta tai lähivanhemmuudesta? Miten se prosessi käytännössä menee? Ilmeneekö sukupuolisyrjintää?
Minua nyt nimeinomaan kiinnostaisi se, miten yleensä ottaen erotessa lasten huoltajuus määräytyy. Miten usein on itsestään selvää, että lapset jäävät äidille? Siis sekä isä että äiti ovat tätä mieltä ilman, että asiasta sen kummemmin keskustellaan saati riidellään? Miten on yh:t, viitsisittekö kertoa, miten teillä meni?
Kun niin paljon kuulee, että isä ei saa lapsia ja tosi paljon on naisia lähihuoltajina. Niin miten iso osa miehistä on sitä lähihuoltajuutta halunnut ja hakenut? Vai ovatko ne kiistan hävinneet miehet vain tavattoman äänekkäitä?
Lähes poikkeuksetta lapset annetaan äidille. Isä maksaa maksut. Joka kuukausi. Vuodesta toiseen. Ehkä isä näkee sitten lapsiaan joskus joka toinen viikonloppu. Jos näkee.
.Etkö ymmärtänyt kysymystä? Toistan sen oikein hitaasti:
Kuinka moni mies hakee erotilanteessa lasten lähihuoltajuutta? Onko tästä jotain tietoa olemassa? Kuinka monta prosenttia eroavista miehistä haluaa lähihuoltajuuden?
Totta kai lapset "annetaan" äidille, ellei mies heitä halua. Mitä oikein kuvittelet? Että ne työnnetään väkisin vastentahtoiselle isälle? Annetaan sijoitukseen? Mitä?
Lähihuoltajuutta hakevista miehistä 2% saa lähihuoltajuuden. Tieto löytyy oikiksen oppikirjoista. Miehellä ei ole mitään palaa tässä asiassa. Ainoastaan jos pystyy lääketieteellisesti todistamaan naisen olevan päästään sekaisin, mies voi saada lähihuoltajuuden. Näissäkin tapauksissa oikeudessa päätökset menee silti noin fifty fifty. Että tälläistä tasa-arvoa tässä maassa.
Eikö vieläkään kysymys auennut?
Kuin-ka mo-ni e-ro-a-va mies ha-kee lä-hi-huol-ta-juut-ta? Jotain prosenttilukuja olisko saatavilla vaikka?Yh:t, josko te kertoisitte miten teillä meni, tuo jankkaaja ei nyt näköjään millään kykene ymmärtämään, mitä kysyttiin.
En ole tämä jankkaaja, mutta ihmettelen kysymyksen logiikkaa? Eikös nimen-omaan erotilanteissa, silloin kun lusikat menee jakoon, haeta tuota huoltajuutta? Minullakaan ei ole tarkkaa lukua antaa kuinka moni mies sitä hakee. Sitä hakeneista ja heille lähihuoltajuuden myönnetyistä on löytynyt tuo luku 2%. Kaikki lakimiehet ei edes ota vastaan tälläisiä juttuja, kun tietävät häviävänsä ne lähes varmasti.
Logiikka on se, että aina puhuttaessa huoltajuusasioista verrataan naispuolisten lähivanhempien määrää suhteessa miespuolisiin. Ok, miehen halutessa lähihuoltajuutta hän ei sitä usein saa, mutta nuo riitatilanteet eivät taida olla kovin yleisiä kuitenkaan? Kuinka moni mies ihan ilman mitään kyselyjä jättää lapset äidille? Miten usein naisen lähihuoltajuus johtuu siitä, että mies ei edes tarjoutunut sitä ottamaan?
Tämä on vallan relevanttia dataa silloin, kun väitetään että valtaosassa erotapauksista lapset jäävät äidille. Tietysti jäävät, ellei isä heitä halua. Ei siis voida nostaa koko lähihuoltajatilannetta tikun nokkaan, jos pääosin huoltajuus on mennyt molempien yhteisymmärryksessä äidille. Minkä verran noita riitatilanteita on suhteessa sopuratkaisuihin? Onko ongelma niin iso kuin annetaan ymmärtää?
Tuo 2% ei kerro yhtään mitään KOKO eroperhekentästä. Se kertoo vain, miten huoltajuus on ratkaistu, jos siitä on tullut riitaa.
No juuri sitähän tässä haetaan. Eli kuinka todennäköistä on se että mies saa lähivanhemmuuden jos hän sitä hakee ja äitikin hakee. Sille ei voi sitten mitään jos mies ei halua olla lähivanhempi.
Eipä voi ei, mutta ei sitten pitäisi miesten uhriutakaan, että lähes aina lapset jää äidille, elleivät he niitä lapsia ole edes halunneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö millainen helvetti on menettää omat lapsensa, kuten eroissa edelleen käy? Onneksi vuoroasuminen on yleistynyt viime vuosina. Lisäksi suurin osa naisista omii lapset ja kaikki perhevapaat, eikä mies saa edes pidettyä isyysvapaita (3vko saa olla äidin kanssa yhdessä vapaalla), kun ”minne minä menisin?” tai ”imetys häiriintyy” tai ”ei se meidän Make pärjää vauvan kanssa” (ei ole saanut koskaan opetella ja vauvan arjen pitää pyöriä juuri kuten äiti sanelee).
Nimenomaan näin. Naiset omivat lapset.
Minä todellakin haluaisin nähdä jotain dataa siitä, kuinka moni isä on erotilanteessa ilmoittanut halukkuutensa lähihuoltajuuteen. Aina vain huudetaan miten mies ei saa lapsia, mutta missän ei näe tilastoja siitä, kuinka moni mies niitä oikeasti edes haluaisi.
Epäilen, että ei kovinkaan moni, sillä edelleen on valtavan paljon isiä, jotka ovat ulkoistaneet itsensä perheen ja lastensa elämästä jo parisuhteessa ollessaan. Siinhän se useimmiten on se syy, miksi ero tulee. Kun mies ei jaksa eikä häntä kiinnosta.
En ole kokenut huoltajuusriitaa, niin en tiedä millaista se on.
Onko täällä ketään joka on riidellyt huoltajuudesta tai lähivanhemmuudesta? Miten se prosessi käytännössä menee? Ilmeneekö sukupuolisyrjintää?
Minua nyt nimeinomaan kiinnostaisi se, miten yleensä ottaen erotessa lasten huoltajuus määräytyy. Miten usein on itsestään selvää, että lapset jäävät äidille? Siis sekä isä että äiti ovat tätä mieltä ilman, että asiasta sen kummemmin keskustellaan saati riidellään? Miten on yh:t, viitsisittekö kertoa, miten teillä meni?
Kun niin paljon kuulee, että isä ei saa lapsia ja tosi paljon on naisia lähihuoltajina. Niin miten iso osa miehistä on sitä lähihuoltajuutta halunnut ja hakenut? Vai ovatko ne kiistan hävinneet miehet vain tavattoman äänekkäitä?
Lähes poikkeuksetta lapset annetaan äidille. Isä maksaa maksut. Joka kuukausi. Vuodesta toiseen. Ehkä isä näkee sitten lapsiaan joskus joka toinen viikonloppu. Jos näkee.
.Etkö ymmärtänyt kysymystä? Toistan sen oikein hitaasti:
Kuinka moni mies hakee erotilanteessa lasten lähihuoltajuutta? Onko tästä jotain tietoa olemassa? Kuinka monta prosenttia eroavista miehistä haluaa lähihuoltajuuden?
Totta kai lapset "annetaan" äidille, ellei mies heitä halua. Mitä oikein kuvittelet? Että ne työnnetään väkisin vastentahtoiselle isälle? Annetaan sijoitukseen? Mitä?
Lähihuoltajuutta hakevista miehistä 2% saa lähihuoltajuuden. Tieto löytyy oikiksen oppikirjoista. Miehellä ei ole mitään palaa tässä asiassa. Ainoastaan jos pystyy lääketieteellisesti todistamaan naisen olevan päästään sekaisin, mies voi saada lähihuoltajuuden. Näissäkin tapauksissa oikeudessa päätökset menee silti noin fifty fifty. Että tälläistä tasa-arvoa tässä maassa.
Eikö vieläkään kysymys auennut?
Kuin-ka mo-ni e-ro-a-va mies ha-kee lä-hi-huol-ta-juut-ta? Jotain prosenttilukuja olisko saatavilla vaikka?Yh:t, josko te kertoisitte miten teillä meni, tuo jankkaaja ei nyt näköjään millään kykene ymmärtämään, mitä kysyttiin.
En ole tämä jankkaaja, mutta ihmettelen kysymyksen logiikkaa? Eikös nimen-omaan erotilanteissa, silloin kun lusikat menee jakoon, haeta tuota huoltajuutta? Minullakaan ei ole tarkkaa lukua antaa kuinka moni mies sitä hakee. Sitä hakeneista ja heille lähihuoltajuuden myönnetyistä on löytynyt tuo luku 2%. Kaikki lakimiehet ei edes ota vastaan tälläisiä juttuja, kun tietävät häviävänsä ne lähes varmasti.
Logiikka on se, että aina puhuttaessa huoltajuusasioista verrataan naispuolisten lähivanhempien määrää suhteessa miespuolisiin. Ok, miehen halutessa lähihuoltajuutta hän ei sitä usein saa, mutta nuo riitatilanteet eivät taida olla kovin yleisiä kuitenkaan? Kuinka moni mies ihan ilman mitään kyselyjä jättää lapset äidille? Miten usein naisen lähihuoltajuus johtuu siitä, että mies ei edes tarjoutunut sitä ottamaan?
Tämä on vallan relevanttia dataa silloin, kun väitetään että valtaosassa erotapauksista lapset jäävät äidille. Tietysti jäävät, ellei isä heitä halua. Ei siis voida nostaa koko lähihuoltajatilannetta tikun nokkaan, jos pääosin huoltajuus on mennyt molempien yhteisymmärryksessä äidille. Minkä verran noita riitatilanteita on suhteessa sopuratkaisuihin? Onko ongelma niin iso kuin annetaan ymmärtää?
Tuo 2% ei kerro yhtään mitään KOKO eroperhekentästä. Se kertoo vain, miten huoltajuus on ratkaistu, jos siitä on tullut riitaa.
No juuri sitähän tässä haetaan. Eli kuinka todennäköistä on se että mies saa lähivanhemmuuden jos hän sitä hakee ja äitikin hakee. Sille ei voi sitten mitään jos mies ei halua olla lähivanhempi.
Kuka on repäissyt ja mistä tuon ketjussa toistuvasti levitellyn 2%? THL:n sivulla on tällaista tilastoa:
"Vuonna 2006 tehdyn laajan tutkimuksen mukaan valtaosassa (65 %) huoltoriitatapauksia tuomioistuin oli päättänyt, että lapsen tulee asua äidin luona. Alle kolmanneksessa (27 %) tapauksista oli tehty päätös lapsen asumisesta isän luona. Loppuosassa tapauksia oli päätetty lapsen asumisesta vuoroviikoin kummankin vanhemman luona tai lasten asuminen oli jaettu siten, että osa lapsista asui äidin luona ja osa isän luona. Huoltomuodosta päätettäessä yleisin muoto oli yhteishuoltajuus."
Tuo on vuodelta 2006, ja tuskinpa tilanne on ainakaan huonompaan suuntaan mennyt, sillä yhteishuoltajuus on nykyään paljon yleisempää kuin vuosikymmen sitten.
Ja tässä vielä faktaa noista määristä:
"Lapsen huollosta, asumisesta ja tapaamisoikeudesta vahvistettiin 48 419 sopimusta vuonna 2017. Ristiriitatilanteessa käräjäoikeus pyytää tarvittaessa sosiaaliviranomaiselta selvityksen perheen tilanteesta. Tällaisia selvityksiä tehtiin vuonna 2017 yhteensä 1 128."
https://thl.fi/sv/web/sukupuolten-tasa-arvo/hyvinvointi/erotilanteet-ja…
Taitaa tuo 2% siis olla riitaan johtaneiden huoltosopimustilanteiden määrä, ja noista riitatapauksista (n = 1128) noin kolmannes (340) päätyi isän voitoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö millainen helvetti on menettää omat lapsensa, kuten eroissa edelleen käy? Onneksi vuoroasuminen on yleistynyt viime vuosina. Lisäksi suurin osa naisista omii lapset ja kaikki perhevapaat, eikä mies saa edes pidettyä isyysvapaita (3vko saa olla äidin kanssa yhdessä vapaalla), kun ”minne minä menisin?” tai ”imetys häiriintyy” tai ”ei se meidän Make pärjää vauvan kanssa” (ei ole saanut koskaan opetella ja vauvan arjen pitää pyöriä juuri kuten äiti sanelee).
Nimenomaan näin. Naiset omivat lapset.
Minä todellakin haluaisin nähdä jotain dataa siitä, kuinka moni isä on erotilanteessa ilmoittanut halukkuutensa lähihuoltajuuteen. Aina vain huudetaan miten mies ei saa lapsia, mutta missän ei näe tilastoja siitä, kuinka moni mies niitä oikeasti edes haluaisi.
Epäilen, että ei kovinkaan moni, sillä edelleen on valtavan paljon isiä, jotka ovat ulkoistaneet itsensä perheen ja lastensa elämästä jo parisuhteessa ollessaan. Siinhän se useimmiten on se syy, miksi ero tulee. Kun mies ei jaksa eikä häntä kiinnosta.
En ole kokenut huoltajuusriitaa, niin en tiedä millaista se on.
Onko täällä ketään joka on riidellyt huoltajuudesta tai lähivanhemmuudesta? Miten se prosessi käytännössä menee? Ilmeneekö sukupuolisyrjintää?
Minua nyt nimeinomaan kiinnostaisi se, miten yleensä ottaen erotessa lasten huoltajuus määräytyy. Miten usein on itsestään selvää, että lapset jäävät äidille? Siis sekä isä että äiti ovat tätä mieltä ilman, että asiasta sen kummemmin keskustellaan saati riidellään? Miten on yh:t, viitsisittekö kertoa, miten teillä meni?
Kun niin paljon kuulee, että isä ei saa lapsia ja tosi paljon on naisia lähihuoltajina. Niin miten iso osa miehistä on sitä lähihuoltajuutta halunnut ja hakenut? Vai ovatko ne kiistan hävinneet miehet vain tavattoman äänekkäitä?
Lähes poikkeuksetta lapset annetaan äidille. Isä maksaa maksut. Joka kuukausi. Vuodesta toiseen. Ehkä isä näkee sitten lapsiaan joskus joka toinen viikonloppu. Jos näkee.
.Etkö ymmärtänyt kysymystä? Toistan sen oikein hitaasti:
Kuinka moni mies hakee erotilanteessa lasten lähihuoltajuutta? Onko tästä jotain tietoa olemassa? Kuinka monta prosenttia eroavista miehistä haluaa lähihuoltajuuden?
Totta kai lapset "annetaan" äidille, ellei mies heitä halua. Mitä oikein kuvittelet? Että ne työnnetään väkisin vastentahtoiselle isälle? Annetaan sijoitukseen? Mitä?
Lähihuoltajuutta hakevista miehistä 2% saa lähihuoltajuuden. Tieto löytyy oikiksen oppikirjoista. Miehellä ei ole mitään palaa tässä asiassa. Ainoastaan jos pystyy lääketieteellisesti todistamaan naisen olevan päästään sekaisin, mies voi saada lähihuoltajuuden. Näissäkin tapauksissa oikeudessa päätökset menee silti noin fifty fifty. Että tälläistä tasa-arvoa tässä maassa.
Eikö vieläkään kysymys auennut?
Kuin-ka mo-ni e-ro-a-va mies ha-kee lä-hi-huol-ta-juut-ta? Jotain prosenttilukuja olisko saatavilla vaikka?Yh:t, josko te kertoisitte miten teillä meni, tuo jankkaaja ei nyt näköjään millään kykene ymmärtämään, mitä kysyttiin.
En ole tämä jankkaaja, mutta ihmettelen kysymyksen logiikkaa? Eikös nimen-omaan erotilanteissa, silloin kun lusikat menee jakoon, haeta tuota huoltajuutta? Minullakaan ei ole tarkkaa lukua antaa kuinka moni mies sitä hakee. Sitä hakeneista ja heille lähihuoltajuuden myönnetyistä on löytynyt tuo luku 2%. Kaikki lakimiehet ei edes ota vastaan tälläisiä juttuja, kun tietävät häviävänsä ne lähes varmasti.
Logiikka on se, että aina puhuttaessa huoltajuusasioista verrataan naispuolisten lähivanhempien määrää suhteessa miespuolisiin. Ok, miehen halutessa lähihuoltajuutta hän ei sitä usein saa, mutta nuo riitatilanteet eivät taida olla kovin yleisiä kuitenkaan? Kuinka moni mies ihan ilman mitään kyselyjä jättää lapset äidille? Miten usein naisen lähihuoltajuus johtuu siitä, että mies ei edes tarjoutunut sitä ottamaan?
Tämä on vallan relevanttia dataa silloin, kun väitetään että valtaosassa erotapauksista lapset jäävät äidille. Tietysti jäävät, ellei isä heitä halua. Ei siis voida nostaa koko lähihuoltajatilannetta tikun nokkaan, jos pääosin huoltajuus on mennyt molempien yhteisymmärryksessä äidille. Minkä verran noita riitatilanteita on suhteessa sopuratkaisuihin? Onko ongelma niin iso kuin annetaan ymmärtää?
Tuo 2% ei kerro yhtään mitään KOKO eroperhekentästä. Se kertoo vain, miten huoltajuus on ratkaistu, jos siitä on tullut riitaa.
No juuri sitähän tässä haetaan. Eli kuinka todennäköistä on se että mies saa lähivanhemmuuden jos hän sitä hakee ja äitikin hakee. Sille ei voi sitten mitään jos mies ei halua olla lähivanhempi.
Kuka on repäissyt ja mistä tuon ketjussa toistuvasti levitellyn 2%? THL:n sivulla on tällaista tilastoa:
"Vuonna 2006 tehdyn laajan tutkimuksen mukaan valtaosassa (65 %) huoltoriitatapauksia tuomioistuin oli päättänyt, että lapsen tulee asua äidin luona. Alle kolmanneksessa (27 %) tapauksista oli tehty päätös lapsen asumisesta isän luona. Loppuosassa tapauksia oli päätetty lapsen asumisesta vuoroviikoin kummankin vanhemman luona tai lasten asuminen oli jaettu siten, että osa lapsista asui äidin luona ja osa isän luona. Huoltomuodosta päätettäessä yleisin muoto oli yhteishuoltajuus."Tuo on vuodelta 2006, ja tuskinpa tilanne on ainakaan huonompaan suuntaan mennyt, sillä yhteishuoltajuus on nykyään paljon yleisempää kuin vuosikymmen sitten.
Ja tässä vielä faktaa noista määristä:
"Lapsen huollosta, asumisesta ja tapaamisoikeudesta vahvistettiin 48 419 sopimusta vuonna 2017. Ristiriitatilanteessa käräjäoikeus pyytää tarvittaessa sosiaaliviranomaiselta selvityksen perheen tilanteesta. Tällaisia selvityksiä tehtiin vuonna 2017 yhteensä 1 128."https://thl.fi/sv/web/sukupuolten-tasa-arvo/hyvinvointi/erotilanteet-ja…
Taitaa tuo 2% siis olla riitaan johtaneiden huoltosopimustilanteiden määrä, ja noista riitatapauksista (n = 1128) noin kolmannes (340) päätyi isän voitoksi.
Lähes kolmanneksessa tapauksista siis mies voittanut jo vuonna 2006? Ja silti iso syy sille että mies ei hae lähihuoltajuutta on palstamiesten mukaan se, että "kun ei kuitenkaan voi voittaa niin ei kannata edes yrittää"... Niinpä taas. Ei varmasti voi voittaa jos ei edes yritä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä laillako miehet ajattelevat omasta tyttärestään, joka on raskaana, että on sitten ruma tytär rumine raskausvatsineen? Kun ukiksi tulee niin ohjeet tyttärelle ovat luokkaa ruokavalio ja treeniohjelma?
Minusta naisen raskausvatsa on kaunis, paitsi sitten ihan loppuvaiheessa kun näyttää siltä että räjähtää, mutta silloin synnytys onkin ihan päivien päässä. Luonnollinen asia tuo lisääntyminen, mutta yhtä luonnollista on myös palautua synnytyksestä. Ei eläinmaailmassa ole lihavia emoja. Omat tyttäreni vielä aika nuoria mutta kyllä heillekin sitten ajallaan toivoisin raskaudesta ja synnytyksestä palautumista ja terveellisiä elämäntapoja, jaksaakin paremmin sitten vauvan kanssa. Itse olen tietenkin isänä avainasemassa opettamassa tervettä suhdetta ruokaan.
Upeaa, että omalla isälläni oli antaa syvällisempiä elämänohjeita.
Miten syvälliset elämänohjeet ja terveellisten elämäntapojen opetus poissulkevat toisensa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://yle.fi/uutiset/3-10504258
Muuttakaa miehet Helsinkiin, siellä niitä lapsentekoiässä olevia naisia löytyy jopa ylitarjontana!
Vierailija kirjoitti:
https://yle.fi/uutiset/3-10504258
Muuttakaa miehet Helsinkiin, siellä niitä lapsentekoiässä olevia naisia löytyy jopa ylitarjontana!
Aina se on mies, jonka tulee juosta naisten perässä. Jos nainen haluaa lapsia, niin eikö hänen itse tulisi harkita muuttoa sinne, missä lapsentekohaluisia miehiä on saatavalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen miehenä päättänyt ettei lisää lapsia tehdä ennen kun emäntä ottaa itseään niskasta kiinni ja toipuu fyysisesti tuosta ensimmäisestäkin. Lapsi on 2,5-vuotias ja nainen edelleen +10 kg siitä mitä oli ennen raskautta. Valittaa, miten vaikeaa on päästä kuntoon muttei tee mitään asian eteen vaan somettaa sohvalla. Ja syö. Suklaata pitäisi olla joka päivä. Itse yritän kuntoilla mitä töiltä ehdin ja kasvattaa lastakin ruokarytmeihin ja siihen että ruoka syödään pöydän ääressä eikä sohvalla. Paitsi äiti tousteineen ja ranskiksineen kun ei kuulemma jaksa laittaa ruokaa.
Minulle jäi ensimmäisestä raskaudesta 7 kiloa, joka ei ehtinyt lähteä mihinkään ennen seuraavaa raskautta kahden vuoden kuluttua. Samat 7 kg olivat tähteellä toisenkin synnytyksen jälkeen. Ei ollut missään vaiheessa ongelma siipalleni, mutta hän onkin oikea mies eikä mikään kiloja kyttäävä kyylä.
Nyt kuopus on viisivuotias ja painoni on palautunut pikku hiljaa alkuperäisiin lukemiin (himppa alle 50 kg). Edelleen olemme onnellisesti yhdessä miehen kanssa. Mutta voin taata että emme olisi, jos mies olisi alkanut vahtia kilojani ja nalkuttaa syömisistäni.
Eli olit ennen raskautta alle 50kg, raskauden jälkeen himppa alle 57kg, eikä miehesi nalkuttanut asiasta.
Jos tuo extrapaino oli kaiken lisäksi vararavintopaikoissa eli reisissä/takamuksessa/jne, tuo ei varmaankaan ole ihan sitä mitä täällä tarkoitetaan puhuttaessa lihavista tai ylipainoisista naisista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen miehenä päättänyt ettei lisää lapsia tehdä ennen kun emäntä ottaa itseään niskasta kiinni ja toipuu fyysisesti tuosta ensimmäisestäkin. Lapsi on 2,5-vuotias ja nainen edelleen +10 kg siitä mitä oli ennen raskautta. Valittaa, miten vaikeaa on päästä kuntoon muttei tee mitään asian eteen vaan somettaa sohvalla. Ja syö. Suklaata pitäisi olla joka päivä. Itse yritän kuntoilla mitä töiltä ehdin ja kasvattaa lastakin ruokarytmeihin ja siihen että ruoka syödään pöydän ääressä eikä sohvalla. Paitsi äiti tousteineen ja ranskiksineen kun ei kuulemma jaksa laittaa ruokaa.
Minulle jäi ensimmäisestä raskaudesta 7 kiloa, joka ei ehtinyt lähteä mihinkään ennen seuraavaa raskautta kahden vuoden kuluttua. Samat 7 kg olivat tähteellä toisenkin synnytyksen jälkeen. Ei ollut missään vaiheessa ongelma siipalleni, mutta hän onkin oikea mies eikä mikään kiloja kyttäävä kyylä.
Nyt kuopus on viisivuotias ja painoni on palautunut pikku hiljaa alkuperäisiin lukemiin (himppa alle 50 kg). Edelleen olemme onnellisesti yhdessä miehen kanssa. Mutta voin taata että emme olisi, jos mies olisi alkanut vahtia kilojani ja nalkuttaa syömisistäni.
Eli olit ennen raskautta alle 50kg, raskauden jälkeen himppa alle 57kg, eikä miehesi nalkuttanut asiasta.
Jos tuo extrapaino oli kaiken lisäksi vararavintopaikoissa eli reisissä/takamuksessa/jne, tuo ei varmaankaan ole ihan sitä mitä täällä tarkoitetaan puhuttaessa lihavista tai ylipainoisista naisista?
Lukemisen ynnärtäminen hei,
Hän kertoi ekan lapsen jälkeen ollut +7kg joka EI lähtenyt seuraavan lapsen synnyttåmistä ennen pois ja sai uuden raskauden myötä +7kg lisää.
Eli oli n. 64kg lasten syntymien jälkeen.
Jossain lehdessä oli juttu että kyselyn perusteella naiset luopuisivat mieluummin seksistä kuin herkuttelusta.
Sokerin ja muun epäterveellsisen mässäämisestä on ihan oikeasti tullut mameille suurin elämän nautinto. Tuon tason riiippuvaisuutta voi helposti verrata alkoholiongelmaan ja ketjupolttamiseen.
Täälläkin oli ketju jossa kysyttiin miltä tuntuisi jos kaikista herkuista pitäisi luopua kokonaan, ei siis ainuttakaan pullaa tms, ja vastaukset oli sitä luokkaa että vain kuolleen ruumiini yli.
Asenne tuntuisi olevan että kun on lapsen tehnyt, se on vapautus normaalipainoisena pysymisestä. Sitten saa mässätä niin että napa raikaa, eikä miehellä ole oikeutta olla tyytymätön. Ja TosiMiehethän pitää kurvikkaista (nykyään tarkoittaa miehen lailla keskivartalolihavaa) naisista.
Luki kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen miehenä päättänyt ettei lisää lapsia tehdä ennen kun emäntä ottaa itseään niskasta kiinni ja toipuu fyysisesti tuosta ensimmäisestäkin. Lapsi on 2,5-vuotias ja nainen edelleen +10 kg siitä mitä oli ennen raskautta. Valittaa, miten vaikeaa on päästä kuntoon muttei tee mitään asian eteen vaan somettaa sohvalla. Ja syö. Suklaata pitäisi olla joka päivä. Itse yritän kuntoilla mitä töiltä ehdin ja kasvattaa lastakin ruokarytmeihin ja siihen että ruoka syödään pöydän ääressä eikä sohvalla. Paitsi äiti tousteineen ja ranskiksineen kun ei kuulemma jaksa laittaa ruokaa.
Minulle jäi ensimmäisestä raskaudesta 7 kiloa, joka ei ehtinyt lähteä mihinkään ennen seuraavaa raskautta kahden vuoden kuluttua. Samat 7 kg olivat tähteellä toisenkin synnytyksen jälkeen. Ei ollut missään vaiheessa ongelma siipalleni, mutta hän onkin oikea mies eikä mikään kiloja kyttäävä kyylä.
Nyt kuopus on viisivuotias ja painoni on palautunut pikku hiljaa alkuperäisiin lukemiin (himppa alle 50 kg). Edelleen olemme onnellisesti yhdessä miehen kanssa. Mutta voin taata että emme olisi, jos mies olisi alkanut vahtia kilojani ja nalkuttaa syömisistäni.
Eli olit ennen raskautta alle 50kg, raskauden jälkeen himppa alle 57kg, eikä miehesi nalkuttanut asiasta.
Jos tuo extrapaino oli kaiken lisäksi vararavintopaikoissa eli reisissä/takamuksessa/jne, tuo ei varmaankaan ole ihan sitä mitä täällä tarkoitetaan puhuttaessa lihavista tai ylipainoisista naisista?
Lukemisen ynnärtäminen hei,
Hän kertoi ekan lapsen jälkeen ollut +7kg joka EI lähtenyt seuraavan lapsen synnyttåmistä ennen pois ja sai uuden raskauden myötä +7kg lisää.
Eli oli n. 64kg lasten syntymien jälkeen.
"Minulle jäi ensimmäisestä raskaudesta 7 kiloa, joka ei ehtinyt lähteä mihinkään ennen seuraavaa raskautta kahden vuoden kuluttua. Samat 7 kg olivat tähteellä toisenkin synnytyksen jälkeen"
Kenen lukemisen ymmärtämisessä tässä on vikaa hei?
Alue: Aihe vapaa
Mulle tuli myös kilokaupalla lisää. Kun tulin laitokselta, miehellä oli isyysloma ja hän oli riemuissaan kun voi nyt tehdä kaikkia juttujaan mitä ei normaalisti ehdi. Kävi ovella kääntymässä ja selittämässä mitä seuraavaksi aikoo, heippa! Olin niin nuori ja tyhmä vielä silloin, olisi pitänyt jyrähtää että jumaleissön tämä ei ole mikään miesten omakivaloma vaan olet nyt ISYYSLOMALLA! Siitä se sitten lähti että hoidin lapsen ihan yksin, imetin yksi, surin verta vuotavia nännejäni. Myöhemmin kaverini kertoi samasta ongelmasta ja käytti me-sanaa. Me miehen kanssa ostettiin Lansinohia. Silloin tajusin jotenkin miten yksin olin kaiken kanssa, kun olin siihen aikaan vielä ihan kynnysmatto. Iltaisin kun vauva nukahti olin niin uuvuksissa, etten jaksanut mitään muuta kuin syödä. En oikeasti olisi JAKSANUT tehdä mitään kivaa ja mieltä piristävää. Joten syömällä sain edes jotain mielihyvää.