Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Suomen alhainen syntyvyys - miesnäkökulmaa kaivataan!
Tuntuu, että nyt kun mediassa puhutaan paljon alhaisesta syntyvyydestä ja pelotellaan sillä, niin naisia syyllistetään joka paikassa ihan kohtuuttomasti. Artikkeleista jää helposti kuva, etteivät koulutetut naiset kaipaa elämäänsä lapsia ja lykkäävät niiden hankintaa kunnes on monen kohdalla jo myöhäistä.
Musta kuitenkin tuntuu, että monissa parisuhteissa mies on se, joka sitä lapsenhankintaa haluaa lykätä. Ainakin omalla kohdalla ja monien kavereidenkin kanssa on näin: katsotaan vähän myöhemmin, ei vielä, työ täytyy olla ensin pisteessä X, pitää olla X määrä rahaa, tai auto, tai talo...tuntuu, että noita syitä olla hankkimatta lapsia löytyy loputtomiin! Haluisinkin siis kuulla, mistä se lapsettomuus parisuhteessa olevien miesten kohdalla johtuu? Halutaanko että kaikki olisi ns. valmista ennen vauvaa, ollaanko suhteessa väärään ihmiseen, onko omat harrastukset ja kaverit vielä tärkeämpiä, pelottaako oman elämän menetys, oma isyys tai onko huonoja lapsuusmuistoja? Painaako taloudelliset vai tunnesyyt enemmän? Eikö vaan haluta lapsia muttei kehdata sitä vauvakuumeilevalle kumppanille sanoa? Keskustelua, kiitos!
Kommentit (6577)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen miehenä päättänyt ettei lisää lapsia tehdä ennen kun emäntä ottaa itseään niskasta kiinni ja toipuu fyysisesti tuosta ensimmäisestäkin. Lapsi on 2,5-vuotias ja nainen edelleen +10 kg siitä mitä oli ennen raskautta. Valittaa, miten vaikeaa on päästä kuntoon muttei tee mitään asian eteen vaan somettaa sohvalla. Ja syö. Suklaata pitäisi olla joka päivä. Itse yritän kuntoilla mitä töiltä ehdin ja kasvattaa lastakin ruokarytmeihin ja siihen että ruoka syödään pöydän ääressä eikä sohvalla. Paitsi äiti tousteineen ja ranskiksineen kun ei kuulemma jaksa laittaa ruokaa.
Minulle jäi ensimmäisestä raskaudesta 7 kiloa, joka ei ehtinyt lähteä mihinkään ennen seuraavaa raskautta kahden vuoden kuluttua. Samat 7 kg olivat tähteellä toisenkin synnytyksen jälkeen. Ei ollut missään vaiheessa ongelma siipalleni, mutta hän onkin oikea mies eikä mikään kiloja kyttäävä kyylä.
Nyt kuopus on viisivuotias ja painoni on palautunut pikku hiljaa alkuperäisiin lukemiin (himppa alle 50 kg). Edelleen olemme onnellisesti yhdessä miehen kanssa. Mutta voin taata että emme olisi, jos mies olisi alkanut vahtia kilojani ja nalkuttaa syömisistäni.
7 kiloa ei kahdessa vuodessa ehdi lähteä? Ööh...
Mutta kiva kuulla että olet vihdoinkin normaalipainossasi! Vaikuttiko tähän mielestäsi enemmän liikunnan lisääminen vai ruokavalion muutos?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo aikaisempi väite että naisissa olisi enemmän 100+ panon tapauksia on kyllä täyttä potaskaa.
Naisilla on järjestään enemmän panoja, mutta miehillä on yliedustus 50+ panon kategoriassa koska se pieni joukko pelimiehiä hoitaa useiden naisten viihdyttämisen sillä välin kun vakiintuminen ahdistaa eikä luotettavan beta aika ole vielä (tai enää).
En sanonutkaan, että naisilla on yliedustus 100+ määrässä ja olen saman tilaston lukenut kuin sinä ja tehnyt samat johtopäätökset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja vielä lisäys edelliseen viestiini, että jos koko raskausajan on tosiaan syöty epäterveellisesti eikä liikuttu yhtään, niitä kiloja tulee paljon enemmän kuin mitä sinne synnärille jää. Tämän on moni ilmeisesti mies täällä todennutkin. Ei ole mitään syytä alkaa katkeraksi vaan arvostaa omaa kehoaan, sitä työtä minkä se on tehnyt ja ravita sitä niin ruoalla kuin liikunnallakin jotta pysyisi terveenä ja mahdollisimman energisenä ellei muuten, niin lapsiaan varten. Hyvät elämäntavat kannattavat aina!
T. Kahden lapsen normaalipainoinen äiti
Itseäni vaivasi ennenaikaisen synnytyksen riski, enkä lääkärin mukaan saanut liikkua raskauden viimeisen kolmanneksen aikana juurikaan. Nyt lapsi (onneksi terve ja täysiaikaisena syntynyt) on 1,5v ja nuo 8 raskauskiloa ovat naamassa, reisissä ja takamuksessa edelleen. Joillain voi tosiaan olla esteitä tuolle liikkumiselle ei kaikki ole halusta kiinni.
T. Yhden lapsen lievästi ylipainoinen äiti
Juujuu kaikki lihavat aina vinkuvat että heillä on sairaus joka estää liikkumisen. Harvalla näin kuitenkaan oikeasti on. Sinun kohdallasi voin vain ihmetellä että eikö ns. sairaus eli ennenaikainen synnytys poistunut kun synnytit? Siitä on nyt sinun mukaasi puolitoista vuotta. Oliko sinulla muita esteitä liikkumiselle kun edelleen nuo raskauskilot tuolla kummittelee?
Vierailija kirjoitti:
Ja vielä lisäys edelliseen viestiini, että jos koko raskausajan on tosiaan syöty epäterveellisesti eikä liikuttu yhtään, niitä kiloja tulee paljon enemmän kuin mitä sinne synnärille jää. Tämän on moni ilmeisesti mies täällä todennutkin. Ei ole mitään syytä alkaa katkeraksi vaan arvostaa omaa kehoaan, sitä työtä minkä se on tehnyt ja ravita sitä niin ruoalla kuin liikunnallakin jotta pysyisi terveenä ja mahdollisimman energisenä ellei muuten, niin lapsiaan varten. Hyvät elämäntavat kannattavat aina!
T. Kahden lapsen normaalipainoinen äiti
Kuulehan normaalipainoinen äiti, aika armoton olet kanssasisarille nyt. Jos esikoisen syntymästä on vasta pari vuotta, se ei ole vielä mikään pitkä aika.
Nykyään kaiken pitäisi tapahtua hetkessä. Media pursuu kahdessa viikossa ennalleen palautuneita julkkiksia ja ukot suu vaahdossa vaativat vaimoiltaan samaa. Aikamoisia ponnistuksia ne uuden elämän synnyttäminen ja ihmistaimen imettäminen kuitenkin ovat, joten antakaa nyt herrajumala sille naisen keholle aikaa toipua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni naisista kannattaisi tätä Tanskan ehdotusta, jossa huoltajuus jaetaan aina 50-50 tai 60-40? Selvästi useimmat miehet kannattaa.
Minä kannatan, jos mies hoitaa lapset hyvin. Jos minä ja mies oltaisiin päädytty eroon, niin olisin miettinyt kaksi kertaa haluanko lapset miehelle viikoiksi. Kun mies oli vastuussa lapsista kokonaisen päivän tai viikonlopun, mies pakkasi lapset autoon ja ajoi vanhemmilleen. Anoppi hoiti lapset, teki ruuat ja piti päivärytmistä kiinni nukkumiseen ja mies touhuili omiaan. Jos mies oli kotona, lapset riehuivat ja mies katsoi telkkaria. Ruokana oli ranskalaisia ja makkaraa, hampaanpesut ja vitamiinit oli unohtuneet joka kerta eikä lasten nukkumisesta tullut mitään. Sillä on tarkoituksensa, miksi ruoka ja nukkumaanmeno hoidetaan tiettyyn aikaan.
Tässä tulee taas ilmi se, että kun mies hoitaa lapsia niin se ei naiselle kelpaa. Mitä sitten jos välillä syö makkaraa ja ranskiksia ruokana tai jotkut vitamiinit unohtuu? Onko naisen luona sitten luomut kasvisruoat ja omegaöljyt ja hammaslankaimet ja armeijakuri nukkumaanmenon suhteen? Eikö lapset saisi ikinä riehua (veikkaan että nyt tarkoitit kova-äänistä leikkimistä mitä lapset harrastavat) ilman että siihen pitää puuttua joka välissä? Ja onko se nyt ihan kauheaa, jos lapset viettää aikaa mummolassa? Jos standardit ei olisi joka asiassa noin kovat, ehkä sitä eroa ei olisi tullut.
T. Isä, naimisisssa
Mies syöttää lapsille mitä sattuu, joten naisen pitää sitten vuorollaan joka kerta pitää huoli, että lasten ruoka on terveellistä ja monipuolista. Googlaa itse riisitauti ja tule sitten kertomaan, että d-vitamiinin unohtamisesta ei ole mitään haittaa. Hampaiden hoidon laiminlyönti saa aikaan reikiä hyvin pian pehmään hammasluuhun. Et ilmeisesti ole koskaan laittanut nukkumaan yliväsyneitä lapsia, jotka riehuvat nukkumaanmenon kynnyksellä? Mummolassa on kiva käydä, mutta ei niin, että siellä ollaan joka kerta, kun mies on yksin lasten kanssa. Äiti, joka tuntee lapsensa, tietää, miten he käyttäytyvät ja reagoivat, kun päivissä ei ole rytmiä.
Näytätkö sen kohdan, jossa kerroin eronneeni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka äiti olisikin läheisempi, ei se tarkoita sitä että isän annetaan nähdä lapsia vain joka toinen vkl. Joka toinen vkl ei ole tarpeeksi isä-lapsi - suhteelle. Siinä erkaantuu lapsesta. Ollaanko tästä samaa mieltä?
Jos isä käy töissä niin ei hän tietenkään hoida lapsen asioita yhtä paljon. Tämän takia ei pitäisi erkaannuttaa isää ja lasta.
"Jos isä käy töissä" - etkö ole tajunnut, että myös valtaosa äideistä käy töissä? Eikö siis äidinkään tarvitse sillä verukkeella hoitaa lapsen asioita? Kuka ne sitten mielestäsi hoitaa?
Mies 25-30 kirjoitti:
Lasten hankkiminen johtaa siihen, että joudun myymään jonkun 3 moottoripyörästäni.
En voi lähteä Norjaan vaeltamaan kahdeksi viikoksi kun siltä tuntuu. En voi istua keskellä yötä boksereissani olohuoneessa ja pelata pleikkaria.
En pysty sitä... En pysty tätä... En voi on toi lapsi...Olen täysin tietoinen lapsensaamisen vaikutuksesta elämääni. Haluan, että minulla on riittävän vakaa taloudellinen tilanne, jotten joudu tinkimään omista saavutetuista eduista. Totuus on se, että kun lapsi tulee elämään lapsen eteen tehdään kaikkensa. Jos se tarkoittaa +2 tuntia ja nyt 10 tunnin työpäivään, niin sitten se on näin ja homma hoidetaan.
En ole valmis menettämään nykyistä elämääni lapsen takia rakastan elämääni juuri nyt.
Haluan ja aion olla se isä joka leikkii lastensa kanssa. Haluan olla se isä jolla on aikaa ja varaa jäädä vaikkapa kotiin sairastavan lapsen kanssa. Haluan olla se isä joka voi viedä lapsensa lätkäpeliin. Haluan voida ostaa lapselleni Uuden polkupyörän Uudet vaatteet. Haluan opettaa lapselleni kunnianhimoa, rehellisyyttä, ystävällisyyttä ja sitä kuinka kovalla työllä kaikki on saavutettavissa kuten isälläänkin.
Aloitin tyhjästä en saanut vanhemmiltani rahaa vaan sain hyvän kodin ja rakastavat vanhemmat. Aina ei ollut rahaa. Isäni antoi viimeiset rahansa äidilleni ja lähti ulkomaille töihin. Hän teki hotelliaamiaisella eväsleipää jota söi sitten lounaalla. Muistan kuinka äitini joskus kertoi että nyt on rahasta tiukkaa, ettei jouluna voi odottaa hirmuisia lahjoja. Aina vanhempani loihtivat kuitenkin jotain.
Olen niin ylpeä siltä, että kaikki mitä olen saavuttanut olen saanut omin avuin. Mutta samalla toivoisin ettei lasteni tarvitsisi tarvitsi tehdä asioita pitkän kaavan kautta. Haluan varmistaa heidän tulevaisuutensa minun jälkeeni. Ainoa tapa on se, että teen paljon töitä ja viivyttänyt lasten hankkimista. Jotta saan kerättyä riittävän puskuri-omaisuuden.
Muilla voi olla muita syitä tämä on omani.
Kiitos tästä koskettavasta ja fiksusta kirjoituksesta! Toivottavasti sinusta tulee joskus loistava isä jollekin onnekkaalle lapselle. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni naisista kannattaisi tätä Tanskan ehdotusta, jossa huoltajuus jaetaan aina 50-50 tai 60-40? Selvästi useimmat miehet kannattaa.
Minä kannatan, jos mies hoitaa lapset hyvin. Jos minä ja mies oltaisiin päädytty eroon, niin olisin miettinyt kaksi kertaa haluanko lapset miehelle viikoiksi. Kun mies oli vastuussa lapsista kokonaisen päivän tai viikonlopun, mies pakkasi lapset autoon ja ajoi vanhemmilleen. Anoppi hoiti lapset, teki ruuat ja piti päivärytmistä kiinni nukkumiseen ja mies touhuili omiaan. Jos mies oli kotona, lapset riehuivat ja mies katsoi telkkaria. Ruokana oli ranskalaisia ja makkaraa, hampaanpesut ja vitamiinit oli unohtuneet joka kerta eikä lasten nukkumisesta tullut mitään. Sillä on tarkoituksensa, miksi ruoka ja nukkumaanmeno hoidetaan tiettyyn aikaan.
Jos mies hoitaa lapset hyvin? Millä se todistetaan? Tässä ajatuksena on siis että lapsen asuminen on aina tasapuolinen. Eli kumpikaan vanhempi ei saa lasta enemmän kuin 60%.
Jos mies hoitaa lapset hyvin, niin sehän näkyy jo vanhempien asuessa yhdessä. Lapsia laiminlyövästä miehestä ei kuoriudu eron jälkeen esimerkillisesti lapsia hoitavaa isää.
Vierailija kirjoitti:
Mies 25-30 kirjoitti:
Lasten hankkiminen johtaa siihen, että joudun myymään jonkun 3 moottoripyörästäni.
En voi lähteä Norjaan vaeltamaan kahdeksi viikoksi kun siltä tuntuu. En voi istua keskellä yötä boksereissani olohuoneessa ja pelata pleikkaria.
En pysty sitä... En pysty tätä... En voi on toi lapsi...Olen täysin tietoinen lapsensaamisen vaikutuksesta elämääni. Haluan, että minulla on riittävän vakaa taloudellinen tilanne, jotten joudu tinkimään omista saavutetuista eduista. Totuus on se, että kun lapsi tulee elämään lapsen eteen tehdään kaikkensa. Jos se tarkoittaa +2 tuntia ja nyt 10 tunnin työpäivään, niin sitten se on näin ja homma hoidetaan.
En ole valmis menettämään nykyistä elämääni lapsen takia rakastan elämääni juuri nyt.
Haluan ja aion olla se isä joka leikkii lastensa kanssa. Haluan olla se isä jolla on aikaa ja varaa jäädä vaikkapa kotiin sairastavan lapsen kanssa. Haluan olla se isä joka voi viedä lapsensa lätkäpeliin. Haluan voida ostaa lapselleni Uuden polkupyörän Uudet vaatteet. Haluan opettaa lapselleni kunnianhimoa, rehellisyyttä, ystävällisyyttä ja sitä kuinka kovalla työllä kaikki on saavutettavissa kuten isälläänkin.
Aloitin tyhjästä en saanut vanhemmiltani rahaa vaan sain hyvän kodin ja rakastavat vanhemmat. Aina ei ollut rahaa. Isäni antoi viimeiset rahansa äidilleni ja lähti ulkomaille töihin. Hän teki hotelliaamiaisella eväsleipää jota söi sitten lounaalla. Muistan kuinka äitini joskus kertoi että nyt on rahasta tiukkaa, ettei jouluna voi odottaa hirmuisia lahjoja. Aina vanhempani loihtivat kuitenkin jotain.
Olen niin ylpeä siltä, että kaikki mitä olen saavuttanut olen saanut omin avuin. Mutta samalla toivoisin ettei lasteni tarvitsisi tarvitsi tehdä asioita pitkän kaavan kautta. Haluan varmistaa heidän tulevaisuutensa minun jälkeeni. Ainoa tapa on se, että teen paljon töitä ja viivyttänyt lasten hankkimista. Jotta saan kerättyä riittävän puskuri-omaisuuden.
Muilla voi olla muita syitä tämä on omani.
Kiitos tästä koskettavasta ja fiksusta kirjoituksesta! Toivottavasti sinusta tulee joskus loistava isä jollekin onnekkaalle lapselle. :)
Olisit lopettanut tekstisi tuossa kohtaa missä kerrot rakastavasi elämääsi. Miten voit väittää, ettei sinulla ole varaa elättää lasta, jos mm. sinulla on kolme moottoripyörää ja voit käydä milloin tahansa Norjassa vaeltamassa kaksi viikkoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka äiti olisikin läheisempi, ei se tarkoita sitä että isän annetaan nähdä lapsia vain joka toinen vkl. Joka toinen vkl ei ole tarpeeksi isä-lapsi - suhteelle. Siinä erkaantuu lapsesta. Ollaanko tästä samaa mieltä?
Jos isä käy töissä niin ei hän tietenkään hoida lapsen asioita yhtä paljon. Tämän takia ei pitäisi erkaannuttaa isää ja lasta.
Joka toinen vkl ei ole tietenkään tarpeeksi normaaliin kasvatukseen . Isä - lapsi suhde kärsii. Isästä tulee "vierailija". Isän luona ollaan "kylässä." Äitin uusi mies on se kasvatti-isä. Isyys pitää jakaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja vielä lisäys edelliseen viestiini, että jos koko raskausajan on tosiaan syöty epäterveellisesti eikä liikuttu yhtään, niitä kiloja tulee paljon enemmän kuin mitä sinne synnärille jää. Tämän on moni ilmeisesti mies täällä todennutkin. Ei ole mitään syytä alkaa katkeraksi vaan arvostaa omaa kehoaan, sitä työtä minkä se on tehnyt ja ravita sitä niin ruoalla kuin liikunnallakin jotta pysyisi terveenä ja mahdollisimman energisenä ellei muuten, niin lapsiaan varten. Hyvät elämäntavat kannattavat aina!
T. Kahden lapsen normaalipainoinen äiti
Kuulehan normaalipainoinen äiti, aika armoton olet kanssasisarille nyt. Jos esikoisen syntymästä on vasta pari vuotta, se ei ole vielä mikään pitkä aika.
Nykyään kaiken pitäisi tapahtua hetkessä. Media pursuu kahdessa viikossa ennalleen palautuneita julkkiksia ja ukot suu vaahdossa vaativat vaimoiltaan samaa. Aikamoisia ponnistuksia ne uuden elämän synnyttäminen ja ihmistaimen imettäminen kuitenkin ovat, joten antakaa nyt herrajumala sille naisen keholle aikaa toipua!
Tiedän kyllä ihan omasta kokemuksesta, että palautuminen ottaa aikansa. Sanoin vain, että jos nainen on ollut liikunnallinen ja syönyt terveellisesti ennen raskautta, ei normaalimittoihin pääseminen vaadi ihan kauheita ponnisteluja. Kuten luonto tarkoitti, jo imettäminen riittää usein sulattamaan nuo ylimääräiset kilot. Naisen keho on ihmeellinen. Kivaa sunnuntai-iltaa! :)
T. Kahden lapsen normaalipainoinen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja vielä lisäys edelliseen viestiini, että jos koko raskausajan on tosiaan syöty epäterveellisesti eikä liikuttu yhtään, niitä kiloja tulee paljon enemmän kuin mitä sinne synnärille jää. Tämän on moni ilmeisesti mies täällä todennutkin. Ei ole mitään syytä alkaa katkeraksi vaan arvostaa omaa kehoaan, sitä työtä minkä se on tehnyt ja ravita sitä niin ruoalla kuin liikunnallakin jotta pysyisi terveenä ja mahdollisimman energisenä ellei muuten, niin lapsiaan varten. Hyvät elämäntavat kannattavat aina!
T. Kahden lapsen normaalipainoinen äiti
Itseäni vaivasi ennenaikaisen synnytyksen riski, enkä lääkärin mukaan saanut liikkua raskauden viimeisen kolmanneksen aikana juurikaan. Nyt lapsi (onneksi terve ja täysiaikaisena syntynyt) on 1,5v ja nuo 8 raskauskiloa ovat naamassa, reisissä ja takamuksessa edelleen. Joillain voi tosiaan olla esteitä tuolle liikkumiselle ei kaikki ole halusta kiinni.
T. Yhden lapsen lievästi ylipainoinen äiti
Juujuu kaikki lihavat aina vinkuvat että heillä on sairaus joka estää liikkumisen. Harvalla näin kuitenkaan oikeasti on. Sinun kohdallasi voin vain ihmetellä että eikö ns. sairaus eli ennenaikainen synnytys poistunut kun synnytit? Siitä on nyt sinun mukaasi puolitoista vuotta. Oliko sinulla muita esteitä liikkumiselle kun edelleen nuo raskauskilot tuolla kummittelee?
Puolitoista vuotta on lyhyt aika, kun on kyse raskaudesta ja imetyksestä toipumisesta. Itse asiassa imetys voi hyvinkin olla vielä menossa.
Mikä hemmetin kiire ventovierailla on sen naisen kropan kanssa? Mikä tarve isällä on mollata lastensa äidin vartaloa? Antakaa sille toipumiselle aikaa. Eihän imettäessä edes saa laihduttaa, sillä se vaikuttaa maidon laatuun haitallisesti! Eikä vatsalihaksia saa treenata liian pian synnytyksen jälkeen, ettei tule lihasten erkautumaa.
Todella kummallista tämä naisten ruoskiminen, edes raskaana olevat ja juuri synnyttäneet eivät välty tuolta järjettömältä ulkonäköterrorilta. Kuvottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka äiti olisikin läheisempi, ei se tarkoita sitä että isän annetaan nähdä lapsia vain joka toinen vkl. Joka toinen vkl ei ole tarpeeksi isä-lapsi - suhteelle. Siinä erkaantuu lapsesta. Ollaanko tästä samaa mieltä?
Jos isä käy töissä niin ei hän tietenkään hoida lapsen asioita yhtä paljon. Tämän takia ei pitäisi erkaannuttaa isää ja lasta.
Suomessa lasten äiditkin käyvät töissä, mutta silti he hoitavat valtaosan lapsen asioista. Miksei se miehiltä onnistu? Työssäkäynti on vain tekosyy.
Sen lapsen kanssa pitää olla jo ihan vastasyntyneestä alkaen. Jos mies kiinnostuu lapsesta vasta sitten, kun tämä osaa liikkua ja puhua kunnolla, on myöhäistä. Ei lapsi halua olla ihmisen kanssa, jota ei tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puolitoista vuotta on lyhyt aika, kun on kyse raskaudesta ja imetyksestä toipumisesta. Itse asiassa imetys voi hyvinkin olla vielä menossa.
Anteeksi vaan mutta kuka imettää puolitoista vuotta? :O
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja vielä lisäys edelliseen viestiini, että jos koko raskausajan on tosiaan syöty epäterveellisesti eikä liikuttu yhtään, niitä kiloja tulee paljon enemmän kuin mitä sinne synnärille jää. Tämän on moni ilmeisesti mies täällä todennutkin. Ei ole mitään syytä alkaa katkeraksi vaan arvostaa omaa kehoaan, sitä työtä minkä se on tehnyt ja ravita sitä niin ruoalla kuin liikunnallakin jotta pysyisi terveenä ja mahdollisimman energisenä ellei muuten, niin lapsiaan varten. Hyvät elämäntavat kannattavat aina!
T. Kahden lapsen normaalipainoinen äiti
Itseäni vaivasi ennenaikaisen synnytyksen riski, enkä lääkärin mukaan saanut liikkua raskauden viimeisen kolmanneksen aikana juurikaan. Nyt lapsi (onneksi terve ja täysiaikaisena syntynyt) on 1,5v ja nuo 8 raskauskiloa ovat naamassa, reisissä ja takamuksessa edelleen. Joillain voi tosiaan olla esteitä tuolle liikkumiselle ei kaikki ole halusta kiinni.
T. Yhden lapsen lievästi ylipainoinen äiti
Juujuu kaikki lihavat aina vinkuvat että heillä on sairaus joka estää liikkumisen. Harvalla näin kuitenkaan oikeasti on. Sinun kohdallasi voin vain ihmetellä että eikö ns. sairaus eli ennenaikainen synnytys poistunut kun synnytit? Siitä on nyt sinun mukaasi puolitoista vuotta. Oliko sinulla muita esteitä liikkumiselle kun edelleen nuo raskauskilot tuolla kummittelee?
Puolitoista vuotta on lyhyt aika, kun on kyse raskaudesta ja imetyksestä toipumisesta. Itse asiassa imetys voi hyvinkin olla vielä menossa.
Mikä hemmetin kiire ventovierailla on sen naisen kropan kanssa? Mikä tarve isällä on mollata lastensa äidin vartaloa? Antakaa sille toipumiselle aikaa. Eihän imettäessä edes saa laihduttaa, sillä se vaikuttaa maidon laatuun haitallisesti! Eikä vatsalihaksia saa treenata liian pian synnytyksen jälkeen, ettei tule lihasten erkautumaa.
Todella kummallista tämä naisten ruoskiminen, edes raskaana olevat ja juuri synnyttäneet eivät välty tuolta järjettömältä ulkonäköterrorilta. Kuvottavaa.
Joo mutta tässä oli kyse nyt siitä miksei naiset tee mitään sen synnytyksen jälkeen? Ihan kun ei vois kävellä :DD Ei kai kukaan isä lastensa äidin vartaloa hauku mutta kyllä miehet toivoo naisen jossain vaiheessa siitä taas nousevan. Joillan ei se kroppa vaan palaudu vaikka synnytyksestä olisi 10 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Eihän imettäessä edes saa laihduttaa, sillä se vaikuttaa maidon laatuun haitallisesti
Mutta eikö imetys itsessään laihduta vaikka söisi ihan kunnolla? (Huom. normiruokaa)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolitoista vuotta on lyhyt aika, kun on kyse raskaudesta ja imetyksestä toipumisesta. Itse asiassa imetys voi hyvinkin olla vielä menossa.
Anteeksi vaan mutta kuka imettää puolitoista vuotta? :O
Aika monikin? Tuliko yllätyksenä, vaikka vauvapalstalla notkut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän imettäessä edes saa laihduttaa, sillä se vaikuttaa maidon laatuun haitallisesti
Mutta eikö imetys itsessään laihduta vaikka söisi ihan kunnolla? (Huom. normiruokaa)
Ei, kyllä imetysaikana voi lihoa. Minulle tuli 10 viikossa 10 kiloa lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen miehenä päättänyt ettei lisää lapsia tehdä ennen kun emäntä ottaa itseään niskasta kiinni ja toipuu fyysisesti tuosta ensimmäisestäkin. Lapsi on 2,5-vuotias ja nainen edelleen +10 kg siitä mitä oli ennen raskautta. Valittaa, miten vaikeaa on päästä kuntoon muttei tee mitään asian eteen vaan somettaa sohvalla. Ja syö. Suklaata pitäisi olla joka päivä. Itse yritän kuntoilla mitä töiltä ehdin ja kasvattaa lastakin ruokarytmeihin ja siihen että ruoka syödään pöydän ääressä eikä sohvalla. Paitsi äiti tousteineen ja ranskiksineen kun ei kuulemma jaksa laittaa ruokaa.
Minulle jäi ensimmäisestä raskaudesta 7 kiloa, joka ei ehtinyt lähteä mihinkään ennen seuraavaa raskautta kahden vuoden kuluttua. Samat 7 kg olivat tähteellä toisenkin synnytyksen jälkeen. Ei ollut missään vaiheessa ongelma siipalleni, mutta hän onkin oikea mies eikä mikään kiloja kyttäävä kyylä.
Nyt kuopus on viisivuotias ja painoni on palautunut pikku hiljaa alkuperäisiin lukemiin (himppa alle 50 kg). Edelleen olemme onnellisesti yhdessä miehen kanssa. Mutta voin taata että emme olisi, jos mies olisi alkanut vahtia kilojani ja nalkuttaa syömisistäni.
7 kiloa ei kahdessa vuodessa ehdi lähteä? Ööh...
Mutta kiva kuulla että olet vihdoinkin normaalipainossasi! Vaikuttiko tähän mielestäsi enemmän liikunnan lisääminen vai ruokavalion muutos?
Niin, eivät ehtineet lähteä. En heitä mitenkään aktiivisesti pois treenannutkaan, vaan nautin vauvasta, imetyksestä, taaperosta ja perhe-elämästä sekä hyvästä ruuasta ja lämpimästä parisuhteesta. Olisiko sinun mielestäsi tämän asemesta pitänyt hampaat irvessä treenata pyykkilautavatsaa? Miksi?
Raskauduin uudelleen helpommin, kun bmi oli normaalipainossa, ei alipainon rajoilla. Voin myös paljon paremmin toisen raskauteni aikana, mikämei sekäön ihan merkityksetön juttu ole.
Kilot lähtivät kun oli sen aika, luonnostaan ja ilman ponnistelua. Sama lopputulos, onnellisempi perhe.
Kerro vielä, miksi minun matala painoni sinua noin kovasti ilahduttaa? Olisiko elämäsi jollain lailla huonompaa, jos minulla edelleen olisi se seitsemän kiloa kehossani?
Hankkikaa muiden painojen kyttääjät oikeasti jotain omaa sisältöä elämäänne.
Alue: Aihe vapaa
Eiköhän suurin osa ihmisistä pidä noita raskausmahakuvia aika kammottavina, teitä ihastelijoita on takuulla vähemmistö...
Itsekin olen päässyt somen maailmassa ihailemaan sekä alastomia raskausmahoja että alastomia lapsivalokuvia. Ensinnäkin, kukaan näistä (ennen täyspäisinä pitämistäni) äideistä ei tuutannut alastonkuvia someen ennen raskautta, tuskin kävi mielessäkään - miten helvatassa sen pallomahan kanssa tulee mieleen?
Ja toiseksi, eipä tartte ihmetellä jos jonain päivänä omien vavveleiden nakukuvat löytyy jostain lapsipornosivustoilta, kun ihan itse olette ne nettiin jakaneet. Ääliöt.