Miksi niin monet ovat vakuuttuneita, että laihduttaminen on yhtä kuin nälkäkuuri?
Mistä tämä oikein johtuu? Aina kun lukee keskustelua laihduttamisesta, niin niissä korostuu se ajatus, että joku ei kestä nälkää, jonka takia ei laihduta. Siis miksi nämä kaksi asiaa yhdistetään toisiinsa niin tiukasti? Ideanahan ei varmaankaan ole laihduttaa jollakin dieetillä, jolloin nälkä luultavasti onkin tuttu seuralainen, mutta elämäntapoja muuttamalla ei jatkuva nälkä vaivaa.
Itse "laihdutin" 34kg vähän vajaassa kahdessa vuodessa, mitään en käytännössä ole tehnyt, edes lisännyt liikuntaa, koska olen vain laiska. No ulkohommia teen jonkin verran, kun omakotitalossa asutaan ja pitää puita tehdä ja raahata ympäriinsä, mutta muuten en mitään, inhoan liikuntaa kouluajoista johtuen. Mutta, käytännössä siis jätin vain herkut pois (havahduin siihen että mussutin joka ilta jotakin herkkua lasten mentyä nukkumaan), pienensin hieman annoskokoja, en ole edes varma pienensinkö huomattavasti. Mutta ruoan suhdetta muutin niin, että pyrin syömään enemmän proteiinia kuin aiemmin. Mutta tuossa on kaikki, mitä asian eteen olen tehnyt. Vieläkin joskus toki syön jotakin herkkuja, mutta paino on pysynyt tässä mihin se on laskenut.
Nyt paino on kuitenkin jumittanut samassa lukemassa n.4kk, joten nyt pitää sitä liikuntaa lisätä, jos haluan vielä loput 10-15kg pois. Mutta nälkä ei pahemmin ole vaivannut tämän aikana, vain silloin jos on ruokailun väli päässyt venymään, mutta ei siis todellakaan siten mitä monet tuntuvat pelkäävän, että koko ajan olisi kauhea nälkä.
Onko muita, jotka ovat ilman nälkää laihduttaneet? Kootaan vertaistukiketju niille, jotka sitä pelkäävät!
Kommentit (16)
Laihdutin, normaalipainon sisällä kylläkin, noin 10 kg ja kyllähän se aikamoista nälkäkuuria oli, koska muuten ei tapahtunut mitään. Kalorit oli usein pidettävä alle 1000:ssa. Tosin nälkää oppi sietämään, mikä auttaa edelleen jos tarvitsee tilapäisesti vähän keventää. Paino on pysynyt nyt samoissa lukemissa useamman vuoden (170/62) ja olen tyytyväinen. 
 
Jos lähtöpainoa on paljon, niin tuo 1000 kaloria on varmaan vähän liian kova, mutta kovin yksilöllistähän tämä on.
Onhan se nyt selvä jos annoskoot ovat olleet jättimäisiä ja ne vaihtaa normaaliin tai tosi pieneen annoskokoon, nälkähän siinä tulee kunnes vatsa tottuu pienempiin ruokamääriin.
Mitä te sitten olette syöneet, jos koko ajan on nälkä ja jokainen kalori on pitänyt laskea? En ole itse laskenut yhtään kaloreita, eikä nälkä ole pahemmin vaivannut, eikä tarvinnut syödä "pupunruokaa" kuten jotkut tykkäävät sanoa, vaan ihan perus kotiruokaa.
Ap
Kyllähän se ruoan määrä voi olla todella vähäinen, mitä joku 158-senttinen toimistotyöntekijä voi syödä hoikistuakseen. Jos on tottunut enempään ja joutuu vähentämään, nälkä voi tulla.
Laihtuminen vaatii miinuskaloreja ja se voi tarkoittaa nälkää. Toki jos ylipaino on tullut jokapäiväisellä herkuttelulla, ei herkkujen poisjättö ehkä niin nälätäkään. Mutta jos on tottunut syömään normiruokaa "vatsan täyteen", voi annoksien pienentäminen tuntua vaikealta.
Vierailija wrote:
Onhan se nyt selvä jos annoskoot ovat olleet jättimäisiä ja ne vaihtaa normaaliin tai tosi pieneen annoskokoon, nälkähän siinä tulee kunnes vatsa tottuu pienempiin ruokamääriin.
Eipä ole minulla ikinä ollut jättimäisiä annoskokoja. Minulla on sitäpaitsi vatsasyöpä joten vatsaani ei edes mahdu isoja annoksia.
Ap:lle, kaikki eivät syö herkkuja, en itsekään joten en voi niiden syömistä vähentää. Paino pitää siis pudottaa miinuskaloreilla. Hoikkana taannoin pysyin kovalla liikunnalla ja syömättömyydellä. Nyt nuo ei sairauden vuoksi oikein onnistu.
Ei kannata olettaa että kaikilla lihavilla on hirveä jättimäinen mättäminen ja herkuttelu ja juopottelu ja liikunnanvälttely päällä.
Kyllä minulla ainakin on nälkä, varsinkin kun on tottunut syömään höttöä/huonoa rasvaa niin tuntuu ettei elimistö saa ”terveellisestä” ruuasta koskaan tarpeeksi ja on nälkä ja jos syön niin ettei ole nälkä en laihdu. Ehkä sitä joskus vielä tottuu, että pärjää vähemmälläkin..teen muutosta pikku hiljaa, painoa on pudonnut n.kilo kuussa ja silti on ollut välillä kovakin nälkä..vielä 5kg että pääsen normipainon rajaan.
Ja liikunta on pahin, kun liikkuu yhtään enenmän se nälkä on niin jäätävä ja silloin repsahtaa helposti, joten liikun mutta vain vähän.
Ei laihduttaminen vaadi nälkää. Jo ylensyömisen lopettaminen voi riittää. Ettei ikinä syö itseään ähkyyn tai vatsaa täpötäyteen, vaan syö vain sen verran millä juuri pärjää mukavasti seuraavaan ateriaan. Mutta ei syödä varmuuden vuoksi tarpeeksi.
Vierailija wrote:
Ja liikunta on pahin, kun liikkuu yhtään enenmän se nälkä on niin jäätävä ja silloin repsahtaa helposti, joten liikun mutta vain vähän.
En tunnista tuota lainkaan. Minulla on päinvastoin, eli liikunnan jälkeen heti ei ruoka maita. Lapseni sanoo ihan samaa. Ollaanko sitten onnekkaita.
Todellakin on nälkä. Nälkäkokemus riippuu tosi paljon ihmisestä, joillakin se vaan kerta kaikkiaan on vahvempi. Pitää muistaa, että ikäkin vaikuttaa. Nuorempana on helpompi saada painoa pois.
Mäkää en oo tajunnu koskaa tätä, mut kai tää on EI älykkäämpien tapa esittää asiaa, yleensä myös niiden ketkä ei tiedä aiheesta mitään.
Painonpudotuksessa ja etenkää treenaamisessa ei kuulu eikä tarvi nähä nälkää, se koko pointti on siinä että SYÖ OIKEIN, ja silloinkun syö oikein, voi myös syödä ENEMMÄN koska ne kalorit muodostuu OIKEASTA ruuasta.
Mä syön 4 kertaa päivässä ja oon tehny niin vuosia, kunnon ruokaa ja välipaloja, mun ei oo koskaa tarvinu nähä nälkää vaikka oonki tikis
Ensimmäinen asia mikä kannattaa opetella on nälän ja mieliteon erottaminen keskenään. Ne voi tuntua samalta, mutta on aivan eri asiat.
Se on eri asia laihduttaa silloin, kun pudotettavaa on runsaasti. Silloin pelkkä elintapojen muutos riittää, eli juurikin tuo ylimääräisten kalorien pois jättäminen.
Sitten taas kun ollaan lähellä normaalipainoa tai halutaan tiputtaa painoa normaalipainon sisällä, tilanne on aivan toinen. Paino ei tipu ellei kalorimäärää pudoteta ns. miinukselle, jolloin syödään vähemmän kuin kulutetaan. Toki liikuntaa lisäämällä saadaan kulutusta nousemaan, mutta ongelmaksi muodostuu se, että tätä ei jaksa pitkään, koska liikunnan lisääminen lisää myös nälkää. Silloin ollaan siellä nälkäkuurin puolella.
Laihdutin lastensaannin jälkeen 20 kg Painonvartijoissa 2000-luvun alussa. Syötävää oli päivälle varsinkin alussa (painoin 98 kg) niin paljon ettei meinannut jaksaa. Ei tarvinnut nälkää kärsiä. Liikunta oli vain vesijumppa kerran viikossa ja267 kahden lapsen kanssa ulkoilu.
Nykyäänkin ruokien "pisteet" on muistissa ja seuraan välillä kalorimääriä kun housut meinaa kiristää. Mutta millekään nälkäkuurille en lähde. En itseni enkä läheisteni takia 😆
Vierailija wrote:
Ei laihduttaminen vaadi nälkää. Jo ylensyömisen lopettaminen voi riittää. Ettei ikinä syö itseään ähkyyn tai vatsaa täpötäyteen, vaan syö vain sen verran millä juuri pärjää mukavasti seuraavaan ateriaan. Mutta ei syödä varmuuden vuoksi tarpeeksi.
En harrasta ylensyöntiä enkä syö itseäni ähkyyn tai täpötäyteen. En syö varmuuden vuoksi.
https://blog.myfitnesspal.com/wp-content/uploads/2021/03/MFP-Hunger-Sca…
Syön kun mittari on 0 ja lopetan kun 5 neutraali. Jos laihdutan niin lopetan 4 hieman nälkäinen. Joskus haluan syödä koko nälän pois esim. jos on paljon fyysistä, silloin syön 7 nälkä tyydytetty.
Paino vaihdellut 60-105 kg lähinnä sairauksien vuoksi.
Olen vakuuttunut oman kokemukseni perusteella. Laihdutin lähes 50 kg ja pysyin siinä painossa noin viisi vuotta, mutta se oli jokapäiväistä taistelua, palelua ja nälkää. Punnitsin jokaisen suupalan, laskin kaloreita ja kiersin pururataa 1 - 2 tuntia päivässä. Sitten en enää jaksanut ja lihoin takaisin. Suunnittelen kyllä aloittaa saman rääkin uudestaan, mutta tällä hetkellä minulla ei ole voimavaroja siihen.