Lue keskustelun säännöt.
Suomen alhainen syntyvyys - miesnäkökulmaa kaivataan!
Tuntuu, että nyt kun mediassa puhutaan paljon alhaisesta syntyvyydestä ja pelotellaan sillä, niin naisia syyllistetään joka paikassa ihan kohtuuttomasti. Artikkeleista jää helposti kuva, etteivät koulutetut naiset kaipaa elämäänsä lapsia ja lykkäävät niiden hankintaa kunnes on monen kohdalla jo myöhäistä.
Musta kuitenkin tuntuu, että monissa parisuhteissa mies on se, joka sitä lapsenhankintaa haluaa lykätä. Ainakin omalla kohdalla ja monien kavereidenkin kanssa on näin: katsotaan vähän myöhemmin, ei vielä, työ täytyy olla ensin pisteessä X, pitää olla X määrä rahaa, tai auto, tai talo...tuntuu, että noita syitä olla hankkimatta lapsia löytyy loputtomiin! Haluisinkin siis kuulla, mistä se lapsettomuus parisuhteessa olevien miesten kohdalla johtuu? Halutaanko että kaikki olisi ns. valmista ennen vauvaa, ollaanko suhteessa väärään ihmiseen, onko omat harrastukset ja kaverit vielä tärkeämpiä, pelottaako oman elämän menetys, oma isyys tai onko huonoja lapsuusmuistoja? Painaako taloudelliset vai tunnesyyt enemmän? Eikö vaan haluta lapsia muttei kehdata sitä vauvakuumeilevalle kumppanille sanoa? Keskustelua, kiitos!
Kommentit (6577)
Vierailija kirjoitti:
Kahdestaan olo tekee hyvää lapsen ja isän väliselle suhteelle, sillä lapsenkin pitää turvata isään eikä mennä äidin luo, jos jotain sattuu. Sen lisäksi mies näkee, että lapsen kanssa kotona oleminen ei ole sohvalla makaamista.
Miehenä totean tähän, että se oli elämäni paras päätös jäädä vuorostani lapsen kanssa kotiin useammaksi kuukaudeksi, kun puoliso palasi töihin äitiysloman ja vanhempainvapaiden jälkeen. Vaikea uskoa, että minulla ja lapsellani olisi näin läheistä ja lämmintä suhdetta, jos olisin "perinteiseen" tapaan painanut töitä ja viettänyt silloin tällöin jonkun tunnin iltaisin lapsen kanssa.
Toki meille se tämä oli mahdollinen vaihtoehto, koska minun ja puolisoni välinen tuloero oli/on suht pieni ja molemmat olemme ylimmässä tulodesiilissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo rahanmeno lisätään listaan.
Normipalkka ei riitä naissten haluamaan perhe-elämään.
Se riittää hippipariskunnille jotka asuvat maalla (ainakin kunnes lapset ovat teini-iässä), mutta naiset todella harvoin sietävät minkäänlaista asketismia, tai suostuvat erottumaan muista. Jos kanssasisarilla on, meilläkin pitää olla. Ei voida olla erilaisia.
Jos palkka on keskiverto tai sitä alempi, joutuu päivätyön lisäksi remppahommiin kun rahat eivät riitä unelma-asuntoon. Kenties ylitöitäkin. Ja takuulla lainat niin tapissa ettei työnteko saa katketa hetkeksikään, koskaan, muuten ollaan kusessa heti.
Loput palavat heti kisaamiseen keskiluokkaisten naapurien ja vaimon ystävättärien kanssa, ja rahapula on normitilanne.
Sinkkuna voi tienata puolet vähemmän ja elellä mukavasti. Lapsiperheessäkin voisi, mutta naisille sellainen elintaso on no no.
Jep. Katsellaan asuntoa, mutta puolisolle ei tunnu kelpaavan mikään mikä ei ole valmiiksi tip-top. Ja ne maksavat, vaikka ovat vanhoja kämppiä. Lisäksi tuntuu, että kaikki pikkuvirheetkin pitäisi korjata heti, mielellään ennen muuttoa. Olen sanonut, että voin remppoja tehdä pikkuhiljaa, mutta en kaikkea kerralla. On se kumma että väärä tapetti, vanhat keittiön kaapit tai huonokuntoinen väliovi muuttaa asunnon täysin asumiskelvottomaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo rahanmeno lisätään listaan.
Normipalkka ei riitä naissten haluamaan perhe-elämään.
Se riittää hippipariskunnille jotka asuvat maalla (ainakin kunnes lapset ovat teini-iässä), mutta naiset todella harvoin sietävät minkäänlaista asketismia, tai suostuvat erottumaan muista. Jos kanssasisarilla on, meilläkin pitää olla. Ei voida olla erilaisia.
Jos palkka on keskiverto tai sitä alempi, joutuu päivätyön lisäksi remppahommiin kun rahat eivät riitä unelma-asuntoon. Kenties ylitöitäkin. Ja takuulla lainat niin tapissa ettei työnteko saa katketa hetkeksikään, koskaan, muuten ollaan kusessa heti.
Loput palavat heti kisaamiseen keskiluokkaisten naapurien ja vaimon ystävättärien kanssa, ja rahapula on normitilanne.
Sinkkuna voi tienata puolet vähemmän ja elellä mukavasti. Lapsiperheessäkin voisi, mutta naisille sellainen elintaso on no no.
Jep. Katsellaan asuntoa, mutta puolisolle ei tunnu kelpaavan mikään mikä ei ole valmiiksi tip-top. Ja ne maksavat, vaikka ovat vanhoja kämppiä. Lisäksi tuntuu, että kaikki pikkuvirheetkin pitäisi korjata heti, mielellään ennen muuttoa. Olen sanonut, että voin remppoja tehdä pikkuhiljaa, mutta en kaikkea kerralla. On se kumma että väärä tapetti, vanhat keittiön kaapit tai huonokuntoinen väliovi muuttaa asunnon täysin asumiskelvottomaksi.
Suomalaiset naiset ovat outoja. Haluavat upottaa perheen koko omaisuuden niihin talon ylihintaisiin seiniin. Itse ottaisin vähän vaatimattomamman kodin ja pistäisin säästyneet rahat sijoituksiin.
M28
Turha ketju koska miesten mielipiteitä ei juurikaan ole ja naiset tullu tänne meuhkaamaan.
Itse uskon että suurin syy alhaiseen syntyvyyteen on se että sinkkuja on paljon sekä eroja on paljon.
Moni mies ei halua olla perheessä äiti ja moni mies on työtön ja/tai pätkätyöläinen, nämä myös vaikuttavat miesten haluun lisääntyä.
Yksi asia vaikuttaa myös paljon ja se on se että opiskelut ja mahdollinen armeija vie useita vuosia elämästä mikä johtaa siihen että lähemmäs 30 vuotiaana elämä on "tasaantunut".
Mielenkiintoinen tämä ketjun yleinen oletus, että vauvakuumeilu on vain naisten juttu ja monet parisuhteet kaatuvat siihen kun nainen vauvakuumeilee ja mies epäröi.
Meillä se oli toisinpäin. Jo oman 5 vuotta kestäneen suhteen alussa sanoin naiselle, että haluan ydinperheen ja lapsia. Itse olen kodista jossa vanhemmat eivät olleet eronneet ja suvussa eroperheitä oli myös harvakseltaan (emme ole edes mitään uskonnollisia). Minulle oli ilmiselvää, että itse haluan tuollaisen samanlaisen perheen kuin mistä itse olen tullut. Nainen myöntäili ja sanoi itsekin haluavansa lapsia.
Noh, vuosien ajan koitin saada asiaa etenemään, mutta naisella oli aina tekosyitä. Oli stressiä, töitä ja lopulta pisteenä i:n päälle nainen lähti jatko-opintoihin ulkomaille ja suhteemme kariutui. Nyt hän tekee hyvää uraa Brysselissä (mikä taisi loppupeleissä olla se hänen suurin unelmansa), mutta itse olen edelleen lapseton ja perheetön mies. En tiedä ehdinkö enää löytää uutta naista ja saada perhettä. Surettaa.
M36
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäksi tuleminen olisi hienoa mutta jos ero tulee niin minusta tulisi pelkkä elareiden maksaja. Sitten saa tavata lapsia joka toinen vkl. Joku toinen mies ottaa minun roolin. Tämä on usein se kauhukuva miehillä.
Älä taannu lasten synnyttyä aikuislapseksi, joka kiukuttelee huomion puutteesta ja laiminlyö oman osuutensa lasten ja kodin hoidosta. Älä myöskään jatka poikamieselämää kavereiden kanssa juhlien, se juna meni jo. Lasten synnyttyä miehen pitää olla puoliso vaimolle ja isä lapsille.
Ihan hyviä neuvoja, mutta jotkut miehet ovat tehneet kaiken tämän ja silti tulleet jätetyksi.
Et oikeastaan antanut mitään kommenttia siihen kauhukuvaan josta puhuin, eli miesten syrjimiseen. Eronneen isän rooli on lähes aina vierailuoikeus/elatuksen maksu. Vaikka olisikin ottanut osaa lapsen kasvatukseen yhtäläisesti äidin kanssa liiton aikana.
Joka toinen viikonloppu ei ole riittävä jos haluaa pysyä ihan oikeana kasvatti-isänä. Mutta jostain syystä tämä on yleinen asumiskäytäntö erolapsille.
Mielestäni tämä asia pitää puhua läpi jo ennen niiden lasten hankkimista. Meillä ainakin on sovittu pelisäännöt siihen jos ero joskus tuleekin, esim. lapset ovat molemmilla yhtä paljon, asuinpaikkaa (ainakaan et voi viedä lapsia mukanasi) ei voi vaihtaa ilman toisen suostumusta, mahdollisien uusien kumppaneiden tuominen lasten elämään yms. Kaikki on käyty läpi ja yhdessä sovittu ja tokihan jos siltä tuntuu niin miksei näistä ihan virallista paperiakin voisi tehdä mutta meille on kyllä riittänyt ihan näistä keskustelu enkä usko että eron tullessa näistä myöskään tarvitsisi vääntää.
Sopikaa mieluummin, ettette sekoita lapsen elämää eroamalla, kun hän on pieni.
Elämällä ihmisiksi ja vastuullisesti sen luulisi onnistuvan. Tosin sekään ei nykyään välttämättä riitä ja parisuhteiden epävarmuus onkin suuri syy alhaiseen syntyvyyteen.
Tämäkin ollaan aikoinaan sovittu, että vaikka kuinka tuntuisi niin ei erota ennen kuin nuorinkin on vähintään 3-vuotias, koska tiedostimme sen että pikkulapsiaika verottaa voimia parisuhteelta.
Ei erottu ja nyt lapset ovat jo isompia eikä vieläkään ole tarvetta erota.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen tämä ketjun yleinen oletus, että vauvakuumeilu on vain naisten juttu ja monet parisuhteet kaatuvat siihen kun nainen vauvakuumeilee ja mies epäröi.
Meillä se oli toisinpäin. Jo oman 5 vuotta kestäneen suhteen alussa sanoin naiselle, että haluan ydinperheen ja lapsia. Itse olen kodista jossa vanhemmat eivät olleet eronneet ja suvussa eroperheitä oli myös harvakseltaan (emme ole edes mitään uskonnollisia). Minulle oli ilmiselvää, että itse haluan tuollaisen samanlaisen perheen kuin mistä itse olen tullut. Nainen myöntäili ja sanoi itsekin haluavansa lapsia.
Noh, vuosien ajan koitin saada asiaa etenemään, mutta naisella oli aina tekosyitä. Oli stressiä, töitä ja lopulta pisteenä i:n päälle nainen lähti jatko-opintoihin ulkomaille ja suhteemme kariutui. Nyt hän tekee hyvää uraa Brysselissä (mikä taisi loppupeleissä olla se hänen suurin unelmansa), mutta itse olen edelleen lapseton ja perheetön mies. En tiedä ehdinkö enää löytää uutta naista ja saada perhettä. Surettaa.
M36
Se ei vaan halunnut lapsia sun kanssa. Seuraa sen somea ja tuut huomaamaan, että parin vuoden päästä se on hankkinut lapsia jonkun Jean-Clauden kanssa siellä Brysselissä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo rahanmeno lisätään listaan.
Normipalkka ei riitä naissten haluamaan perhe-elämään.
Se riittää hippipariskunnille jotka asuvat maalla (ainakin kunnes lapset ovat teini-iässä), mutta naiset todella harvoin sietävät minkäänlaista asketismia, tai suostuvat erottumaan muista. Jos kanssasisarilla on, meilläkin pitää olla. Ei voida olla erilaisia.
Jos palkka on keskiverto tai sitä alempi, joutuu päivätyön lisäksi remppahommiin kun rahat eivät riitä unelma-asuntoon. Kenties ylitöitäkin. Ja takuulla lainat niin tapissa ettei työnteko saa katketa hetkeksikään, koskaan, muuten ollaan kusessa heti.
Loput palavat heti kisaamiseen keskiluokkaisten naapurien ja vaimon ystävättärien kanssa, ja rahapula on normitilanne.
Sinkkuna voi tienata puolet vähemmän ja elellä mukavasti. Lapsiperheessäkin voisi, mutta naisille sellainen elintaso on no no.
Eikö tutustumis- ja seurusteluvaiheessa naisen tarve saada aina parempaa kuin muut käyneet missään vaiheessa esille? Ihastuuko miehet naiseen, jolla on ulkonäkö aina tiptop vaatteita ja meikkejä myöten? Itse luulin, että seurustellessa tulee jossain vaiheessa puheeksi raha, miten sitä ansaitaan ja miten käytetään. Vaikea kuvitella, että rahaa harkitsevasti käyttävä nainen alkaa heti yhteenmuuton jälkeen tuhlaamaan urakalla omia ja miehen rahoja vain siksi, että päihittää naapurit.
Lapsiin menee rahaa. Itse haluan, että lapsilla on mahdollisuuksia harrastuksiin. Kurjaa, jos jalkapallossa lahjakas lapsi joutuu pomputtamaan halpispalloa takapihan nurkassa vain siksi, että seuraan meneminen on isukista liian kallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo rahanmeno lisätään listaan.
Normipalkka ei riitä naissten haluamaan perhe-elämään.
Se riittää hippipariskunnille jotka asuvat maalla (ainakin kunnes lapset ovat teini-iässä), mutta naiset todella harvoin sietävät minkäänlaista asketismia, tai suostuvat erottumaan muista. Jos kanssasisarilla on, meilläkin pitää olla. Ei voida olla erilaisia.
Jos palkka on keskiverto tai sitä alempi, joutuu päivätyön lisäksi remppahommiin kun rahat eivät riitä unelma-asuntoon. Kenties ylitöitäkin. Ja takuulla lainat niin tapissa ettei työnteko saa katketa hetkeksikään, koskaan, muuten ollaan kusessa heti.
Loput palavat heti kisaamiseen keskiluokkaisten naapurien ja vaimon ystävättärien kanssa, ja rahapula on normitilanne.
Sinkkuna voi tienata puolet vähemmän ja elellä mukavasti. Lapsiperheessäkin voisi, mutta naisille sellainen elintaso on no no.
Jep. Katsellaan asuntoa, mutta puolisolle ei tunnu kelpaavan mikään mikä ei ole valmiiksi tip-top. Ja ne maksavat, vaikka ovat vanhoja kämppiä. Lisäksi tuntuu, että kaikki pikkuvirheetkin pitäisi korjata heti, mielellään ennen muuttoa. Olen sanonut, että voin remppoja tehdä pikkuhiljaa, mutta en kaikkea kerralla. On se kumma että väärä tapetti, vanhat keittiön kaapit tai huonokuntoinen väliovi muuttaa asunnon täysin asumiskelvottomaksi.
Tai tyypillisimmillään edellisen asukkaan ruma sohva tai verhot. Eikä auta selittää että se vie ne kyllä mukanaan.
Itsekin jouduin aikoinaan tuohon naisen vaatimustanssiin mukaan. Lähtee siitä että ollaan nyrpällään jostain rumasta keittiöstä. Sitten kuvittelee että ok, uusitaan nyt se niin kyllä se vaimo siitä leppyy. Eihän niin tapahdu, vaan alkaa loppumaton kierre missä vaatimukset vaan kasvavat koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo rahanmeno lisätään listaan.
Normipalkka ei riitä naissten haluamaan perhe-elämään.
Se riittää hippipariskunnille jotka asuvat maalla (ainakin kunnes lapset ovat teini-iässä), mutta naiset todella harvoin sietävät minkäänlaista asketismia, tai suostuvat erottumaan muista. Jos kanssasisarilla on, meilläkin pitää olla. Ei voida olla erilaisia.
Jos palkka on keskiverto tai sitä alempi, joutuu päivätyön lisäksi remppahommiin kun rahat eivät riitä unelma-asuntoon. Kenties ylitöitäkin. Ja takuulla lainat niin tapissa ettei työnteko saa katketa hetkeksikään, koskaan, muuten ollaan kusessa heti.
Loput palavat heti kisaamiseen keskiluokkaisten naapurien ja vaimon ystävättärien kanssa, ja rahapula on normitilanne.
Sinkkuna voi tienata puolet vähemmän ja elellä mukavasti. Lapsiperheessäkin voisi, mutta naisille sellainen elintaso on no no.
Jep. Katsellaan asuntoa, mutta puolisolle ei tunnu kelpaavan mikään mikä ei ole valmiiksi tip-top. Ja ne maksavat, vaikka ovat vanhoja kämppiä. Lisäksi tuntuu, että kaikki pikkuvirheetkin pitäisi korjata heti, mielellään ennen muuttoa. Olen sanonut, että voin remppoja tehdä pikkuhiljaa, mutta en kaikkea kerralla. On se kumma että väärä tapetti, vanhat keittiön kaapit tai huonokuntoinen väliovi muuttaa asunnon täysin asumiskelvottomaksi.
Tai tyypillisimmillään edellisen asukkaan ruma sohva tai verhot. Eikä auta selittää että se vie ne kyllä mukanaan.
Itsekin jouduin aikoinaan tuohon naisen vaatimustanssiin mukaan. Lähtee siitä että ollaan nyrpällään jostain rumasta keittiöstä. Sitten kuvittelee että ok, uusitaan nyt se niin kyllä se vaimo siitä leppyy. Eihän niin tapahdu, vaan alkaa loppumaton kierre missä vaatimukset vaan kasvavat koko ajan.
Naisilla ei ole myöskään lainkaan kärsivällisyyttä. Ei kelpaa jos sanoo, että laitetaan vaikka tuo terassi uusiksi, otetaan uusi auto ja katsotaan noita keittiön kaapinovia vaikka 3-4 vuoden päästä. Ei, kaikki on pakko saada uusiksi samantien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo rahanmeno lisätään listaan.
Normipalkka ei riitä naissten haluamaan perhe-elämään.
Se riittää hippipariskunnille jotka asuvat maalla (ainakin kunnes lapset ovat teini-iässä), mutta naiset todella harvoin sietävät minkäänlaista asketismia, tai suostuvat erottumaan muista. Jos kanssasisarilla on, meilläkin pitää olla. Ei voida olla erilaisia.
Jos palkka on keskiverto tai sitä alempi, joutuu päivätyön lisäksi remppahommiin kun rahat eivät riitä unelma-asuntoon. Kenties ylitöitäkin. Ja takuulla lainat niin tapissa ettei työnteko saa katketa hetkeksikään, koskaan, muuten ollaan kusessa heti.
Loput palavat heti kisaamiseen keskiluokkaisten naapurien ja vaimon ystävättärien kanssa, ja rahapula on normitilanne.
Sinkkuna voi tienata puolet vähemmän ja elellä mukavasti. Lapsiperheessäkin voisi, mutta naisille sellainen elintaso on no no.
Jep. Katsellaan asuntoa, mutta puolisolle ei tunnu kelpaavan mikään mikä ei ole valmiiksi tip-top. Ja ne maksavat, vaikka ovat vanhoja kämppiä. Lisäksi tuntuu, että kaikki pikkuvirheetkin pitäisi korjata heti, mielellään ennen muuttoa. Olen sanonut, että voin remppoja tehdä pikkuhiljaa, mutta en kaikkea kerralla. On se kumma että väärä tapetti, vanhat keittiön kaapit tai huonokuntoinen väliovi muuttaa asunnon täysin asumiskelvottomaksi.
Tai tyypillisimmillään edellisen asukkaan ruma sohva tai verhot. Eikä auta selittää että se vie ne kyllä mukanaan.
Itsekin jouduin aikoinaan tuohon naisen vaatimustanssiin mukaan. Lähtee siitä että ollaan nyrpällään jostain rumasta keittiöstä. Sitten kuvittelee että ok, uusitaan nyt se niin kyllä se vaimo siitä leppyy. Eihän niin tapahdu, vaan alkaa loppumaton kierre missä vaatimukset vaan kasvavat koko ajan.
Naisilla ei ole myöskään lainkaan kärsivällisyyttä. Ei kelpaa jos sanoo, että laitetaan vaikka tuo terassi uusiksi, otetaan uusi auto ja katsotaan noita keittiön kaapinovia vaikka 3-4 vuoden päästä. Ei, kaikki on pakko saada uusiksi samantien.
Keittiön kaapinovet on halpa ja helppo vaihtaa, joten sen voi toteuttaa ekana. Meidän keittiön kaapinovet ovet oli jotain ihan kummaa materiaalia, niihin jäi sormenjäljet, ne näytti jatkuvasti likaisilta ja niitä sai olla aina pesemässä. Tilattiin uudet, asennettiin ne miehen kanssa ja ne näyttää aina siisteiltä. Ne on vaaleat, joten keitiön koko tuntui kasvaneen muutaman neliömetrin.
Terassi ja auto on miehen listalla tietenkin ykkösenä vaikka entisissä ei ole mitään vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep jep, minun, miehen, syyhän se on. Tai hetkinen.. kun kukaan ei halua olla kanssani niin mitenkäs niitä lapsia yksinään "hankitaan"?
Käyttäjä2301 kirjoitti:
Jep jep, minun, miehen, syyhän se on. Tai hetkinen.. kun kukaan ei halua olla kanssani niin mitenkäs niitä lapsia yksinään "hankitaan"?
Oletko sinä niitä miehiä, joka keroo julkisesti, miten lapset ja koti kuuluu naisen hoidettaviksi? Jos olet, niin sori, ei kukaan sinun kanssa halua perustaa perhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa olen mies enkä halua lapsia. Syitä on monia mutta suurimmat syyt on varmaankin tässä
-Vauvan hoito ja äitinä olo ei kiinnosta
-Vaikka olen amk suorittanut ja saan ihan hyvin palkkaa niin silti en uskoisi että palkkani riittäisi tuomaan onnellisen elämän perheelle.
-Oma rauha on minulle tärkeää, kotia pidän paikkana missä saan olla rauhassa ja rentoutua.
Kolmas parisuhde menossa, missään ei ole nainen halunnut lapsia. Exät eivät koskaan mieltään muuttaneet. Varmaan olisin ihan ok isä, mutta omassa elämässä on tarpeeksi haastetta + vaikka omaan hyviäkin ominaisuuksia niin tod. näk. lapsi saisi perimässään elämää myöhemmin vaikeuttavia tekijöitä. Lisäksi pallolla on tarpeeksi ihmisiä (ympäristöä ja ihmisiä itseään ei ilmastonmuutosta ajatellen). Pidän kyllä lapsista pääosin, en ole mikään lapsivastainen tms.
Mies 38, työelämässä, alempi korkeakoulututkinto, yksinkertainen ja minimalistinen elämäntyyli omasta halusta. Puolisot olleet ja on samaa ikäluokkaa, korkeakoulututkinnot ja hyvä perimä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kahdestaan olo tekee hyvää lapsen ja isän väliselle suhteelle, sillä lapsenkin pitää turvata isään eikä mennä äidin luo, jos jotain sattuu. Sen lisäksi mies näkee, että lapsen kanssa kotona oleminen ei ole sohvalla makaamista.
Miehenä totean tähän, että se oli elämäni paras päätös jäädä vuorostani lapsen kanssa kotiin useammaksi kuukaudeksi, kun puoliso palasi töihin äitiysloman ja vanhempainvapaiden jälkeen. Vaikea uskoa, että minulla ja lapsellani olisi näin läheistä ja lämmintä suhdetta, jos olisin "perinteiseen" tapaan painanut töitä ja viettänyt silloin tällöin jonkun tunnin iltaisin lapsen kanssa.
Toki meille se tämä oli mahdollinen vaihtoehto, koska minun ja puolisoni välinen tuloero oli/on suht pieni ja molemmat olemme ylimmässä tulodesiilissä.
Aivan samaa mieltä. Itse en jäänyt varsinaisesti kotiin mutta pyöritimme pitkään kotia niin että kun tulin töistä niin otin vastuun kodista ja vaimo teki yrittäjän hommansa illalla ja ositain viikonloppuisin. Ja tämän seurauksena lapsemme eivät ole koskaan pitäneet jompaa kumpaa vanhempaa jotenkin läheisempänä tai että vain toiselta pyydettäisiin apua tai neuvoa.
Paras palvelus jonka mies voi tehdä perheelleen, lapsilleen ja parisuhteelleen on se että osallistuu oikeasti lastensa elämään eikä ole vain joku apulainen omassa kodissaan.
Vierailija kirjoitti:
pekka1 kirjoitti:
Taloudellinen epävarmuus ja heikko tulotaso on erittäin suuri syy. Nykyisin suurissa kaupungeissa perhekoon asunnon hankinta vie kahden keskituloisen ansiot aikalailla kokonaan perhemenojen lisäksi. Ylimääräistä ei juuri jää mihinkään.. nykyisin on lisäksi valtavan paljon kaikkea mitä lapselle pitää olla ja järjestää -> harrastukset ja aktiviteetit syövät vapaa-ajan sekä rahat.
Käytännössä mies joutuu superahtaalle, oma elämä ajetaan alas ja palvellaan perhettä vaimon alituisen kanssasisarien kilpailun ajamana, kun pitää olla välineet, varusteet ja harrastukset. Lisäksi naisella voi olla omia harrastuksia ja vaatimuksia ajankäytölle, toki nykyaikana mies osallistuu myös kotitöihin tasavertaisesti vaikka kantaa edelleen pääelättäjän roolin todella monessa perheessä. Yhtälö on kokolailla mahdoton tai ainakin varsin epäkannustava miehelle. Turha on enää miehen haaveilla kalareissuista, golfista, kaljailloista tai viikonloppureissuista kavereiden kanssa, saati sitten että jäisi jotain säästöjä itsellekin, kun perhe-elämä ottaa omansa.Homma voisi toimia aivan hienosti, jos käytössä olisi perheverotus ja avokätisesti lapsivähennykset, kuten esim. Saksassa tai Usassa, silloin toinen vanhemmista voi huolehtia perhe-elämän nykyvaatimuksista täysipainoisesti ilman palkkatyötä, jokainen voi sitten perheenä päättää onko kotiinjäävä mies vai nainen.
Luulen että yhdistät tuossa kaksi asiaa jotka eivät kuitenkaan nimeomaan monilla toteudu samaan aikaan. Oma kokemukseni on nimenomaan sellainen että ne miehet jotka osallistuvat aktiivisesti ja omasta halustaan perheen arkeen ja kotitöihin, pääsevät ihan ongelmitta myös silloin tällöin poikien viikonloppuihin. Sitten taas ne miehet joille ne kotityöt ovat tervanjuontia ja pitkän nalkutuksen takana, ovat niitä jotka jättävät kotiin mököttävän akkansa (omien sanojensa mukaan) kun lähtevät poikien reissuun.
Ei ole yksi tai kaksi oman kaveripiirin mökkiviikonloppua kun ne "perhemiehet" ovat kertoneet miten vaimo on melkein työntänyt heidät välillä vähän tuulettumaan ja ne "perinteiset miehet" ovat kiroilleet kun "koskaan ei saisi mennä mihinkään". Kyllä se osallistuminen kotona heijastuu yleensä aika suoraan siihen miten hyvin sitten saa olla myös sitä omaa elämää ja omia juttuja.
Juuri näin. Kun yhteispeli toimii ja puolisoilla molemminpuolinen arvostus ja kunnioitus on kohdallaan, puolin ja toisin myös annetaan vapautta ja tilaa omille mielenkiinnon kohteille. Meillä on lähes 40 vuoden yhteinen historia, kolme lasta, huushollit ja paljon vaativat työt työreissuineen, eikä ikinä ole kielletty toista menemästä kaljalle tai harrastusviikonloppuun. Nämä tarpeet on lisäksi aina olleet vähintäänkin kohtuullisia, eli ei jatkuvaa menemistä vaan muutaman kerran vuodessa tapahtuvaa, koska kumpikaan ei halua ylen paljon vaikeuttaa normielämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kahdestaan olo tekee hyvää lapsen ja isän väliselle suhteelle, sillä lapsenkin pitää turvata isään eikä mennä äidin luo, jos jotain sattuu. Sen lisäksi mies näkee, että lapsen kanssa kotona oleminen ei ole sohvalla makaamista.
Miehenä totean tähän, että se oli elämäni paras päätös jäädä vuorostani lapsen kanssa kotiin useammaksi kuukaudeksi, kun puoliso palasi töihin äitiysloman ja vanhempainvapaiden jälkeen. Vaikea uskoa, että minulla ja lapsellani olisi näin läheistä ja lämmintä suhdetta, jos olisin "perinteiseen" tapaan painanut töitä ja viettänyt silloin tällöin jonkun tunnin iltaisin lapsen kanssa.
Toki meille se tämä oli mahdollinen vaihtoehto, koska minun ja puolisoni välinen tuloero oli/on suht pieni ja molemmat olemme ylimmässä tulodesiilissä.
Aivan samaa mieltä. Itse en jäänyt varsinaisesti kotiin mutta pyöritimme pitkään kotia niin että kun tulin töistä niin otin vastuun kodista ja vaimo teki yrittäjän hommansa illalla ja ositain viikonloppuisin. Ja tämän seurauksena lapsemme eivät ole koskaan pitäneet jompaa kumpaa vanhempaa jotenkin läheisempänä tai että vain toiselta pyydettäisiin apua tai neuvoa.
Paras palvelus jonka mies voi tehdä perheelleen, lapsilleen ja parisuhteelleen on se että osallistuu oikeasti lastensa elämään eikä ole vain joku apulainen omassa kodissaan.
Joo, ihan kuin meillä. t. #2622
Yksinkertaisesti sanottuna on ihmisiä ketkä ei niitä lapsia halua. Minä olen yksi sellainen kuka ei lapsia halua ja onneksi nykyisin se ei ole paheksuttavaa.
Jos menisin aikakoneella 50v taaksepäin niin varmasti minulla silloin olisi lapsia koska silloin ympäristö,arvot ja isyys oli erilaista.
Minä en vihaa niitä ihmisiä ketkä uusia veronmaksajia tekee tänne, toiset tykkää vaihtaa vaippoja kun toiset tykkää elää onnellista elämää.
Kieltäydyn siittämästä uutta sukupolvea feministien haukuttavaksi.