Lue keskustelun säännöt.
Suomen alhainen syntyvyys - miesnäkökulmaa kaivataan!
Tuntuu, että nyt kun mediassa puhutaan paljon alhaisesta syntyvyydestä ja pelotellaan sillä, niin naisia syyllistetään joka paikassa ihan kohtuuttomasti. Artikkeleista jää helposti kuva, etteivät koulutetut naiset kaipaa elämäänsä lapsia ja lykkäävät niiden hankintaa kunnes on monen kohdalla jo myöhäistä.
Musta kuitenkin tuntuu, että monissa parisuhteissa mies on se, joka sitä lapsenhankintaa haluaa lykätä. Ainakin omalla kohdalla ja monien kavereidenkin kanssa on näin: katsotaan vähän myöhemmin, ei vielä, työ täytyy olla ensin pisteessä X, pitää olla X määrä rahaa, tai auto, tai talo...tuntuu, että noita syitä olla hankkimatta lapsia löytyy loputtomiin! Haluisinkin siis kuulla, mistä se lapsettomuus parisuhteessa olevien miesten kohdalla johtuu? Halutaanko että kaikki olisi ns. valmista ennen vauvaa, ollaanko suhteessa väärään ihmiseen, onko omat harrastukset ja kaverit vielä tärkeämpiä, pelottaako oman elämän menetys, oma isyys tai onko huonoja lapsuusmuistoja? Painaako taloudelliset vai tunnesyyt enemmän? Eikö vaan haluta lapsia muttei kehdata sitä vauvakuumeilevalle kumppanille sanoa? Keskustelua, kiitos!
Kommentit (6577)
Lapset haittaa koko elämän kestävää bilettämistä yms. hauskanpitoa eikä niistä skideistä tiedä kuinka vittumaisia kusipäitä niistä vielä vanhemmalla iällä tulee. Vaimokin vaan hyväksikäyttää dildotelineenä sekä lompakkona joten pitäkää naiset tunkkinne :(...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyvää saat koirista?
Mistä tiedät, ettet saa mitään hyvää lapsista?
Tiedätkö, miten ihania alpakat ovat?
Onko sinulla huonekasveja?
Nautin koirieni seurasta ja haluan olla niiden kanssa koko ajan.
Olen tavannut paljon lapsia ja aina tuntenut niitä kohtaan pelkkää epäkiinnostusta tai vastemielisyyttä, joten en näe mitään järkeä hankkia omaa, vaikka kuinka tolkotettaisiin että "kyllä sitä omaa sitten oppii rakastamaan" - luen uutisista ja keskustelupalstoilta joka päivä mitä hirveyksiä vanhemmat tekevät lapsilleen, joten eipä tainnut tämä klisee heidänkään kohdallaan toimia.
Alpakat ovat aivan ihania! Ottaisin alpakoita jos asuttaisiin maalla.
Huonekasveja on ollut, niitä en enää viitsi, ei oo mun juttu.
Kovin pinnallinen asenne tuo.
Jos lapsia tapaa silloin tällöin ja ne ovat hössötysmoodissa, kiljuvat leikkipuistossa, kyläpaikassa, junassa, juhlissa, niin tottahan he ovat inhottavia. Heillä on klähmäiset kädet ja he ovat tahmeita ja puhuvat käsittämättömiä.
Lehdissä ei kerrota vanhemmista, jotka kohtelevat lapsiaan hyvin, niin kuin valtaosa tekee. Minkä takia? Koska ketään ei kiinnosta. Se on normaalia. Kauheudet, tappamiset, kiduttamiset sen sijaan saa klikkauksia ja kiinnostusta.
Kyllä lapsia voi tavat ihan normaalissakin tilanteessa. Viettää aikaa perheellisen ystävän luona esimerkiksi, parhaimmillaan viikonlopunkin jos etäisyyttä on niin paljon. Kyllä siinä ajassa ehtii sitä arkea lasten kanssa nähdä. Mekin käytiin noin 6 krt vuodessa hyvien ystävien luona pidennetyillä viikonlopuilla, joten lapsillekin oltiin ihan tuttuja ihmisiä joiden takia ei tarvinut käyttäytyä normaalista poikkeavalla tavalla. Ja kun on tarpeeksi hyvästä ystävästä kyse, siinä samalla ihan osallistuu siihen arkeen; tekee ruokaa (myös lapsille), katsoo isomman perään kun vanhempi syöttää pienempää, isomman lapsen lääkärireissun ajan hoitaa pienempää ettei vanhemman tarvitse ottaa mukaan..
Kyllä siinä jo selviää ettei sellainen arki kiinnosta yhtään, vaikkei lapsissa sinänsä mitään vikaa ole. Ovat vaan lapsia, eikä ne ole mun juttu. Koirien seura sen sijaan on ihan eri asia. Ihana kulkea metsissä niiden kanssa, käydä koulutuskentillä ja nähdä kun koira nauttii saadessaan toteuttaa lajityypillisiä tarpeitaan (esim jälki).. koirat ei pälätä jatkuvasti, ja ne voi jättää yksin kotiin vaikka kauppareissun ajaksi heti pikkupennusta alkaen. Ei ole pakko raahata joka paikkaan mukaan tai saada hoitajaa/sovitella aikatauluja toisen huoltajan kanssa.
-eri
Minulla on aina ollut koiria ja sitten myöhemmin tuli lapsia. Koirat ovat ihania ja minulle liiankin rakkaita, mutta eivät ne millään tasolla silti voita omia lapsia. Oma koira voi kyllä olla rakkaampi ja tärkeämpi kuin se ystävän lapsi,( ylipäätänsä juuri kukaan ihminen ei ole niin tärkeä kuin se oma koira, omaa perhettä lukuunottamatta.) josta ei niinkään välitä, mutta oma lapsi on aina oma. Ei koiria ja lapsia voi mitenkään verrata toisiinsa.
Ja lapsi on siinäkin helponpi, että sen voit ottaa mukaan ihan kaikkialle, mutta koiralle on joskus hankittava hoitaja. Esim ulkomaille lomalle lähtiessä lapsen voi ottaa mukaan, mutta harvempi sinne lomalle koiraa mukaan ottaa.
Lapsi kasvaa ja kehittyy ja joskus muuttaa pois kotoa. Lapsi elää suurimman osan elämäänsä muualla, kuin siellä vanhempiensa luona(vauvapalstan mukaan vanhempiensa riesana;) ) ja silti tuo paljon sisältöä/rakkautta vanhempiensa elämään.
Ymmärrän silti lapsivastaisuudenkin, koska itsekin sellainen nuorena olin. Vannoin, että ei ikinä rääkyviä kersoja minulle! Onneksi tässä asiassa on oikeus olla takinkääntäjä.
Hah, sehän koirassa onkin ihanaa, sitä ei yleensä oteta mukaan ulkomaille. Lapsi useimmiten otetaan, ja näin ollaan taas siinä lapsirumbassa kiinni myös siellä ulkomailla. Mulle parasta ulkomaan matkoissa on se arjesta irti pääseminen, ja se tarkoittaa myös sitä koira-arkea. Toki se vaatii suunnittelua ja luotettavia hoitopaikkoja, mutta yhtälailla lapsen kanssa matkustaminen vaatii lisävaivannäköä. Jos multa kysytään kumpi on rasittavampaa, lapsiarki lomamatkoilla, vai koiralle hoitopaikan etsiminen jotta pääsee kaksin puolison kanssa reissuun, niin kyllä se on se lapsiarki lomamatkalla. Molemmista on kokemusta, onneksi lapset on jo isoja niin jäljellä on vain se koiralle hoitopaikka.
Lapset ovat varakkaiden juttu
Naisten se on vaa niin helppo saada lapsia, riittää vaan kun harrastaa seksiä ilman pillereitä ja kumia.
Jokainen nainen siis saa lapsen jos nainen vain haluaa lapsen.
Miehillä tilanne on taas toinen, pitää olla komea,rikas,pitkä yms sit pitäis saada iskettyy nainen siten et se ois kumppani yms. Pelkkää seksiä harrastamalla miehen on siis erittäin vaikea saada lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tämä asia pitää puhua läpi jo ennen niiden lasten hankkimista. Meillä ainakin on sovittu pelisäännöt siihen jos ero joskus tuleekin, esim. lapset ovat molemmilla yhtä paljon, asuinpaikkaa (ainakaan et voi viedä lapsia mukanasi) ei voi vaihtaa ilman toisen suostumusta, mahdollisien uusien kumppaneiden tuominen lasten elämään yms. Kaikki on käyty läpi ja yhdessä sovittu ja tokihan jos siltä tuntuu niin miksei näistä ihan virallista paperiakin voisi tehdä mutta meille on kyllä riittänyt ihan näistä keskustelu enkä usko että eron tullessa näistä myöskään tarvitsisi vääntää.
Onko pyhimysrengas syvälläkin päässäsi? On ihan tavallista, että jos eroon päädytään, niin silloin ollaan tilanteessa, jossa keskustelu ei enää toimi eikä toiselle haluta hyvää. Harvat eroaa täysin sovussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin o, onhan nuo sairaanhoitajat ja lääkärit ja poliisit, kauppojen kassat ja kaikki muut missä noita naisia näkee ihan turhia töitä.
Onko kauppojen kassat julkisen puolen töitä? Jaa-a. No oli niin tai näin, niin noissa hommissa maksetaan varmasti sama palkka naisille ja miehille.
Saivarrella voit mitä haluat, mutta julkisen puolen työntekijöiden palkat revitään yksityisen puolen veronmaksajien maksamista verorahoista. Ja naisista 41% on julkisella puolella töissä, miehiä taas reilusti yli puolet vähemmän.
Tässä tilastoja vuodelta 2006, tuskin on paljon muuttuneet ainakaan miehille edulliseen suuntaan:
Tilastokeskuksen tulo- ja varallisuustilaston 2006 mukaan: Ansiotulot valtionverotuksessa Naiset 40 256, Miehet 51 935 miljoonaa euroa (ilman pääomatuloja)
Naiset 1772,7h Miehet 2282,4h Tehty työ (miljoonaa tuntia)
Ja näillä faktoilla laskettuna:
Naiset 22,71 Miehet 22,75 Euroa/tunti
Ero on aika minimaalinen, voisi sanoa että tasapeli. Siis vuonna 2006.
Parisuhteita syntyy edelleenkin, mutta niitä kaatuu jostakin syystä tolkutonta tahtia. Naiset ja miehet päätyvät jollakin tavalla yhteen, mutta onko arki parisuhteissa niin ankeaa, että ne kaatuvat saman tien?
Naiset hakevat avioeroistakin yli 2/3, joten uskoisin, että naiset ovat myös avoliitoissa ja seurustelusuhteissa aktiivisempia suhteiden lopettajia. Miksi? Eikö mies vastaa unelmia? Törmäävätkö arjen realiteetit unelmiin niin lujaa? Eivätkö miehet rakasta riittävästi? Haluavatko naiset sittenkin kokeilla jotakuta toista miestä?
Jos ei ole pitkiä suhteita, on luonnollista, että lapsia ei synny. Eihän lyhyissä seurustelusuhteissa tai lyhyissä avoliitoissakaan välttämättä ehditä edes keskustelemaan lapsitoiveista.
Lisäksi viime aikoina nuorten ihmisten elämässä on lisääntynyt räjähdysmäisesti monet isot ongelmat, jotka estävät lasten hankkimisen: ylivelkaantuminen, ulosotto, maksuhäiriömerkinnät, ahdas asuminen, epävarmat työsuhteet, tuen puute omilta vanhemmilta, pitkiksi venyvät koulutusputket.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En uskalla/osaa puhua naisille. Miesporukassa juttua riittää ja läppä lentää, mutta heti kun on nainen 10 metrin säteellä niin menen ihan lukkoon ja en enää keksi mitään sanottavaa. Lienee siis selvää, että minä en ole ainakaan ihan lähiaikoina lisääntymässä.
M26
Vierailija kirjoitti:
En uskalla/osaa puhua naisille. Miesporukassa juttua riittää ja läppä lentää, mutta heti kun on nainen 10 metrin säteellä niin menen ihan lukkoon ja en enää keksi mitään sanottavaa. Lienee siis selvää, että minä en ole ainakaan ihan lähiaikoina lisääntymässä.
M26
Mulla oli täsmälleen sama. Ilman nettideittipalveluita ei meikäläisen kanssakäymisestä naisten kanssa olisi tullut yhtään mitään. Mutta kun on ensin viestitelty ja tutustuttu, niin se tapaaminenkin onnistui vieläpä useamman naisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei näiden läskien feministiperunoiden kanssa tee mieli lisääntyä.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteita syntyy edelleenkin, mutta niitä kaatuu jostakin syystä tolkutonta tahtia. Naiset ja miehet päätyvät jollakin tavalla yhteen, mutta onko arki parisuhteissa niin ankeaa, että ne kaatuvat saman tien?
Naiset hakevat avioeroistakin yli 2/3, joten uskoisin, että naiset ovat myös avoliitoissa ja seurustelusuhteissa aktiivisempia suhteiden lopettajia. Miksi? Eikö mies vastaa unelmia? Törmäävätkö arjen realiteetit unelmiin niin lujaa? Eivätkö miehet rakasta riittävästi? Haluavatko naiset sittenkin kokeilla jotakuta toista miestä?
Jos ei ole pitkiä suhteita, on luonnollista, että lapsia ei synny. Eihän lyhyissä seurustelusuhteissa tai lyhyissä avoliitoissakaan välttämättä ehditä edes keskustelemaan lapsitoiveista.
Lisäksi viime aikoina nuorten ihmisten elämässä on lisääntynyt räjähdysmäisesti monet isot ongelmat, jotka estävät lasten hankkimisen: ylivelkaantuminen, ulosotto, maksuhäiriömerkinnät, ahdas asuminen, epävarmat työsuhteet, tuen puute omilta vanhemmilta, pitkiksi venyvät koulutusputket.
Minun kaveripiirissä on nyt koronan aikana erottu entistä enemmän. Ja olen huomannut että lapsia kun alkaa tulemaan niin erotaan vielä herkemmin.
Minun ystäväpiirissä he ovat olleet yleensä pisimpään suhteessa ketkä ei niitä lapsia tee.
Tiedän myös paljon ikisinkkuja, tuntuu jotenkin siltä ettei he edes yritä löytää kumppania itselleen.
Suomessa on oikeasti hyvät tuet lapsiperheille ja en usko että syynä alhaiselle syntyvyydelle on tukien riittämättömyys vaan suurin syy on nimenomaan se että erotaan herkästi ja sitten ikisinkkuja on aika paljon.
Pitäisi kysyä että mitä on tapahtunut naisten ja miesten välille koska niin usein suhteet kaatuu?
Sun viesti oli hyvä ja mielenkiintoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tykkää vauvoista. Pelkään että naiseni ei edes huomaa minua sen jälkeenkin kun saadaan vauva ja alkaa kontrolloimaan ihan kaikkea. Olen vielä lapseton 28-v ja tyttöystävä haluaisi lapsia. Itse haluaisin vielä kuitenkin matkustella ja hengata miesporukoissa ja ansaita vähän enemmän rahaa ennen kuin haluaisin lapsen. Olen itsekin käyttänyt tota "ei vielä" mutta kyllä itse oikeasti parin vuoden päästä haluaisinkin lapsia. Nyt tuntuu vaan liian aikaiselta kellään kavereillakaan ei ole vielä.
Minun nähdäkseni pikkulapsivaihe tosiaankin menee mukavammin, kun sen elää samoihin aikoihin tuttavapiirinsä kanssa. Voi jakaa kokemuksia ja ihmiset ymmärtävät, mistä puhut. Tavatessa lapset voivat leikkiä keskenään.
Seitsemän ala-asteelta tunteneen naisen tilostoa.
5 hankkinut lapsia, 4 näistä eronnut lastensa isästä. 1 ikisinkku ja sitten minä 17 vuoden suhteessa, jossa ei lapsia ole eikä tule. Ylipäätään lapset tuntuvat ajavan ihmiset eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurusteltiin 11 vuotta ja erottiin, kun vaimoke alkoi puhua lapsista ja naimisiin menosta. Oikein painosti sillä asialla mua. Joku tiedostamaton haluttomuus oli mun osalta aina siihen juttuun ollut. Tapasin sitten harrastuksessa kiinnostavan daamin ja nyt ollaan seurusteltu 2 vuotta ja vauva tulossa ens keväänä.
Että kyllä kyse on jostakin sisäisestä tiedosta, että jos ei miestä kiinnosta, niin ei se nainen ole oikea.
M38
Järkyttävää, että käytit naista hyväksi 11 vuotta ja veit hänen parhaat lapsentekovuotensa. Häpeä munaton kun et päästänyt häntä lisääntymään toisen kanssa, sellaisen jota olisi kiinnostanut.
Olisi tosiaan reilumpaa keskustella tuollaiset asiat rehellisesti läpi ennen kuin toisen hedelmällisyys alkaa mennä ohitse. Mutta miehethän ne yleensä ajattelevat lähinnä itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä haluaisin lapsia, mutta pitää huomioida myös maapallon kantokyky. Ilmastonlämpeneminen johtuu ihmisistä ja nimenomaan liian suuresta määrästä. On tärkeää että jokainen ihminen muistaisi että suurin ilmastoteko jonka yksittäinen ihminen voi tehdä on olla tekemättä lapsia. Millään muulla teoilla ei ole siihen verrattuna juuri mitään vaikutusta. Suomessa asuminen varsinkin talvella on kauhea asia ilmastolle, asuntojen lämmittäminen on ilmaston tuho.
No tuota nyt ei länsimaalaisen tarvi miettiä, ennen kuin esim afrikkalaisten lisääntymistä aletaan rajoittaa isolla kädellä.
Niin että sitä länsimaalaista ihmistä ei lasketa väkilukuun mukaan? Se on juurikin niin että jokainen vastaa vain henkilökohtaisesta suvunjatkamisestaan. Ei kansa tai mantere syyllinen väkilukuun vaan ne yksittäiset ihmiset jotka lisääntyvät. Jokainen lasketaan. Meillä on yksi yhteinen maapallo ja yksi ilmasto. Ihan turhaa edes yrittää puolustautua tässä. Kellään meistä ei ole suurempaa oikeutta lisääntymiseen kuin jollain toisella yksilöllä. Jos tarkkaan ajatellaan niin kylmissä maissa asuvat lähtökohtaisesti kuluttavat enemmän luonnonvaroja koska kylmän takia tarvitsemme lämmitystä ja paksuja vaatteita.
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllä sanon naisena että tuo vihattu ajatus juoksujen juoksemisesta on ihan totta.
Löysin kivan poikkiksen nuorena, seukkailtiin, elettiin huoletonta elämää...sitten kun oltiin hitsauduttu yhtee, aikuistuttiin ja perustettiin perhe.
Mitä oon katsellut omia kavereita niin viettivät tuon ajan sinkkuina ja ties missä säätösuhteissa. Aika monella pyöri helmoissa semmoisia miehiä joista ei ihan äkkiä olisi vakiintumaan. Vakiintuminen kuulemma ahdistikin, vapaus oli se juttu. Ja kyllähän miehiä riitti, nuori gimma on sentään nuori gimma.
Halukkaita miehiä kyllä oli, laukkuvahteina siellä raflassa.
Aika kiire sitten tuli joskus lähemmäs 30 ikäisinä. Se oli yhteen, häät, kämppä, lapsia, pum ennen kuin ehti silmiä räpsäyttää. Moni sit päätyi siihen että kun miehet pääsi suosioon, nepä sitten halusivatkin pelata kanssa. Ottaa vahinkoa takaisin nuoruudesta.
Se on sitä. Joskus se joka haluaa kaiken, ei saa lopulta mitään.
Onnekkaat löytävät sen oikean nuorena. Toiset joutuvat etsimään kauemman, ei siinä sen kummempaa pelaamista tarvitse olla. Ei monikaan ole _aikuinen_ 18-vuotiaana, varsinkin poikien kasvaminen kestää kauemmin. Siksi kouluaikojen huomaamattomista tyypeistä tulee puoleensavetävämpiä kolmikymppisinä.
Vierailija kirjoitti:
Seitsemän ala-asteelta tunteneen naisen tilostoa.
5 hankkinut lapsia, 4 näistä eronnut lastensa isästä. 1 ikisinkku ja sitten minä 17 vuoden suhteessa, jossa ei lapsia ole eikä tule. Ylipäätään lapset tuntuvat ajavan ihmiset eroon.
Kuinka usein käy niin, että kun pariskunnasta tuleekin lapsiperhe, mies ei edelleenkään ota vastuuta kuin itsestään? Työmäärä ja vastuu jää pääsääntöisesti naiselle? Sitten kun nainen toteaa ettei toinen olekaan tasavertainen kumppani, loppuu kunnioitus ja rakkaus.
Tunnen kyllä miehiä jotka ovat vastuunsa kantaneet, mutta vielä enemmän tunnen miehiä jotka elävät ihan kuin lapsia ei olisikaan, vaikka samassa taloudessa asuvat. Töiden jälkeen mennään omiin puuhiin, on se sitten auton rassaamista tai pleikan pelaamista, ja äiti hoitaa töiden jälkeen lapset ja kodin. Mies saattaa toki tehdä edelleen kotitöitä, esim. nurmikonleikkuuta, mutta sitä samaa mies teki jo ennen lapsia. Miehelle mikään ei ole muuttunut, naiselle aiempien hommien lisäksi on tullut kaikki vastuu lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seitsemän ala-asteelta tunteneen naisen tilostoa.
5 hankkinut lapsia, 4 näistä eronnut lastensa isästä. 1 ikisinkku ja sitten minä 17 vuoden suhteessa, jossa ei lapsia ole eikä tule. Ylipäätään lapset tuntuvat ajavan ihmiset eroon.
Kuinka usein käy niin, että kun pariskunnasta tuleekin lapsiperhe, mies ei edelleenkään ota vastuuta kuin itsestään? Työmäärä ja vastuu jää pääsääntöisesti naiselle? Sitten kun nainen toteaa ettei toinen olekaan tasavertainen kumppani, loppuu kunnioitus ja rakkaus.
Tunnen kyllä miehiä jotka ovat vastuunsa kantaneet, mutta vielä enemmän tunnen miehiä jotka elävät ihan kuin lapsia ei olisikaan, vaikka samassa taloudessa asuvat. Töiden jälkeen mennään omiin puuhiin, on se sitten auton rassaamista tai pleikan pelaamista, ja äiti hoitaa töiden jälkeen lapset ja kodin. Mies saattaa toki tehdä edelleen kotitöitä, esim. nurmikonleikkuuta, mutta sitä samaa mies teki jo ennen lapsia. Miehelle mikään ei ole muuttunut, naiselle aiempien hommien lisäksi on tullut kaikki vastuu lapsista.
No mä tiedän nyt tässä korona aikana yhden pariskunnan missä mies oli koti-isänä, no ero heille silti tuli. Minua miehenä ärsyttää toi valitus että ei kanneta vastuuta tai ei tehdä kotitöitä yms. tuntuu oikeastaan siltä että mitä enemmän mies kantaa vastuuta sitä enemmän naiset valittaa ja eroaa.
Jos miesten työtilanne heikkenee ja/tai tulot tippuu ni se nostaa kyllä eroamisriskiä huomattavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Painaako taloudelliset vai tunnesyyt enemmän?
Taloudelliset. Nykyajan pätkätyömeiningillä saan hädintuskin oman vuokran ja ruuat kustannettua, ei siihen yksinkertaisesti lapsi mahdu ellei vakiduunipaikat tulisi maagisesti takaisin. Ja 90-luvun alussa lapsuuden viettäneenä tiedän että ei se köyhässä lapsiperheessä vietetty lapsuus mitään mukavaa ole.
Tässä olisi asia, jolle yhteiskunnassa voitaisiin tehdä jotakin, toisin kuin sitoutumiskammoisuudelle ja hedonismille.
En minä ole lapsivastainen. Lapset on ihan kivoja rajallisissa määrin. Mun erakkoluonteeseen vaan ei kerta kaikkiaan käy asua samassa huushollissa kenenkään kanssa, edes niiden omien lasten. Siinä mielessä se on ihan sama onko se lapsi oma vai vieras, se on ihminen ja ihmisten seuraa ei kestä kuin vähän kerrallaan. Koira ei puhu joten sitä jaksaa.