Suomen alhainen syntyvyys - miesnäkökulmaa kaivataan!
Tuntuu, että nyt kun mediassa puhutaan paljon alhaisesta syntyvyydestä ja pelotellaan sillä, niin naisia syyllistetään joka paikassa ihan kohtuuttomasti. Artikkeleista jää helposti kuva, etteivät koulutetut naiset kaipaa elämäänsä lapsia ja lykkäävät niiden hankintaa kunnes on monen kohdalla jo myöhäistä.
Musta kuitenkin tuntuu, että monissa parisuhteissa mies on se, joka sitä lapsenhankintaa haluaa lykätä. Ainakin omalla kohdalla ja monien kavereidenkin kanssa on näin: katsotaan vähän myöhemmin, ei vielä, työ täytyy olla ensin pisteessä X, pitää olla X määrä rahaa, tai auto, tai talo...tuntuu, että noita syitä olla hankkimatta lapsia löytyy loputtomiin! Haluisinkin siis kuulla, mistä se lapsettomuus parisuhteessa olevien miesten kohdalla johtuu? Halutaanko että kaikki olisi ns. valmista ennen vauvaa, ollaanko suhteessa väärään ihmiseen, onko omat harrastukset ja kaverit vielä tärkeämpiä, pelottaako oman elämän menetys, oma isyys tai onko huonoja lapsuusmuistoja? Painaako taloudelliset vai tunnesyyt enemmän? Eikö vaan haluta lapsia muttei kehdata sitä vauvakuumeilevalle kumppanille sanoa? Keskustelua, kiitos!
Kommentit (6577)
Miehenä voin sanoa että ehkä se altavastajan asema mikä nyky-yhteiskunnassa avioero-miehillä on pelottaa niin paljon että varmasti jää lapsia paljon tekemättä. Vaikka jos vaimo jää kiinni vieraissa juoksemisesta niin mieheltä menee koti alta, menettää lapset ja päälle vuosikymmen elatusmaksuja sekä riski että eksä alkaa vieraannuttamaan omaa lasta.
Muutaman lapsen vieraannuttamis-tapauksen sivusta seuranneena voin sanoa että kortsupaketteihin pitäisi printata varoitusteksti että tuotteen käyttämättä jättäminen voi maksaa vajaa 100.000 euroa ja musertaa ihmisen henkisesti.
Meinasin myydä spermaani litrahinnalla, mutta jumaliste on jo vemputtaminen ensimmäiseen desiinkin.
Miehenä sanon suoraan, että kyseessä on usean nuoren miehen osalta heikko itsetunto, heikentyneet sosiaaliset taidot ja huono työ/koulutustilanne. Tässä järjestyksessä.
Moni nuori mies tuntuu jääneensä kelkasta, muuttuneensa tarpeettomaksi. Tämä on käsittääkseni varsin yleinen tunnetila, ja johtaa passivoitumiseen sekä syventyessään syrjäytymiseen ja mahdollisiin päihdeongelmiin. Nuorten kulttuuri on muuttunut todella paljon, nuorten naisten (ja muunsukupuolisten) enemmistö on joko vahvasti mukana kulttuurin muuttumisessa tai on hyvin voimakkaasti sitä itse muuttamassa.
Uskoakseni ensimmäistä kertaa koko maailmanhistorian aikana nuoret naiset ovat nousseet kulttuuria ja yhteiskuntaa muuttavien voimien ja liikkeiden johtoon.
Tästä syystä muutokset näyttäytyvät monista nuorista miehistä uhkaavilta, käsittämättömiltä ja vieraannuttavilta. Siksi moni nuori mies omaksuu keski-ikäisten ukkojen konservatiivisia mielipiteitä ja/tai muuttuu välinpitämättömäksi.
Välinpitämättömyyttä ruokkii usean nuoren miehen osalta jo varhainen jättäytyminen jälkeen koulussa, ja ajatus tarpeettomuudesta sekä siitä, ettei pysty tekemään elämästään ja itsestään parasta versiota, ei edes toiseksi tai kolmanneksi parasta. Tämä taas johtaa sosiaalisten taitojen laskemiseen. Irl-ystäväpiiri pysyy kapeana, sosiaaliset taidot eivät ole keskiössä, ryhmäharrastukset eivät kiinnosta, irl-kontaktit muihin nuoriin ovat suppeita, samoin muihin ihmisiin. Sosiaalinen jättäytyminen aiheuttaa ihmissuhteiden ohenemista ja sitä tietä itsetunnon laskua. Tätä pahentavat puutteet viestintätaidoissa, mm. kirjoittamisessa ja vuorovaikutustilanteissa.
Edellä mainitut asiat johtavat huonoon menestykseen koulussa ja vielä huonompaan menestykseen työmarkkinoilla. Jos nuori mies onkin kulkenut huokoisen koulutusputken läpi ja saanut korkeintaan keskinkertaista opetusta esim. ammattioppilaitoksessa, on työmarkkinoilla usein seinä vastassa. Tämä johtaa pitkittyneeseen työttömyyteen, jonka katkaisevat lähinnä työvoimahallinnon toimenpiteet, palkkatukityöt ja satunnaiset, määräaikaiset työpätkät, keikat tai silpputyöt matalapalkka-aloilla. Tukiriippuvuus syntyy joka tapauksessa. Pienituloisuus ja varattomuus vaikuttavat myös siihen, että itsetunto ei pääse kehittymään, sosiaalinen elämä pysyy suppeana eikä pysyvä parisuhde tai avioituminen ja perheen perustaminen ole millään lailla realistinen tilanne tai edes ihanne.
Vierailija kirjoitti:
Omalta osaltani lapsettomuuteen on monia "syitä" ja luettelen muutaman.
-En ole koskaan edes seurustellut.
-Vauvakuumetta ei ole koskaa ollutkaan.
-En ole koskaan oikeastaan edes haaveillut perheestä.
-Intoverttiluonne eli nautin omasta rauhasta joten vaikea kuvitella tilannetta jossa toinen ihminen tai vauva olisi jatkuvasti kiinni minussa.
-Tämä maa on liian kallis eli hyvä että edes palkallani elätän itseni.
M30
Meidän kaltaisia on monta. Onneksi elämässä on parempaakin tekemistä töiden jälkeen.
m35
Vierailija kirjoitti:
Vaikka itse olenkin lapseton mies, niin miesten ajattelumaailmaa sen verran tuntevana uskaltaisin arvella, että monissa tapauksissa, joissa mies lykkää lapsenhankintaa loputtomiin aina uusilla syillä, on perimmäisenä syynä se, ettei halua lasta todellisuudessa ollenkaan. Siis joko ei nykyisen naisensa kanssa tai sitten ei kenenkään naisen kanssa. Ei vain uskalla sanoa sitä naiselle ilmeisesti suhteen loppumisen pelossa ja sen pelossa, ettei löydä uutta naista. Paskaahan tuollainen käytös on, mutta osa miehistä on paskoja. Itsekään en todennäköisesti koskaan halua lapsia, mutta jos minulla olisi nainen, niin toisin tämän asian kyllä melko pian esille. Kyseessä on asia, josta en voi vain vaieta.
Taloudellinen epävarmuus, jatkuva työstressi ja maapallon kiihtyvä tuhoutuminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomeen tarvitaan naismaahanmuuttajia töihin ja synnyttämään. Suomalaisille uraa tekeville naisille ei kekeville naisille ei kelpaa ihan mikä tallaaja tahansa, mutta alhasimmista kulttureista tulevat hyväksyvät suomalisen miehen huomattavasti helpommin ja suomalainen mies on kuitenkin hyväluonteinen pohjimmiltaan. Olemme kuitenkin oman kuttuurin luoneet ympärillemme ja se on kasvattanut luonteenmme. Maaseudutvoitaisiin saada myös näin elämään. Elikkä maajussille morsian ulkomailta on seuraavan tuotantokauden sensaatio.
EU:n sisällä saa ihan vapaasti muuttaa toiseen maahan. Miten tänne ei vaikuta olevan kovaa tunkua? Espanjalaiset ja kreikkalaiset käy lähinnä kurkkaamassa ennen kuin palaavat takaisin. Itä-eurooppalaiset tahtoo MIEHEN eikä mitään kahvikuppi kiukkuajaa.
Ainakin Venäjältä on tänne tunkua, jos katsoitte sen dokumentin siitä kuinka perinteiset perhearvot ovat siellä kunniassa. Naisen osa on ottaa vastaan perheväkivaltaa, eikä sitä tilastoida. Noita thaimaalaisia naisia alkaa olla tuttavapiirissä niin paljon, että suomalaisten geneettinen perimä alkaa muuttua. Eikä siinä mitään pahaa ole.
Moni mies/poika tuntee itsensä täysin turhaksi tässä ympäristössä. He eivät koe että he olisivat millään tavalla "tärkeitä" sukupuolensa takia eli se syö heidän miehisyyttään joka johtaa syrjäytymiseen ja sitä kautta lapsettomuuteen.
Kouluissa pudokkaat on usein poikia eli huono koulumenestys ja sitä kautta vaikea saada työtä joka johtaa köyhyyteen joka taas vie lapsettomuuteen sekä yksinäisyyteen usein.
Jotenkin tuntuu ja näyttää siltä että poikia/miehiä yritetään sulloa "väärään" muottiin, esimerkiksi pojille pitäisi olla kunnollisemmat ja miehisemmät mallit. Tällä en tarkoita sitä että mallin pitäisi olla mikää kaljaa kittaava ja väkivaltainen hahmo.
Mitä naisilla on tarjota miehille nykyään?
Vierailija kirjoitti:
Mitä naisilla on tarjota miehille nykyään?
No jos mietitään asiaa niin ei oikein muuta kuin seksiä ja seksuaalista läheisyyttä.
Nykyään naiset ja miehet tekevät samoja asioita eikä toista sukupuolta tarvi arjen tai työelämän asioihin.
Itse ainakin miehenä osaan kotityöt ja arjen kaikki asiat etten naista tarvitse niihin asioihin jonka takia varmaan parisuhteen löytyminen on vaikeaa koska pärjään näin hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Miehenä sanon suoraan, että kyseessä on usean nuoren miehen osalta heikko itsetunto, heikentyneet sosiaaliset taidot ja huono työ/koulutustilanne. Tässä järjestyksessä.
Moni nuori mies tuntuu jääneensä kelkasta, muuttuneensa tarpeettomaksi. Tämä on käsittääkseni varsin yleinen tunnetila, ja johtaa passivoitumiseen sekä syventyessään syrjäytymiseen ja mahdollisiin päihdeongelmiin. Nuorten kulttuuri on muuttunut todella paljon, nuorten naisten (ja muunsukupuolisten) enemmistö on joko vahvasti mukana kulttuurin muuttumisessa tai on hyvin voimakkaasti sitä itse muuttamassa.
Uskoakseni ensimmäistä kertaa koko maailmanhistorian aikana nuoret naiset ovat nousseet kulttuuria ja yhteiskuntaa muuttavien voimien ja liikkeiden johtoon.
Tästä syystä muutokset näyttäytyvät monista nuorista miehistä uhkaavilta, käsittämättömiltä ja vieraannuttavilta. Siksi moni nuori mies omaksuu keski-ikäisten ukkojen konservatiivisia mielipiteitä ja/tai muuttuu välinpitämättömäksi.
Välinpitämättömyyttä ruokkii usean nuoren miehen osalta jo varhainen jättäytyminen jälkeen koulussa, ja ajatus tarpeettomuudesta sekä siitä, ettei pysty tekemään elämästään ja itsestään parasta versiota, ei edes toiseksi tai kolmanneksi parasta. Tämä taas johtaa sosiaalisten taitojen laskemiseen. Irl-ystäväpiiri pysyy kapeana, sosiaaliset taidot eivät ole keskiössä, ryhmäharrastukset eivät kiinnosta, irl-kontaktit muihin nuoriin ovat suppeita, samoin muihin ihmisiin. Sosiaalinen jättäytyminen aiheuttaa ihmissuhteiden ohenemista ja sitä tietä itsetunnon laskua. Tätä pahentavat puutteet viestintätaidoissa, mm. kirjoittamisessa ja vuorovaikutustilanteissa.
Edellä mainitut asiat johtavat huonoon menestykseen koulussa ja vielä huonompaan menestykseen työmarkkinoilla. Jos nuori mies onkin kulkenut huokoisen koulutusputken läpi ja saanut korkeintaan keskinkertaista opetusta esim. ammattioppilaitoksessa, on työmarkkinoilla usein seinä vastassa. Tämä johtaa pitkittyneeseen työttömyyteen, jonka katkaisevat lähinnä työvoimahallinnon toimenpiteet, palkkatukityöt ja satunnaiset, määräaikaiset työpätkät, keikat tai silpputyöt matalapalkka-aloilla. Tukiriippuvuus syntyy joka tapauksessa. Pienituloisuus ja varattomuus vaikuttavat myös siihen, että itsetunto ei pääse kehittymään, sosiaalinen elämä pysyy suppeana eikä pysyvä parisuhde tai avioituminen ja perheen perustaminen ole millään lailla realistinen tilanne tai edes ihanne.
Jos perinteinen perheenfaija-pelleily ei kiinnosta ja tyytyy vähään, niin mikä on vikana? Sekö ettei tule uutta yhteiskuntaorjaa ja jonkun naikkosen keskiluokkainen haave tule täyttymään?
Ihmettelen lähinnä miksi lapsettomilta kysellään "Miksi et halua lapsia?" Kysyykö kukaan niiltä joilla on lapsia tai jotka niitä haluavat "Miksi?" Miksi niiden jotka ei niitä halua pitää aina selitellä ja perustella syitään?
En halua lapsia, naiset on vaan liian epäluotettavia elämänkumppaneita, valitettavasti.
Onko kukaan maininnut nettiä ja eritoten pornoa?
Monelle riittää pelkkä porno ja oma käsi eikä he sen takia tarvitse naista elämään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla muuta, kuin että jäätte paljosta paitsi. Julkisuuteen pitäisi tuoda MIEHIÄ kertomaan miten onnen ja ilon täyteistä elämää lasten kanssa saa viettää. Mun mies ei myöskään ole muuttunut ”nössöhomoksi” koti-isänä ollessaan, päin vastoin, arvostan ja pidän miehekkäänä miehenä. Töistä kun tuun kotiin on ruoka pöydässä ja talo imuroitu, lapset hoidettu.
Jos jättää tekemättä jotain mitä ei halua, ei jää mistään paitsi. Vai oletko jäänyt mielestäsi häiritsevällä tavalla paljosta paitsi kun et ole suostunut muuttamaan toiseen maahan maatalousyrittäjäksi? Tällaisen tehnyt voisi kuvailla asiaa elämänsä parhaaksi ja antoisimmaksi asiaksi. Ei se silti sinua tai minua hetkauta - koska emme halua sitä.
Me emme halua sinun antoisaa perhe-elämääsi kiitos vaan.
No sanoinkin että ette TIEDÄ mistä jäätte paitsi. Sitä ei mitenkään voi tietää ennenkuin KOKEILEE. Ymmärrätkö ollenkaan mitä kirjoitin?
Ihan samat pelot ja epäluulot oli miehelläni mutta kun hän rohkeasti KOKEILI niin vasta sitten HUOMASI että isyys on mahtavaa. Ymmärrätkö?? Et voi tietää mitään esim koti-isyydestä ellet joko kokeile tai ellei joku mahdollisimman kattavasti kerro siitä. En ole nähnyt miehiä julkisuudessa kertomassa? Siksi juuri MIESTEN pitää puhua miehille.
Eli kokeillaanpa nyt millaista on kun on lapsi. Juu ei tunnu mitenkään mahtavalta, mihin tän voi palauttaa. Ihan kuin vanhemmuttaa voisi KOKEILLA kuten vaatetta. Ei sopinut, palautan kauppaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenä sanon suoraan, että kyseessä on usean nuoren miehen osalta heikko itsetunto, heikentyneet sosiaaliset taidot ja huono työ/koulutustilanne. Tässä järjestyksessä.
Moni nuori mies tuntuu jääneensä kelkasta, muuttuneensa tarpeettomaksi. Tämä on käsittääkseni varsin yleinen tunnetila, ja johtaa passivoitumiseen sekä syventyessään syrjäytymiseen ja mahdollisiin päihdeongelmiin. Nuorten kulttuuri on muuttunut todella paljon, nuorten naisten (ja muunsukupuolisten) enemmistö on joko vahvasti mukana kulttuurin muuttumisessa tai on hyvin voimakkaasti sitä itse muuttamassa.
Uskoakseni ensimmäistä kertaa koko maailmanhistorian aikana nuoret naiset ovat nousseet kulttuuria ja yhteiskuntaa muuttavien voimien ja liikkeiden johtoon.
Tästä syystä muutokset näyttäytyvät monista nuorista miehistä uhkaavilta, käsittämättömiltä ja vieraannuttavilta. Siksi moni nuori mies omaksuu keski-ikäisten ukkojen konservatiivisia mielipiteitä ja/tai muuttuu välinpitämättömäksi.
Välinpitämättömyyttä ruokkii usean nuoren miehen osalta jo varhainen jättäytyminen jälkeen koulussa, ja ajatus tarpeettomuudesta sekä siitä, ettei pysty tekemään elämästään ja itsestään parasta versiota, ei edes toiseksi tai kolmanneksi parasta. Tämä taas johtaa sosiaalisten taitojen laskemiseen. Irl-ystäväpiiri pysyy kapeana, sosiaaliset taidot eivät ole keskiössä, ryhmäharrastukset eivät kiinnosta, irl-kontaktit muihin nuoriin ovat suppeita, samoin muihin ihmisiin. Sosiaalinen jättäytyminen aiheuttaa ihmissuhteiden ohenemista ja sitä tietä itsetunnon laskua. Tätä pahentavat puutteet viestintätaidoissa, mm. kirjoittamisessa ja vuorovaikutustilanteissa.
Edellä mainitut asiat johtavat huonoon menestykseen koulussa ja vielä huonompaan menestykseen työmarkkinoilla. Jos nuori mies onkin kulkenut huokoisen koulutusputken läpi ja saanut korkeintaan keskinkertaista opetusta esim. ammattioppilaitoksessa, on työmarkkinoilla usein seinä vastassa. Tämä johtaa pitkittyneeseen työttömyyteen, jonka katkaisevat lähinnä työvoimahallinnon toimenpiteet, palkkatukityöt ja satunnaiset, määräaikaiset työpätkät, keikat tai silpputyöt matalapalkka-aloilla. Tukiriippuvuus syntyy joka tapauksessa. Pienituloisuus ja varattomuus vaikuttavat myös siihen, että itsetunto ei pääse kehittymään, sosiaalinen elämä pysyy suppeana eikä pysyvä parisuhde tai avioituminen ja perheen perustaminen ole millään lailla realistinen tilanne tai edes ihanne.
Jos perinteinen perheenfaija-pelleily ei kiinnosta ja tyytyy vähään, niin mikä on vikana? Sekö ettei tule uutta yhteiskuntaorjaa ja jonkun naikkosen keskiluokkainen haave tule täyttymään?
Ei siinä mitään muuta vikaa olekaan kuin se, että tämä yhteiskunta a) saa uuden elätin; b) joutuu hankkimaan työvoimaa muualta korvatakseen sekä miehen puutteellisen työpanoksen että mahdollisten jälkeläisten panoksen ja c) pahimmassa tapauksessa joutuu kuntouttamaan ja maksamaan miehen elämänhallinnan puutteesta johtuvia kustannuksia (päihteet, mahdollinen rikollisuus, kasvavat terveysmenot).
Tuon "perinteisen perheenfaija-pelleilyn" perustalle käytännössä koko hyvinvointiyhteiskunta on rakennettu. Työssäkäynnin, omistusasunnon / oman talon, perheen, yritteliäisyyden ja ahkeruuden pohjalle. Jos kaikki alkaisivat tehdä noin, elintasomme olisi aika pian samanlainen kuin jossain Moldovassa.
Relevantti kysymys on päinvastainen: miksi niitä lapsia halutaan ja hankitaan?
Mielestäni lapsen hankkiminen on äärimmäisen itsekäs teko. Lapsia hankitaan pelosta ja epätoivosta, että minusta niin tärkeästä jäisi edes joku konkreettinen jälki tänne kun kuolo korjaa. Tai sitten puhtaasti ajattelemattomuudesta ja tietämättömyydestä.
Tänne pallolle ei myöskään tarvita yhtään ihmistä lisää, hyvä olisi jos loputkin häviäisi tuhoamasta, raiskaamasta, tappamasta ja viemästä elintilaa muilta eläviltä olennoilta.
Ps. Turha vinkua mistään huoltosuhteesta tms Suomessa, siinä ei ole isommassa mittakaavassa tarkasteltuna mitään järkeä. Jos se mukula on ihan pakko saada, niin maailmassa riittää kodittomia orpolapsia ihan riittämiin, eli adoptoikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla muuta, kuin että jäätte paljosta paitsi. Julkisuuteen pitäisi tuoda MIEHIÄ kertomaan miten onnen ja ilon täyteistä elämää lasten kanssa saa viettää. Mun mies ei myöskään ole muuttunut ”nössöhomoksi” koti-isänä ollessaan, päin vastoin, arvostan ja pidän miehekkäänä miehenä. Töistä kun tuun kotiin on ruoka pöydässä ja talo imuroitu, lapset hoidettu.
Jos jättää tekemättä jotain mitä ei halua, ei jää mistään paitsi. Vai oletko jäänyt mielestäsi häiritsevällä tavalla paljosta paitsi kun et ole suostunut muuttamaan toiseen maahan maatalousyrittäjäksi? Tällaisen tehnyt voisi kuvailla asiaa elämänsä parhaaksi ja antoisimmaksi asiaksi. Ei se silti sinua tai minua hetkauta - koska emme halua sitä.
Me emme halua sinun antoisaa perhe-elämääsi kiitos vaan.
No sanoinkin että ette TIEDÄ mistä jäätte paitsi. Sitä ei mitenkään voi tietää ennenkuin KOKEILEE. Ymmärrätkö ollenkaan mitä kirjoitin?
Ihan samat pelot ja epäluulot oli miehelläni mutta kun hän rohkeasti KOKEILI niin vasta sitten HUOMASI että isyys on mahtavaa. Ymmärrätkö?? Et voi tietää mitään esim koti-isyydestä ellet joko kokeile tai ellei joku mahdollisimman kattavasti kerro siitä. En ole nähnyt miehiä julkisuudessa kertomassa? Siksi juuri MIESTEN pitää puhua miehille.Eli kokeillaanpa nyt millaista on kun on lapsi. Juu ei tunnu mitenkään mahtavalta, mihin tän voi palauttaa. Ihan kuin vanhemmuttaa voisi KOKEILLA kuten vaatetta. Ei sopinut, palautan kauppaan.
Vanhemmuudessa on kyse kasvusta. Vanhanaikainen näkemys, mutta kyllä se suurimmaksi osaksi on totta.
Itseäni vanhemmuus on kasvattanut - on lisännyt sietokykyä, vastuunkantoa, toisten ihmisten huomioimista, empatiaa, ahkeruutta, säästäväisyyttä.
Ennen yhteen muuttoa vaimoni kanssa elin tavanomaista nuoren miehen elämää. Asuin vuokralla kimppakämpässä, kaikki saamani tai tienaamani rahat käytin itseeni säästämättä tai hankkimatta oikein mitään järkevää (ei tosin ollut kannustimiakaan), tein aina vain sellaisia asioita, jotka itsestäni olivat mukavia - eli aika harvoin astuin mukavuusalueeni ulkopuolelle.
Yhteen muuton jälkeen valmistuin (tutkintoa roikutettuani), pikku hiljaa työllistyin, muutamien määräaikaisten suhteiden ja paikkakunnan vaihdosten jälkeen löysin entistä parempia työtehtäviä, jotka lopulta muuttuivat vakituiseksi työsuhteeksi. Puoliso valmistui, menimme naimisiin, aloimme säästämään. Ostimme ensimmäisen oman asunnon, jonka lainaa maksoimme pikavauhtia pois. Jonkin ajan kuluttua vaimoni tuli raskaaksi, myimme asunnon ja ostimme omakotitalon. Lapsi kasvoi, taloa remontoitiin, lainaa maksettiin. Ostettiin sijoitusasunto. Ostettiin kesämökki. Syntyi toinen lapsi. Alkoholin käyttö loppui, aloin kuntoilla säännöllisesti, opettelin pikku hiljaa remontoimaan ja pitämään omaa taloa kunnossa.
Varallisuus karttui, lapset kasvoivat ja nyt olen tilanteessa, jossa minulla on kaksi ihanaa ja reipasta lasta. Meillä on mukavasti omaisuutta, joka myös tuottaa. Asumme velattomassa omakotitalossa. Mökkeilimme koronakesän omalla kesämökillä. Olen paremmassa fyysisessä kunnossa kuin kertaakaan armeija-ajan jälkeen. Elämä on hallinnassa. Tilillä on rahaa. Parisuhde voi hyvin. Nyt tuntuu, että elämässä pienet asiat eivät saa minua nurin, siedän paljon kaikenlaista ja pystyn vastaamaan entistä elämääni paremmin erilaisiin haasteisiin niin henkisesti, fyysisesti kuin taloudellisesti.
Omakohtainen kokemus: seurustelin vuoden 25-35 naisen kanssa, joka ei halunnut lapsia (ei sanonut sitä ääneen). Niinpä vasta erottuani tapasin naisen, joka halusi lapsia. Iän takia lasten määrä jäi kahteen, vaikka mielelläni olisi vielä 1-2 ottanut.
Niin, aika vaikeeta se on elättää naista ja vauvaa/vauvoja vaikka sen 3 vuotta jos omat nettotulot on nipinapin 2000e/kk.