Lue keskustelun säännöt.
Lapset kannattaa tehdä nuorena - 2 isoa syytä.
20.11.2018 |
Meillä on kolme lasta, kaksi esiteiniä ja yksi vauveli. Olimme noin 25v kun ensimmäinen putkahti ja toinen pari vuotta sen jälkeen. Opiskeltiin, tehtiin pätkätöitä ja tulot oli mitä oli. Yhteiskunta tuki ja katosta tai ruuasta ei ollut pulaa vaikka ehkä jonkun mielestä köyhää oli.
Mutta kun taaksepäin katsoo niin ei se pahalta tuntunut ollenkaan, melkeimpä parasta aikaa kun oltiin vielä nuoria ja oli virtaa.
Nyt reilu kymmenen vuotta myöhemmin saapui iltatähti ehkäisystä välittämättä. Abortti ei ollut vaihtoehto moraalisista syistä.
Nyt olemme omistusasujia ja keskituloisia joten tukia ei piisaa, pääkaupunkiseudulla asuminen maksaa enemmän kuin yksi tienaa ja tukia ei tipu. Lainat lyhennysvapaalle ja sekään ei kata tulonmenetyksiä kun toinen vanhempi jää kotiin. No kun vaimo pääsee takaisin töihin niin tottakai maksetaan täysi 290€/kk päivähoidosta.
Iltatähden menot lapsilisä huomioon ottaen ovat päivähoidon aikana noin 400€/kk, ja kun ennen säästettiin pari sataa kuussa niin nyt joudutaan tinkimään vanhempien lasten harrastuksista ja omista vapaa-ajan menoista, että saadaan homma balanssiin.
Toinen syy on se, että sitä valvomista jaksoi nuorena hirveän paljon paremmin. Isovanhemmat oli nuorempia ja ottivat muksut mielellään yms.
Se miksi suomalaiset eivät tee enää lapsia johtuu siitä, että keskiluokka (niin kuin me) pelkää tippuvansa kädestä suuhun elämään. Köyhät (anteeksi) niitä tietenkin tekevät kun muut maksavat, niinhän mekin tehtiin. Mutta se luokkatiputus on pelottava juttu.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Lapset tuli tehtyä nuorena Eka synty, kun oltiin kummatkin alle 24v. Ja seuraavat melko heti. Ei ollut mitään taloudellisia vaikeuksia silloin , eikä nyt. Jälkeläiset ovat nyt jo aikuisia, ja itse ollaan isovanhempia.
Lapsenlapsille on mukavampaa, kun isovanhemmat ei oo mitään käyräselkägubbeja ja -mummoja .
Eli lapset kun teet nuorena, niin eipä kaduta!
Tämä on vain sinun henkilökohtainen näkemys. En myöskään ymmärrä oletusta, että esim. 60 -kymppiset isovanhemmat olisivat jo toinen jalka haudassa eläviä säälittäviä raakkimuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lavita kirjoitti:
Olen 47v. ja lapseni on 16v. teini, angsti pahimmillaan. En jaksaisi millään kuunnella ja katsella tuota teinin touhua. Minun mielipiteeni on että lapset todella kannattaa hankkia nuorena, ennen 30 vuotis päiviä. Tässä iässä haluan elää jo omaa elämääni. Aihe mistä suurin osa ei uskalla ääneen puhua.
Olisiko kuitenkin niin, että osalle meistä lapset ovat välttämätön paha, "tehtiin" ne missä iässä tahansa.
Toiset taas nauttivat omien lastensa seurasta useimpina hetkinä, saivatpa heidät nuorena, vanhempana tai sekä että.
Minun mielestäni pitäisi puhua enemmän siitä, onko kaikkien pakko "tehdä" hampaat irvessä lapsia ja odottaa sitten kieli pitkällä näiden aikuistumista.
Kukin tavallaan. Meille lapsi oli tervetullut vasta lähempänä 40v ikää.
25-vuotiaana opiskelin kahta eri tutkintoa, lähdin ulkomaille vaihtoon ja töihin ja sain seuraavana vuonna nykyisen, vakituisen työpaikkani. Nukuin helposti 10h yössä ja pitkälle aamuun.
Hankimme kivan asunnon pääkaupunkiseudulta ja mitoitimme lainanmaksun niin, että viimeinen erä maksettiin pois samana päivänä kun vauvan laskettu aika oli. Unen tarve on vanhemmiten vähentynyt, eikä valvominen tuntunut edes valvomiselta. Se oli yhteistä aikaa vauvan kanssa.
Palkka oli sen verran korkea, että äitiysrahaa tuli nettona 2400€/kk. Elelimme oikein mukavasti. Palasin töihin samoihin tehtäviin 2v jälkeen.
Kukin valitsee itse milloin on lasten aika. Jotkut jaksavat perhe-elämää nuorena, toiset vadta vanhempana.
Vaikuttaa siltä, että vanhalla iällä lapsensa tehneet katuvat
hölmöyttään ja purkavat sitten kateuttaan ja katkeruuttaan
tekaistuilla argumenteilla.
Noh näille asioillehan ei voi enää mitään. Tehty milloin tehty
Lapset kannattaa tehdä silloin kun on siihen itselleen kaikkein sopivin aika. Ja itselleni se oli 25 mutta esikoista tehtiin 5 vuotta. Joten olinkin 3v ensisynnyttäjä. Sekin oli sopiva aika esikoisen tulla. Toinen lapsi syntyi siitä alle 2 vuoden päästä.
Kaikki tuntemani 18-20v äideiksi tulleet ovat eronneet melko nuorina. Joillekin ratkaisu varmasti sopii mutta fakta on että kaikilla ei ole siihen sopivan vakaata elämäntilannetta. Nää on olleet sellaisia hiukan lapsellisia ”haluun ihanan vauvan mun poikkiksen kaa” tyyppejä.
On mun kolmekymppisinä perheellistyneistäkin osa eronnut. Että ei tietenkään kaikilla mee putkeen vaikka ei ihan nuorena perhettä perustakaan.
Muutamat ystävät lisääntyneet vielä nelikymppisinä ja hyvin näyttää menneen vaikka valvominen onkin kuulemma melko kova pala ollut.
Puolensa kaikessa.
Ainakin lapsia kannattaa tehdä ellei nyt ihan tunnevammainen ja kädetön ihminen ole. Minulla on hieno ura ja kaunis uusi talo, ystäviä, kaikki hyvin, mikään ei kuitenkaan elämääni tuo lähellekään niin paljon iloa ja onnen tunnetta kuin ihanat lapsemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset kyllä kannattaisi tehdä nuoremmalla iällä, ehtisi/kykenisi paremmin olemaan mukana kehityksessä, harrastuksissa jne. Mutta sitoutumishaluisia oman ikäluokan naisia ei tahdo löytyä tai ovat ensimmäisessä kierrossa. Tunnen monia ikäisiäni miehiä (25), joilla gradut valmiina, asunnot maksettu ja biletys-ikä mennyt lopullisesti ohi ja oltaisiin valmiita sitoutumaan, mutta naiset mitä tarjolla ovat iältään jo "yliajalla", eli +40v. Ei liiemmin innosta yrittämään pariutumista, kun omaan elämään pyrkijät eivät välttämättä kykene enää lapsia tuottamaan tai sitten "nuoremmat" elävät prinssessa-fantasioissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset tuli tehtyä nuorena Eka synty, kun oltiin kummatkin alle 24v. Ja seuraavat melko heti. Ei ollut mitään taloudellisia vaikeuksia silloin , eikä nyt. Jälkeläiset ovat nyt jo aikuisia, ja itse ollaan isovanhempia.
Lapsenlapsille on mukavampaa, kun isovanhemmat ei oo mitään käyräselkägubbeja ja -mummoja .
Eli lapset kun teet nuorena, niin eipä kaduta!Tämä on vain sinun henkilökohtainen näkemys. En myöskään ymmärrä oletusta, että esim. 60 -kymppiset isovanhemmat olisivat jo toinen jalka haudassa eläviä säälittäviä raakkimuksia.
Miten ne isovanhemmat voi olla kauaa 6-kymppisiä, jos kaikki saa lapsensa ”vanhana’? Jos sinä olet esikoisen saadessasi 40v ja hänkin saa lapsensa 40v, niin oletkin jo 8-kymppinen isoäiti. Ja kun lapsenlapsesi pääsee ripille oletkin jo 95v. On se aika vanha isovanhempi teinillä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset kyllä kannattaisi tehdä nuoremmalla iällä, ehtisi/kykenisi paremmin olemaan mukana kehityksessä, harrastuksissa jne. Mutta sitoutumishaluisia oman ikäluokan naisia ei tahdo löytyä tai ovat ensimmäisessä kierrossa. Tunnen monia ikäisiäni miehiä (25), joilla gradut valmiina, asunnot maksettu ja biletys-ikä mennyt lopullisesti ohi ja oltaisiin valmiita sitoutumaan, mutta naiset mitä tarjolla ovat iältään jo "yliajalla", eli +40v. Ei liiemmin innosta yrittämään pariutumista, kun omaan elämään pyrkijät eivät välttämättä kykene enää lapsia tuottamaan tai sitten "nuoremmat" elävät prinssessa-fantasioissaan.
Miten ihmeessä yli 30 vuotiaat äidit eivät kykenisi/ehtisi olla mukana kehityksessä??! Tähän olisi kiva kuulla jonkilaisia perusteluja..:D
vastuullisuus ja kokemus kunniaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä asiasta tuntuu riittävän mielipiteitä. Niin myös minulla, 23v naisella. Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että lapset kannattaa saada nuorena. Siinähän haukutte vastuuttomaksi ja epäkypsäksi. Muistakaa kuitenki se, että minä taas en ymmärrä +35 ikäisiä esikoisen odottajia. Enkä nyt tarkoita tällä mitään pahaa, kunhan otan osaa omalla mielipiteelläni. Nyt joku miettii: "Eihän tuo hepsankeikka edes ymmärrä mistä puhuu." Sattumoisin ymmärrän. Ja perustelen omalla kohdallani asian seuraavasti.
4,5 vuotta ollaan oltu miehen (22v) kanssa yhdessä. Tästä ajasta 3,5 vuotta kihloissa ja reilut pari vuotta asuttu saman katon alla. Lapsista alettiin puhua vuoden seurustelun jälkeen. Nyt aika tuntuu sopivalta ja esikoista yritetään saada alulle. Naimisiin ajateltiin mennä lapsen ristiäisten yhteydessä. Näillä mietteillä en oikein ymmärrä, miten muka olemme vastuuttomia.
Ihan kivat mietteet on joo, mutta se naivisuus paistaa läpi. Elämää voi suunnitella, muttei se aina mene niinkuin haluaa. Mutkia voi tulla matkaan ja yleensä tuleekin. Et perustellut mitä pahaa on saada esikoinen 35+? Yleensä ikäisesi pitävät tuon ikäisiä jo tosi vanhoina, mutta kun sullekkin tulee ikää lisää, tuut huomaamaan ettei se olekkaan vielä kamalaa. Itse sain ensimmäisen 34 vuotiaana ja toisen 40 vuotiaana. Olen hoitanut lapseni täysin itse ja myös maksanut ne itse. Mistään en ole apuja saanut. Ja juurikin siksi, minusta on kasvanut vastuuntuntoinen ja kypsä äiti.
Sanotaan aina, että nuorena jaksaa paremmin ym. Miksi siis nuoret ovat aina tunkemassa niitä lapsia hoitoon isovanhemmille? Eivätkö jaksakkaan?? Mistä syystä isovanhemmat ovat jotenkin vastuussa lapsista? Eikö ne lapset tehdä itselle? Entä yhteiskunta? Miksi tehdä lapset yhteiskunnan maksettavaksi?
Asenne on se mikä ratkaisee. Väitän, että jos mulle olisi ollut jatkuvasti apuja ja hoitajia oma osuuteni äitinä olisi jäänyt vähemmälle. Äidiksi kasvetaan lapsen mukana. Jos joku muu hoitaa, maksaa ym lasta koko ajan, et kehity äitinä.
Ihmeellistä syyllistämistä. Ihan tervettä se on toivoa apua läheisiltään,oli lapsia tai ei. Monesti isovanhemmat myös itse PYYTÄVÄT saavatko olla lastenlasten kanssa. Eihän se ajoittainen oman ajan kaipuu sitä tarkoita että ei kykene lapsia itse hoitamaan. Meillä ei lapset ole olleet koskaan hoidossa koska isovanhempia ja tukiverkkoja ei ole ja se on käytännön pakko. Tosi mielellään olisin välillä esim.nukkunut yhden yön killuessani psykoosin partaalla univajeen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No meilläpä tilanne on se, että minun n. 65-vuotiaat juuri eläkkeelle jääneet vanhempani ovat todella paljon innokkaampia, halukkaampia ja energisempiä
lapsenvahteja kuin mieheni n. 55-vuotiaat vanhemmat, jotka puurtavat vielä niska limassa työelämässä. Olemme mieheni kanssa molemmat vähän yli 30-vuotiaita.
Vierailija kirjoitti:
No meilläpä tilanne on se, että minun n. 65-vuotiaat juuri eläkkeelle jääneet vanhempani ovat todella paljon innokkaampia, halukkaampia ja energisempiä
lapsenvahteja kuin mieheni n. 55-vuotiaat vanhemmat, jotka puurtavat vielä niska limassa työelämässä. Olemme mieheni kanssa molemmat vähän yli 30-vuotiaita.
Niinpä, meillä eläkeläisillä on eri tavalla aikaa kuin työssäkäyvillä. Ei
kuusikymppinen ole nykymaailmassa mikään vanhus. Moni on silloin elämänsä kunnossa. Meillä lapsenlapset ovat usein yökylässä eikä väsytä ollenkaan!
- Kolmen mummi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset tuli tehtyä nuorena Eka synty, kun oltiin kummatkin alle 24v. Ja seuraavat melko heti. Ei ollut mitään taloudellisia vaikeuksia silloin , eikä nyt. Jälkeläiset ovat nyt jo aikuisia, ja itse ollaan isovanhempia.
Lapsenlapsille on mukavampaa, kun isovanhemmat ei oo mitään käyräselkägubbeja ja -mummoja .
Eli lapset kun teet nuorena, niin eipä kaduta!Tämä on vain sinun henkilökohtainen näkemys. En myöskään ymmärrä oletusta, että esim. 60 -kymppiset isovanhemmat olisivat jo toinen jalka haudassa eläviä säälittäviä raakkimuksia.
Miten ne isovanhemmat voi olla kauaa 6-kymppisiä, jos kaikki saa lapsensa ”vanhana’? Jos sinä olet esikoisen saadessasi 40v ja hänkin saa lapsensa 40v, niin oletkin jo 8-kymppinen isoäiti. Ja kun lapsenlapsesi pääsee ripille oletkin jo 95v. On se aika vanha isovanhempi teinillä...
Sitten se olisi niin, jos tilanne olisi tuo, mutta älä sinä sitä sure.
Yhteiskunnan tuilla? Just joo ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoret vanhemmat ovat tutkimusten mukaan impulsiivisempia ja esim. sortuvat kurittamaan lapsiaan fyysisesti todennäköisemmin kuin hieman vanhempana lapsen saaneet. Vanhempana on jo elämänkokemusta ja malttia.
Tällainenkin näkökulma: Mitä myöhemmin lapsi syntyy, ts. mitä myöhäisempää sukupolvea hän on, sitä pidempi elinajanennuste hänellä on ja sitä kehittyneempään maailmaan hän saa syntyä (parempi lääketiede jne.) :)
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisia lapsista sitten tulee, jos kasvattajatkin ovat vielä lapsia?
Sain lapset 23 ja 27v, joten ilmeisest mielestäsi olin ihan lapsi.
No heistä on tullut akateemisia, hyviä veronmaksajia ja ovat varmaan ne huimat 70-luvun tuet jo itse veroillaan maksaneet.
Toinen on suurperheenisä ja toinen sinkku. Asuvat omissa omakotitaloissaan ja hoitavat itse asiansa.
Lapsenlapset ovat koululaisia, jotka tuovat iloa kaikkien elämään.
Tämmöisiä heistä tuli.
Ois kannattanu unohtaa ne moraaliset syyt. Turhaan valitat kun oma päätös se lapsen hankkiminen kuitenkin on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisia lapsista sitten tulee, jos kasvattajatkin ovat vielä lapsia?
Sain lapset 23 ja 27v, joten ilmeisest mielestäsi olin ihan lapsi.
No heistä on tullut akateemisia, hyviä veronmaksajia ja ovat varmaan ne huimat 70-luvun tuet jo itse veroillaan maksaneet.
Toinen on suurperheenisä ja toinen sinkku. Asuvat omissa omakotitaloissaan ja hoitavat itse asiansa.
Lapsenlapset ovat koululaisia, jotka tuovat iloa kaikkien elämään.
Tämmöisiä heistä tuli.
En ole tuo jolle vastasit, mutta kyllä moni 23-vuotias on vielä tosi lapsellinen! Toki ihmiset ovat erilaisia... mutta esim. itse muutin kotoa siinä 20-vuotiaana ja vasta silloin alkoi itsenäistymisprosessi omista vanhemmista. Yliopistoon pääsin sisään 21-vuotiaana, ja vasta silloin aloitin railakkaan juhlimis- ja matkusteluvaiheen.
23-vuotiaana siis opiskelin, tein välissä hanttihommia, liftailin ja reilailin ympäri Eurooppaa ja Aasiaa, deittailin, kokeilin eri päihteitä, asuin kämppisten kanssa kommuunissa ja aina oli rahat loppu. En kyllä ikimaailmassa olisi ollut valmis äidiksi!
Lapset tuli tehtyä nuorena Eka synty, kun oltiin kummatkin alle 24v. Ja seuraavat melko heti. Ei ollut mitään taloudellisia vaikeuksia silloin , eikä nyt. Jälkeläiset ovat nyt jo aikuisia, ja itse ollaan isovanhempia.
Lapsenlapsille on mukavampaa, kun isovanhemmat ei oo mitään käyräselkägubbeja ja -mummoja .
Eli lapset kun teet nuorena, niin eipä kaduta!