Lue keskustelun säännöt.
Lapset kannattaa tehdä nuorena - 2 isoa syytä.
20.11.2018 |
Meillä on kolme lasta, kaksi esiteiniä ja yksi vauveli. Olimme noin 25v kun ensimmäinen putkahti ja toinen pari vuotta sen jälkeen. Opiskeltiin, tehtiin pätkätöitä ja tulot oli mitä oli. Yhteiskunta tuki ja katosta tai ruuasta ei ollut pulaa vaikka ehkä jonkun mielestä köyhää oli.
Mutta kun taaksepäin katsoo niin ei se pahalta tuntunut ollenkaan, melkeimpä parasta aikaa kun oltiin vielä nuoria ja oli virtaa.
Nyt reilu kymmenen vuotta myöhemmin saapui iltatähti ehkäisystä välittämättä. Abortti ei ollut vaihtoehto moraalisista syistä.
Nyt olemme omistusasujia ja keskituloisia joten tukia ei piisaa, pääkaupunkiseudulla asuminen maksaa enemmän kuin yksi tienaa ja tukia ei tipu. Lainat lyhennysvapaalle ja sekään ei kata tulonmenetyksiä kun toinen vanhempi jää kotiin. No kun vaimo pääsee takaisin töihin niin tottakai maksetaan täysi 290€/kk päivähoidosta.
Iltatähden menot lapsilisä huomioon ottaen ovat päivähoidon aikana noin 400€/kk, ja kun ennen säästettiin pari sataa kuussa niin nyt joudutaan tinkimään vanhempien lasten harrastuksista ja omista vapaa-ajan menoista, että saadaan homma balanssiin.
Toinen syy on se, että sitä valvomista jaksoi nuorena hirveän paljon paremmin. Isovanhemmat oli nuorempia ja ottivat muksut mielellään yms.
Se miksi suomalaiset eivät tee enää lapsia johtuu siitä, että keskiluokka (niin kuin me) pelkää tippuvansa kädestä suuhun elämään. Köyhät (anteeksi) niitä tietenkin tekevät kun muut maksavat, niinhän mekin tehtiin. Mutta se luokkatiputus on pelottava juttu.
Kommentit (67)
Niin kannattaa. Omani sain 23- ja 26-vuotiaana. Nyt olen 30v, tiukat hoitovapaavuodet takana ja ehdin kerätä pakkaa kasaan ennen teini-ikää. Opiskelen parempaa ammattia ja säästän rahastoihin.
En edes tiedä mitä muuta järkevää olisin saanut aikaiseksi ikävuosina 23-30v, joten olen oikein tyytyväinen valintaani tehdä lapset nuorina kun niitä halusin. Ei ollut isoa taloa maksettavana, ei uraa, ei raskautumisongelmia tms. Monella kaverilla on nyt stressi kun kello tikittää ja lapset tekemättä ja haluaisi niitä, mutta on noita esteitä jo tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin tyytyväinen että lapset tuli tehtyä nuorena. Lapset olivat elämän keskipisteeSSÄ mutta eivät keskipisteenä jos joku ymmärtää eron :)
Tuntuu että näiden nelikymppisten äitien ainokaiset esikoiset ovat kaikista hankalimpia luokkakavereita. He kun ovat maapallon suurimpia ihmeitä, uniikkeja lumihiutaleita, erityis-aistiyliherkkiä, jumalasta seuraavia (ylöspäin).Sorry, oli pakko kärjistää :)
Minä olen aina kuvitellut, että jokainen lapsi on vanhemmilleen maailman suurin ihme.
Omani ainakin ovat.
Ja tälle lävähti heti kolme alapeukkua. Niin suomalaista.
Vierailija kirjoitti:
Itsekin tyytyväinen että lapset tuli tehtyä nuorena. Lapset olivat elämän keskipisteeSSÄ mutta eivät keskipisteenä jos joku ymmärtää eron :)
Tuntuu että näiden nelikymppisten äitien ainokaiset esikoiset ovat kaikista hankalimpia luokkakavereita. He kun ovat maapallon suurimpia ihmeitä, uniikkeja lumihiutaleita, erityis-aistiyliherkkiä, jumalasta seuraavia (ylöspäin).Sorry, oli pakko kärjistää :)
Tämä.
Ongelmanne on kolmas lapsi. Jos iltatähti olisi tullut 4 vuotta esikoisen perään olisitte olleet jo tuolloin aivan samassa taloudellisessa ahdingossa. Liekö pahemmassa, jos vaimo olisi ollut kotona kaikkien kolmen lapsen kanssa hoitovapaan salliman ajan.
Ehditte maistaa parempaa elintasoa ja nyt elintasonne putosi kolmannen lapsen myötä.
Kolmas lapsi maksaa, menot eivät suinkaan lopu tähän vauvavuoteen.
Kannattaa lyhentää lainaa edes pienemmällä lainaerällä eikä heittäytyä lyhennysvapaalle.
Me teimme ensimmäisen lapsen, kun yksi asunto (kaksio) oli maksettu ja työelämää oli takana 12 vuotta. Heti vauvavuoden jälkeen takaisin töihin, toinen lapsi tuli, kun esikoinen oli kolme. Ei jaksamisongelmia vaikka isovanhemmat asuivatkin toisella paikkakunnalla, sillä ei ollut rahahuolia. Lyhensimme asuntolainaa normaalisti äitiyslomillani. Mitään tukia ei saatu. Oma kokemukseni on, että ikä ja taloudellinen vakaus helpottaa vauvaperheen arkea, ei ikä.
Sain lapseni 29-35 vuotiaana ja en yhtään liian aikaisin. Jokainen sai alkunsa ekalla yrittämällä ja kehoni olisi kestänyt lisää lapsia, mutta jätimme tuohon, kun ei ollut tukiverkkoa.
Nyt lapset ovat jo peruskoulussa ja lukiossa, mutta isovanhemmat tarvitsevat apua. He eivät auttaneet meitä pikkulapsivaiheessa, päinvastoin vaikeuttivat arkeamme, vaativat jatkuvasti saada tietää mitä teemme, mutta eivät kuitenkaan mahdollistaneet meille kahdenkeskistä aikaa parisuhteessa. Tapasivat lapsenlapsia vain niin, että tulivat määräilemään kotiimme ja lapsilla ei siis ollut mummolaa, johon olisi saanut mennä esim. yökylään! Tästä huolimatta autamme heitä vanhoina. On onni, ettei ole pieniä lapsia enää huolehdittavana, vaan vähän isompia! En olisi menettänyt mitään, vaikka olisin saanut lapset viisi vuotta nuorempana, mutta jos en olisi saanut aikaisemmin, niin olisin yrittänyt myös yli 35 vuotiaana! Itsekkäät tai vanhat isovanhemmat voivat olla ongelma!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuossa nyt ole iällä mitään merkitystä. Lapset kannattaa tehdä köyhänä, jolloin on tottunut elämään kädestä suuhun.
Itse olen tyytyväinen etten tehnyt lapsia nuorena, koska vuodet 18-30 olivat elämäni parasta aikaa. Kun viihteellä juokseminen alkoi puuduttaa, oli sopiva aika ryhtyä perheelliseksi. Siitä olen samaa mieltä ettei keskituloisella olisi Suomessa varaa lapsiin. Käteenjääviä tuloja on usein vähemmän kuin tukien varassa elävillä.
Ei satavarmasti ole. Pitää vain elää kuin tuella eläjät kuten minä: kerrostaloasunnossa vuokralla, ei matkoja, kalliita harrastuksia, ravintoloissa käymistä jne. Silloin jää taatusti pari tonnia kuussa käteen keskituloisella.
Vierailija kirjoitti:
Kukin tekee tavallaan. Mä biletin 16-21 vuotiaana. Sain lapset 22-25. Mun elämän paras aika on ollu silloin, kun lapset pieniä. Nyt keski-ikäinen, virtaa paljon, omat lapset isoja ja kummilapsia otan välillä yökylään. Kaikkien kummilasten vanhemmat ovat saman ikäisiä kuin minä ja jo heitä katsomalla olen tyytyväinen, että löysin elämäni rakkauden nuorena ja olin valmis äidiksi. Elämä monen pienen lapsen kanssa nelikymppisenä on todella raskasta, kun taas kaksikymppisenä ei valvominen tuntunut pahemmin missään. Ja tuo on tietysti vain mun mielipide ja perustuu omiin kokemuksiin ja siihen mitä näen omassa lähipiirissä.
Eikä muuten ole missään vaiheessa eletty kädestä suuhun tai yhteiskunnan varoilla. Normaali avustus, jonka kaikki saavat, kuten lapsilisä, on ainoa mitä ollaan saatu.
Mitä nyt ilmainen peruskoulu, lukio, yliopisto jne.
Mullakin oli kyllä elämän paras aika n 20-25 v vaikkei ole lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä yhtälöä: nuorena jaksaa valvoa lasten kanssa, mutta mielellään lykkää lapset isovanhemmille, jotka kaiketi myös jaksavat valvoa sen lapsenlapsen kanssa. Miksi ne lapset pitää muille lykätä, jos valvominen ei ole ongelma? Ja miten ihmeessä isovanhemmat jaksavat lapsenlapsia, mutta ei omia lapsia.
Miksi ihmeessä siis sellainen isovanhempia nuorempi pariskunta ei jaksaisi valvoa oman lapsensa kanssa, vai onko meillä joku salaperäinen noin 35-45 v vanhempien joukko, joka ei jaksa valvoa?
Tämä on ihan omaan kokemukseen perustavaa tietoa. Kymmenen vuotta sitten ei väsyttänyt ollenkaan näin paljoa huonosti nukutun yön jälkeen kuin nykyään.
Toinen on havaintoihin pohjautuvaa, noin 50v isovanhempi otti lapset luokseen ja jaksoi tuohuta paljon paremmin kuin noin 60v isovanhempi.
Voi olla, että teillä on toisin tai vain paremmat lääkkeet
ap
Eli teillä ne noin 50v isovanhemmat olivat lapselle enemmän vanhemmat kuin biologiset vanhemmat olivatkaan? Noin 50v iässä he jaksoivat hoitaa lapsenlapsia ja touhuta näiden kanssa, joten jostain syystä nuorista vanhemmista se vanhemmuus tuntui kepeältä ja helpolta ja miksi ei olisi tuntunut, kun kaikki vastuut oli nuorekkailla isovanhemmilla. Nyt sen iltatähden kanssa tajuaa, että hyvänen aika, tätä ei voi lykätä kenellekään ja on pakko olla vanhempi, pakko kantaa vastuu, kun omat vanhemmat ei ole enää paapomassa.
Teillä on ollut se teinivanhempiefekti, jonka mukaan lapset on helppoja eikä ongelmia ole, koska isovanhemmat kantavat päävastuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukin tekee tavallaan. Mä biletin 16-21 vuotiaana. Sain lapset 22-25. Mun elämän paras aika on ollu silloin, kun lapset pieniä. Nyt keski-ikäinen, virtaa paljon, omat lapset isoja ja kummilapsia otan välillä yökylään. Kaikkien kummilasten vanhemmat ovat saman ikäisiä kuin minä ja jo heitä katsomalla olen tyytyväinen, että löysin elämäni rakkauden nuorena ja olin valmis äidiksi. Elämä monen pienen lapsen kanssa nelikymppisenä on todella raskasta, kun taas kaksikymppisenä ei valvominen tuntunut pahemmin missään. Ja tuo on tietysti vain mun mielipide ja perustuu omiin kokemuksiin ja siihen mitä näen omassa lähipiirissä.
Eikä muuten ole missään vaiheessa eletty kädestä suuhun tai yhteiskunnan varoilla. Normaali avustus, jonka kaikki saavat, kuten lapsilisä, on ainoa mitä ollaan saatu.Mitä nyt ilmainen peruskoulu, lukio, yliopisto jne.
Mullakin oli kyllä elämän paras aika n 20-25 v vaikkei ole lapsia.
Mulla (16) elämän paras aika on ehdottomasti nyt...aiemmin on ollut isoja terveyshuolia vuorotellen kaikkien perheenjäsenten kohdalla. Olen viimeisen vuoden ollut suorastaan epäilyttävän onnellinen, kaiketi jokin stressiruuvi tipahtanut vihdoin päästä. Niin että ei se välttämättä ole pelkkää alamäkeä myöhemmilläkään vuosilla. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taloudellisesti fiksuinta on saada 1-2 lasta mahdollisimman vanhana, kun uraa on ehtinyt jo luoda, saada vakituisen työpaikan ja olla vahvasti kiinni omistusasumisessa (lainaa lyhennetty)
Vaikka on totta, että nuorena menot on pienemmät ja valtio tukee, niin sieltä on tutkitusti vaikea nousta parempaan taloudelliseen asemaan. Esim. tilastojen mukaan nuorena äidiksi tullut ei koskaan pääse kiinni samaan tulotasoon kuin vanhempana äidiksi tullut tai lapseton nainen. Tutkimusten mukaan vauva-ajan köyhyys ennustaa myös perheen myöhempää köyhyyttä. On myös ihan eri asia hankkia ensimmäinen omistusasunto perheellisenä, kun on huonosti säästöjä, rahat menevät lapsiin ja ensiasunnon pitäisi olla tarpeeksi tilava. Moni pk-seutulainen perhe jääkin tästä syystä vuokrakierteeseen.
Mutta ihan varmasti on ap totta tuo, mitä koet iltatähtitilanteestanne. Teillä on ollut lapsista menoja sekä nuorena että nyt keskiluokkaisena. Mahdollisuutenne säästää kunnolla on olleet huonommat verrattuna niihin, jotka saavat lapsia myöhemmin. Nyt lisäksi päällä sekä isompien että pienempien lasten kulut päällekkäin.
Ja sekin huomio on totta, että esim. pitkille hoitovapaille on helpompi jäädä ns. köyhänä kuin keskituloisena. Tulonmenetykset on paljon suuremmat keski- ja suurituloisille. Ja juuri tästä syystä pitkillä hoitovapailla onkin yleensä matalapalkkaiset ja työttömät. Raha puhuu tässäkin, ei vain "pehmeät arvot."
Vierailija kirjoitti:
Taloudellisesti fiksuinta on saada 1-2 lasta mahdollisimman vanhana, kun uraa on ehtinyt jo luoda, saada vakituisen työpaikan ja olla vahvasti kiinni omistusasumisessa (lainaa lyhennetty)
Vaikka on totta, että nuorena menot on pienemmät ja valtio tukee, niin sieltä on tutkitusti vaikea nousta parempaan taloudelliseen asemaan. Esim. tilastojen mukaan nuorena äidiksi tullut ei koskaan pääse kiinni samaan tulotasoon kuin vanhempana äidiksi tullut tai lapseton nainen. Tutkimusten mukaan vauva-ajan köyhyys ennustaa myös perheen myöhempää köyhyyttä. On myös ihan eri asia hankkia ensimmäinen omistusasunto perheellisenä, kun on huonosti säästöjä, rahat menevät lapsiin ja ensiasunnon pitäisi olla tarpeeksi tilava. Moni pk-seutulainen perhe jääkin tästä syystä vuokrakierteeseen.
Mutta ihan varmasti on ap totta tuo, mitä koet iltatähtitilanteestanne. Teillä on ollut lapsista menoja sekä nuorena että nyt keskiluokkaisena. Mahdollisuutenne säästää kunnolla on olleet huonommat verrattuna niihin, jotka saavat lapsia myöhemmin. Nyt lisäksi päällä sekä isompien että pienempien lasten kulut päällekkäin.
Ja sekin huomio on totta, että esim. pitkille hoitovapaille on helpompi jäädä ns. köyhänä kuin keskituloisena. Tulonmenetykset on paljon suuremmat keski- ja suurituloisille. Ja juuri tästä syystä pitkillä hoitovapailla onkin yleensä matalapalkkaiset ja työttömät. Raha puhuu tässäkin, ei vain "pehmeät arvot."
Kiitokset hirveän hyvästä kommentista.
Aiempiin kommentteihin viitaten: Ei isovanhemmat eivät ole kasvattaneet vanhempia lapsia, ei lapset eivät ole pelkkä kuluerä...
Aloituksen pointti oli lähinnä tämä syntyvyyden alenemiseen liittyvä keskustelu. Taloudellisen tilanteen muuttuminen ja se, että keskituloisilla kaikki tulee itse maksettavaksi toisin kuin pienituloisilla. Se ainakin omassa tuttavapiirissä tuntuu painavan ja se oli syy miksei meillekkään kolmatta pitänyt tulla.
Aiomme kyllä "pehmeät arvot" edellä tämänkin hoitaa, eli vaimo jää kotiin kunnes lapsi on 1v 11kk. Hänen valintansa, minun mahdollistama. Mutta talouden tämä vetää todella tiukille ja sitä pennien laskentaa ei ole ikävä. Nyt se vaan taas alkaa kun vanhempain raha loppuu ja tiputaan kotihoidon tuelle.
Tottakai asiat voisi tehdä toisin, ja tottakai asiat voisi olla paljon huonommin. Mutta jos suomeen halutaan lisää lapsia niin, päivähoitomaksut pois ja kotihoidon tukeen korotusta ainakin ensimmäiselle puolelle vuodelle. Harva raaskii vuoden ikäistä lasta hoitoon laittaa...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutkimusten mukaan koulussa ja elämässä parhaiten menestyvät iäkkäämpien vanhempien lapset. Kyllä se kokemus ja elämänviisaus ja tasapaino näkyy, myös taloudelliset resurssit.
Tästä asiasta tuntuu riittävän mielipiteitä. Niin myös minulla, 23v naisella. Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että lapset kannattaa saada nuorena. Siinähän haukutte vastuuttomaksi ja epäkypsäksi. Muistakaa kuitenki se, että minä taas en ymmärrä +35 ikäisiä esikoisen odottajia. Enkä nyt tarkoita tällä mitään pahaa, kunhan otan osaa omalla mielipiteelläni. Nyt joku miettii: "Eihän tuo hepsankeikka edes ymmärrä mistä puhuu." Sattumoisin ymmärrän. Ja perustelen omalla kohdallani asian seuraavasti.
4,5 vuotta ollaan oltu miehen (22v) kanssa yhdessä. Tästä ajasta 3,5 vuotta kihloissa ja reilut pari vuotta asuttu saman katon alla. Lapsista alettiin puhua vuoden seurustelun jälkeen. Nyt aika tuntuu sopivalta ja esikoista yritetään saada alulle. Naimisiin ajateltiin mennä lapsen ristiäisten yhteydessä. Näillä mietteillä en oikein ymmärrä, miten muka olemme vastuuttomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 47v. ja lapseni on 16v. teini, angsti pahimmillaan. En jaksaisi millään kuunnella ja katsella tuota teinin touhua. Minun mielipiteeni on että lapset todella kannattaa hankkia nuorena, ennen 30 vuotis päiviä. Tässä iässä haluan elää jo omaa elämääni. Aihe mistä suurin osa ei uskalla ääneen puhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä yhtälöä: nuorena jaksaa valvoa lasten kanssa, mutta mielellään lykkää lapset isovanhemmille, jotka kaiketi myös jaksavat valvoa sen lapsenlapsen kanssa. Miksi ne lapset pitää muille lykätä, jos valvominen ei ole ongelma? Ja miten ihmeessä isovanhemmat jaksavat lapsenlapsia, mutta ei omia lapsia.
Miksi ihmeessä siis sellainen isovanhempia nuorempi pariskunta ei jaksaisi valvoa oman lapsensa kanssa, vai onko meillä joku salaperäinen noin 35-45 v vanhempien joukko, joka ei jaksa valvoa?
Niinpä. Tähän samaan tarinaan kuuluu, että kun ne nuorena saadut lapset ovat muuttaneet pois kotoa, on vielä nuori ja virkeä matkustelemaan ja bilettämään.
Paitsi ettei saa enää niistä vanhoista ikätovereista baariseuraa, kun ne on kiinni omissa pikkulapsissaan. Ja tuntee itsensä ikälopuksi heiluessaan diskossa ympäripäissään parikymppisten joukossa.
Vierailija kirjoitti:
Taloudellisesti fiksuinta on saada 1-2 lasta mahdollisimman vanhana, kun uraa on ehtinyt jo luoda, saada vakituisen työpaikan ja olla vahvasti kiinni omistusasumisessa (lainaa lyhennetty)
Vaikka on totta, että nuorena menot on pienemmät ja valtio tukee, niin sieltä on tutkitusti vaikea nousta parempaan taloudelliseen asemaan. Esim. tilastojen mukaan nuorena äidiksi tullut ei koskaan pääse kiinni samaan tulotasoon kuin vanhempana äidiksi tullut tai lapseton nainen. Tutkimusten mukaan vauva-ajan köyhyys ennustaa myös perheen myöhempää köyhyyttä. On myös ihan eri asia hankkia ensimmäinen omistusasunto perheellisenä, kun on huonosti säästöjä, rahat menevät lapsiin ja ensiasunnon pitäisi olla tarpeeksi tilava. Moni pk-seutulainen perhe jääkin tästä syystä vuokrakierteeseen.
Mutta ihan varmasti on ap totta tuo, mitä koet iltatähtitilanteestanne. Teillä on ollut lapsista menoja sekä nuorena että nyt keskiluokkaisena. Mahdollisuutenne säästää kunnolla on olleet huonommat verrattuna niihin, jotka saavat lapsia myöhemmin. Nyt lisäksi päällä sekä isompien että pienempien lasten kulut päällekkäin.
Ja sekin huomio on totta, että esim. pitkille hoitovapaille on helpompi jäädä ns. köyhänä kuin keskituloisena. Tulonmenetykset on paljon suuremmat keski- ja suurituloisille. Ja juuri tästä syystä pitkillä hoitovapailla onkin yleensä matalapalkkaiset ja työttömät. Raha puhuu tässäkin, ei vain "pehmeät arvot."
Tulee mieleen,että kaikkien elämäntavoitteena ei ole mahdollisimman korkea tulotaso,ura ja vaurastuminen. On todennäköisempää että he jotka tekevät nuorena lapsia kuuluvat tähän porukkaan,jotka haaveilevat vain mieluisasta työstä ja kohtuullisesta palkasta. Vaikka he jättäisivät ne lapset tekemättä,he kuuluisivat todennäköisesti näihin ihmisiin silti.
Ei kaikkien tarvitse olla rikastumisesta haaveilevia uratykkejä.
T. Nuorena lapsen saanut korkeakouluopiskelija
Vierailija kirjoitti:
Tästä asiasta tuntuu riittävän mielipiteitä. Niin myös minulla, 23v naisella. Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että lapset kannattaa saada nuorena. Siinähän haukutte vastuuttomaksi ja epäkypsäksi. Muistakaa kuitenki se, että minä taas en ymmärrä +35 ikäisiä esikoisen odottajia. Enkä nyt tarkoita tällä mitään pahaa, kunhan otan osaa omalla mielipiteelläni. Nyt joku miettii: "Eihän tuo hepsankeikka edes ymmärrä mistä puhuu." Sattumoisin ymmärrän. Ja perustelen omalla kohdallani asian seuraavasti.
4,5 vuotta ollaan oltu miehen (22v) kanssa yhdessä. Tästä ajasta 3,5 vuotta kihloissa ja reilut pari vuotta asuttu saman katon alla. Lapsista alettiin puhua vuoden seurustelun jälkeen. Nyt aika tuntuu sopivalta ja esikoista yritetään saada alulle. Naimisiin ajateltiin mennä lapsen ristiäisten yhteydessä. Näillä mietteillä en oikein ymmärrä, miten muka olemme vastuuttomia.
Ihan kivat mietteet on joo, mutta se naivisuus paistaa läpi. Elämää voi suunnitella, muttei se aina mene niinkuin haluaa. Mutkia voi tulla matkaan ja yleensä tuleekin. Et perustellut mitä pahaa on saada esikoinen 35+? Yleensä ikäisesi pitävät tuon ikäisiä jo tosi vanhoina, mutta kun sullekkin tulee ikää lisää, tuut huomaamaan ettei se olekkaan vielä kamalaa. Itse sain ensimmäisen 34 vuotiaana ja toisen 40 vuotiaana. Olen hoitanut lapseni täysin itse ja myös maksanut ne itse. Mistään en ole apuja saanut. Ja juurikin siksi, minusta on kasvanut vastuuntuntoinen ja kypsä äiti.
Sanotaan aina, että nuorena jaksaa paremmin ym. Miksi siis nuoret ovat aina tunkemassa niitä lapsia hoitoon isovanhemmille? Eivätkö jaksakkaan?? Mistä syystä isovanhemmat ovat jotenkin vastuussa lapsista? Eikö ne lapset tehdä itselle? Entä yhteiskunta? Miksi tehdä lapset yhteiskunnan maksettavaksi?
Asenne on se mikä ratkaisee. Väitän, että jos mulle olisi ollut jatkuvasti apuja ja hoitajia oma osuuteni äitinä olisi jäänyt vähemmälle. Äidiksi kasvetaan lapsen mukana. Jos joku muu hoitaa, maksaa ym lasta koko ajan, et kehity äitinä.
Tämä asia, jos mikä, on henkilökohtainen valinta ja tunne. Oman valinnan kokee parhaimmaksi varsinkin silloin, jos muuta kokemusta ei ole.
Nuorena lapset tehnyt on vakaasti sitä mieltä, että tämä oli paras ikä lisääntyä.
Iäkkäämpänä vanhempana taas elämänkokemus ja taloudellinen turva tuo tunteen parhaalle lastentekoiälle.
Ja muutenkaan tämä aihe ei sovi kilpailtavaksi paremmuudesta. Elämäntilanteet ovat niin erilaisia ja ihmiset ovat erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Tästä asiasta tuntuu riittävän mielipiteitä. Niin myös minulla, 23v naisella. Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että lapset kannattaa saada nuorena. Siinähän haukutte vastuuttomaksi ja epäkypsäksi. Muistakaa kuitenki se, että minä taas en ymmärrä +35 ikäisiä esikoisen odottajia. Enkä nyt tarkoita tällä mitään pahaa, kunhan otan osaa omalla mielipiteelläni. Nyt joku miettii: "Eihän tuo hepsankeikka edes ymmärrä mistä puhuu." Sattumoisin ymmärrän. Ja perustelen omalla kohdallani asian seuraavasti.
4,5 vuotta ollaan oltu miehen (22v) kanssa yhdessä. Tästä ajasta 3,5 vuotta kihloissa ja reilut pari vuotta asuttu saman katon alla. Lapsista alettiin puhua vuoden seurustelun jälkeen. Nyt aika tuntuu sopivalta ja esikoista yritetään saada alulle. Naimisiin ajateltiin mennä lapsen ristiäisten yhteydessä. Näillä mietteillä en oikein ymmärrä, miten muka olemme vastuuttomia.
No yritä nyt edes perustella, miksi ne lapset mielestäsi kuuluu tehdä nuorena. Tuo muutaman vuoden seurustelu ja aikomus naimisiin menosta ei mikään perustelu ole tai kerro vastuullisuudesta yhtään mitään. Mulle on henk.koht. aivan sama, missä iässä kukakin perheensä perustaa (kunhan ei alaikäisenä),mutta tuollaisen uhon päälle kuulisi ihan mielellään niitä oikeita, pohdittuja perusteluja. (Myös tuohon 35+ synnyttäjien ymmärtämättömyyteen.)
Eiköhän ne lapset ole parasta tehdä silloin, kun niitä puolisonsa kanssa haluaa, jos lapsia silloin saa. Silloin heille on valmis myös aikansa antamaan. Joka vaiheessa elämää olisi myös kohtuullista pyrkiä elättämään perheensä itse, vaikka kaikille lapsiin liittyvät tuet maksetaankin.