Lue keskustelun säännöt.
Lapset kannattaa tehdä nuorena - 2 isoa syytä.
20.11.2018 |
Meillä on kolme lasta, kaksi esiteiniä ja yksi vauveli. Olimme noin 25v kun ensimmäinen putkahti ja toinen pari vuotta sen jälkeen. Opiskeltiin, tehtiin pätkätöitä ja tulot oli mitä oli. Yhteiskunta tuki ja katosta tai ruuasta ei ollut pulaa vaikka ehkä jonkun mielestä köyhää oli.
Mutta kun taaksepäin katsoo niin ei se pahalta tuntunut ollenkaan, melkeimpä parasta aikaa kun oltiin vielä nuoria ja oli virtaa.
Nyt reilu kymmenen vuotta myöhemmin saapui iltatähti ehkäisystä välittämättä. Abortti ei ollut vaihtoehto moraalisista syistä.
Nyt olemme omistusasujia ja keskituloisia joten tukia ei piisaa, pääkaupunkiseudulla asuminen maksaa enemmän kuin yksi tienaa ja tukia ei tipu. Lainat lyhennysvapaalle ja sekään ei kata tulonmenetyksiä kun toinen vanhempi jää kotiin. No kun vaimo pääsee takaisin töihin niin tottakai maksetaan täysi 290€/kk päivähoidosta.
Iltatähden menot lapsilisä huomioon ottaen ovat päivähoidon aikana noin 400€/kk, ja kun ennen säästettiin pari sataa kuussa niin nyt joudutaan tinkimään vanhempien lasten harrastuksista ja omista vapaa-ajan menoista, että saadaan homma balanssiin.
Toinen syy on se, että sitä valvomista jaksoi nuorena hirveän paljon paremmin. Isovanhemmat oli nuorempia ja ottivat muksut mielellään yms.
Se miksi suomalaiset eivät tee enää lapsia johtuu siitä, että keskiluokka (niin kuin me) pelkää tippuvansa kädestä suuhun elämään. Köyhät (anteeksi) niitä tietenkin tekevät kun muut maksavat, niinhän mekin tehtiin. Mutta se luokkatiputus on pelottava juttu.
Kommentit (67)
Amikset ja maalaiset lisääntyy nuorena, kaupunkilaiset korkeakoulutetut ei.
Miksi? No, maalla ei ole muuta tekemistä!
Maaseudulla aletaan ryypätä jo varhain yläasteella, ja kun mitään muita ”juhlimispaikkoja” ei ole kuin se joku paikallinen räkälä, niin ei ihme, että alkaa perheen perustaminen kiinnostaa jo parikymppisenä.
Sitten moni sanoo, että ”elin villin nuoruuden 16-19-vuotiaana ja olen nyt valmis asettumaan aloilleni”, ja mikäs siinä. Joillekin se villi nuoruus vaan on muutakin kuin jossain huoltsikan pihassa aamuyöllä notkumista ja pillurallia. :)
Lisäksi maalla on enemmän painetta tehdä ”kuten kaikki muutkin” ja myöskään omakotitalot ei maksa juuri mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisia lapsista sitten tulee, jos kasvattajatkin ovat vielä lapsia?
No ei Kai nyt 25-vuotiaat sentään mitään lapsia ole?? Sain oman ainokaisen tuonikäisenä ja nyt olen taas vapaa kulkemaan enkä ole vielä viisikymppinen. Suosittelen.
PLS kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisia lapsista sitten tulee, jos kasvattajatkin ovat vielä lapsia?
No ei Kai nyt 25-vuotiaat sentään mitään lapsia ole?? Sain oman ainokaisen tuonikäisenä ja nyt olen taas vapaa kulkemaan enkä ole vielä viisikymppinen. Suosittelen.
Vapaa kulkemaan? Tätä en ole ikinä ymmärtänyt. Tätä kuulee vaan nuorena lapsensa tehneiden suusta..Mistä sä oot vapaa? Omista lapsistasi? Enpä usko. Onhan ne olemassa, vaikka ei vaippoja enää tarvitse vaihtaakkaan. Kyllä monet " lapset" ovat vielä äitinsä ja isänsä lompakolla ja avun tarpeessa pitkälle yli 20 vuotiaaksi. Joskus jopa 30-40 vuotiaaksi. Tiedän 50 vuotiaitakin. Että mitenkä sitä sitten on vapaa?
Toisin kuin nuorena, jolloin niitä lapsia ei ollenkaan ollut edes olemassa..Silloin oli vapaa. Ei tarvinnut ketään miettiä ja murehtia tai lykätä palveluksiaan tai rahaa.
Tätä jaksetaan aina toitottaa, kuinka on NYT nelikymppisenä VAPAA. Aivan kuin se oma lapsi olisi ollut joku pallo jalassa, kahle josta on vihdoin päässyt jollakin lailla eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä yhtälöä: nuorena jaksaa valvoa lasten kanssa, mutta mielellään lykkää lapset isovanhemmille, jotka kaiketi myös jaksavat valvoa sen lapsenlapsen kanssa. Miksi ne lapset pitää muille lykätä, jos valvominen ei ole ongelma? Ja miten ihmeessä isovanhemmat jaksavat lapsenlapsia, mutta ei omia lapsia.
Miksi ihmeessä siis sellainen isovanhempia nuorempi pariskunta ei jaksaisi valvoa oman lapsensa kanssa, vai onko meillä joku salaperäinen noin 35-45 v vanhempien joukko, joka ei jaksa valvoa?
Tämä on ihan omaan kokemukseen perustavaa tietoa. Kymmenen vuotta sitten ei väsyttänyt ollenkaan näin paljoa huonosti nukutun yön jälkeen kuin nykyään.
Toinen on havaintoihin pohjautuvaa, noin 50v isovanhempi otti lapset luokseen ja jaksoi tuohuta paljon paremmin kuin noin 60v isovanhempi.
Voi olla, että teillä on toisin tai vain paremmat lääkkeet
ap
Joo, ja lisäksi isovanhemmat on usein jo eläkkeellä, koska hekin tekivät lapsensa vanhempana. Sitten jaksaa ihan eri lailla kuin jos on käytävä töissäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä yhtälöä: nuorena jaksaa valvoa lasten kanssa, mutta mielellään lykkää lapset isovanhemmille, jotka kaiketi myös jaksavat valvoa sen lapsenlapsen kanssa. Miksi ne lapset pitää muille lykätä, jos valvominen ei ole ongelma? Ja miten ihmeessä isovanhemmat jaksavat lapsenlapsia, mutta ei omia lapsia.
Miksi ihmeessä siis sellainen isovanhempia nuorempi pariskunta ei jaksaisi valvoa oman lapsensa kanssa, vai onko meillä joku salaperäinen noin 35-45 v vanhempien joukko, joka ei jaksa valvoa?
Tämä on ihan omaan kokemukseen perustavaa tietoa. Kymmenen vuotta sitten ei väsyttänyt ollenkaan näin paljoa huonosti nukutun yön jälkeen kuin nykyään.
Toinen on havaintoihin pohjautuvaa, noin 50v isovanhempi otti lapset luokseen ja jaksoi tuohuta paljon paremmin kuin noin 60v isovanhempi.
Voi olla, että teillä on toisin tai vain paremmat lääkkeet
ap
Ensinnäkin 25 vuotias ei ole enää mikään nuori äiti.
Toiseksi. Mikä ihme teitä väsyttää nuoria ihmisiä. Olen itse 54v ja en kyllä koe itseäni väsyneeksi, vaikka vuorotyön takia teen paljon yötöitäkin. Työelämää on vielä yli 10 vuotta jäljellä, niin hassua olisi valittaa, että on niin väsynyt, kun ei joka yö saa nukkua tarpeeksi.
Ja se 60 lähestyy kovaa vauhtia, niin miksi en jaksaisi touhuta, kun edelleen sitä työelämää on jäljellä muutama vuosi. Ei kait sitä voi laakereilleen lepäämään heittäytyä vielä tuossa iässä.
Toki voi johtua jostain geenitekijöistä, kun isäni ja äitini vielä lähemmäs 80 vuotiaina kaatoivat polttopuut ja pilkkoivat ne itse ja matkustelivat ulkomailla ja remontoivat mökkiään ja poimivat pakastimen täyteen marjoja. Joten te olette kyllä ihmeellisen väsynyt suku, kun nyt olette jo niin uupuneita.
Nämä asiat vain tuli mieleen, kun luin tuota valituskirjoitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joooooh kirjoitti:
PLS kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisia lapsista sitten tulee, jos kasvattajatkin ovat vielä lapsia?
No ei Kai nyt 25-vuotiaat sentään mitään lapsia ole?? Sain oman ainokaisen tuonikäisenä ja nyt olen taas vapaa kulkemaan enkä ole vielä viisikymppinen. Suosittelen.
Vapaa kulkemaan? Tätä en ole ikinä ymmärtänyt. Tätä kuulee vaan nuorena lapsensa tehneiden suusta..Mistä sä oot vapaa? Omista lapsistasi? Enpä usko. Onhan ne olemassa, vaikka ei vaippoja enää tarvitse vaihtaakkaan. Kyllä monet " lapset" ovat vielä äitinsä ja isänsä lompakolla ja avun tarpeessa pitkälle yli 20 vuotiaaksi. Joskus jopa 30-40 vuotiaaksi. Tiedän 50 vuotiaitakin. Että mitenkä sitä sitten on vapaa?
Toisin kuin nuorena, jolloin niitä lapsia ei ollenkaan ollut edes olemassa..Silloin oli vapaa. Ei tarvinnut ketään miettiä ja murehtia tai lykätä palveluksiaan tai rahaa.
Tätä jaksetaan aina toitottaa, kuinka on NYT nelikymppisenä VAPAA. Aivan kuin se oma lapsi olisi ollut joku pallo jalassa, kahle josta on vihdoin päässyt jollakin lailla eroon.
Mä luulen että tuo on joku elämänkaarijuttu, nimittäin noin ovat joskus ääneen ajatelleet kaikki tuntemieni (nuorten) aikuisten vanhemmat ihan iästä riippumatta. Omani on 18, ja tunnistan ajatuksen myös itsessäni, sellainen "alkaa olla aika" -tunne, kun koko lapsiperhevaihe alkaa olla eletty ja koettu ja alkaa kypsyä ajatukseen seuraavasta elämänvaiheesta, Kohti sitä lähdetään ensi kesänä, kuulemma, joten joulupukki tuo patoja ja kattiloita. Musta tämä on hieno vaihe, yksi parhaista tähän mennessä. Tuo fiksu ja onnellisen oloinen nuori nainen on minun tyttäreni, ihan loistavaa.
Ajattelin nuorena samalla tavalla.
Kolmekymppisenä koin olevani riittävän aikuinen ja kypsä vanhemmaksi ja sain esikoiseni 31-vuotiaana. Se oli minulle aivan täydellinen ikä tulla äidiksi. Olen erittäin tyytyväinen päätökseeni ryhtyä äidiksi kolmekymppisenä.
Varmasti olisin nuorempanakin selviytynyt vanhemmuudesta, mutta en usko että se olisi ollut hyväksi minulle tai lapselle.
Jokainen tietää varmasti itse parhaiten mikä on itselle hyvä ikä alkaa vanhemmaksi