Lue keskustelun säännöt.
Puolisoni ei hyväksy lastani
Uusioperhe
19.11.2018 |
3-vuotias lapseni on vuoroviikoin luonani. Haluaisin nyt joulukuussa pitää lasta hieman enemmän luonani vähäisen työssäoloni takia(on ok lapsen äidille). Puolisoni kanssa tuli kuitenkin riita, koska puolisoni ei haluaisi, että lapseni olisi vielä enemmän luonamme. Hänen mielestään meidän tulisi tehdä kompromissi, eli jos haluan lapseni viikoksi ”lisäaikaa” luoksemme ja puolisoni ei halua yhtäkään lisäpäivää, tekisimme kompromissin ja lapsi tulisi esim pariksi päiväksi lisää. Minusta puolisoni on kuitenkin kohtuuton, kotimme on myös lapseni koti, joten mielestäni puolisollani ei ole oikeutta sanoa, että lapseni ei saa tulla kotiimme yhtään enempää, kuin mitä sovittu on. Mitä mieltä olette? Onko puolisollani oikeutta vaikuttaa siihen, kuinka paljon lapseni on luonamme?
Kommentit (232)
Vierailija kirjoitti:
Elät myös nykyisyydessä kirjoitti:
Minä olen tässä kohtaa tuon puolison puolella. Teillä on kuitenkin ollut ilmeisesti perus tapaamisrytmit lapsen kanssa ja puoliso on sen tiennyt ja hyväksynyt. Nyt haluat lisänä ottaa pidemmän tapaamisjakson, mutta puoliso ei siitä kovin innostu, mutta ehdottaa kuitenkin kompromissina paria lisäpäivää. Sehän on ihan hyvä vastaantulo minun mielestäni. Ei todellakaan kohtuutonta. Sinun täytyy ottaa huomioon sekin, että elät nyt tavallaan myös uutta elämää eikä tuo uusi puoliso ole vain kiva korvikelisä vanhaan elämääsi. Sinun vanha elämäsi seuraa sinua aina ja niin pitääkin, varsinkin kun siitä on lapsikin syntynyt. Sinun täytyy kuitenkin muistaa antaa iso painoarvo myös nykyiselle puolisollesi. Jos haluat hänen kanssaan jotain vakavaa, niin hänen pitää olla yhtä korkealla prioriteeteissa kuin esim edellisen suhteen lapsesikin. Muutoin ajat hänet ikään kuin kuvainnollisesti selkä seinää vasten asemaan, että "oot tosiaan ihan kiva lisä mun elämään, mutta tulet aina olemaan se kakkonen". Tuo ei vain toimi noin, ja noissa pitää kuunnella myös sitä puolisoa ja hyväksyä hänen kompromissiehdotuksiaan ilman, että ajattelee ne jotenkin kohtuuttomana tyranniana. Anna hänenkin tuntea olevansa kuultu ja tärkeä, äläkä tyrmää suoralta kädeltä vain omien mielihalujesi takia.
Olen kanssasi eri mieltä. Uusi puoliso on tietysti tärkeä, mutta kyllä lapsi on aina se ykkönen ja tämä pitäisi jokaisen uuden puolison ymmärtää ja hyväksyä, muuten ei suhde toimi.
No silloinhan nimenomaan se suhde EI toimi, jos näin toimitaan!
Tätähän juuri yritetään kertoa, että jose lapsi laitetaan puolison edelle, niin suhde ei toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos puolisosi ei hyväksy lastasi, hän ei ehkä ole oikea sinulle.
Mutta aika vaikea on jatkossakaan löytää uutta kumppania jolle sopii kaikki ja joustaa aina.
Eli sama pulma on edessä siltikin jos tämä mies vaihtaa toiseen.
Ja vika ei välttämättä ole siinä aitipuolessa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään haluaisi, että miehen lapset pyrörisivät täällä enemmän kuin on alunperin sovittu. Koska mies on itse niin paljon poissa, että he olisivat minun riesanani.
Eniten minä näissä eroissa ja uusperheissä ihmettelen teidän mammojen helppoja etoja. Täälläkin moni toitottaa, että eroaa, koska mies ei ole koskaan kotona, tai koska mies ei siivoa jälkiään tai jättää kaapin ovat auki. Sitten tullaan av:lle itkemään, kun lapsi joutuu uusperheeseen, ja äitipuoli sitä tai tätä. Miettikää etukäteen eron seuraukset, älkääkä erotko ”koska minä ansaitsen parempaa”.
Juuri näin. Nämä uusperhekeskustelut taitavat leimahtaa juuri yh-äitien puolelta, kun purkavat omaa syyllisyyttään ns. turhasta erosta.
Äiti saa erota, koska kun äiti on onnellinen, niin lapsikin on onnellinen.
Mutta kas, se ei pädekään äitipuoleen, että kun äitipuoli on onnellinen niin lapsikin on.Vitsi mitä kaksinaismoralismia.
No onpas typerä kirjoitus, sori vaan. Itse en osta tuota ajatusmallia edes äitien kohdalla, minusta sillä puolustellaan yleensä silkkaa itsekkyyttä ja kehdataan vielä naamioida se lapsen parhaaksi. Väitteellä on kuitenkin ihan erilainen pohja äidin kuin äitipuolen kohdalla, koska luonnollisesti lapsi kärsii oman vanhemman onnettomuudesta huomattavasti enemmän kuin ulkopuolisen uuden tuttavuuden onnettomuudesta. Ei tässä ole reiluudesta kyse vaan siitä että äitipuoli ei ole äiti.
Olihan huono ja äitipuolia aliarvioiva kommentti. Se lapsihan voi olla siellä isän kotona saman verran kuin äitinsäkin luona. Eikä äitipuoli ole mikään *ulkopuolinen tuttavuus* jos asuu yhdessä isän kanssa heidän yhteisessä kodissa?
Kyllä lapsi voi siinä uudessa perheessä paljon paremmin kun se äitipuolikin on onnellinen. Sitä kautta sillä on merkitystä myös siihen lapseen.
Tyytymätön äitipuoli voi myös heijastaa tyytymättömyyttä siten, että kohtelee lasta erilailla kun silloin kun parisuhde voi hyvin ja hän on siinä onnellinen. Silloin lapsetkin *näkee* eri silmin ja jaksaa paremmin lapsen kanssa.
Ihan samat lainalaisuudet toimivat niin siihen äitiin kuin äitipuoleenkin.
Yleensä ajatellen onnellinen Ihminen heijastaa onnellisuutta myös muihin ja toimii erilailla kuin onneton. Oli sitten äiti, äitipuoli tai naapurin Miina.
Kyllä äitipuoli on ulkopuolinen ja usein myös vastentahtoinen tuttavuus ja äitipuolen onnellisuus tai onnettomuus ei vaikuta lapseen mitenkään. Ei ainakaan minuun vaikuttanut. Äidin onnellisuus sen sijaan oli ja on edelleen tärkeää.
Miksi naisille on niin kova paikka jos miehellä on lapsia? Mihin se mainostettu empaattisuus tässäkin katoaa. Alkaa tuntumaan siltä että naiset ovat empaattisia vain eläimille ja omille lapsille, sen verran kylmäkiskoista toimintaa. Voisiko jopa olla että miehet ovat nykypäivänä empaattisempia?
Mä pistäisin tuollaisen akan pihalle. Oma lapsi on oma lapsi, noita akkoja tulee ja menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässäkin asiassa taitaa päteä kaksoisstandardit, niin kuin nykypäivänä niin monessa muussakin asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi naisille on niin kova paikka jos miehellä on lapsia? Mihin se mainostettu empaattisuus tässäkin katoaa. Alkaa tuntumaan siltä että naiset ovat empaattisia vain eläimille ja omille lapsille, sen verran kylmäkiskoista toimintaa. Voisiko jopa olla että miehet ovat nykypäivänä empaattisempia?
Lastenhoito on niin kovaa hommaa ilman taukoja, että harva sitä viitsii, jos ei ole oma lapsi. Monesti isukit koittavat työntää lastaan lapsenhoitovuorollaan äitipuolen hommiksi.
Harvalta äitipuolelta homma hoituu tuosta vaan. Jos kerran äitipuolen lapsenhoitotyö on jatkuvasti kokonaisvaltaista, pitäisi se sisältää myös oikeuden päättää lapsen asioista sekä oikeuden vaatia lapselta mm kotitöiden tekemistä ilman kyseenalaistamista.
Usein lapsi kokee äitipuolen sellaisena, jolla on oikeus passata muttei oikeutta käskyttää kotitöihin. Hyvässä lykyssä isä komppaa vielä tätä, koska pelkää ettei lapsi tule isälleen, jos joutuu osallistumaan kotitöihin. Näin ainakin kävi meillä. Onneksi lapsi lopulta halusi muuttaa äidilleen.
Oli muuten pikkasen vaikea luoda suhteita peliriippuvaiseen poikapuoleen, jonka isä ei koskaan tehnyt mitään poikansa kanssa (työmatkoilla usein puolet viikosta), ei rajoittanut pelaamista, ei vaatinut pojalta mitään, ei edes koulussa käymistä. Minulta kyllä vaati pojan passaamista/kuskaamista prkle.
Lopputulos: masentunut poika joka asuu alkkisäitinsä kanssa eikä saa kouluja käytyä. Äitinsä uhkasi heittää pojan ulos, minä ilmoitin että jos meille muuttaa niin minä muutan pois. En vaan enää pysty kattelemaan luuseripoikaa, joka viikonloput ryyppää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä ketju, taas tuli muistutus että vaikka mun miehessä on isoja vikoja niin on siinä paljon hyvääkin.
Mulla on kaksi lasta, vuoroviikkoasukkeja. Joskus on tullut tilapäisiä muutoksia vuoroviikkoihin, ei ole haitannut miestä. Nyt ne on jo sen verran isoja että tulevat välillä iskäviikolla käymään muuten vaan, miestä ei haittaa. Mies on jopa sanonut että oispa kiva kun nuo asuisi meillä kokonaan.
Mulla oli aikanaan upea isäpuoli, onneksi sellainen on myös mun lapsilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi naisille on niin kova paikka jos miehellä on lapsia? Mihin se mainostettu empaattisuus tässäkin katoaa. Alkaa tuntumaan siltä että naiset ovat empaattisia vain eläimille ja omille lapsille, sen verran kylmäkiskoista toimintaa. Voisiko jopa olla että miehet ovat nykypäivänä empaattisempia?
Lastenhoito on niin kovaa hommaa ilman taukoja, että harva sitä viitsii, jos ei ole oma lapsi. Monesti isukit koittavat työntää lastaan lapsenhoitovuorollaan äitipuolen hommiksi.
Harvalta äitipuolelta homma hoituu tuosta vaan. Jos kerran äitipuolen lapsenhoitotyö on jatkuvasti kokonaisvaltaista, pitäisi se sisältää myös oikeuden päättää lapsen asioista sekä oikeuden vaatia lapselta mm kotitöiden tekemistä ilman kyseenalaistamista.
Usein lapsi kokee äitipuolen sellaisena, jolla on oikeus passata muttei oikeutta käskyttää kotitöihin. Hyvässä lykyssä isä komppaa vielä tätä, koska pelkää ettei lapsi tule isälleen, jos joutuu osallistumaan kotitöihin. Näin ainakin kävi meillä. Onneksi lapsi lopulta halusi muuttaa äidilleen.
Oli muuten pikkasen vaikea luoda suhteita peliriippuvaiseen poikapuoleen, jonka isä ei koskaan tehnyt mitään poikansa kanssa (työmatkoilla usein puolet viikosta), ei rajoittanut pelaamista, ei vaatinut pojalta mitään, ei edes koulussa käymistä. Minulta kyllä vaati pojan passaamista/kuskaamista prkle.
Lopputulos: masentunut poika joka asuu alkkisäitinsä kanssa eikä saa kouluja käytyä. Äitinsä uhkasi heittää pojan ulos, minä ilmoitin että jos meille muuttaa niin minä muutan pois. En vaan enää pysty kattelemaan luuseripoikaa, joka viikonloput ryyppää.
Lastenhoito ei ole mitään kovaa hommaa, siinä on tekemistä, mutta siihen se jää. Minun ystävistäni moni kuskailee ja jopa matkustelee puolisonsa lapsien kanssa, ja vieläpä ihan ilman äitiä. Mutta mikäpä minä olen sanomaan, olenhan mies. Nykynaiset on kovia vaatimaan, mutta kun pitäisi jotakin tehdä, niin kaikki on miehen syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi naisille on niin kova paikka jos miehellä on lapsia? Mihin se mainostettu empaattisuus tässäkin katoaa. Alkaa tuntumaan siltä että naiset ovat empaattisia vain eläimille ja omille lapsille, sen verran kylmäkiskoista toimintaa. Voisiko jopa olla että miehet ovat nykypäivänä empaattisempia?
Lastenhoito on niin kovaa hommaa ilman taukoja, että harva sitä viitsii, jos ei ole oma lapsi. Monesti isukit koittavat työntää lastaan lapsenhoitovuorollaan äitipuolen hommiksi.
Harvalta äitipuolelta homma hoituu tuosta vaan. Jos kerran äitipuolen lapsenhoitotyö on jatkuvasti kokonaisvaltaista, pitäisi se sisältää myös oikeuden päättää lapsen asioista sekä oikeuden vaatia lapselta mm kotitöiden tekemistä ilman kyseenalaistamista.
Usein lapsi kokee äitipuolen sellaisena, jolla on oikeus passata muttei oikeutta käskyttää kotitöihin. Hyvässä lykyssä isä komppaa vielä tätä, koska pelkää ettei lapsi tule isälleen, jos joutuu osallistumaan kotitöihin. Näin ainakin kävi meillä. Onneksi lapsi lopulta halusi muuttaa äidilleen.
Oli muuten pikkasen vaikea luoda suhteita peliriippuvaiseen poikapuoleen, jonka isä ei koskaan tehnyt mitään poikansa kanssa (työmatkoilla usein puolet viikosta), ei rajoittanut pelaamista, ei vaatinut pojalta mitään, ei edes koulussa käymistä. Minulta kyllä vaati pojan passaamista/kuskaamista prkle.
Lopputulos: masentunut poika joka asuu alkkisäitinsä kanssa eikä saa kouluja käytyä. Äitinsä uhkasi heittää pojan ulos, minä ilmoitin että jos meille muuttaa niin minä muutan pois. En vaan enää pysty kattelemaan luuseripoikaa, joka viikonloput ryyppää.
Luusereita ovat vanhemmat, ei poika.
Vierailija kirjoitti:
Jos puolisosi ei hyväksy lastasi, hän ei ehkä ole oikea sinulle.
Ei puolison lapsen takia tarvitse sietää mitä tahansa. Piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KHW kirjoitti:
Jos rakastaa toista niin rakastaa myös hänen lapsiaan. Itse en voisi olla ihmisen kanssa, joka ei ymmärrä miten tärkeä lapsi on minulle.
Ei tuossa ole mitään mietittävää edes. Puoliso vaihtoon...
Hyvin voi rakastaa toista, muttei tämän lapsia. Eikä niitä lapsia edes tarvitse rakastaa, kun niitä ei ole ollut itse tekemässä. Riittää, että kohtelee lapsia asiallisesti.
Vierailija kirjoitti:
KHW kirjoitti:
Jos rakastaa toista niin rakastaa myös hänen lapsiaan. Itse en voisi olla ihmisen kanssa, joka ei ymmärrä miten tärkeä lapsi on minulle.
Ei tuossa ole mitään mietittävää edes. Puoliso vaihtoon...
Hyvin voi rakastaa toista, muttei tämän lapsia. Eikä niitä lapsia edes tarvitse rakastaa, kun niitä ei ole ollut itse tekemässä. Riittää, että kohtelee lapsia asiallisesti.
Juuri näin ja aikusena tämän pitäisi olla itsestäänselvyys, koskee myös naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään haluaisi, että miehen lapset pyrörisivät täällä enemmän kuin on alunperin sovittu. Koska mies on itse niin paljon poissa, että he olisivat minun riesanani.
Eniten minä näissä eroissa ja uusperheissä ihmettelen teidän mammojen helppoja etoja. Täälläkin moni toitottaa, että eroaa, koska mies ei ole koskaan kotona, tai koska mies ei siivoa jälkiään tai jättää kaapin ovat auki. Sitten tullaan av:lle itkemään, kun lapsi joutuu uusperheeseen, ja äitipuoli sitä tai tätä. Miettikää etukäteen eron seuraukset, älkääkä erotko ”koska minä ansaitsen parempaa”.
Juuri näin. Nämä uusperhekeskustelut taitavat leimahtaa juuri yh-äitien puolelta, kun purkavat omaa syyllisyyttään ns. turhasta erosta.
Äiti saa erota, koska kun äiti on onnellinen, niin lapsikin on onnellinen.
Mutta kas, se ei pädekään äitipuoleen, että kun äitipuoli on onnellinen niin lapsikin on.Vitsi mitä kaksinaismoralismia.
No onpas typerä kirjoitus, sori vaan. Itse en osta tuota ajatusmallia edes äitien kohdalla, minusta sillä puolustellaan yleensä silkkaa itsekkyyttä ja kehdataan vielä naamioida se lapsen parhaaksi. Väitteellä on kuitenkin ihan erilainen pohja äidin kuin äitipuolen kohdalla, koska luonnollisesti lapsi kärsii oman vanhemman onnettomuudesta huomattavasti enemmän kuin ulkopuolisen uuden tuttavuuden onnettomuudesta. Ei tässä ole reiluudesta kyse vaan siitä että äitipuoli ei ole äiti.
Olihan huono ja äitipuolia aliarvioiva kommentti. Se lapsihan voi olla siellä isän kotona saman verran kuin äitinsäkin luona. Eikä äitipuoli ole mikään *ulkopuolinen tuttavuus* jos asuu yhdessä isän kanssa heidän yhteisessä kodissa?
Kyllä lapsi voi siinä uudessa perheessä paljon paremmin kun se äitipuolikin on onnellinen. Sitä kautta sillä on merkitystä myös siihen lapseen.
Tyytymätön äitipuoli voi myös heijastaa tyytymättömyyttä siten, että kohtelee lasta erilailla kun silloin kun parisuhde voi hyvin ja hän on siinä onnellinen. Silloin lapsetkin *näkee* eri silmin ja jaksaa paremmin lapsen kanssa.
Ihan samat lainalaisuudet toimivat niin siihen äitiin kuin äitipuoleenkin.
Yleensä ajatellen onnellinen Ihminen heijastaa onnellisuutta myös muihin ja toimii erilailla kuin onneton. Oli sitten äiti, äitipuoli tai naapurin Miina.Kyllä äitipuoli on ulkopuolinen ja usein myös vastentahtoinen tuttavuus ja äitipuolen onnellisuus tai onnettomuus ei vaikuta lapseen mitenkään. Ei ainakaan minuun vaikuttanut. Äidin onnellisuus sen sijaan oli ja on edelleen tärkeää.
Ei se äitipuoli ainakaan miehelle ole ulkopuolinen vastentahtoinen tuttavuus jo ihan yhteen on muutettu.
Jos puhutaan, että uusperhe on koko paketti, niin sen koko paketin pitää silloin voida hyvin.
Joukkuehan (paketti) on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkkki joten lasten hyvinvoinnin kannalta ei ole varaa kohdella äitipuolia huonosti tai aliarvioivasti.
Miten on, jos se isä ei ole onnellinen, vaikuttaako se lapseen? No, niin sitä minäkin, ja silloin myös äitipuolen onnellisuus tai onnettomuus vaikuttaa.
Ei se äiti ole mikään yksinvaltias ja kaiken keskipiste. Tärkeä toki, mutta niin ovat muutkin lapsen lähellä olevat ihmiset.
Kaikki vaikuttaa kaikkeen.
M43 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi naisille on niin kova paikka jos miehellä on lapsia? Mihin se mainostettu empaattisuus tässäkin katoaa. Alkaa tuntumaan siltä että naiset ovat empaattisia vain eläimille ja omille lapsille, sen verran kylmäkiskoista toimintaa. Voisiko jopa olla että miehet ovat nykypäivänä empaattisempia?
Lastenhoito on niin kovaa hommaa ilman taukoja, että harva sitä viitsii, jos ei ole oma lapsi. Monesti isukit koittavat työntää lastaan lapsenhoitovuorollaan äitipuolen hommiksi.
Harvalta äitipuolelta homma hoituu tuosta vaan. Jos kerran äitipuolen lapsenhoitotyö on jatkuvasti kokonaisvaltaista, pitäisi se sisältää myös oikeuden päättää lapsen asioista sekä oikeuden vaatia lapselta mm kotitöiden tekemistä ilman kyseenalaistamista.
Usein lapsi kokee äitipuolen sellaisena, jolla on oikeus passata muttei oikeutta käskyttää kotitöihin. Hyvässä lykyssä isä komppaa vielä tätä, koska pelkää ettei lapsi tule isälleen, jos joutuu osallistumaan kotitöihin. Näin ainakin kävi meillä. Onneksi lapsi lopulta halusi muuttaa äidilleen.
Oli muuten pikkasen vaikea luoda suhteita peliriippuvaiseen poikapuoleen, jonka isä ei koskaan tehnyt mitään poikansa kanssa (työmatkoilla usein puolet viikosta), ei rajoittanut pelaamista, ei vaatinut pojalta mitään, ei edes koulussa käymistä. Minulta kyllä vaati pojan passaamista/kuskaamista prkle.
Lopputulos: masentunut poika joka asuu alkkisäitinsä kanssa eikä saa kouluja käytyä. Äitinsä uhkasi heittää pojan ulos, minä ilmoitin että jos meille muuttaa niin minä muutan pois. En vaan enää pysty kattelemaan luuseripoikaa, joka viikonloput ryyppää.
Luusereita ovat vanhemmat, ei poika.
Joo vanhempina luusereita, muutoin kyllä yhteiskunnan kermaa.
Miksi olet muuttanut jo toisen ihmisen kanssa yhteen, vaikka selvästikään et ole siihen vielä valmis? Jos haluat asettaa "edellisen elämäsi" etusijalle ilman suostumusta uuden puolison kanssa tehtyihin kompromisseihin, niin ei todellakaan kannata vielä siirtyä elämässä uusiin parisuhteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen pitäisi olla etusijalla.Miksi valita kumppani jolla on jo lapsia jos ne ongelma?
Siinä vaiheessa kun tapaillaan, tutustutaan ja rakastutaan lapset eivät useimmiten ole olleet kauheasti kuviossa mukana. Voi olla, että on ajatellut, etteivät ne ole mikään este. Varsinkin sellaiselle, jolla ei ole omia lapsia, se arki ja todellisuus ovatkin sitten ihan jotain muuta, kun ne omat mielikuvat.
Täällä yksi, jolle on käynyt noin. Suhteen alkuvaiheessa lapset eivät ole kovin paljon kuvioissa mukana, ja tällöin lasten huoltajana toimiva puoliso myös yrittää kaikkensa, etteivät lapset estä mitään. Löytyy hoitopaikkoja ja yökyläilyjä.
Mutta annas olla, kun suhde jatkuu pidemmälle ja vakiintuu. Silloin lapset alkavat pyöriä jaloissa koko ajan, eikä mitään jakseta enää yrittää. Lapset palaavat taas etusijalle, kun se toinen aletaan ottaa itsestäänselvyytenä.
Tämä ihan varoitukseksi niille, jotka aloittelevat suhdetta sellaisen ihmisen kanssa, jolla on lapsia. Etenkin yhteen muuttamista kannattaa varoa.
Tähän voi lisätä vielä sen, että seksikin vähenee, kun lapset alkavat pyöriä tiiviimmin mukana kuvioissa. Se lapseton puoliso jää todella sivuosaan. Saa monet vanhemmuuden huonot puolet, mutta ei juurikaan mitään oikeuksia.
Jos toisella on lapsia ja toisella ei, niin tämän lapsettoman ei kannata missään nimessä suostua yhteen muuttamiseen. On parempi säilyttää oma asunto ja oma elämä. Silloin sekin osapuoli, jolla on lapsia, joutuu tekemään jotain yhteisen ajan eteen.
Vieraista kakaroista ei ole lapsettomalle kuin haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen pitäisi olla etusijalla.Miksi valita kumppani jolla on jo lapsia jos ne ongelma?
Siinä vaiheessa kun tapaillaan, tutustutaan ja rakastutaan lapset eivät useimmiten ole olleet kauheasti kuviossa mukana. Voi olla, että on ajatellut, etteivät ne ole mikään este. Varsinkin sellaiselle, jolla ei ole omia lapsia, se arki ja todellisuus ovatkin sitten ihan jotain muuta, kun ne omat mielikuvat.
Täällä yksi, jolle on käynyt noin. Suhteen alkuvaiheessa lapset eivät ole kovin paljon kuvioissa mukana, ja tällöin lasten huoltajana toimiva puoliso myös yrittää kaikkensa, etteivät lapset estä mitään. Löytyy hoitopaikkoja ja yökyläilyjä.
Mutta annas olla, kun suhde jatkuu pidemmälle ja vakiintuu. Silloin lapset alkavat pyöriä jaloissa koko ajan, eikä mitään jakseta enää yrittää. Lapset palaavat taas etusijalle, kun se toinen aletaan ottaa itsestäänselvyytenä.
Tämä ihan varoitukseksi niille, jotka aloittelevat suhdetta sellaisen ihmisen kanssa, jolla on lapsia. Etenkin yhteen muuttamista kannattaa varoa.
Tähän voi lisätä vielä sen, että seksikin vähenee, kun lapset alkavat pyöriä tiiviimmin mukana kuvioissa. Se lapseton puoliso jää todella sivuosaan. Saa monet vanhemmuuden huonot puolet, mutta ei juurikaan mitään oikeuksia.
Jos toisella on lapsia ja toisella ei, niin tämän lapsettoman ei kannata missään nimessä suostua yhteen muuttamiseen. On parempi säilyttää oma asunto ja oma elämä. Silloin sekin osapuoli, jolla on lapsia, joutuu tekemään jotain yhteisen ajan eteen.
Vieraista kakaroista ei ole lapsettomalle kuin haittaa.
Tämä kuvio on niin nähty. Kun lapset ovat puolisolla, niin lapsille käytettävästä ajasta ei tingitä yhtään. Koska lapset. Mutta sitten kun lapset ovat puolison exällä ja olisi yhteistä aikaa, niin sitä käytetään ties mihin. Siitä ajasta voi aina tinkiä, koska toinen on aikuinen, ja aikuisen pitää aina ymmärtää.
Lapsettomien kannattaa todella varoa yhteiselämää sellaisten kanssa, joilla on lapsia. Seurauksena on lähes aina kakkoseksi jääminen. On vaikea päästä edes siihen tilanteeseen, että lapseton puoliso olisi jollain tavalla samalla viivalla lasten kanssa. Ja pahinta tässä on se, että tämä kakkoseksi päätyminen ei tapahdu heti, kuten täällä jotkut ovat jo kertoneet. Se tulee vasta vähän myöhemmin, kun suhde on vakiintunut.
Ei kannata ihmetellä, jos lapseton puoliso kyllästyy tähän. Huijattu olohan siitä tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen pitäisi olla etusijalla.Miksi valita kumppani jolla on jo lapsia jos ne ongelma?
Siinä vaiheessa kun tapaillaan, tutustutaan ja rakastutaan lapset eivät useimmiten ole olleet kauheasti kuviossa mukana. Voi olla, että on ajatellut, etteivät ne ole mikään este. Varsinkin sellaiselle, jolla ei ole omia lapsia, se arki ja todellisuus ovatkin sitten ihan jotain muuta, kun ne omat mielikuvat.
Täällä yksi, jolle on käynyt noin. Suhteen alkuvaiheessa lapset eivät ole kovin paljon kuvioissa mukana, ja tällöin lasten huoltajana toimiva puoliso myös yrittää kaikkensa, etteivät lapset estä mitään. Löytyy hoitopaikkoja ja yökyläilyjä.
Mutta annas olla, kun suhde jatkuu pidemmälle ja vakiintuu. Silloin lapset alkavat pyöriä jaloissa koko ajan, eikä mitään jakseta enää yrittää. Lapset palaavat taas etusijalle, kun se toinen aletaan ottaa itsestäänselvyytenä.
Tämä ihan varoitukseksi niille, jotka aloittelevat suhdetta sellaisen ihmisen kanssa, jolla on lapsia. Etenkin yhteen muuttamista kannattaa varoa.
Tähän voi lisätä vielä sen, että seksikin vähenee, kun lapset alkavat pyöriä tiiviimmin mukana kuvioissa. Se lapseton puoliso jää todella sivuosaan. Saa monet vanhemmuuden huonot puolet, mutta ei juurikaan mitään oikeuksia.
Jos toisella on lapsia ja toisella ei, niin tämän lapsettoman ei kannata missään nimessä suostua yhteen muuttamiseen. On parempi säilyttää oma asunto ja oma elämä. Silloin sekin osapuoli, jolla on lapsia, joutuu tekemään jotain yhteisen ajan eteen.
Vieraista kakaroista ei ole lapsettomalle kuin haittaa.
Tämä kuvio on niin nähty. Kun lapset ovat puolisolla, niin lapsille käytettävästä ajasta ei tingitä yhtään. Koska lapset. Mutta sitten kun lapset ovat puolison exällä ja olisi yhteistä aikaa, niin sitä käytetään ties mihin. Siitä ajasta voi aina tinkiä, koska toinen on aikuinen, ja aikuisen pitää aina ymmärtää.
Lapsettomien kannattaa todella varoa yhteiselämää sellaisten kanssa, joilla on lapsia. Seurauksena on lähes aina kakkoseksi jääminen. On vaikea päästä edes siihen tilanteeseen, että lapseton puoliso olisi jollain tavalla samalla viivalla lasten kanssa. Ja pahinta tässä on se, että tämä kakkoseksi päätyminen ei tapahdu heti, kuten täällä jotkut ovat jo kertoneet. Se tulee vasta vähän myöhemmin, kun suhde on vakiintunut.
Ei kannata ihmetellä, jos lapseton puoliso kyllästyy tähän. Huijattu olohan siitä tulee.
Minulla on päinvastainen kokemus: mies esitti alussa niin hyvää isää, että. Mitä pidemmän aikaa meni, sitä enemmän alkoi nukkumaan aamuisin pitkään, lopetti lasten kanssa ulkoilun, lopetti lämpimän ruoan tekemisen, osti lasten huoneeseen oman telkkarin jotteivät nämä pyörisi olkkarissa....
Tässä vaiheessa äitipuolen suurin virhe on ottaa vastuu itselleen. Siitä ei seuraa mitään muuta kuin parisuhteen katastrofi.
Neuvotaanhan putoavassa lentokoneessakin ensin happinaamari laitettavan itselle eikä lapselle. Että vanhempi pystyy huolehtimaan lapsesta.
Hyvässä hapessa oleva uusperhe, parisuhde ja äitipuoli pystyvät huolehtimaan hyvin myös siitä lapsesta.
Jos uusperhe kärsii hapenpuutteesta niin miten se lapsi siinä voi?
Siksi parisuhteen ja kumppanina hyvinvointi on se on ykkönen koska he huolehtivat lapsesta ja lapsi voi silloin paremmin.
Toisiaan tukeva parisuhde tukee myös lapsia ja lapsi vaistoaa myös sen, että silloin siellä kodissa on turvallista ja vakaata olla.
Oli se koti kumman vanhemman hyvänsä.
Eikö se olekin pääasia, vai kuinka?